Moro noro - ja korona

Blogin kirjoitustahti on hieman hyytynyt. Hieman tarkoittaen jotain kooman ja peruskallion välillä. Talossa ei isoja ole tapahtunut, enkä ole keksinyt kauheasti uutta uhriutumistakaan, joten olen keskittynyt uhriutumaan ihan vain tosielämässä. Mutta tässä ollaan. Mistä aloitetaan? Nyt keksin:

Talviloma ja talvitouhut

Lähdetään siitä, että metriäkään en ole tänä talvena hiihtänyt. Jokin suomalaisessa perimässä oleva häpeägeeni varmasti aktivoituu lähiaikoina ja tämän pettymyksen korvatakseni minun on varmaan hukuttava juhannuksena. 

“Metriäkään en ole tänä talvena hiihtänyt.”

Retkiluistelu sen sijaan on ollut kiva löytö. Lähinurkilla on Tuusulanjärvi, jota on pidetty huikeassa kunnossa, mikäli sää on vähänkään suosinut ja muulloinkin. 

Jäätävän kova luistelutekniikka.

Paluumatkalla Pohjanmaalta vietimme yön Tampereella. Hotelli Tornista oli melkoisen hulppeat maisemat, mutta suurimman vaikutuksen teki miehekkäin homma heti paljettien keräilyn jälkeen: vaahtokylpy. 

Muumimuseo oli sinänsä mukava, mutta halvemmaksi olisi tullut katsoa kalpeaa ja pyöreää kotoilijaa ihan vain peilistä. 

Olen nähnyt Günther-neidin kylvyssä, ihhahhaa ihhahhaa, hepo hirnahtaa.

Sähkönhinta saattohoidossa

Melko pian uuteen taloomme muutettuamme talon alle puhaltanut viima veti piharakennuksen (tuvan? tönön? hökkelin?) vesijohdon jäähän. Tästä viisastuneina (ehkä) sekä talon että piharakennuksen (mökkerön? möksän? apartementoksen?) vesijohtoihin asennettiin saattolämmityskaapeli. Piharakennuksen (nyt ei jaksa keksiä enempää) saattolämmitys laitettiin päälle heti yöpakkasten alettua, joskin ajastimella niin, että lämmitys on vartin tai puoli tuntia päällä silloin tällöin. 

“Miehekkäin homma heti paljettien keräilyn jälkeen: vaahtokylpy.”

Kun lähdimme hiihtoloman viettoon, sama homma tehtiin talon saattolämmitykselle. Hieman kotiin palatessa jännitti, oliko lämpö putkessa riittänyt vai pakkanen päässyt puremaan vedet jumiin. Ongelmaa ei onneksi ollut, joten ilmeisesti on-off-tyyppinen saattolämmitys täyttää tehtävänsä. 

Kyl mää tiärän, että on kylmää

Nurkat vuotavat. Piste. Jos tuulee sopivasti, talo jäähtyy parillakin asteella. Se harmittaa. Lampaanvilla on ihan kiva eriste, mutta olisi ollut kiva tietää, että sen läpi tuulee. Kunhan ilmat vetävät plussan puolelle pellavoimme, paperoimme ja teipoimme nurkat. Ja jos ensi talvenakin tuulee sisään, räjäytän talon. 

Näin kylmä nurkka voisi mennä nurkkaan häpeämään, jos siellä ei olisi niin kylmä.

Puuhella on silti ihana. Lasiluukku sekä leivinuunissa että hellan puolella olivat erinomainen hankinta, kun lämmön lisäksi taloon saadaan myös tunnelmaa. Edelleenkään emme ole leivinuuniin saaneet pizzanpaistolämpötiloja, mutta ehkä se ei ole maailman tärkein asia edes meille, jotka olemme kärsineet enemmän kuin kukaan koskaan missään. 

Pohjanmaalta mukaan tarttui kamiinapuhallin. En tiedä, kuinka paljon se talon lämmityksessä auttaa, mutta onhan se hupaisa roottori hellankannella hyrrätessään. 

Siinä se hyrrä hyrrää ja lämpö leviää kämppään kuin hankeen sammuneen viimeinen ajatus.

Sähkölaskun lasku

Aiemmassa postauksessani hehkutin, että tammikuun sähkölasku oli 204 euroa - toisin sanoen alempi kuin aiempina vuosina. Noh, miten kävi vuoden kylmimpänä kuukautena, kysyy Kermitsän kunnankourija Köstä Syndkvist. Kävi niin, että sähkölasku pieneni entisestään ja helmikuussa maksoimme sähköstä 155 euroa - sekin vähemmän kuin varmaan koskaan aiemmin. Toki olimme viikon poissa maisemista ja löylyvalmis kiuaskin oli tuon ajan pois päältä, mutta ei tämä meille ole kummoinen sähkökriisi ollut. Niiden puolesta harmittaa, jotka tässä turpiinsa ovat ottaneet. Pikkuhiljaa pitää alkaa pohtia, vaihdammeko pörssisähköstä johonkin muuhun sopimukseen, vai luotammeko markkinoiden voimaan. 

