Narvi Löylyvalmis - joulusaunan pelastaja

Blogiyhteistyö - Narvi Oy

Ja tapahtui niinä päivinä, että paniikki meinasi iskeä. Suuri joukko sukua oli kutsuttu jouluksi kotihin jos pieneenkin, jossa pidettäisiin joulujuhla suloisin. IV-asentajien ollessa poissaolevina ilmastointiputkista tip tip tippui vettä lattialle ja saunan savuhormista ei saatu pyynnöistä huolimatta tarjousta. 

Ja niin rakennuksen kesken ollessa joulusaunan aika tuli. Niin panikoin minäkin puolisoni kanssa, joka ei toivottavasti ollut raskaana. Ei auttanut edes lähteä Galileaan, sillä Quiriniuskaan ei ehtinyt enää toimittaa kevythormia tällä aikataululla. 

Onneksi Narvin tehtaalla oli suuri joukko löylyllistä sotaväkeä ja he sanoivat: “Ja katso, teille on tänä päivänä syntynyt Narvi Löylyvalmis kiuas, jonka syntymäpaino on 38 kiloa ja yhdeksän kilowattia”. 

Siellä se nököttää. Eiks oo söpö. Ihan isänsä näköinen.

Se olisi siis välipäiväevankeliumin aika. Mukavaa vaihtelua tästä normi-ilmestyskirjasta, jossa kukaan ei koskaan ole kärsinyt yhtä paljon kuin me. 

Minä ja sauna 

Lähdetäänpä liikkeelle omasta saunahistoriastani, koska kaikkia ihavvarppina kiinnostaa. Ensi postauksessa kerron sitten, mitä kappaleita olen kuunnellut tänä vuonna eniten Spotifystä. Sitten teen listan, minkä värisiä paperiliittimiä olen käyttänyt eri virastoissa työskennellessäni.

Kyllä. Kylpyhuoneessa on vessanpönttö. Voi ei, siinä sitä joku vaivaisukko sitten istuu torttua vääntäen ja piippua poltellen. Aina.

Lapsuudenkodissani (myyty, nyyh) saunoimme käytännössä lähes joka ilta. Edellisessä kodissamme (purettu, nyyh) saunoimme muutaman kerran viikossa, jos polttopuuta oli reippaasti. Kun puuta ei ollut, saunominenkin hyytyi. Jostain aina nyhräsimme ja näversimme jotain tikkua tai lautaa, jolla saunaa saatiin lämmitettyä, mutta saunomisen tahti hyytyi puiden vähenemisen myötä. 

“Kaikkia ihavvarppina kiinnostaa.”

Kesällä vakiovuokramökillämme sauna lämpiää totta kai kahdesti päivässä, mutta eipä sitä kuitenkaan varastoon saa saunottua. Siinä mielessä saunominen eroaa esim. ilmaisen viinan juomisesta, joka on kuin panisi rahaa pankkiin. 

Saunatonttu kävi jonottamassa Tokmannilla.

Keväästä tähän taloon muuttoon asti tilanne oli siedettävä: meillä oli lauantaina oma saunavuoro sekä tiistaisin pääsi lenkkisaunaan (jonne tosin joku oli silloin tällöin jättänyt perseenalliset peppuheipat).

Mutta nyt on ollut vaikeaa, kun sauna ei ole ollut kunnossa. Vaikka talossa on kiva asua, tuntuu kuin jotain olennaista puuttuisi. Talo ilman saunaa on vähän kuin Matti ilman Teppoa, maksalaatikko ilman rusinoita tai IV-asentaja ilman vaihtoa. 

Panic on the sauna floor

Paniikki meinasi todellakin iskeä: puoleentoista kuukauteen emme pyynnöistä huolimatta saaneet IV-juliuksilta tarjousta saunan savuhormista. Se oli niinkin hankalassa paikassa kuin IV-pomon sähköpostissa, joten tavallaan kyllä ymmärrämme ponnistuksen vaatiman määrän. Tarjousta odotellessa Venäjä ehti siirtyä demokratiaan, hiilidioksidin määrä ilmakehässä palasi esiteollisen ajan tasolle ja lapsemme saivat ensimmäiset lapsenlapsensa. Kun vihdoin hätäännyimme kyselemään tarjouksia savuhormeista muilta tahoilta, vastaus oli “älä unta nää, on raikas talvisää, ei IV-markutkaan nyt enää töihin jää!”.

Saatko selvää pellavaisen persletin logosta? Vinkki: konkurssissa on.

Olisihan se puukiuas päheä, mutta pitkällisen pohdinnan päätteeksi päädyimme puolisoni Seija Ala-Kauttan kanssa löylyvalmiiseen sähkökiukaaseen. Miinusta: ei liekkien raksetta ja tulen loimotusta. Plussaa: saunaan pääsee nyt. Ja nyt. Ja aamulla. Ja töiden jälkeen. Ja kesken päivän. Ja nyt. Joidenkin laskujen mukaan löylyvalmis tulee peruskiuasta edullisemmaksi, jos siinä saunotaan useammin kuin kolme kertaa viikossa. Kolme kertaa taitaa tulla meillä täyteen suunnilleen kahdessa vuorokaudessa. 

“Emme pyynnöistä huolimatta saaneet IV-juliuksilta tarjousta saunan savuhormista.”

Meidän saunamme on siinä mielessä vaativa tila, että vaikka sen koko on vain 4,4 neliötä ja tilavuus 11 kuutiota, sen kaikki seinät ovat hirttä. Tällaisten seinien lämpeneminen vaatii kiukaalta hieman enemmän potkua. Tarvitsimme (tai Narvitsimme, hihi) siis tykimmän 9 kilowatin kiukaan. Löylyvalmiin sähkökiukaan etu olisi myös pienet suojaetäisyydet, eli lauteet saisivat tulla lähelle kiuasta. Tai siis kiuas saisi tulla lauteiden lähelle. Taas melko tyypillistä tälle projektille, että lauteet on tehty puukiuasta silmälläpitäen ja sitten sitä ei tulekaan. 

Rock rock!

Luuri kauniiseen, joskin karvaiseen, käteen ja soitto Narville. 9 kW löylyvalmis kiuas löytyi kuin löytyikin. Toimitus onnistui ennen joulua. Sähkäri pääsi paikalle. Kaikki tämä alle viikossa. Riemusta kiljuen / nyyhkyttäen huuhtelin 80 kiloa kiuaskiviä. Perussähkökiukaisiin menee kooltaan 5-10-senttiset kivet, mutta Löylyvalmiiseen ja puukiukaisiin tarvitaan isompia 10-15-senttisiä kiviä. Eipä niistä paljon nöyhtää irronnut. Vähemmän kuin arkiaamuisin navastani.

Surrur beibi

Jotta elämässä olisi ollut sentään vähän jännitystä, sähkärin käytyä napsautin kiukaan ensimmäistä kertaa päälle. Kiuas pitää lämmittää ennen saunomista kahteen kertaan täydelle lämmölle. Kun kiuas alkoi hyrrätä, piharakennuksen sähkökaappi alkoi soittaa rakastetuimpia EDM-klassikoita; sieltä kuului  tasaista surinaa. Hieman alkoi huolestuttaa. 

