Kotiutumista - keskeneräisen keskellä

Olennaiset alkuun: vastaava mestari ei ole vastannut puoleentoista viikkoon viesteihin eikä puheluihin. KVV-IV-valvoja sanoi kaksi viikkoa sitten hoitavansa KVV-IV-tarkastuksen kaupungin kanssa. Ei ole kuulunut mitään. Onko meissä jokin sellainen vika, jota en vain ymmärrä? Huokuuko meistä jokin vastenmielinen ominaistuoksu, vihamielisyys tai kusetettavuus, minkä vuoksi meihin ei kannata tai tarvitse olla yhteydessä tai meidän projektiamme hoitaa? Timpurit hoitavat hommansa hienosti ja kaikki muut vähät välittävät. 

IV-ilpojen piti hoitaa IV-hommat toissaviikolla. Tai viime viikolla. Tai oikeastaan jo kesäkuussa. Kuluneella viikolla selvisi, että nyt he kyllä tilaavat IV-venttiilit ja ihan jo tämän viikon alkupuolella hoitavat sekä sisäpuolen poistoventtiilit että seinien tuloventtiilit kuntoon. Ja raksaelämä jatkuu. 

Heti maanantaiaamusta iv-simeonit kävivätkin: hakivat tikapuut talon takaa ja lähtivät. Kai ne olivat heidän ja kai tämän viikon hommat olivat tässä. 

Painovoimaisen ilmanvaihdon säädettävyyden kannalta olennaisessa osassa on tuloilmaventtiiliin tungetun t-paidan materiaalivahvuus.

Laina painaa

Meinasi alkaa tulla hätä käteen, kun laskuja on kertynyt 17 tonnilla ja rahaa tileillä on aika paljon vähemmän. Putki-jalmareilta saimme lisäaikaa reilun seitsemän tonnin laskun maksuun, mutta silti uutta laskua pukkasi ja pukkasi. 

“Onko meissä jokin sellainen vika, jota en vain ymmärrä?”

Laitoin viestiä pankkiin ja sieltäpä tulikin nopsaan soitto takaisin: rahaa tulee heti kun haluan ja niin paljon kuin haluan. Halusin heti ja paljon. Tiukille meni rikastuminen. 

Tämän jälkeen ei olisi ollut enää syötävää, ellei olisi saatu lainaa.

Sen sijaan kilpailevassa Danske Bankissa oli yhtäkkiä pari viikkoa lainahakemuksemme jättämisestä ja päivää ennen lainaneuvotteluja tajuttu, että eipä heitä kiinnostakaan meidän asiamme. Palatkaa sitten, kun ette enää tarvitse lainaa, niin voidaan tarjota teille lainaa. Taitaa Danske kanske saada jäädä vetelemään muiden asiakkaiden smørrebrödejä omalle Strøgetilleen. Kuulemma voidaan kilpailuttaa laina sitten, kun ollaan se saatu. Antaa olla. Huono asiakas jää Nordeaan. Siellä on sentään reilu ja aina yhtä empaattinen Nalle-setä välittämässä vähät. 

Seinä hukassa

Olin hankkinut Pohjanmaalta rautakaupasta kiukaallemme suojaseinän. Varasin sen myymälästä ja vanhempani nappasivat sen mukaansa ajellessaan tänne. Ihan siksi, että suojaseinää ei juuri missään ollut hyllyssä ja Harvian omat toimitusajat ovat ilmeisesti holkerin eliniän luokkaa. 

Avasin pari viikkoa piharakennuksellamme lojuneen paketin ja räpyttelin enkelinripsien kehystämiä silmiäni hämmästyksestä: paketista puuttui yksi kolmesta seinän osasta. Ristus notta!

“Taitaa Danske kanske saada jäädä vetelemään muiden asiakkaiden smørrebrödejä omalle Strøgetilleen.”

Puukiukaan suojaseinän ideahan on pienentää etäisyyksiä palavaan materiaaliin - eli hirsiseinään. Harvian omalla suojaseinällä suojaetäisyys pienenee 30 sentistä n. seitsemään senttiin, mikä tuo huomattavan reippaasti lisätilaa pienehköön saunaamme. 

Tossa on kaksi, mutta pitäisi olla niinku kolme. Monikkoperheiden perusongelma.

Oma veikkaukseni oli, että paketista oli myyty yksittäinen suojaseinä jossain vaiheessa koko paketin sijaan. Tätä sherlockmaista teoriaani tuki myös se, että paketista puuttui myös juuri ne kiinnikkeet, joilla yhden seinän saa kiukaaseen kiinni. 

Manailin aikani ja soitin rautakauppaan. Kuitin olin totta kai arkistoinut paikkaan räme, tunkio tai rektaali, joten odotin perusynseää nillitystä, johon kuluneen vuoden aikana on saanut tottua. Mutta ei, puhelimessa oli sama kaiffari, joka oli suojaseinän sivuun laittanut ja homma hoitui notkeasti kuin rytmisen voimistelijan kamasutra. Korvaava seinä toimitetaan heti, kun se Harvialta saadaan. Eli ehkä samana vuonna, kun saamme taas vastaavan mestarimme kiinni. 

Jahas, vahas

Leppoisan viikonlopun riemuja oli vahata olohuoneen lattia. Itse vahaaminenhan on ihan jouhevaa hommaa, mutta ensin koetettiin hioa pahimmat hiomakoneen rouhimat pois ja tasoitella lautojen välisiä korkeuseroja. Jossain vaiheessa päätettiin, että jos vielä jokin silmään sattuu, niin opetellaan katsomaan muualle. 

“Räme, tunkio tai rektaali.”

Sitten alkoi vahaus, teippiä lattialistoihin ja menox sanoi Annie Mestariampuja. Lauantai-iltapäivänä telasimme ensimmäisen kerroksen. Homma toimi kyllä näppärästi, kun toinen telasi menemään ja toinen tasoitti vaahtomuovipensselillä reunat ja päädyt. Poikamme Nonstoppolos oli tässä(kin) melkoinen tekijä. Pientä keskustelua jouduimme käymään lähinnä siitä, kannattaako vetää armottomalla vauhdilla, vai riittäisikö sellainen hyvä, huolellinen ja tasainen tehokkuus. 

Tämä jakkara oli ensimmäiset viikon talon ainoa istuin. Tai oli meillä lisäksi kaksi vessanpönttöä.

Koska kulkureitti makuuhuoneeseen oli vahattu umpeen, vietimme loppuillan keittiössä. Söimme saarekkeen ääressä ja könötimme lattialla seinään nojaten katsomassa Suurmestari UK:tä. Selkään tarttui pihkaa. Nukkumaan oli pakko hipsiä vahatun lattian yli. Jos jää varpaanjäljet, niin opetellaan katsomaan muualle. Vähän kuin tolkun ihmiset, kun joku ottaa öyhöttämällä ilmatilaa haltuun. Tai Saksassa 40-luvulla. Tai.

Sunnuntaina toinen kierros ja kerros ja sama oleskelu keittiön tehoneliöissä. Tuli ihan hyvä. Ihan sama. 

Paxaa, paxaa

Niin suuri Ikea-fetissi kuin minulla onkin, on ollut aika turhauttavaa juosta hakemassa pala kerrallaan tilauksista puuttumaan jääneitä osia. On haettu ensin pari Flatulens-lasiovea, sitten Pillesnopp-verkkokoreja, sitten ulosvedettäviä Sfinkter-hyllylevyjä tai Stjärtfyll-tappeja. 

“Selkään tarttui pihkaa.”

