Seuraava muutto - vanha koti murskana

Hupaisaa, miten nopeasti sitä solahdettiin edelliseen 40 neliön kerrostalokaksioon. Kun ei ole lähes 17 vuoteen asunut kerrostalossa, yllätyin, kuinka leppoisaa ja rauhallista viime kuukausina oli. Parina yönä yläkerrasta kuului muutaman iloisen veikon rupattelua ja rappukäytävässä tuoksahti hieman rastafarin lauantai, mutta kaikin puolin mukavaa meillä oli. Lähtömmehän sai reilun viikon lisäaikaa, kun putkirempan työmiehet joutuivat koronakaranteeniin, mutta sitten taas mentiin. 

Vapun jälkeisellä viikolla kuskailin jo pikkuhiljaa turhaa kamaa varastoon ja loppu roudattiin uuteen asuntoon lauantaina. Jos edellinen tilapäiskämppä oli ihan kiva, niin tämä uusi on vielä selvästi kivempi: olo on kuin Airbnb-kämpässä - osittain siksikin, että tämä on kalustettu. Tilaa on kymmenisen neliötä enemmän, mutta huoneita saman verran. Lapset siis jatkavat sohvalla nukkumista, ja minä huonosti. 

“Rappukäytävässä tuoksahti hieman rastafarin lauantai.”

Pesukone, patjat ja muuta ryönää saatiin viedä varastoon, koska nykyisessä asunnossa ne ovat valmiina. Kantoapuna oli onneksi Salonkylän Kolvuu ja Rouduu Oy:n kunniapuheenjohtaja, kutsukaamme häntä vaikka nimellä Juho. Edellinen kämppä piti luovuttaa omistajilleen lauantaina klo 17. Kello 16.59 Seija Ala-Kautta ja Perintörinsessa riipivät viimeisen himmelin katosta. Yksi iPad tosin meinasi jäädä kaappiin, mutta niitä minulle nyt satelee kuuden kappaleen päivävauhtia lahjuksina innokkailta blogiyhteistyökumppaneiksi halajavilta. 

Sohvatyynyjen välistä ja alta löytyi proteiinia, nöyhtää ja Interpolin etsimä tyttäremme.

Vastaava mestari ei sitten maanantaina soitellut, mutta tiistaina ilmoitti, että keskiviikkona on runkokatselmus rakennusvalvonnan kanssa. Sinne sai mennä Seija Ala-Kautta, kun itse olin lähitöissä. Keskiviikko olikin yhtä läpipääsemisten triumfia, kun runkokatselmuksen lisäksi rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-autommekin läpäisi katsastuksen. Ei toki puhtaasti, mutta rimaa hipoen. Rakennusvalvonnan edustaja oli kuulemma oikein mukava ja kehaisi, ettei tonttimme kaltaista metsään (tai ainakin kissankusemaan suohon) rajoittuvaa tonttia nykypäivänä enää näin läheltä keskustaa löydy. Toki hän ensiksi tokaisi talostamme, että “onhan se aika korkea”, mutta tässähän ei ole mitään uutta meidän korvillemme. 

Koetin vihjata pesukoneelle, ettei puristelisi reittäni suihkuun punkiessani ja suihkuverholle, ettei lääppisi, kun olen naku ja märkä. #MeTooBathroom.

Puolisoni Seija Ala-Kauttan kanssa tuli viikonloppuna puheeksi, että kumpikaan meistä ei osaa nähdä tai kuvitella tilannetta, jossa asumme oikeasti uudessa talossamme. Muuttovalmiissa tai vastaavassa talossahan on jo kaupantekohetkellä tiedossa, milloin saunaan pääsee ensimmäistä kertaa. Meille talon rakentuminen on ikään kuin liveroolipeli, jossa larppaamme mukana kylvämässä kultakolikoita ahneille kääpiöille, mutta jonka lopputulosta emme kykene / uskalla kuvitella tai odottaa. 

“Onhan se aika korkea.”

Pari päivää muuton jälkeen kävimme lasten kanssa hakemassa polkupyörämme edelliseltä kämpältä. Erehdyin ehdottamaan, että käydään katsomassa, missä kunnossa vanha kotimme / lasten syntymäkoti / tähän mennessä ainoa oma kotimme on. Se oli virhe. 

Kotia ei nimittäin enää ollut. Kaivuri oli pistänyt sen matalaksi. Murheellista, miten pieneen kasaan purua ja vääntynyttä kattopeltiä jokin niin rakas ja tärkeä voi mennä. Jos aiemminkin oltiin kodittomia, niin nyt todella ollaan. Emmätiä. Ehkä hyväkin, että jokin on niin konkreettisesti ohi, että paluuta ei ole. Kiva tietty olisi, jos uusi talo etenisi reippaasti. Timpurit lähtivät kaksi viikkoa sitten, ja runkokatselmusta lukuunottamatta mikään ei ole edistynyt, kun he eivät ole potkimassa asioita eteenpäin. 

Koti. Nyt ja aina.

Nyt tontille tarvitaan pystytysporukka (etäisesti muistan sellaisen joskus tontillamme olleen) tekemään omat hommansa, putket ja johdot pitäisi laittaa kuntoon lattian alla, jotta päälle saadaan Termex-selluvilla, maalämpö ja lattialämmitys. Sitten timpurit voisivatkin ratsastaa takaisin ja laittaa kuntoon lattiat, sisäkatot, laatoitukset ja elämämme. 

“Liveroolipeli, jossa larppaamme mukana kylvämässä kultakolikoita ahneille kääpiöille.”

Muurarikin tarvittaisiin jossain vaiheessa. Pyysin jo parilta firmalta tarjouksen tiilistä. Vähän minua loukkasi, kun ensimmäisessä firmassa minua pidettiin niin tyhmänä, että tarjouksesta oli tehty erittäin selkeä, asiallinen, eritelty ja hintavaihtoehdot sekä toimitussisältö oli listattu kattavasti. On tässä kuitenkin oltu näissä raksahommissa jo aika syvällä. Haalaritkin on ja kaikkee. Osaan puhua raksaa, vaikka ylilaskutuksessa onkin vielä puutteita.

Kahdessa kuukaudessa tämä oli kertynyt sohvan alle. Kuvasta on jo GDPR-syistä poistettu pesukarhu, kolme Kela-korttia ja Ilpo.

