Raksamessuilla - taas

Projekti jumittaa tällä hetkellä sen verran, että on melkoinen déjà-vu olla samoilla messuilla, samoille paikoille pystytetyillä ständeillä juttelemassa samoista aiheista samojen myyjien kanssa.

Viime vuoden Omakoti-messuihin verrattuna ei tavallaan ole tapahtunut paljon. Toisaalta voi olla, että asiat saattavat piankin vyörähtää aivan uudelle nextille levelille. On toki myös mahdollista, että istun vuoden päästä saman Myyrmäki-hallin samassa pöydässä syömässä samaa sämpylää (tai ei nyt siis ihan samaa) ja kertomassa samoja sydämeenkäypiä juttuja tilanteestamme, joka toivottavasti pian nytkähtää eteenpäin.

 Ulkoporealtaan vedenkulutus on arvioitu pikkuisen ehkä alakanttiin. 

Piipahdin siis messuilla lauantaina. Ehdin paikalle pian avaamisajan jälkeen, sillä nukkuminen on luusereille kuten karhuille ja kansanedustajille. Paikalle oli kuitenkin jo raahautunut kiitettävästi muitakin raksastajia. Ensimmäiset kymmenet minuutit olikin sellainen olo, että haluan vain vältellä kaikkia työnsä puolesta minulle ystävällisiä ihmisiä. Jossain vaiheessa kommunikoiva apina minussa kuitenkin heräsi ja uskalsin ryhtyä juttusillekin.

Tältä siellä näytti:

Tältä minusta tuntui, että siellä näytti:

Se ei tainnutkaan olla messukarkki.

Ei nämä messut nyt mitään ratkaisseet, mutta muutaman kivan idean takia täällä kannatti käydä. Lähdetään liikkeellä keittiöstä, koska keittiö on kodin perna. Asumme tällä hetkellä rintamamiestalossa, joten on aika vaikea suhtautua kriittisesti 50-lukulaisen näköiseen keittiöön - varsinkin, kun sen toiminnallisuus on tuotu tähän päivään.

Vielä lavuaariin mummo kutomaan sukkaa, ja illuusio viattomuuden ajasta on täydellinen.

Aika ihana, vaikka itse sanonkin. Valmistajana Keittiötehdas Karamelli. Nyt kun Ikean keittiöviikotkin on kuopattu, niin tänne lähtee tarjous, jos joskus projektissa sinne saakka päästään.

Keittiöissä pysytään. Minua on aina häirinnyt työtasoihin erikseen kiinnitettävissä tiskialtaissa se, että altaan ja tason liitokseen kertyy kosteutta ja kaikenlaista ryönää. Viime siivouspäivänä sieltä löytyi mm. tauhkaa, nöyhtää, sälpettä ja Britannian pääministeri. Toiveissani olisikin teräksinen tiskipöytä. Yllättäen sellainenkin löytyy rintamamiestalostamme. Stala on kuitenkin kehittänyt uuden ratkaisun ryönän välttelyyn: hieno, teräksinen, pelkkää allasta isompi mutta koko tiskipöytää pienempi pesuallas tasoineen. Aika upea! Tällainen tulee meille!

Tämä upea taso oli tehdä minusta jo objektiseksuaalin, kunnes päätin pysyä uskollisena rakkaalle valurautapatterilleni. Sillä on niin lempeä huumori.

Jaahans, tämä onkin kuulemma tilaustuote. Hinta 1600 euroa. Ei tulekaan. Ämpäri kelpaa ihan hyvin.

Välissä oli käytävä syömässä sämbylä ja kaffi. Ja pitäähän sitä minua ruokkinutta kättä hieman nuolaista: sain vetää nämä särpimet Aatos-hirsitalojen piikkiin. Kuka väittää, ettei bloggaaminen kannata? Pian on verottaja perässä.

Kappas, muovia, mieliainettani!

Kyllä egolokisuuskin on hyvin messuilla hoidossa. Ei muovia harmita, kun on seurana kaikkea muutakin.

Ja hei, yksi pyyntö kiltit järjestäjät ja näytteilleasettajat: älkää jakako niitä ilmapalloja! Parin minuutin välein hehtaarihallissa kuului tuskainen pamaus, kun jonkun nöösin pallo puhkesi. Jos haluatte larpata paskojen timpureiden teloittamista, niin tehkää se jotenkin muuten. Uskon, että kaikkien korvat ja hermot kiittävät.

Oli pikkasen ankea kylpytynnyri. Vartija kiskoi minut uikkareista pois. Kiristi ikävästi. 

