Kesäkertaus - (miten) niin myöhässä

Miten tässä nyt näin kävi? Taas tarttee vetää jalkaan villahousua ja alkaa skrapata rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton tuulilasista huurretta. Ja justhan vasta juhannuksena vaihdoin lyhyet kalsarit. Sain vaihdossa kolme ongenkoukkua ja Matin ja Tepon parhaat. Se oli sinkku. 

Koetan kuitenkin katsoa kiitollisena kulunutta kesää, vaikka kukaan missään ei koskaan olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin me. Ja koska kaikki molemmat lukijani siellä kiehnäävät kuullakseen tapahturmarikkaasta kesästämme, niin täältä pesee - ici il y a le laundromat. 

Että se piha niinku, onko se nyt niinku?

Ei. Seuraava kysymys.

Ei

Ei

Sanonkomämissä sulla on tuija-aita.

Olitte kuulemma Tallinnassa, että niinku miksi?

No muuten vaan. Olen käynyt nyt kolme kertaa Tallinnassa lasteni kanssa vuorotellen - kerran Nonstoppolosin ja kaksi kertaa Perintörinsessan kanssa. Olemme ottaneet polkupyörät mukaan, mikä on ollut aivan nerokas ratkaisu. Lapsen kanssa liikkuminen on todella näppärää ja nopeaa ja paikasta toiseen pääsee aivan eri tavalla kuin kitisevän skidin kanssa kävellen. 

Helppoahan se Tallinnassa on, kun on ollut tuhat vuotta aikaa odotella piharakentajaa.

Olimme Tallinnassa kolme yötä, emmekä puuhanneet mitään kovinkaan ihmeellistä. Pääsin maistamaan bobateetä. Se oli parempaa kuin oletin, muistutti sammakonkudun hörppimistä ojasta lapsena. Silloin ei ollut vielä proteiinipatukoita. Kiertelimme kirppareita ja kävimme ostamassa askartelutaitoiselle ja -haluisalle tyttärelleni helmiä. Söimme liian usein liian isoja annoksia. Syksyllä osuimme menomatkalla aikamoiseen myräkkään, joten tällä kertaa oli helpotus, kun Tobleronet eivät joka aallolla heittäneet tax freen hyllyillä volttia. 

Suppailitteko, häh?

Vähän juu. Kahdeksan kilometrin pätkä Mustijokea veljen ja tämän pojan kanssa. Oli hienompi pätkä kuin osasin kuvitella, sää oli alkukesän tappohelteinen ja emme olleet fiksusti ottaneet evääksi kuin Lidlin dominokeksikopioita. Tai kai se dominokin on Oreo-kopio. Sentään vettä oli riittävästi, ettei tarttenut joesta ryystää. 

“Justhan vasta juhannuksena vaihdoin lyhyet kalsarit.”

Toinen keikka tehtiin kaksin Seija Ala-Kauttan kanssa Iso-Melkuttimelle Räyskälään. Juu, minullekin tulee noista nimistä kaksimielisiä konnotaatioita. Jännä paikka; kirkas vesi ja pieniä lahtia kierrettävänä. Oli helppo ymmärtää, miksi järveä kiersi avovesiuimareita ja sukeltajia. Ja ainahan se hyvältä tuntuu, kun Iso-Melkutin uppoaa Räyskälään. Juuh. Mela jne.

Entäpäs se teidän terassi, onko se mistään kotoisin?

On se, eikä edes Aunuksen karjalasta. Katettu terassi on edelleen toisenakin kesänä osoittautunut loistavaksi. Jos ei ole porotusta, on sadetta ja terassi suojaa näiltä molemmilta. Kun pariovet ovat auki, olohuone jatkuu terassille tai toisinpäin. 

Olen kasvattanut lapsistani kaltaisiani eränkävijöitä. Aina on hyvä sää telttailla, kun telttailee kotiterassilla.

Ei sähkösavustinta ilman tulta. Savumuikuista tulikin tulimuikkuja.

Näistä tuli just sellaiset mitä toivottiinkin.

Onko ollu kuuma, kun teillä ei ole viilennystä, pellet!

Välillä käytiin sillä rajalla, mutta ilman lämpöpumppua mentiin tämäkin kesä.

Haben Sie eine Leijona in Berlin gesehen?

