Velco-korvausilmaventtiili - happea saunaan

Jos minulla olisi supervoima, se olisi hajoilu. Tätä supervoimaa minulla ei ole ollut aina, mutta raksaproggiksen myötä se on vähitellen kasvanut minussa kuin kryptoniittikertymä Teräsmiehen berberissä. 

Berberiä täytti esimerkiksi, kun IV-luthorimme asensivat jokaisen jonottajan toiveämpärit tuloilmaventtileiksi. Kauhunhuutoni kiirii kaikuna edelleen jossain pakistanilaisessa vuorensolassa. Luulisi, että EU:n asetus silmävaarallisista epäesteettisistä objekteista kontrolloisi tällaisten ympäristökatastrofien oksen asentelua, mutta eivätpä meidän IV-banemme muutenkaan vähästä hätkähtäneet. Lautalattialle valuva vesikin on heille arkipäivää. 

Puolisoni Seija Ala-kautta valitsi kyllä verhojen värisävyt, mutta ei hirsiseinästä penetroituvaa pyllypömpeliä. Pömpelin narukin on kuin virtahevon hammaslankaa.

Tällä tragedialla oli kuitenkin onnellinen loppu, sillä prinssi nimeltä Velco (vähän kuin Nico, mutta tämä ei polta tupakkaa kutosluokalla takapulpetissa) karautti ratsullaan apuun. Peppupömpelit lensivät kaaressa varastoon ja tilalle tulivat linjakkaat, äänenvaimentimella ja termostaatilla varustetut korvausilmaventtiilit. Meillä kun on painovoimainen ilmanvaihto, niin esimerkiksi äänenvaimennuksella on aika iso merkitys, kun seinään porataan eskarilaisen mentäviä reikiä. 

“Kauhunhuutoni kiirii kaikuna edelleen jossain pakistanilaisessa vuorensolassa.”

Talon puolelle vetelin venttiilit itselleni tyypillisen harkinta-ajan (reilu vuosi) jälkeen. Sauna sen sijaan odotteli omaansa. Tänä keväänä sain sinnekin vetäistyä Velcon ja nyt itselleni tyypillisen harkinta-ajan jälkeen (niukka puoli vuotta) tein siitä tämän blogipostauksen. 

Nukkuva lapsi, virtaava vesi ja Velcon korvausilmaventtiili: kolme asiaa, joiden katselemiseen ei väsy. (san. Reino Melismaa) 

Itse asiassa Kodotus-blogin viestintäimperiumi laajenee tämän postauksen myötä kohti uutta mediamuotoa. Tein nimittäin ihan videon! Kyllä. Liikkuvaa kuvaa! Sen kesto on muutama minuutti, joten 2000-luvulla syntyneille video pitäisi toki jakaa 17:ksi tiktoki:ksi. Meillä ennen sotia syntyneillä ehkä keskittymiskyky riittää katsomaan koko kolmen minuutin videon ilman että välissä influensserin tarttee tanssia viraalia mainostanssia. 

Siispä. Tadaa. Siis klikkaat siitä keskeltä kuvaa punaisella pohjalla olevaa valkoista nuolta sillä "hiirellä":

Kunhan harkinta-aika oli ohi, itse asennus oli sangen nopea. Reikä oli seinässä valmiina ja se oli jopa oikean kokoinen. IV-pingviinit olivat asentaneet reikään ihan peruslautasventtiilin, joka nyt sinänsä kyllä täytti tehtävänsä. Velcon etuna oli kuitenkin äänieristys, säätyvyys sekä se, että saunan puolelle ei lautaseen kondensoidu vettä. 

“Kodotus-blogin viestintäimperiumi laajenee tämän postauksen myötä kohti uutta mediamuotoa.”

Mielenkiintoinen yksityiskohta videossa on, että IV-kissanaiset olivat löytäneet jostain kymmenen vuotta vanhaa sinistä putkea, jota asensivat seiniimme. On toki hienoa, että hemmot ajattelevat ekologisesti ja kierrättävät kaiken, mutta toisaalta samat hemmot kierrättivät loskan katoltamme vedeksi lattiallemme. On ne kultia. 