Nyt kun makkarin ja eteisen Paxit saatiin (suunnilleen) koottua, laitoimme tilaukseen lastenhuoneiden ja kodinhoitohuoneen kaapit. Ilmeisesti Ikean Bertil veti sähköurkujen alennuskooditangolla verkkokaupan solmuun ja homma pyki melkoisen monta kertaa. Lopulta saimme kuitenkin siirrettyä rahaa tuolle pienelle älmhultilaiselle nikkarinpajalle. 

Ei kai se ole niin tarkkaa, jos peräkärryn maksimipaino ylittyy muutamalla sadalla kilolla?

Lauantaina saimmekin Keski-ja Etelä-Pohjanmaan Keskiluokkaisten Uhriutujien Auttajat KEKLUA ry:stä paikalle “Terhin” ja “Juhon” kantamaan ja kasaamaan Paxejamme. Silmät sulkijalihaksen pyöreinä toljotin, kun päästyäni vasta kasaamisohjeen latviankielisen sisällysluettelon kohdalle “Juho” oli jo latonut unikaverini valmiin kaapin verkkokoreihin ja ripustanut korsettini henkareihin. Ja nyt on kodinhoitohuoneen Paxeja lukuunottamatta kaapit kasassa. Paitsi niitä ovia puuttuu. Ainakin valkoiset Sårskorpa- ja peililliset Grums-ovet.  

Edelleen ikeallista iloa kyllä tuottaa jalalla pukattava roskislaatikon avausmekanismi. Sääliksi vain käy sitä eskilstunalaista menninkäistä, joka joutuu työntämään laatikon auki satoja kertoja päivässä. Wolt-kuskina pääsisi vähemmällä ja tienaisi enemmän. Ne on yrittäjiä! Eipä oo! Onpa! 

Pöydää, soffaa ja luuggu

Olin hakenut ruokapöydän jo kesän lopussa ennen tätä puolen vuoden syksyä. Nyt se saatiin paikalleen, kun vahaus oli kuivunut. Oli outoa päästä istumaan tuolilla omassa kodissa. 

“Sääliksi vain käy sitä eskilstunalaista menninkäistä, joka joutuu työntämään laatikon auki satoja kertoja päivässä.”

Yhtä oudolta tuntui ja näytti kulmasohvamme. Poikamme Nonstoppolos totesi sohvan näyttävän tosi pieneltä. Kyllä, edellisen kotimme olkkariin verrattuna uudessa korkeammassa ja muutenkin avarammassa tilassa sohva on pienen näköinen, vaikka se on ihan reilun kokoinen kulmasohva. Juu, Ikeasta. Hyvää on toki se, että sohvan viereen mahtuu vielä keinutuoli, jossa aion viettää jäljellä olevat muutamat vuoteni Kalle Päätalon tuotantoa lukien. 

Lasten on luettava blogiani joka ilta puoli tuntia. Aamupalapöydässä sitten kuulustelen, mitä on jäänyt mieleen. Jo vuosi on mennyt ilman viikkorahaa.

Timpurit saivat paikalleen myös ullakon luukun, joten yläpohjaankaan ei enää virtaa kalliilla lämmittämäämme ilmaa. Ja kun vielä terassin pariovien kynnyksen allekin saatiin uretaanit, niin näätää pienemmät nilviäiset eivät mahdu sisään taloomme. Eikä enää lattianraostakaan tuule niin, että tukkaoletettu hulmuaa, kun tungin joka rakoon kilon pellavaa.

Sähköä kaikista ilmansuunnista

Emmätiä. Olen vissiin ihan vaan mulkvisti nipottaja, kun toivon jonkinlaista kommunikointikykyä tai jopa -halua ihmisiltä, joille maksamme kymppitonneja. Sähkömies kävi. Asenteli jotain. Meni ulos ja auto katosi pihasta. Ei kertonut, mitä teki. Ei kertonut, mitä pitää vielä tehdä. En tiedä, korjasiko väärin asentamansa termostaatit. En edes tajunnut tätä itse kysyä ennen kuin ovi kävi. 

Lisäksi emmätiä. Olen vissiin vaan mulkvisti nipottaja, kun mielestäni himmentimien kiekot voisivat näyttää samaan suuntaan päällä ollessaan. Siis että kiekon viivan asennosta tietäisi, onko himmennin täpöllä vai himmeellä. Nämä kaikki ovat nyt näissä asennoissaan täpöllä:

Huolellisella paneutumisella ja rakkaudesta asiakaspalveluun ammattimies saa jokaikisen himmentimen osoittamaan omaa tähtikuviotaan kohti. Asiakas säteilee onnesta kuin supernova. 

Kato hei mä kerron nää jutut silleen että sä et ymmärrä kato!

TomAllenSeneran - vai miten se nyt kirjoitetaankaan - maalämpöasennukseen ja suunnitteluun olemme suht tyytyväisiä. Mitä nyt saimme sangen aggressiivisen viestin kieltämättä itsekin harmistuneena kirjoittamaani viestiin, kun ilmoitin jakotukin syöttöputkessa olleen naulan seurauksista. Pointtihan oli, että paikalla oli myös TomAllenSeneran edustajia, mutta heidän mukaansa ei varppina ollut senkin mulkvisti. 

“Emmätiä”

Maalämpötoimitukseen kuului myös käyttöönotto-opastus. Kiva olisi, että opastuksessa otettaisiin huomioon asiakkaan tyhmyys ja amatöörimäisyys. Sitä sanotaan pedagogiaksi. Eli että nappuloiden kiivaan näpyttelyn sijaan opetettaisiin käyttämään laitetta. Kun kysyin, miten saamme huonelämpötilat sopiviksi, vastaus oli “kyllä siinä vuosi menee, noita pitää vaan kokeilla, mikä toimii”. 

En minä halua saatana harrastaa talon lattialämmittelyä. Minä haluan pelata sählyä tai käydä suppailemassa, mutta vuonna 2021 luulisi talon lämmittämisen olevan jo jotain muuta kuin että pitää istua pellon laidalla hirvikivääri kädessä vahtimassa, ettei halla väkisinmakaa perunanvarsia. Jessus. 

Soitto-opetusta maalämpöperehdytyksen tyyliin: “Joo sä kato painelet pari vuotta noita näppäimii, kunnes sieltä tulee sillai sopivasti Bachin Toccata ja fuuga.”

Loppuun jotain positiivista

Ihan nättihän tämä talo on. Laitetaan tähän vaikka kuva hellaleivinuunista, lohenpyrstönurkasta ja eläimiinsekaantujatontusta. Pusu ja hali!

Tonttu Tahmanen pohtii, kävisikö ensi yönä treffeillä kotieläinpihassa vai eläintarhassa.

“Huokuuko meistä jokin vastenmielinen ominaistuoksu, vihamielisyys tai kusetettavuus, minkä vuoksi meihin ei kannata tai tarvitse olla yhteydessä tai meidän projektiamme hoitaa?”

Termex-Selluvilla - kysymyxiä ja vastauxia

Kaupallinen yhteistyö: Termex-Eriste Oy

Talomme eristeenä on Termex-Selluvilla. Tuohon Termexin perään olisi pitänyt laittaa se pieni ympyrän sisällä oleva r-kirjain, mutten osannut. Termexöinti alkoi, kun timpurit sitä sekoittelivat märkätilojen pohjiin ennen kuin löivät päälle osb-levyt ja sxtrykroxit. Vaihtoehtona oli joko Termex-selluvilla tai Termex-Green. Me päädyimme ensimmäiseen vaihtoehtoon. 

