Blogin eka vuosi - 10 luetuinta postausta

Voi näitä juhlallisuuksia! Blogi täytti vuoden ja yhä ovella lappaa jatkuvalla syötöllä eri maiden delegaatioita onnittelemassa ja tuomassa ties mitä lahjoja. Tähän mennessä olen saanut jo kolme albiinotiikeriä, atollin ja rasvakeittimen. Hauis on kasvanut skumppalasin kilistelystä ja lapsia etäkiusataan etäkoulussa, kun heidän isänsä on julkkis.

Vuosi on ollut ikimuistoinen ja olen ylittänyt itseni monesti löytäessäni uusia tapoja kertoa, että vieläkään ei ole mitään tapahtunut. Tämä postaus on jo seitsemäskymmeneskolmas. Eikä vieläkään ole mitään tapahtunut. Joku korona maailmalla tosin pyörii, mutta mitään minun kannaltani merkittävää ei ole vuodessa tapahtunut.

“Voi näitä juhlallisuuksia!”

Tässäpä listattuna blogin ensimmäisen vuoden kymmenen luetuinta postausta. Jotta jännitys tiivistyisi, aloitamme numerosta 10 ja päädymme numeroon 1. Klikkaa otsikkoa, niin pääset kuhunkin postaukseen. Jos linkki ei toimi, ota yhteyttä Ariin ATK-tuessa.

10. Ostettiin sitten hirsitalo - etänä!

Rajat pamahtivat kiinni. Koulut siirtyivät etäopetukseen. Tennisammattilaiset joutuivat talousahdinkoon, kun yksityiskone jäi maahan ja henkilökohtainen fysioterapeutti alkoi yskiä. Pari vuotta pohditaan omaa taloa ja tulevaisuutta ja sitten kun kaupat saadaan aikaiseksi, koko maailma tössähtää turvalleen. Universumilla on kyllä huumorintajua.

9. Maankäyttömaksu - meidän iskällä on isompi kuin teidän iskällä!

Liioittelin, kun kirjoitin, ettei mitän olisi tapahtunut. Olemme esimerkiksi saaneet maksaa kaupungille 110 000 euroa kiitokseksi siitä, että he armeliaasti suostuvat lisäämään omien veronmaksajiensa mahdollisuuksia asua kerrostalossa keskustan tuntumassa.

“Tähän mennessä olen saanut jo kolme albiinotiikeriä, atollin ja rasvakeittimen.”

Maankäyttömaksu on yksi asia, joka ei ole oikein toistaiseksi mennyt nyökkäyksellä läpi kellään, jolle siitä olen kertonut. Mutta me ei vaan tajuta.

8. Talotoimittajien kilpailutus - ensitunnelmat

Koetettiin esittää tiukkoja kilpailuttajia, jotka puristavat parhaan tarjouksen ja ilmaiset terassilaudat ja pallogrillin itkua vääntävältä myyntihemmolta. Jäätiin tavoitteesta. Vähän varkain päädyttiin tähän toimittajaamme. Pitänee avata valinnan syitä joskus tämän toisen vuoden aikana.

7. Raksa-auto romuna - halpa auto, kallis remppa

Merde! Mon Dieu! Jacques Chirac!

Ostimme kesällä ihan paskan rrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrraksa-auton. Raksahommissa sitä ei ole tarvittu, mutta sillä on ollut oma tärkeä osansa hyvinvoinnin tuottamisessa autokorjaamoille. Ei millään pahalla, mutta melkoinen paskeri tuo on ollut: jakopään hihna katkeaa moottoritiellä ja ei mene läpi katsastuksesta.

Oui monsieur, c’est la caccamobile!

6. Ei kelpaa! - pohjapiirros meni uusiksi

Tämä postaus edustaa seikkailujani kaikissa niissä ihmemaissa, joista en mitään ymmärrä. Auto edustaa yhtä niistä, arkkitehtuuri toista. Se nyt ei silti estänyt suunnittelemasta taloa. Eikä edes  sellaista taloa, jota ei tontille voinut sijoittaa. Itse kun tekee, saa sellaista mitä sattuu tulemaan.

5. Talopaketit - valmiusvaihtoehtojen vertailua

Blogin myötä olen löytänyt yhden vahvuuksistani kirjoittajana. Sieltä rouva ilmalämpöpumpun säleiköstä kysyy, onko se vahvuus asiantuntevuus. No kuulkaa rouva, ei ole. Sen sijaan lukukertoja ovat keränneet postaukset, joissa asiasta mitään tietämättömänä viisastelen niille, jotka asioista enemmän tietävät. Tämä kirjoitus on siitä hyvä esimerkki.

4. Potkut pääsuunnittelijalle - vastaava mestari vaihtoon

Draamaa ja rankkoja ratkaisujakin on projektissa ollut. Yksi niistä oli vastaavan mestarin vaihtaminen. Pakko lopettaa hetkeksi kirjoittaminen, kun alkaa taas itkettää.