Surina kuului tuolta. Jos tarkkaan katsoo, niin sähkökaappikin on asennettu vinoon. Ihan kuten pistorasiat ja kytkimetkin.

Viesti sähkärille, onko normaalia? Ei ole, vastasi sähkäri. Seuraavana aamuna hän kävi tsekkaamassa kaapin ja ilmeisesti automaattisulakkeiden katkojankärkien relesäätimien puolijohteiden käämilangan kuparipunoksen ampeerivolttimontussa oli ohmeilta haiseva näätä. 

“Piharakennuksen sähkökaappi alkoi surrata.”

Surina lakkasi. Uusi yritys. Kivitilan kansi auki, täysteho päälle ja kappas! Sauna lämpeni. 

Kiuas pysyy puhtaana, kun heittää joka kauhallisesta puolet ohi.

Sama lämmitys myöhemmin vielä toistamiseen ja vihdoinkin kivipölyn / hehkuvien vastusten / kiukaaseen unohtuneen asentajan käryt olivat haihtuneet. 

Saunaan. Kiuas sanoi tsssssiiihhhhh! Höyry nousi. 

Ja katso, joulu tuli. 

Ja meni.

“Ja katso, teille on tänä päivänä syntynyt Narvi Löylyvalmis kiuas.”

* Tuotteesta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

Ilmanvaihtoventtiilit - ei ole todellista!

VAROITUS: 

POSTAUS SISÄLTÄÄ KARKEAA KIELENKÄYTTÖÄ, JONKA TARKOITUS ON KUVASTAA KIRJOITTAJANSA SYSIMUSTAA SIELUNMAISEMAA JA NÄKÖALATTOMUUTTA TÄMÄN ROIHUAVAN ROSKISPALON EDESSÄ.

Niinpä koitti päivä, jolloin IV-joukahaiset saapuivat tontillemme ja töihin lähtiessämme ryhtyivät asentamaan kotiimme venttiilejä. Näitähän oli odoteltu jo kesällä ja pakkasilla sisäkaton rei’istä tip tip tiputteli pikku pisaroita lautalattiallemme.

Palasin kotiin. Asentaja oli pihassa lähdössä. Yksi venttiili oli jäänyt kuulemma vielä asentamatta, kun tyttären seinässä tilaa oli niukalti ja se vaati vähän rouhimista. Totesin, että timpurit ovat nyt sen verran tontilla päivystäneet, että IV-kullervot voinevat tehdä itse tarvittavat rouhinnat. Se heille passasi. Kiva. 

Laitetaan tähän alkuun kuvaksi neutraali beige neliö, koska jatkossa kielenkäyttöni on kaikkea muuta kuin neutraalia.

Menin sisään. Katsoin seinille. (Varoitus: nyt tulee rumia sanoja.)

EI HELEVETTI! (minähän varoitin) 

IV-lemminkäiset olivat tehneet kodistamme invavessan.

EI PERKELE! (vieläkin tulee)

Venttiilit olivat kuin romanialaisen mielisairaalan lobotomiaosastolta.

EI HELEVETIN PERKELEEN HELEVETIN PERSE!

Seinissä oli jotain, mikä muistutti etäisesti Tokmannin ämpärinjonottajien pahinta painajaista. 

Katso itse:

Kymmenen senttiä olohuoneen ilmatilaan penetroituva pvc-pukama. Kavereiden kesken karseeta paskaa. Venttiilin kehys on niin iso, että se tulee hirren sauman yli. Ette ole tosissanne. Mutta kai te olette, kun näitä kerran joka huoneeseen asensitte.

Vanha iiveeläinen laululeikki "Jos ei osu kohille, voipi roiskia ohitte!"

Pää hajosi. Ensin siedetään kuukausia IV-tapioiden jahkailua ja sitten yhdessä päivässä asiakkaalle esittelemättä ja asiakkaalta kysymättä asiakkaan seiniin anaalirakastellaan albiinomammutin tamponit, kavereiden kesken persetöötit. 

“Venttiilit olivat kuin romanialaisen mielisairaalan lobotomiaosastolta.”

Laitetaan nyt vielä yksi kuva. Ei ne siitä katselemalla kaunistu. 

Narusta vetämällä ilmaa alkaa virrata sisään. Tai hoitaja tulee pyyhkimään pepun. Tai joulun tähti näyttää tien Kouvolaan.

Jotta päivä olisi ollut täydellinen, piharakennukseenkin oli asennettu ihan perusperusventtiilit. Ihan kiva. 

MUTKU IV-SUUNNITELMASSA VENTTIILEIHIN OLI MERKATTU ÄÄNENVAIMENTIMET!

Mikä parasta, poikani Nonstoppolos oli kuullut, kun IV-tursot olivat pohtineet, laittaisivatko piharakennukseen äänenvaimentimelliset venttiilit. Ja kuulemma olivat todenneet, ettei sinne tarvitse. 

IV-hommia fiilispohjalta. Suunnitelma on vain hidaste. 

Väärä venttiili. Mutta ehkä se riittää, että se on kuitenkin oikealla tontilla.

Minä paukautin vastaavalle mestarille samantien viestin, jonka sisältö oli suunnilleen “ei helevetti”. 

“Albiinomammutin tamponit, kavereiden kesken persetöötit.”

Lauantaina laitoin IV-kalervojen pomolle viestin, jonka sisältö oli kohteliaasti muotoiltu “ette perkele ole tosissanne”. Tai itse asiassa viesti meni näin: 

Terve!

En viitsi näin viikonloppuna soitella, mutta ajattelin laittaa samantien viestin tiedoksi.

Valvoin ja murehdin nimittäin aika tehokkaasti viime yön. Nuo IV-venttiilit ovat nätisti sanottuna aika hirmuisen näköiset. IV-suunnitelmassahan mainitaan, että 160 mm reikiin voi asentaa 125 mm esim. Velcon venttiilit, joten odotin sen tyyppisiä. Nämä ovat kauluksineen aivan järkyttävän isot ja rumat. IV-suunnittelijakaan ei suoraan tällaista mallia tunnistanut.

Oma ehdotukseni on, että vaihtaisitte nämä Velco 125 Premium -venttiileihin. Sellainen mahtuisi todennäköisesti paremmin myös tyttäremme huoneen seinään. Samoin piharakennuksen IV-suunnitelmassa on venttiileihin merkattu äänenvaimentimet, joten nekin voisivat olla samat. Nyt ymmärtääkseni noissa lautasissa ei ole äänenvaimennusta, joka suunnitelmiin on merkitty.

Harmillinen juttu, mutta toivottavasti saadaan asia hyvälle tolalle.

Ystävällisin terveisin,

Lassi Massi-Kassi

Toivoakseni vähän kohteliaampi sävy kun tässä postauksessa. 

Perusviesti pähkinänkuoressa:

- Tuloilmaventtiileien muotoilun pitää olla jotain muuta kuin mallia Krapula-Reinon lauantaipaska.