Termex-Greenissä olisi ollut palonestoaineena alumiinihydroksidi sekä mikrobiöttiäisiltä suojaamassa natriumbentsoaatti, mutta eipä tuon eristeen kuulu muutenkaan keuhkoihin, pernaan tai maksaan pölistä ilmansulkupahvien, teippien ja lattialautojen takaa. Harmaa on hyvä, sitä minulla on parrassakin. Ja vähän muuallakin.

Muistoja ajalta, jolloin talomme oli vielä vähän enemmän kesken kuin nyt.

Mutta nyt on siis yläpohjaankin puhkuttu tätä harmaata höttöä. Aika otolliseen aikaan tulikin, kiitos joka välissä venyneen ja vanuneen aikataulumme. En olisi vuosi sitten tontilla maatöitä seuratessani ehkä suostunut uskomaan, että vasta vuotta myöhemmin asumme uudessa kodissamme - ja yhä pahvilaatikoiden ja sahanpurun keskellä. 

”Harmaata höttöä.”

Koska kaikki molemmat blogini lukijat ovat tottuneet äärimmäiseen asiallisuuteeni ja -ntuntijuuteeni, pyrin pitämään linjani ja julkaisemaan alla tiukkaa faktaa Termexistä. Tämän blogiyhteistyön ansiostahan saimme Termex-Selluvillat niin halvalla, että ihan sama vaikka sen seassa olisi poloniumia, JVG:n levyjä tai Ylilaudan keskusteluja. 

Nonstoppolos con uma stompolos.

Kysymyksiini vastasi Termexin kehitys- ja markkinointijohtaja Pasi Typpö, jolle tämä yhteistyö on ollut oiva tapa kehittää mielenhillintää ja haastavien asiakkaiden kohtaamistietotaitoa. Koska Termexin nimessä on trendikkäästi x-kirjain (vrt. SpaceX, Lovex, Asterix, Beatlex, Durex), olen nimennyt itseni gallialaisittain nimellä Idiotix ja vastaajan nimellä Termex (omaperäistä). 

Tästä lähtee, sanoi rakentaja kun kolmatta päivää viikkoa vastaavan mestarin soittoa odotteli.

Idiotix: Mistä tuo harmaasuolatun kinkun värinen Termex-höttö on keitelty? Onko selluvillanne seassa mikrosiruja, jotka vakoilevat meitä? 

Termex: Termex valmistetaan lajitellusta sanomalehtipaperista (puukuitua), johon on lisätty palon- ja lahonestomineraaleja. Tuotteessa ei ole mikrosiruja, mutta se sisältää runsaasti informaatiota, joskin enää erittäin vaikeasti luettavassa muodossa.

Vasemmalla Suomen kuvalehti, keskellä Timo Soinin kolumni ja oikealla kolmossivun tyttö. 

Idiotix: Viihtyvätkö hiiret, rotat, vesinokkaeläimet, sapelihammastiikerit tai muut jyrsijät Termexissä? Nimim. Langon yläpohjasta alkoi valua kylppäriin rotan virtsaa.

Termex: Jyrsijät pitävät myös lämpimistä taloista. Niiden harmiksi selluvilla tarjoaa erittäin kuivan ja pahanmakuisen elinympäristön. Lämmöneristeitä ei testata pieneläimiä vastaan, joten ottelu ”selluvilla vs. jyrsijät” perustuu kokemusperäiseen palautteeseen kentältä.

Ensin hödöö töddöröön, sitten töötätään jööttiä föönillä.

I-x: Luin internetin kauneimmat salaliittoteoriat -palstalta, että eristeiden lisäaineet voivat vaikuttaa lisääntymisterveyteen. Enkö siis voi enää saada lapsia seuraavassa liitossani sen parikymppisen lieksalaisen fitnessmallin kanssa?

Termex: Rakennusmateriaalien lisäaineita säädetään lainsäädännöllä, jota valvoo TUKES. Kaikki markkinoilla olevat lämmöneristeet ovat hyväksyttyjä niiden käyttötarkoitusta vastaavissa olosuhteissa. Termexin lämmöneristeillä ei ole vaaraluokituksia, mutta ei niitä kannata käyttää vastoin käyttöohjeita esim. syömällä.

Termex, termex, vaihtoaskel, hyppy!

I-x: Koska talomme on rakennusvalvonnan laskelmien mukaan järjettömän kylmä, huono ja vetoisa, yläpohjaan vaadittiin eristettä 65 senttiä. Sinne pienempi eskarilainen uppoaa kokonaan. Onko näin paksussa eristekerroksessa jo jotain riskejäkin?

Termex: Lämmöneristekerroksen vahvuudella ei ole juurikaan merkitystä yläpohjarakenteen kosteustekniseen toimivuuteen, jos rakenne muuten on suunniteltu oikein: rakennuksen sisävaipan tulee olla ilmatiivis, ettei sisäilman kosteus pääse ilmavirtausten mukana rakenteeseen aiheuttaen ylimääräistä kosteusrasitetta. Riittävä yläpohjan tuuletus sekä toimiva vesi- ja aluskate vähentävät kosteusvaurion riskiä yläpohjarakenteissa.

Puhallusvilloilla on erilaisia lämmönjohtavuuslukuja. Mitä pienempi luku sitä vähemmän materiaali johtaa lämpöä. ”Eskarilaisen korkuinen” lämmöneristekerros Termexiä hidastaa tehokkaasti lämpövirtaa talvella sisältä ulos ja kesällä ulkoa sisälle. Mitä paksumpi lämmöneristekerros, sitä pienempi on rakenteen lämmönläpäisykerroin eli U-arvo.

Mutta!

Lämmönjohtuminen ei ole ainoa lämpöhäviön muoto kuitueristeistä puhuttaessa, myös konvektio eli ilman liike tulee huomioida lämmöneristystä suunniteltaessa.

Harvoin mäntsäläläinen selluvillapuhaltaja on näyttänyt yhtä paljon newyorkilaiselta palomieheltä.

I-x: Eli konvektio ei olekaan se, mitä annetaan sukulaisille jouluna rasiassa ja se ananaksenmuotoinen pala siellä rasian nurkassa ei kelpaa kellekään?

Termex: Jos tuote on hyvin kevyttä ja ilmaa läpäisevää, syntyy siinä lämpötilaerojen vaikutuksesta ilman liikettä, juuri tuota mainittua konvektiota, joka siirtää lämpöä eristeen sisällä. Tästä syntyy ylimääräistä lämpöhäviötä, joka heikentää rakenteen lämmöneristävyyttä merkittävästi.

”Enkö siis voi enää saada lapsia seuraavassa liitossani sen parikymppisen lieksalaisen fitnessmallin kanssa?”

I-x: Onko tästä ymmärrettävä, että Termexin ei kuulukaan olla sellaista hötöntöttöä, joka leijailee ilmassa keveästi kuin enkelin tuhnu? 

Termex: Selluvilla on tutkimusten mukaan riittävän ilmatiivis ja painava materiaali, jolla voidaan toteuttaa ”eskarilaisen korkuisia” eristekerroksia tehokkaasti.

Otin Kraft-pahvin, se on pahveista vahvin.

I-x: Millainen höyrynsulkumuovi tai ilmansulkupahvi Termexin kanssa tarvitaan? Nimim. Keräsinkö turhaan käytettyjä muovipusseja? (Oikeasti meille tuli Termex Kraft -ilmansulkupaperi, jossa pahvin vahvikkeena on muoviverkkoa, repikää siitä Perinne-Ernot! Tosin Perinne-Ernoille on myös muovivahvistamatonta perinnepahvia nimellä Termex-Retro, joten siitäkin voitte repiä.)

