Tuli ja sähkö - avainasemassa

Kappas, talvi tuli. Sehän on leppoisaa aikaa, kun ei tartte miettiä kuin sähkönhintaa, nurkkien vetoisuutta ja vesijohtojen jäätymistä. Välillä on toki vaikeampaa.

Pörssisähköllä pientä sää(s)töä

Nyt kun olemme käyttäneet pörssisähköä parisen viikkoa, se on tainnut olla koko aikana tunnin tai kaksi kalliimpaa kuin aiemmassa sopimuksessamme. Astianpesukone on hyrrännyt yökahden tienoilla, jotta olemme voineet uskotella saavamme huikeita säästöjä pörssisähköön siirtymisestä. Pyykkikone on makkarimme seinän takana ja jyrisee sen verran jykevästi, ettemme ole halunneet menettää yöuniamme puhtaiden pyykkien vuoksi.

“Ei tartte miettiä kuin sähkönhintaa, nurkkien vetoisuutta ja vesijohtojen jäätymistä.”

Sähköä on nyt pikkupakkasilla mennyt aika tarkkaan 30 kilowattia vuorokaudessa. Intouduin ehkä laskemaan maalämpöpumpun lämpökäyrää vähän turhan tuhdisti, kun yhtäkkiä kaikilla oli kotona kylmä eikä kellään kivaa. Oli pakko nostaa käyrää ensin yhdellä asteella ja myöhemmin vielä toisellakin. Kotona on kuitenkin kiva olla muuten kuin kananlihalla. 

Tulta uunille

Pikkupakkasten aikana olemme pitäneet myös olkkarimme kivikasaaa lämpimänä. Aamuisin tulet puuhellaan, alkuillasta leivinuuniin. Eipä tuo möhkäle vieläkään ole punaisena hehkunut, mutta leivinuunin sisälämpötila on noussut reiluun pariinsataan asteeseen. Nimensä leivinuuni jo lunasti, kun Seija Ala-Kautta leipaisi siinä teeleipiä. Näyttivät ja maistuivat ihan kelvoilta. Ehkä tuossa jonain päivänä saadaan siis leipastua vielä lerssiläisiä liposkaita. Siihen päälle vielä perinteistä rynttösörssää, niin ai että!

Lasiluukusta on kätevä katsoa, onko hella päällä.

Nykyään vapaa-aikani koostuukin lähinnä puulämmittämisen prosessikaavion eri osioiden suorittamisesta. Sytyttelyä, puiden lisäilyä, tuleen tuijottelua, hiilihangolla sohimista (pirun kivaa hommaa), klapien hakemista terassilta, klapien siirtelyä puulaatikosta puuhellan eteen ja kylmimpien klapien siirtelyä puukorista puulaatikkoon. Kyllä oli entisaikana ihmisillä kivaa, kun ei tarvinnut squashia vapaa-aikana pelata. Riitti, kun koetti pysyä sulana ja hankki asbestoosin tai sepelvaltimotaudin.  

Ajastin ajastimen ja kaapeli pelitti

Aika tarkkaan vuosi sitten piharakennuksemme vesijohto jämähti jäähän. Lopputalven sitä lämmittikin saattolämmityskaapeli. Näillä sähkönhinnoilla ei kehtaa kaapelia ihan ylenmäärin hehkuttaa, mutta sulana se pitää pitää - etenkin, kun piharakennuksen käyttö on nyt todella vähäistä ja kämppä aika viileänä. 

“Lerssiläisiä liposkaita.”

Nappasin siis seinään kiinni ajastimen ja nakuttelin sen nipukoita päälle sieltä täältä. Nyt kaapeli on päällä vartin tai puoli tuntia silloin tällöin ja öisin vähän pidempiä jaksoja kerrallaan. Viime vuonna vesijohto jäätyi, kun purevan kova tuuli oli puhaltanut (todellakin) tuulettuvan alapohjan alle urakalla. Viime vuoteen verrattuna alapohjassa on nyt tuulensuojana sokkelilevyt, putkien ympärille on kyhäilty ainakin jonkinlaista lämmöneristystä ja johtoa lämmittää vielä saattolämmityskaapeli. Kuvittelisin siis, että ihan helposti johto ei jäädy. Kuvittelin toisaalta myös, että selviäisin järjissäni taloprojektistamme. 

On piuhaa ja putkea, johtokin notkea.

Jaahans, se onkin sitten pian näköjään laitoksen lounasaika, lääkkeet, musiikkituokio terapeutin kanssa ja sitten taas pakkopaita päälle ja päikkäreille. 

Eristyksellistä toimintaa

Lähdetään nyt siitä, että teoriassa tiedän kyllä, mitä pitäisi tehdä. Käytännössä en kuitenkaan jaksa. Joskus iskee kuitenkin pieni hormonaalinen epätasapaino, joka saa tarttumaan toimeen iPhonen sijaan. 

Omaksikin yllätyksekseni löysin itseni tökkimästä voiveitsellä pellavaa hellannurkan ja seinän liitoskohtaan. Hellallehan valettiin perustus (5000 euroa!) ja se on erillään muusta talosta. Tähän mannerlaattain saumakohtaan tömppäsin pellavaa sen mitä rakoseen upposi. 

“Pakkopaita päälle ja päikkäreille.”

Kuten ei mistään muustakaan, niin ei tästäkään hyvästä teosta palkittu. Olo oli kuin venäläisillä vapauttajilla, kun ilkeät ukrainalaiset kehtaavat panna hanttiin omalla maallaan. Kun olin nimittäin pellavaa hetken tökkinyt, huomasin hirsiseinän punertuneen verestä. Olin tökkiessäni hinkannut keskisormeni rystystä seinään ja se oli auennut. Verta, hikeä ja kyyneleitä - joskus jopa saman tunnin aikana. 

Hackmanin Mariminna-sarjan kädensijan väritys oli enne.

Saimme Eurohongan suunnalta hyvää vinkkiä nurkkien ulkopuoliseen eristämiseen. Pelkkä nurkkalauta estää suunnilleen yhtä paljon vetoa kuin elmukelmu raskauksia. Hirsien saumoihin kannattaakin tukkia eristettä ja sitten vetäistä vielä jotain päälle tuulensuojaksi. 

Vanhat hyvät tonni päivässä -tyyppiset ajat palasivatkin mieleeni, kun käväisin pitkästä aikaa hakemassa teippiä Suutarilan Starkista. Aikoinaan sain rullan Tescon no 1 -teippiä parillakympillä, mikä sekin sai aikaan kauhunväristyksiä. Nyt inflaatio oli laukannut sen verran, että hyvälläkin alennuksella sama rulla maksoi 27 euroa. Ja alkuperäinen hinta hyllyssä oli siis huimat 40 euroa. Eri asia, koska teippiä jaksaa alkaa nurkkiin vedellä, koska olen vetelä.