Pois lähtiessä teki tiukkaa päästä ulos parkkialueelta, mutta alueelle pääseminen vasta hankalan takana olikin. Hykertelin tyytyväisenä, kun olin tajunnut tulla paikalle ajoissa. Jos jossain on ilmainen pysäköinti, niin silloin tullaan todellakin autolla. Tai minun tapauksessani, ranskalaisella autolla.

Laittakaa selkeä lappu näihin, jos eivät ole käytössä! Ei ole minun syytäni, jos kahvi vetää pakin sekaisin. 

Zum zumpparumppa rumpatirei: kyllähän näissä bileissä nyt ihan mieluusti käy, jos vaihtoehtona on viettää aikaa perheen kanssa. Sain syödä itse kaikki messukarkitkin. Tai no, yhdelle ständille jätin pari.

Loppuun vinkki fitnesshenkisille raksaajille: laittakaa vessan kulkureitille teräspalkki, niin askelmittariin kertyy kivasti ylimääräistä joka päivä. 

Voi vee vee vee! - waiting waiting waiting

Ihan mahtavaa tämä odottelu! Tai siis kahden vuoden odottelu. Tai kahden ja puolen vuoden odottelu. Pikkujuttujahan nämä toki ovat. Talo, koti, tontti, mitä niitä nyt on.

Kevät 2017

Ensin odoteltiin, millaisia suunnitelmia suuri ja mahtava rakennusyhtiö oli tehnyt havittelemilleen naapuritonteille (kuusikerroksinen kerrostalo), sitten odoteltiin saman rakennusyhtiön tarjousta meidän tontistamme (huono), sitten odoteltiin muuten vaan.

Nico-Kimi odottaa, että betoni kuivuu.

Kesä 2017

Saatiinkin suurelta ja mahtavalta rakennusyhtiöltä parempi tarjous tontistamme ja päätettiin myydä.

Syksy 2017 

Solmittiin esisopimus tonttimme myymisestä (ja lastemme synnyinkodin jyräämisestä). Itkettiin. Alettiin odotella kaavaprosessin alkamista kaupungin koneistossa.

Seija-Quinoa odottaa, että lähestyvä jyly tarkoittaisi paalutuskoneen saapumista tontille.

Kevät 2018

Odoteltiin, alkaako kaupunki kaavoittaa tonttia, jonka toivoimme voivamme ostaa nykyisen tilalle.

Kesä 2018

Odoteltiin tilaamiamme makkaraperunoita Ismon grillillä.

Ramses-Gandalf von Knösselberg odottaa, että emännän iltaviskiin sekoitetut silmätipat alkaisivat vaikuttaa.

Syksy 2018

Odoteltiin, milloin nykyisen kotimme tontin kaavamuutos valmistuu, milloin siitä saadaan kaupat tehtyä ja milloin sen seurauksena pitää hilpaista kapsäkkien kanssa kaivurien tieltä.

Odoteltiin myös, miten havittelemamme uuden tontin kaavamuutos etenee.

Dirrt69Boy odottaa, että joku ottaa kuvan räppilevyn kanteen, koska oikea jalka on just niinku pitää.

Joulu 2018

Nykyisen kotimme tontin kaavamuutos meni läpi. Jee! Saadaan rahaa.

Eiku.

Naapurit valittivat kaavamuutoksesta hallinto-oikeuteen. Ei saadakaan rahaa.

Odoteltiin, että paha mieli menisi ohi. Ei mennyt. Joulu kyllä meni.

Lauri Liito-orava odottaa, että metsurin sahasta loppuu bensa. 

Kevät 2019

Odoteltiin havittelemamme tontin kaavamuutoksen valmistumista.

Odoteltiin iiiiiiiihan rauhassa naapureiden tekemän valituksen ratkaisua hallinto-oikeudessa.

Yks Ilpo Punavuoresta vaan odottaa, että Glorian koti tekisi jutun uudesta, monoliittisesta wc-istuimesta.

Kesä 2019

Havittelemamme tontit tulivat haettavaksi. Haimme. Odottelimme. Saimme.

Game of Thronesin sen jalattoman hemmon näköinen hemmo odottaa, että joku rakennusalalla olisi epähuomiossa mukava. 

Nyt

Naapureiden valitus kaatui hallinto-oikeudessa. Odottelemme, hakevatko valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Me odottelemme. Jos et tiedä mitä, palaa suoraan lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta. 

Olemme toki lähteneet viemään uutta taloprojektia eteenpäin (siitähän tämä blogi kertoo, yllättäen). Odottelemme tällä hetkellä myös, mitä tulevan tontin naapurit sanovat toiveestamme saada rakentaa hieman kaavassa sallittua lähemmäs tontinrajaa.