- Seinäreiät ovat 160 mm, mutta jos olisitte lukeneet IV-suunnitelmaa, siellä olisi lukenut, että näihin reikiin voi laittaa 125 mm venttiilit. 

- Suunnitelmassa mainittiin myös esimerkkinä venttiileistä Velco, jolla on lämpötilan mukaan säätyvä ja äänieristävä tuloilmaventtiili. Tällaisesta olin puhunut LVI-urakoitsijan edustajan kanssa, mutta sanat ovat keveitä ja jäävät matkalle.

- Piharakennukseen oli LVI-suunnitelmassa merkattu äänenvaimentimelliset venttiilit. Silloin laitetaan äänenvaimentimelliset venttiilit. Vaikka kuinka olisikin sillai tiäkkö sellanen kutina, et nyt ois kyl kiva laittaa jotku niinku vähä jatsahtavammat tötteröt maksavalle asiakkaalle 

“Krapula-Reinon lauantaipaska”

Makuuhuoneessakin on turvallinen olo nukkua, kun tietää kahden seinämolon vartioivan unta.

Sunnuntai-iltana lähti vielä LVI-urakoitsijalle seuraavanlainen meili:

Hei!

 

Perjantaina töihin lähtiessämme IV-asentajat tulivat paikalle ja kotiin tullessamme järkytys oli melkoinen, kun tuloilmaventtiileiksi oli asennettu suoraan sanoen karmean näköiset tötteröt. Mielestäni meillä on Emanuel de Saint-Exupery (firman edustaja, toim. huom.) sinun kanssasi ollut puhe äänenvaimentimellisista Velcon venttiileistä. Sellaiset annettiin myös esimerkkinä IV-suunnitelmassa. Lisäksi samassa suunnitelmassa kerrottiin, että 125 mm venttiilit voi asentaa 160 mm reikään. Sen sijaan nyt on asennettu 160 mm venttiilit, jotka ovat ulkonäöltään hirveät. 

 

Laitoin Imogen von Knoblauchille (IV-firman pomo, toim. huom.) lauantaina viestin, että nämä tötteröt voisi vaihtaa Velcon 125 Premium -venttiileihin. Meiltä ei missään vaiheessa kysytty mielipidettä venttiilien ulkonäöstä eikä niitä meille esitelty ennen asennusta. Nämä ovat niin merkittävä osa (myös) talon ulkonäköä, että ne olisi pitänyt hyväksyttää asiakkaalla. Ihan samalla tavalla kuin te ette mene asentamaan mitä suihkuja, hanoja ja pönttöjä tukusta sattuu löytymään, vaan käytte ne asiakkaan kanssa läpi. Tästä toiminnasta teille Universumin Putkein Putki Oy kiitos. Olemme olleet vesikalusteisiin tyytyväisiä. 

 

IV-suunnitelmaan on merkitty myös piharakennukseen äänenvaimentimelliset venttiilit 125 mm reikiin . Tällaisia ei ole sinne asennettu, vaan peruslautaset. Nämäkin siis nähdäkseni pitää vaihtaa. Samat Velco 125 Premiumit toiminevat sielläkin.

 

Minusta näyttää, että painovoimaisen ilmanvaihdon ykkösasiantuntijan ja LVI-suunnittelijamme Bogdan Atmosferikoffin (nimi muutettu, toim. huom.) papereita ei ole kovin tarkasti katsottu. Olen lisäksi useammassa viestissä korostanut, että mikäli mitään kysyttävää tai epäselvää IV-asioissa on, ne pitäisi tsekata esim. juuri Atmosferikoffilta. Näin IV-asentajat eivät ole tehneet. 

 

Uskon ja toivon, että IV-alihankkijanne hoitaa asiat kuntoon. Henkilötasolla ja kommunikoinnin asiallisuuden suhteen minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa kenestäkään LVI-urakan toimijasta. Viivästyksiä ja ikäviä yllätyksiä on kuitenkin tullut turhan paljon. 

 

Ystävällisin terveisin,

 

Lassi Massi-Kassi

 

Soitin maanantaiaamusta vielä vastaavalle mestarille. Hän vahvisti ajatukseni siitä, että IV-sampsa ei voi asentaa asiakkaan seiniin mitä tahansa Antero Vipusen visvasyyliä ilman asiakkaan hyväksyntää.

 

Tästä kulmasta siinä on jotain sensuellia, sanoi entinen mies, kun nakuna peilillä kyykkäsi.

LVI-firman edustaja oli vastaavalle mestarillemme marissut, että olivat kesällä käyneet useampaan kertaan katsomassa, voiko tontilla tehdä hommia ja olivat kyynelsilmin joutuneet kääntymään pois, kun eivät hommiin päässeet. Sitä hän ei tuntunut muistavan, että IV-tierat olivat poissa tontiltamme koko kesän ja heidän kesänsä jatkui lokakuuhun. Maanantaina LVI-päällikkö koetti soitella, mutten halunnut vastata kesken töitteni. Pyysin laittamaan viestin. Sitä ei tullut. Oma veikkaukseni on, että kun urakkapalkkiota ei ole vielä kokonaan saatu, loppu pyritään varmistamaan hyökkäävällä ja uhkaavalla asenteella. Toivon olevani väärässä - pelkään jo tuntevani pelin hengen. 

 

“Antero Vipusen visvasyyliä”

Putkipuoleltahan on edelleen korjaamatta piharakennuksemme suihkunurkan vesijohdot, jotka tulevat rusahtamaan jossain vaiheessa rikki talon painuessa, mikäli niitä ei fiksata. En ole kahdessa aiemmassa meilissäni saanut vastausta siihen, aikovatko he hoitaa homman kuntoon. 

 

Asensin kiuaskivet iv-pellervojen tyyliin lähes kohilleen.

Muita hommeleita pähkinänkuoressa:

 

- Käytettiin Ikeassa 338 euroa. Storkickel-lasihyllyjä, Persventil-petauspatjoja, Veriribul-paistinpannu, Knullnisse-tonttuledejä ja vaikka mitä södermalmilaisen koti-isän märkiä unia.

- Huuhtelin 80 kiloa Narvin Löylyvalmis -kiukaaseemme tulevia kiuaskiviä.

- Hain Nonstoppolosille sohvasängyn.

- Valvoin kaksi yötä putkeen, kun iv-venttiilit kyrsivät niin helevetisti.

- Seija Ala-Kautta hioi viimeisen vahaamattoman huoneen lattian.

 

Mutta lähinnä on kyrpinyt.

 

“IV-lemminkäiset olivat tehneet kodistamme invavessan.”

Muuttotarkastus läpi - vesijohto jäässä

Rumpujen pärinää: me asumme nyt talossamme ihan luvan kanssa. Muuttotarkastus saatiin kolmannella yrittämällä järjestymään ja se meni suht heittämällä läpi. Terassin oven edessä oleva rako pitäisi peittää, jottei nilkka nyssähdä terassista läpi. Ihan ymmärrettävää. Muuten kaikki oli niin jees kuin tällä hetkellä voi olettaakin. Eli kaikki kesken, mutta vesi tulee ja kakka menee, laminoitu talonumero näkyy, palohälyttimet ja kaiteet on, roskikset tyhjätään ja sähköistä oli pöytäkirja. 