3. Vanha hirsitalo - hirveä mörskä!

No nyt on kyyneleet pyyhitty ja lasivillaa silmämunissa. Viisastelusta puheenollen, tässä postauksessa sitä on lisää. Näistä hirsitaloista (jollaista mekin koetamme saada tämän vuosikymmenen aikana pystyyn) jaksetaan vääntää kaikenlaista. Toiselle ne ovat Atlantiksen mirhaa, jotka parantavat kaiken maailmansodista syfilikseen. Toisille taas sitä, mitä paholaiselta jää kiinni vessanpöntön sisäreunaan. Pitihän tästäkin siis vähän viisastella.

2. Ikean keittiöviikot loppuvat?

Lähestymme The Toppermost of the Poppermost -postausta. Jos olisin Helsingin sanomien päätoimittaja, voisin tämän postauksen yhteydessä todeta, että laatujournalismille on yhä tilausta. Mutta koska olen kikkaileva bloggaileva, totean, että vahinkoja sattuu. Kirjoitin saamieni tietojen pohjalta Ikean keittiöviikkojen loppumisesta ja taisin osua yllättävän hyvin oikeaan. Tämä journalistinen saavutukseni sai hetkellisesti pohtimaan jopa alanvaihtoa toimittajaksi, kunnes muistin tienaavanai bloggamisella järjettömän paljon paremmin.

“Nyt on kyyneleet pyyhitty ja lasivillaa silmämunissa.”

Rumpujen pärinää. Yleisö liikehtii levottomasti tuoleillaan. Esirippu alkaa väristä. Leskirouva von Freytagin suusta pääsee huokaus, joka on yhdistelma kiihottuneisuutta ja nitron vaikutuksen lakkaamista. Lasse Viren kömpii ylös Münchssenissä silmissänsä outo katse lapsen eksyneen.

TÖTTÖRÖÖ!!!

1. Hämeen linna - 900 vuotta rakennusvirheitä!

Tätä luettiin etenkin sen julkaisuviikolla aivan hillittömästi. Lukijamäärät nousivat kuin koronaluvut Nykissä. Asiaa saattoi hieman auttaa, että postaus jaettiin myös Hämeen keskiaikamarkkinoiden facebooksivuilla. Lukijoita oli Alfa Centauria myöten ja osa heistä saattaa olla vasta matkalla. Odotan heitä perille lähimmän 4,3 miljardin vuoden sisällä. Kahvi odottaa hellalla.

Aikoinaan, kun ostimme nykyisen rintamamiestalomme (joka jyrätään maan tasalle), saimme kuulla sekä äitini että anoppini suusta melkoista huokailua. Soundi oli kuin elinkautisvangilla, jonka tuomio yllättäen tuplaantui. Uudempi talo olisi kuulemma pitänyt ostaa. Saattoivat olla oikeassakin, mutta me ostimme silti tämän (joka jyrätään maan tasalle). Ehkä nuokin kommentit resonoivat tässä kirjoituksessani. Kun ne vanhat talot vaan on niin huonoja.

Nyt ollaan rakentamassa uutta. Kerron ensi vuonna, mitä blogin toisena vuonna eniten luettiin. Muun ajan viisastelen.

“Lukijamäärät nousivat kuin koronaluvut Nykissä.”

Blogi täytti vuoden - onnitteluni!

Kuka olisi uskonut vuosi sitten, kun aloitin viisastelun, veren kerjäämisen nenästäni ja omasta nokkeluudestani humaltumisen, että olen vuotta myöhemmin suunnilleen samassa pisteessä. Omistamme sentään palan maata, mutta se näyttää samalta kuin vuotta aiemmin. Olemme kyllä maksaneet jo jonkin verran kymppitonneja talofirmalle, mutta talomme puuvärkit saattavat yhä huojua jossain Päijät-Hämeessä. Kirjoitan yhä blogia, mutten edelleenkään ole sen ansiosta miljonääri.

Olihan tässä toki kaikenlaista juhlallisuutta. Aamulla otin parvekkeella vastaan Suomen rakennusmestareiden liiton kuoron onnittelulaulun “Olet sisäilma jota hengitän”. Sitten sain Suomen viisastelevat raksabloggajat ry:ltä pöytästandardin (jossain rakennusalallakin sentään on standardeja). Siihen oli kuvattu asiakkaalle pyllistävä urakoitsija.

Raudoittaja-Reiska tekstasi: "Siis OMG mä en kestä. Nää ihqut kynttilät on just niinku Jaskan koolaukset LOL!"

“Aamulla otin parvekkeella vastaan Suomen rakennusmestareiden liiton kuoron onnittelulaulun “Olet sisäilma jota hengitän”.”

Juhlat jatkuivat vastaanotolla, jonne ei tullut ketään, koska korona. Illalla oli jatkot, jonne ei olisi muutenkaan tullut ketään. Pidin kuitenkin kiitospuheeni, jossa käsittelin rakennusalan nykytilaa, Suomen euroviisumenestystä, henkistä terveyttäni sekä muita asioita, jotka ovat huonoissa kantimissa. Tarjolla oli kattopelliltä tarjoiltua makkarasushia, jossa riisi oli korvattu urakoitsijan ojaan kippaamalla betonilla sekä sormisyötävää, jossa oli vielä kynnetkin tallella. Proteiinia, sanoi entinen muurari, kun myyrän nielaisi.