Toisessa tarjouksessa taas mieltäni lämmitti se, miten fiksuna he minua pitivät: olin kysynyt erikseen hellaleivinuunin, tiiliseinän ja savupiipun materiaalien hintaa. Sain tarjouksen, jossa luotettiin matemaattiseen lahjakkuuteeni (yo-kirjoituksissa 3 pistettä yli minimirajan) ja tarjouksen sisältö oli suunnilleen muotoa 

“Tiilen hinta on xx, laasti maksaa yy euroa kilo, sitä menee 175 kiloa, seinään menee 330 tiiltä, päättele siitä savupiipun menekki, koska me ei kerrota. Jos Antero lähtee Lappeenrannasta mopolla Laihialle liehittelemään Hjördistä, kuinka monta kertaa hänen on syötävä ABC:n härkärunkku lankkuperunoilla ennen kuin Hjördiksen hypotenuusa menettää positiivisen varauksensa?”.

Tiili on sellainen kova ja punainen, paitsi pohjalaisen minkkifarmarin tiilitalo on keltainen, notta naapurit näkee, että rahaa on saatana!

“Kotia ei nimittäin enää ollut.”

Uusi tittelimme - irtolainen

Meistä tuli irtolaisia. Tiedättekö ne tuhrunaamaiset, ruokotonta kieltä käyttävät kulkurit, joiden lapset kulkevat läpi vuoden paljain jaloin perunasäkeistä tehdyissä koltuissa. Sellaisia.

Suuri rakennusyhtiö halusi meidät kovalla kiireellä ulos kodistamme (jonka yhtiö toki omisti), koska aloittavat sen purkutyöt. Nyt puolitoista kuukautta myöhemmin talossa ei ole tehty muuta kuin aukaistu muutamaa seinää ja otettu näytteitä. Minun pelottavaa vauhtia hupenevan järkeni mukaan voisimme siis asua talossamme vieläkin. Sen sijaan saimme kämpän, jota emme sitten saaneetkaan, mikä johti siihen, että otimme pariksi kuukaudeksi putkiremppaan menevän kämpän. Ja koska talomme ei valmistu ehkä koskaan, joudumme muuttamaan ennen vappua taas uuteen kämppään. Kun vapusta on selvitty, veikkaan, että entinen kotitalomme jököttää yhä samassa kuosissa. Ja me makselemme vuokria ja kantelemme kamojamme eri tahoille. Kiitos kaavoitus- ja raksapaska 2017-2021.

“Voisimme siis asua talossamme vieläkin.”

Olemme siis vailla vakinaista asuntoa ja osoitetta. Digi- ja väestötietovirastosta tuli yllättävän ymmärtäväinen hylsy. Olin nimittäin tehnyt pokkana muuttoilmoituksen tulevaan osoitteeseemme, kun tässä tilapäiset osoitteet vaihtelevat aika tiuhaan. Se ei kuitenkaan passaa, sillä talon pitää olla lopputarkastettu ennen osoitteenmuutoksen hyväksyntää. Viestissä kuitenkin vain asiallisesti todettiin, että kunhan talo on siinä kuosissa, voimme tehdä uuden ilmoituksen. Ei uhkauksia, ei vaatimuksia, ei miliisejä oven takana. 

Timpureilta oli jäänyt työkaluhuone lukitsematta viikonlopuksi. Laitettiin niiden kamat Toriin myyntiin. Niin irtolaiset tekee.

Meijerinhoitaja von Giggelsbyn leski sieltä mynämäkeläisestä ihratiinusta tuhisee, että emmehän me nyt ihan irtolaisia ole. Siihen vaaditaan vähän muitakin kriteerejä. Arvon leski, näinhän se on. Mutta onhan se nyt dramaattisempaa sanoa olevansa irtolainen kuin vain vailla vakinaista asuntoa. 

“Olemme siis vailla vakinaista asuntoa ja osoitetta.”

Koska kaverimmekin tietävät, että ketkään eivät ole missään eivätkä koskaan kärsineet yhtä paljon kuin me, olemme saaneet kovastikin sympatiaa osaksemme. Eiköhän meille vielä tukikonserttikin Olympiastadionilla järjestetä, kun turvaväleistä saa alkaa taas tinkiä. Esimerkiksi eräänä iltana puolisoni Seija Ala-Kautta sai puhelun. Kaverimme oli törmännyt kävelyllä toiseen kaveriimme ja heillä oli tullut puheeksi meidän tilanteemme (en tiedä miksi, enkä ehkä haluakaan tietää). Ensimmäinen kaveri kuuli seuraavan tilapäiskämpän etsiskelystämme. Kohdille sattui vielä sopivasti hänen tuttunsa, jolla on muutaman sadan metrin päässä ehkä joskus valmistuvasta talostamme asunto tyhjillään. Sitten pirisikin jo Seijan puhelin. Voi tosin olla, että haluavat kämppään pidempiaikaisen vuokralaisen. Mehän pyrimme muuttamaan piharakennukseen niin pikaisesti kuin mahdollista, joten epämääräisen lyhytaikainen vuokralainen ei ole vuokranantajalle mikään herkuin diili. Mutta ajatus on törkein, ei jalo kilpa. Kiitos siis kaverit! 

Perintörinsessa ja Nonstoppolos piileksivät kihlakunnanvoutia, joka on tullut ottamaan kapiset irtolaispenikat huostaan.

Tästä nykyisestä tilapäiskämpästähän meidän pitää lähteä 28.4. eli niinku herranjestas ihan justiinsa. Pääsiäisenä kävi niin, että putkiremppafirman miehillä pamahti koronaa päälle ja sitä myöten myös työt jouduttiin keskeyttämään karanteenien ajaksi. Se saattaa kannaltamme vaikuttaa suotuisasti, jos tämänkin asunnon röörien hoonaaminen lykkääntyy. Ei nyt kuitenkaan siihen asti, että talomme valmistuu. Nyt raksamiehet ovat jo palanneet hommiin ja mitä niitä maskeja nyt enää käyttämään, kun karanteenitkin on jo lusittu. Turhaa touhua.

“Eiköhän meille vielä tukikonserttikin Olympiastadionilla järjestetä.”