Termex: Selluvilla on hygroskooppinen eli hengittävä materiaali. Se pystyy sitomaan ja luovuttamaan kosteutta (kastuu/kuivaa). Hengittävä materiaali ei tarvitse höyrynsulkumuovia, kosteus ei siihen normaali olosuhteissa tiivisty. Rakenteen voi toteuttaa turvallisesti ilmansulkupaperilla, jolla varmistetaan rakenteen ilmatiiveys. Ilmansulkupaperia käytettäessä rakenne voi kuivua myös sisään päin. Tämä ilmiö tasaa sisäilman kosteutta ja parantaa asumisviihtyisyyttä.

Kosteutta tasaava, hengittävä rakenne estää vesihöyryn tiivistymisen rakenteeseen. Tämä on Suomen vaativissa olosuhteissa vuosien varrella toimivaksi todettu rakenne vrt. hirsi- ja purutalot. Puurunko voi hyvin puukuituisen eristeen kanssa.

Siellä se kaveri puhkuu meidän yläpohjassa. Aamuyöstä ottaa pienet tirsat ja sitten taas jatkaa.

I-x: Lusikoinko Termexit itse yläpohjaan vai miten ja minne tuota kannattaa levittää?

Termex: Puhallus - nykyaikainen tapa asentaa kuitueristeet ylä-, alapohjaan sekä ulko- ja väliseiniin.

I-x: Kaverini on mielestään arkkitehdin tasoinen jumalolento, joka haluaa taloonsa vinot sisäkatot, koska design, tyyli ja mitä niitä nyt on. Minne vinoissa sisäkatoissa Termex asennetaan ja miten? 

Termex: Vinoissa eli vesikaton myötäisissä yläpohjissa Termex asennetaan yläpohjakoteloon puhaltamalla riittävällä paineella yli 40 kilon tiheyteen, jolloin saavutetaan painumaton, saumaton eristekerros.

Nico-Jäbäleisson soittaa Hector Pölyisän sonaattia tuubille ja raudoitusverkolle.

I-x: Timpurit ovat vedelleet tuota ilmansulkupahvia kiinni Tesconin teipillä. Sitä on mennyt arviolta 14 000 kilometriä. Onko sillä nyt niin väliä, miten ja millä saumat teippaillaan? 

Termex: Ilmatiiveys on sitä hyvää rakentamisen laatua. Mitä tiiviimpi lopputulos, sitä vähemmän rakenteen läpi tapahtuu kosteutta kuljettavaa ilmavuotoa ja hallitsematonta ilmanvaihtoa.

”Hengittävä materiaali ei tarvitse höyrynsulkumuovia, kosteus ei siihen normaali olosuhteissa tiivisty.”

I-x: Alapohjaan meille tuli viitisenkymmentä senttiä Termexiä. Rakenteena on lautalattia ja lämmönluovutuslevyt. Toimiiko Termex tällaisessa ratkaisussa? Nimim. Tilasinko turhaan?

Termex: Oikein suunniteltu ja toteutettu tuulettuva alapohja on kestävä lattiaratkaisu, joka on huollettavissa vuosikymmenten saatossa. Termex-Selluvilla puhalletaan ja tiivistetään yli 40 kilon tiheyteen, jolloin saavutetaan painumaton, saumaton eristekerros.

Yksi lapsista jäi jonnekin tuonne alle, mutta onneksi siellä ei pääse tulemaan kylmä.  

I-x: Näitä erilaisia puukuitueristeitä on jonkin verran markkinoilla.

A: Miksi puukuitueriste on hyvä?

B: Miksi juuri Termex? Halvemmalla saisi esim. Herpexen. 

Termex:

A: Puukuitu on hengittävä, uusiutuva materiaali, siksi oiva valinta suomalaiseen puutaloon.

B: Termex on puukuitueristämisen edelläkävijä. Edelläkävijyys merkitsee tuotekehityksen rinnalla osaavaa verkostoa. Laadukas lämmöneristeratkaisu ei onnistu ilman osaavaa henkilökuntaa. Termex-tiimille tyytyväinen asiakas on toiminnan lähtökohta. Yli 30 vuoden kokemus suomalaisten kotien lämmöneristämisestä takaa onnistuneen lopputuloksen.

I-x: Hjördis-Jessiquellé-mummolla on rintamamiestalonsa yläpohjassa eristeenä vanhoja villasukkia, sahanpurua, sanomalehtiä (seassa Erkki-vainaan Jallut), muumioituneita kissoja eri vuosikymmeniltä, sammalta, Erkki-vainaa sekä kaikki mitä on koskaan vintille viety. Mennäänkö tällä vai tehdäänkö asialle jotain, kysyy Hjördis-Jessiquellé, 103 v.?

Termex: Olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen selluvillalisäeristyksellä on ehdottoman järkevää kahdesta syystä: se säästää lompakkoa ja luontoa. Lisäeristys on pysyvä energian säästöremontti sekä ilmastonmuutoksen torjuntakampanja, jolla on nopea takaisinmaksuaika.

Alien iskee synnytyskanavallaan pahaa-aavistamatonta selluvillapuhaltajaa rajusti takaapäin.

I-x: Pääkonttorinne on Saarijärvellä. Kysyn saman, mitä indonesialainen kirvesmies rakentaessaan Jakartaan saunaa suomalaisille: Miksi?

Termex: Saarijärvellä on ollut taito tuottaa onnistumisia suomalaiseen rakentamiseen erilaisten rakennustuotteiden avulla jo vuosikymmenten ajan.

”Lisäeristys on pysyvä energian säästöremontti sekä ilmastonmuutoksen torjuntakampanja, jolla on nopea takaisinmaksuaika.”

I-x: Jos nyt vahingossa onnistun siinä, mitä teidän taholtanne hartaasti toivotaan ja joku kiinnostuu Termexistä eristeenä, niin miten hänen kannattaa asiassa edetä?

Termex: Verkkosivujemme tai puhelinvaihteemme kautta löytyy aina lähin jälleenmyyjämme.

Taas harmahinta joulua keskellä suurten hankien.

I-x: Jos Termex-Selluvilla olisi biisi, mikä se olisi? Miksi?

Termex: Antonio Vivaldi: Neljä vuodenaikaa. Termex – kaikkien aikojen eriste.

”Tuotteessa ei ole mikrosiruja, mutta se sisältää runsaasti informaatiota, joskin enää erittäin vaikeasti luettavassa muodossa.”

* Tuotteesta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

Me muutettiin - ilman lupaa

Kirjoitan tätä postausta uudessa talossamme keittiösaarekkeen ääressä. Kahvi tuoksuu, jutustelemme mukavia lasten kanssa. Leivinuunissa paistuu matovaaralaisia gluteenittomia piimätörssyköitä. Elämä on tässä. Elämä on nyt. Kaikki on valmista.

Tai no, ainakin lähes. 

Illalla arvotaan nukkumapaikat. Vaihtoehtoina pahvikasa tai puuhella. Aamulla tuoksuu pultsari ja pekoni.

Pahveja lattioilla, vaatekaapeista puuttuu hyllyjä ja koreja ja kolmesta ne vaatekaapitkin. Ilmanvaihto on hoidettu tukkimalla t-paitoja, patalappuja ja pieruverkkareita seiniin ruhjottuihin 20-senttisiin reikiin. Olohuoneen lattia on hiomatta ja vahaamatta. Sauna kesken. Väitöskirja aloittamatta. Lapset larppaavat Tali-Ihantalan taisteluja.  

Toisaalta:

Timpurit ovat tehneet hienoa työtä tapettien ja listojen kanssa. Terassin kaidelasit asennettiin. Puuhellan huuva on paikallaan. Suihkukaappikin saatiin. 