Teltta pystyssä

Vähänkö on hauska otsikko. Itse keksin. Jouluna lohkaisen sellaisia läppiä kuten “piparia tarjolla” tai “pukki tulee vain kerran vuodessa”. En tiedä, mistä näitä klassikoita keksin. Jotenkin niitä vaan pullahtelee. Kai se on jonkinlaista alitajuista self-helpiä tilanteessa, jossa kukaan ei ole koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin minä. 

Telttakatos aiemmassa kodissaan aiempana vuodenaikana.

Mutta että ostin nääs telttapalviljongin, koska hattara. Menen nimittäin kokeilemaan sokerihötön myymistä joulutapahtumaan ja siellä pitää olla myyntiteltta. Uutena näiden hinnat ovat melko suolaisia, enkä ole vielä valmis panostamaan hattaroitsijan uraani puolta tuhatta euroa. Torista sattui kuitenkin löytymään kelvollisehko telttakatos sivuseinillä kolmeenkymppiin, joten jos siinä nyt ei ihan kuolleet minkit haise, niin saa luvan kelvata. Vielä en ole telttaani saanut pystyyn (hihi), joten ehkä sieltä vielä ilmaantuu yhtä kivoja ylläreitä kuin millä IV-bartholomeukset ovat elämäämme sulostuttaneet tämän projektin aikana. 

Avainnaulakkoko vaiko avain vain aivan naulakotta?

Seija Ala-Kautta vihaa minun lisäkseni monia muitakin asioita. Olen koettanut myydä hänelle ajatusta Ikean näppärästä reikälevystä, johon saa kaikenlaisia laatikoita, lokeroita, nipsuja, nappeja, neppareita ja naulakoita. Seija on vain murahtanut ehdotukselleni ja lyönyt minua soppakauhalla nivusiin. Tämä aiempi avainnaulakkomme oli nimittäin syvältä kuin Venäjän tavoitteet:

Onhan tämä ihanan boho, mutta kun on myös helvetin kökö.

Tuohon saa ehkä pari avainta kätevästi ja sen jälkeen niitä on laitettava samaan koukkuun pari päällekkäin, mikä saa ne putoilemaan lattialle Crocsien ja muiden kumppareiden sekaan ja sisään. Siitä sitten kiireellä kalastat rrrrrrrrrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton avainta jostain saatanan kalossista vain huomataksesi, että auto ei parillisina viikkoina halua käynnistyä. 

“Seija Ala-Kautta vihaa minun lisäkseni monia muitakin asioita.”

Kävin lasten kanssa Ikeassa. Juu, taas kerran. Seija jäi kotiin purkamaan vihaansa haukkumalla anonyymisti pandanpoikasia homoiksi Suomi24:n Keittiövinkit-palstalla. Päätimme lasten kanssa tehdä källin:

Siellä se Seija yläreunassa murjottaa kuin vieraslajiksi tuomittu minkki.

Kyllä, tämä on juuri se reikälevy, jonka vuoksi Seija on polttanut päreensä ja kitarani. Raivokas karjaisu kuului naapurikunnasta saakka, kun Seija näki kuvan.

Tämä oli totta kai vain jekku, jonka tarkoitus oli saada Seija purkamaan patoutunutta vihaansa ja lisäämään itsemyötätuntoa. Tosiasiassa löysimme Ikeasta avainnaulakoksi tämän:

Kyllä jos ei Glorian koti edelleenkään tartu tähän meidän design-kotiimme, niin kyllä on jo kumma!

Irtokoukkuja voi lisätä ja vähentää maun mukaan ja bonarina on takana hylly, jolle voi laittaa vaikka Seijan suosikkiteoksen, Hemmy Tolstoin “Saat sarvikuonon olohuoneeseen, jos luovut turpaan mättämisestä”. Ilmeisesti valinta oli reikälevyä enemmän Seijan mieleen, sillä hän sulkeutui makkariin mököttämään vain neljäksi päiväksi. Viidentenä hän puri minua olkapäähän, mikä on Seijan tapa sanoa, että hän on ok. 

Kolme vuotta sitten 2019

Kas kohta on joulu 

ja kohta on joulu 

ja kohta on joulu taas. 

Ja vittu kun on kolme vuotta 

ollut mieli maass’!

Nuorena bloggaajana sitä jaksoi veuhtoa ideoita ties mistä. Siksipä annoin nokkelia vinkkejä joululahjoiksi rautakaupasta. Toimii kolme vuotta myöhemminkin. Ihan yhtä hyvin. 

Kaksi vuotta sitten 2020

Saimme perstuntumaa siihen miten pers tämä projekti voikaan olla, kun sähkömiehemme alkoi haistatella ja haastella oikeuteen ja naapurimmiäs ajoi tontillemme rähisemään. Sähkömiehestä ei ole pariin vuoteen kuulunut (odottelemme yhä Kuluttajariitalautakunnan päätöstä) ja naapurimmiähestä ei toivottavasti kuulukaan, hän kun poistui taivaalliseen sotaväkeen vuoden alkupuolella. 

Vuosi sitten 2021

Saatiin mainio Stalan terästiskipöytä paikoilleen. Se kuulkaa toimii vieläkin!

“Kappas, talvi tuli.”

Turha tomaatti - tiskipöydällä

Aika pitkään on tullut leijailtua sellaisen aukileenpehmeän pilven päällä. Tuparit olivat, menivät, jäivät mieleen ja jättivät jäljen. Vaikka kukaan ei koskaan missään olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin me, niin onhan meille nyt ihan vahingossa ja vasurilla syntynyt aika kelpo koti.

Kelpo koti ei tietenkään tarkoita sitä, että täällä olisi jo kaikki kuosissaan. Ollaan itse asiassa yhä suunnilleen yhtä kaukana valmiista kuin aiemminkin kesällä. Kaikenlaista pientä on hankittu ja touhuttu. Sitä kai sanotaan elämäksi. Suuret teot ovat jääneet taakse, nyt vaan kuunnellaan, kun tumman virran takana joku jo höylää arkkua. 

Tää kuva kyllä pääsee niin Glorian kodin kanteen. Tai ainakin Alibin. Jallun? 

Autommehan pärähti, kärähti, astui alas Tuonelaan, mutta nousi taas kerran kuolleista. Ihan kiva, joskin sinne meni metallinhohtovioletti Toyota Avensis 2.4-litraisella moottorilla - rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auto petti meidät ensin hajoamalla ja sitten uudelleen pääsemällä kuntoon. 

Teräksen hehkua kodinhoitohuoneessa

Se hyöty autosta oli, että tupariroudaukset hoituivat huomattavasti kivemmin kuin vaikkapa polkupyörällä. Ikean second hand -osastolta löytyi Vilto-hyllykkö vessaan. Ylläripylläri, sekin on vaaleaa puuta. Siis hylly.