Jawohl, ainakin beinahe. Oltiin Berliinissä, kun siellä bongattiin villi jalopeura puskassa ja sitten leijonahavaintoja tehtiin enemmänkin eri kaupunginosissa. Uutisissa spekuloitiin, mistä leijona on karannut ja armeija ja poliisi etsivät tätä jalopeuraa. Muutamassa kaupunginosassa oli ulkonaliikkumiskielto ja koko Berliini pidätti hengitystään reilun vuorokauden. Sitten selvisi, että kyseinen peto olikin villisika. Vähän lässähti. 

Ihana kaupunki se Berliini on edelleen. Kivan rosoinen, joskin jopa perinteisesti edukas Berliini alkaa muuttua paikallisille liian kalliiksi paikaksi asua. Jotenkin tutun kuuloista. Muutenhan minäkin olisin rakentanut tämän hirsitalomme Eiraan. 

Liselotte ei tahtonut lähteä Horstin kanssa kuuntelemaan Portion Boysia.

Tämä patsas esittää urakoitsijaa, joka tulee paikalle silloin kun on sovittu.

Ei se saksalainen musiikkimaku nyt ihan surkeaa ole.

Viimeisenä iltana löysimme Puuha-Peten saksalaisen serkun.

Currywurstissa oli suolaa.

Kävittekö asuntomessuilla?

Kuulkaa kun Kodotusta ei kelpuutettu pressipassipässiksi, niin Kodotus ei mennyt messuille ollenkaan. Sellainen hemmoteltu influensseri minusta on tullut. Samalla (taas) yksi aikakausi tuli päätökseen, kun messuputki päättyi sarjaan Pori, Kouvola, Tuusula, Lohja ja Naantali. Ja ensi vuonnahan Kerava päättikin olla asuntomessuja järjestämättä, joten taukoa tulee toinenkin vuosi. No, enemmän minä kaipaan asuntomessuja kuin asuntomessut minua. Sama pätee lapsiini.

Aleksis Kiven synnyinkodissa ei ollut yhtään Kuutti Lavosen työtä seinällä. Paska mesta.

Miksi rakentaa kun voi vallata. Eipähän tartte odotella urakoitsijaa.

Suriseeko ja piippaako?

Joo. Naapurilla on nimittäin näppärä ruohonleikkuri, joka pitää samanlaista ääntä kuin ylivilkas metsuri. En ole yhtä kovaääniseen robottiruohonleikkuriin törmännyt. Anopin Batman-tyyppinen kone on niin hiljainen kostaja, että jos se liittyisi koneiden kapinaan, ei koskaan saisi tietää, mikä iski. Tämä sen sijaan surisee kuin kiimainen kimalainen ja säännöllisesti saa sätkyn ja alkaa piipata. Kyllä ei tänäkään kesänä kukaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin me. 

Jukka-talo in memoriam

Vuonna 1982 äiti ja isä rakensivat Vaasaan talon. Se oli Jukka-talo ja ovessa oli firman nimi meidän sukunimemme (Massi-Kassi) vieressä siihen asti, kun talo myytiin pari vuotta sitten. Ja nyt Jukka-taloa ei yhtäkkiä enää ole. Ihan kaikkia alan toimijoita kohtaan en osaa tuntea suurta sääliä, sen verran omaakin kokemusta on mulk kusip persre vitt pask mielenkiintoisella asenteella ja omaperäisellä ammattitaidolla/-ylpeydellä varustetuista tekijöistä ja valvojista. Samat fiilikset tuntuvat olevan tällä Hesarin mielipidekirjoittajalla. 

Aleksiksin äidin ja isän talo.

Mutta mitä suurin sympatiani niitä rakentajia kohtaan, jotka ovat joutuneet isompaan tai pienempään liriin kyseisen firman konkurssin myötä. Rakennuttaminen tai rakentaminen on ihan riittävän stressaavaa ilman talofirman katoamista kartaltakin. 

Entäs se hirsimies, jonka piti tulla maaliskuussa, mutta joka sanoi tulevansa syyskuussa?

Kokeilin hiljattain soitella hänelle. Numero ei ole käytössä. 

“Miten tässä nyt näin kävi?”

Juhlapostaus - blogin top-listat

 

Kun aloitin somevaikuttajan urani, olin nuori, viaton, semivarakas ja optimistinen. Kolme ja puoli vuotta ja kaksisataa blogipostausta myöhemmin olen 40 vuotta vanhempi, kyyninen ja köyhä. Pieni hinta hirsitalosta. 