Vastaava mestari on syyslomalla. Odottelemme, että palaa lomalta.

Jasmique-5G odottaa, että tulisi 6G.

Kodotus eli kodin odotus. Tuli valittua turhankin osuva nimi blogille.

Seuraavan blogin nimeksi tulee "järjettömän suuri ja lyhyessä ajassa tapahtunut vertaansa vailla oleva menestystarina".

Kuvat: Pixabay

Vierailulla massiivihirsitaloissa - syysloman roadtrip sumussa

Rakas lukija! Tässä postauksessa käsittelemme ainakin seuraavia asioita:

- massiivihirsitalo
- massiivikuusihirsi
- forssalainen liha

Syysloma oli ja meni. Meillä toki olisi ollut syyslomaviikolla hyvin aikaa viedä taloasioita eteenpäin, mutta projekti seistä jököttää odotuksen tilassa kuin Mannerheim Kiasman edessä. Haluamme yhä uskoa, että kunhan yksi asia selviää, se johtaa toisen etenemiseen, mistä seuraa ratkaisu kolmanteen, ja sitten meillä onkin uuden kodin pihasauna lämpimänä ja korvapuustit uunissa. Mutta tällä hetkellä siis odotellaan, kun asia on korkeemmas käres.

Mitä siis tehdä, jos mitään ei voi tehdä ja lapsetkin on saatu riittävän monen sadan kilometrin päähän, etteivät kömmi yöllä viereen? Tai jos kömpivät, niin olisi pitänyt jättää niille näyttämättä Lassie palaa kotiin DVD:ltä.

Mepä kutsuimmekin itsemme kylään! Tai oikeastaan kahteen. Eikä tuttujen luo, vaan ihan vaan facesta bongattujen vieraiden tyyppien luo. Eikä naapuriin, vaan parinsadan kilometrin päähän. Alkon kautta liikkeelle, toisille tuliaisiksi valkkari, toisille punkku ja laadukas ranskalainen auto kehräsi meidät tien päälle.

Vasemmalla harvinainen albiinokirahvi parittelee jaavansarvikuonon kanssa. Uskomaton säkä, että satuttiin juuri kohdalle.

Suuntana oli läntisempi Suomi. Sää oli järjettömän sumuinen - koko päivän, koko matkan. Onneksi Google Maps kertoi, milloin pitää kääntyä ja mihin. Omasta mielestämme meidän tosin olisi pitänyt olla Turun Caribian porealtaassa, mutta löysimmekin itsemme Forssan Prisman parkkipaikalta. Aika täydellinen metafora elämästämme noin muutenkin.

Vastaan tuli myös sumuisten vuorten Corolla.

Forssa lienee suhteellisen työläisvoittoinen pitäjä, kun omistavaa luokkaa kohtaan tunnettu viha hohkasi jopa ravintolan ruokalistalta.

Vallankumous syö lapsensa. Vegaanit sorron yöstä nouskaa. Poppaloora, puhuva auto. Ja mitä niitä nyt on.

Muutenkin koimme hämmennyksen hetkiä, kun koetimme löytää lounaspaikkaa, jossa olisi ollut muutakin kuin punaista lihaa. Esimerkiksi Riihimäellä oli tarjolla:

Ma: lihapata tai nakkikeitto
Ti: nakkipata tai lihakeitto
Ke: mausteinen lihapata tai nakkipaistos
To: makkaraperunapata tai mausteinen nakkilihapaistos
Pe: lihamakkaramakkara tai nakkiliha-lihanakki

Hilipatapippaa kun pekonia dippaa!

Onneksi oli niin sumuista, että saatoin väittää puolisolleni, että hänelle tilaamani verinen naudankeuhko oli uutta nyhtökauraa.

Safarilla pitää olla tarkkana. Nyt en ehtinyt saada selvää, tuliko vastaan seepra, jagulaari vai lapsi, joka kutoo Vallila Interiorsin verhot.

KOHTEENA MASSIIVIHIRSITALO MÄNNYSTÄ

Google Mapsilla oli jokin tarve saada ajattaa meitä muutamaan otteeseen hiekkateitä ja maisemareittejä, mutta lopulta olimme perillä ensimmäisessä paikassa. Seuraavien syiden vuoksi olimme päättäneet itsemme kutsuttaa kylään:

- massiivihirsitalo
- painovoimainen ilmanvaihto
- tuulettuva alapohja
- järjettömän komea ja jykevä (perustusten George Clooney siis) perustus - vanhan kivinavetan graniittia. Jessus!
- tarjolla kahvia (otin santsikupinkin), pullaa ja eri sortteja keksejä (täytin repun, kun eivät huomanneet)

Jos tällaisen näkeminen ei herkistä, niin vikaa on silloin joko yhteiskunnassa, kasvatuksessa tai molemmissa.