Tanssi-Jarmolle tuli kevyempi olo, kun laksatiivi alkoi vaikuttaa.

Tupareiden hyvä puoli oli myös se, että kodinhoitohuone saatiin parempaan kuosiin. Seija Ala-Kauttallahan tuo hommien tekeminen on vähän sellaista ja tällaista. Esimerkiksi ennen tupareita minä vaihdoin kuusi kieltä kitaraan, mutta Seija maalasi vain yhden piharakennuksen. 

“Tumman virran takana joku jo höylää arkkua.”

Kodarissa hehkui hetken aikaa sedimenteistä puhtaana myös Stalan terästaso. Mehän päätimme ottaa terästasot sekä keittiöön että kodinhoitohuoneeseen. Keittiössä taso on ollut juuri niin hyvä ja huoleton kuin nyt ruostumaton teräs voi olla. Naarmua ja iskuahan taso saa ihan väkisinkin, mutta ei sen ikääntyessään kuulukaan sokaista kuin miljoona aurinkoa, vaan nimenomaan vähitellen muuttua tyylikkään mattapintaiseksi. Sama prosessi alkoi nyt kodinhoitohuoneessa, jonka tason kuorimme sinisen suojamuovin alta. 

Tältä kodarissa ei näytä enää koskaan. Koskaan.

Mursunviiksisuihku, joka raapii juuri oikeista kohdista.

Kodinhoitohuoneessa päädyimme yhteen isoon altaaseen ja karvasuihkuun mallia “vuorenpeikon bidee”. Tällä rapsuttaa jynkemmätkin trumpit grand canyonistaan. Keittiön tason suunnittelu kuumotti taannoin ihan tosissaan, kun pelattiin milleillä ja minä ymmärrän vain dekametrejä. Kodinhoitohuoneessa oli vähän enemmän pelivaraa ja onneksi se ei loppunut kesken. 

Kappas. Tavarat ovat löytäneet paikkansa ja loput jonottavat ovella.

Aiempi pesukonehan meillä oli työtason alla, mutta nyt pesukoneseikkailujemme onnekkaan oloisella välietapilla pesutorni on huoneen nurkassa. Tästä seuraa, että tason alle jää tyhjä väli ja Ikea suuressa viisaudessaan on poistanut keittiömme ovimallin valikoimastaan. Mutta ehkä kodarissa on ihan hyväkin olla vähän vapaata ilmatilaa, jonne saa jemmaan lisää kaikkea turhaa roinaa. 

Tuonti- ja vientitomaatti

Siitähän me lähdetään, että omavaraisuuteen pyritään. Kuokitaan (bileissä), kylvetään (naapurin ulkoporealtaassa), aurataan (Talman laskettelurinteessä), korjataan (rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalaista rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-autoa) ja puidaan (nyrkkiä mopojonneille). Osa tätä suurta suunnitelmaa oli Seija Ala-Kauttan tomaattifarmi.

Tässä se saatana sitte on:

Siinä se kurkottaa uljaana kohti korkeuksia kuin öö tota siis no vaikka niinku punkin pili.

Ei ihan vielä päästy käynnistämään laajamittaista pyree- ja ketsuppibisnestä. MUTTA sentään tätä Luciferin luikuraa kuskattiin ympäri Suomea. Kyllä! Kun lähdettiin Pohjois-Savoon mökille, tämä ruikku lähti mukaan. Siellä se nautti kanssamme suppailusta ja imi itseensä hyttysten ininää. Sitten se suuntasi kanssamme Pohjanmaalle, antoi karvojensa liehua lakeuden tuulissa ja tappeli puukoolla häjyjen kanssa. Lopulta monia kokemuksia rikkaampana tämä perkeleen plörttö palasi takaisin Etelä-Suomeen ja huokaisi onnesta päästessään takaisin kotiterassilleen. 

Kyllä oli komee sillon kesällä! Sellanen sato oli kuule odotettavissa että!

Tekikö tomaatteja? No ei.

Yrittikö edes? No vittu ei. 

Tämä huitula helvetistä on kasvimaailman vastine Mikkelin vahakabinetin drag queeniltä näyttävälle Tauno Palolle. Jos jonnet ei tiedä, niin Tauno Palo oli Johnny Deppin faija.

Taunon tunnetuin elokuva on Pirates of the Tukkijoella: Ansa on viritetty.

Hästäg raksaslougan

Mikäli arvon lukijani ei vielä tiedä, niin Instagram on merkittävä osa Kodotuksen some-imperiumia. Sinne pukkaa sellaista setätuubaa, että kaikkia alle Esperi Caren koronauhrien ikäisiä myötähävettää. Kun raksauikutus on vähenemään päin eikä puuttuvista nurkkalaudoistakaan saa joka viikko postausta räävittyiltyä, niin keksinpä raksasloganit. Tai siis #raksaslogan, kuten meillä Somessa päin sanotaan. 

Been there, done that.

Ideana on listata kuolemattomia lausahduksia tai ajatuksia, joita raksalla on kuultu tai tullut mieleen. Aika kiitettävän määrän olenkin saanut kontribuutioita muilta IG:n influenssereilta. Reilu kymmenen raksaslogania on nyt julkaistu ja kymmeniä on vielä odottamassa. 

Been theremmin, done thatimmin.

Ootko sä kuullu #raksasloganeita? 

Been therest, done thattest!

Tästä tuli säälittävän lyhyt postaus

Ajattelin tehdä tuosta erillisen otsikkonsa, niin saisin edes vähän lisää pituutta tälle räpsäykselle. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin eihän tässä paljon asiaa ollut. Jostain tomaatista koetin repiä huumoria ja onnistuin kuin Fortum Saksassa. Sentään tuli esiteltyä Stalan terästiskipöytä, mutta ehkä senkin parhaus hukkuu kaiken tämän muun surkean urpoilun alle. Emmätiä. Onkohan tämä tähdenlentoni jo tiputellut tarpeeksi tuubaa blogosfääriin? Pitäisikö tehdä tilaa nuoremmille, tulosorientoituneemmille, notkeille ja muutosmyönteisille bloggaajille, joilla on muutakin annettavaa kuin verbaalisen nylkytyksen paisuttama ego? 

“Tekikö tomaatteja? No ei.”

Olen alkanut jopa pelätä, että jossain on joku, joka on kärsinyt enemmän kuin me koskaan missään. 

“Onhan meille nyt ihan vahingossa ja vasurilla syntynyt aika kelpo koti.”

Pitäisi tehdä - muttei jaksa

Asumista on nyt parisen kuukautta takana. Plussaa: talossa voi asua. Miinusta: paljon on kesken. Itseäni stressaa aika paljon se, että aika paljon stressaa. Toisaalta talo on ihan asuttavassa kunnossa, toisaalta pitäisi jaksaa vetää asioita loppuun ja tekijöitä vielä paikalle. 