Seija Ala-Kautta hoiti muuttotarkastusemännöinnin ihan samalla loistavuudella kuin KVV-IV-tarkastuksenkin. Tällä kertaa kukaan ei edes sammuttanut talomme lämmitystä. 

Vihdoinkin lämmintä. Eiku kuumaa. 

Lämmityksestä puheen ollen: talossamme oli viileää sen jälkeenkin, kun lämmityksen piti toimia. Etenkin keittiö-olohuoneessa on saanut olla aina vähintään seksyä fleeceä päällä. Tuvan lämpö tulee varastossa sijaitsevan jakotukin kautta, ei siis sen, jonne menevässä johdossa on naula. Amatööriputkimiehen aivoillani pähkäilin, että jakotukille tarttis varmaan jotain tehrä. Soitto Aksulle, Maailman Kovimmalle Rumpali-LVI-suunnittelijalle (MaiKolRuLvi) ja hänen avustuksellaan ruuvailin termostaatit helkuttaan, joka on Kalkuttan esikartano. 

Sähkömiehen logiikan mukaan vähemmän on enemmän ja vinot pistorasiat ovat tosi boho. Tai ainakin oho.

Ja katso, seuraavana aamuna lattian lämpö täytti keittiömme suloisella hunajalla ääriä myöten. Itse asiassa sen verran suloiselle oli maalämpöpumpun lämpökäyrää vedetty lämmön puutteessa, että talossa todella tarkeni; olkkarin sinänsä turha termostaatti näytti huoneessa olevan 25 astetta. Tätä tosin kompensoi tehokkaasti talon nurkat, joista ainakin toistaiseksi puhaltaa aika reippaasti kylmää ilmaa sisään. Mikään tiiveysihme kotimme ei ole. Sille tarttis siis myös jotain tehrä.

Vesijohto jäässä

Jotain tartti aika akuutisti tehrä myös piharakennuksen jäätyneelle vesijohdolle. Pitkään siinä menikin, ihan kolme viikkoa ehdittiin kotona asua. Kovat pakkaset ja siihen päälle vielä kunnon tuuli olivat päässeet jäähdyttämään piharakennukseen maasta nousevaa vesijohtoa. Kun emme sitten olleet muistaneet yhtenä iltana käydä valuttamassa piharakennuksen hanoista vettä, seuraavana aamuna sitä ei enää valunutkaan. Näppärästi päivä oli sunnuntai ennen itsenäisyyspäivää. Uujea, vielä kaksi lisäpäivää aikaa vetää putkea juntturaan. 

“Vähintään seksyä fleeceä päällä.”

Kokeilin erinäisiä netin voodookikkoja, mutta ne eivät tepsineet. Pää hajosi ja päätin lähteä työpaikalleni laskemaan verenpainettani. Sillä välin Seija hälytti (jälleen) apuun Aksun, joka on myös Jäätyneiden Putkien Ihmemies Kuulkaas Kyllä (JäPIKKä). Ja sulivathan ne putket. Maatöiden yhteydessä oli piharakennuksen kylmävesiputken yhteyteen sujutettu lämmityskaapeli, joten Aksu kytki sen ja lämpimän veden kiertovesipumpunkin teknisessä tilassa, jossa on muuten teknistä, muttei pistorasioita. Vaikuttavaa työtä, vai mitä:

Picasso meets Duchamps funktionalismin hengessä.

Itsenäisyyspäivän jälkeen teinkin reippaana poikana pikavisiitin Puuiloon, josta nappasin mukaan lämmityskaapelin tonttijohdolle, joka myös on vaarassa jäätyä, jos kotona ei hetkeen ole ketään laskemassa vettä hanasta. Kaupunkimme vesihuolto oli taas melkoisen tikkana ajan tasalla ja reilut 12 tuntia työtilauksesta he asensivat 6 metriä lämmityskaapelia tonttijohdon sisään. Olin osannut ostaa jopa oikeanlaisen paineläpivientiventtiilinkin. En oikeasti tiennyt asiasta sen enempää, mutta se oli pussissa lämmityskaapelien vieressä, joten otin sen mukaan varmuuden vuoksi. Tai ostin ja ostin, toppatakin taskuun se sujahti. 

Pidempi pidettiin, lyhempi palautettiin. Samoin tehtiin meidän lapsille. 

On siis ollut seesteiset alkuviikot. Ei kyllä kukaan ole kärsinyt yhtä paljon kuin me. 

Iivee viipyy

Viimeiset neljä viikkoa IV-firma on ollut tilaamaisillaan meille seinäventtiilejä. Kun niistä taas tuli puhetta, varmistin, että tuleehan niihin äänenvaimentimet. No ei ollut tulossa, vaikka tästä olin kyllä LVI-urakoitsijan edustajan kanssa puhunut. IV-matteukset kuitenkin husaavat hommassa alihankkijoina, joten eipä ollut tieto mennyt sinne. Itsenäisyyspäiväviikonlopun lauantaina laitoin jo melko harmistuneen viestin, jossa totesin, että hommien on oltava valmiit jouluksi. 

“Toppatakin taskuun se sujahti.”

Itsenäisyyspäivän jälkeen sain takaisin melko harmistuneen soiton, kun kuulemma 160-millisiä äänenvaimentimella varustettuja venttiilejä oli hankala tukusta löytää. Venttiilien tarve on toki ollut IV-markuksilla tiedossa jo kesäkuussa. Mutta olivat kuulemma tukkuun tulossa ihan näinä päivinä. Arvon lukija varmaankin arvaa, onko venttiilejä vielä “näinä päivinä” näkynyt seinissämme. Niinpä. 

Kunhan nämä legginssit ovat tuossa aukossa vielä jonkin aikaa, ne julistetaan suojelukohteeksi. IV-asentajien saamattomuuden monumentti.

Hormit ja harmit

IV-alisuoriut  -aliurakoitsijamme tekee päätyönsä nuohoamisen saralla. Päädyin pyytämään heiltä tarjouksen saunan kevythormista, koska ovat niitä kuulemma asennelleet useampia kymmeniä. Pari viikkoa pyynnöstä hormien hinnat sisältävä meili oli kuulemma jo sähköpostissa. Kolme viikkoa myöhemmin IV-päällikkö ei ollut vielä ehtinyt toimistolle tsekkaamaan meilejään. Neljä viikkoa myöhemmin (sen harmistuneen viestin jälkeen) hän sanoi tsekkaavansa meilit, kunhan pääsee toimistolle. Arvon lukija varmaankin arvaa, onko hormihemmomme  vielä “päässyt toimistolle”. Niinpä.

“Näinä päivinä.”