Ainoa oikea äänenvaimeniin on sellainen, jossa on karvaa ja se yskittää. Toimii erinomaisesti pyllypömpelin kanssa. Ja vain pyllypömpelin.

Nyt kun käyttökokemustakin uudesta Velco-korvausilmaventtiilista saunassa jo on, en keksi siitä mitään pahaa sanottavaa. Ilmaa tulee, venttiili säätyy ulkolämpötilan mukaan, eikä sieltä kurki IV-arvuuttajia. Helppoa kuin hengittäminen, sanoi IV-jokeri, kun mummolta happiviikset pölli.

Neljä vuotta sitten 2019

Sitä oli neljä vuotta sitten 20 vuotta nuorempana melkoinen optimisti. Uskoin itseeni. Kaikki oli mahdollista. Luulin jopa osaavani suunnitella talon. 

“Jos minulla olisi supervoima, se olisi hajoilu.”

Ja jestas, meidät niin ihanan monesti tielle jättänyt munakuuppammekin tuli hankittua jo neljä vuotta sitten. 

Kolme vuotta sitten 2020

Sitä oli kolme vuotta sitten 40 vuotta nuorempana melkoinen optimisti. Uskoin itseeni. Kaikki oli mahdollista. Luulin jopa, että rakennuslupa voidaan myöntää. 

Tuodaan tähän väliin vekkulia tunnelmaa suodatintonttujen hippelishyppelis-tanssilla.

Siskoni sen sijaan on ihan erilainen rakentaja, nimittäin fiksumpi. Se kun meni mökkikauppaan ja sanoi, että “me otettais tollainen, laittakaa siihen joku kiva väri”. Ja kappas seuraavana päivänä niillä oli sauna lämpimänä ja mummo kutoi sukkaa kiikkustuolissa. 

Kaksi vuotta sitten 2021

Sitä oli kaksi vuotta sitten 70 vuotta nuorempana melkoinen optimisti. Uskoin itseeni. Kaikki oli mahdollista. Luulin jopa, että suomalaiset pystyttäjät pitävät minkä lupaavat ja että kyllä miehen sanaan voi luottaa ja ne ulkomaalaset on kyllä semmoisia ja yrittäjällä on vaikeeta. 

Tähän kuvaan mannermaista fiilinkiä tuo tämänhetkinen tuija-aitamme.

Salaperäinen kerrostalokakkija piristi iltojamme vuokra-asuntomme saunassa. Ah näitä muistoja.

Vuosi sitten 2022

Sitä oli vuosi sitten 140 vuotta nuorempana melkoinen optimisti. Uskoin itseeni. Kaikki oli mahdollista. Luulin jopa, että kun on muutettu, niin huolet on ohi. Hihi. Mutta sentään välillä päästiin jo uutta kotia sisustamaankin, esim. lasisilmillä.

“Nyt kun käyttökokemustakin uudesta Velco-korvausilmaventtiilista saunassa jo on, en keksi siitä mitään pahaa sanottavaa.”

* Tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan, mutta kyllä näitä venttiilejä voisi ihan muutenkin kehua.

Sisustushankintoja - historian hämärästä

Lähdetään siitä, että minun toteemieläimeni on Ikea. Sellainen pieni, södemalmilaisittain karvoittunut, litteästä paketista koottava nuuskahuulinen euroviisuvoittaja. Raksaprojektin (harvoja) parhaita hetkiä olivat visiitit Ikeaan tai muuten vain kalusteiden hankkiminen. Sen koen osaavani. Terassiruuvien senkkaamista ja alapohjan rimoituksen nikkarointia, mmmmm, en ihan niin hyvin. 

Oudosti kuitenkin pusikosta tuli tontti, tontista raksa, raksasta talo ja talosta koti. Ei valmis koti, mutta koti kuitenkin. Ja toistaiseksi suunta on ollut aina vain kodimpaan päin. Hillitön määrä päätöksiä ja hankintoja on matkan varrella tehty, joten näin kepeän kesäisesti ajattelin esitellä niistä muutaman. 

