Turha tomaatti - tiskipöydällä

Aika pitkään on tullut leijailtua sellaisen aukileenpehmeän pilven päällä. Tuparit olivat, menivät, jäivät mieleen ja jättivät jäljen. Vaikka kukaan ei koskaan missään olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin me, niin onhan meille nyt ihan vahingossa ja vasurilla syntynyt aika kelpo koti.

Kelpo koti ei tietenkään tarkoita sitä, että täällä olisi jo kaikki kuosissaan. Ollaan itse asiassa yhä suunnilleen yhtä kaukana valmiista kuin aiemminkin kesällä. Kaikenlaista pientä on hankittu ja touhuttu. Sitä kai sanotaan elämäksi. Suuret teot ovat jääneet taakse, nyt vaan kuunnellaan, kun tumman virran takana joku jo höylää arkkua. 

Tää kuva kyllä pääsee niin Glorian kodin kanteen. Tai ainakin Alibin. Jallun? 

Autommehan pärähti, kärähti, astui alas Tuonelaan, mutta nousi taas kerran kuolleista. Ihan kiva, joskin sinne meni metallinhohtovioletti Toyota Avensis 2.4-litraisella moottorilla - rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auto petti meidät ensin hajoamalla ja sitten uudelleen pääsemällä kuntoon. 

Teräksen hehkua kodinhoitohuoneessa

Se hyöty autosta oli, että tupariroudaukset hoituivat huomattavasti kivemmin kuin vaikkapa polkupyörällä. Ikean second hand -osastolta löytyi Vilto-hyllykkö vessaan. Ylläripylläri, sekin on vaaleaa puuta. Siis hylly.

Tanssi-Jarmolle tuli kevyempi olo, kun laksatiivi alkoi vaikuttaa.

Tupareiden hyvä puoli oli myös se, että kodinhoitohuone saatiin parempaan kuosiin. Seija Ala-Kauttallahan tuo hommien tekeminen on vähän sellaista ja tällaista. Esimerkiksi ennen tupareita minä vaihdoin kuusi kieltä kitaraan, mutta Seija maalasi vain yhden piharakennuksen. 

“Tumman virran takana joku jo höylää arkkua.”

Kodarissa hehkui hetken aikaa sedimenteistä puhtaana myös Stalan terästaso. Mehän päätimme ottaa terästasot sekä keittiöön että kodinhoitohuoneeseen. Keittiössä taso on ollut juuri niin hyvä ja huoleton kuin nyt ruostumaton teräs voi olla. Naarmua ja iskuahan taso saa ihan väkisinkin, mutta ei sen ikääntyessään kuulukaan sokaista kuin miljoona aurinkoa, vaan nimenomaan vähitellen muuttua tyylikkään mattapintaiseksi. Sama prosessi alkoi nyt kodinhoitohuoneessa, jonka tason kuorimme sinisen suojamuovin alta. 

Tältä kodarissa ei näytä enää koskaan. Koskaan.

Mursunviiksisuihku, joka raapii juuri oikeista kohdista.

Kodinhoitohuoneessa päädyimme yhteen isoon altaaseen ja karvasuihkuun mallia “vuorenpeikon bidee”. Tällä rapsuttaa jynkemmätkin trumpit grand canyonistaan. Keittiön tason suunnittelu kuumotti taannoin ihan tosissaan, kun pelattiin milleillä ja minä ymmärrän vain dekametrejä. Kodinhoitohuoneessa oli vähän enemmän pelivaraa ja onneksi se ei loppunut kesken. 

Kappas. Tavarat ovat löytäneet paikkansa ja loput jonottavat ovella.

Aiempi pesukonehan meillä oli työtason alla, mutta nyt pesukoneseikkailujemme onnekkaan oloisella välietapilla pesutorni on huoneen nurkassa. Tästä seuraa, että tason alle jää tyhjä väli ja Ikea suuressa viisaudessaan on poistanut keittiömme ovimallin valikoimastaan. Mutta ehkä kodarissa on ihan hyväkin olla vähän vapaata ilmatilaa, jonne saa jemmaan lisää kaikkea turhaa roinaa. 

