Lupakuvat - näillä rakennuslupaa haetaan

Rakennuslupa on ollut haussa jo reilun kuukauden. Siitä puuttuu ainakin vastaavan mestarin kosteudenhallintasuunnitelma ja varmaan muutama satanen pitäisi rakennustarkastajallekin sujauttaa ruskeassa kirjekuoressa, jotta leimat saataisiin. Ajattelin myös, että hakemus etenisi nopeammin, jos kuvissa olisi pirtsakoita värejä ja selventäviä tekstejä. Näissä hommissa jokaisen graafikon suosikkiohjelma MS Paint on korvaamaton.

Onhan näitä kuvia tullut jo esiteltyäkin, mutta käydään ne nyt kootusti läpi. Aloitetaan vaikka siitä, miten talo tontille (joka on pienempi kuin Trumpin taju maansa koronavirustilanteesta) sijoittuu. Siispä

ASEMAPIIRROS

Siinä ne nököttää: päärakennus ja piharakennus. Ja koska tontti on pienempi kuin katolisen papin kyky selibaattiin, sekä talo että piharakennus ovat sallittua lähempänä tontinrajaa. Rouva sieltä kyyjärveläisestä kiertovesipumpusta tiedustelee, onko tällainen sallittua. Hyvä rouva, on, jos saa naapureilta luvan. Palosuojaukset on toki oltava kunnossa, kun ollaan sallittua lähempänä naapuria. Meillä asia hoituu osin hirren hyvällä palonkestävyydellä, osin sillä, että pissitään säännöllisesti noihin seiniin, jotta pysyvät märkinä.

Ojan sininen väri on Tikkurilan värikartan sävy "Tiristetty anakonda".

“Varmaan muutama satanen pitäisi rakennustarkastajallekin sujauttaa ruskeassa kirjekuoressa, jotta leimat saataisiin.”

Märkänä pysyy myös kuvaan sinisellä merkattu oja, joka meillä oli etuoikeus ostaa. Se kulkee koko tontin yhden sivun mittaisena emootioiden kyminä ja kuljettaa naapuriemme hulevedet. Meidän tontillamme oleva oja ei siis saa ottaa vastaan meidän hulevesiämme, vaan me maksamme niiden huljumisesta hulevesiviemäriin hulevesimaksua. Mutta hei, oma oja. Onko sulla? Ajattelin myös ostaa Teslan, joka ladattaisiin meidän sähköllä, säilytettäisiin meidän tallissamme, jota me pesisisimme ja veisimme vuosihuoltoon, mutta sillä saisi ajaa vain Pymppy-Kyrpelän Joonas. Meidän pitäisi ostaa kaupungilta HSL:n kuukausilippu, joita myytäisiin kaupungintalon infopisteessa parittomien viikkojen maanantaisin klo 11.47.

Hyvää tässä on se, että talo sekä piharakennus rajaavat pihan kivasti naapurien arvostelevien katseiden ulottumattomiin. Huonoa taas se, että vihreällä rajattu piha on sen verran pieni, että jos molemmilla pakaroilla sille meinaa mahtua istahtaa, sulkijalihas saa puristaa kankkuja aika tiukasti yhteen. Mutta itsepähän haluttiin erillinen

PIHARAKENNUS

jonne tulee siis sauna, pesuhuone ja saunatupa. Neliöitä 33. Saunatuvan ikkunat ovat pihan suuntaan ja / tai puistoalueen suuntaan, vaikka naapurikunnan taloja kauempana vilkkuukin. Reilun kokoinen saunatupa, johon voi majoittaa kavereita, jos sellaisia joskus jostain halvalla onnistutaan hankkimaan. Kai tuonne sukulaisiakin joutuu majoittamaan, jos ei ehditä valehdella olevamme reissussa tai esittää kuolleita.

Tämä pinkki on Tikkurilan värikartan sävy "Vähänkäytetty vanhapiika".

“Mutta hei, oma oja. Onko sulla?”