Lievästi kateellisena ja kauhuissani kuuntelin, miten paljon ovat tehneet itse taloaan. Toiset osaa ja jaksaa, ja toiset (lue minä) hengästyvät jo siitä, jos ladattavan appsin koko on yli 100 megaa.

Aika vierähti kuin Anne Bernerin laatuaika Sipilän hallituksessa. Oli suunnattava vielä kauemmas länteen. Vähän kuin haltiat Taru sormusten herrassa, mutta sillä erolla, että meidän örkit oli isovanhemmilla hoidossa.

Myös vuoristomaisemat hivelivät silmiämme. Huomatkaa erityisesti jäätikön yläpuolella liitelevä kotka, sotka tai joku helevetin kuppatirppa. 

KOHTEENA MASSIIVIHIRSITALO KUUSESTA (JA MÄNNYSTÄ)

Mesta numero kaksi. Syytä oli olla taas kateellinen (ei kuitenkaan ehkä siitä, että kummassakin paikassa hirsitalon rakentaminen oli seurausta homeelle altistumisesta aiemmassa kodissa). Mutta se tontti: mäki, kalliota, näkymä merelle (kuulemma. Oli sen verran pimeää, että saattoi siellä olla Lidlin logistiikkakeskuskin). Ja miksipä olimme kutsuneet itsemme tänne? No:

- massiivikuusihirsi (yksi vaihtoehto myös meillä)
- varteenotettava talotoimittaja ja kokemusta parista muustakin - hyviä ja huonoja
- (törkeän) magee pihasauna (törkeän) hienolla paikalla
- tuulettuva alapohja

Paljon siis tässäkin projektissa asioita, joita olemme pähkäilleet. Ja jälleen, itse tekevät täälläkin taloaan. Ahistaa. Itsehän väsyn jo, jos talotehtaan esitteessä on mustavalkoinen kuva.

Välillä pysähdyimme mangopuulehdon suojaan vilvoittelemaan.
Alkuasukkaat puristivat meille ihanaa, tuoretta mehua liito-oravista.

Zum zummarumpparum: oli hienoa saada valistusta ja vinkkejä meitä pidemmällä olevilta hirsirakentajilta ja nähdä livenä eri vaiheissa olevia taloja ja ratkaisuja. Uskon edelleen meidän olevan oikeilla jäljillä tavoitteissamme, vaikka jotkut ovatkin tuoneet nimpparilahjoiksi pakkopaitoja, joihin on brodeerattu meidän nimemme.

Ja kaiken lisäksi, kyllä on kivoja ihmisiä, jos jopa meidät suostuvat kutsumaan kylään!

”Voi Frodo, onko mitään pahempaa kuin Mordor?”, Sam kysyi.
”Sam, Mordor ei ole pahinta”, Frodo vastasi ”vaan se, että sinne pitää mennä Turun kautta.”
”Voi örkin perse!” Sam ähkäisi.

Talopaketit - valmiusvaihtoehtojen vertailua

Talopaketti. Helpon kuuloinen sana. Mutta mikä valmiusvaihtoehto? Tarjolla on ainakin seuraavat vaihtoehdot:

• tee helevetti kaikki ihan itte
• säältä suojaan -asennus
• ulkoapäin valmis
• sisusta itse
• avaimet käteen
• muuttovalmis

Ryhtyessämme pohtimaan taloprojektin valmistelun aloittamista mietimme myös, miten paljon meillä olisi kykyä, halua ja osaamista tehdä asioita itse. Koska negatiivisia lukuja ei ole kiva kirjoitella, pyöristetään luku meidän kohdallamme vaikka nollaan.

Markkinoilla on jos jonkinlaista versiota siitä, miten paljon talotehdas tekee ja miten paljon jää rakennuttajan itse tehtäväksi.

Maatyöt

Lähdetään kuitenkin liikkeelle maatöistä. Rakennuttaja (eli siis sinä) hoitaa. Piste. Tilaat kaivurikuskin, joka ei tule paikalle. Tilaat toisen, joka maksaa paljon. Puolivälissä maatöitä selviää, että hinta tuplaantuu. Viikkoa myöhemmin tontilta löytyy liito-oravia, peruskallio sekä Jeesuksen pikkuveljen hauta (ei niin merkittävä kuin Jeesuksen ittensä hauta, mutta toisaalta onhan Makkaratalokin suojelukohde).