Kuvassa vasemmalla boho-henkinen loft-kukkateline. Pöntön sijoittelu mahdollistaa keskeytymättömän seurustelun vieraiden kanssa.

Tätä puuhellaa suojelee sen päällä leijuva Batman.

Viikko on ollut täynnä ekoja kertoja: ekat lorinat ja tortut vessanpönttöön, ekat suihkut suihkukaapissa, ekat puhtaat astiat astianpesukoneesta, ekat tulet puuhellaan, ekat savut sisään. Eka yö tosin oli aika vilakka: alkuyöstä laitoin ohuen pitkähihaisen, pari tuntia myöhemmin collegehousut ja -hupparin - ja myös sen hupun. Silti aamulla viikseni olivat jäätyneet kiinni seinään. Olin kai taas unessa nuollut entin peppua.

Kyllä tämä näky lämmittää mieltä ja hihatkin on hyvä polttaa.

Vähän viileää täällä on siis ollut, tosin olimme varmaan ehtineet tottua aika paljon lämpöisempiin tiloihin kerrostalossa. Siellä hikoilin joka yö, täällä sitä pelkoa ei ole ollut. 

Muistisääntö peräkärryn lastaamiseen: ensin Colosseum, sitten sporttikassi.

Tipan silmään toi tyttäreni tunneäly. Sunnuntai meni puoleenyöhön saakka kamoja kannellessa, ja tässä oli vasta tilapäiskämppämme roina. Ennen iltayhdeksää oli pakko käydä syömässä, joten yhdistimme hampurilaisaterian ja varastovisiitin. Mussuttaessamme vegeburgeria tyttäremme Perintörinsessa antoi meille molemmille vanhemmille nämä:

Juu, liikutuin. 

Olin jännännyt liesitason mahtumista terästasoon; muutenkin tasoa mittailtiin monella mittanauhalla ja monin silmin. Lopputulos: täydellinen. Noin vaatimattomasti. Kun sitten tasolta kuorittiin vielä suojamuovit pois ja silikoidutettiin reunat, niin parempaa ei ole. Paitsi ehkä halstrattu orava.

Muuan kuuluisa kitaristi oli vetäissyt tiskipöydän pakkauksen reteästi mattoveitsellä auki. Tiskipöydän kylkeen tuli yhtä reteä skraidu.

Nyt terasseillamme loistavat myös ulkovalot. Olen erittäin tyytyväinen Tokmannilta ostamiimme halpisseinäspotteihin. Halusin ainoastaan alaspäin osoittavat valot, ylös-alasvalot eivät ole koskaan oikein kolisseet, paitsi etuterassillamme, johon printtasin ja laminoin ussssssskomattoman tyylikkään talonnumeron. Tämä lienee niitä väliaikaiseksi tarkoitettuja ratkaisuja, joita pohditaan seuraavan kerran, kun talosta muutetaan Attendon Korona-kotiin. Mutta jotta talonnumero saataisiin riitävän korkealle, ylös-alasvalo voisi olla hyvä ratkaisu. 

“Tipan silmään toi tyttäreni tunneäly.”

Sen sijaan terassien kattoihin tulevat valot ovat melkoinen supernova. Oli todella vaikea löytää miellyttävän simppelin neutraaleja ulkoterassivaloja. Kaikki olivat kuin suoraan 80-luvulta. Vuosikymmen sinänsähän oli mitä mainioin, mutta kuuntelen mieluummin a-ha:n Take On Me:tä kuin katselen neliskanttisia mustareunaisia lamppuja terassin katossa. 

Seija Ala-Kautta etätöissä makkarissa. Huomaa talvitakki.

Ostimme siis ulkonäöltään kivoimmat pyöreät ohkaiset plafondit, joiden ainoa ongelma on se, että niiden loiste näkyy Joroisiin saakka. Hyvää on toki se, että jos menee roska silmään, näissä valoissa näkee kallonpohjaan asti. Huonoa taas se, että nämä kypsentävät raa’an broilerinkin. 

Sopivaan aikaan vuorokaudesta sopivasta kulmasta sitä voisi ihan luulla melkein taloksi.

Eipä noita valoja paljon tule pidettyä päällä muutenkaan; kesällä ei valoja tarvita ja jos tarvitaan, seinävaloilla saa tarpeeksi tunnelmaa. Talvella taas ei tule istuksittua terassilla kovinkaan paljon ja jos istuksitaan, seinävaloilla saa tarpeeksi tunnelmaa. Oiva idea oli pyytää sähkömieheltä pääoven ja numerovalon bonariksi hämäräkytkin. Muille peruskauraa, meille huima suunnittelullinen riemuvoitto. Ja toki lisäkulu.

Laskepa huviksesi, kuinka monta kertaa jaksan avata roskilaatikon.

Tapetit ja laatat löysivät paikkansa. Teemana vihreä ja turkoosi / narkoosi. Seija Ala-Kauttalla on hyvä värisilmä, joten eipä onneksi näihin valintoihin tarvinnut kummemmin puuttua. Hellan edustalle laitettiin laatat, ja koska kylppärin lattialaattaa oli jäänyt yli, laitettiin kylppärin lattialaattaa. Siinä leivinuunin lämmössä on hyvä itseään saippuoida, kun maass’ on hanki ja viemäri jäässä. 

“Muille peruskauraa, meille huima suunnittelullinen riemuvoitto.”

Meillähän on tontilla kaikenlaista ylijäämäpuutavaraa. Löytyy kuusilankkua, koivulautaa, painekyllästettyä, lehtikuusta, vaneria, osb-levyä ja Jamppa Tuomisen maxisinkku. Ajattelin, että tehdään saunan lauteet näistä. Mikään lauta kuitenkaan ei timpurille kelvannut. Hauska tilanne: asiakas pyytää, timpuri kieltäytyy. Olen yhä sitä mieltä, että paksusta kuusilankusta olisi saanut mainiot lauteet, mutta silti piti käydä ostamassa leppää K-raudasta. Ei se huono ratkaisu ollut ja eipähän tarvinnut höyläyttää kuusilankkuja. 

Näitä maisemia pitää tuijotella pari vuotta, ennen kuin päästään tämä mörskä gryndaamaan.

Olin laskenut leppälaudan menekin niin hyvin, että sitä jäi puuttumaan n. 20 metriä eli 2 pakettia. Raksapaskan tässä vaiheessa silmä on harjaantunut jo uskomattoman tarkaksi. 

Timpuri marssi ulos, kun vaadin lauteista tiheämmät.

No sitte - seikkailuja KVV-IV:n ihmeellisessä maailmassa

Meillähän EI sitten ollut muuttotarkastusta. Asiasta oli puhuttu yli kolme viikkoa aiemmin vastaavan mestarin kanssa, mutta meillä nyt ei ollut muuttotarkastusta. Sen sijaan vastaava ja KVV-IV-valvoja kävivät paikan päällä. Tapasin itsekin KVV-IV-valvojan ensimmäistä kertaa. Ja aloituskohtaus on tyylikäs:

Pääsen paikalle hieman myöhässä. Sisään tullessani KVV-IV-valvoja on ohjeistamassa timpureita repimään sisäovien kynnykset pois, jotta ilmanvaihto toimii. Hieman ihmettelen asiaa.

MINÄ: Meillähän on siis tuloilmaventtiilit seinissä.

KVV-IV: Joomuttakato millä se ilma kiertää kun se ei pääse oven alta liikkumaan.

MINÄ: Meillä on huonekohtaiset poistot.

Siinä se tuli - koko projektin coolein punchline! Tylyn asiallinen lause, joka osoittaa yhtä aikaa sekä valtavan tietomääräni IV-hommeleista että katu-uskottavan asenteeni.  

