Blogi täytti vuoden - onnitteluni!

Kuka olisi uskonut vuosi sitten, kun aloitin viisastelun, veren kerjäämisen nenästäni ja omasta nokkeluudestani humaltumisen, että olen vuotta myöhemmin suunnilleen samassa pisteessä. Omistamme sentään palan maata, mutta se näyttää samalta kuin vuotta aiemmin. Olemme kyllä maksaneet jo jonkin verran kymppitonneja talofirmalle, mutta talomme puuvärkit saattavat yhä huojua jossain Päijät-Hämeessä. Kirjoitan yhä blogia, mutten edelleenkään ole sen ansiosta miljonääri.

Olihan tässä toki kaikenlaista juhlallisuutta. Aamulla otin parvekkeella vastaan Suomen rakennusmestareiden liiton kuoron onnittelulaulun “Olet sisäilma jota hengitän”. Sitten sain Suomen viisastelevat raksabloggajat ry:ltä pöytästandardin (jossain rakennusalallakin sentään on standardeja). Siihen oli kuvattu asiakkaalle pyllistävä urakoitsija.

Raudoittaja-Reiska tekstasi: "Siis OMG mä en kestä. Nää ihqut kynttilät on just niinku Jaskan koolaukset LOL!"

“Aamulla otin parvekkeella vastaan Suomen rakennusmestareiden liiton kuoron onnittelulaulun “Olet sisäilma jota hengitän”.”

Juhlat jatkuivat vastaanotolla, jonne ei tullut ketään, koska korona. Illalla oli jatkot, jonne ei olisi muutenkaan tullut ketään. Pidin kuitenkin kiitospuheeni, jossa käsittelin rakennusalan nykytilaa, Suomen euroviisumenestystä, henkistä terveyttäni sekä muita asioita, jotka ovat huonoissa kantimissa. Tarjolla oli kattopelliltä tarjoiltua makkarasushia, jossa riisi oli korvattu urakoitsijan ojaan kippaamalla betonilla sekä sormisyötävää, jossa oli vielä kynnetkin tallella. Proteiinia, sanoi entinen muurari, kun myyrän nielaisi.

Seinälle heijastettiin videotykillä blogin saamia kommentteja ympäri maailmaa, eli siellä pyöri nonstoppina teksti “Ihan kiva, mutta et viittis kiroilla niin paljon t. äiti”. Loppuillasta luulin, että joku oli järjestänyt spontaanin tanssiesityksen, mutta järjestysmies vain kompastui linjalankaan. Luulin myös, että JVG tuli keikalle, mutta se olikin vain mäkihypyn ensimmäinen kierros Garmisch-Sportengürckhenistä ja jurpo pipo narikassa.

Muurari-Maukka oli bongannut ihanan spelttijauhokuppikakkureseptin netin vauvapalstalta. Soija oli korvattu härkäpavulla, joka oli korvattu luomulla.

Vieraiden vähyydestä johtuen minglailin täyttämään skumppalasini vessan hanasta ja päivittelin peilikuvalleni rakennuttamisen kustannuksia. Peilikuvani oli ihan samassa tilanteessa.

“Riisi oli korvattu urakoitsijan ojaan kippaamalla betonilla”

Loppuillasta aloin olla jo aika iloisessa kunnossa. Hetken pidin jopa rakennustarkastajaa ihan ihmisenä. Aamulla oli morkkis. Lähetin oikaisusähköpostin virastoon. Sen vastaanottamisesta kaupunki laskutti 117€. Plus alv.

Sähkäri-Seppo ei päässyt paikalle, kun oli putkassa, mutta tekstasi: "Moi mussut. Toiv. teil on kivaa. Käydään sit skumpalla, kun toi kumihanska tulee luonnollista tietä ulos. Siis iik ootte niin raksui!"

Koska uuden blogivuoden alkaessa on hyvä myös uudistua, Kodotus laajentaakin kosmetiikkavinkkeihin. Ensimmäinen meikkivinkki on ripsiväri.

Kodotus kiittää kuitenkin kaikkia kovin kauniisti. Ensimmäinen vuosi on siis takana ja blogin nimi todellakin on osoittautunut osuvaksi. Noomen est aamen, kuten muinaiset hyvinkääläiset sanoivat. Olen oppinut paljon bloggaamisesta ja ehkä vähän raksaamisestakin. Hermo on mennyt ja veri paennut päästä vuorille. Projektiin on löytynyt tyyppejä, projektista on lähtenyt tyyppejä, projektiin on buukattu tyyppejä, jotka ovat lähteneet jo ennen kuin buukkaus on alkanutkaan. Joku on ollut sovittuun aikaan paikalla, toinen on luvannut tehdä suunnitelman jouluksi ja saa taas vappuna asiasta muistutusviestin. Moni on auttanut, harva ilkeyttään hankaloittanut.

“Kodotus kiittää kaikkia kovin kauniisti.”

Mikäli luet tämän, olet ilmeisesti blogiani lukenut. Kiva! Lukijoita on ollut yllättävän paljon, vaikken ensimmäisenä vuonna ole ihan hirmuisesti blogia kehdannut rummuttaa. Vanhemmilleni voisin kertoa tästä ensi vuonna. Samalla, kun kerron, että minulla on kaksi lasta. Mutta siis: Kiitos molemmille kaikille blogin lukijoille. Kodotus tekee parhaansa pitääkseen saavuttamansa tason - mitä se sitten tarkoittaakaan.

Kuvat: Pixabay