Etenkin pitkän viikonlopun jälkeen Maatyöt & Poika -firmalla oli vaikeuksia pysytellä vain tilaajan tontilla. 

Maatyöt voi toki antaa talotehtaankin hoidettavaksi. Tällöin talofirma tilaa kaivurikuskin, joka ei tule paikalle. Talofirma tilaa toisen, joka maksaa paljon. Ja talotehdas laittaa kaikkeen päälle oman katteensa.

Sitten tehdään perustukset, mutta ne eivät ole tärkeät. Pari harkkoa näön vuoksi pohjalle, kun ei haluta laittaa puuta suoraan mutaan, ettei hanskat likaannu.

Tästä alkaakin valintojen vaikeus. Vaihtoehtoja riittää: ihan itte, säältä suojaan -asennus, ulkoapäin valmis, sisusta itse, avaimet käteen ja muuttovalmis. Tutustutaan vaihtoehtoihin kaikkein paskimmasta ihan vähän vähemmän paskempiin.

1. Ihan itte 

Rakentajalla on joko paisunut ego, isä, joka omistaa rakennusliikkeen tai halu katkaista välinsä kaikkien sukulaistensa (ihan hyvä idea) ja kavereidensa (huono idea) kanssa. Rakentaja tilaa siis ns. pitkää tavaraa tontille. Pitkä tavara on kaiken maailman lautaa ja tiiltä, josta pitäisi alkaa sompailla taloa kasaan. Se on tarkoitettu niille, joiden ei annettu lapsena rakentaa legoja sokkona ilman ohjeita.

Tämän tavaran pitäisi tulla talotehtaalta tontille marraskuun 15. päivä, mutta se onkin ilmestynyt jo viikkoa ennen, koska silloin satoi poikkeuksellisen runsaasti ja löytyi eniten reikäisiä pressuja. Tästä rakentaja alkaa sitten suihkimaan linkkuveitsellä ja käsihöylällä taloa perheellleen, jota ei enää talon valmistuttua ole. Tai on, mutta ovat muuttaneet uuden iskän tai äiskän luo Poriin.

Tubettaja ei kertonut Nico-Väinämölle, että iPhone likaantuu, jos sillä tekee salaojat.

2. Säältä suojaan -asennus

Tämä on talotehtaalle haastavampi, koska nimitys viittaa siihen, että rakennusmateriaali pysyisi kuivana. Yleensä kuitenkin jossain vaiheessa saadaan riittävä määrä puuta ja villoja riittävän kosteaksi, jotta alan reklamaatioiden keskiarvomääriin päästään. Erona edelliseen ihan itte -pakettiin on se, että rakentaja pääsee nopeammin itkemään sisätiloihin. Kyynelten määrä on kuitenkin vakio. Ja se, että perhe muuttaa Poriin.

Tarkkasilmäisimmät pystyvät päättelemään, milloin säältä suojaan -asennuksen katkaisi helatorstai.

3. Ulkoapäin valmis

Moni kakku päältä kaunis jne. Seinät ja katto näyttävät olevan suunnilleen kohillaan, mutta sisällä ei ole mitään (perhekin on muuttanut Poriin). Siellä sitten tehdään mitä tehdään, miten tehdään ja miksi ihmeessä. Mutta naapureille näyttää siltä, että sehän edistyy kivasti. Ei se edisty. “Ulkoapäin valmis” vain kuulostaa kivemmalta kuin “sisältä kesken”.

Vielä viimeinen ponnistus: listat paikoilleen ja sitten sauna päälle!

4. Sisusta itse

Rakennusteollisuus olisi itse halunnut antaa tälle vaihtoehdolle nimen Haista itse. Punavuorelainen copywriter joutui kuitenkin tekemään lähes vartin hommia palkkionsa eteen muuttaessaan termiksi “sisusta itse”.

Siinä talotehdas “hoitaa talon sisäpuolelta valmiiksi levytetyille seinille ja valetulle lattialle”. Teksti on otettu erään talotehtaan sivuilta. Huomasitteko virkkeessä sanan “valmis”. Talo on tässä vaiheessa suunnilleen samalla tavalla valmis kuin Anne Berner oli Suomen merkittävin ministeri.