IVV-HV: Aha, no sitte. 

No sitte. Niinpä. 

Rakennusvalvonnan hyväksymä ilmanvaihtoventtiili: t-paita ja pannulappu.

No sitte. HIV-KVG-valvoja sanoi olevansa kaupungin viemäriführeriin yhteydessä heti maanantaina ja pitävänsä minut ajan tasalla. 

No sitte. Tämä postaus julkaistaan perjantaina, eikä koko viikolla kuulunut mitään IT-HPV-valvojasta. Ehkä ei koskaan kuulukaan ja talomme vajoaa vähitellen ameeban kiveksen kokoisen tonttimme pohjattomaan rämeeseen. 

Me nyt kuitenkin koetamme asettua kotiimme, joka ehkä tuntuisi enemmän kodilta, jos siellä voisi rauhassa istua, löhötä ja syödä. Kodissa huonekaluilla, astioilla ja ilman työmiehiä - niin mukavia kuin ovatkin. Mutta kodissa ollaan, toivottavasti pian myös kotonamme.

“Kaikki on valmista. Tai no, ainakin lähes. ”

Muuttotarkastus - pieleen meni

Käyttöönottotarkastus, eli kavereiden kesken muuttotarkastus, piti olla perjantaina. Arvatkaas pikkuiset karva-elmerit mitä: ei ollut. Kahta päivää aiemmin keskiviikkona saimme nimittäin vastaavan työnjohtajan / pääsuunnittelijan kiinni. Hän oli saanut KVV-IV-valvojan kiinni. KVV-IV-valvoja ei ollut saanut hommien päästä kiinni. Muuttotarkastus siirtyi.

Kodotus, ilman koota. Shaken, not stirred. 

En ihan tarkkaan tiedä, mitä kaikkea todistusta, pumaskaa ja pöytäkirjaa piti olla esitettäväksi, mutta sinne jonnekin horisonttiin se muuttotarkastus pakeni. KVV-IV-katselmus siirtyi seuraavan viikon keskiviikolle, minkä jälkeen mahdollisesti muuttotarkastuskin voidaan pitää. Ehkä jopa tapaan KVV-IV-valvojankin kertaalleen tämän projektin aikana. Toki voi olla, että hän pysyy hiljaa ja piilossa laskun lähettämiseen asti. 

Etsi kuvasta a) tuuba, b) separaattori ja c) KVV-IV-valvoja.

Sähkömiehelle tieto muuttotarkastuksesta oli tullut vasta tämän viikon maanantaina ja silloinkin minulta. Pari päivää myöhemmin pääsin ilmoittamaan hänelle tarkastuksen siirtymisestä. Jotenkin loppuun asti projekti pysyy uskollisena tyylilleen: mikään ei hoidu ihan kunnolla, eikä ole kellään hanskassa. 

Pimpeli pömpeli

Meidän katollemmehan nousi komea savupiippu intensiivisen muurausviikonlopun aikana. Pian sen jälkeen piippu sai seurakseen sen verran suuren määrän pömpeleitä, että kattomme näyttää Kouvolan keskustalta. Muutaman näiden juuresta norui vähän vettäkin sisään ullakolle, mutta asia on (toivottavasti) nyt korjaantunut, kun pömpelit ovat saaneet pellit päälleen. Ovathan ne kivan näköisiä, mutta savupiipun asema kattomme uljaana yksinvaltiaana on mennyttä. 

“Yks on piippu pieruloille, toinen tuskanparahduksill', kolmas keveille kaasuille, neljäs niskapaskaloille, viides rektaalin rassaukseen.”

Kun savupiippukin pääsi eroon pressuburkhastaan, pääsemme pohtimaan jopa ihan tulienkin tekemistä hellaleivinuuniin ja leipasemaan elimolaisia rahkahintiköitä. Hellanlevyt olemme tosin hukanneet jonnekin, joten puuhellan puolen tulet saavat vielä odottaa. Muurarikin ehti jo kysellä, toimiiko hella. Toivottavasti piakkoin voimme antaa hänelle - toivottavasti myöntävän - vastauksen.

Laatantai

Pellin lisäksi saimme taloon loput laatat: piharakennuksen kylpyhuone ja sauna on nyt laatoitettu ja silikonitettu. Lisähommana pukkasi vielä välitilan sekä hellaleivinuunin laatoitus. Välitilaan tulee Seija Ala-Kauttan turkoosifetissin tyydyttämiseksi Iris Ceramican Be In Turquoise, mutta hellaleivinuuni laatoitettiin ylijäämälaatoilla: liitan eli hellanlevyn sivut vedettiin valkoisella seinälaatalla ja hellan edusta ja sivu kylppärin harmaalla laatalla. Olimme ostaneet hellanluukkujen eteen halvan suojapellin, mutta laatoittaja solvasi ratkaisua sen verran uskottavasti, että päädyimme laatoittamaan yhden rivin lautalattian puolelle, jolloin 40 sentin suojaetäisyys hellanluukusta täyttyy.

In Finland we put this thing called töttörö on the roof. Santa Claus can satisfy himself with it.

Laatoituksen alle tuli vesieriste, jotta laasti tarttuisi kunnolla. Sydämeen tosin sattuu, kun Ponttiset-koivulautalattiaan vedetään kumista smurffinvisvaa. 

Hanoi roks

Pientä säätöä oli LVI-firmankin kanssa. Sen saman, jonka piti hoitaa IV-hommat kesäkuussa, mutta ne aloitettiin syyskuussa. Tällä kertaa kyse oli tosin meidän mokastamme. Perjantaina LVI-simojen piti tulla tontille ja oletimme timpurin olevan paikalla. Timpuri ei ollut paikalla. Kesken hommieni satuin vilkaisemaan kännyäni, johon oli vartin aikana tullut neljä puhelua. LVI-oskarit olivat odotelleet ulko-oven takana ja päättäneet sitten lähteä käymään toisella työmaalla. 

Sitten LVI-taneli lähti lounaalle ja pamautti teknisen tilan oven takanaan lukkoon, jolloin Seija Ala-Kautta sai silpaista jo toistamiseen tontille availemaan ovia. Sen verran epäonnistuneesti LVI-saulien nokkamies peitteli harmitustaan, että päädyimme antamaan heille kämpän avaimen - mikä nyt olisi pitänyt tehdä muutenkin heti alkuunsa. 

“Kumista smurffinvisvaa.”

LVI-osmojen hommat etenivät (alkuhärdellin jälkeen) oikein mainiosti ja mukaviakin asentajat olivat. Vessanpöntöt liimattiin, lavuaarien hanat löysivät paikkansa ja yleensäkin letkuja ja lutkuttimia läimittiin kaikkiin mahdollisiin koloihin kuin DTM:n pikkujouluissa silloin kultaisella 2000-luvulla. 

Mutta mitämitämitä helevettiä se tämä nyt oikein on?????????

Kaikenlaista turhaa luksusta sitä ihminen haaliikin.

Vettä, eikä edes kattovuodosta! Hanaa! Ahaa! Ihan nannaa! Ah, ihanaa! Nananaa!

Hanan vielä loristessa vessasta selkäni takaa kuului vessanpöntön vetämisenkin ääni. Kuin kerubien harpunsoittoa olisi kuunnellut. En viitsinyt pilata tunnelmaa kysymällä putkimieheltä, koeponnistiko hän pöntön ykkös- ja kakkospuolelta. 

“Letkuja ja lutkuttimia läimittiin kaikkiin mahdollisiin koloihin.”