Tähdet tähdet. Ja lyhdyt (lyhdyt)

Poikani Nonstoppolos fanittaa Japania. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten hän pyrkii samuraiden tapaan pilkkomaan siskonsa Perintörinsessan voiveitsellä. Ihailtavaa Nonstoppolosin touhuissa on, että jos jotain tarttee saada, sen voi myös koettaa tehdä itse. Kun hän oli aikansa katsellut eBaystä erilaisia itämaisia lyhtyjä, hän päättikin askarrella ne. Ja kivathan niistä tuli:

指を十分に深く押すと、脾臓を引っ掻く可能性があります。

カードは日焼け止めに似すぎています。

Perintörinsessa taas oli saanut kummivanhemmiltaan pimeässä hohtavia tähtiä. Nyt ne hohtavat kivasti sängyn yläpuolella katossa:

Harvoin olen onnistunut saamaan kuvaa näyttämään yhtä paljon photoshopatulta.

Koukku ja kkara

Piharakennuksen (möksän? / lemmenpesän?) kylppäri kaipasi muutamaa asiaa, jotta se muuttuisi bilekeitaan sykkiväksi wellness spa -osastoksi. K-raudasta löysin puoli-ilmaisia koukkuja sopivasti neljä kappaletta. Ihan kivat peruskoukut, tosin mukana tulleet ruuvit olivat ihan kaljurotan visvaista ripulia. 

“Pieni, södemalmilaisittain karvoittunut, litteästä paketista koottava nuuskahuulinen euroviisuvoittaja.”

Saunapyyhkeet ovat sen verran isoja, että aika korkealle koukut olisi pitänyt ruuvata. Nyt ruuvit ovat nippanappa sellaisella korkeudella, etteivät pyyhkeet ihan luuttua kaikkia roiskeita lattialta. 

Kun me rakennettiin tää meidän talo, niin me päätettiin, että tähän meidän taloon tulee vaan kallista desingiä.

Samalla keikalla ajattelin hankkia Lektarilta uuden koukun, jolla avataan ullakkoportaat. Vanha oli kadonnut mystisesti kuin Hildegard Bingeniläisen laulu Rupertsbergin luostariin. Tällaisena kuolevaisena kuluttaja-asiakkaana ajelin Kehä ykköstä Lektarin ohi. Sieltä en kuitenkaan saanut käydä koukkua ostamassa. Sen sijaan se olisi pitänyt tilata ja maksaa Oulunkylän K-raudasta ja sen jälkeen koukun olisi saanut hakea Lektarilta. Jopa tällainen kuolevainen kuluttaja-asiakas.

Seija Ala-Kautta oli kuitenkin sitä mieltä, että asioilla on tapana ilmestyä. Siksipä en vielä koukkua hankkinut. Ja kappas, koukku oli kuin olikin tallessa. Sohva oli nielaissut sen tyynyjensä alle. Samasta paikasta löytyi myös joulun lapsi, Graalin malja sekä itsetuntoni. Tai ainakin joulun lapsi ja Graalin malja. Kolmas olikin pelkkä keksinmuru.

Voi sua piäntä kun etittiin sua kaikkialta! Sulla täytyy olla hirmuinen jano.

Jo useampi viikko sitten löysin piharakennuksen (töllin? / talvipalatsin?) kylppäriin simppelin saunajakkaran Torista. Vetelimme siihen parafiiniöljyä, jotta se ei turmeltuisi pehistä ja muhista (ne tietää ketkä tietää). 

Alhaalla penkki, ruotsiksi bengt. Ylhäällä nau-lakko eli kissojen työtaistelu. Hihi.

Mistä muuten tietää, että blogin jutunaiheet ovat vähissä? No siitä, että kerron jostain piharakennuksen (bordelli? / kappeli?) penkistä.

Ja itsetunnostani. 

Bengt ja ööga

Piharakennuksen (mökkerön? / tönön?) terassille olin haikaillut vilvoittelupenkkiä. Sellaista perisuomalaista penkkiä, jolla kalja kädessä tuuletellaan kulkusia ja muita pullotta- / riippu- / roikkuvia ruumiinosia. 

“Joulun lapsi, Graalin malja sekä itsetuntoni.”