Seinälle heijastettiin videotykillä blogin saamia kommentteja ympäri maailmaa, eli siellä pyöri nonstoppina teksti “Ihan kiva, mutta et viittis kiroilla niin paljon t. äiti”. Loppuillasta luulin, että joku oli järjestänyt spontaanin tanssiesityksen, mutta järjestysmies vain kompastui linjalankaan. Luulin myös, että JVG tuli keikalle, mutta se olikin vain mäkihypyn ensimmäinen kierros Garmisch-Sportengürckhenistä ja jurpo pipo narikassa.

Muurari-Maukka oli bongannut ihanan spelttijauhokuppikakkureseptin netin vauvapalstalta. Soija oli korvattu härkäpavulla, joka oli korvattu luomulla.

Vieraiden vähyydestä johtuen minglailin täyttämään skumppalasini vessan hanasta ja päivittelin peilikuvalleni rakennuttamisen kustannuksia. Peilikuvani oli ihan samassa tilanteessa.

“Riisi oli korvattu urakoitsijan ojaan kippaamalla betonilla”

Loppuillasta aloin olla jo aika iloisessa kunnossa. Hetken pidin jopa rakennustarkastajaa ihan ihmisenä. Aamulla oli morkkis. Lähetin oikaisusähköpostin virastoon. Sen vastaanottamisesta kaupunki laskutti 117€. Plus alv.

Sähkäri-Seppo ei päässyt paikalle, kun oli putkassa, mutta tekstasi: "Moi mussut. Toiv. teil on kivaa. Käydään sit skumpalla, kun toi kumihanska tulee luonnollista tietä ulos. Siis iik ootte niin raksui!"

Koska uuden blogivuoden alkaessa on hyvä myös uudistua, Kodotus laajentaakin kosmetiikkavinkkeihin. Ensimmäinen meikkivinkki on ripsiväri.

Kodotus kiittää kuitenkin kaikkia kovin kauniisti. Ensimmäinen vuosi on siis takana ja blogin nimi todellakin on osoittautunut osuvaksi. Noomen est aamen, kuten muinaiset hyvinkääläiset sanoivat. Olen oppinut paljon bloggaamisesta ja ehkä vähän raksaamisestakin. Hermo on mennyt ja veri paennut päästä vuorille. Projektiin on löytynyt tyyppejä, projektista on lähtenyt tyyppejä, projektiin on buukattu tyyppejä, jotka ovat lähteneet jo ennen kuin buukkaus on alkanutkaan. Joku on ollut sovittuun aikaan paikalla, toinen on luvannut tehdä suunnitelman jouluksi ja saa taas vappuna asiasta muistutusviestin. Moni on auttanut, harva ilkeyttään hankaloittanut.

“Kodotus kiittää kaikkia kovin kauniisti.”

Mikäli luet tämän, olet ilmeisesti blogiani lukenut. Kiva! Lukijoita on ollut yllättävän paljon, vaikken ensimmäisenä vuonna ole ihan hirmuisesti blogia kehdannut rummuttaa. Vanhemmilleni voisin kertoa tästä ensi vuonna. Samalla, kun kerron, että minulla on kaksi lasta. Mutta siis: Kiitos molemmille kaikille blogin lukijoille. Kodotus tekee parhaansa pitääkseen saavuttamansa tason - mitä se sitten tarkoittaakaan.

Kuvat: Pixabay

Keittiösuunnitelma - olisiko se siinä?

Oman elämänsä Sikkekokki Kamarinakki tässä moi! Keittiösuunnitelmamme on elänyt kuin Andy McCoy 80-luvulla. Koska Ikean keittiöviikot näyttävät siirtyneen historiaan, ei ole tarvinnut tähdätä tiettyyn päivään, jolloin kaiken pitäisi kristallisoitua, jotta saataisiin alennusta Rumpajumpa-kodinkoneista.

Nyt kuitenkin pitäisi kristallisoitua. Marssijärjestys on minulle suoraan sanoen edelleen hieman epäselvä. Miten nämä hommat kannattaa suunnitella? Ensin pohjapiirros, siihen keittiö, johon suunnitellaan valaistus, minkä jälkeen sähkösuunnitelma? Olo on kuin hapuilisi pimeässä tippukiviluolassa etsimässä neandertalilaisten donitseja. Kyllä, osallistun tällä vertauksella Kauneimmat metaforat 2020 -kilpailuun. Sarja miesoletetut alle vyön. Se järjestetään tänä vuonna etänä.

Etänä toimii myös Ikean keittiösuunnittelu, josta olemme varanneet ajan ensi viikonlopulle. Katsotaan, montako virhettä suunnitelmastamme löytyy. Aiemminhan olin sitä mieltä, että tämä Ikean mallikeittiö oli ihan just se mitä me ollaan aina haluttu. Mutta ei se sitten ollutkaan.

Nyt ollaan sitä mieltä, että tämä me halutaan. Kai.