Jouluksi pitää päästä saunaan. Se on mielestäni kohtuullinen vaatimus, jos IV-hommat on aloitettu kesäkuun puolivälissä. Nimenomaan aloitettu, sillä niitä ei sitten ennen lokakuuta jatkettu. Tosin kuulemma olivat moneen otteeseen käyneet katsomassa raksalla ja kun seiniin ei ollut tehty reikiä, niin ei IV-hommiakaan voinut tehdä. Sitä eivät tosi muistaneet, että kesän IV-hormien asennuksen myöhästymisen vuoksi emme päässeet asentamaan lattiaa, ja lattian käsittelykin viivästyi, minkä vuoksi keittiön asennus myöhästyi, mistä johtuu myös koko projektin myöhästyminen. 

IV-joosefit ovat sen verran reiluja, etteivät laskuta ylimääräistä makuuhuoneisiin asennetuista sadesuihkuista.

Ja niitä sisäkattojen poistoventtiilejä - jotka olisi pitänyt asentaa jo kesällä, ei siis edelleenkään ole asennettu. Huoneisiin tiputtelee sekä tulpatuista että tulpattomista poistoputkista vettä. Oletan tämän johtuvan siitä, että koska ulkoseiniin ei ole asennettu korvausilmaventtiilejä, hormit puskevat ilmaa sisään sen sijaan että ne veisivät ilmaa ulos. Lautalattian sauma ei ihan tykännyt sille tippuneesta vedestä, vaan alkoi irvistellä. Suhteellisen säälittävää toimintaa. Varmaan meidänkin taholtamme.

“Jouluksi pitää päästä saunaan.”

Syvältä kuin maalämpö, sanon minä. Saatan joutua keskustelemaan LVI-urakoitsijan kanssa, onko tämä koko urakkahinnan veroista reippautta. 

Heippa klapit, moikka sähkö!

Kiitos IV-luukaksien, minua on alkanut pelottaa, ettemme pääse joulusaunaan. Vieraita on tulossa joulunviettoon 13, mutta mitäpä se nyt IV-johanneksia kiinnostaa. Paremmat rahat tulee vissiin muualta. Me olemme tässä(kin) jonkinlainen surkea sivukonttori, jossa käydään vähän askartelemassa, kun on pikkurahan puute. 

Meillä on kamojemme muuttamisessa sama periaate kuin IV-björnien asenteluissa: hitaasti, vähitellen ja pikkuhiljaa näinä päivinä.

Tarjousta saunan hormista ei siis meille saatu kaivettua konttorin sähköpostilaatikosta neljässä viikossa. Neljässä viikossa isompikin kelkka kääntyy. Meidän kelkkamme kääntyi kohti Narvin löylyvalmista kiuasta. 

Aloin pohtia kulunutta kuutta kuukautta evakossa ja saunattomissa kodeissa, jollainen tämäkin yhä on, kiitos IV-pontiusten. Puretussa (nyyh!) rintamamiestalossamme oli ihana kellarisauna puukiukaalla. Kiuas lähti mukaan, siihen hankittiin alusta ja tilattiin suojaseinät, jotka lopulta jopa saatiinkin. Ja olisihan se ihanaa kököttää lämmittämässä puukiuasta ja nauttia tulen rasahtelusta ja loimotuksesta. 

“Lautalattian sauma ei ihan tykännyt sille tippuneesta vedestä, vaan alkoi irvistellä.”

Mutta, mutta ja ehkä vielä kerran mutta. Minä kun voisin saunoa ihan helposti kolmekin kertaa päivässä, vaikka ihan kaikkeen muuhun en enää noin monesti pystykään. Puusaunan lämmittäminen kolmasti päivässä vaatisi kuitenkin vähintään pari TET-harjoittelijaa hommiin. Voikin siis olla, että meille tulee sähkökiuas ja minä muutan lauteille asumaan. Kaikki voittaa. 

Pystyttäjien varastamien hirsien muistomerkki. Meillä alkaa olla aika monumentaalinen tontti.

Viime viikollahan kerroin, miten pystyttäjät varastivat meiltä melko komean kasan hirrenpätkiä ja paloja, joilla olisi voinut paikata heidän väärin leikkaamansa oviaukon. Nyt kun hirsiä ei tähän hommaan ollut, timpurit näyttivät taitonsa ja tekivät minkä pystyivät sillä materiaalilla, jota pystyttäjät eivät olleet ehtineet meiltä varastaa. Kelpo työtä, joskaan ei silti paremman näköinen kuin jos pystyttäjät eivät olisi sössineet ja pöllineet.

Tehty mikä tehty

Mitä siis ovat ne ihmiskunnan suurimpien saavutusten joukkoon kohoavat urotyöt, joihin olemme viime aikoina yltäneet? No lähinnä Paxien kokoamista. Sen verran niissä on ollut hommaa, että Rio de Janeiron Kristus-patsas saatetaan korvata meidän kärsimyksiämme kuvastavalla Voi Ristus -patsaalla.

 Pari huomiota Paxeista:

- Ikean ohjeet ovat parempia kuin muilla. Siis oikeasti. Se hieromasauvan näköinen ukkeli siinä alussa saattaa hämätä, mutta nämä ohjeet ovat oikeasti sellaisia, että näitä osaavat tulkita jopa ne Citymarketin aulassa pyörivät sähkönmyyjäsällit. 

- Ikealta kamaa tulee tätä nykyä kuin emeritusprofessorilta virtsaa; harvoin ja tipoittain ja silloinkin jotain jää vielä varastoon. Kun aamusta tulee ilmoitus, että Testikel-kulmakaapin runkoa on tullut 28 kappaletta Vantaan Ikeaan, se tilataan verkkokaupasta saatana HETI! Puolen tunnin päästä ne ovat menneet jobbareille ja niitä kaupitellaan pitkin Alex Kivex kadun hämäriä porttikongeja. Kahden päivän päästä tulee sitten tekstari, että Ollon-lasihyllyä on 3 kappaletta hyllyssä. Sama homma. Toimi heti!

- Ikean hyllynkannattimet tuhoavat sormet. Ne ovat pieniä ja vittumaisia kuin kokoomusnuoret ja ne kuvittelevat, että isona niistä tulee Arne Jacobsenin Swan-tuoleja. 

- juuri kun luulet, että “nyt ne lapset siellä Kambodzhassa ovat unohtaneet yhden kilkkeen tästä ruuvipakkauksesta”, tuo kilke löytyykin jonkin vähän isomman sälppeen sisältä. Tarkkoja ovat. 

“Voi Ristus.”

Poikani suunnittelemaa sänkyä aletaan valmistaa Ikealle nimellä Perskarv.

Mitäs muuta? Nonstoppolosin huoneessa on sängylle aika niukasti tilaa sillä seinällä, jolle hän sen haluaisi. Tilaa on muutaman sentin yli kaksi metriä, joten poikamme otti kynän käteen ja luonnosteli parissa minuutissa sängyn suunnitelmat koulun veistotunnilla toteutettaviksi. Eipä koululla ollut tarjota puumatskuja sänkyä varten, mutta kai tämän joku artesaani voisi toteuttaa hintaan 1699€ plus alv. 