Turhasta touhusta puheen ollen. Muutama viikko sitten maalailin talon ja terassin katon väliin jäävää seinää, joka olisi hankalampi maalata sen jälkeen, kun terassin katto olisi tehty. Siitä tuli hieno, vaikkei se mihinkään näkynytkään. Eikä se etenkään näy nyt, kun terassin kattopellit nostettiin seinälle lähes koko maalauksen päälle. Sen kerran, kun jotain teen, siitä ei ole hyötyä. Vähän kuin soittaisi bassosoolon.

Kävin myös tutustumassa tulevaisuuteeni eläkkeellä, eli piipahdin kaatopaikalla. Tai kai se virallisesti oli nimeltään jätteidenkäsittelyalue. Lastasimme kyytiin märkää kipsilevyä, pohjamaalattuja laudanpätkiä ja sekalaista jöötiä jätesäkeissä. Lajittelu kannattaa: puun vieminen ei maksa paljonkaan, sen sijaan sekalainen raksajäte rokottaa kukkaroa paljon enemmän. Viisikymppiä maksoin tämän kerran riemuista, suunnilleen saman verranhan raksaprojektissa kuluu rahaa joka vartti vuorokauden ympäri kahden vuoden ajan. 

Allekirjoittanut keskimmäisessä säkissä. Irtolaisen elämä on kova ja lyhyt.

Vastaavan mestarin kanssa pääsimme taas puheväleihin ja kävimme läpi hänen tehtäviään ja meidän tarpeitamme. Toivon kajastus näkyi horisontissa. Saattoi se tosin olla palavien siltojen loimotustakin. 

Välikattohan meillä on pahvitettu Termexin Kraft -paperilla. Koska ullakkoportaat eivät mahtuneet sinne, mihin kaikki niitä olivat kaavailleet, niille tehtiin reikä olohuoneen reunamille. Siitä portaat saa kiskaistua alas ja jää jopa tilaa roudata jotain ullakollekin, kunhan selviää tikkaiden jälkeen vielä 65 sentin eristekerroksesta, koska hirsitalo, koska painovoimainen ilmanvaihto, koska pilariperustus. 

Näin irtolaisena sitä joutuu yöpymään esim. keskeneräisten talojen vinteillä. Rottien puremiin tottuu yllättävän nopeasti, rabiekseen vähän hitaammin.

Tästä päästäänkin siihen, että jos oltaisiin otettu muuttovalmis, oltaisiin saunottu jo puoli vuotta omassa saunassa. Käveltiin nimittäin tuttavaperheen raksan ohi. He aloittivat maatyönsä meidän jälkeen ja nyt siellä kannettiin sohvaa sisään. Tokihan mekin kannamme lähiviikkoina sohvaa, mutta se siirtyy valitettavasti vasta seuraavaan väliaikaiskämppään. Olisinko ottanut valmiimman vaihtoehdon, jos olisin tiennyt, miten vajavaisilla navigontitaidoilla ja miten tuulisella merellä tätä vuotavaa jollaa pitää ohjata? Todennäköisesti - ja joka päivä yhä todennäköisemmin - kyllä. Sen verran kuluttavaa on olla kaikesta koko ajan huolissaan. 

Ei tää näin pysy. Kyllä toi pitää viä teipata.

Oman riemukkaan lisänsä toi tälläkin viikolla tuuli ja räntä. Pressut lentelivät jälleen ja lautaa ja levyä kastui. Kun Gudrun-myrskyn jäljiltä vahingosta viisastuneena virittelee tymäkämmät painot pressujen päälle, tuleekin seuraavana Hjördis-myrsky, joka käyttelee painona olevia lankkuja hammastikkuina ja nauraa räntäisesti päälle. Tyttäreni Perintörinsessa tokaisikin, että sateisena päivänä isä on kypsänä kuin palvikinkku. Sikahyvin sanottu. 

Kuvassa koristehirsi sekä Seija Ala-Kauttan mannermaisen paheellinen le bébandéeros.

Uskaltauduimme kaivamaan koristehirren pressujen alta. Siis sen, jota pystytysporukka oli käyttänyt rakennustelineen alla ja josta emme tiedä, miten se kattoon ikinä saadaan kiinni. Ja niinpä: oli oikein kivassa kunnossa. Siis oikeasti. Vähän oli päädyssä tummumaa, katsotaan saadaanko se jollain kyrpätillä liuotettua, mutta kokonaisilme oli hämmästyttävän hyvä. Hieman petyin, kun en päässyt pettymään. 

“Bassosoolo”

Hellaleivinuuni edistyy. Tai siis se jumalattoman kallis jötkäle, joka tulee uunin alle. Tilasin siltä mukavalta rautakaupan myyjältä 55 pakettia S30-sementtilaastia. Tämä on kaikin puolin nyt niin merkittävä tieto, että tehdäänpä siitä ihan oma lukunsa, jonka otsikko on 

Tilasin siltä mukavalta rautakaupan myyjältä 55 pakettia S30-sementtilaastia

Tilasin nimittäin siltä mukavalta rautakaupan myyjältä 55 pakettia S30-sementtilaastia. 

Vankilan ja pakkotyön väliin irtolaisille mahtuu ohimeneviä onnenhetkiä, jolloin istutaan muovituoleilla ja juodaan termoksesta kahvia. Tuolit roskalavalta, kahvi Pasi Kuikalta.

Appiukko / lasten Pappa K kävi ensimmäistä kertaa tontilla. Talon esittely uusille silmille muistuttaa siitä, että sentään jokin on edistynytkin ja moni asia on hyvin. Nyt kun ollaan irtolaisia, niin kaipuu omaan uuteen kämppään on alkanut tykyttää aika vahvasti takaraivossa. 

Mut sitä ennen jos sie kaipaat hyvää kupparii tai hevosen kuohitsijaa, niin tässä siul on sellasii veijareita. Nauriit myö viiään ja uuhet laitetaan tiineiksi ja sit myö taas männään. 

 

“Meistä tuli irtolaisia.”