Keittiösuunnittelun lähtökohtana on ollut Sibeliuksen viulukonserton alun luoma mielikuva korkeuksissa liitelevästä kotkasta.

“Miten nämä hommat kannattaa suunnitella?”

Yksi yllättänyt asia on, että vaikka rintamamiestalomme keittiö on hieman ahdas ja kaappeja ja laatikostoja on siroteltu sinne tänne, ei uuteen avaraan saarekkeelliseen keittiöömme tule juurikaan enempää säilytystilaa. Itse asiassa sinne saattaa tulla jopa hieman niukemmin. Yläkaappeja on selvästi vähemmän, mutta niitä kompensoi toisaalta vetolaatikkojen suurempi määrä alakaapeissa. Mutta hankalaa on ollut. Tuskin kukaan koskaan tässä maailmassa on kärsinyt yhtä paljon kuin me keittiötämme suunnitellessamme. Tässä avoin tilitys kipukohdistamme, joista ensimmäisenä käsitellään...

Kulmakaappi

… koska sellainen saatiin, kun halusimme ison ikkunan keittiöön. Talon sijoittelu tontille on sellainen, että aamuaurinko ei nyt sitten helli keittiössä. Senkaltainen ratkaisu olisi vaatinut keittiötä nykyisen tv-/vierashuoneen paikalle, jolloin taas näkymät keittiöstä olisivat olleet naapurin seinä. Nyt näkymät ovat avarammat, mutta aurinkoa vähemmän. Kai tämän joku arkkitehti (KORJAAN, SAFA-ARKKITEHTI, TÄMÄ PITÄÄ MUISTAA AINA MAINITA!) olisi osannut fiksata, mutta minähän en arkkitehtia palkkaa. Miksi maksaa jollekin siitä, että talosta tulee toimiva?

Mutta kulmakaappi, tuo takapulpetin pokerisivustoilla roikkuva finninaama. Tuo turhien välikysymysten tehtailija. Se vie joko vähemmän tilaa ja on huonompi tai sitten se vie enemmän tilaa ja on silti vähän hönö. Päädyimme nyt pienempään ja huonompaan. Nurkkaan tulee siis kulmakaappi, jossa on karuselli pöniköille, puteleille ja purkeille. Ja miksikö? No siksi, että...

Lieden sijoittaminen

… oli vaikeaa kuin leskirouva von Knösselbergin inssiajon läpäiseminen, kun Augustin kuoltua piti alkaa itse käydä Bentleyllä Stokkan herkussa. Paremmalla kulmakaapilla nurkkaan olisi jäänyt vain kymmenisen senttiä ennen liesitasoa. Se oli kanssavelalliseni mielestä turhan ahdas ratkaisu.

Soijaa ei vahingoitettu tämän kuvan ottamisessa.

“Kulmakaappi, tuo takapulpetin pokerisivustoilla roikkuva finninaama.”

Päädyimme siis huonompaa kulmakaappiin, mutta isompaan tilaan lieden vieressä. Asiaa hankaloitti myös tärkeä asia nimeltä...

Tiskipöytä

… joka vie sen 80 senttiä pöytätilaa. Ja kuten keittiösuunnitteluoppaissa toitotetaan, tiskialtaan molemmilla puolilla pitäisi olla laskutilaa vähintään 14 kilometriä, samoin lieden ja tiskialtaan väliin tulisi jäädä tila kansallispuistolle ja muutenkin olisi kiva, jos Beatles ei olisi hajonnut.

Kanssavelallisellani oli tästä(kin) selkeä näkemys: 2 tiskiallasta. Piste. No, panokset kovenee. Minä latasin pöytään toiveen rosterisesta perinteisestä tiskipöydästä. Lalalaa, Stalalaa!

Ongelma tämän koko tason kanssa on, että se jää vähän lyhyeksi. Toisaalta tätä sakaraa ei haluta pidentää niin paljon, että jääkaappi on parisängyn jalkopäässä. Toisaalta liesitaso, tiskipöytä ja jääkaappi sekä laskutilan tarve tekivät suunnittelusta vaikeampaa kuin kellään on tässä maailmassa koskaan ollut. Lopputulos on kompromissi. Ihan kiva. Vähän kuin Neon 2.

Nyt tiskipöydän oikealla puolella on vähän laskutilaa, lieden ja tiskialtaiden välissä 60 senttiä ja lieden kulman puolella reippaammin, lähes metri.

Tieteellinen tila-analyysi auttaa hahmottamaan tarpeita ja herpeitä.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että likaiset tiskit täyttävät tiskialtaan ja lieden välisen laskutilan ja loput likaiset tiskit täyttävät lopun laskutilan.

Koska kaappitilaa ei ole mitenkään tuhlattavaksi, kanssavelalliseni / lasteni äidin kanssa hieman eripuraa aiheutti…

Korkea kaappi laatikoilla

… jonka sijoitin ison ikkunan viereen perheemme äitioletetun toiveista huolimatta. Hän kun ei tajuuuuu-uuuu-uuuu, että keittiössä pitää voida säilyttää isoäidin puusuksia, Stigaa, pölynimuria, Ampegin rantasaunaa, naapurin balsamoitua kissaa sekä Suosikin vuosikertoja vuosilta -85-92. Ja se vaatii säilytystilaa.