Tekijöistä puheen ollen: IV-asennus ei ole nytkähtänyt mihinkään. Jotenkin ajattelisin, että jos LVI-urakoitsijan edustaja sanoo ennen joulua, että voitaisiin pitää palaveri tontilla kaikkien osapuolien kesken, niin hän voisi olla sen suhteen aktiivinenkin. Nyt tuo konditionaali näyttäisi tarkoittavan sitä, että olisi kiva, jos joku tätä heidän urakkaansa veisi eteenpäin. 

Sinänsä näppärä tämä anustuutti, sillä ilman lisäksi siitä tippuu joskus myös vettä sisään. Ja kun sen laittaa kiinni, niin se on silti auki.

IV-urakka on siis edelleen siinä pisteessä, että ne samat peppupöntöt tönöttävät seinissämme. Lohtua asiaan tuo se, että sain erinomaista konsultaatiota ja tukea henkiseen hätääni Terveysilma-yrityksestä, josta meille tulee nykyisten peppulispönttölien tilalle Velcon venttiilit. IV-porukka oli totta kai mennyt hinta edellä, ja näitä nykyisiä venttiilejä varmaan sai Tokmannilta ilmaiseksi, jos jaksoi jonottaa. Voisi olla kuitenkin fiksua satsata venttiileihin hieman enemmän, kun ne nyt ovat aika olennainen osa ilmanvaihtoa ja sen toimivuutta. Kun vaan löytyisi energiaa viedä asiaa eteenpäin.

“Samat peppupöntöt tönöttävät seinissämme.”

Vekkikaihtimia pitäisi asennella useampaan ikkunaan, mutta ryhtymisen suunnittelun pohtimisen henkinen aiesopimus on vielä allekirjoitusta vailla. Siihen saakka ohikulkijat ja naapurit saavat tyytyä siihen, millaista lihaa talomme akkunoissa kunakin iltana nyt sattuukaan olemaan tarjolla. 

Mutta hei, pistin hösseliksi ja tilasin Stalalta postilaatikkoon nimikyltin! Siihen ei energia riittänyt, että olisin rapsinut pois entisen omistajan talonnumeron tai vartiointiliikkeen tarran.

Sauna toimii ihan kivasti, mutta sähkäri ei ole edelleenkään vastannut, mihin jemmasi kiukaan mukana tulleen sokeripalan. Kas kun liitos olisi pitänyt tehdä sellaisella eikä pikaliittimillä. Mutta koska pikaliittimillä pääsee nopsemmin laskuttamaan, niin sokeripala lennähti jonnekin puskaan pitämään seuraa rusakolle. Pitäisi varmaan tavoitella sähkäriä, mutta kun just nyt ei jaksaisi.

Kuvaa otettaessa kameran linssi tuli huuruun, mutten nyt jaksanut sitä poiskaan hinkata.

Saunassa olisi kannattanut tehdä kattoon alaslasku, nyt löylyhuone on hieman turhan korkea, vaikka lauteet ovat jo niin ylhäällä kuin järkevästi sai. Mutta hei, mitä näitä nyt suunnittelemaan. Omaa tyhmyyttä, kun en tätäkään ymmärtänyt. Ihan ok tuo sauna on tuollaisenaankin ja keskimäärin joka päivä olen päässyt saunomaan. Jaksaako tuota alaslaskua sitten alkaa puuhaamaan / pyytelemään, niin enpä tiiä. 

Piharakennuksen saunatupa on aika viileä. Lattian alle tulee kyllä lämmintä vettä (onneksi putkien sisällä), mutta silti huonelämpötila pysyy suunnilleen 14-18 asteessa. Jostain siis taitaa fuskata kylmää sisään. Saunatuvan koko on 18 neliötä, eli aika äkkiä tuon tsekkaisi, mutta kun ei oikein sitäkään ole jaksanut. 

Jaksaisikohan sitä siivota saarekkeelta retkiluistimet, pöksyset, koronakotitestit, juuston, mikroskoopin virtapiuhan, Ikean lyijykynän, Bluetooth-poppipötkön, kaappivalon, possutarran, joulupukkiasun silmälasit, askarteluliiman ja amapylliksen? Njääh.

Piharakennuksen kylppärissä putkari oli vetänyt vesijohdot siististi katonrajassa. Ainoa ongelma oli se, että katon painuessa johdot olisivat pikkuhiljaa alkaneet vääntyä. Tämä käytiin korjaamassa. Hirsitalon painuminen on vaan näköjään sellainen asia, että se ei pysy ammattilaisillakaan mielessä, kun se pitäisi muistaa ottaa huomioon kaikessa mahdollisessa öylätin jakamista ja brasilialaista vahausta myöten. 

“Ei oikein sitäkään ole jaksanut. ”

Johdot tuli asennettua uuteen kohtaan, edelleen siististi. Kun sitten puolisoni Seija Ala-Kautta alkoi käytellä saunatupaa etätyöhuoneenaan, hän huomasi, että kylmä vesi tulee hanasta aivan onnettomalla paineella. Ja jos vielä avasi kaksi hanaa yhtä aikaa, aiempi pikkupuro toi mieleen enää eturauhasongelmaisen emeritusprofessorin. 

Minuutti lirun loputtua viimeinen tippa tirahtaa aina kalsareihin.

Mjaahans. Soittelin LVI-tyypille ja hänkään ei osannut sanoa asiaan kummempaa. Kehotti katsomaan, olisiko kylmän veden sulku jäänyt teknisessä tilassa asentajalta kiinni, vaikka tämä kyllä olisi hyvin epätodennäköistä. Pyysi ilmoittamaan, jos ongelma ei selviä, niin tulevat fiksaamaan. 

Kylmän veden sulku oli jäänyt teknisessä tilassa asentajalta kiinni. 

Telkkari pittäis hellalta siirtee vuan enpä taija jaksoo.

Fiksumpi kaveri olisi myös kiinnittänyt huomiota siihen, että kun maalämpöpumppu tekee hommia (eli ainakin kiertovesipumppu pyörii koko ajan), siitä lähtee matalaa, hiljaista jyrinää. Ja kun tämä matala hiljainen jyrinä siirtyy kevyesti väräjävien putkien resonoinnin myötä vaneriseiniin, seinäkin resonoi. Ei kovaa, mutta kyllä tästäkin voi yöunensa menettää. Kovin isosta jutusta ei liene kyse, mutta resonoinnin siirtyminen seinään olisi kiva saada feidattua. Jos jaksaisi, niin tällekin tarttisi jotain tehdä. 

Olisihan tuon pöydän voinut siivota kuvausta varten, mutta just nyt ei jaksanut.

