Kamojen kuskailua - ja naapurin narinaa

Kuluneella viikolla olen tehnyt sitä, mihin joten kuten kykenen: maksellut ja roudaillut. Tässä proggiksessa olen huomannut, että omilla hommilla voi maksimissaan säästää kymppejä, mutta silti rahaa menee tonneja. Paitsi jos mokaa, menee kymppitonneja. Esim. jos alkaa rakennuttaa taloa.

Villaa on liikkunut enemmän kuin lampaiden orgioissa. Siis niissä, mihin osallistuu sää ja mää ja mää ja mää ja mää.

Meillehän tulee ala-, ylä-, sala-, väli- ja ojanpohjaan Termexin selluvilla. Koska pessimistin pettymykseksi hommat ovat edenneet, Termexille tuli tarvex. Paskaax tässä, pohdin kuin Obelix ja käynnistin rrrrrrrrrrrrrranskalaixen rrrrrrrrrrrrrrrraxxa-auton. Selkokielellä siis hain peräkärryllisen ja -kontillisen selluvillapaaleja Termexin toimipisteestä, jotta märkätilojen alapohjaan saataisiin eriste ennen kuin siihen päälle mäjäytetään lastulevyä ja betonia. 

Yx peräkärryx täynnäx villaax.

30 paalia meni melkoisen täydellisesti kuomulliseen peräkärryyn ja autoon, josta oli takapenkit poistettu. Ja vaikka paalit eivät painoltaan mitään alasimia olleetkaan, olin kovasti kiitollinen, kun timpuri autteli kantelemaan niitä terassilta sisään. Fyysiseen työhön ei kyllä ikinä totu.

“Villaa on liikkunut enemmän kuin lampaiden orgioissa.”

Lisää villaa kuskattiin viikonloppuna, kun teimme perhe-ekskursion kahteen Pohjoismaiden jännittävimpään perhelomakohteeseen: Juvi-kalusteeseen ja Suutarilan Starkkiin. Kauas on korona meidät kuskannut Särkänniemistä, Linnanmäistä ja Eukonkannoista. Juvilla oli tarkoitus selvittää sopivaa ruokapöydän kokoa ja mahdollista jatkettavuutta. Kävi suht selväksi, että perusmitoiltaan kaksimetrinen pöytä on meile passeli: sen ympärille menee kivasti 8 ihmistä, 10 jos tiivistää ja 73 jos kuvittelee olevansa venäläisessä vankilassa. Check.

Jos sie tarttet MS Paintillä tehtyy värikäst kuvaa, niin täs siul on sellanen tekijä!

Starkin visiitti taas kuljetti meidät inhimillisen käsityskyvyn reunamille. Timpurien listassa luki kaikkea jännää, kuten foliopaperia ja -teippiä (meinaavat kai paistaa kinkkua), kivivillaa (saunan kattoon, haluaisin nähdä, mistä lampaista tätä saadaan), kaivon korotusrengas (joku muovihärpäke) ja paria eri kokoa konenauloja, joista toisia ei ollut, jote otimme tilalle pinkin hiusharjan ja irtokarkkeja. Lapset olivat näistä molemmista visiiteistä juuri niin innoissaan kuin voi kuvitella, jos vaihtoehtona olisi ollut maata kotona sohvalla pelaamassa Robloxia. 

Merkkasin beban varmuudeksi, ettei sitä sekoita poikani naamaan, isäänsä kun on valitettavasti tullut. Kuulemma joku jurvalainen metsuri.

Tonttipalaverin olin onnistunut sopimaan niin, etten itse sinne päässyt. Seija Ala-Kautta edisti projektia samettisella äänellä ja rautaisella otteella. Molempia tarvittiinkin, kun työmaalla oli yhä ristivetoa siitä, kuka poraa sähköreikiä, mihin, milloin ja miksi. Tämän palaverin seurauksena myös loput teräspaalut katkaistiin oikeaan korkoon ja hitsattiin. Onneksi en itse ollut paikalla: olisin varmaan alkuun koettanut kertoa kivan vitsin, sitten pahoitellut, että olen näin huono ja lopuksi maksanut kaikille ylihintaa, vaikkei olisi edes pyydetty. Seija sen sijaan ohjasi tämänkin jollan jos ei nyt laituriin, niin ainakin jonkinlaiseen kaislikkoon. 

Sähkösäätöähän riittää ihan omastakin syystä, kun piharakennuksen takka on vaihtanut paikkaa ja lopulta kadonnut kokonaan. Nurkkaan, johon takkaa kaavailimme, ei ollut laitettu lainkaan pistorasioita, joten tämänkaltaisia muutoksia vinguimme ja saimme. 

“Fyysiseen työhön ei kyllä ikinä totu.”

Yksi monoliitti nytkähti taas eteenpäin, kun timpurit valoivat hellaleivinuunin perustukset. S30-laastia oli tilattu 30 säkkiä. Sitä meni 15. Käyttämättömät rautakauppakamathan saa palauttaa. PAITSI laastit, alusvaatteet ja JVG:n biisit. Nyt meillä on siis lähes 400 kiloa laastivärkkejä. Saisikohan noilla jatkettua kaakaojauhetta? Muovailtua keravalaisen sielunmaiseman? Tehtyä käytännön piloja naapureille?

Huraa! Kuraa!