Piharakennus - bilekeitaan pähkäilyä

Otetaan nyt yhyy-yhyy ja nyyh-nyyh heti alkuun alta pois: jätimme avaimet viimeistä kertaa tyhjän entisen kotimme keittiön pöydälle. Itketti. Muutamasta paikasta oli jo auottu rakenteita ja jännästi oli taas lähtenyt jonkun mukaan olohuoneesta (ainakin) lasten vanha mikroskooppi. Nehän olisivat lähteneet joka tapauksessa kierrätykseen / kaatikselle, mutta silti ihmettelen sitä kiirettä, jolla noita kamoja halutaan nyysiä virkatehtävien toimittamisen ohessa. 

Nyt siis ei ole kuin vuokrakämppä ja keskeneräinen talo. Ja voi poijaat / tytöt / muunsukupuoliset sitä keskeneräisyyttä piisaa! Kuvitelma piharakennuksen minkäänlaisesta aktiivisesta edistämisestä ei vain ota elääkseen. Meillä ei edelleenkään ole mitään suunnitelmaa, jonka mukaan asiat aikataulutetaan, eikä paperia, josta seurata, missä järjestyksessä asiat tehdään. Mitäs ei otettu muuttovalmista. 

Mutta nyt on sentään vihdoin kaikki katettuna. Manailin edellisen viikon postauksessani, miten pystyttäjiä ei ole juurikaan näkynyt. Kuluneella viikolla näkyi sen verran, että aluskate on nyt sekä piharakennuksen että terassin päällä. Ja terassi näyttää yhä iiiiiiiisolta. Katsotaan nyt rauhassa, alkaako jossain välissä risoa, että olohuoneeseen ei näy taivasta, vaan päinvastoin Tuusula. Sieraimiin leijailee rikinkatku ja kadotetut sielut tulevat rähisemään talomme korkeudesta. Jos katto alkaa ahistaa, vaihdetaan valokate. Yeah right.

Kyllä tästä talosta tosi pimeä tuli. Ei edes yöllä ole valoisaa.

Hieman jännitti, miten kattamisen käy, kun perjantaina yksi työmies keikkui katolla kipeänä. Hän joutui lähtemään kesken päivän hommista. Toinen oli kai kaatunut petiin jo aiemmin. Ilmeisesti ei kuitenkaad ollud kovid kipeä, kun oli taas maanantaina oravana katetta niittaamassa. 

Katolla keikuin minäkin: maalailin piharakennuksen otsalaudat. Osan sain vedeltyä telineiltä, mutta pystyttäjän vinkistä kiersin koko kämpän katolta kurotellen. Jälki ei ollut priimaa, mutta kun itse tekee, saa sellaista, mitä sattuu tulemaan. Pätee myös omiin lapsiin. 

“Jätimme avaimet viimeistä kertaa tyhjän entisen kotimme keittiön pöydälle.”

Tyttäreni Perintörinsessa muuten maalaili sunnuntaina myös pitkät tovit yhden puolen otsalautoja. Uskon, että meille meille perheenä on iso juttu, että lapsetkin ovat kokeneet osallistuneensa talon tekemiseen. Poikamme Nonstoppoloshan pääsi tekemään isolla kaivurilla muutaman minuutin maatöitä. Ja onhan lapsissa sekin hyvä puoli, että he tipahtavat kevyemmin telineiltäkin.

Kuuden tunnin maalaushomman jälkeenkään tyttäremme ei saanut nugetteja. Mitäs maalasi niin epätasaisesti. Sinne se jäi pimeään korjaamaan virheitään. Teeskenteli nyyhkyttävänsä.

Maalaustöitä tulee riittämään. Kaikenmaailman tolpat, pienat, kaiteet ja pylpyrät pitää jossain välissä sutia. Ja kun osa niistä on stratosfäärin rajalla, on myös pohdittava, miten ja milloin ne tuhritaan. Seuraava homma on kuitenkin maalata räystäänaluslautoja, ja nyt homma saattaa hieman helpottua, kun niitä voisi maalailla terassin aluskatteen suojassa. 

“Jälki ei ollut priimaa, mutta kun itse tekee, saa sellaista, mitä sattuu tulemaan.”

Maalaushomman lisäksi sunnuntaina tehtiin muutama tunti typerän turhan tuottamatonta työtä, kun lautanippu C piti saada timpureita varten lautanippujen A ja B alta esiin. A-nipussa oli terassin kaiteita. B-nipussa oli mm. hirsinurkkien verhouslaudat. Molemmat juuri nyt hyvin tarpeellisia. Nyt nippu A on paikassa R7 ja nippu B hevonpersiissä. 

Toi siirty niinku tohon, koska niin pitää olla ja niin pitää aina oleman.

En edes aloita siitä silpun, sälppeen, purun, töhnän ja moskan määrästä, mitä tonttimme tursuaa. Isot muovit sun muut on näppärä kerätä ja kuskata pois. Mutta kaikki talo(je)n alle kertynyt tauhka onkin hankalammin putsattavissa. Märkäimuri? Napalmi? Rotat? Ei paljon ideologis-ekologis-idioottista rakentajaa lohduta rakentaa taloa paaluille irti maasta, jos talon alla on alapohjaan asti jöötiä, mössöä ja kökköä. 

En tiedä, miten muiden lähes yhtä idioottien rakentajien talon suunnittelu ja toteutus ovat sujuneet, mutta huomaan, että suunnitteluprosessini jatkuu, vaikka taloissa on jo seinät ja katekin. Erityisesti piharakennuksen suunnittelu on tästä hyvä esimerkki. Laitetaan siis otsikoksi

Piharakennuksen suunnittelu

Tein jo jurakaudella postauksen siihenastisesta sekoilustamme piharakennuksen muodon kanssa. Tai taisi niitä kirjoituksia olla parikin. 

“Nippu B hevonpersiissä.”

Perusasiat ovat nämä: puusauna, pesuhuone, jossa myös vessa, sekä saunatupa, joka toimii työ-, vieras- tai AirR’n’B-huoneena. Koska lämmintä varastotilaa on oltava vähintään 8 neliötä, piharakennuksessakin on lupakuvissa 2,9 neliön varasto. Jos ette kerro rakennusvalvontaan, niin puramme sen heti, kun rakennusvalvojan Teslan takavalot katoavat tontilta. 

Vai purammeko? kysyy monsieur Poirot naalin anaalirauhasista puristetulla vahalla siveltyjä viiksiään sukien. 