Etenkin näin koronakriisin yllätettyä on enemmän kuin tärkeää, että kotona on edes jonkinlaiset varmuusvarastot balsamicoa, lime-viikunaöljyä, kvinoaa, lehtikaalia, sambal ölekiä, granolaa ja anton&antonin ihanankallista ihanmitävaan. Keskiajalla ruttokin olisi vältetty, jos ihmiset olisivat tajunneet hamstrata noita elintarvikkeita ja laulaa netissä yhteislauluja.

Puolisolle on hyvä antaa välipalaa kolmen tunnin välein. Edes proteiinipatukka tai sian perna. 

“Likaiset tiskit täyttävät tiskialtaan ja lieden välisen laskutilan ja loput likaiset tiskit täyttävät lopun laskutilan.”

Mutta korkea kaappi. Sellainen on hyvä olla siksikin, että pitäähän sitä jonnekin kaappiin mahtua, jos haluaa tulla kaapista ulos. Toki laatikoita sisältää melkoisesti jo pelkästään…

Keittiösaareke

… jossa on laatikostoa yhteensä kaksi metriä. Koska aamiaiskaappia ei keittiöön mahdu, ajattelin, että lähinnä ruokapöytää voisi olla laatikko, jossa on leivänpaahdin ja leivät. Aamiaislaatikko siis. Muihin laatikoihin sullottaisiin sitten lusikat ja haarukat ja lautaset ja mukit Nisset ja Nassut apilan lehti suus.

Ajatuksia herättävä teokseni "Jos mies leipoo pullaa metsässä ilman housuja, kuuleeko hän puun kaatuvan?"

Saarekkeen toisella puolella on istumapaikat kahdelle ja eteisen suuntaan on yksi laatikosto. Työtasoahan saarekkeessa on sen verran, että kyllä siinä mokkapaloja isompiinkin curlingvanhempien kokoontumisajoihin vääntää. Toki saarekkeen ja kaikkien muidenkin pöytäkaappien päälle olisi päätettävä…

Keittiön tasot

… jotka meillä ovat nykyisessä kodissamme lämpökäsiteltyä massiivikoivua sekä teräksinen perinteinen Hackmanin tiskipöytä. Aika jännästi uuteen kotiin kiinnostasi hankkia massiivikoivuiset työtasot ja teräksinen tiskipöytä. Ikean Köttrumpafallera (tai jotain vastaavaa) -koivutaso näytti olevan viilupintainen, joten ehkä ihan oikeaa massiivipuuta pitäisi hankkia. Saarekkeen läheisyydessähän ovat myös…

Jääkaappi ja pakastin

...jotka tosin sijaitsevat ällän eri päissä. Jääkaappia availlaan joka päivä monesti (oma ennätykseni on 749 kertaa tunnissa), mutta pakastin voi olla hieman syrjemmässäkin.

Tämän sommitelman piirsin ihan vapaalla kädellä. Tekniikkana hiili ja guassi. Vai onko se se hedelmä?

“Työtasoahan saarekkeessa on sen verran, että kyllä siinä mokkapaloja isompiinkin curlingvanhempien kokoontumisajoihin vääntää.”

Keittiösuunnitteluohjelma ei antanut laittaa kuvaan kuin integroidut kodinkoneet, mutta kaltaiseni yhteiskunnan laitapuolen hylkiö ei tuosta integroitumisesta kummemmin piittaa, joten todennäköisesti ihan perinteisillä valkoisilla mennään. Niihin saa jääkaappimagneetteja, jotka ovat kultturellin ja litteräärin kodin merkki.

Imeldique-Nellina oli keittiötä suunnitellessaan ottanut hieman turhan paljon inspiraatiojuomaa, mikä ilmeni rasvoittuneena aorttana.

Kuten sitä sanotaan: keittiö on kovin syvältä. Bumtsibum!

“Ihan kiva. Vähän kuin Neon 2.”

Ulkoportaat - voihan esteettömyys!

Talo on siis tilattu. Sinne olisi hyvä päästä sisäänkin. Tähän auttaa ovet, mutta koska haluamme talon pilareille (“mutku mä haluu-uu-uun!”), niin se nostaa talon sisäänkäynnin suht korkealle. Tämä taas tarkoittaa, että tarvitaan ulkoportaat.

Suomen rakennusjärjestyskokoelmalakiasetussäädöstö sanoo seuraavaa: “Jos on sinun taloosi meneminen portaita käyttäen, tulee sinun niitä pystyä kipuaman, kun on couccuselekä ja harmaahapsi sekä rollaattori ja kihti. Täten pitää portaiden olla pidemmät kuin Kongojoki ja loivemmat kuin rantojen miesten lascuhumala.”

Eli koska portaamme ovat (osin) avoimen taivaan alla, vaihtoehtoja on kaksi: JOKO veivata niiden päälle kattoa, jolloin ne saavat nousta jyrkemmin ja edetä reippaammin TAI avotaivaan alla niistä pitää tehdä aivan saiiiiiiiraaaaaaan piiiiiiiitkät. Koska mitä siitäkin tulisi, jos portaat mahtuisivat tontille, joka on pienempi kuin paukama koronaviruksen pepussa.