Saunaan puukiuas ja seinät hirttä. Ohuemmallakin hirrellä olisi voinut sisäseinät tehdä, mutta emmätiä. Mitä paksumpi, sen parempi, sanoi taannoin joku tuntemattomaksi jäänyt setäkin ennen kuin tipautti silmätippoja Malibu-drinksuuni. Heräsin aamulla rippikopista.

Piharakennuksen päädyssähän piti olla sisäänkäynti parin neliön varastoon, mutta se poistettiin. Olisi ollut turhaa rakennella tukimuuria ja portaita alle kolmen neliön varaston takia. Samoin saunatupaan tulisi pieni keittonurkkaus, jossa voi tehdä mikropoppornit ja pestä sosimet (en viittaa tällä yllämainittuun silmätippatapaukseen, vaan sosimet on pohojammaan murretta ja tarkoittaa ruokailuvälineitä).

Taustavärinä Tikkurilan värikartan sävy "Pohjarusketus puuceestä".

“Heräsin aamulla rippikopista.”

Uskoisin, että hingussamme saada piharakennuskin pilareille on se erinomainen asia, että saunan ja saunatuvan ikkunoista ei pääse ihan kuka tahansa alimittainen kuolaava tirkistelijätonttu tiirailemaan. Maanpinnasta kun on jo lattiatasoon reilu metri ja ikkunan alareunaan toinen. Että aika korkealla tontun tupsu vilkkuu ennen kuin näkee, millainen tupsu saunatuvassa vilkkuu.

Autokatoshan heivattiin myös helevadanduuddiin ja nyt jäljellä on siis ihan vaan katos. Varastotilan määrä kyllä hieman mietityttää, etenkin, kun

PÄÄRAKENNUS

koki kattokulman madaltumisen ja katto näyttää lerpattavan löysänä kuin sanonkomäkenen sanonkomämikä. Tämä siis siksi, että naapurit eivät sulattaneet talomme korkeutta, enkä nyt jaksanut lähteä leikkimään oman elämäni juristia hallinto-oikeuteen. Tällä lurpalla mennään, vaikka esimerkiksi kylmän yläpohjan varastotilan käytettävyyteen ratkaisulla on iso merkitys. Ryömintätila siirtyikin ullakolle.

Tämä pirtsakka väri on Tikkurilan värikartan sävy "Laaman rähmä".

“Katto näyttää lerpattavan löysänä kuin sanonkomäkenen sanonkomämikä.”

Makkarit ovat ihan mukaviin suuntiin. Vanhempien makkarin ikkunat ovat pihaan ja mettään. Toinen lastenhuone antaa metsään, toinen kadun suuntaan. Ja saattaapa jälkimmäisestä olla idylliset näkymät myös aiemmin mainittuun ojaan. Pitääkin varmistaa kaupungilta, onko meillä oikeus katsoa omaa ojaamme, vai pitääkö siihen ostaa erillinen lisenssi.

Kodinhoitohuone on makkareiden välissä - ei optimisijainti, mutta saatiinpahan kaikki makuuhuoneet erilleen toisistaan. Se on kapea käytävä. Ihasama.

Olohuoneen ikkunoiden edessä on katettu terassi. Vähän mietityttää, miten paljon terassi pimentää olkkaria, mutta toisaalta katettu terassi ON se olkkari räntien välisenä ajanjaksona. Ja sama kuin piharakennuksessakin: terassin lattia on maasta yli metrin korkeudessa, ikkunoiden alareuna parissa metrissä. Kun ei kaksikerroksista taloa saanut rakentaa ja yksikerroksinenkin oli naapureille liian korkea, niin larpataan nyt edes tällä olevamme maanpinnan yläpuolella.

Keittiö tulikin esiteltyä jo aiemmassa postauksessa. Emme ole sitä ehtineet kummemmin muutella, kun on ollut kiire pitää itsensä järjissään. Uskon, että keittiön iso- ja välitilan ikkuna tuovat valoa tupaan, vaikka aamuaurinkoa ei tulisikaan. Ja jos aamukahvinsa haluaa terassilla nauttia, niin aamun ensi säteet loistavat sisääntulo-oven nurkalle, jonne voi kattaa ranskalaistyyppisen kevytrakenteisen aamukahviterassin ja katsella netistä videoita Pigallelta.