Noroa norolle ja koronaa korolle

Niinhän siinä kävi, että ensin kolme neljästä perheessämme alkoi puhua muinaisnorjaa posliiniluuriin ja reilua viikkoa myöhemmin samat kolme neljästä nappasivat koronan. Oma kuumeeni kävi yli 39 asteessa, mutta aika nopsaan tauti poltti itsensä loppuun. 

Käy lämmin henkäys talvisäässä, kun tauti on, kun tauti on.

Hupaisasti suhtautuminen koronaan ja töihinpaluuseen on parissa vuodessa muuttunut; kun tutkailin, millon passaisi palata töihin, vastaus oli suunnilleen “kun et enää yski kovin montaa litraa verta ja kuumetta on alle 40 astetta”. Pari vuotta sittenhän karanteeniin olisivat joutuneet kaikki 2000-luvulla tapaamani ihmiset, heidän sukulaisensa ja varmuuden vuoksi myös hollantilainen sikafarmari Hies van Sgrubberhoorn. 

Urakoiden alkuja ja loppuja

Olin saanut suosituksen hyvästä piharakentajasta. Sen suurempia ei saatu vielä sovittua, mutta kunhan piha-alueesta saa selkoa lumien sulettua (toistaiseksi lunta tulee vain lisää), hän piipahtaa tekemässä tarjouksen. Jos vaikka pihakin saataisiin pikkuhiljaa raksakatastrofista joksikin muuksi katastrofiksi. 

Kotkakin näkee, että IV-pulumme ovat paskoneet muutakin kuin kettinkiä.

Sähkärikin piipahti, mutta halit jäivät vähemmälle, kun olin koronassa. Lähiviikkoina saadaan toivottavasti sähköurakka hoidettua maaliin, yksi loppulasku pois ja ehkä kiuaskin asennettua niin, että se ei sammuile kesken saunomisen. 

Pumppu elvytetty

Kaksi vuotta sitten myimme maalämpöpumppumme lastemme moffan siskonmiehelle. Sen roudaaminen Pohjanmaalle oli melkoinen urakka ja pumppu seisoi pari vuotta varastossa käyttämättömänä. Mitään takuuta emme toki voineet pumpun toiminnalle antaa etenkään, jos se lojui kaksi vuotta käyttämättömänä. Saimme kuitenkin ilouutisen: pumppu on kytketty ja toimii. Herttaista sinänsä, että vanhan kotimme sydän sykkii yhä. 

Kolme vuotta sitten 2020

Teimme lopulta kaupat vanhasta kodistamme. Ajatuksen ja prosessin kanssa kipuiltiin useampi vuosi, mutta lopulta koronapandemian räjähdyksen alla homma eteni. Selvittelyjäkin riitti: ensin ääneneristysselvitys ja siihen perään energialaskelma. Melkoista matikkaa molemmat, jostain pitää tinkiä saadakseen jotain muuta tilalle. 

Kaksi vuotta sitten 2021

Jo vuotta aiemmin olimme olleet lähtökuopissa ja odottaneet, milloin Suuren Rakennusliikkeen armo loppuu ja muuttokäsky tulee. Vuosi siihen meni, mikä oli toki kannaltamme positiivinen asia. Aloimme siis etsiä väliaikaiskämppää. Yksi sellainen löytyikin, muttei löytynytkään. 

“Muinaisnorjaa posliiniluuriin”

Kelvollinen kämppä kuitenkin löytyi ja aloimme myydä vanhasta kodistamme kaikkea, mikä irti lähtee. Jonkin verran saimmekin diilattua roinaa eteenpäin. 

Muistoja väliaikaiskämpästä: rimpulareiden mentävä aukko suihkuun.

Stressi ja suru kotoa lähdöstä olivat melkoisia. Siksi ei mitenkään isosti ilahduttanut, kun Suuren Rakennusliikkeen veijari pölli talostamme kaverini lainaamat työkalut. Aika kiire oli tyypillä niistää talostamme kaikki mitä ei ollut pultattu kiinni.

Loputtomalta tuntuva ja yhä kesken oleva maalausurakkammekin oli jo alkanut kaksi vuotta sitten. Piharakennuksen (kämppä? koija? kammi?) suhteen oli suuria suunnitelmia. Oli ja on yhä.