Bongasin torista vanhan penkin, joka oli sekä edullinen että herttainen. Ajelin Tussulan turvesoille penkin perässä. Kyseessä oli vanha purkuun menevä talo, jossa oli vaikuttava kokoelma ihan kaikkea ja paljon muuta. Olohuoneen seinällä oli kuvat Mannerheimista, Kekkosesta, Koivistosta ja Ahtisaaresta (kuuluisa Fab Four), löytyi puuhellaa, kamiinaa, nojatuoleja eri vuosikymmeniltä ja pieni kukkaro, jossa oli viisi…

…rummun pärinää…

…lasisilmää.

Ai mä vai? Englanniksi Eye I why?

Ehkä vähän irvokastakin, mutta pakko oli ostaa yksi mukaan. Ihan järjettömän hienoa työtä. Ilmeisesti ihan oman silmän päälle tuota ei saa, joten olen toistaiseksi pidättäytynyt kaivamasta nykyistä jokseenkin käyttökelvotonta silmääni lusikalla silmäkuopasta ja korvaamalla sitä tällä kahden euron hankinnallani, mutta vähän kutittelisi kokeilla. 

En tiedä, onko lasisilmiä erilaisiin tilaisuuksiin. Esimerkiksi pitkäksi venähtäneitä rapujuhlia seuraavana aamuna voisi olla paikallaan huomattavasti punertavampi silmä. Zombiebileisiin taas punainen pupilli. Venäjän kansalaiselle taas silmä, joka katsoo aina poispäin ihmisoikeusrikoksista.

“Pullotta- / riippu- / roikkuvia ruumiinosia.”

Olisi tehnyt mieli ostaa vanha Stiga. Ja potkukelkka. Ja isompi tontti. Olin näkevinäni yhdessä nurkassa itsetuntonikin, mutta se olikin rotan papana.

Joskus ostopäätöstä tehdessä sitä vain kuulee mielessään erittäin selkeänä puolisonsa paheksuvan äänen. Niinku just tässä.

Takaisin siihen penkkiin! Ihme touhua tässä blogissa, kun ajatus harhailee ja tekstiä tulee, vaikka asia loppui jo syksyllä 2019. Koska penkki oli luonnossa aivan yhtä edullinen ja herttainen kuin kuvissakin, kaupat syntyivät. Monen huonekalun takana oli talon vanhan asukkaan nimi sekä tekstit “Ruskeala, Särkisyrjä, Isokyrö”. 

Penkki istuu piharakennuksen (smolna? / mausoleumi?) ikkunan eteen kuin nämä olisi veistetty samaan aikaan Särkisyrjän Hirsi & Koodaus Ky:ssä vuonna 1943.

Kotona piti tehdä hieman salapoliisityötä. Isokyröhän on pohjalainen paikkakunta, jossa moni ei postilooraa piremmällä ikänä käy. Sen sijaan Ruskeala ja Särkisyrjä ovat heti itärajan takana luovutetussa Karjalassa. Niille, jotka eivät muista, niin Suomihan menetti Karjalan Neuvostoliitolle ystävällismielisessä erikoisoperaatiossa, jossa Suomea isällisesti ojennettiin sen rakastettuun valtioliittoon kohdistamasta niskoittelusta. Samalla meni muutama pala suomineidon kankkua ja toinen käsi. Mutta hei siis ihan kaveripohjalta.

“Olin näkevinäni yhdessä nurkassa itsetuntonikin, mutta se olikin rotan papana.”

Särkisyrjä on siis kylä Ruskealan alueella Karjalassa. Mutta miksi penkin pohjassa lukee Isokyrö, joka on yhtä kaukana Karjalasta kuin Venäjä demokratiasta? Oma veikkaukseni on, että ystävällismielisen naapurivaltiomme tykkien jylyä lähdettiin evakkoon ja suuntana oli Isokyrö. Mukaan lähteviin huonekaluihin kirjoitettiin omistaja, lähtöpaikka ja määränpää. 

Kaikesta tekstistä ei olisi saanut selvää, elleivät samat kirjoitukset olisi olleet monen muunkin huonekalun takana.

Koska kesällä ei ole muutakaan tekemistä, otin yhteyttä Ruskeala-seuraan ja kyselin asiasta. Kunhan jotain selviää, pidän teidät kaikki molemmat blogini lukijat ajan tasalla. Joka tapauksessa paljon reissanneella ja paljon kokeneella penkillä hikinen bebani saa lepäillä. 