“Täten pitää portaiden olla pidemmät kuin Kongojoki ja loivemmat kuin rantojen miesten lascuhumala.”

Noh, talofirmalla (josta lisää myöhemmin, pidän vielä teitä kumpaakin lukijaani jännityksessä, sori äiskä ja iskä) on osaavaa ja kärsivällistä porukkaa hommissa. Siinä mielessä ollaan hyvissä käsissä. Nyt tämän porraskeissin ensimmäinen versio ei ehkä silti ole iiiiiiihan vielä sitä, mitä toivottiin.

Mutta kyseessä on sen verran hupaisa vektorihässäkkä, että ajattelin sen esitellä. Ladies and naapurin miähet, the portaat:

Ulkoportaat on korostettu keltaisella, jotta niitä ei erehdyksessä sekoitettaisi esim. Urho Kekkosen kansallispuistoon.

 “Nyt tämän porraskeissin ensimmäinen versio ei ehkä silti ole iiiiiiihan vielä sitä, mitä toivottiin.”

Vaikuttavat, eikö totta! Siinä saa nostaa jalkaa toisen eteen, ennen kuin rrrrrrrrrrrranskalaiselta raksa-autolta noussut kaasujalka on kodin kynnyksellä.

Laskeskelin, mikä noiden portaiden pinta-ala suunnilleen olisi ja sain reippaat 16 neliötä. Kauas on tämä boheemi porvari purjehtinut opiskeluajoista, jolloin koko kämppäni koko oli vähemmän kuin näiden portaiden vaatima tila. Oikeasti, 16 neliömetriä pelkkiin portaisiin! Rakennusvalvonnassa varmasti herkistytään kyyneliin, kun näkevät näin säntillistä lain kirjainen noudattamista. Keskustayksiön kokoiset portaat.

Arkkitehtikielellä "portaat luovat muistuman temppelityyppisestä graafisen nousevasta linjasta ajalta, jolloin espanjalaisten löytöretkeilijöiden tuomaan influenssaan ja kuppaan kuoli 90 prosenttia atsteekeista."

“Koko kämppäni koko oli vähemmän kuin näiden portaiden vaatima tila.”

Paitsi, että eihän me nyt näitä kelpuuteta. Vaikka kuinka näyttävätkin atsteekkitemppelin seinämaalausten sammakolta tai vanhan Nintendon avaruusalukselta, niin öö tota sori mutta ei silti. Sä oot tiäkkö kyllä ihan kiva, mutku meillon vähä erilainen musamaku. Sä tykkäät niinku Led Zeppelinin Stairway to Heavenistä ja mä tykkään Sabrinasta ilman ääntä.

Hakattuaan Planeetta Skwöög-Beta-Kekkonenkekkosen karvaiset veitikat sukupuuttoon, kapteeni Kirkspock Cousteaun avaruuslaiva uljaine miehistöineen jatkoi seuraavaan universumiin tappamaan seuraavia karvaisia veitikoita. 

Ja on tässä sekin ongelma, että noin pitkinä nuo ulkoportaat törmäisivät jo piharakennuksen portaisiin. Jotka nekin ovat ihan riittävän pitkät. Eli kun autokatoksesta päästiin, saatiin tilalle portaat. Lapset olisivat kyllä toivoneet pihaan tramppaa, mutta kai noillakin voi pomppia. Ovat niin loivatkin, ettei niissä voi edes satuttaa itseään. Pitää keksiä jotain muuta anopille.

Uusi jännittävä tietokonepeli venyttää suorituskyvyn rajoja; se vie yli 25 kilobittiä! Kuvan keltaiset hyhmät esittävät sinua, jonka tehtävä on torjua ulkoavaruuden hyökkäjät hakkaamalla ne sukupuuttoon.

Jatkamme urheasti kohti avaruuden takamaita, joilla kukaan ei ole aiemmin käynyt. Suomeksi: raksaprojekti jatkuu - askel(ma) kerrallaan.

 “Lapset olisivat kyllä toivoneet pihaan tramppaa, mutta kai noillakin voi pomppia.”

Ostettiin sitten hirsitalo - etänä!

Kaikenlaista sitä elämässä sattuu. Mahottoman mukava insinöörimies tulee kyselemään, sopisiko talomme tilalle rakentaa kerrostalo ja kolme vuotta myöhemmin 6.4.2020 klo 14.20 kirjoitetaan nimet hirsitalon hankintasopimukseen. Sitten juodaan kaffet ja syödään pari kaneliässää ja kaurakeksiä. Uusia koronatartuntoja on tänään todettu 249.