Muutenhan olemme saaneet kaikkien huoneiden lattiat vahattua, mutta eksoottisen taiteellisen turkoosi vieras-/pianohuoneemme on vielä toista vahausta vailla. Ehkäpä sitä jossain välissä tulee sekin vahattua, mutta tällä hetkellä ei oikein energiatasot ole kohillaan.

Joku romulaatikko tuohon jäi. Ja onhan siellä näköjään hyttysverkkokin. Kuka niitä nyt jaksaa siirrellä.

Hetken meinasi näyttää siltä, että olisimme olleet tyytyväisiä hankkimaani ruokapöytään. Sehän on tankinkestävä kahden neliömetrin pala neljä senttiä paksua massiivikoivua. Njääh. Liian helppoa olisi haluta saamansa, pitää saada haluamansa. Tässä tapauksessa se tarkoitti ajoreissua Kotkaan, koska siellä oli koivuinen jatkettava pöytä. Mekanisminsa vuoksi ei ihan yhtä tukeva, mutta toisaalta jatkettavissa 260-senttiseksi. Sen edeltäjä palasi samaan varastoon, josta se oli ennen joulua taloomme roudattu. Tätä energiaa kun nyt kuitenkin on vaikka muille jakaa. 

“Plussaa: talossa voi asua. Miinusta: paljon on kesken.”

2021 luetuimmat tekstit - parhaat hetket

Tänä vuonna mikään ei ole (vielä) jäätynyt, palanut tai vuotanut. Kukaan ei ole ottanut lopareita tai haastanut oikeuteen. IV-börjet toki ovat yhä jossain Jönköpingissä opiskelemassa röörien hoonausta ja / tai polskaa didgeridoolla, mutta ajattelin laskea viivästyskorvauksen juoksevan vähintäänkin meidän muuttotarkastuspäivästämme, joten rahaa pankkiinhan tässä vain pistetään, kun tuijotellaan noita järjettömiä ulostenäytevateja meidän seinissämme. 

Ja koska ei isosti ole tapahtunut, ajattelin yhdistää kaksi listaa: vuoden 2021 luetuimmat postaukset ja parhaat meille tapahtuneet jutut.

Tästä alkaa - härifrån med Börje: 

Runner-up

Vastaava mestari vastasi kerran puhelimeen ensi yrittämällä. Ei tämä ihan kliimaksien listalle nouse, mutta sen verran spesiaali juttu kuitenkin, että ansaitsee kunniamaininnan.

Lapsemme ovat nähneet Totoron useammin kuin me vastaavan mestarin.

10. kivoin juttu 

Onnistuneet hankinnat ja hankintakeikat

Mikäli joku kovan onnen prokrastinoija on erehtynyt lukemaan tätä ihmissielun avoviemäriä useampaankin otteeseen, hän on havainnut, että jollain viikolla olemme käyneet Ikeassa vain kolmasti. Useimpina viikkoina käyn kuitenkin Ikeassa useammin kuin suihkussa. Tai toki joskus käytän Ikean invavessan bideesuihkua - kaksi satiaista yhdellä iskulla. 

“Tänä vuonna mikään ei ole (vielä) jäätynyt, palanut tai vuotanut.”

Ikeassa on ollut kiva käydä sekä puolisoni Seija Ala-Kauttan että lasteni Perintörinsessan ja Nonstoppolosin kanssa. Paljon sieltä on hankittukin: Knullmorsa-keittiö, Runkeby-soffanpaloja ja annat smått och gott. 

Hemmetin hankala istua tällä tuolilla, kun se liikkuu koko ajan. Kai se on sitten sitä designia.

Lisäksi kotiseutumatkailun hengessä olemme reissanneet Askolaan hakemaan hellaleivinuunin huuvaa, Veikkolaan epäilyttävälle teollisuusalueelle hakemaan Calligarisin pöytää ja tuoleja (saimme kaupan päälle pari munuaista, mutta kylmälaukku jäi kotiin, joten vähän alkoi hylkiä), Nummelaan hakemaan ruokapöytää ja ajoinpa eestaas Somerolle asti hakemaan matkaharmoonin, koska. No, ajoin kuitenkin.

Ikävästi tökkää pöytälevy mahaan, kun se tollai yhtäkkiä aukeaa.

Kymmenenneksi luetuin postaus käsitteli sitä, että rahaa saa palamaan, vaikka työmaalla ei tapahtuisikaan. Ja että naapurin hinkuvinku hinkui ja vinkui talomme väristä. 

https://kodotus.blogspot.com/2021/08/ei-se-siita-mokia-ja-mulkvisteja.html

9. mukavin hommeli / hokavin mummeli

Keittiö

Sitähän suunniteltiin ja veivattiin ja stressasin, mahtuuko ja välillä näytti että ei mahdu, kunnes päätettiinkin käyttää mittayksikkönä senttejä. Eniten jännitti, olinko laskenut Stalan terästiskipöydän mitat ja aukkojen kohdat oikein. 

Olen vähän katkera, kun tästä kuvasta huolimatta Glorian koti ei ole ottanut yhteyttä. Auttaisiko, jos nimeäisin kotimme Knullanlinnaksi?

Keittiöstä tuli avara, tilava, toimiva ja Ikea. 

Yhdeksänneksi luetuin postaus on suht tuore, suorastaan vielä höyryää. IV-staffanit onnistuivat jatkamaan aiheuttamaansa kyrpimyksen saagaa silloinkin, kun muistivat ilmaantua paikalle. Seiniin hätäpaskottiin meiltä kysymättä sellaisia albiinovalaan moloja, että itkisin ellei naurattaisi ellei oksettaisi.

https://kodotus.blogspot.com/2021/12/ilmanvaihtoventtiilit-ei-ole-todellista.html

8. pähein asia

Kaupungin asialliset asennukset ja tarkastukset 

Tarvittiin vesiliittymä. Seuraavana aamuna saatiin vesiliittymä. Tarvittiin saattolämpökaapeli. Seuraavana aamuna saatiin saattolämpökaapeli. KVV-IV tarkastus meni kivasti ja saatiin vielä lupa käyttää omistamaamme ojaakin. Olen käynyt nyt kovillakin pakkasilla kakkimassa siihen, koska sitähän varten ojat ovat. Muuttotarkastus meni myös mukavasti, ei jurputettu turhasta. Ihan aiheesta huomautettiin, että olisi kiva, ettei jalka menisi terassista läpi.

T-paita ja pannulappu ovat painovoimaisen ilmanvaihdon peruspilareita,

Kahdeksanneksi luetuimmassa postauksessa taas vaihteeksi joku lähtee kälppimään, tällä kertaa pystyttäjät. Helevetti, kun miehet ovat osaavia, kokeneita ja ihan mukavia - mutta jonkun muun työmaalla. Vaihtoon menivät, harmi vain että vaihtomiehet olivat farmiliigan harjoittelijoita.

https://kodotus.blogspot.com/2021/07/potkut-pystyttajille-helpotuksen-huokaus.html

7. kliffoin jutska

Toinen tilapäiskämppämme 

Ensimmäinen kämppä oli sekä henkisesti että fyysisesti hyvin lähellä nyt jo purettua taloamme. Plussaa: muutto oli helppo. Miinusta: tuskanhuudot kuuluivat parvekkeelle. 