Koti maailmankartalle!

Meillähän sijaintikatselmus viivästyi sellaisen Postin peruspaketin toimitusajan verran eli puolitoista vuotta. Nyt voin kuitenkin iloisena ilmoittaa statuksemme kartalla nousseen pusikosta kiinteistöksi. Ilmakuvatkin sen kertovat:

Ensin oli puskaa, sitten oli tuskaa...

...mutta onko lopputulos silkkaa paskaa?

Jos oikein tarkkaan katsoo, niin onhan tuossa pientä muutosta tapahtunut. Ja jos vielä tarkemmin katsoo, voi nähdä vasemmassa etukulmassa palan kadonnutta itsetuntoani. 

Eiku se onkin roskiksesta pilkottava broilerisuikalepaketin kääre. 

“Oudosti kuitenkin pusikosta tuli tontti, tontista raksa, raksasta talo ja talosta koti.”

Unia piharakennuksessa - lihaa grillissä

Alkuun vastaus siihen polttavimpaan kysymykseen: ei!

Ja siis mikä se kysymys on? No kyllähän te nyt tiedätte. Ja jos ette, niin palataan siihen tuolla alempana.

Tahdon piharakennella sinua!

Saako teille puhua piharakennuksesta, kun vastaus tuohon ekaan kysymykseen oli ei? Seija Ala-Kautta nimittäin suuttui minulle, kun olin ostanut häneltä kysymättä kolme matkailuautoa, klapikoneen, London Bridgen, Arja Korisevan älppärin sekä Kouvolan ja ajoi minut pariksi yöksi piharakennukseen. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin sanoi Vladimir, kun Sergein sveitsiläiselle pankkitilille kakki. Tulipa minunkin testattua piharakennus. 

En jaksanut nousta sohvalta ottamaan kuvaa piharakennuksesta. Mutta tollanen se suunnilleen on.

Plussaa: Vallentuna-vuodesoffa on ihan mukava nukkua, tosin vähän kova kihdin, luumädän ja reumatismin runtelemille lonkilleni. Koska piharakennuskin on hirttä, sen sisäilma on kuin taivahan enkeli tarjoilisi mokkapaloja porealtaassa kokovartalohieronnan jälkeen. Hengittäminen siis onnistui, joskin osasyynä saattoi olla myös, että jostain piharakennukseen fuskaa vähintäänkin riittävästi raitista ilmaa. Hirsitalot jne. 

“Seija Ala-Kautta ajoi minut pariksi yöksi piharakennukseen.”

Plussaa on myös saunan läheisyys ja Löylyvalmis-kiuas, joten himotuksen iskiessä saunominen onnistuu vaikka klo 3.47. 

Ilmeisesti IV-ghostit olivat päässeet täyttämään Perintörinsessan vappupallon, sillä se tyhjeni ensimmäisenä iltana.

Miinusta: Mikä helevetin pakko noiden palovaroittimien ledien on hehkua kuin raskaana oleva Las Vegas? Kyllähän se tietysti turvallisuutta lisää, jos kukaan ei koskaan saa edes nukuttua, kun katosta hehkuu solarium från Helvete. 

Miinusta on myös piharakennuksen pitkä ja hankala nimi. Eli Piharakennus. Kyllähän jokaisella uudisrakennuksella pitäisi nykyään olla jokin a-loppuinen mitään tarkoittamaton nimi. Mutta mikä?

Hirsia

Saunia

Anteroa

Nordea

Velkavankila

Muijaheittimuthimasta

Kukaaneiolekoskaankärsinytyhtäpaljonia?

Muu, mikä?

Siinä vaan meidän IV-tobiakset asentaa puukiukaan hormia.

Joku kaveri puhui Mörskästä. Mummulla ja paapalla oli aikoinaan tilapäiskämppänä pikkumökki, joka sai heidän talonsa laajennuksen valmistuttua nimen Lemmenpesä. Ei huono. 

“Mikä helevetin pakko noiden palovaroittimien ledien on hehkua kuin raskaana oleva Las Vegas?”