Tuonti- ja vientitomaatti

Siitähän me lähdetään, että omavaraisuuteen pyritään. Kuokitaan (bileissä), kylvetään (naapurin ulkoporealtaassa), aurataan (Talman laskettelurinteessä), korjataan (rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalaista rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-autoa) ja puidaan (nyrkkiä mopojonneille). Osa tätä suurta suunnitelmaa oli Seija Ala-Kauttan tomaattifarmi.

Tässä se saatana sitte on:

Siinä se kurkottaa uljaana kohti korkeuksia kuin öö tota siis no vaikka niinku punkin pili.

Ei ihan vielä päästy käynnistämään laajamittaista pyree- ja ketsuppibisnestä. MUTTA sentään tätä Luciferin luikuraa kuskattiin ympäri Suomea. Kyllä! Kun lähdettiin Pohjois-Savoon mökille, tämä ruikku lähti mukaan. Siellä se nautti kanssamme suppailusta ja imi itseensä hyttysten ininää. Sitten se suuntasi kanssamme Pohjanmaalle, antoi karvojensa liehua lakeuden tuulissa ja tappeli puukoolla häjyjen kanssa. Lopulta monia kokemuksia rikkaampana tämä perkeleen plörttö palasi takaisin Etelä-Suomeen ja huokaisi onnesta päästessään takaisin kotiterassilleen. 

Kyllä oli komee sillon kesällä! Sellanen sato oli kuule odotettavissa että!

Tekikö tomaatteja? No ei.

Yrittikö edes? No vittu ei. 

Tämä huitula helvetistä on kasvimaailman vastine Mikkelin vahakabinetin drag queeniltä näyttävälle Tauno Palolle. Jos jonnet ei tiedä, niin Tauno Palo oli Johnny Deppin faija.

Taunon tunnetuin elokuva on Pirates of the Tukkijoella: Ansa on viritetty.

Hästäg raksaslougan

Mikäli arvon lukijani ei vielä tiedä, niin Instagram on merkittävä osa Kodotuksen some-imperiumia. Sinne pukkaa sellaista setätuubaa, että kaikkia alle Esperi Caren koronauhrien ikäisiä myötähävettää. Kun raksauikutus on vähenemään päin eikä puuttuvista nurkkalaudoistakaan saa joka viikko postausta räävittyiltyä, niin keksinpä raksasloganit. Tai siis #raksaslogan, kuten meillä Somessa päin sanotaan. 

Been there, done that.

Ideana on listata kuolemattomia lausahduksia tai ajatuksia, joita raksalla on kuultu tai tullut mieleen. Aika kiitettävän määrän olenkin saanut kontribuutioita muilta IG:n influenssereilta. Reilu kymmenen raksaslogania on nyt julkaistu ja kymmeniä on vielä odottamassa. 

Been theremmin, done thatimmin.

Ootko sä kuullu #raksasloganeita? 

Been therest, done thattest!

Tästä tuli säälittävän lyhyt postaus

Ajattelin tehdä tuosta erillisen otsikkonsa, niin saisin edes vähän lisää pituutta tälle räpsäykselle. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin eihän tässä paljon asiaa ollut. Jostain tomaatista koetin repiä huumoria ja onnistuin kuin Fortum Saksassa. Sentään tuli esiteltyä Stalan terästiskipöytä, mutta ehkä senkin parhaus hukkuu kaiken tämän muun surkean urpoilun alle. Emmätiä. Onkohan tämä tähdenlentoni jo tiputellut tarpeeksi tuubaa blogosfääriin? Pitäisikö tehdä tilaa nuoremmille, tulosorientoituneemmille, notkeille ja muutosmyönteisille bloggaajille, joilla on muutakin annettavaa kuin verbaalisen nylkytyksen paisuttama ego? 

“Tekikö tomaatteja? No ei.”

Olen alkanut jopa pelätä, että jossain on joku, joka on kärsinyt enemmän kuin me koskaan missään. 

“Onhan meille nyt ihan vahingossa ja vasurilla syntynyt aika kelpo koti.”