“Seiniin hätäpaskottiin meiltä kysymättä sellaisia albiinovalaan moloja, että itkisin ellei naurattaisi ellei oksettaisi.”

Toinen kämppä taas sijaitsi käytännössä uuden kotikatumme toisessa päässä. Kun siis sähkömies soitti ja pyysi haarukkaa, jonka tökätä töpseliin, olin neljässä minuutissa tontilla. Olo oli kuin AirR’n’B-reissulla ja onnea lisäsi mahdollisuus päästä saunaan kahdesti viikossa, vaikka joku kakkikin pesuhuoneeseen. Ai niin, isosta telkkarista tuli joka päivä Simpsoneita ja Top Gear. 

Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset matkaharmoonit asuvat ahtaimmin.

Seitsemänneksi eniten selvästi kriminelliyteen kallellaan olevaa blogin lukijakuntaa kiehtoi luvaton muuttomme uuteen kotiimme. Ihan pokkana vaan kuulkaa tänne asetuttiin ja taisin ajaa vielä päin keltaisia valojakin. Kun on kärsinyt näin paljon kuin minä, sitä haluaa elää vähän reunalla. 

https://kodotus.blogspot.com/2021/11/me-muutettiin-ilman-lupaa.html

6. hupaisin juttuhommeli

Terassilasit 

Ihan vaan siksi, että annoin mitat ja sain tarjouksen, firma teki tarkistusmittaukset, asensi lasit ja laittoi laskun. Ei jupinaa, ei myöhästymisia, ei vääriä tuotteita tai mokia. Eli normaalisti onnistunut toiminta on rakennusalalla ison juhlan paikka.

Luulen, että tässä on jo terassilasit asennettuna. Tai sitten ei. Ehkä.

Kuudenneksi luetuin postaus paljastaa, että vähän te pikku mussukat olette myös tirkistelynhaluisia ja vahingoniloisia. Kas kun edes meidän projektissamme kaikki ei ole mennyt aina ihan täydellisesti, vaikka kuinka suunnittelu, johtaminen, aikataulut ja tekijöiden tinkimättömyys olisikin ollut kohillaan. 

https://kodotus.blogspot.com/2021/11/muuttotarkastus-pieleen-meni.html

5. jippijaijein hommelijuttu

Timpurit

Nämä voisivat olla korkeammallakin listalla. Mukavia, osaavia ja luotettavia. Vaikka muut ammattimiehet pistivät vihaksi, nämä hoitivat hommansa ja olivat lisäksi mukavia. Tammikuun puolivälistä muuttoon meidän talomme muovautui vähitellen kodiksi timpurien käsissä ja ansiosta. Kyllähän siinä alkoi alahuuli väpättää, kun timpuri kertoi pitäneensä palaverin muiden tekijöiden kanssa, jotta “me saataisiin tehtyä teille tästä koti”. 

Laitetaan tähän vaikka kuva lumen täyttämästä piharakennuksesta, ettei tulisi liian hyvä fiilis.

Viidenneksi eniten lukukertoja keräsi kesäinen hermoromahdus numero 304325823958 / ininäväninävinkuyhyyvonkunyyh. Mitä tästä opimme? Klikkiotsikot toimivat. Oho, mitkä mahtimelonit! Katso kuvat vain Kodotuksesta!

https://kodotus.blogspot.com/2021/06/nyt-ei-jaksa-ei-vaan-jaksa.html

4. jebujeessein asiahommeli

Hellan muurausviikonloppu

Aika vähänhän tässä on mitään isoja hommia itse pystynyt tekemään. Oikeastaan suurimmat hommat, mitä olen tehnyt ovat mokat, virheet ja paskat valinnat. Perjantaista sunnuntai-iltaan meillä huhkineet muurarit pistivät meidätkin kiitettävästi hommiin. Vauhtia ja stressiäkin riitti, mutta loputuloksena oli mahtava hellaleivinuuni, savupiippu ja tiiliseinä. Väsynyt mutta onnellinen kuvasi tätä viikonloppua. 

Kaffetauolla muurarit maalasivat guassi-sekatekniikalla meille vielä kivan taulunkin.

Vuonna 2021 neljänneksi luetuin postaus on blogin kestohitti ja skuuppien skuuppi, jossa jo vuonna 2019 paljastin, että Ikean keittiöviikot loppuvat. Ja niinhän ne loppuivat. Myöhemminkin keittiöosastolla työskennelleitä jututettuani he ovat kertoneet, että keittiöviikkojen aikana meno oli ihan mahotonta. Ja lisäksi varmaan Ikean keittiöbisnes pyörii sen verran hyvin, että turha jaella sen kummempia alennuksia parina viikkona vuodessa. 

https://kodotus.blogspot.com/2019/08/ikean-keittioviikot-loppuvat.html

3. uujea-tyyppisin hommelimummeli

Kaverien ja sukulaisten apu ja tuki

En halua tietää, mitä lähipiirimme on meistä ajatellut tai ääneen lausunut, kun olemme kertoneet, miten kukaan ei ole koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin me. Siitä huolimatta olemme saaneet ymmärrystä, lohdutusta, apua ja tukea. On tullut siivousapua, lastenhoitoapua, neuvoja, maalausapua, jäätyneiden vesijohtojen sulatusapua, vinkkejä tekijöistä ja ihan taloudellistakin tukea. 

"Juho" ja "Vellu" (nimet muutettu) sutimassa. Kaljapalkalla.

Omasta etuoikeutettuuteni kuplasta en raksastressiltä ole kovinkaan usein kyennyt näkemään sitä tosiseikkaa, että tässähän saattaa syntyä kaunis ja kiva koti rakkaimmilleni. Siksi(kin) oli hienoa kuulla se kavereilta ja sukulaisilta, jotka kävivät tontilla proggista seuraamassa ja edistämässä. 

"Lauri" kävi vaihtamassa meille kesävuosirenkaat.

Kolmanneksi eniten yleisöä kiinnosti meidän taistelumme voutia vastaan. Kas kun jätehuolto oli lähettänyt muuttomme jälkeen loppulaskun vanhaan osoitteeseen. Ja sitten huomautuslaskun samaan osoitteeseen. Ja sitten muistutuslaskun samaan osoitteeseen. Ja sitten perintäfirma lähetti perintäkirjeen vanhaan osoitteeseen. Ja sitten uhkailukirjeen samaan osoitteeseen. Sitten tuli vielä “katkomme sormenpääsi ruosteisella venäläisellä sikarileikkurilla” -kirje yhä samaan osoitteeseen. Sitten Vasili ja Giovanni kävivät puretun talomme raunioilla jättämässä purettuun sänkyymme hevosenpään. 