Suosittuhan tuo Lemmenpesä / Mörskä / Lepakkoluola on ollut. Tästä kertoo vaikkapa se, että Mökkerössä tähän mennessä nukkuneiden nimien alkukirjaimista voi muodostaa sanan TJALLELMJUKT. Kuulostaa kieltämättä Ikean kokovartalotyynyltä ja on varmaan skoonea ja tarkoittaa kokovartaloidioottia, joka tekee hirsitalon. 

Ei ihan Ikeaan osunut, mutta sisustustunkioon sain silti sohaistua.

Seija Ala-Kautta vetäytyy säännöllisesti Tönöön etätöihin, jollei iPadeillä saada lasten aivosähkökäyriä riittävän himmeiksi. Nyt olisi kiva saada vielä Rötiskön terassi kuntoon ja terassille vilvoittelupenkki, kun ei enää genitaalit jäädy kiinni lankkuihin. Kallis Möksähän tuo on ollut, mutta kannatti se samalla raivotaudilla rakennuttaa. 

I’ll tell you what I want, what I grilli grilli want!

Mitä tekee suomalainen mies, joka ei ole fyysisesti kyllin vahva mettätöihin eikä psyykkisesti pärjää, öö, juuri missään normitöissä? No ostaa grillin. 

En tiedä mitä noi on, mutta siinä ne oli jo kun me tää ostettiin.

Näitähän sitten olikin eri kaupoilla toinen toistaan seksikkäämmin brändättynä. 

Motonetillä on Roastmaster (tehty Kiinassa).

K-Raudalla on Cello (tehty Kiinassa). 

Tokmannilla BBQ King (tehty Kiinassa, vaikka onkin bluesahtavan cool nimi). 

Rustalla kaikkia E-kirjaimella alkavia (Elements, Excellence, Endeavour, Evolution, Eihelevetti, tehty Edelleen Edellämainitussa Kiinassa). 

S-ryhmältä löytyy Fireplus ja Silvertree (molemmat on tehnyt omin käsin norjalainen diplomi-insinööri verstaallaan Hveyrynbøygefjøerdissä. No ei, kiinalaisia ovat). 

Mustang Tampereelta (Kiinassa). 

Puuilolla on Mefisto (tehty jossain helvetin Kiinassa)

Pahiksien toinen suosikkigrilli on tietty Lucifer (Made in Xinjiang)

Sitten on Weber moninkertaisella hinnalla ja 10 vuoden takuulla. Mukaan saa baijerilaisen muhkeaviiksisen teknikon nimeltä Hans-Jürgen, nahkahousut, alppitorven sekä cd-levyllisen polkkaa. Tosin selvisi, että Weber on amerikkalainen brändi, joten läppä ei osunut lainkaan kohilleen.

“Norjalainen diplomi-insinööri verstaallaan Hveyrynbøygefjøerdissä.”

Pirkko on proteiinipitoista lähiruokaa, joka voidaan leipoa ison kiven juureen.

Tästä myöhempien aikojen pyhien sydän- ja verisuonisairauksien seurakunnasta piti sitten pähkäillä että jos perusperheelle ja satunnaisille vieraille tarttee perusgrillillä perusgrillata, niin missä olisi hinta, koko ja laatu kohillaan?

Pääsiäisenä oli aikaa katsella videoita, lukea reviewssejä ja kysellä kavereilta. Päädyimme ostamaan Weberin edukkaamman pään mallin, joka oli Motonetissä tarjouksessa ja sain vielä kymmenen prosentin lisäalen, kun olin liittynyt firman kantasiakkaaksi. 

Perheemme Lego Masterit Seija Ala-Kautta ja Nonstoppolos kokosivat grillin. Lähes kaikki osat siihen meni.

Nyt on sitten grillailtu ja ruoalta on maistunut. Kattavampi arvio on tarjolla lisämaksusta OnlyFansissa nimellä GreasyGrilliHemmo. Olis ihanaa nähdä siellä just sut.

Paluu pähkäilytyttävään pähkinään

Mutta mikä siis mahtoi olla se postauksen alun polttavin kysymys? No tiätty, että onko vastaavasta mestarista kuulunut mitään sen jälkeen, kun kolme viikkoa sitten oli puhe, että pidetään palaveri tontilla. 

Vastauksen löydät postauksen alusta. 

“Ei!”