Vuosi sitten 2022

Verokarhu muistutti, että olemme ratkaiseva linkki maailman järjestäytyneen rikollisuuden kitkemisessä ja että mikään ei ole tärkeämpää kuin saada tietää, paljonko timpuri on meidän työmaallamme tienannut ja vaivannäkömme korvattaisiin ruhtinaallisesti siten, että emme ehkä ihan vielä joutuisi vankilaan.

“Blogin kirjoitustahti on hieman hyytynyt.”

 

Tuli ja sähkö - avainasemassa

Kappas, talvi tuli. Sehän on leppoisaa aikaa, kun ei tartte miettiä kuin sähkönhintaa, nurkkien vetoisuutta ja vesijohtojen jäätymistä. Välillä on toki vaikeampaa.

Pörssisähköllä pientä sää(s)töä

Nyt kun olemme käyttäneet pörssisähköä parisen viikkoa, se on tainnut olla koko aikana tunnin tai kaksi kalliimpaa kuin aiemmassa sopimuksessamme. Astianpesukone on hyrrännyt yökahden tienoilla, jotta olemme voineet uskotella saavamme huikeita säästöjä pörssisähköön siirtymisestä. Pyykkikone on makkarimme seinän takana ja jyrisee sen verran jykevästi, ettemme ole halunneet menettää yöuniamme puhtaiden pyykkien vuoksi.

“Ei tartte miettiä kuin sähkönhintaa, nurkkien vetoisuutta ja vesijohtojen jäätymistä.”

Sähköä on nyt pikkupakkasilla mennyt aika tarkkaan 30 kilowattia vuorokaudessa. Intouduin ehkä laskemaan maalämpöpumpun lämpökäyrää vähän turhan tuhdisti, kun yhtäkkiä kaikilla oli kotona kylmä eikä kellään kivaa. Oli pakko nostaa käyrää ensin yhdellä asteella ja myöhemmin vielä toisellakin. Kotona on kuitenkin kiva olla muuten kuin kananlihalla. 

Tulta uunille

Pikkupakkasten aikana olemme pitäneet myös olkkarimme kivikasaaa lämpimänä. Aamuisin tulet puuhellaan, alkuillasta leivinuuniin. Eipä tuo möhkäle vieläkään ole punaisena hehkunut, mutta leivinuunin sisälämpötila on noussut reiluun pariinsataan asteeseen. Nimensä leivinuuni jo lunasti, kun Seija Ala-Kautta leipaisi siinä teeleipiä. Näyttivät ja maistuivat ihan kelvoilta. Ehkä tuossa jonain päivänä saadaan siis leipastua vielä lerssiläisiä liposkaita. Siihen päälle vielä perinteistä rynttösörssää, niin ai että!

Lasiluukusta on kätevä katsoa, onko hella päällä.

Nykyään vapaa-aikani koostuukin lähinnä puulämmittämisen prosessikaavion eri osioiden suorittamisesta. Sytyttelyä, puiden lisäilyä, tuleen tuijottelua, hiilihangolla sohimista (pirun kivaa hommaa), klapien hakemista terassilta, klapien siirtelyä puulaatikosta puuhellan eteen ja kylmimpien klapien siirtelyä puukorista puulaatikkoon. Kyllä oli entisaikana ihmisillä kivaa, kun ei tarvinnut squashia vapaa-aikana pelata. Riitti, kun koetti pysyä sulana ja hankki asbestoosin tai sepelvaltimotaudin.  

Ajastin ajastimen ja kaapeli pelitti

Aika tarkkaan vuosi sitten piharakennuksemme vesijohto jämähti jäähän. Lopputalven sitä lämmittikin saattolämmityskaapeli. Näillä sähkönhinnoilla ei kehtaa kaapelia ihan ylenmäärin hehkuttaa, mutta sulana se pitää pitää - etenkin, kun piharakennuksen käyttö on nyt todella vähäistä ja kämppä aika viileänä. 

“Lerssiläisiä liposkaita.”

Nappasin siis seinään kiinni ajastimen ja nakuttelin sen nipukoita päälle sieltä täältä. Nyt kaapeli on päällä vartin tai puoli tuntia silloin tällöin ja öisin vähän pidempiä jaksoja kerrallaan. Viime vuonna vesijohto jäätyi, kun purevan kova tuuli oli puhaltanut (todellakin) tuulettuvan alapohjan alle urakalla. Viime vuoteen verrattuna alapohjassa on nyt tuulensuojana sokkelilevyt, putkien ympärille on kyhäilty ainakin jonkinlaista lämmöneristystä ja johtoa lämmittää vielä saattolämmityskaapeli. Kuvittelisin siis, että ihan helposti johto ei jäädy. Kuvittelin toisaalta myös, että selviäisin järjissäni taloprojektistamme. 

On piuhaa ja putkea, johtokin notkea.