“Kukaan ei ole koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin me.”

Lopulta ulosottovirastolta tuli ulosottokirje. Uuteen osoitteeseen. Koko tämä puoli vuotta kestänyt kissa ja hiiri -leikki virkavaltaa vältellen maksoi meille n. 50 euroa. Linnanmäen ranneke maksaa saman verran päivässä. 

https://kodotus.blogspot.com/2021/08/uusi-tuttavuus-ulosotto.html

2. lähesmahtavin asiajuttendaali (kelvolliset otsikkoideat loppuivat jo kauan sitten) 

Piharakennus ja sauna

Jossain vaiheessa tajusin, että jumanzuganov, mehän rakennetaankin näköjään kahta taloa. Miten tyhmä sitä voi olla? Ei se piharakennus tekeydykään siinä samalla, kun talo ottaa muotoaan, vaan se pitää erikseen suunnitella, tehdä ja - mikä hienointa - maksaa. 

Lampaanvilla kannattaa kastella kunnolla, niin se täyttää kolot paremmin.

Siinä se nyt tönöttää. Hirrestä tehty yksiö. Ennen korona-aikaa suunniteltu korona-ajan etätyöhuone (kiitos omikron-variantti, että ehdimme päästä nauttimaan myös tästä mahdollisuudesta). Teinikännien tyyssija. Napanuoran katkeamattomuuden mahdollistaja (nelikymppinen Nonstoppolos voi tulla pihan poikki mankumaan, että “mun jääkaappiin ei oo tuotu vieläkään makeaa chilikastiketta”). 

Ja sauna, joka saa luvan lämmetä vähintään kerran vuorokaudessa. Tai lämminhän se on koko ajan. 

Sauna, kylppäri, veski, keittiö, varasto, työtila ja vuodesohva - kaikki 33 neliössä. Tästä tuli kiva. Ja kivemmaksi vielä muuttuu, kun saadaan kämppä sisustettua kodikkaammaksi. Saatan itse muuttaa tänne. AirBnB and many dollars here we come!

“Jumanzuganov, mehän rakennetaankin näköjään kahta taloa.”

Ja myöntäkää pois, draamaa ja verta te janoatte. Siitä kertoo vuoden toiseksi luetuin postaus, jossa annoimme lähtöpassit ensimmäiselle vastaavalle mestarillemme. Näin jälkeenpäin ajatellen se tuskin kannatti, mutta olimme kaksi vuotta nuorempia kuin nyt ja luulimme, että jossain olisi asiansa osaava, hommat timmisti hoitava ja asiallisesti kommunikoiva ammattilainen. Olihan niitä, mutta kolmessa eri tyypissä. 

https://kodotus.blogspot.com/2020/01/potkut-paasuunnittelijalle-vastaava.html

1. ihquin ihquihanuus

Ehkä vähän laimean itsestäänselvä lopetus:

Tämä talo, josta tuli ja tulee kotimme

Meillä oli vanha talo, jossa meistä tuli perhe. Siitä oli raskasta luopua. Nyt on jopa hieman huono omatunto, kun sinne ei enää osaa ikävöidä. Tästä talosta tuli kiva. Sekä plussia että miinuksia varmasti löytyy vanhaan verrattuna, mutta uskoisin plussaa olevan huomattavasti enemmän. 

Kuvassa vasemmalla Jukka Virtanen, oikealla Massey Ferguson äestämässä kevätpeltoa Päntäneellä. 

Vietimme tunnelmallisen ja mukava joulun (iso)vanhempiemme kanssa. Tilaa ja tunnelmaa riitti. Tätä kirjoittaessani lapset katsovat olohuoneessa Netflixistä Kung Fu Pandaa, olemme käyneet saunassa ja joulukuusessa hohtaa (yhä) valot. Hirsiseinät ovat alkaneet halkeilla ja ne näyttävät rauhallisen kauniilta. Paljon on tehtävää, mutta onneksi paljon on jo tehtykin. 

“Sun pitää varoo mitä sä toivot, sillä sä voit saada sen virtahevon, josta luovut olohuoneessa” 

(Andy McHellsten) 

Ja nyt liikutuksen kyyneleitä pyyhkien julistan viime vuoden luetuimman tekstin, joka on julkaistu toissa vuonna. Se kertoo, minkä valmistajan hirsitalon päätimme valita. Ja kappas, nythän me asutaan siinä! Pyyhin vähän lisää kyyneleitä. 

https://kodotus.blogspot.com/2020/05/kokemukset-talotoimittajista-minka.html

“Tämä talo, josta tuli ja tulee kotimme.”

Stala-tiskipöytä - terästä kuuluu!

Kaupallinen yhteistyö: Stala Oy

Jonkinlainen selkeyden ja yksinkertaisuuden linja meille on näköjään muotoutunut. Seinät hirttä. Lattiat lautaa. Pää puuta. Vastaava mestari ilmaa. Ja nyt myös tiskipöydät terästä. Tarkemmin sanottuna Stalan Seitsikko-tiskipöydät.

Tiskipöydän materiaalia ei kovin vakavasti tarvinnut edes pohtia. Meillä oli jo puretussa (nyyh!) rintamamiestalossamme mainiosti palvellut Hackmanin teräksinen tiskipöytä ajalta ennen rap-musiikkia. Mitään pahaa sanottavaa siitä ei ole tänäkään päivänä. Emme hetkeäkään kaivanneet kvirtsoniitti- / Ala-Malmin marmori- tai akrylaatti-talitintti-komposiitintasoa, joten hankimme terästasot myös uuteen kotiimme. Samalla hyväksi havaitulla linjallahan menimme myös PonttiSet-lattioiden suhteen; se oli hyvä silloin, se on hyvä nyt. Vähän kuin Kalle Päätalon kirjat, höyrylaiva tai separaattori.

Todennäköisesti viimeinen hetki, kun tiskipöydällämme ei ollut nöyhtää, roinaa, sälää tai kuivuneita isoäitejä (7 kpl).

Keittiön terästiskipöytä

Stalan suunnitteluohjelmalla oli kiva leikkiä, ja teinkin sillä seitsemisensataa eri versiota työtasostamme. Kun sitten leikki muuttui todeksi ja tilausta piti alkaa tehdä aikuisten oikeasti, punttini alkoikin tutista; enää sinnepäin mitat eivät kelvanneet ja sentti on aika paljon pieleen, jos liesiaukko on väärässä kohdassa. Lällällää, rälläkkää.

“Emme hetkeäkään kaivanneet kvirtsoniitti- / Ala-Malmin marmori- tai akrylaatti-talitintti-komposiitintasoa.”