Niin, näitä postauksia on nyt kaksisataa. Tsiisus. Alkuaikoina postasin kahdesti viikossa - tosin osa postauksista oli lyhyehköjä rykäisyjä. Jossain vaiheessa, kun pettymysten lekaa alkoi tulla poikittain ahteriin, siirryin viikottaiseen postaamiseen. Siinä olen omaksikin yllätyksekseni pysynyt melko säntillisesti. Viime aikoina postausten julkaisu on lipsunut päivällä tai parilla - kuten nytkin - mutta joka viikko olen periaatteessa internettiin jotain katteetonta shaibaa turskauttanut. Kuten nytkin. 

“Pettymysten lekaa alkoi tulla poikittain ahteriin.”

Nokkelampi kahdesta blogini lukijasta ehkä jo huomaakin, että minulla ei ole vielä tässä vaiheessa postausta minkäänlaista aavistusta, mitä tähän kirjoittaisin. Mutta nyt tässä samalla kun näpyttelen, niin päätin, että tehdäänpä muutama listaus. Sitä en vielä tiedä, mistä. Enkä vieläkään.

No, tästä lähtee silti.

Varaslähtö listalistaukseen: Top 100 banaanilaatikot.

Vastaavat työnjohtajat - top 3

1. Nykyinen. Kävi välillä työmaalla, yleensä ei. Välillä kyllä itketti ja sydämeen sattui, kun tekijät saivat hönöillä valvomatta. 
2. Ensimmäinen vastaava mestarimme. Piirsi puhtaaksi talomme ja muutenkin oli hyvä suunnittelija. Tiesi paljon ja piti meitä tyhminä, kun halusimme tällaisen hirsitalon. 
3. Keskimmäinen vastaava mestarimme, joka löi Seija Ala-Kauttalle luurin korvaan, eikä enää koskaan vastannut. Mihinkään. Tiukka tyyppi, joka olisi varmaan hoitanut hommansa hyvin, jos ei olisi, öööö, hoitanut hommaansa niin paskasti että lopetti kesken. 

Talopiirustukset - top 3

1. Voittaja on nykyinen versio. Parasta olisikin, kun siinä asutaan. Kiva, avara ja suurimmalta osin yhä juuri sellainen kuin toivottiin.
2. Suorakulmio. Tämä olisi tehty, jos se ei olisi vaarantanut koko kaupunginosan paloturvallisuutta. Plussaa selkeys, miinusta toteuttamiskelvottomuus. 
3. Piharakennus. Kiva 33 neliön minitalo. Lokakuun alusta tulee näkemään vähemmän elämää, kun sähkönhinnan 4,5-kertaistumisen takia sauna napsahtaa pois päältä. 
4. Kunniamaininta: Monitahokaskokoelma helvetistä. 

Tämä ei ole meidän talon pohja. Mutta voisi olla. Muttei ole, koska ei kelvannut.

IV-mansikkien uroteot - plöp 3

1. Ei epäilystäkään kärkisijasta: helmikuussa sisään valuneet vedet, kun “kato se kattomies ei kato njönnönnöö bläbbläb ja kato sit kun villat kastui, kun kato siinä on nyt sellainen juttu, mutta lautalattiallehan se valui”. 
2. Luciferin rektaali eli tuloilmapuupperot. Ensin iv-asennuksia odoteltiin kuukausia ja sitten yhdessä päivässä IV-törsikit kysymättä hässivät seiniin sen näköiset lavrovit, että putkimiesten suojelupyhimys kusee hunajaa ja muu maailma oksentaa verta. 
3. Energiajuoma ilmasulkupahvissa. Vanhan viidakon sananlaskun mukaan energiajuoma pahvissa saa aikaan erinomaisen sisäliman. Siispä IV-kyrvikit kaatelivat päivää ennen Termexin villapuhallusta vähän Megaforcea yläpohjaan. On ne sellaisia kultia. 

IV-urakkaan kuului myös vapaavalintaiset sisävesialtaat makuuhuoneisiin.