Vaihtoehtona olisi ostaa Ikean Utåker-sohvasänky, jossa on kaksi simppelia laveria päällekkäin. Toimii soffana ja sänkynä ja siitä löytyy tarvittaessa näppärä varavuode. Saattaisi tulla tarpeeseen, jos jouluna on vilinää, vilskettä, helinää helskettä pienten tiukujen. Ja varmaan ne IV-clausitkin ikkunan takana.

Snap, Crackle, Pop

Pakkasia pukkasi. Putkien jäätymisen lisäksi seinät alkoivat poksua toden teolla. Meillä kun on massiivihirsi, niin se halkeilee. Ja se on tosissaan halkeillut ja halkeilee jatkossakin. Ihan vaikuttavia railoja juoksee siellä täällä hirttä pitkin. Osa on tylsiä kuin kokoomusnuoret strategiaseminaarissa, osa taas namin näköisiä kuin fitnessmallit pikkujouluristeilyllä. Kuten nyt vaikkapa nämä:

Yllä Niqole-Jennique ja alla Hanimussuque-Beibeque.

Otin kuvat seinistä. Jos vaikka vuoden päästä vertaisi, kuinka paljon halkeamia on tullut. Ja ovatko IV-kyreniukset jo saaneet vaihdettua legginssit ja flanellipaidat seinissämme venttiileihin. En pidätä hengitystäni. Ainakaan vielä näinä päivinä.

“Me asumme nyt talossamme ihan luvan kanssa.”

Tarkastus pidetään - tarkastus perutaan

Olemme asustelleet talossamme nyt reilut kolme viikkoa. Irtolaisen titteli meillä tosin on yhä, kun talon käyttöönottotarkastusta eli muuttotarkastusta ei ole pidetty. Se piti olla jo kertaalleen, mutta eipä sitä sitten valvojat ja vastaavat saaneetkaan järkättyä. Uuden yrityksen piti olla tällä viikolla tiistaina. Tässä on kyse niin isosta jutusta, että laitetaanpa siitä ihan otsikko

Oliko muuttotarkastus tiistaina?

Ei.

Se peruttiin. Vastaava mestari karanteenissa. 

Ehdimme saada kyllä vastaavalta tiedon (viikon vastausta odoteltuamme), että tarkastus pidettäisiin. Pitopäivän aamuna klo 8.21 vastaavalta tulikin tekstari, että ei kuulkaas nyt vielä nuolaista, voi kieli jäätyä keinuntolppaan. 

“Ei.”

Irtolaisperheemme siis jatkaa hirsitalonvaltaustaan kuin kirjavatukkainen berliiniläinen anarkisti.  

Hetken luulin, että vastaava mestari oli tullut käymään. Sitten tajusin, että tämä kaveri olikin turhan vikkelä siihen hommaan.

Taannoinhan piti olla myös KVV-IV-tarkastus. Sitäkään ei ollut, koska Saturnuksen ja Merkuriuksen konjunktio oli liikaa nousevaan kauriiseen päin. Uusi tarkastus oli buukattu samalle tiistaille kuin käyttöönottotarkastus. Onhan sekin sen verran iso juttu, että varmaan kannattaa laittaa otsikko

Oliko KVV-IV-tarkastus tiistaina?

Joo.

Luit oikein. Oli. Ja eroottinen hieroja sieltä muuramelaisesta seurakuntatalosta kysyy, menikö läpi? Kuulkaas arvon artisti, meni. Toistan: KVV-IV-tarkastus m e n i   l ä p i. 

Olin itse töissä, kun Seija Ala-Kautta laittoi asiasta tiedon. Tilanne oli sinänsä ollut kuulemma melko huvittava, kun KVV-IV-valvoja tepasteli tiluksillamme omistajan elkein ja vaikutti kuin olisi viikoittain valvonut jokaista detaljia. Ihan näin ei tosielämässä ole ollut. Ei ensimmäisen KVV-IV-valvojan, eikä tämän toisenkaan kanssa. 

“KVV-IV-valvoja tepasteli tiluksillamme omistajan elkein ja vaikutti kuin olisi viikoittain valvonut jokaista detaljia.”

Kaupungin edustaja oli kuulemma asiallinen ja huomautti ihan aiheesta useammastakin asiasta. Mitään fataalia ei kuitenkaan vastaan tullut, joten leima lävähti lupapisteeseen. Ei rumpujen pärinää, ei suuria tunteita, mutta kädenlämmin ihan kiva. 

Kaupungin KVV-IV-tarkastaja kiitteli tapaa, jolla painovoimaista ilmanvaihtoa saa säädettyä vetämällä legginssin lahkeesta.

Älkää nyt kuitenkaan kuvitelko, että kaikki olisi mennyt ihan kivasti. Nimittäin tarkastuspäivän iltana viiden maissa aloin pohtia, miksi lattialämmitetty lautalattiamme tuntuu jalan alla aika hemmetin kylmältä. Siinä oli kuulkaa käynyt niin, että kannattaa varmaan laittaa otsikko

Sammuttiko KVV-IV-valvoja meidän talomme lämmityksen?

Jepulis.

Talo oli tosiaan kylmä. Tarkistin kodinhoitohuoneen, varaston ja piharakennuksen jakotukkeihin tulevan veden lämpötilan. Sen pitäisi olla kolmisenkymmentä astetta. Noh, ei ollut yhdessäkään. Kaikista meni lattialämmitysputkiin rapiat kymmenasteista vettä. Se ei muuten paljon lämmitä, vaikka jalan alla kuinka olisi ihana PonttiSet-lautalattia.  

Koska muuttotarkastusta ei ollut, siitä ei ole kuvaakaan. Laitetaan tilalle vaikka giffi Kürbenistanin euroviisukappaleesta "Gidrwuz sensuelo analo tsiki-tsiki hani".

Minäpä soitin tekniseen tukeen (9,90€/min.+mpm/pvm+vas.munuain./esik.laps.) ja rallatin, että maalämpöpumpun päänäytössä lukee “kakskytäyks astetta, käyttö käyttövesi”, jolloin neuvonnan setä totesi, että “tää on selvä juttu”. 

Lyhyesti: kaupungin KVV-IV-tarkastaja oli halunnut nähdä, että maalämpöpumppumme tekee riittävän lämmintä eli 55-asteista käyttövettä. Mitä tekee KVV-IV-tarkastaja, joka ei osaa käyttää maalämpöpumppumme valikkoa? Hän tekee kuten jokainen itseään kunnioittava ammattilainen tekisi: painelee summissa kaikkia nappuloita. Tällä kertaa pienet karvaiset sormet sattuivat tökkimään sillä viisiin, että talomme lämmitys oli mennyt pois päältä ja maalämpöpumppu teki pelkkää hanasta tulevaa lämmintä käyttövettä. 

KVV-IV-valvoja näpytteli maalämpöpumppua vartin, kunnes tajusi, että näyttö onkin toisella puolella. Ja että laite on vielä paketissa. Ja että se onkin kuivauskaappi.