Puutasomme ovat neljä senttiä paksut ja keittiömme Ikealta. Nämä sanelivat mitoitusta: myös tiskipöydän paksuudeksi tuli 4 senttiä ja syvyydeksi Ikean kalusteiden 635 milliä. Check. 

Tämä kuva kiteyttää, mitä on tehnyt mieli tehdä koko projektin ajan.

Eniten jännitti liesiaukon paikka. Liesitaso tuli kulmakaapin päälle, jota ei ole virallisesti tarkoitettu liesitasolle. Nävertämällä siihen induktiotason sai ja näin Ikealla kerrottiin usein tehdynkin, mutta silti millimetripeliksi meni. Timpurin kanssa mittailimme nämä kohtalokkaat millit useampaan kertaan ja ennen tilausta vielä Seija Ala-Kauttakin ne tsekkasi. Silti jännitti.

Tällainen keittiötaso lähti tilaukseen:

Ei voi mitään; herkkä viivankäyttöni ja eloisat värini liikuttavat minut kyyneliin joka kerran tätä kuvaa katsoessani.

Jossain välissä pohdin, josko sittenkin kuitenkin ottaisi koivuiseen työtasoon upotettavan altaan. Jos sitä vaan ahkerasti vahailisi ja ei kastelisi ja jos kastelisi niin ihavvarppina heti kuivaisi ja tarvittaessa hioisi ja ei laittaisi kuumia pannuja työtasolle ja jos laittaisi, niin kertoisi heti seuraavana sunnuntaina papille. Njääh. Ei pysty. Nyt on terästä. Siihen saa roiskua vettä ja kuumaakin se kestää. 

Ei tartte miettiä, mihin kuuman pellin laskee. Tässäkin tulikuuma Montaki Cried Chicken -annos lojuu teräksen (vai terään?) päällä ihan noin vaan tsirilimpsis!

Naarmuttomana teräs pysyi ehkä kolme minuuttia suojatarran poistamisesta. Mutta kun ensimmäiset seitsemän skraidua saavat itkemään verta, loput tuhat eivät tunnu enää missään. Kiiltävä teräs saakin muuttua vähitellen mataksi. Vähän kuin minun ihoni on muuttunut tämän projektin kuluessa heleän punakasta ja kimmoisasta eltaantuneen kinkun näköi-, tuntui- ja hajuiseksi. 

Nuolien osoittamiin kohtiin tuli naarmuja poolomailasta, kuivuneesta isoäidistä, käsittelemättömistä ongelmistani, telemark-suksista sekä nokkahuilusta torstaina klo 14.27-14.33.

Otimme tasoon kaksi mahdollisimman isoa tiskiallasta. Kun toisen päälle laittaa ison leikkuulaudan, sinne saa piilotettua helposti puolen vuoden tiskit, lasten kännykät ja naapurin ukkelin rollaattorin. Silti toinen allas on vapaana tiskailuun. Ja jos vielä isompaa tiskiä tulee, kodinhoitohuoneessa on vielä isompi allas. Juu, siinä toisessa Stalan tiskipöydässä. 

Turpa-apinan, sahan ja crocsin lisäksi Stalan terästiskipöydällä on erinomaisen helppoa säilyttää esim. kaikkea muutakin.

Tunsin itseni ihkaoikeaksi instaajaksi, kun siivosimme kaiken yllä olevan kuvan ryönän pois. Meilläkin oli hetken sellainen koti, joka kaikilla pitää olla. Kattokaa ny: bonsai ja kaikkee!

Induktiotason oikealla puolella on siis laskutilaa reilut 40 senttiä, enemmänkin olisi voinut olla, mutta olen ääliö. Sitten tulevat altaat ja tiskikoneen päälle jää vielä reilut 60 senttiä tilaa. Siihen on nyt mätkäisty maailman paskin mikrouuni (nappulat rikki, ei sammu, polttaa verkkokalvot), mutta ehkä jossain tulevaisuudessa pidämme siinä vedenkeitintä ja leivänpaahdinta. Murut saa pyyhkäistä suoraan tiskialtaaseen. Uuh beibe. 

Tämän tiskipöytämallin erikoisuus on, että siihen voi laskea hanasta vettä. Kätevää ja nykyaikaista.

Päädyimme ottamaan tasoon korotetut reunat, koska emme ole hipstereitä ja koska what happens on terästiskipöytä stays on terästiskipöytä. Lisävarusteeksi otimme vielä lävikön. Kerrankos sitä täällä eletään.

“Olen ääliö.”

Ja näin se tiskipöydän suunnittelu Stala Designer -suunnitteluohjelmalla sujuu:

Yksi gif koskettaa enemmän kuin koko Juha Tapion tuotanto. 

Kodinhoitohuoneen terästiskipöytä

Kodinhoitohuoneeseen tuli astetta eleettömämpi tiskipöytä: taso ja iso allas. 

Tuotantoni detaljirikkaus on saanut lukuisat taidegalleriat esittämään minulle vierailukutsuja. Toistaiseksi olen kieltäytynyt; haluan vielä hioa horisontaalista visuaalis-immersiivistä erektiivisyyttäni.

Tässä paineet altaan kohdistamisesta olivat keittiötä pienemmät, sillä pöytäkaappi on 80-senttinen ja allas on 50 senttiä leveä. Oli keittiön millipelin jälkeen sen verran helpottunut olo, että mittailin rennommin ja sainkin pelätä tiskialtaan sijaitsevan naapurikunnassa - ei sinänsä kauhean kaukana, mutta tiskipöydässä silti vähän turhan. Tämä pöytä on simppeli ja suoraviivainen kuin seuranhaku yökolmelta karaokeravintolassa - sillä erotuksella, että tämä toimii.

Kyllä se työtaso sieltä löytyi, kun vartin kaiveli. Tuosta bideesuihkusta pitää reklamoida LVI-urakoitsijaa. Se raapii ja kutittaa ihan liikaa.

Olennaistahan kodinhoitohuoneessa on se kodinhoito - siellä kai pyykätään ja lingotaan ja kuivataan laskostetaan ja viikataan ja nypytetään ja konmaristaan ja kudotaan ja neulotaan ja säilötään suippuseitikkejä. Siksi tuota terästasoa saa olla paljon ja loppu on allasta. Emmätiä muuta, hyvä se on.

“Pöytä on simppeli ja suoraviivainen kuin seuranhaku yökolmelta karaokeravintolassa.”

Jos meille ei jää rahaa (lue: jos pankki ei jaa rahaa) ulkoporealtaaseen, aion istua illat tässä altaassa ja lukea, kuinka edes Kalle Päätalo ei ole kärsinyt yhtä paljon kuin minä.

“Tiskipöydän materiaalia ei kovin vakavasti tarvinnut edes pohtia.”

*Tuotteista saatu alennusta näkyvyyttä vastaan.