Selvitykset - top 3

1. Ääneneristysselvitys. Kun yli lentää lentokoneita ja seinään juossut koirahkon oloinen karvakasa väkyväkyttää aamulla 5.50 rivitalon pihassa, olisi kiva, ettei sisään kuuluisi ihan kaikkea. Nyt kuuluu (selvityksestä huolimatta) turhan paljon. Toki IV-blörsikit olisivat voineet asentaa äänenvaimentimet poistoilmakanaviin, mutta heillä oli juuri silloin peukku peräaukossa (ei omassa) ja lotto vetämässä, niin eihän näistä kannattanut asiakkaalta kysyä. 
2. Energialaskelma. Jos alapohjaan laitetaan selluvillaa 73 metriä, ulko-oveksi riittää kansalaisopistossa kudottu kaislamatto ja jos menee vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta, niin ikkunoissa tarttee olla vain seitsemän kerrosta sentin paksuista lasia. 
3. Perustamistapalausunto. Savi mainittu. 

Ja sun faijas pii on tungettu sun mutsis tangenttiin.

Rakennusprojektin mokat - top 3

1. Aloitus
2. Keskikohta
3. Nykyhetki

“Luciferin rektaali eli tuloilmapuupperot.”

Hienot hetket - top 3

Pitääkö tähän nyt jotain valehdella?

No vitsivitsi.

1. Tuparit. Ystävät. Oma koti ja sen tunnelma, jota vieraatkin tuntuivat vilpittömästi kehuvan. Ei tarttenut valehdella. 
2. Pystytyksen alkaminen. Meidän koti. 
3. Takanmuurausviikonloppu. Muurarit latoivat tiiliä, me kannoimme niitä, sekoitimme laastia ja viikonlopun jälkeen meillä oli hellaleivinuuni. 

Nonstoppolos ja laastin line.

Hienpintaansaajat (daada-daada) - top 3

1. Lumityöt. Ensimmäisenä raksatalvena tuli jäätävä määrä lunta. Toisaalta toisena raksatalvena (jolloin talossa jo asuttiin) tuli jäätävä määrä lunta. 
2. Maalaaminen. Otsalautoja, nurkkalautoja, kaidelautoja, hirsiä, uudelleen otsalautoja, uudelleen nurkkalautoja, uudelleen kaidelautoja. 
3. Sauna. Siis kun siellä tulee hiki. Kato, tajuuks. Läppä. LOL. 

Kuvassa talvirakentajan edut.

Yhteistyökumppanit - top 3

Tähän alkuun huomautuksena, että moni muukin olisi kelvannut listalle. Meillä on ollut monia mainioita ja huumorintajuisia auttajia projektissamme. Kiitokset siis Ponttiset, Hemparts, Kaskipuu, Pihla, Uula, Termex, Terveysilma, Stala, Tiileri, Narvi. Että valitse nyt sitten näistä. Parhaani yritän, katsotaan moniko firma suuttuu. Nämä nyt eivät ole kummemmassa järjestyksessä. 

• Ponttiset. Myötätunnolla ovat seuranneet sähläilyämme. Suostuivat proggiksen venyessä säilyttämään lattialautojamme melkoisen pitkään varastossaan ja muutenkin saimme osaksemme ymmärrystä, alennusta ja kannustusta.
• Termex. Mainiolla verbaliikalla varustettuja vastauksia blogipostaukseni kysymyksiin, mukavaa ja joustavaa yhteistyötä ja paaaaaaaljon selluvillaa ala- ja yläpohjassa. 
• Uula. Punamulta. Sydän. Kuten muillakin tässä mainituilla, erinomaisen huumorintajuista (ilman ei ehkä kanssamme pärjäisikään) reagointia hönöilyyni ja maailman ihanin maali, eli perinne-ernojen perusmaali, punamulta.

Tämä seinä on yhtä vanha kuin miltä minusta tuntuu.

• Terveysilma. Sen jälkeen, kun IV-persikit kuksasivat seiniimme törkytuubit, Terveysilmalta saatiin pelastus: Velco-tuloilmaventtiilit. Neutraalit, toimivat ja kaikinpuolin ihanammat venttiilit. Tähän päälle vielä jälleen kerran Ystävällinen, Yhteistyökykyinen ja Avunantava toiminta, niin meininkihän oli kuin Kekkosella ja Bresnevillä kauneimmillaan. Olikohan tämä nyt oikein kelvollinen kehu?
• Stala ja terästaso, edelleen kivaa kommunikointia, joustavuutta säätöjemme suhteen ja törkeän magee tuote. Eli terästiskipöytä. 
• Narvi. Kun IV-äpylimme eivät saaneet kahteen kuukauteen aikaiseksi tehdä meille tarjousta saunan puukiukaan hormista, Narvi pelasti tilanteen Löylyvalmiilla kiukaallaan. Se on ollut mainio, joskin nyt sähkön hinnannousun myötä pitää pientä tai pidempää paussia. 