Jaahans, se onkin sitten pian näköjään laitoksen lounasaika, lääkkeet, musiikkituokio terapeutin kanssa ja sitten taas pakkopaita päälle ja päikkäreille. 

Eristyksellistä toimintaa

Lähdetään nyt siitä, että teoriassa tiedän kyllä, mitä pitäisi tehdä. Käytännössä en kuitenkaan jaksa. Joskus iskee kuitenkin pieni hormonaalinen epätasapaino, joka saa tarttumaan toimeen iPhonen sijaan. 

Omaksikin yllätyksekseni löysin itseni tökkimästä voiveitsellä pellavaa hellannurkan ja seinän liitoskohtaan. Hellallehan valettiin perustus (5000 euroa!) ja se on erillään muusta talosta. Tähän mannerlaattain saumakohtaan tömppäsin pellavaa sen mitä rakoseen upposi. 

“Pakkopaita päälle ja päikkäreille.”

Kuten ei mistään muustakaan, niin ei tästäkään hyvästä teosta palkittu. Olo oli kuin venäläisillä vapauttajilla, kun ilkeät ukrainalaiset kehtaavat panna hanttiin omalla maallaan. Kun olin nimittäin pellavaa hetken tökkinyt, huomasin hirsiseinän punertuneen verestä. Olin tökkiessäni hinkannut keskisormeni rystystä seinään ja se oli auennut. Verta, hikeä ja kyyneleitä - joskus jopa saman tunnin aikana. 

Hackmanin Mariminna-sarjan kädensijan väritys oli enne.

Saimme Eurohongan suunnalta hyvää vinkkiä nurkkien ulkopuoliseen eristämiseen. Pelkkä nurkkalauta estää suunnilleen yhtä paljon vetoa kuin elmukelmu raskauksia. Hirsien saumoihin kannattaakin tukkia eristettä ja sitten vetäistä vielä jotain päälle tuulensuojaksi. 

Vanhat hyvät tonni päivässä -tyyppiset ajat palasivatkin mieleeni, kun käväisin pitkästä aikaa hakemassa teippiä Suutarilan Starkista. Aikoinaan sain rullan Tescon no 1 -teippiä parillakympillä, mikä sekin sai aikaan kauhunväristyksiä. Nyt inflaatio oli laukannut sen verran, että hyvälläkin alennuksella sama rulla maksoi 27 euroa. Ja alkuperäinen hinta hyllyssä oli siis huimat 40 euroa. Eri asia, koska teippiä jaksaa alkaa nurkkiin vedellä, koska olen vetelä.

Teltta pystyssä

Vähänkö on hauska otsikko. Itse keksin. Jouluna lohkaisen sellaisia läppiä kuten “piparia tarjolla” tai “pukki tulee vain kerran vuodessa”. En tiedä, mistä näitä klassikoita keksin. Jotenkin niitä vaan pullahtelee. Kai se on jonkinlaista alitajuista self-helpiä tilanteessa, jossa kukaan ei ole koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin minä. 

Telttakatos aiemmassa kodissaan aiempana vuodenaikana.

Mutta että ostin nääs telttapalviljongin, koska hattara. Menen nimittäin kokeilemaan sokerihötön myymistä joulutapahtumaan ja siellä pitää olla myyntiteltta. Uutena näiden hinnat ovat melko suolaisia, enkä ole vielä valmis panostamaan hattaroitsijan uraani puolta tuhatta euroa. Torista sattui kuitenkin löytymään kelvollisehko telttakatos sivuseinillä kolmeenkymppiin, joten jos siinä nyt ei ihan kuolleet minkit haise, niin saa luvan kelvata. Vielä en ole telttaani saanut pystyyn (hihi), joten ehkä sieltä vielä ilmaantuu yhtä kivoja ylläreitä kuin millä IV-bartholomeukset ovat elämäämme sulostuttaneet tämän projektin aikana. 

Avainnaulakkoko vaiko avain vain aivan naulakotta?

Seija Ala-Kautta vihaa minun lisäkseni monia muitakin asioita. Olen koettanut myydä hänelle ajatusta Ikean näppärästä reikälevystä, johon saa kaikenlaisia laatikoita, lokeroita, nipsuja, nappeja, neppareita ja naulakoita. Seija on vain murahtanut ehdotukselleni ja lyönyt minua soppakauhalla nivusiin. Tämä aiempi avainnaulakkomme oli nimittäin syvältä kuin Venäjän tavoitteet:

Onhan tämä ihanan boho, mutta kun on myös helvetin kökö.

Tuohon saa ehkä pari avainta kätevästi ja sen jälkeen niitä on laitettava samaan koukkuun pari päällekkäin, mikä saa ne putoilemaan lattialle Crocsien ja muiden kumppareiden sekaan ja sisään. Siitä sitten kiireellä kalastat rrrrrrrrrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton avainta jostain saatanan kalossista vain huomataksesi, että auto ei parillisina viikkoina halua käynnistyä. 