Pitäisi tehdä - muttei jaksa

Asumista on nyt parisen kuukautta takana. Plussaa: talossa voi asua. Miinusta: paljon on kesken. Itseäni stressaa aika paljon se, että aika paljon stressaa. Toisaalta talo on ihan asuttavassa kunnossa, toisaalta pitäisi jaksaa vetää asioita loppuun ja tekijöitä vielä paikalle. 

Tekijöistä puheen ollen: IV-asennus ei ole nytkähtänyt mihinkään. Jotenkin ajattelisin, että jos LVI-urakoitsijan edustaja sanoo ennen joulua, että voitaisiin pitää palaveri tontilla kaikkien osapuolien kesken, niin hän voisi olla sen suhteen aktiivinenkin. Nyt tuo konditionaali näyttäisi tarkoittavan sitä, että olisi kiva, jos joku tätä heidän urakkaansa veisi eteenpäin. 

Sinänsä näppärä tämä anustuutti, sillä ilman lisäksi siitä tippuu joskus myös vettä sisään. Ja kun sen laittaa kiinni, niin se on silti auki.

IV-urakka on siis edelleen siinä pisteessä, että ne samat peppupöntöt tönöttävät seinissämme. Lohtua asiaan tuo se, että sain erinomaista konsultaatiota ja tukea henkiseen hätääni Terveysilma-yrityksestä, josta meille tulee nykyisten peppulispönttölien tilalle Velcon venttiilit. IV-porukka oli totta kai mennyt hinta edellä, ja näitä nykyisiä venttiilejä varmaan sai Tokmannilta ilmaiseksi, jos jaksoi jonottaa. Voisi olla kuitenkin fiksua satsata venttiileihin hieman enemmän, kun ne nyt ovat aika olennainen osa ilmanvaihtoa ja sen toimivuutta. Kun vaan löytyisi energiaa viedä asiaa eteenpäin.

“Samat peppupöntöt tönöttävät seinissämme.”

Vekkikaihtimia pitäisi asennella useampaan ikkunaan, mutta ryhtymisen suunnittelun pohtimisen henkinen aiesopimus on vielä allekirjoitusta vailla. Siihen saakka ohikulkijat ja naapurit saavat tyytyä siihen, millaista lihaa talomme akkunoissa kunakin iltana nyt sattuukaan olemaan tarjolla. 

Mutta hei, pistin hösseliksi ja tilasin Stalalta postilaatikkoon nimikyltin! Siihen ei energia riittänyt, että olisin rapsinut pois entisen omistajan talonnumeron tai vartiointiliikkeen tarran.

Sauna toimii ihan kivasti, mutta sähkäri ei ole edelleenkään vastannut, mihin jemmasi kiukaan mukana tulleen sokeripalan. Kas kun liitos olisi pitänyt tehdä sellaisella eikä pikaliittimillä. Mutta koska pikaliittimillä pääsee nopsemmin laskuttamaan, niin sokeripala lennähti jonnekin puskaan pitämään seuraa rusakolle. Pitäisi varmaan tavoitella sähkäriä, mutta kun just nyt ei jaksaisi.

Kuvaa otettaessa kameran linssi tuli huuruun, mutten nyt jaksanut sitä poiskaan hinkata.

Saunassa olisi kannattanut tehdä kattoon alaslasku, nyt löylyhuone on hieman turhan korkea, vaikka lauteet ovat jo niin ylhäällä kuin järkevästi sai. Mutta hei, mitä näitä nyt suunnittelemaan. Omaa tyhmyyttä, kun en tätäkään ymmärtänyt. Ihan ok tuo sauna on tuollaisenaankin ja keskimäärin joka päivä olen päässyt saunomaan. Jaksaako tuota alaslaskua sitten alkaa puuhaamaan / pyytelemään, niin enpä tiiä. 

Piharakennuksen saunatupa on aika viileä. Lattian alle tulee kyllä lämmintä vettä (onneksi putkien sisällä), mutta silti huonelämpötila pysyy suunnilleen 14-18 asteessa. Jostain siis taitaa fuskata kylmää sisään. Saunatuvan koko on 18 neliötä, eli aika äkkiä tuon tsekkaisi, mutta kun ei oikein sitäkään ole jaksanut. 