Noin, siinähän niitä tuli laskujeni mukaan kolme. 

“Tuparit. Ystävät.”

Murheet - top 3

1. Vanhan kotimme purkaminen. 50-luvulta lähtien rintamamiestalo oli ollut kolmen perheen kotina. Yhdessä päivässä kodista tuli länässä oleva kasa lautaa ja sahanpurua. 
2. Naapurien kuuleminen. Emme jaksaneet riidellä talomme liiasta korkeudesta (naapurien mielestä), joten loivensimme kattokulmaa, saimme turhan matalan käyttöullakon ja saatanan ruman katon, joka lerpattaa kuin sanonkomäkenen sanonkomämikä ilman Viagraa. Saatiin sentään muuten kiva talo. 
3. Oma riittämättömyys ja muiden välinpitämättömyys. Itse ei osaa tai jaksa, muita ei kiinnosta. 

Lerppa lerpan lerpati lerppa!

Ilonaiheet - top 4

1. Tontti ja sen sijainti. Meillä on omaa rauhaa (paitsi kun koirat haukkuvat) ja pienestä koostaan huolimatta tarvittava tila. Ja mikä parasta, ikkunoistamme näkyy pimeällä pelkkää pimeää metsää, vaikka kotikatumme toisessa päässä on kaupungin keskusta. 
2. Hyvät timpurit. Oli liikuttavaa, millä moraalilla he hommansa hoitivat ja pitivät huolta työmaan edistymisestä.
3. Perhe on yhä kasassa, enkä kaikesta huolimatta katsele heitä kalterien läpi tai pyöreän huoneen tirkistysluukusta.
4. Hirsi. Hieno materiaali.

Onnistumiset - top 3

1. Keittiö. Kiva, avara, toimiva ja tilava. Hienot työtasot terästä ja massiivipuuta.  
2. Pohjaratkaisu. Toistaiseksi ainakin tilat toimivat, makkareissa on oma rauha ja hukkatilaa ei tunnu liikoja olevan.
3. Rakentamisen ajankohta. Vaikka olenkin vinkunut lähes kaikesta mahdollisesta ja välillä vetänyt muutaman ekstravolinankin takataskusta, emme olleet huonoon aikaan liikkeellä. Vuotta myöhemmin kaiken hinta oli lähtenyt laukalle ja joko budjettimme olisi paukkunut vielä enemmän tai jostain olisi pitänyt karsia (lue: piharakennuksen sijaan pallogrilli). 

Tossa kohdassa mitään uunia ole. Mitä tääkin nyt on? Onko tää edes meidän keittiö? Ei tää taida olla edes mun blogi.

Rrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton sankariteot - top 3

1. Jakopäänhihna katkesi motarilla. Että napsis vaan sulle beibi.
2. Akku sanoi shboing. Että shboing vaan sulle beibi.
3. Pultteja putosi pohjasta. Tämä sama postaus oli jo tuolla tuparien yhteydessä. Että kolinkolin vaan sulle beibi.

“Hirsi. Hieno materiaali.”

Messukeikat - ei mikään top-järjestys, kuha listaan

• Naantalin asuntomessut 2022. Ja Naantalin asuntomessut kuvina. Upea maasto. 
• Tuusulan asuntomessut 2020. Ja kuvia messuilta. Lähimessut, käytiin pyörillä.   
• Kouvolan asuntomessut 2019, nuoren ja innokkaan influensserin ensimmäiset asuntomessut bloggaajapassilla.  

Naantali-Ihantalan taistelu 2022.

• Tämän vuoden Habitare. Habitare ennen koronaa 2019. 
• Omakotimessut 2019. Ja Rakenna ja Remontoi 2020. Ja sit olis vielä Rakenna ja Remontoi 2022.  
• Kevätmessut 2022. 

Talon huoneet - top 3

1. Olokeittiö. Avara, kodikas ja kaunis. 
2. Piharakennus kokonaisuudessaan. Kannatti tehdä, vaikka poikamme Nonstoppolos ei kuulemma koskaan muutakaan kotoa, vaan jää pihatupaan (mörskään? / möggendaaliin?) asumaan
3. Kodinhoitohuone. Kelvollinen kuilu, jossa on nyt jopa toimiva pesukone.

“Että shboing vaan sulle beibi.”

