Pari vinkkiä rakentajille: Älä iloitse. Älä kuvittele, että homma etenee. Älä luota, että projektin tärkein ammattilainen on reilu ammattimies.
Viime viikko: saatiin naapurien kuulemiset kuntoon. Kattokulman loiventuminen ja muut muutokset saivat vihreää valoa naapureilta ja kuulemislomakkeen huomautuksetkin olivat lauhtuneet sen verran, että uskalsimme toivoa homman etenemistä. Soitin sydän toivoa täynnä ja intoa tihkuen vastaavalle mestarille.
Sain haukut.
Minun pitäisi kuulemma tajuta, että hän ei ole mikään palokunta, joka tulee paikalle heti, kun hänelle soitetaan. Hänellä on muitakin töitä ja aina on vain kyse minusta. Sanoin takaisin, että meidän hankkeessamme on toki kyse meistä ja meille on tietysti tärkeää päästä etenemään kohti rakennuslupaa.
Jäin puhelun päätyttyä ymmälleni ja olin harmissani. Luottohenkilöksi palkkaamamme ihminen on minulle vihainen, kun en kunnioita hänen tarvettaan tienata muilta työmailta. Etenkin, kun tämä oltiin valittu, kun edellisen kanssa oli epämukava tehdä yhteistyötä (koska oltiin rumia ja tyhmiä ja ja hirsitalot lahoaa ja haisee ahman vehkeeltä). Toimin kuten jokainen tosimies toimii ja nakitin puolisoni jatkossa pitämään vastaavaan mestariin yhteyttä.
(Spoileri: pitkään ei tarvinnut yhteyksiä pitää.)
"Sieltä ne tyhmät kakkapyllyt taas tulee kyselemään tyhmiä. Eikö ne tajuu, että 6200 eurolla (sis. alv.) ei saa kuin ***tuilua?" |
“Luottohenkilöksi palkkaamamme ihminen on minulle vihainen, kun en kunnioita hänen tarvettaan tienata muilta työmailta.”
Vastaava mestari oli hoitanut hommansa ihan hyvin tähän asti. Eläkeiän ylittäneellä herralla luulisi toki jo kokemusta olevankin - myös ensimmäistä kertaa rakentavista asiakkaista. Jokin meissä tai / ja toiminnassamme nyt kuitenkin tökki kyseisen ammattilaisen hermoa pahemman kerran.
Juhannus meni. Olin tyytyväinen, kun rakennusvalvonnasta oli ennen juhannusta saatu tieto, että näillä kuvilla ja naapurien kuulemisilla voidaan luvanhakuvaiheeseen edetä (tästäkin pisteet vastaavalle, kun lausunnon heiltä ehti tiristää). Melkein saatoin uneksia, että tullessamme kotiin juhannuksen vietosta tontilla tönöttäisi jo talo.
Tuli maanantai. Ei hukuttu. Laitoin taas miehekkäästi puolisoni soittamaan vastaavalle mestarille. Suunnilleen näin hänen dialoginsa rakennusalan ammattilaisen kanssa sujui:
Puoliso: Hei, tässä on Seija Ala-Kautta siitä Amatööritien projektista terve! Olisin vaan sitä, että meillä on nää rakennuslupa-asiat sillä mallilla, että sen vois nyt avata sinne järjestelmään sen hakemuksen.
Vastaava: Jaa, mulla ei nyt oo aikaa. Mä en nyt ehdi. Ettikää uusi vastaava mestari.
Puoliso: No tää tuntuu nyt tässä tilanteessa tosi epäoikeudenmukaiselta, että sä nimenomaan markkinoit itsesi töihin meille sillä perusteella, että sä oot eläkkeellä ja sulla on paljon aikaa.
Vastaava: No tämä on nyt kestänyt jo monta kuukautta.
Puoliso: Joo mutta meistä johtumattomista syistä tässä on ollut paljopaljo kaikenlaisia ongelmia matkan varre-
TUUT TUUT TUUT
Siis ihan aikuisten oikeasti, rakennusalan ammattilainen ja projektimme luottohenkilö lyö luurin korvaan sinä päivänä, kun olisi voitu avata rakennuslupahakemus.
"Tää on epäreiluu. Edellisillä asiakkailla oli paljon helpompi projekti. Epistä. Ja mä haluun ton tikkarin. Mä haluuuuuuuuuun!" |
“Jaa, mulla ei nyt oo aikaa. Mä en nyt ehdi. Ettikää uusi vastaava mestari.”
Puoliso laittoi viestin perään. Samoin minä:
Terve! Kuulin Seija Ala-Kauttalta, että oli ollut tiukkaa sanailua. Miten nyt siis projektissamme edetään? Ystävällisin terveisin, Lassi Massi-Kassi
Ei vastausta.
Laitoin meilin:
Hei!
Tässä on ollut nyt ilmeisesti vähän epäonnea kommunikoinnissa. En tiedä, mikä toiminnassamme on saanut sinut ärsyyntymään. Omasta näkökulmastamme olemme pyrkineet toki puskemaan asioita eteenpäin, kun oma talo menee lokakuussa alta. Se on saattanut vaikuttaa siihen, että olemme olleet kiireisen oloisia. Tämä projekti on luonnollisesti meille erittäin tärkeä ja olemme kaivanneet siihen luottohenkilöä, joka veisi sitä eteenpäin.
Mikä on nyt siis asemasi ja tilanteesi projektissamme? Nämä ongelmat tulivat kannaltamme hyvin murheelliseen aikaan, kun ehdimme juuri iloita rakennuslupaprosessin käynnistymisestä. Olemme viime vuosina saaneet melkoisesti lunta tupaan ja kovasti toivoisimme projektimme etenevän ja olimme hieman ihmeissämme, kun olit vihainen ensin minulle ja sitten Seija Ala-Kauttallekin. Koetko voivasi yhä projektiamme edistää ilman, että asioista tarvitsee ryhtyä rähisemään?
Rava käsittelee lupia koko kesän, joskin ehkä rauhallisempaan tahtiin, joten mieluusti paperit laittaisimme sisään nyt kun asioita on saatu kuntoon naapurien kuulemisenkin osalta.
Ystävällisin terveisin,
Lassi Massi-Kassi
Puolitoista vuorokautta myöhemmin: ei vastausta. Hänhän reagoi asioihin lähes yhtä miehekkäästi kuin minä.
"Ootte ihan tytmiä lätkipäitä. Mun iti tulee ja latkuttaa teitä! Mä en enää leiki teidän kantta. Mulla on likkaampia kaveleita, joilla on hienommat hiekkalinnat!" |
“Hänhän reagoi asioihin lähes yhtä miehekkäästi kuin minä.”
“Kohti seuraavia pettymyksiä”, sanoi Muumimamma!
“Ei rakkaani”, vastasi Muumipappa. “Elämä on pettymysten meri. Me seilaamme siinä koko ajan. Välillä vain ajamme murheen karille.”
“Voi vittu mitä paskaa”, mutisi Pikku Myy.