Niinpä. Viime päivinä on mielessä käynyt, josko tuon varaston silti säilyttäisi. Sinne voisi dumpata kaiken karsean skeidan, Seija Ala-Kauttan ammattikirjallisuuden, minun vintagemiestenlehteni (“Katso jos uskallat kuinka Irma-karjakko vilauttaa perinneleivostaan kiulun takkaa! Rajut kuvat vain Ilpossa”) ja kaiken sen, mitä emme tarvinneet edellisessä kodissamme emmekä tarvitse tulevassakaan. 

Laitetaan tähän väliin kipeän vertauskuvallinen muistutus siitä, että kukaan ei koskaan eikä missään ole kärsinyt yhtä paljon kuin me.

Itse saunatuvan koko on 15,2 neliötä, eli samaa luokkaa kuin helsinkiläinen neljän hengen asunto. Siihen pitää saada työpöytä, joka toimii myös AirTNT-majoittujien ruokapöytänä - toki myös muiden vieraiden. Nurkkaan tarvitaan vaate- ja astiakaappi ja sen viereen 140-senttinen keittiö. Mitään uunilohia AirVMP-vieraat eivät pääse kokkaamaan, koska uunia ei tule. Siirrettävä induktioliesitaso, mikro ja pieni jääkaappi saavat riittää. 

“Irma-karjakko vilauttaa perinneleivostaan kiulun takkaa!”

Oleskelutilassa on oltava vuodesohva, koska erillisiä sänkyjä tilaan ei mahdu. Iso osa vuodesohvista näyttää siltä kuin koettaisi tunkea maitoautoa kukkaroon, joten haeskelimme mahdollisimman kevyttä ratkaisua. Mutta jos kevyt on yhtä kuin epämukava, sen ainoa hyöty on, että anoppi ei suostu piharakennuksessa majoittumaan. Nyt kun tarkemmin miettii, niin… No juu, koetetaan nyt ainakin esittää etsivämme mahdollisimman siroa ja mukavaa vuodesohvaa. Ja mistähän etsimme? No Ikeasta, javisst och snälla Svante, jörna mig inte så hårt.

Kuten yllä totesin, kahden metrin normivuodesohvasta käsinojat vievät n. 173 senttiä. Väliin jäävä kaistale kiskotaan jonkinnäköiseksi vuoteeksi, joka horjuu, nitisee ja vaappuu kuin uskoni tulevaisuuteen. Isosta osasta parin metrin levyisistä vuodesohvista saa sitä paitsi aikaan vain 140-senttiä leveän sängyn. Ja jos aiomme vuokrata piharakennusta AirS&M-bileisiin, olisi sängyn oltava vähän leveämpi, jotta siihen mahtuisi näpsäkästi kaikki seitsemän osallistujaa “majoittumaan”. 

Tyttäremme syöksähtää ovesta lähes samaa vauhtia kuin vastaava mestari kuullessaan setelien kahinan seuraavalta työmaalta.

Yksi vaihtoehto on panna (en viittaa edeltävään kappaleeseen) rahaa haisemaan ja hankkia esim. Tapio Anttilan On Wood (en edelleenkään) -vuodesohva. Se maksaa tarjouksessa n. 28 bitcoinia, vasemman munuaisen, esikoispojan ja puoli valtakuntaa. Mutta onhan se päheäkin. Vähän halvemmaksi tulisi Tapio Anttilan Day&Night-vuodesohva. Siinä munuainen säästyisi ja ehkä puoli esikoispoikaakin. Idea molemmissa on mainio: sohva on kaksi päällekkäin pinottua sänkyä ja sohvatyynyissä on täytteenä peitot. Mutta design maksaa. 

“Iso osa vuodesohvista näyttää siltä kuin koettaisi tunkea maitoautoa kukkaroon.”

Ikealla on (aika jännä juttu) juuri samanlainen idea Utåker-sängyssään. Sängyt päällekkäin on yhtä kuin sohva. Hinta kymmenen kertaa halvempi kuin Anttilan On Wood -sohvassa. Kustannusero tullee siitä, että sohvan puut on pirtupäissään hakannut raivotautinen metsuri tylsällä kirveellä, minkä jälkeen vietnamilainen eskarilainen on teipannut osat kasaan. Sielläkin on nääs nykyään Touhula-päiväkoteja ja jotenkin ne veroparatiisien pääomasijoittajien tuottovaatimukset on täytettävä. Kunnallinen päivähoito on niin last season - yksityisellä puolella kihomadotkin katsovat Disney Channelia. 

Eli onhan se Utåker robusti siinä missä Anttila on kallis. Mutta sitten löytyi Vallentuna-sarja. Juu, Ikeasta. Sohvamoduuleja, jotka saa auki sängyksi. Jos näistä tekisi kolmen(!) moduulin sarjan, olisi ensinnäkin AirSck’n’Fck-majoittujille tilaa pelmuta ja reunimmaisen moduulin auki vuoteena pitämällä saisi kulma-/divaanisohvan. Kas näin:

Odotan, että hetkenä minä hyvänsä Graafikot ilman rajoja -yhdistys kutsuu minut kunniajäsenekseen.

Noihinhan saisi selkä- ja käsinojiakin, mutta niistä on pakko tinkiä, jotta ne mahtuvat huoneeseen. Aika millimetreillä pelataan. Tajusin juuri, että nuo kolme sohvaa vuoteiksi levitettyinä vievät huoneesta enemmän tilaa kuin koko varasto. Toisaalta, niillä olisi kiva kölliä saunan jälkeen ja katsella telkkaria. 

MITÄ?

Pastorska Römpsä-Kuivalainen sieltä Paalasmaalta ulisee, että eihän piharakennukseen mitään telkkaria saa tulla. Saunan jälkeen grillataan kuolleen eläimen lihaa kuolleen eläimeen suoleen pakattuna tappavia pienhiukkasia tupruttavan kevyttakan hiilloksessa. 

Arvon pastorska on ihan oikeilla jäljillä. Laitetaan siis tähän otsikoksi

Takka piharakennukseen vai TV piharakennukseen?