Edullisimmat hankinnat - top 4

1. Betonimyllyn vuokra. Paniikissa hankittiin muurausviikonlopulle viime hetkessä mylly. Maksoi 11 euroa koko ajalta. 
2. Peräkärry. Kiitti iskä ja velji. Kärry lainassa kiitospalkalla. Oli todella hyödyksi.
3. Kokopuinen koivupöytä ja jämäkät tuolit satasella. 
4. Lattia- ja seinälaatat. Suunnilleen kympin per neliö. Perus. Perus on hyvä koska halpa. 

Tämänkin tolpan asentaja saatiin halvalla.

Listat - top 5

1. Katto-
2. Lattia-
3. Ostos-
4. Edul-, tosin aika paljon useammin kal-
5. Joskus **tutus on aivan saatanal-

“Perus on hyvä koska halpa.”

Perinne-ernojen perinneratkaisut - top 3

1. Massiivihirsitalo perinnehirrestä. Komeasti halkeilevaa kuusihirttä. 
2. Painovoimainen ilmanvaihto. Tuntuu kelvolliselta, kuha äänieristys saataisiin paremmalle tolalle. 
3. Talo irti maasta ja puinen alapohja. Ei muuten ole halpaa, kun kaksi timpuria kykkii kaksi viikkoa nakuttamassa ponttilautaa alapohjaa. 

Vuodenkaan asumisen jälkeen en ole vielä kyllästynyt katselemaan puuta.

Naapurin kommentit - RIP  5

1. “Kuka perkele on antanut luvan rakentaa tällaisen talon?”
2. “Minkä värinen teidän talosta tulee? (“Punainen”) “Ei saatana!”
3. “Täähän on ihan erinäköinen kuin nää muut talot!”
4. “Mutta tää on niin saatanan korkea ja tonttiakin ootte nostaneet!”
5. “Mä oon ollu rakennusalalla, enkä ikinä oo tällaista nähnyt!”

Värit - top 100

1. Italianpunainen punamulta 
2. Turkoosi. Aistillinen tapetti, sensuellit laatat ja viekoitteleva Vallentuna-soffa. 
3. Puu. Parasta olla mieleen, jos sitä on lähes joka seinässä.

Tän muraalin meille maalas yks hollantilainen Vincent. Se tarttee vaan yhden AirPodin.

Tässä kuvassa on turkoosi. Minulla on psykoosi.

Eritteet - top 3

1. Kakkaa lumella. Pitäähän sitä nyt viemäri saada tukkoon pari kertaa vuodessa. 
2. Verta katolla. Kiitti IV-bebbulit. Linkki löytyy ylempää IV-urotekojen listalta.
3. Naapurin (RIP) jutut.

Vaikea sanoa, mikä kuvan ottamishetkellä oli korkeimmalla, pulssi, verenpaine, hemoglobiini vai v-käyrä.

Häiriköt - top 3

1. Naapuruston koirat. Vuh vuh. Räkyräky. 
2. Harakat iv-piippujen suulla ja terassilla. 
3. Naapuri (RIP). 

Sisustushankinnat - top 3

1. Ruokapöytä ja toinen ruokapöytä. Molemmat koivua ja kokopuuta. 
2. Vallentuna-sarja. Hyvä ja näppärä vuodesohva piharakennuksessa, vierashuoneessa ja jämäpalat pääsivät terassille. 
3. Piharakennuksen Calligaris Cream -pöytä ja tuolit. 

Muuten hyvä pöytä, mutta vaikea tehdä töitä sen ääressä, kun se tollai koko ajan pyörii.

Hulvattomista hulvattomimmat postaukset - top 9

1. Minähän en arkkitehtia palkkaa! Hihii!
2. Hämeen linnan rakennusvirheet. Hahaa!
3. Vanhan hirsitalon hirvittävä paskuus. Hehee!
4. Talopakettien valmiusvaihtoehtojen vertailua. Hohoo!
5. Berliinin muurin rakennuslupahakemus. Hähää!
6. Joululahjat rautakaupasta. Höhöö!
7. Murhanhimoiset elukat. LOL!
8. Hassut taloesitteet. ROFLORFTROL!
9. Rakentaminen on dinosaurusten hommaa. RRRRÄYHHHEEHHEEE!

Laitetaan tähän vaikka hulvaton kuva pellavariveestä.

“Kiitti IV-bebbulit.”