Tähän mennessä tuntuu, että ollaan edistetty hommaa lähinnä teoriassa ja viime viikot etänä. Ehkä jossain välissä vähän kännissä ja läpälläkin. No ei, sekin oli läpällä. Paperille on koetettu saada sopimaan taloa ja piharakennusta. Nyt päästiin siihen vaiheeseen, että homma alkaa näyttää jo lupaavalta (paras olisikin, kun nimet on paperissa). Ehkä muutama selvitys vielä tarvitaan hirren vuosirenkaiden vaikutuksesta lujuuslaskelmiin jaettuna keskisuomalaisen metsäpeuran turkin punkkien määrän neliöllä.

Kaneliässät ehtivät mennä ennen kuin tajusin dokumentoida sen hauraan hetken, jona päätimme lopullisesti laittaa satojatonneja palamaan.

“Kolme vuotta myöhemmin 6.4.2020 klo 14.20 kirjoitetaan nimet hirsitalon hankintasopimukseen” 

Viimeisen kolme kuukautta olen hokenut, että “varmaan ensi viikolla päästään tekemään kaupat” ja viimeiset kolme kuukautta olen ollut väärässä. Kaikenlaista säätöä ja selvitystä on pitänyt tehdä, eikä hommaa varmasti ole jouhevoittanut oma täydellinen kokemattomuuteni hirsitalon hankintarutiineista. Tällä viikolla oltiin tavallaan viimeisen rajan edessä (pääsiäiseen sopiva teema), kun mettätyöt ja motoilla möyrintä yksinkertaisesti alkavat tulla päätökseen tämän kevään osalta. Sinänsä hupaisa ajatus, että tätä kirjoittaessani kotimme seiniin tulevat kuuset vielä seistä tönöttävät jossain (ilmeisesti) päijäthämäläisessä metsässä.

Viime keskiviikkona olin jo setelitukko kourassa ja minulta pääsi taas, että “varmaan nyt päästään tekemään kaupat”. Ja sitten tuli sellainen pieni, tuskin huomattava ylläri, että hommiin ajateltu pystytysporukka olikin päättänyt ottaa kesäkuulle jo toisen homman. Siinä vaiheessa pessimisti minussa halusi lyödä hanskat tiskiin, optimisti minussa halusi seurata pessimistin esimerkkiä ja aktivisti minussa alkoi soitella muita pystyttäjävaihtoehtoja läpi. Hämmentävää kyllä pari hyvää löytyikin, joten homma ei siihen kaatunut. Loppuviikko tähän souviin kuitenkin meni, ja tuohet
jäivät käsiini. Osalla sytytin saunan kiukaan, mutta jäi sitä silti.

Tajusitteko? Niinku tuohet että niinku raha mutta sitten onkin kuva tuohesta, joka ei olekaan niinku rahaa, vaikka olis voinut niin luulla. Tiäkkö.

“Varmaan nyt päästään tekemään kaupat”

Ja nyt on siis nimiä papereissa. Kertaakaan emme ole neuvottelukumppaniamme nähneet emmekä tehtaalla käyneet. Puhelimella soiteltu ja sähköpostia lähetelty. Ja niin kauan kuin Uudenmaan saartorengas pitää meitä otteessaan, emme pohjoisemmaksi pääsekään. Sinänsä hupaisaa, että niinkin konkreettinen asia kuin hirrrrrsitalo (lausutaan Tapio Rautavaaran äänellä) on suunniteltu ihan vaan bittimuodossa.

Tätä blogia aloin kirjoittaa 11 kuukautta sitten. Paljon olen jo ehtinyt kirjoitella, osan lämpimikseni, osan läppänä, osan turhautumistani purkaakseni. Ehkä tämän kaupan myötä saan lisäuskottavuutta raksaajana, enkä ole enää pelkkä miespoika, joka huusi “hirsitalo, hirsitalo!”.

Ainoa tapahtunut asia tontilla toistaiseksi. Kunhan hirret tulevat tontille, niin kai nekin pitää pilkkoa tuollaiseksi kasaksi ennen pystytystä. Emmätiä.

“Miespoika, joka huusi “hirsitalo, hirsitalo!”

Heippa autokatos - hermo meni!

Kotikaupunkimme maaomaisuus on rajallinen. Niin rajallinen, että sadan tonnin tontit kaavoitetaan kuin ne olisivat van Goghin signeeraama pala platinaa Tutankhamonin haudasta. Ettei vaan tulisi myytyä niin paljon maata, että sille saa ostaja talon jotenkin sijoitettuakin.

Näin tiheästi asutulla alueella puut suositellaan tehtäväksi betonista ja suojattavan assbestilla.

“Ettei vaan tulisi myytyä niin paljon maata, että sille saa ostaja talon jotenkin sijoitettuakin”

Ja koska tonttimme on pienempi kuin Trumpin empatiakyky, aikamoista suunnittelua sijoittelu on vaatinut: yhdelle sivullehan saimme naapurilta luvan rakentaa kolmen metrin päähän tontin rajasta. Toiset naapurit, jotka nyt juuri omalle postimerkilleen rakentavat, taas saavat käyttää meidän tietämme ja me saamme tehdä piharakennuksemme metrin päähän heidän tontistaan. Reilua.