Outoa kyllä, mutta nauratti. Ei saatana tätä tosielämän Pulttiboisia. En uskalla ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos lattialämmön syöttöputki olisi päässyt jäähtymään pidempään esimerkiksi yläpohjassa. Ei me sellaisia ajatella, me mennään nyt ilon kautta. 

Osallistuin tällä raksaviisuihin. Kilpailu oli heinäkuussa, joten raksa-alan tapaan lähetin kappaleeni tuomaristolle syyskuussa.

Ai niin. Olenko kertonut, että me omistamme ojan? Se on siitä jännä oja, että naapurit ovat saaneet laskea siihen omat hulevetensä, mutta me emme, vaikka oja on meidän tontillamme. Sen sijaan meidän piti kaivaa maahan hulevesiviemärit ja tarvittiinpa tonnin hulevesipumppukin, joka makaa edelleen jossain kaivossa kytkemättä. KVV-IV-tarkastuksessa kävi kuitenkin ilmi sellainen juttu, että kannattaa varmaan laittaa otsikko

Saammeko nyt käyttää omistamaamme ojaa, jota emme ole saaneet käyttää?

Jepulis.

Luimme kesemmällä, että rakennusvalvonnan päällikkö suositti hulevesien (eli sen mitä esim. ränneistä valuu) imeyttämistä ennen kuin ne lasketaan (kalliilla rakennettuihin) viemäreihin. Meidän talomme kahdella sivulla on mettää ja yhdellä se paljon puhuttu oja. Tilanne olisi siis ideaali imeyttää vesiä maahan. Mutku ennen ei saanut. Nyt sitä sen sijaan ihan suositellaan. 

Ojasta ei ole tähän hätään kuvaa, mutta laitetaan vaikka giffi Serbian euroviisuedustajista. Olisi ollut hyvä vitsikin ojaan ja näihin hottiksiin liittyen, mutta #serbiatoo-aikana en kehtaa sitä kertoa.

Seija Ala-Kautta siis tiedusteli KVV-IV-valvojan komppaamana, josko saamme imeyttää. Vastaus oli kyllä. Saammekin nyt siis johtaa rännivetemme joko kaupungin tai omalle maallemme sekä avo-ojaan (siihen, jonka omistamme, mutta jne.).

“Ei saatana tätä tosielämän Pulttiboisia.”

Nyt kun laskeskelin, monestako rännistä pitää enää laskea vedet hulevesiviemäriin, niin vastaus on että ehkä yhdestä. Piha on helevetti täynnä hulevesipömpeleitä ja nyt niille ei välttämättä ole edes käyttöä. Kiitti. Mutta saadaanpahan yhtäkkiä sata neliötä lisää tonttiamme hyötykäyttöön, kun se oja, jota emme saa jne.

Koska koko projekti on ollut enämpi tai vähempi pyllyilyä, laitetaan tähän kuva Seija Ala-Kauttasta ja Nonstoppolosista pyllyilemässä.

Muutakin on tontilla tapahtunut. Esimerkiksi saunaa on saatu jo hyvinkin valmiiksi. Mutta tulipa sielläkin sellainen ylläri, että laitetaan otsikoksi vaikkapa

Leikkasiko pystytysporukka liian ison oviaukon ja varasti työmaalta hirret?

Kylläpäti kyllä.

Eihän siinä mitään, että sössitään ja sahataan oviaukosta liian iso. Vahinkoja sattuu. Sattuihan sellainenkin vahinko, että pystytysporukan pomo ilmoitti kesällä olevansa sairaslomalla, minkä vuoksi eivät päässeet tekemään työmaallemme hommiaan. Pomo oli kuitenkin samaan aikaan toisella työmaalla tekemässä hommia. Oli vissiin saikkuystävällisempi työmaa. Tai turhan tuhdit kolmiolääkkeet.

Pystytysporukka päätti tehdä kätevän hätäpoistumistien oven yhteyteen; yläpuolelta pääsee vantterampikin veijari ulos, jos sauna alkaa palaa. Ja ei, varjossa ei näy minun "se".

Mutta siis jos vahingossa sahaa puolikkaan hirren liikaa sisäoven yläpuolelta, aukon voisi korjata sillä irtileikatulla hirrenpalalla. Mutku mutku nämä hirret lähtivät pystyttäjien mukaan Päijät-Hämeeseen ja paloivat iloisella liekillä varmaan jo viime vuoden puolella. Ja kustannukset kertautuvat: ensin maksamme pystytyksestä, sitten timpureille pystyttäjien mokan korjaamisesta ja vielä käytämme korjaukseen uutta puuta, kun pystyttäjät varastivat alkuperäiset hirret.

Eihän noita nyt montaa kuutiota ole ja puuhan nyt on halpaa, että ehkä pitää olla vaan onnellinen ettei moisen roskan pois kuskaamisesta lähetty laskua.

Vai saako sanoa, että pystyttäjät varastivat hirret, jos jollekin tulee paha mieli? Jos ne vaan ottivat niitä vakituiseen energiajaekäyttöön? Olivat avuliaita ja siivosivat tonttia? Vastineeksi jättivät ne sadat tupakantumpit kaikkialle pihaan. Sitä sanotaan raksa-alalla reiluksi peliksi. Plus alvi.

“Ei kuulkaas nyt vielä nuolaista, voi kieli jäätyä keinuntolppaan.”

Stala-tiskipöytä - terästä kuuluu!

Kaupallinen yhteistyö: Stala Oy

Jonkinlainen selkeyden ja yksinkertaisuuden linja meille on näköjään muotoutunut. Seinät hirttä. Lattiat lautaa. Pää puuta. Vastaava mestari ilmaa. Ja nyt myös tiskipöydät terästä. Tarkemmin sanottuna Stalan Seitsikko-tiskipöydät.

Tiskipöydän materiaalia ei kovin vakavasti tarvinnut edes pohtia. Meillä oli jo puretussa (nyyh!) rintamamiestalossamme mainiosti palvellut Hackmanin teräksinen tiskipöytä ajalta ennen rap-musiikkia. Mitään pahaa sanottavaa siitä ei ole tänäkään päivänä. Emme hetkeäkään kaivanneet kvirtsoniitti- / Ala-Malmin marmori- tai akrylaatti-talitintti-komposiitintasoa, joten hankimme terästasot myös uuteen kotiimme. Samalla hyväksi havaitulla linjallahan menimme myös PonttiSet-lattioiden suhteen; se oli hyvä silloin, se on hyvä nyt. Vähän kuin Kalle Päätalon kirjat, höyrylaiva tai separaattori.

Todennäköisesti viimeinen hetki, kun tiskipöydällämme ei ollut nöyhtää, roinaa, sälää tai kuivuneita isoäitejä (7 kpl).

Keittiön terästiskipöytä

Stalan suunnitteluohjelmalla oli kiva leikkiä, ja teinkin sillä seitsemisensataa eri versiota työtasostamme. Kun sitten leikki muuttui todeksi ja tilausta piti alkaa tehdä aikuisten oikeasti, punttini alkoikin tutista; enää sinnepäin mitat eivät kelvanneet ja sentti on aika paljon pieleen, jos liesiaukko on väärässä kohdassa. Lällällää, rälläkkää.