“Seija Ala-Kautta vihaa minun lisäkseni monia muitakin asioita.”

Kävin lasten kanssa Ikeassa. Juu, taas kerran. Seija jäi kotiin purkamaan vihaansa haukkumalla anonyymisti pandanpoikasia homoiksi Suomi24:n Keittiövinkit-palstalla. Päätimme lasten kanssa tehdä källin:

Siellä se Seija yläreunassa murjottaa kuin vieraslajiksi tuomittu minkki.

Kyllä, tämä on juuri se reikälevy, jonka vuoksi Seija on polttanut päreensä ja kitarani. Raivokas karjaisu kuului naapurikunnasta saakka, kun Seija näki kuvan.

Tämä oli totta kai vain jekku, jonka tarkoitus oli saada Seija purkamaan patoutunutta vihaansa ja lisäämään itsemyötätuntoa. Tosiasiassa löysimme Ikeasta avainnaulakoksi tämän:

Kyllä jos ei Glorian koti edelleenkään tartu tähän meidän design-kotiimme, niin kyllä on jo kumma!

Irtokoukkuja voi lisätä ja vähentää maun mukaan ja bonarina on takana hylly, jolle voi laittaa vaikka Seijan suosikkiteoksen, Hemmy Tolstoin “Saat sarvikuonon olohuoneeseen, jos luovut turpaan mättämisestä”. Ilmeisesti valinta oli reikälevyä enemmän Seijan mieleen, sillä hän sulkeutui makkariin mököttämään vain neljäksi päiväksi. Viidentenä hän puri minua olkapäähän, mikä on Seijan tapa sanoa, että hän on ok. 

Kolme vuotta sitten 2019

Kas kohta on joulu 

ja kohta on joulu 

ja kohta on joulu taas. 

Ja vittu kun on kolme vuotta 

ollut mieli maass’!

Nuorena bloggaajana sitä jaksoi veuhtoa ideoita ties mistä. Siksipä annoin nokkelia vinkkejä joululahjoiksi rautakaupasta. Toimii kolme vuotta myöhemminkin. Ihan yhtä hyvin. 

Kaksi vuotta sitten 2020

Saimme perstuntumaa siihen miten pers tämä projekti voikaan olla, kun sähkömiehemme alkoi haistatella ja haastella oikeuteen ja naapurimmiäs ajoi tontillemme rähisemään. Sähkömiehestä ei ole pariin vuoteen kuulunut (odottelemme yhä Kuluttajariitalautakunnan päätöstä) ja naapurimmiähestä ei toivottavasti kuulukaan, hän kun poistui taivaalliseen sotaväkeen vuoden alkupuolella. 

Vuosi sitten 2021

Saatiin mainio Stalan terästiskipöytä paikoilleen. Se kuulkaa toimii vieläkin!

“Kappas, talvi tuli.”

Muuttotarkastus läpi - vesijohto jäässä

Rumpujen pärinää: me asumme nyt talossamme ihan luvan kanssa. Muuttotarkastus saatiin kolmannella yrittämällä järjestymään ja se meni suht heittämällä läpi. Terassin oven edessä oleva rako pitäisi peittää, jottei nilkka nyssähdä terassista läpi. Ihan ymmärrettävää. Muuten kaikki oli niin jees kuin tällä hetkellä voi olettaakin. Eli kaikki kesken, mutta vesi tulee ja kakka menee, laminoitu talonumero näkyy, palohälyttimet ja kaiteet on, roskikset tyhjätään ja sähköistä oli pöytäkirja. 

Seija Ala-Kautta hoiti muuttotarkastusemännöinnin ihan samalla loistavuudella kuin KVV-IV-tarkastuksenkin. Tällä kertaa kukaan ei edes sammuttanut talomme lämmitystä. 

Vihdoinkin lämmintä. Eiku kuumaa. 

Lämmityksestä puheen ollen: talossamme oli viileää sen jälkeenkin, kun lämmityksen piti toimia. Etenkin keittiö-olohuoneessa on saanut olla aina vähintään seksyä fleeceä päällä. Tuvan lämpö tulee varastossa sijaitsevan jakotukin kautta, ei siis sen, jonne menevässä johdossa on naula. Amatööriputkimiehen aivoillani pähkäilin, että jakotukille tarttis varmaan jotain tehrä. Soitto Aksulle, Maailman Kovimmalle Rumpali-LVI-suunnittelijalle (MaiKolRuLvi) ja hänen avustuksellaan ruuvailin termostaatit helkuttaan, joka on Kalkuttan esikartano. 

Sähkömiehen logiikan mukaan vähemmän on enemmän ja vinot pistorasiat ovat tosi boho. Tai ainakin oho.