Kuten nyt jo vähän tyhmempikin blogin lukija (ja teitähän riittää siitä päätellen, että luette tätä blogia) tajuaa, me arvomme nyt sitäkin, tuleeko piharakennukseen kuitenkaan takkaa vai raastetaanko kuvat ja herjataan pyhiä arvoja laittamalla sen tilalle telkkari. Projektin näihin päiviin asti olen pitänyt selvänä, että piharakennuksen nurkkaan tulisi takka (1500e), piippu (1000e) ja läpivienti katolle (79 532e). Sitten olisi hellaleivinuuni talossa, puukiuas saunassa ja takka saunatuvassa eli tässä piharakennuksessa. Ihanan romanttista, sano miilunpolttaja kun verta yski. 

Onneksi hankittiin näitä raksaovia. Niitä voi laittaa vaikka telineiden alle, kun oikeat ovet ovat kolmatta kuukautta tontin nurkalla odottamassa asennusta.

Mutku mutku. Jos tulta tuijotellaan ja suhmuralalaisia nönköntööttejä leipastaan olohuoneen hellaleivinuunilla ja saunan kiukaassa loimottaa toiset liekit, niin tarvitaanko sitä kamiinaa saunatuvassa. Oikeasti? Tämä on siis ihan aito kysymys, koska varmaa vastausta minulla ei vielä ole. Ensimmäinen vastaava mestari oli itse asiassa sitä mieltä, että saunatupaan ei kamiinaa kannata laittaa, sillä noin pieni tila muuttuisi helvetillisen kuumaksi. Pidimme häntä epäreiluna, hölmönä ja negatiivisena. Annoimme potkut. Mutta joudun tunnustamaan, että saattoihan hän olla oikeassakin; niin huonoa kamiinaa ei olekaan, joka ei 15:ttä neliötä lämmittäisi. 

Ja jos AirSTD:n biletilan lisäksi saunatuvasta on lähivuosina tulossa rasvanaamaisten teinien yökylähelvetti, niin kumpaakohan arvostavat enemmän, telkkaria vai takkaa. Oikein: kännykkää. 

“Eihän piharakennukseen mitään telkkaria saa tulla.”

Toki tila on myös sen verran pieni, että vaatesäilytys (myssyt, nutut, huopikkaat, lapikkaat, supikkaat) pitää miettiä. Kengät ovensuuhun ja naulakko seinälle? Vai vaatteet varaston puolelle naulaan? Toki sinne pitää kävellä ovelta lähes neljä metriä. Jaksaako nykyihminen sellaista vai tilaako kyydin Woltilta?

Että mitähän tässä nyt tekisi? Enpä tiiä. Tässä joka tapauksessa pohtimani asiat kuvana, joka kertoo enemmän kuin kaksi sanaa. 

Käyttöullakon tekeminen tai pikemminkin sen suunnittelu ja aikataulutus ovat myös hieman hunningolla. Sinne kun olisi ollut hieman helpompi nostella lattialaudat ennen kuin timpurit ovat teipanneet välikaton umpeen. Nyt timpurit ovat kuitenkin teipanneet välikaton umpeen. Olihan siitä puhetta, että tarttis niitä lautoja tilata ja laskeskella, paljonko niitä tarvitaan, mutta edelleenkään en uskalla itse alkaa toimia, kun en tätä hommaa johda enkä suunnittele. 

Samoin meni uusiksi ullakkoportaiden paikan pohdinta. Kattotuolien väli on 86 senttiä. Ajattelimme, että kodinhoitohuoneessa niiden väliin mahtuu näppärästi alasvedettävät ullakkoportaat. Niin mahtuukin, mutta silloin ne aukeaisivat sivulle, jonne ne eivät mahdu aukeamaan. Vaihtoehtona on joko kattotuolien katkaisu (timpurin mukaan näin voi tehdä, pystyttäjän mukaan ei, minun mielestäni Herrey’s on paras) tai hemaisevan seksikkään luukun siirtäminen olohuoneen puolelle. Tai ainahan sitä voi heilauttaa itsensä liaanilla ullakon päätyikkunasta. 

En olisi uskonut, että vuonna 2021 teen kuvia Microsoft Paintillä. Siis miettikää, ATK:lla!

Sähkömiehen kanssa sovittiin, että ilmoittelee hommien jälkeen, milloin tulee illalla tsekkaamaan piharakennuksen. Arvaa,

a) ilmoittiko

b) ei tietenkään

“Yhyy-yhyy ja nyyh-nyyh”

Hassut taloesitteet - kuvituksen kermaa

Onko tuttua: taloa (tai miksei muutakin projektia) suunnittelevalla on muutama kuutiometrillinen esitteitä. Muuttovalmis. Ilmanvaihto. Kylpyhuone. Keittiö. Tapetit. Perinteiset sumatralaiset nenänkarvaleikkurit.

Vaikka kaiken muka voi löytää netistä, on paperisten brosyyrien selailussa oma tenhonsa. Istua sohvannurkassa ja pohtia, millaiseen pönttöön haluaisi jöötinsä jysäyttää tai millaisen integroidun jääkaapin taakse suojautua, kun puoliso viskaa kahvipannulla.

Esitettä oli siis kertynyt. Ja koska käärinliinoissa ei ole paperinkeräysastiaa, päätimme luopua osasta. Vastaavasta työnjohtajastahan olimmekin jo luopuneet. Syntyi kolme pinoa:

1. säilytettävät esitteet

2. paperinkeräykseen menevät esitteet (vaikka melkoisen vedenkestäviä tuntuvat monet olevan)

ja se tämän postauksen aihe:

3. hassut esitteet (tai esitteet, joissa on hassuja kuvia)

Vähän harmittaa, että muutamat hupaisat brosyyrit ovat jo matkan varrella kadonneet. Kuten se, jossa hottis beibe pitelee tiukoissa vaatteissa keskuspölynimuria. Tai sitten piilotin sen jonnekin liian hyvään salaiseen paikkaan.

Mutta kivahko kavalkadi näistäkin saadaan. Olkaapa hyvät:

“Oih. Toi Nico-Uolevi on niin taitava ampumaan noilla linnuilla noita ilkeitä possuja. Mun on ihan pakko tilata se korsetti.”

“Pitkän työuran jälkeen eläkkeellä on ihana istua paljussa sarvet päässä. Tulee mieleen se onnellinen aika, jolloin naisia sai vielä sanoa lehmiksi ja miehet oli sonneja. Taustalla näkyy valtaisa hiekkakasa muistuttamassa umpeen lapioidusta haudasta. Paljusta olet sinä tullut, paljuun on sinun mentävä.”