Talotehdas jatkaa: “Pääset tekemään sen jälkeen pinta- ja sisustustyöt täysin oman mielesi mukaisesti ja omassa aikataulussasi. Hankit ja asennat hankit kaikki kalusteet, kodinkoneet ja sisustusmateriaalit itse sieltä, mistä haluat.” Tämä on nätti tapa sanoa, että “me sössitään tää homma alkuun, hoida ite loppuun, kun et tajunnut, että hintaero muuttovalmiiseen on niin pieni, ettei sun omalla työllä oikeasti mitään säästöä tuu”.

Mirjam-Gunnelin oli vaikea valita huoneen sävyä. Tikkurilan värikartassa sekä Bresnevin kulmakarva että Areola korostivat tilaa yhtä hienosti. 

Avataanpa vähän muutenkin tuota talotehtaan lausuntoa: “Pääset tekemään sen jälkeen pinta- ja sisustustyöt täysin oman mielesi mukaisesti ja omassa aikataulussasi”.

Suomeksi: alan ammattilaisilta ei heru apua. Ostat rumia laattoja halvalla, jos joskus pääset sinne saakka projektissasi. Oma aikataulu tarkoittaa yötöitä työmaavalaisimen valossa kylmän roiskeläpän voimalla työpäivän jälkeen. Juomana silmistä valuvaa suolavettä. Puolisokaan ei auta, kun asuu jo Porissa.

Entäpä: “Hankit ja asennat hankit kaikki kalusteet, kodinkoneet ja sisustusmateriaalit itse sieltä, mistä haluat” (kirjoitusvirhekin on suoraan talotehtaan sivuilta).

Suomeksi: kyttäät tarjouksia, ajelet maakunnasta toiseen halvan vessanpöntön perässä ja tinkaat keittiökalusteita kuudestatoista paikasta. Lopulta ostat kuitenkin kaiken Gigantista. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Nekin kyllä kelpaisivat, vink vink.

5. Avaimet käteen

Ainoa, joka sai avaimet käteen oli ex-puoliso muuttaessaan Porissa asumisoikeusasuntoon.

"Tästä ikkunasta mun piti katsella naapuritontin mäskisiiloa käsikkäin Jippiina-Mirbellan kanssa."

5. Muuttovalmis

Termi “muuttovalmis” on usein ymmärretty väärin. Kyse ei ole siitä, että talo on niin valmis, että sinne voi muuttaa. Sen sijaan termi tarkoittaa, että jos haluaa muuttaa jotain valmistajan valmiiksi tarjoamaa ratkaisua, pitää olla valmis maksamaan ekstraa.

Jexu-Antero halusi lisätä muuttovalmiiseen seuraavat pienet, mutta arkeen luksusta tuovat yksityiskohdat: seinä, katto, ikkunat, lämmitys, wc sekä anoppi Guatemalassa.

“Muuttovalmiiseen talotoimitukseen sisältyy noin 70—80 prosenttia valmiin talon rakentamiskustannuksista”. Taloprojektissa tämä tarkoittaa seuraavaa:

80 prosenttia talon rakentamiskustannuksista = 183 700 euroa

Kun tähän lisätään loput 20 prosenttia kustannuksista, yksinkertaisella matikalla saadaan lopputulos:

100 prosenttia talon rakentamiskustannuksista = 470 000 euroa

On matematiikkaa ja matematiikkaa. Ja sitten on rakentamisen matematiikkaa.

Sitä olettaisi, että kunhan astuu muuttovalmiin talon kynnyksen yli, sauna on lämpimänä ja korvapuustit uunissa. Sen sijaan pitääkin tarkistaa, onko parketissa naarmuja, kipsilevyissä ruhjeita ja exä jo Tinderissä. Kyllä, siellä Porissa.

Näistä pahaa-aavistamaton rakentaja valitsee jonkin. Yleensä väärin. No okei, aina.

Kuvat: Pixabay

8 vinkkiä - miten kertoa taloprojektista lapsille?

Heippuli mussukat! Te molemmat.

Edellisessä postauksessani kerroin, miten kylmää kyytiä oli kertoa uudesta taloprojektista ja kodista lapsille. Koska rahaksi en ole bloggaamistani saanut muutettua, niin käytetään tätä edes terapiana ja jatketaan saman trauman purkamista.

Blogeissa annetaan usein neuvoja ja vinkkejä. Oma suhtautumiseni asiaan on vähän kimurantti: millä kompetenssilla voin neuvoa muita nuorallakävelyssä, jos joudun itse ensiapuun ja tiputukseen ihan vaan nenää kaivettuani (omaa, toim. huom.).

Myy-Miranda kuuli juuri, että taloon tulee painovoimainen ilmanvaihto, vaikka toivoi joulupukilta Valloxin Blue Sky -ilmanvaihtokonetta.