“Emme hetkeäkään kaivanneet kvirtsoniitti- / Ala-Malmin marmori- tai akrylaatti-talitintti-komposiitintasoa.”

Puutasomme ovat neljä senttiä paksut ja keittiömme Ikealta. Nämä sanelivat mitoitusta: myös tiskipöydän paksuudeksi tuli 4 senttiä ja syvyydeksi Ikean kalusteiden 635 milliä. Check. 

Tämä kuva kiteyttää, mitä on tehnyt mieli tehdä koko projektin ajan.

Eniten jännitti liesiaukon paikka. Liesitaso tuli kulmakaapin päälle, jota ei ole virallisesti tarkoitettu liesitasolle. Nävertämällä siihen induktiotason sai ja näin Ikealla kerrottiin usein tehdynkin, mutta silti millimetripeliksi meni. Timpurin kanssa mittailimme nämä kohtalokkaat millit useampaan kertaan ja ennen tilausta vielä Seija Ala-Kauttakin ne tsekkasi. Silti jännitti.

Tällainen keittiötaso lähti tilaukseen:

Ei voi mitään; herkkä viivankäyttöni ja eloisat värini liikuttavat minut kyyneliin joka kerran tätä kuvaa katsoessani.

Jossain välissä pohdin, josko sittenkin kuitenkin ottaisi koivuiseen työtasoon upotettavan altaan. Jos sitä vaan ahkerasti vahailisi ja ei kastelisi ja jos kastelisi niin ihavvarppina heti kuivaisi ja tarvittaessa hioisi ja ei laittaisi kuumia pannuja työtasolle ja jos laittaisi, niin kertoisi heti seuraavana sunnuntaina papille. Njääh. Ei pysty. Nyt on terästä. Siihen saa roiskua vettä ja kuumaakin se kestää. 

Ei tartte miettiä, mihin kuuman pellin laskee. Tässäkin tulikuuma Montaki Cried Chicken -annos lojuu teräksen (vai terään?) päällä ihan noin vaan tsirilimpsis!

Naarmuttomana teräs pysyi ehkä kolme minuuttia suojatarran poistamisesta. Mutta kun ensimmäiset seitsemän skraidua saavat itkemään verta, loput tuhat eivät tunnu enää missään. Kiiltävä teräs saakin muuttua vähitellen mataksi. Vähän kuin minun ihoni on muuttunut tämän projektin kuluessa heleän punakasta ja kimmoisasta eltaantuneen kinkun näköi-, tuntui- ja hajuiseksi. 

Nuolien osoittamiin kohtiin tuli naarmuja poolomailasta, kuivuneesta isoäidistä, käsittelemättömistä ongelmistani, telemark-suksista sekä nokkahuilusta torstaina klo 14.27-14.33.

Otimme tasoon kaksi mahdollisimman isoa tiskiallasta. Kun toisen päälle laittaa ison leikkuulaudan, sinne saa piilotettua helposti puolen vuoden tiskit, lasten kännykät ja naapurin ukkelin rollaattorin. Silti toinen allas on vapaana tiskailuun. Ja jos vielä isompaa tiskiä tulee, kodinhoitohuoneessa on vielä isompi allas. Juu, siinä toisessa Stalan tiskipöydässä. 

Turpa-apinan, sahan ja crocsin lisäksi Stalan terästiskipöydällä on erinomaisen helppoa säilyttää esim. kaikkea muutakin.

Tunsin itseni ihkaoikeaksi instaajaksi, kun siivosimme kaiken yllä olevan kuvan ryönän pois. Meilläkin oli hetken sellainen koti, joka kaikilla pitää olla. Kattokaa ny: bonsai ja kaikkee!

Induktiotason oikealla puolella on siis laskutilaa reilut 40 senttiä, enemmänkin olisi voinut olla, mutta olen ääliö. Sitten tulevat altaat ja tiskikoneen päälle jää vielä reilut 60 senttiä tilaa. Siihen on nyt mätkäisty maailman paskin mikrouuni (nappulat rikki, ei sammu, polttaa verkkokalvot), mutta ehkä jossain tulevaisuudessa pidämme siinä vedenkeitintä ja leivänpaahdinta. Murut saa pyyhkäistä suoraan tiskialtaaseen. Uuh beibe. 

Tämän tiskipöytämallin erikoisuus on, että siihen voi laskea hanasta vettä. Kätevää ja nykyaikaista.

Päädyimme ottamaan tasoon korotetut reunat, koska emme ole hipstereitä ja koska what happens on terästiskipöytä stays on terästiskipöytä. Lisävarusteeksi otimme vielä lävikön. Kerrankos sitä täällä eletään.

“Olen ääliö.”

Ja näin se tiskipöydän suunnittelu Stala Designer -suunnitteluohjelmalla sujuu:

Yksi gif koskettaa enemmän kuin koko Juha Tapion tuotanto. 

Kodinhoitohuoneen terästiskipöytä

Kodinhoitohuoneeseen tuli astetta eleettömämpi tiskipöytä: taso ja iso allas. 

Tuotantoni detaljirikkaus on saanut lukuisat taidegalleriat esittämään minulle vierailukutsuja. Toistaiseksi olen kieltäytynyt; haluan vielä hioa horisontaalista visuaalis-immersiivistä erektiivisyyttäni.

Tässä paineet altaan kohdistamisesta olivat keittiötä pienemmät, sillä pöytäkaappi on 80-senttinen ja allas on 50 senttiä leveä. Oli keittiön millipelin jälkeen sen verran helpottunut olo, että mittailin rennommin ja sainkin pelätä tiskialtaan sijaitsevan naapurikunnassa - ei sinänsä kauhean kaukana, mutta tiskipöydässä silti vähän turhan. Tämä pöytä on simppeli ja suoraviivainen kuin seuranhaku yökolmelta karaokeravintolassa - sillä erotuksella, että tämä toimii.

Kyllä se työtaso sieltä löytyi, kun vartin kaiveli. Tuosta bideesuihkusta pitää reklamoida LVI-urakoitsijaa. Se raapii ja kutittaa ihan liikaa.

Olennaistahan kodinhoitohuoneessa on se kodinhoito - siellä kai pyykätään ja lingotaan ja kuivataan laskostetaan ja viikataan ja nypytetään ja konmaristaan ja kudotaan ja neulotaan ja säilötään suippuseitikkejä. Siksi tuota terästasoa saa olla paljon ja loppu on allasta. Emmätiä muuta, hyvä se on.

“Pöytä on simppeli ja suoraviivainen kuin seuranhaku yökolmelta karaokeravintolassa.”

Jos meille ei jää rahaa (lue: jos pankki ei jaa rahaa) ulkoporealtaaseen, aion istua illat tässä altaassa ja lukea, kuinka edes Kalle Päätalo ei ole kärsinyt yhtä paljon kuin minä.

“Tiskipöydän materiaalia ei kovin vakavasti tarvinnut edes pohtia.”

*Tuotteista saatu alennusta näkyvyyttä vastaan.