Kiehtovana värinä Tikkurilan värikartan sävy "Pesemätön majava".

“Pitääkin varmistaa kaupungilta, onko meillä oikeus katsoa omaa ojaamme.”

Piha jää pieneksi, vaikka tontti paperilla onkin siedettävän kokoinen, niukka 800 neliötä. Tästä kuitenkin 200 neliötä haukkaa kirvesvarsi, istutusalue ja se ihq oja. Eli asemapiirroksessa tuo ykkösen nupin kokoinen alue on vain 580 neliötä. Ehkä pihaan yksi istutuslaatikko mahtuu. Hyvää on edelleen se, että piha aukeaa puistoon kahdelta sivultaan. Tätä mantraa olen hokenut itselleni nyt pian pari vuotta. Toinen viime aikojen mantra on ollut “ei se siitä”.

Teoriapohjaltahan tässä mennään kunnes rakennuslupa on saatu. Mutta ehkä jo 2027 päästään käytännön hommiin. Vaikka ojaa kaivamaan. Naapureille.

“Ei se siitä.”

Naapurien kuuleminen - unelmat murskaksi

Naapureiden kuuleminen - tuo nopea muodollisuus matkalla rakennuslupaan. Näin olimme kuvitelleet. Olimme taas vaihteeksi väärässä. 

Veimme lauantaina lomakkeet tuleville naapureillemme. Juttelimme kaikkien kanssa mukavia jonkin aikaa. Kastuimme, koska satoi. Virallisen lomakkeen ja kuvien ohella kuoressa oli saate:

Hei!

Olemme Seija Ala-Kautta, Lassi Massi-Kassi sekä Yannis Nonstoppolos (11 v.) ja Elena Megapruppolos (8 v.) Olemme aloittamassa hirsitalon rakentamisprojektia tontillemme osoitteeseen Kaukainen Galaksi 666 B-rappu.

Ohessa on naapureiden kuulemislomake, jonka toivoisimme saavamme takaisin täytettynä joko postitettuna tai voimme toki lomakkeen myös noutaa.

Naapureiden kuulemisen epävirallisemman osuuden täyttämiseksi kuulisimme vielä mieluusti vastauksen protokollan tärkeimpään kysymykseen, eli rasti ruutuun:

*  punaviini
*  valkoviini
*  tuorepuristettu omenamehupönikkä

Annamme mieluusti lisätietoja projektiimme liittyen ja odotamme innolla muuttoa Galaksiinne.

Ystävällisin terveisin,

Seija Ala-Kautta ja Lassi Massi-Kassi

Jee! Rakennuslupa, koti, ulkoporeallas, kesä, onni ja orgiat, täältä tullaan!

“Veimme lauantaina lomakkeet tuleville naapureillemme.”

Ensimmäinen tuleva naapuri halusi tietää, onko meillä lapsia. Kun kuuli, että kyllä, niin vastaus oli käytännössä selvä. Onneksi myönteisessä mielessä, kun ovat itsekin lapsiperhe. 

Toiselta tulevalta naapurilta tuli kiitosta talon ulkonäöstä ja siitä, miten se istuu kaupunginosan maisemaan.

Kolmannet tulevat naapurit rakentavat samaan aikaan naapuritontille. Heiltä tuli niin ikään lupa. Heiltähän tarvitsemme luvan rakentaa piharakennuksemme lähemmäs heidän tonttiaan ja he taas saavat käyttää tonttimme tietä omalle tontille ajamiseen, joten kauhun tasapaino tuotti kaunista hedelmää.

Ja sitten...

Neljäs naapuri pudotti meidät pyrstöllemme, loksautti leuat ja sai haukkomaan paperipussiin. Saamamme sähköpostin mukaan talomme on liian iso, korkea ja varjostava. Se ei sovi heidän talonsa naapuriin ja muuten kivannäköisen talon korkeutta pitäisi laskea. Palaute oli asiallisesti kirjoitettu, eikä siinä mitenkään haastettu riitaa, mutta siitä paistoi yllättyneisyys, että naapuriin tuleva talo onkin sellainen kuin on.