Mutta koska terapia jne, niin tässä 8 vinkkiä, miten kertoa lapsille uudesta kodista:

1. Mieti hyvä aika ja paikka.

Kannattaako täräyttää faktat pöytään lomamatkalla? “Ihanaa tää miekkakalapihvi. Otatteko lapset jäätelöä? Meidän koti puretaan ens viikolla.” Me mietimme sopivaa aikaa ja paikkaa pari vuotta. Eri asia, onnistuttiinko (ks. edelleen edellinen postaus).

2. Mieti etukäteen, mitä lasten kannalta kivoja asioita uusi koti tarjoaa.

“Naapurissa asuu Lillemor ja Adolf. Metsässä on lillukoita, voidaan tehdä niistä marmelaatia.” Onneksemme lasten kavereita asuu lähellä ja tontti rajoittuu metsään. Molemmat plussaa.

3. Muistuta, että lelut ja rakkaat tavarat saa ottaa mukaan.

Lapset sekoittavat (näköjään) kodin jättämisen lelujen jättämiseen. “Kyllä, Leppis ja Lammas otetaan mukaan. Juu ja legot. Ja iskäkin, ehkä.”

Nico-Zorro ei kestä ajatusta vesikiertoisesta lattialämmityksestä. Kaikilla kavereilla on ilmalämpöpumput tai ainakin VILPit. 

4. Talo ja koti ovat eri asioita.

Koti voi olla monenlainen ja eri aikoina eri paikassa, kunhan rakkaat ihmiset ovat siellä. Ja lelut. Toki hirsitaloon muuttaminen voi olla traumaattinen kokemus. Elämä on joskus rankkaa.

5. Älä ala käymään kauppaa.

“Älkää itkekö! Voidaan ostaa sinne uuteen kotiin teille poni, koira ja persu.”

6. Hillitte ny perkele ittes!

Älä menetä malttiasi tai murru, vaikka lapset raivoavat, syyttävät, itkevät ja kaikki on sinun syytäsi. Lapselle on turha huutaa “mutsis oli”, etenkin jos itse on se mutsi. Perustele lapsille, miksi päätös on tehty. Palaa tarvittaessa kohtaan 2.

"Siis miten niin jääkaappiin ei tuu jääpala-automaattia eikä no frost -sulatusta? Äiti, miksi teet tän mulle!"

7. Pehmennä vähän lohtusyömisellä.

Ei niitä marsuja tähänkään. Pulla on aina hyvää.

8. Anna lapsille lupa mutista, murehtia ja märistä myöhemminkin.

Lapsi saattaa vanhempiaan miellyttääkseen pakottaa itsensä hyväksymään karut tosiasiat ennen kuin on niitä oikeasti hyväksynyt. Anna lapsille(kin) aikaa.

Bonusvinkki:

Aloita maaperän muokkaus hyvissä ajoin ihailemalla vastaavanlaisia taloja/asuntoja. Puhu niistä hyvää. Ujuta puheisiin kivoja, uuteen kotiin liittyviä asioita pitkin matkaa. ÄLÄ puhu nykyisestä kodista pahaa, koska se on koti.

Muiskis! Ihqua viikkoa kaikille! Heipsu!

Jennica-Imeldoora murtui kuultuaan, että ulkoporeammeessa ei ole kaukosäätimellä vaihtuvia ledejä.

(Kuvat Pixabay / Jarmoluk, Bob_Dmyt, Reidy68, Vlynn, TheOtherKev) 

Surun 5 vaihetta - lapset ja tieto uudesta kodista

Kun olin nuoremman lapseni ikäinen, olin asunut isäni töiden vuoksi jo neljässä kaupungissa eri puolilla Suomea. Viimeisimmässä kotikaupungissanikin olin muuttanut kaupungin toiselta laidalta toiselle.

Omat lapseni ovat koko elämänsä aikana muuttaneet yläkerran pienemmästä makkarista isompaan. Ja sänkyä on siirretty kerran huoneen sisällä.

Tämän vuoksi ajatus siitä, että lastemme syntymäkoti revitään tältä planeetalta on aiheuttanut meissä vanhemmissa melkoisesti surua ja stressiä. Lisää stressiä aiheutti tieto siitä, että jossain vaiheessa meidän on kerrottava lapsillemme asiasta. Olemme itse tätä asiaa prosessoineet jo yli kaksi vuotta, mutta olemme halunneet säästää lapsia epävarmuudelta niin kauan, kun asiat ovat vaiheessa ja epäselviä.