Jaksaisikohan sitä siivota saarekkeelta retkiluistimet, pöksyset, koronakotitestit, juuston, mikroskoopin virtapiuhan, Ikean lyijykynän, Bluetooth-poppipötkön, kaappivalon, possutarran, joulupukkiasun silmälasit, askarteluliiman ja amapylliksen? Njääh.

Piharakennuksen kylppärissä putkari oli vetänyt vesijohdot siististi katonrajassa. Ainoa ongelma oli se, että katon painuessa johdot olisivat pikkuhiljaa alkaneet vääntyä. Tämä käytiin korjaamassa. Hirsitalon painuminen on vaan näköjään sellainen asia, että se ei pysy ammattilaisillakaan mielessä, kun se pitäisi muistaa ottaa huomioon kaikessa mahdollisessa öylätin jakamista ja brasilialaista vahausta myöten. 

“Ei oikein sitäkään ole jaksanut. ”

Johdot tuli asennettua uuteen kohtaan, edelleen siististi. Kun sitten puolisoni Seija Ala-Kautta alkoi käytellä saunatupaa etätyöhuoneenaan, hän huomasi, että kylmä vesi tulee hanasta aivan onnettomalla paineella. Ja jos vielä avasi kaksi hanaa yhtä aikaa, aiempi pikkupuro toi mieleen enää eturauhasongelmaisen emeritusprofessorin. 

Minuutti lirun loputtua viimeinen tippa tirahtaa aina kalsareihin.

Mjaahans. Soittelin LVI-tyypille ja hänkään ei osannut sanoa asiaan kummempaa. Kehotti katsomaan, olisiko kylmän veden sulku jäänyt teknisessä tilassa asentajalta kiinni, vaikka tämä kyllä olisi hyvin epätodennäköistä. Pyysi ilmoittamaan, jos ongelma ei selviä, niin tulevat fiksaamaan. 

Kylmän veden sulku oli jäänyt teknisessä tilassa asentajalta kiinni. 

Telkkari pittäis hellalta siirtee vuan enpä taija jaksoo.

Fiksumpi kaveri olisi myös kiinnittänyt huomiota siihen, että kun maalämpöpumppu tekee hommia (eli ainakin kiertovesipumppu pyörii koko ajan), siitä lähtee matalaa, hiljaista jyrinää. Ja kun tämä matala hiljainen jyrinä siirtyy kevyesti väräjävien putkien resonoinnin myötä vaneriseiniin, seinäkin resonoi. Ei kovaa, mutta kyllä tästäkin voi yöunensa menettää. Kovin isosta jutusta ei liene kyse, mutta resonoinnin siirtyminen seinään olisi kiva saada feidattua. Jos jaksaisi, niin tällekin tarttisi jotain tehdä. 

Olisihan tuon pöydän voinut siivota kuvausta varten, mutta just nyt ei jaksanut.

Muutenhan olemme saaneet kaikkien huoneiden lattiat vahattua, mutta eksoottisen taiteellisen turkoosi vieras-/pianohuoneemme on vielä toista vahausta vailla. Ehkäpä sitä jossain välissä tulee sekin vahattua, mutta tällä hetkellä ei oikein energiatasot ole kohillaan.

Joku romulaatikko tuohon jäi. Ja onhan siellä näköjään hyttysverkkokin. Kuka niitä nyt jaksaa siirrellä.

Hetken meinasi näyttää siltä, että olisimme olleet tyytyväisiä hankkimaani ruokapöytään. Sehän on tankinkestävä kahden neliömetrin pala neljä senttiä paksua massiivikoivua. Njääh. Liian helppoa olisi haluta saamansa, pitää saada haluamansa. Tässä tapauksessa se tarkoitti ajoreissua Kotkaan, koska siellä oli koivuinen jatkettava pöytä. Mekanisminsa vuoksi ei ihan yhtä tukeva, mutta toisaalta jatkettavissa 260-senttiseksi. Sen edeltäjä palasi samaan varastoon, josta se oli ennen joulua taloomme roudattu. Tätä energiaa kun nyt kuitenkin on vaikka muille jakaa. 

“Plussaa: talossa voi asua. Miinusta: paljon on kesken.”