"Miksei me tajuttu ajoissa, että sinun kotisi ei ole sinun?"

“Saamamme sähköpostin mukaan talomme on liian iso, korkea ja varjostava.”

Näiltä naapureiltahan olimme saaneet luvan suunnitella osaa talostamme lähemmäs heidän tonttiaan. Koska he ovat aikoinaan saaneet rakentaa kolmen metrin päähän tontin rajasta, meidän olisi pitänyt vastaavasti rakentaa viiden metrin päähän. Saimme siis heiltä luvan tulla parin huoneen osalta myös kolmen metrin päähän, mikä luonnollisesti olisi vähentänyt hukkaneliöitä muutenkin päästäisen siittiön kokoisella tontillamme.

Toim. huom.! Suunnittelemamme talo on siis riippuvainen naapureiden luvasta, koska se olisi (ollut) tarkoitus rakentaa sallittua etäisyyttä lähemmäs heidän taloaan. 

Koska emme halua ruveta Suomen kansallisurheilun - naapurien kanssa riitelyn - harrastajiksi, vaihtoehtoina on joko perustella ratkaisumme, etsiä kompromissia, luopua itsellemme merkittävistä ratkaisuista tai luopua koko projektista.

"Jää hyvästi tuoksuvitukka. Sinulle ei ole sijaa veneen alla."

1. Ratkaisujen perustelut

Kerroimme vastausviestissämme, että koska rakennamme rämeikköön, pyrimme pitämään kosteuden poissa rakenteista pilariperustuksella. Puinen alapohja ja kutterieriste taas ovat kosteutta sietäviä, mutta purun määrä osaltaan korottaa taloa esim. ontelolaattoihin EPS-eristeeseen verrattuna. Yläpohjaan tulee paksusti kutterilastua, joten sekin osaltaan korottaa taloa. Talon kattokulma on ryhdikäs 1:2, loivempi näyttäisi silmiimme nössöltä ja nyynältä. Rakenteissa ajattelimme välttää betonia, koska ilmastonmuutoksen kannalta se on pyllyimpiä materiaaleja. Hyvä matsku toki muuten, esim. mafia tekee siitä laadukkaita uimaräpylöitä.

2. Kompromissi

Nössömpi kattokulma, vaikkapa 1:3. Betonia sokkeliin, betonia ontelolaattoihin, betonia poskeen, gisaueela, gisaueela. Ryömintätila maan alle. Kassilohta omasta kellarista.

3. Luopua itselle tärkeistä asioista 

Ks. ed. koht. jne. spirit. fort. vatsahuuht.

4. Ihasama, paskaks vaan

Hanskat tiskiin. Pyyhe kehiin. Kiitos ja anteeks. Tämä on ollut ihana matka ja haluamme kiittää molempia kaikkia tukijoitamme. Peace and love. Free Willy and Nelson Mandela. Tontti myyntiin, torilla tavataan.

"Naapurien kuuleminen ei ollutkaan kiveen kirjoitettu. Turhaan toimitettiin rakennusvalvonnalle kolme kappaletta näitä laintauluja."

“Emme halua ruveta Suomen kansallisurheilun - naapurien kanssa riitelyn - harrastajiksi.”

Aina voi toki unohtaa nämä talopiirrokset, joiden tekemisen aloitimme viime kesänä ja palata johonkin aiempaan luonnokseen. Sellaiseen, jossa emme rakenna liian lähelle naapuria, jolloin heidän lupaansa rakentamiselle ei tarvita. Naapurien kuuleminen vaaditaan toki silti, eikä edelleenkään olisi halua päästä tässäkin hommassa hallinto-oikeuteen. Alkaa muuten näitä keikkoja raastupaan kertyä kiitettävästi.