Ja naapureista puheenollen: joku saattaa muistaa ukkelin, joka ajoi tontillemme, huusi perkelettä autosta ja rähjäsi talomme olevan liian korkea. Sepä kuulkaa sama ukkeli köpsötteli pokkana pihaamme, parkkeerasi persiinsä rollaattorinsa päälle ja alkoi taas jupista samaa saatanan paskaa kuin aiemminkin. Että talo on liian lähellä rajaa, ei istu alueen muiden talojen - kuten hänen naapurikunnan puolella sijaitsevan lerppakattoisen mineriittipäällysteisen hökkelin - sekaan, että hän on asunut täällä jo 70 vuotta (tärkeä tieto, joka saatiin kuulla jo kolmannen kerran) ja että jos tonttimme ja kunnanrajan väliin ei jää yli kymmentä metriä, heitä on kaavoituksessa huijattu (väliin jää 10,96 metriä, mutta toisaalta joillain tuntuu peräsuolen ja aivojenkin väli olevan lähes olematon). 

Kiesus. Näin lukijoiden läsnäollessa totean, että vastedes kyseinen mielensäpahoittaja nakkelee tätä kakkaansa kaupungin jalkakäytävältä, eikä enää tule tontillemme. Ja jos talostamme, sen korkeudesta, perustustavasta, materiaalista tai vaikutuksesta naapuritalojen hinnan alenemiseen on vielä urisemista, urinat omasta eturauhasen kuristamasta urinaalistaan voi ohjata kaupungin rakennusvalvontaan. 

Tässä välissä kävinkin muuten koronatestissä. Ja vaikka kellään ei koskaan ole ollut yhtä rankkaa kuin minulla, niin onhan tämä hyvinvointivaltiomme tässä koronahelvetissäkin käsittämättömän hyvä ja helppo paikka asua. Buukkasin ajan pari tuntia aiemmin kännykällä ja pankkitunnuksillani. Havahduin kuusi minuuttia ennen näytteenottoa, että nyt on kiire. 14.02 hyökkäsin ulko-ovesta ja 14.17 palasin kotiin. Vartissa ehdin testipaikalle, perustelin kahdelle ihmiselle, miksi olen jonossa ennen heitä (siksi, että oma aikani oli 14.05, heillä 14.20), juttelin mukavia mukavalle näytteenottajalle, hoonautin röörini (ja koronatestikin otettiin) ja palasin kämpillemme. Mutta on minulla silti rankempaa kuin kellään.

Edit: tulos oli sama kuin asenteeni sekä tilin saldo, eli negatiivinen

Peipi pinkeine pakaroineen putsaa pölyjä pohjasta.

Pieni onnistumisen kokemus tuli, kun onnistuin hankkimaan yläjyrsimen. Kiirettä sen hankkimiseen ei toki ollut, kuha huomiseksi. Kyselyä kavereille, yhdellä Juholla olisi ollut kitaramikkejä, toisella Juholla synttärit (onnea!) ja Lauri tarjosi tilalle alahöyläintä, mutta ne hommat on jo niin nähty nuorena ja kännissä. Mietin ostaisinko yläjyrsimen, kunnes mietin, mitä helvettiä tässä ikinä tulee jyrsittyä. Pohdin vuokraamista, mutten jaksanut ajaa Vantaaseen. Kokeilin varastaa, mutta Hilda-Anelman käsilaukussa ei ollut kuin pankin tunnusluvut ja kettukarkki Paasikiven ajalta. Mutta kappas, sain kuin sainkin lopulta laitteen lainaan. Säästin aikaa, vaivaa, rahaa ja hermoja, kuten joka päivä tässä projektissa. 

Tämä on kai joku vatkain tai mankeli. Tai ehkä vetkutin.

Nyt kai marssijärjestys olisi tämä:

• väliseinien urat (kevät 2021)
• väliseinät (kesä 2021)
• pirusti putkea piiloon lattiaan, väliseiniin ja yläpohjaan (syksy 2021)
• selluvilla alapohjaan (talvi 2021-2022)
• harvalaudoitus lattialämmitystä varten (kevät 2022)
• verkot valua varten märkätiloihin (joulu 2024 - harvalaudoitus oli isotöinen)
• lattialämmitysputket (kesä 2024)
• lautalattia (pyhäinpäivä 2024 - lattialämmitysputket ei menneet putkeen)

“Mitä helvettiä tässä ikinä tulee jyrsittyä.”

KVV-IV-valvojakin kävi niukan vartin verran työmaalla. Siis se, joka ei ole (vielä) ottanut lopareita. Olisi kuulemma pitänyt olla kuvia maatöiden kaivannoista, kun kaupunkimme rakennusvalvonta niitä vaatii. Tämän olisi toki voinut kertoa silloin, kun olimme häneen syksyllä yhteyksissä maatöiden kaivannoista. Vaikka osasinkin hankkia yläjyrsimen, en osaa lukea ajatuksia enkä muutenkaan KVV-IV-valvoa, koska maksan siitä KVV-IV-valvojalle. 

Alapohjan bitumipaperin kuvioinnista olisi tullut tehdä raportti rakennusvalvonnan lomakkeella F477-ÄPRYK-q. Rakennuttajan pitää kato tietää nää jutut.

Pariin otteeseen olemme istuksineet talomme terassilla, kun kevät näyttää tulleen. Itkimme yhdessä kaipuutamme lumitöitä kohtaan, nautimme jädet auringossa ja ihailimme kimalaista seinällä. Ehkä tämä koronalimbo, jossa oikein mitään ei oikein mitenkään tapahdu oikein kellekään, on ihan ok viettää vaikkapa taloa rakennuttaessa. Meinasin kirjoittaa rakentaessa, mutta enhän minä. 

Rakennuttaja saattaa näyttää hymyilevän, mutta tosiasiassa vain hermoa kiristää sopivasta paikasta.

“Omilla hommilla voi maksimissaan säästää kymppejä, mutta silti rahaa menee tonneja.”