Oma kontribuutioni oli koota piharakennuksen kylppärin allaskaappi. Piharakennuksessa ei vain vielä ole valoja, joten kännykän valossa teki hieman tiukkaa tiirailla, montako ruuvinreikää ja millä puolella Ikean Hässepusse-kalusteessa olikaan. 

Se mahtui!

Nimittäin Stalan terästiskipöytä. Vähän oli paineita, tuleeko liesiaukko oikeaan kohtaan, vai alkaako keittiössä rälläkkä räyhätä. Kun toinen tiskipöytä istahti nätisti kodinhoitohuoneeseen, niin pulssi ja verenpaine saattoivat hetkellisesti jopa laskea. Sitten muistin taas muuttotarkastuksen.

Teräksenvärinen me kyllä tilattiin, mutta onhan tää sininenkin ihan kiva.

Mutta onhan se nyt päheää, että talossa on hanoja.

Kuka tapettiin tapettiin?

Ensin oli ajatus kirsikankukkatapetista, joka maksoi 1300 euroa. Sitten löytyi halvempi mantelinkukkatapetti Etzystä jostain Juuttaan maan Taavetin kaupungista. Loppujen lopuksi ostimmekin mantelinkukkia K-raudasta, tuosta runollisen rakkauden sykkivästä tumakkeesta. Olihan tapetti kivannäköistä rullassakin, mutta ehkä se seinällä on vielä kivempaa. Näky herkisti hetkeksi jopa elämän kyynistämän Seija Ala-Kauttan.

お尻に桜を刺してもいいですか

Jos vielä jätettäisiin hellaleivinuunin edustan vesieriste ja Stalan tiskipöydän suojamuovit silleen, niin sama turkoosi väriteema toistuisi läpi huoneiden. Silloin voisi päästä jo Glorian kotiinkin. Paitsi ettei asuta Töölön eteläpuolella. Mutta sentään Uudenmaan peräsuolella.

“Mantelinkukkia K-raudasta.”

Perintörinsessa oli saanut valita omaan huoneeseensa tapetin. Ihan mukavalla maulla on onneksi tytärtämme siunattu - tapetti on väriltään suht neutraali, eikä siinä ole yksisarvisia tai / ja pinkkiä.  

Mikä tätä nykynuarisoa vaivaa, kun seinälle pitää saada sinisiä lepakoita?

A-puoli: Lainaa vain, B-puoli: Vippaa mulle viiskyttonninen

Nöyrinä anelimme Nordealta lisää lainaa, kun massimuskelimme surkastuivat kuin bodarin kivekset aktiiviuran jälkeen. Lupaus tuli, ehtona LKV-tasoisen kiinteistövälittäjän arvio talomme arvosta. Kävi säkä, kun tuttuihin kuuluu pätevä, mukava ja tilanteestamme jo taannoin tietoiseksi tullut kiinteistönvälittäjä. Arvio saatiin käytännössä samantien. Samalla kävi selväksi, että jos tämä mörskä pitäisi nyt myydä, emme saisi omiamme pois. Talon arvo meille muodostuu siis asumalla, ei gryndaamalla. Mutta kun itselle tehdään ja loppuelämän kotia ja panostus ja pihistys ja uniikki paniikki ja mitä niitä nyt on. Ai niin, Riviera Maison.

Ja kuulkaas karvaiset pikku nylkyttäjä-elmerit, muuttotarkastus voi olla joskus ihan pian ensi viikolla ensi kuussa tänä vuonna ehkä joskus pelkkä vitsi.

“Muuttotarkastus siirtyi.”

Muutto lähenee - rahat vähenee

Voi tätä blogin nimeä. Miksi, oi miksi valitsin sen? Esim. hyvakotinopeasti.blogspot.com olisi ollut vapaana. Tai ohotalovalmistuikinjo.blogspot.com. Tai halpahyvakotiniinnopeastietteikissaakaanehdisanoakuinpitkahantaiseksimaukuvaksiotukseksi.blogspot.com.

Mutta ei. Kodotus tuli ja ilman k-kirjainta on kyllä menty. Miten paljon sitä voikaan mokailla valinnoissaan, joista seuraa aikataulujen venymistä, mistä seuraa tekijöiden vaihtumista, mistä seuraa lisää aikataulujen venymistä, mistä seuraa odottelua. Mutta se olennainen:

Muuttotarkastus on 5.11. eli ihan justiinsa. Talo ei ole valmis. En tiedä tämän postauksen mennessa painoon, meneekö edes läpi, koska vastaava työnjohtaja / pääsuunnittelija ei ole vastannut viikkoon puheluuni eikä viesteihini. Mutta me muutamme, piste. On vähän pakkokin, koska nykyinen turvapaikkamme, kiva kerrostalokämppä, lähtee alta samana viikonloppuna.

Kyllä tästä tulee jollekin nuorelle perheelle varmasti ihan kiva uusi koti.

Hankkijat hankkii

Syyslomalla oli sen verran hankintadraivi päällä, että en muistanut kaikkea edes listata edelliseen postaukseeni. Tampereen Bauhausista mukaan tarttui sähkötoiminen pyyhekuivain, kavereiden kesken rättipatteri. Löysimme hattuhyllyllisen mallin, jonka kuvittelisimme olevan suht kätevä. Ainoa paikka sille tosin on kylppärin oven edessä, joten vielä on testaamatta, montako kertaa siihen naama mossahtaa, kun pimeässä hapuilee eturauhattomana vessaan. Samalla ostimme numerovalon, josta kotona totesimme, että ei kelepaa. Palautukseen menee. 

“Muuttotarkastus on 5.11. eli ihan justiinsa.”

RTV sai meiltä reippaat puolitoista tonnia, kun haimme sieltä ullakkoportaat sekä suihkukaapin. 

Ullakkoportaat ovat nämä:

Näitä pitkin voi myös laskeutua kaivoon ja jäädä sinne.

Suihkukaappi on tämä:

Olisin muuten pessyt suihkussa rahaa, mutta ei ole rahaa pestäväksi, kun se meni suihkuun.

Ja rättipatteri tämä:

Talvi-iltaisin on kiva kiivetä rättipatterinpankolle pureskelemaan purutupakkaa ja pruiskauttelemaan sylkiä lavuaariin.

Tässä taas urakoitsija tekee hommia tuntipalkalla:

Urakoitsija ei taaskaan päässyt paikalle, kun oli muuuuuuuta hommaa. Hän etsi huijattavaa, mä rehtiä.

Turkoosipsykoosi

Seija Ala-Kautta sai luvan hoitaa tapettien ja välitilan materiaalivalinnat. Minulle olisi kelvannut yllämainitun urakoitsijan ruuan palamisjätteen sävy, mutta Seijalla on tarkempi silmä ja nenä. 

Alunperinhän ajattelimme jättää välitilan hirrelle, mutta koska kaikkien timpurien mielestä “noikaapitalkaaroikkuajameneeihavvinoonkyllänytlaitetaanvaneria”, niin laitoimme keittiön seinään vaneria, jotta kaapit eivät alkaisi roikkua ja mennä ihavvinoon. Kupanruntelema kuusivaneri ei enää olekaan yhtä komeaa kuin massiivihirsi, joten siihenkin piti saada päälle jotain ihanaa. 

“Noikaapitalkaaroikkuajameneeihavvinoonkyllänytlaitetaanvaneria”

Lopulta löytyi ihanaa. Iris Ceramican Be In Turquoise (suomeksi “Oleksää Turuus”) -laatta. Ihan kiva, mutta ihan sama. 

Ei ihan yhtä njääh kuin Greensea, mutta vähän enemmän fjong kuin Aquamarine.