Tällaisessa suunnitelmassa talomme naapurien puolelle jäisi 5 x 20 metrin kaistale (eli 100 m2) käytännössä hyödytöntä maata. Tai on siellä kaupungin meille myymä oja, johon naapurit saavat laskea hulevetensä, mutta me emme. Piha pienenisi entisestään, mutta toisaalta tyhjästä ei muutenkaan kannata yrittää nyhjästä.

Aiemmin marisin, että rakentamisen lyhyin aikayksikkö on viikko. Pitää yhä paikkansa. Ensimmäisen viestin saamiseen meni viikko, vastauksestamme on nyt kulunut 5 päivää, joten tätä menoa olemme juhannuksessa silmänräpäyksessä, saldona 4 sähköpostia. Olen kallistumassa melko vahvasti näiden haaveiden kuoppaamiseen ja uuteen (eli vanhempaan) talomalliin palaamiseen.

Rakas sokkeli, toivottavasti vielä tapaamme. Jos ei tässä maailmassa, niin sitten tontinrajan tuolla puolen!"

“Aina voi toki unohtaa nämä talopiirrokset, jonka tekemisen aloitimme viime kesänä ja palata johonkin aiempaan luonnokseen.”

Korostettakoon nyt vielä, että riitaa ei kumpikaan osapuoli ole hakemassa. Jos olisi, niin kannattaisi vakavasti miettiä, onko naapuruuteen edellytyksiä. Mutta jos olosuhteet menevät liian hankaliksi, niin ehkä on parempi ampua unelma alas, ennen kuin se on ehtinyt liian korkealle. Se on kaunis tapa sanoa, että turha tässä on haihatteluun enempää rahoja tuhlata.

Kävi miten tahansa, taloa ei saada pystyyn missään kuvittelemassamme aikataulussa ja tekijät ottavat muita hommia. Rahaa tulee menemään parhaassakin tapauksessa tuhansia euroja ylimääräistä. Voipi olla, että talo tulee. Voipi olla, että koti menee. Ihmeitä tuskin tapahtuu.

Tähän loppuun kiva meikkivinkki:

Puuteri

"Tähän piti tulla terassi. Hallinto-oikeuden päätöksellä siihen tuleekin minkkitarha ja louhos."

“Voipi olla, että talo tulee. Voipi olla, että koti menee.”

Viikko - rakentamisen lyhyin aikayksikkö

Pieni muutos pohjapiirrokseen. Viikko. Toinen muutos julkisivupiirrokseen. Toinen viikko. Nopeasti laskien vuodessa saa tehtyä 52 asiaa. Näistä n. 48 on kiroilua, manaamista ja odottelua.

Luulin, että päästään hakemaan rakennuslupaa vuoden alussa. Tai hiihtolomaan mennessä. Tai pääsiäiseen. Vappuun mennessä olisi ihan pakko, kun kotoa on lähdettävä lokakuun lopussa.

Ja sitten ollaankin helatorstaissa. Talon piirtäjä on vapaalla. Vastaava mestari on vapaalla. Rakennusvalvonta on vapaalla. Perjantaina palaillaan hommiin, eli ehkä maanantaina jotain tapahtuu. Viimeistään kuitenkin elokuussa. Sentään naapuritontin kerrostalotyömaalla Pekkaniska aloittaa piippauksen ja Andrus sekä Märt liippauksen klo 7.01.

Twerkeisha-Nicorette oli rakennuslupahakemuksen jättäessään 23-vuotias. Enää pari selvitystä puuttuu.

“Luulin, että päästään hakemaan rakennuslupaa vuoden alussa.”

Kaikkeen menee viikko. Esimerkkinä kulunut viikko:

Perjantai

Iltapäivällä saadaan kuvien uusi versio. Näillä päästään varmasti maanantaina hakemaan rakennuslupaa. Illalla vastaava mestari sanoo, että kuvista puuttuu pyydetyt maanpinnan korkeuksien muutokset.

Viikonloppu

Just sitä

Maanantai

Aamupäivällä talotehdas ilmoittaa, että tarvitaan asemapiirros, jotta julkisivukuvat voidaan viimeistellä.