Mutta koska piharakennus ja sen jatkona autokatos ovat niin lähellä tuota heidän tonttiaan, palosuojauksen vaatimuskin on melkoinen, eli EI60. Hirsiseinältä tämä onnistuu, ei siinä mitään. Mutta nyt selvisi, että juuri tämän palosuojauksen vuoksi olisi autokatoksen (hirsi)seinää pitänyt jatkaa vielä pidemmäksi. Ja nimenomaan pelkkää seinää: autokatoksen katto ei saanut jatkua oman tonttimme sisäisten paloetäisyyksien vuoksi, vaan pelkkä seinä.

Penkin pitää kestää palavan lokin ylilentoja 60 minuuttia. Penkin palonkeston laskemiseen käytetään kaavaa R, jossa R on lokki.

“Autokatoksen (hirsi)seinää pitänyt jatkaa vielä pidemmäksi”

Hirsiseinä pihalla ilman kattoa. Hmmmmm. Talofirman edustajan sanoin hirsi olisi parissa vuodessa “lusikoitavassa kunnossa”. Olisihan siihen voinut lähteä jotain helekutan peltejä virittelemään, mutta nyt meni hermo. Tässä junnataan äänieristys-, energia- ja paloselvitysten hetteikössä. Kun yksi saadaan selvitettyä, toinen tarve ilmestyy ja siihen ensimmäiseenkin kaivataan lisäselvennystä momentille R9/Möö/Pylly-2020. Vähän kuin yrittäisi raivata palloja keskeltä pallomerta, kun lapsi väänsi tortut sen pohjalle. Juu, kokemusta on. Vaikka vastaava mestari pätevä onkin, niin ei hän sentään mikään vanhatestamentillinen Mooses ole.

Mikä siis ratkaisuksi? No suomalaisen miehen lempiväline tunteiden näyttämiseen - dynamiitti.

Räjäytetään koko autokatos helevettiin. Rrrrrrrranskalainen raksa-auto (joka muuten ei läpäissyt katsastusta, kiitos kysymästä) saa luvan uneksia bretagnen tuulista suomalaisessa räntätuiskussa. Ei tässä jaksa ruveta pelleilemään hirsistä jotain biohajoavaa kiinanmuuria.

Suunnitteluvaiheessa on Aleksandrian palovalvontavirastoon pitänyt toimittaa kolmena papyruskappaleena palonkestosertifikaatti, jossa todistetaan, että Hippolytes-orja on survonut varpaillaan savitiilien materiaalia ISO9001-standardin mukaisesti ja että eläimiä ei vahingoitettu Rooman valtakunnan aikana. 

“Hirsi olisi parissa vuodessa lusikoitavassa kunnossa”

Naapurihan ei siis oikeasti voi rakentaa mitään sille alueelle, jota meidän pitäisi potentiaalisilta helvetin lieskoiltamme varjella. Mutta “rakennusvalvonnan näkökulmasta, arvioitaessa naapuritontille rakentamisesta aiheutuvaa haittaa, naapuritontti on aina rakentamaton. Määräävä tekijä on mihin kohtaan tonttia voi asemakaavamääräysten mukaan rakentaa. Näkökannan takana on se, että naapurin tontilta voidaan purkaa kaikki rakennukset pois ja rakentaa uudet uuteen paikkaan uuteen järjestykseen.”

Eli koska lentoliikenne ja sen myötä melu saattavat kasvaa seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana, siihen varautumiseen tarvitaan ääneneristysselvitys. Ja koska naapurin talo saatetaan joskus purkaa ja tontille saatetaan rakentaa joskus jotain muuta, pitää tehdä lahoava hirsiseinä.

Edes Espoon rakennusvalvonta ei löytänyt tästä mitään moitittavaa. Syy saattoi olla myös favelan kanttiinin juomissa.

“Räjäytetään koko autokatos helevettiin.” 

Tällainen varautuminen huvittaa etenkin juuri tänä corona-aikana, kun musta joutsen lennähti siivilleen Wuhanista ja kaikki ovat ylläripyllärikusessa. Oikeastaan kyllä rakentamisessa pitäisi jatkossa varautua myös viruksiin. Ja jättiläisvompatteihin. Ja Paavo Väyrysen presidenttiyteen. Etenkin Paavo Väyrysen presidenttiyteen.

Sinne lentää siis autokatos. Heippa! Ehkä tyhmä päätös, mutta ihasama. Seuraavaksi varmaan vaihdetaan hirsitalo maakuopaksi, pihasauna marjapensaaksi (huom. palosuojatuksi marjapensaaksi) ja maalämpö kolmeen Aku Ankan taskukirjaan. Kompromisseja pitää tehdä, mutta tätä menoa tontti lähtee myyntiin. Sinne on sentään jo tie. Koivupöllit saa kaupan päälle. Paitsi sen yhden, joka paloi samalla kun hihani.

On varauduttava siihen, että tulevaisuudessa puiden hiusjuuret saavuttavat maapallon keskipisteen. Tämän vuoksi jokainen yli kolmen nanometrin paksuinen hiusjuuri on salaojitettava Teuvo Hakkaraisen kestävällä materiaalilla.

“Seuraavaksi varmaan vaihdetaan hirsitalo maakuopaksi.”

Kuvat: Pixabay