Kun vielä piano- / vierashuoneenkin seinä kaipasi tapettia, värivalinta oli selvä. Olimme aikana ennen koronapaskaa ihastelleet Habitare-messuilla kirsikankukkatapettia. Ainoa ongelma oli sen hinta, joka oli yli tonnin per seinä. Mitä siis tekee rakentaja, jonka tili alkaa olla tyhjä? Ostaa samanväristä K-raudasta. Kukat eivät tosin ole kirsikkaa vaan mantelia, mutta tämänkin suhteen toimii tiibetiläinen mantra pronssikaudelta: ihan sama.

Kun tätä tapettia tuijottaa tarpeeksi kauan, alkaa tehdä mieli leikata korva irti. Yleensä oma.

Zero Pax given

Oletteko kuulleet sellaisesta pienestä jönköpingiläisestä huonekaluverstaasta kuin Ikea? Siellä Ingvar, Knulle ja Bjöbsan nakuttelevat kaikenlaista paskaa kasaan kiinalaisesta äidinmaidonkorvikkeesta ja kansa ostaa sitä kuin sheikki Harrod’silta. Keittiöhän meille ehti jo tulla ja itse asiassa suunnilleen jo asentuakin. Sen sijaan voihan Coldplayn hitti Pax You! 

Sitä on tottunut, että halutessaan netistä voi tilata kolmelta aamuyöllä seuraavaksi aamuksi kotiovelle pimeässä hohtavan hiilikuitutapiirin, joka hyräilee Für Eliseä - ekstrajuustolla ja S-bonukset päälle. Sen sijaan Ikeasta ei meinaa saada tällä hetkellä sitä eikä tätä, paitsi tiistaina klo 15.07 Vantaan tavaratalossa oli yksi kappale, mutta sitten ei enää ollutkaan. 

Sovittiin, että Seija Ala-Kauttan tantut ovat vasemmalla, minun kolttuni oikealla.

Keittiön suhteen ei ollut kummoisia ongelmia, mitä nyt muutamaa etusarjaa metsästettiin ja kulmakaapin sisuste on vielä vietnamilaisella tet-harjoittelijalla työn alla. Sen sijaan Pax-vaatekaappeihin näyttää olevan vaikea saada verkkokoreja. Yhtenä iltana niitä ilmestyi 64 kappaletta tavaratalon varastoon. Seuraavana aamuna niitä ei taas enää ollut. Arvioitu saapumisaika joulukuussa. Ikealla, tuolla firmalla, joka repii vaikka thaimaalaiselta lapselta hampaat, jos niitä tarvitaan Fukkemorsan-lavuaarin porsliinipinnoitteeseen.  

“Halutessaan netistä voi tilata kolmelta aamuyöllä seuraavaksi aamuksi kotiovelle pimeässä hohtavan hiilikuitutapiirin.”

Kuten olen toistanut monesti: kaikessa on kitkaa. Mikään ei mene sillai näpsäkän sujuvasti, vaan pitää selvittää, kysellä, oikoa, selvittää lisää, hankkia, todeta ettei löydy ja kattokin vuotaa. 

Siitä joku kiva pikku perhe saa kyllä oikein kivan pikku keittiön. 

Pari Paxia kuitenkin tilattiin (verkkokoreja vailla) ja roudattiin Seija Ala-Kauttan kanssa tihkusateessa taloon. Katsotaan, koska tilataan loput. Nyt ehkä pitää priorisoida hieman, sillä

Tarvitsemme lisää lainaa

Kotikaupunkimmehan on sellainen läntti anaalivisvaa likaisen ojan varrella. Tämä lumipallo, jonka kellertävässä sisuksessa olemme viimeiset viisi vuotta vierineet, lähti liikkeelle kun kaupunki muutti yleiskaavaa, koska kaupunki voi niin tehdä. Rintamamiestalomme sijaitsi liian hyvällä paikalla, joten alueelle haluttiin lisää asukkaita. Niitä saa helpoimmin kerrostaloihin. Kaupungin ei toki tarvinnut tehdä pakkolunastuksia, kunhan vain mahdollisti kerrostalojen kaavoittamisen omakotitalojen naapuriin, jolloin asukkaat saavat ihan itse päättää, jäävätkö kuusikerroksisen talon naapureiksi, vai myyvätkö tonttinsa isolle ihanalle rakennusliikkeelle. Juu, on vähän kitkerää tekstiä, sori siitä. 

“Läntti anaalivisvaa likaisen ojan varrella.”

Sitten kun asukas (ei rakennusliike) hakee tontilleen kaavamuutosta, naapurit tekevät valituksen hallinto-oikeuteen. Ymmärrän hyvin. Kyrsiihän se, kun Juudakset naapurista lähtevät kolmenkymmenen hopearahan perään ja jättävät Getsemanen tilalle Golgatan. Loppupeleissä tämä naapurien valitus oli kuitenkin meille eduksi, sillä se viivästytti kaavoitusta ja samalla nykyinen tonttimme saatiin kaavoitettua. 

Sen verran rankka tämä proggis on ollut, että tilasin jo arkun valmiiksi.

Kaupunki voittaa aina, sillä myymämme tontin laskennallisesta arvonnoususta kaupunki otti välistä 110 000 euroa. Ei siis kymppitonneja vaan yli satatonnia. Näin jälkeenpäin se satatonnia olisi ollut ihan kiva käyttää tähän proggikseen. Mutta samasta syystä miksi koira nuolee muniaan, kaupunki perii maankäyttömaksua. 

Nyt siis tarvitaan vielä lisää rahaa. Lainaneuvottelu on edessä lähipäivinä. Olisivat halunneet valmiusastetodistuksen, mutku me muutetaan taloon 4 päivää lainaneuvottelun jälkeen. Se on siis aika valmis. Ja toisin kuin kotikaupungillemme, meille toivottavasti piisaa alle satatonnia. Mutta ihan varoiksi, jos lainaneuvottelu ei menekään läpi, niin kommentteihin saa laittaa YV:tä ja AV:ta, mikäli reippaalle rattopojalle olisi tarvetta. Olisin siinä hommassa ihan varmasti ainakin parempi kuin raksaprojektin organisoimisessa. Tai bloggaamisessa. 

Huuva muutti väriä

Vähän kuten Helsingin nykyinen pormestari muuttui muutamassa vuodesta AY-pomon niskanpunaisesta eiralaisen leskirouva von Knösselbergin kotelomekonsiniseksi, meidän eltaantuneen kerman värinen huuvamme sai pintaansa mustan maalin. Kolme purkillista kuumankestomaalia se vaati, mutta nyt on ihan kiva.

Parempi tämä kuva on kuin viime viikon postauksessa, mutta toisaalta onhan Haavemaakin parempi biisi kuin Juu juu juustossa löytyy.

Uskoisin, että tuli hankittua ihan kelvollinen kärykaukalo; ainakin siinä on sekä rasvansuodatin että sulkupelti. Jos ei lisälainaa tule ja gigolohommatkaan eivät ala vetää, niin sitten ongitaan omistamastamme ojasta silakkaa tai keräillään siruetanoita ja paistellaan niitä puuhellalla. 

Ledi nauhattaa

Tämä on pakko pistää päälle jokaisella työmaavisiitillä:

Jossain vaiheessa tulin lattialla tajuihini ja pyyhin hiekkapaperilla vaahdot suupielistäni.

Onhan tuo nyt niin korni, että se on jo mainio. Kaikkiin makkareihin tulee samanlainen nauha yhdelle seinälle katonrajaan. Sentään jokin asia tässä kaatopaikkapalossa tuottaa puhdasta ja lapsenomaista iloa. Kiitos Bauhaus 16,95€. 

“eisevalmistuikina.blogspot.com”