No, asiat ovat vaiheessa ja epäselviä edelleen, mutta talosuunnitelmat ovat edenneet tänä syksynä sen verran pitkälle, että eräänä iltana päätimme kertoa asiasta. Nostimme siis kissan pöydälle, joskin se kissa oli kyllä tässä tapauksessa pikemminkin raivotautinen tiikeri.

Kuvassa raivotautinen tiikeri

Surun viisi vaihetta tuli kyllä käytyä läpi hämmentävällä tarkkuudella:

Vanhemmat: “Te lapset ootte varmaan huomanneet, että me vanhemmat ollaan viime aikoina puhuttu aika paljon taloista. Se johtuu siitä, että me ollaan saatu kiva tontti ja ajateltiin, että me voitaisiin rakentaa uusi talo.”

1. Kieltäminen

Tytär: “Mä en muuta!” ja ryntää itkien toisen huoneen sohvalle makaamaan

2. Viha

Poika heittelee pehmoleluja ja pärisyttää sylkeä vanhempia päin

Koetamme selittää, miksi olimme ratkaisuun päätyneet (“kun nykyiselle asuinalueellemme tulee naapuritonteille kerrostaloja”), mutta lapset ovat aivan murheen murtamia. Meiltäkin tulee itku siinä vaiheessa, kun poikamme kysyy, onko siellä omenapuita.

Vahvaa symboliikkaa. Siis tosi vahvaa.

3. Kaupankäynti

Poikamme haluaisi lohdutukseksi muovisen leikkuupuimurin ja / tai katsoa kännykältä videoita. Emme myönny.

4. Masennus

Koetamme kertoa millaista taloa olemme suunnitelleet, mutta poikamme vaati, että talon pitää olla täsmälleen samanlainen kuin nykyinen kotimme (“Sinne pitää tulla samanlainen puu, samanlainen maja, samanlainen terassi ja samanlainen tramppa”). Iso pettymys on, että uuteen taloon ei tule yläkertaa eikä kellaria. Etenkin yläkerran puuttuminen vaivaa poikaamme. Hän toistelee sitä vielä yölläkin herätessään. Ja aamulla. Tyttäremme toipuu järkytyksestä nopeammin.

"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt' Google Maps hirsitalohon vie"

5. Hyväksyminen

Lähdemme lopulta keskustaan kahville. Poikamme alkaa vähitellen toeta ja tyttäremme on jo asian suhteen suht ok. Poika ilmoittaa haluavansa tehdä sitten kaikki maatyöt kaivurilla. Ja nosturilla. Mieliala alkaa nousta cookien, juustohampurilaisen ja jättikorvapuustin ansiosta.

Lapset pyytävät päästä katsomaan tonttia, vaikka aiemmin olivatkin kieltäytyneet sinne lähdöstä. Käymme ilta-ajelulla. Tytär haluaisi jäädä autoon, mutta suostuu lopulta mukaan. Rämmimme rämeikössämme ja kerromme, mitä tulisi minnekin. Poikamme ei tykkää metsästäkään, kun siellä on niin korkeita puita. Lasten kannalta kivaa on, että kummankin pari kaveria asuu ihan nurkan takana.

Illalla lasten nukahdettua on aivan hakattu olo. Lasten ensireaktio oli juuri niin voimakas kuin olimme pelänneetkin. Olemme kuitenkin helpottuneita, että raivo laantui melko nopeasti kiinnostukseksi. Nyt taloasioista voi puhua suomeksi - tähän asti on käytetty englantia tai ruotsia.

Koko prosessi otti sen verran syvältä sydämestä, että ihan poraa tarvittiin.

Olimme etukäteen miettineet, millä argumenteilla myisimme uutta kotia lapsillemme. Työkoneisiin hurahtaneelle pojallemme kerroimme, että saatamme tarvita hänen apuaan maatyö- ja raksahommissa. Tyttärellemme taas lupasimme oman huoneen, jota hän on kovasti kaipaillut. Lisäksi olin jo pidemmän aikaa ihaillut hirsitaloja ja sivulauseessa kehunut, miten kivoja ja hyviä ne ovat. Tämä ujutus ei tosin mennyt ihan niin huomaamatta läpi kuin olin kuvitellut, vaan sain kuulla tyttäreltäni suht taajaan leukailua asiasta (“aina sä puhut niistä hirsitaloista”).

Jatkan saman teeman parissa seuraavassakin postauksessani, sillä surun viimeinen vaihe on...

6. Bloggaaminen

Ja palkinnon vuoden syvällisimmästä kuvasta saa... joku muu!