Vastaava mestari ilmoittaa, että tarvitaan julkisivukuvat, jotta asemapiirros voidaan viimeistellä.

Sovitaan, että kuviin piirretään tukimuuri saunarakennuksen lyhyelle sivulle.

Tiistai

Kuviin on piirretty tukimuuri myös saunarakennuksen pitkälle sivulle. Vastaava mestari käyttää  kansan- ja rahvaanomaisia ilmaisuja ja soittaa piirtäjälle. Piirtäjältä tulee illalla tieto, että laittaa korjatut kuvat, kunhan vastaava mestari ne hyväksyy.

Keskiviikko

Soitto vastaavalle mestarille puoliltapäivin. Ei ole ehtinyt katsoa kuvia. Sanoo katsovansa myöhemmin iltapäivällä.

“Sovitaan, että kuviin piirretään tukimuuri saunarakennuksen lyhyelle sivulle.”

"Juu. On puhelimessa. Ahaa. Että selvitys lonkkaleikkauksen vaikutuksesta savuhormin paksuuteen pitäisi toimittaa. Kiitos. Kuulemiin. Juu, kolmena kappaleena.

“Kuviin on piirretty tukimuuri myös saunarakennuksen pitkälle sivulle.”

Torstai

Helatorstai. Kaikki rakennusalalla hiljentyvät muistelemaan sitä kun öö tota Raamatussa kerrotaan, että viisi leipää ja teidän edestänne vuodatettu ja siksi vapaapäivä ja miksei samantien perjantaikin saikulla. Poikkeuksena naapurityömaa, jossa Pekkaniska piippaa ja Andrus ja Märt liippaa myös helatorstain, jolloin öö tota siis niinku vuodatettiin suuren kiven suulta vetten päällä.

Perjantai 

Veikkaus: kuvat saadaan iltapäivästä. Turha tehdä mitään. Maanantaina sitten näytetään kuvia (taas) rakennusvalvonnalle, jolta tulee taas kysymys / selvityspyyntö / muutostoive / linnunluita sisältävä oksennuspallo. Selvitetään. Selvitys maksaa 500€ + alv. jokaiselta alkavalta tavulta. Selvitys saadaan viikon lopussa. Sitten ajatellaan, että nyt kyllä päästään hakemaan rakennuslupaa.

Mutta läheisestä ojasta nouseekin jättiläismuikku, joka syö rakennusvalvonnan atk:n ja asia viivästyy. Ei paljon, mutta vuoden.

Jos Jesse-Nico vielä eläisi, hän olisi iloinen kuullessaan, että pian saatetaan jo saada rakennuslupa. Siitä silloin ennen sotia haaveiltiin.

Kato ku ei näitä asioita voi hoputtaa kato ku mulla on muitakin asioita hoidettavana, niin ole nyt vaan hiljaa ja kiitollinen. Tämänkin viikon. Se olisi tuhat euroa kiitos.

“Läheisestä ojasta nouseekin jättiläismuikku, joka syö rakennusvalvonnan atk:n ja asia viivästyy.”

Ai tällainen? - eka julkisivukuva

Pohjapiirroshan on ollut valmis jo pitkään. Tai useampikin pohjapiirros. Yksi ei mennyt läpi ja toinen näytti siltä, kuin eskarilainen olisi vedellyt impressionististen henkien riivaamana ja / tai spiidipäissään sieluaan aaneloselle. Sen sijaan julkisivukuvaa meillä ei ole ollut. Se vaatisi jo allekirjoittaneelta sen sortin hahmotuskykyä, että sen sortin hahmotuskykyä ei ole. Eikä tule. Sen sijaan sillä talofirman kaverilla näyttää olevan.

Elikkä siis totanoin tiäkkö kuva olis kiva ja rillipäät älkööt vaivautuko. Saanko esitellä, julkisivukuva:

“Toinen näytti siltä, kuin eskarilainen olisi vedellyt impressionististen henkien riivaamana ja / tai spiidipäissään sieluaan aaneloselle.”