“Taloa suunnittelevalla on muutama kuutiometrillinen esitteitä.”

“Laitetaan hei tohon sellainen unenomainen kuva, missä homeelle altistunut blondi nuuhkii heinän siitepölyä. Koska siltä uusi koti tuntuu. Tai mistä mä tiedän, me AD:t asutaan Punavuoressa 1900-luvun alun kerrostalossa.”

“Toi unenomainen efekti on hei tosi bueno. Käytetään sitä koko brosyyrissä. Laitetaan vaikka hipsteri-reilaajabeiben syliin däppäävä sikiö. Koska siltä uusi koti tuntuu. Tai emmätiä tosta reilaamisesta. Mähän lennän Stokkan herkkuunkin.”

“Tää unenomainen efekti on siis toooooosi buenissimo. Käytetään tällä samalla aukeamalla tota samaa kuvaa uudelleen, MUTTA irrotetaan se sikiö ja se beibe eri kuviksi JA käännetään se sikiö peilikuvaksi. Kukaan ei huomaa, sano raksamies kun alapohjaan märät lasivillat jätti. Tai emmätiä alapohjista, kun mullon penthouse ja terassilla jacuzzi.”

“Toi unenomainen efekti on hei tosi bueno. Käytetään sitä koko brosyyrissä.”

“Jatketaan vielä tätä unenomaista linjaa. Laitetaan kuva huoltajuuskiistan siitä hetkestä, kun lapsi päättää, että se haluaa asua isin luona. Tai emmätiä huoltajuuskiistoista, kun mun exä vei ihan sovussa meidän Pigallen sileäksiajellun brasserie-tupsuhännän.”

“Siis mä en tajuu, miten ultrabuenissimo idea tää unenomaisuus on. Laitetaas tän talofirman esitteeseen kuva pariskunnasta, joka haluaa rakentaa talonsa suolle. Tai emmätiä suosta mitään, kun mä käyn meditoimassa yleensä autiomaassa. Atacama oli tosi jees. Sairaan nopee wifi siellä lodgessa.”

“Muistatsä, kun laitettiin siihen yhteen brosyyriin kuva siitä miehestä, joka sylkee kahleissa olevan bikiniasuisen naisen päälle? Siitä tuli vähä sanomista, kun oltiin vissiin photoshopattu se beibe liian hoikaksi. Laitetaan tähän siis kuva ihan vaan naisesta, joka mitätöi miehen ja vielä viereen mittanauha väheksymään sitä lisää. Tostahan saa kivan viittauksen siihen Bukowskin novelliinkin. Tää on silleen kiva silmänisku feministeille, et näinhän sen pitäiskin mennä. Tai emmätiä, mun sisäkkö on täällä ilman passia.”

“Laitetaan tähän siis kuva ihan vaan naisesta, joka mitätöi miehen ja vielä viereen mittanauha väheksymään sitä lisää.”

Talopaketit - valmiusvaihtoehtojen vertailua

Talopaketti. Helpon kuuloinen sana. Mutta mikä valmiusvaihtoehto? Tarjolla on ainakin seuraavat vaihtoehdot:

• tee helevetti kaikki ihan itte
• säältä suojaan -asennus
• ulkoapäin valmis
• sisusta itse
• avaimet käteen
• muuttovalmis

Ryhtyessämme pohtimaan taloprojektin valmistelun aloittamista mietimme myös, miten paljon meillä olisi kykyä, halua ja osaamista tehdä asioita itse. Koska negatiivisia lukuja ei ole kiva kirjoitella, pyöristetään luku meidän kohdallamme vaikka nollaan.

Markkinoilla on jos jonkinlaista versiota siitä, miten paljon talotehdas tekee ja miten paljon jää rakennuttajan itse tehtäväksi.

Maatyöt

Lähdetään kuitenkin liikkeelle maatöistä. Rakennuttaja (eli siis sinä) hoitaa. Piste. Tilaat kaivurikuskin, joka ei tule paikalle. Tilaat toisen, joka maksaa paljon. Puolivälissä maatöitä selviää, että hinta tuplaantuu. Viikkoa myöhemmin tontilta löytyy liito-oravia, peruskallio sekä Jeesuksen pikkuveljen hauta (ei niin merkittävä kuin Jeesuksen ittensä hauta, mutta toisaalta onhan Makkaratalokin suojelukohde).

Etenkin pitkän viikonlopun jälkeen Maatyöt & Poika -firmalla oli vaikeuksia pysytellä vain tilaajan tontilla. 

Maatyöt voi toki antaa talotehtaankin hoidettavaksi. Tällöin talofirma tilaa kaivurikuskin, joka ei tule paikalle. Talofirma tilaa toisen, joka maksaa paljon. Ja talotehdas laittaa kaikkeen päälle oman katteensa.

Sitten tehdään perustukset, mutta ne eivät ole tärkeät. Pari harkkoa näön vuoksi pohjalle, kun ei haluta laittaa puuta suoraan mutaan, ettei hanskat likaannu.

Tästä alkaakin valintojen vaikeus. Vaihtoehtoja riittää: ihan itte, säältä suojaan -asennus, ulkoapäin valmis, sisusta itse, avaimet käteen ja muuttovalmis. Tutustutaan vaihtoehtoihin kaikkein paskimmasta ihan vähän vähemmän paskempiin.

1. Ihan itte 

Rakentajalla on joko paisunut ego, isä, joka omistaa rakennusliikkeen tai halu katkaista välinsä kaikkien sukulaistensa (ihan hyvä idea) ja kavereidensa (huono idea) kanssa. Rakentaja tilaa siis ns. pitkää tavaraa tontille. Pitkä tavara on kaiken maailman lautaa ja tiiltä, josta pitäisi alkaa sompailla taloa kasaan. Se on tarkoitettu niille, joiden ei annettu lapsena rakentaa legoja sokkona ilman ohjeita.