Ja katso, seuraavana aamuna lattian lämpö täytti keittiömme suloisella hunajalla ääriä myöten. Itse asiassa sen verran suloiselle oli maalämpöpumpun lämpökäyrää vedetty lämmön puutteessa, että talossa todella tarkeni; olkkarin sinänsä turha termostaatti näytti huoneessa olevan 25 astetta. Tätä tosin kompensoi tehokkaasti talon nurkat, joista ainakin toistaiseksi puhaltaa aika reippaasti kylmää ilmaa sisään. Mikään tiiveysihme kotimme ei ole. Sille tarttis siis myös jotain tehrä.

Vesijohto jäässä

Jotain tartti aika akuutisti tehrä myös piharakennuksen jäätyneelle vesijohdolle. Pitkään siinä menikin, ihan kolme viikkoa ehdittiin kotona asua. Kovat pakkaset ja siihen päälle vielä kunnon tuuli olivat päässeet jäähdyttämään piharakennukseen maasta nousevaa vesijohtoa. Kun emme sitten olleet muistaneet yhtenä iltana käydä valuttamassa piharakennuksen hanoista vettä, seuraavana aamuna sitä ei enää valunutkaan. Näppärästi päivä oli sunnuntai ennen itsenäisyyspäivää. Uujea, vielä kaksi lisäpäivää aikaa vetää putkea juntturaan. 

“Vähintään seksyä fleeceä päällä.”

Kokeilin erinäisiä netin voodookikkoja, mutta ne eivät tepsineet. Pää hajosi ja päätin lähteä työpaikalleni laskemaan verenpainettani. Sillä välin Seija hälytti (jälleen) apuun Aksun, joka on myös Jäätyneiden Putkien Ihmemies Kuulkaas Kyllä (JäPIKKä). Ja sulivathan ne putket. Maatöiden yhteydessä oli piharakennuksen kylmävesiputken yhteyteen sujutettu lämmityskaapeli, joten Aksu kytki sen ja lämpimän veden kiertovesipumpunkin teknisessä tilassa, jossa on muuten teknistä, muttei pistorasioita. Vaikuttavaa työtä, vai mitä:

Picasso meets Duchamps funktionalismin hengessä.

Itsenäisyyspäivän jälkeen teinkin reippaana poikana pikavisiitin Puuiloon, josta nappasin mukaan lämmityskaapelin tonttijohdolle, joka myös on vaarassa jäätyä, jos kotona ei hetkeen ole ketään laskemassa vettä hanasta. Kaupunkimme vesihuolto oli taas melkoisen tikkana ajan tasalla ja reilut 12 tuntia työtilauksesta he asensivat 6 metriä lämmityskaapelia tonttijohdon sisään. Olin osannut ostaa jopa oikeanlaisen paineläpivientiventtiilinkin. En oikeasti tiennyt asiasta sen enempää, mutta se oli pussissa lämmityskaapelien vieressä, joten otin sen mukaan varmuuden vuoksi. Tai ostin ja ostin, toppatakin taskuun se sujahti. 

Pidempi pidettiin, lyhempi palautettiin. Samoin tehtiin meidän lapsille. 

On siis ollut seesteiset alkuviikot. Ei kyllä kukaan ole kärsinyt yhtä paljon kuin me. 

Iivee viipyy

Viimeiset neljä viikkoa IV-firma on ollut tilaamaisillaan meille seinäventtiilejä. Kun niistä taas tuli puhetta, varmistin, että tuleehan niihin äänenvaimentimet. No ei ollut tulossa, vaikka tästä olin kyllä LVI-urakoitsijan edustajan kanssa puhunut. IV-matteukset kuitenkin husaavat hommassa alihankkijoina, joten eipä ollut tieto mennyt sinne. Itsenäisyyspäiväviikonlopun lauantaina laitoin jo melko harmistuneen viestin, jossa totesin, että hommien on oltava valmiit jouluksi. 

“Toppatakin taskuun se sujahti.”

Itsenäisyyspäivän jälkeen sain takaisin melko harmistuneen soiton, kun kuulemma 160-millisiä äänenvaimentimella varustettuja venttiilejä oli hankala tukusta löytää. Venttiilien tarve on toki ollut IV-markuksilla tiedossa jo kesäkuussa. Mutta olivat kuulemma tukkuun tulossa ihan näinä päivinä. Arvon lukija varmaankin arvaa, onko venttiilejä vielä “näinä päivinä” näkynyt seinissämme. Niinpä. 

Kunhan nämä legginssit ovat tuossa aukossa vielä jonkin aikaa, ne julistetaan suojelukohteeksi. IV-asentajien saamattomuuden monumentti.