Olipas niitä paljon. Kylläpäs olivatkin hauskoja. Voi että, kun sitä on joskus osannut kirjoittaa veikeästi. Laitetaan tähän loppuun vielä 

Ärsyttävistä ärsyttävimmät verbaalikikkailupostaukset - top 9

1. Minähän en arkkitehtia palkkaa! Hihii!
2. Hämeen linnan rakennusvirheet. Hahaa!
3. Vanhan hirsitalon hirvittävä paskuus. Hehee!
4. Talopakettien valmiusvaihtoehtojen vertailua. Hohoo!
5. Berliinin muurin rakennuslupahakemus. Hähää!
6. Joululahjat rautakaupasta. Höhöö!
7. Murhanhimoiset elukat. LOL!
8. Hassut taloesitteet. ROFLORFTROL!
9. Rakentaminen on dinosaurusten hommaa. RRRRÄYHHHEEHHEEE!

“Niin, näitä postauksia on nyt kaksisataa. Tsiisus.”

Asuntomessut - tätä et nähnyt!

Kodotushan on Suomen kansan ylistämä muutaman pösilön sietämä blogi. Siinä ei ainoastaan käydä läpi uusimpia asumisen, sisustamisen ja rakentamisen trendejä, siinä luodaan niitä. Joskus meillä Kodotus-korporaation päämajassakin halutaan vähän irrotella ja silloin ostetaan perjantaiskumppa Alkon alahyllyltä ja kuunnellaan ironisesti kotimaista iskelmää. 

Tätä samaa irrottelua edustaa tämänkertainen postaus - blogin vastine tv-sarjojen gag reelille. Tähän postaukseen on tuupattu kaikki se, mikä ei aiempaan vakavahenkiseen ja trendejä luovaan asuntomessupostaukseen mahtunut. 

Aloitetaan. Vi Börje.

Irma-Birbelö, Annikki-Nikkiminajque ja Hans-Peter (leningissä oikealla), sanotaan yhteen ääneen: “Se on Tuskatunneli!”

Siis onneksi näissä valokytkimissä lukee toi Schneider. Millä sitä muuten osaisi laittaa ne päälle?

Meidän putkimiehet olivat hoitaneet myös tämän kohteen työt. Periaatteena on täälläkin, että kyllä se paska työ selittämällä paranee. "Mjöö kato valuuhan sieltä vesi, mutta kyllä kato nyt on tää maailmantilanne sellainen, että alapohjaan vaan jää kosteutta."

Ei meillä tähän sohvaan ollut rahaa...

...joten ostettiin suruumme jotain, mikä edes muistuttaa meitä siitä:

Sepeteus-saunatonttu on taas sahtipäissään raaputtanut meisselillään graffiteja lauteisiin.

Yhtäkkiä tuolta ruukusta hyppäsi sammakonpoikanen. Sain sen juuri kuvattua. Näkyy parhaiten kohdassa 3.14.

Tämän kohteen asukki oli keksinyt ovelan tavan vakoilla, mitä heidän kohteestaan puhutaan. Sori, polvi näkyy.

“Meidän Börjeque-Cornflaksien ekat sanat oli “minimalistinen sisustus”. Siitä se ajatus lähti. Kun se menee yläasteelle, me ostetaan sille tuoli.

Kasarihevi ja sähköauton lataus. Mikä ihana pari.

Kun Martti heräsi vuoden 1997 unikekobileiden jatkoilta, jokin oli alueella muuttunut.

Voiko muuta terassille toivoa: telkkari, löhödivaanit ja grilli. No poreallas olis kyllä kiva. Ai mitä? Ai niillä on sekin? NOOOOOOOOOOOOOOOOOOooooooooo!!! 

Vihdoinkin riittävän korkeat vaatekaapit mun luurangoille, yst. terv. nimim. Koripalloilijafetissi.

Äiti, miksi tossa pianossa ei ole koskettimia?

Mut siis hei Schneider kiitti, että kirjoititte tähänkin valokatkaisimeen, että Schneider, koska kyllähän valokatkaisimessa pitää lukea että Schneider. Muutenhan sitä voisi luulla vaikka näädäksi, burritoksi tai demokratiaksi. Mutta siis tää on se Schneider. Se on saksaa ja tarkoittaa varmaan suomeksi valokytkintä.

Kotien ykkönen oli valinnut aika fallisen muodon ständilleen. Mielenkiinnolla odotan kotien kakkosen vastavetoa. 

Tällä boho-barbaralla on astetta muhkumpi bumbeli.