Tämän tavaran pitäisi tulla talotehtaalta tontille marraskuun 15. päivä, mutta se onkin ilmestynyt jo viikkoa ennen, koska silloin satoi poikkeuksellisen runsaasti ja löytyi eniten reikäisiä pressuja. Tästä rakentaja alkaa sitten suihkimaan linkkuveitsellä ja käsihöylällä taloa perheellleen, jota ei enää talon valmistuttua ole. Tai on, mutta ovat muuttaneet uuden iskän tai äiskän luo Poriin.

Tubettaja ei kertonut Nico-Väinämölle, että iPhone likaantuu, jos sillä tekee salaojat.

2. Säältä suojaan -asennus

Tämä on talotehtaalle haastavampi, koska nimitys viittaa siihen, että rakennusmateriaali pysyisi kuivana. Yleensä kuitenkin jossain vaiheessa saadaan riittävä määrä puuta ja villoja riittävän kosteaksi, jotta alan reklamaatioiden keskiarvomääriin päästään. Erona edelliseen ihan itte -pakettiin on se, että rakentaja pääsee nopeammin itkemään sisätiloihin. Kyynelten määrä on kuitenkin vakio. Ja se, että perhe muuttaa Poriin.

Tarkkasilmäisimmät pystyvät päättelemään, milloin säältä suojaan -asennuksen katkaisi helatorstai.

3. Ulkoapäin valmis

Moni kakku päältä kaunis jne. Seinät ja katto näyttävät olevan suunnilleen kohillaan, mutta sisällä ei ole mitään (perhekin on muuttanut Poriin). Siellä sitten tehdään mitä tehdään, miten tehdään ja miksi ihmeessä. Mutta naapureille näyttää siltä, että sehän edistyy kivasti. Ei se edisty. “Ulkoapäin valmis” vain kuulostaa kivemmalta kuin “sisältä kesken”.

Vielä viimeinen ponnistus: listat paikoilleen ja sitten sauna päälle!

4. Sisusta itse

Rakennusteollisuus olisi itse halunnut antaa tälle vaihtoehdolle nimen Haista itse. Punavuorelainen copywriter joutui kuitenkin tekemään lähes vartin hommia palkkionsa eteen muuttaessaan termiksi “sisusta itse”.

Siinä talotehdas “hoitaa talon sisäpuolelta valmiiksi levytetyille seinille ja valetulle lattialle”. Teksti on otettu erään talotehtaan sivuilta. Huomasitteko virkkeessä sanan “valmis”. Talo on tässä vaiheessa suunnilleen samalla tavalla valmis kuin Anne Berner oli Suomen merkittävin ministeri.

Talotehdas jatkaa: “Pääset tekemään sen jälkeen pinta- ja sisustustyöt täysin oman mielesi mukaisesti ja omassa aikataulussasi. Hankit ja asennat hankit kaikki kalusteet, kodinkoneet ja sisustusmateriaalit itse sieltä, mistä haluat.” Tämä on nätti tapa sanoa, että “me sössitään tää homma alkuun, hoida ite loppuun, kun et tajunnut, että hintaero muuttovalmiiseen on niin pieni, ettei sun omalla työllä oikeasti mitään säästöä tuu”.

Mirjam-Gunnelin oli vaikea valita huoneen sävyä. Tikkurilan värikartassa sekä Bresnevin kulmakarva että Areola korostivat tilaa yhtä hienosti. 

Avataanpa vähän muutenkin tuota talotehtaan lausuntoa: “Pääset tekemään sen jälkeen pinta- ja sisustustyöt täysin oman mielesi mukaisesti ja omassa aikataulussasi”.

Suomeksi: alan ammattilaisilta ei heru apua. Ostat rumia laattoja halvalla, jos joskus pääset sinne saakka projektissasi. Oma aikataulu tarkoittaa yötöitä työmaavalaisimen valossa kylmän roiskeläpän voimalla työpäivän jälkeen. Juomana silmistä valuvaa suolavettä. Puolisokaan ei auta, kun asuu jo Porissa.

Entäpä: “Hankit ja asennat hankit kaikki kalusteet, kodinkoneet ja sisustusmateriaalit itse sieltä, mistä haluat” (kirjoitusvirhekin on suoraan talotehtaan sivuilta).

Suomeksi: kyttäät tarjouksia, ajelet maakunnasta toiseen halvan vessanpöntön perässä ja tinkaat keittiökalusteita kuudestatoista paikasta. Lopulta ostat kuitenkin kaiken Gigantista. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Nekin kyllä kelpaisivat, vink vink.

5. Avaimet käteen

Ainoa, joka sai avaimet käteen oli ex-puoliso muuttaessaan Porissa asumisoikeusasuntoon.

"Tästä ikkunasta mun piti katsella naapuritontin mäskisiiloa käsikkäin Jippiina-Mirbellan kanssa."

5. Muuttovalmis

Termi “muuttovalmis” on usein ymmärretty väärin. Kyse ei ole siitä, että talo on niin valmis, että sinne voi muuttaa. Sen sijaan termi tarkoittaa, että jos haluaa muuttaa jotain valmistajan valmiiksi tarjoamaa ratkaisua, pitää olla valmis maksamaan ekstraa.

Jexu-Antero halusi lisätä muuttovalmiiseen seuraavat pienet, mutta arkeen luksusta tuovat yksityiskohdat: seinä, katto, ikkunat, lämmitys, wc sekä anoppi Guatemalassa.

“Muuttovalmiiseen talotoimitukseen sisältyy noin 70—80 prosenttia valmiin talon rakentamiskustannuksista”. Taloprojektissa tämä tarkoittaa seuraavaa:

80 prosenttia talon rakentamiskustannuksista = 183 700 euroa

Kun tähän lisätään loput 20 prosenttia kustannuksista, yksinkertaisella matikalla saadaan lopputulos:

100 prosenttia talon rakentamiskustannuksista = 470 000 euroa

On matematiikkaa ja matematiikkaa. Ja sitten on rakentamisen matematiikkaa.

Sitä olettaisi, että kunhan astuu muuttovalmiin talon kynnyksen yli, sauna on lämpimänä ja korvapuustit uunissa. Sen sijaan pitääkin tarkistaa, onko parketissa naarmuja, kipsilevyissä ruhjeita ja exä jo Tinderissä. Kyllä, siellä Porissa.

Näistä pahaa-aavistamaton rakentaja valitsee jonkin. Yleensä väärin. No okei, aina.

Kuvat: Pixabay