Hormit ja harmit

IV-alisuoriut  -aliurakoitsijamme tekee päätyönsä nuohoamisen saralla. Päädyin pyytämään heiltä tarjouksen saunan kevythormista, koska ovat niitä kuulemma asennelleet useampia kymmeniä. Pari viikkoa pyynnöstä hormien hinnat sisältävä meili oli kuulemma jo sähköpostissa. Kolme viikkoa myöhemmin IV-päällikkö ei ollut vielä ehtinyt toimistolle tsekkaamaan meilejään. Neljä viikkoa myöhemmin (sen harmistuneen viestin jälkeen) hän sanoi tsekkaavansa meilit, kunhan pääsee toimistolle. Arvon lukija varmaankin arvaa, onko hormihemmomme  vielä “päässyt toimistolle”. Niinpä.

“Näinä päivinä.”

Jouluksi pitää päästä saunaan. Se on mielestäni kohtuullinen vaatimus, jos IV-hommat on aloitettu kesäkuun puolivälissä. Nimenomaan aloitettu, sillä niitä ei sitten ennen lokakuuta jatkettu. Tosin kuulemma olivat moneen otteeseen käyneet katsomassa raksalla ja kun seiniin ei ollut tehty reikiä, niin ei IV-hommiakaan voinut tehdä. Sitä eivät tosi muistaneet, että kesän IV-hormien asennuksen myöhästymisen vuoksi emme päässeet asentamaan lattiaa, ja lattian käsittelykin viivästyi, minkä vuoksi keittiön asennus myöhästyi, mistä johtuu myös koko projektin myöhästyminen. 

IV-joosefit ovat sen verran reiluja, etteivät laskuta ylimääräistä makuuhuoneisiin asennetuista sadesuihkuista.

Ja niitä sisäkattojen poistoventtiilejä - jotka olisi pitänyt asentaa jo kesällä, ei siis edelleenkään ole asennettu. Huoneisiin tiputtelee sekä tulpatuista että tulpattomista poistoputkista vettä. Oletan tämän johtuvan siitä, että koska ulkoseiniin ei ole asennettu korvausilmaventtiilejä, hormit puskevat ilmaa sisään sen sijaan että ne veisivät ilmaa ulos. Lautalattian sauma ei ihan tykännyt sille tippuneesta vedestä, vaan alkoi irvistellä. Suhteellisen säälittävää toimintaa. Varmaan meidänkin taholtamme.

“Jouluksi pitää päästä saunaan.”

Syvältä kuin maalämpö, sanon minä. Saatan joutua keskustelemaan LVI-urakoitsijan kanssa, onko tämä koko urakkahinnan veroista reippautta. 

Heippa klapit, moikka sähkö!

Kiitos IV-luukaksien, minua on alkanut pelottaa, ettemme pääse joulusaunaan. Vieraita on tulossa joulunviettoon 13, mutta mitäpä se nyt IV-johanneksia kiinnostaa. Paremmat rahat tulee vissiin muualta. Me olemme tässä(kin) jonkinlainen surkea sivukonttori, jossa käydään vähän askartelemassa, kun on pikkurahan puute. 

Meillä on kamojemme muuttamisessa sama periaate kuin IV-björnien asenteluissa: hitaasti, vähitellen ja pikkuhiljaa näinä päivinä.

Tarjousta saunan hormista ei siis meille saatu kaivettua konttorin sähköpostilaatikosta neljässä viikossa. Neljässä viikossa isompikin kelkka kääntyy. Meidän kelkkamme kääntyi kohti Narvin löylyvalmista kiuasta. 

Aloin pohtia kulunutta kuutta kuukautta evakossa ja saunattomissa kodeissa, jollainen tämäkin yhä on, kiitos IV-pontiusten. Puretussa (nyyh!) rintamamiestalossamme oli ihana kellarisauna puukiukaalla. Kiuas lähti mukaan, siihen hankittiin alusta ja tilattiin suojaseinät, jotka lopulta jopa saatiinkin. Ja olisihan se ihanaa kököttää lämmittämässä puukiuasta ja nauttia tulen rasahtelusta ja loimotuksesta. 

“Lautalattian sauma ei ihan tykännyt sille tippuneesta vedestä, vaan alkoi irvistellä.”

Mutta, mutta ja ehkä vielä kerran mutta. Minä kun voisin saunoa ihan helposti kolmekin kertaa päivässä, vaikka ihan kaikkeen muuhun en enää noin monesti pystykään. Puusaunan lämmittäminen kolmasti päivässä vaatisi kuitenkin vähintään pari TET-harjoittelijaa hommiin. Voikin siis olla, että meille tulee sähkökiuas ja minä muutan lauteille asumaan. Kaikki voittaa. 

Pystyttäjien varastamien hirsien muistomerkki. Meillä alkaa olla aika monumentaalinen tontti.