Sehän näyttää ihan talolta. Halusin vanhana hippinä lisätä kuvaan vähän väriä, joten valitsin taustalle Tikkurilan värikartaston sävyn “Saunapolulle tuupertunut mummo”.

Ihan pokkana ollaan hinkumassa taloon lasiliukuoviseinäliukulasia tai jotain sellaista, vaikkei tiedetä, onko varaa edes leimata seutulippua. Katsellaan. Olisihan se aika uljas ja anteliaan valaiseva kuin Sabrinan biksut 80-luvulla. Vanhat tietää ja nuorista ei väliä. Pilalla ovat kuitenkin.

“Valitsin taustalle Tikkurilan värikartaston sävyn “Saunapolulle tuupertunut mummo”. 

Liukuoven viereisestä ikkunasta voisi tulla samankorkuinen kuin reunimmaisesta makkarin ikkunasta. Tuolle kohdalle tullee sohva, ja turhaan sitä sohvan selkämystä naapurien katseille altistaa. Pieni ikkuna oikealla olisi keittiön välitilan ikkuna. Mistä tulikin mieleeni, että keittiön layoutkin pitäisi saada lyötyä kohilleen. Välitilaikkuna jääkaapin takana ei kosketa yhtä syvältä kuin Arttu Wesalan tulkinta Yo!-yhtyeen kappaleesta Pakkaus on sinivalkoinen Vai elämää? -ohjelmassa.

Siirrytään tarkastelemaan talon päätyä suunnilleen etelän suunnasta. Suunnilleen siksi, että nykypäivänähän kaikki tuntuvat olevan mielipideasioita, miksei siis ilmansuunnatkin.

“Välitilaikkuna jääkaapin takana ei kosketa yhtä syvältä kuin Arttu Wesalan tulkinta Yo!-yhtyeen kappaleesta Pakkaus on sinivalkoinen Vai elämää? -ohjelmassa.”

Juu, siellä viemäriä sukkanauhallaan hoonaava rouva arvasi aivan oikein: lisäsin värin taas ihan itte. Tällä kertaa ajattelin käyttää Tikkurilan värikartaston sävyä “Pinkki lima tiedät kyllä mistä”.

Terassin olemus on pohdituttanut itseäni öisin n. klo 3.12 - 4.46. Tässä se näyttäisi ihan kivalta. Toinen vaihtoehto olisi jatkaa talon kattoa terassinkin yli, mutta tämä kuvaan piirretty erillinen terassin katto tuntuisi jotenkin talon ulkomuotoa ajatellen ryhdikkäämmältä.

Portaat nousevat pääovelle (jota ei siis tähän suuntaan näy) ja niiden kohdalla on toinen keittiön ikkunoista. Tämä ikkuna on aiheuttanut meille harmaita sydämentykytyksiä. Ilman ikkunaa olisi ollut paaaaaaaaljon helpompi suunnitella keittiö. Mutta toisaalta keittiöön olisi kiva saada aamuista valoa ja tämä ikkuna on eniten siihen suuntaan.

“Terassin olemus on pohdituttanut itseäni öisin n.klo 3.12 - 4.46.”

Sitten on samassa tasossa kylmän käyttöullakon räppänä ja pienehkön eteisen ikkuna, josta pervot Kurkkija-Kaalepit voivat nähdä pitkällekin taloomme. Poplari päälle, portaita ylös ja hiplarihommiin. Niistä seuraavana on varaston ovi.

Laitimmaisena oikealla (vähän siis kuin persut) on yhden makkarin ikkuna.

Onhan tämä nyt aika kiva! Vaikka edelleen tuppaa vähän takkiin ja turpiin tulla ja mattoa vedetään alta kuin Paavo Väyryseltä 2000-luvulla, niin vähän annoin itselleni luvan läikähtää lämpimästi rinnassa. Pohjapiirros on noussut jaloilleen ja saanut kaverikseen julkisivun. Joku optimistisempi voisi kuvitella, että tuosta voisi tulla ihan oikeakin talo. Joku pessimistisempi päättää blogipostauksen tähän.

“Annoin itselleni luvan läikähtää lämpimästi rinnassa.”