Viime viikollahan kerroin, miten pystyttäjät varastivat meiltä melko komean kasan hirrenpätkiä ja paloja, joilla olisi voinut paikata heidän väärin leikkaamansa oviaukon. Nyt kun hirsiä ei tähän hommaan ollut, timpurit näyttivät taitonsa ja tekivät minkä pystyivät sillä materiaalilla, jota pystyttäjät eivät olleet ehtineet meiltä varastaa. Kelpo työtä, joskaan ei silti paremman näköinen kuin jos pystyttäjät eivät olisi sössineet ja pöllineet.

Tehty mikä tehty

Mitä siis ovat ne ihmiskunnan suurimpien saavutusten joukkoon kohoavat urotyöt, joihin olemme viime aikoina yltäneet? No lähinnä Paxien kokoamista. Sen verran niissä on ollut hommaa, että Rio de Janeiron Kristus-patsas saatetaan korvata meidän kärsimyksiämme kuvastavalla Voi Ristus -patsaalla.

 Pari huomiota Paxeista:

- Ikean ohjeet ovat parempia kuin muilla. Siis oikeasti. Se hieromasauvan näköinen ukkeli siinä alussa saattaa hämätä, mutta nämä ohjeet ovat oikeasti sellaisia, että näitä osaavat tulkita jopa ne Citymarketin aulassa pyörivät sähkönmyyjäsällit. 

- Ikealta kamaa tulee tätä nykyä kuin emeritusprofessorilta virtsaa; harvoin ja tipoittain ja silloinkin jotain jää vielä varastoon. Kun aamusta tulee ilmoitus, että Testikel-kulmakaapin runkoa on tullut 28 kappaletta Vantaan Ikeaan, se tilataan verkkokaupasta saatana HETI! Puolen tunnin päästä ne ovat menneet jobbareille ja niitä kaupitellaan pitkin Alex Kivex kadun hämäriä porttikongeja. Kahden päivän päästä tulee sitten tekstari, että Ollon-lasihyllyä on 3 kappaletta hyllyssä. Sama homma. Toimi heti!

- Ikean hyllynkannattimet tuhoavat sormet. Ne ovat pieniä ja vittumaisia kuin kokoomusnuoret ja ne kuvittelevat, että isona niistä tulee Arne Jacobsenin Swan-tuoleja. 

- juuri kun luulet, että “nyt ne lapset siellä Kambodzhassa ovat unohtaneet yhden kilkkeen tästä ruuvipakkauksesta”, tuo kilke löytyykin jonkin vähän isomman sälppeen sisältä. Tarkkoja ovat. 

“Voi Ristus.”

Poikani suunnittelemaa sänkyä aletaan valmistaa Ikealle nimellä Perskarv.

Mitäs muuta? Nonstoppolosin huoneessa on sängylle aika niukasti tilaa sillä seinällä, jolle hän sen haluaisi. Tilaa on muutaman sentin yli kaksi metriä, joten poikamme otti kynän käteen ja luonnosteli parissa minuutissa sängyn suunnitelmat koulun veistotunnilla toteutettaviksi. Eipä koululla ollut tarjota puumatskuja sänkyä varten, mutta kai tämän joku artesaani voisi toteuttaa hintaan 1699€ plus alv. 

Vaihtoehtona olisi ostaa Ikean Utåker-sohvasänky, jossa on kaksi simppelia laveria päällekkäin. Toimii soffana ja sänkynä ja siitä löytyy tarvittaessa näppärä varavuode. Saattaisi tulla tarpeeseen, jos jouluna on vilinää, vilskettä, helinää helskettä pienten tiukujen. Ja varmaan ne IV-clausitkin ikkunan takana.

Snap, Crackle, Pop

Pakkasia pukkasi. Putkien jäätymisen lisäksi seinät alkoivat poksua toden teolla. Meillä kun on massiivihirsi, niin se halkeilee. Ja se on tosissaan halkeillut ja halkeilee jatkossakin. Ihan vaikuttavia railoja juoksee siellä täällä hirttä pitkin. Osa on tylsiä kuin kokoomusnuoret strategiaseminaarissa, osa taas namin näköisiä kuin fitnessmallit pikkujouluristeilyllä. Kuten nyt vaikkapa nämä:

Yllä Niqole-Jennique ja alla Hanimussuque-Beibeque.

Otin kuvat seinistä. Jos vaikka vuoden päästä vertaisi, kuinka paljon halkeamia on tullut. Ja ovatko IV-kyreniukset jo saaneet vaihdettua legginssit ja flanellipaidat seinissämme venttiileihin. En pidätä hengitystäni. Ainakaan vielä näinä päivinä.

“Me asumme nyt talossamme ihan luvan kanssa.”