 |
| Vaikka paperilla eteinen näyttikin tilavalta, muuton jälkeen Seijasta alkoi tuntua kuin seinät kaatuisivat päälle. |
Kuva: Pixabay
“Eteinen antaa ensivaikutelman kodista”
“Eteisessä on hyvä toivottaa tervetulleeksi ja hyvästellä vieraat”
“Viikonloppuisin eteisessä otetaan ehkä vastaan vieraita isompikin määrä”
“Eteinen on kodin käyntikortti”
“Eteisen on hyvä olla mahdollisimman tilava”
Siinäpä ihan oikeita lauseita ihan oikeasta internetistä poimittuna. Ja ihan oikeassahan ne ovat.
Olisi se toki kiva, että eteinen ratkaisisi ilmastonmuutoksen, löytäisi minulle edes yhden kaverin ja toisi tuoretta hirvenlihaa pöytään. Mutta kun talossa saa olla neliöitä 150, joista en ajatellut käyttää 125 neliötä eteiseen. Siksi eteiseen pitää saada mahtumaan kamaa, vaatetta ja siellä pitää mahtua pukemaan ja riisumaan ilman kahlekuninkaan taitoja, mutta siinäpä se. Ei valoisaa atriumia, ei juhlavaa empiretyylistä aulatilaa. Olen tietoinen riskistä, että eteisestä saattaa tulla hieman kapoinen pötkö. Mikäli näin on, voimme vieraiden kanssa viettää osan illastamme vaikkapa olohuoneessa. Ja jos ystävämme pettyvät meihin ihmisinä, koska eteiseen ei voi laskeutua pienkoneella, he löytänevät parempiakin ystäviä.
Eteiseen siis pitkä peilikaappi liukuovilla. Kenkähylly ja naulakko. Joku penkki, jolle riemukkaista (ehkä jopa eteistä edempänäkin vietetyistä) juhlista horjuva vieras voi jalomuotoisen achterinsa painaa.
Oletteko muuten huomanneet, miten paljon koteja kuvaillaan nimenomaan siitä näkökulmasta, millaisia ne ovat vieraille? Vieraat on mukava ottaa vastaan eteisessä. Vieraiden kanssa on mukava istua iltaa korkeakiiltoisen keittiön saarekkeen äärellä. Vieraan on mukava losauttaa sipulikeiton suolenmutkassa herättämä norppa tilavan wc:n seinäkiinnitteiseen pönttöön. Vieraat sitä, vieraat tätä.
Meillä kuitenkin käy lähinnä tuttuja. Tutut poliisit, tutut lastensuojeluviranomaiset, tutut liivijengiläiset perimässä krokettivelkoja. Kavereita joskus, mutta alvariinsa ei tarvitse smokkia ylleen sovitella. Ja mikä parasta, kaverit ovat armollisia. He eivät mene anafylaktiseen shokkiin, jos tasoilla on sälää, roinaa tai kamaa. He eivät ala nyyhkyttää, jos edustustilamme näyttää siltä, että siellä asuu ihmisperhe. Ja sehän näyttää.
Meidän talossa asuu nimittäin porukka nimeltä me. Aika jännää. Tai no, ei naapureista.
“Eteisessä on hyvä toivottaa tervetulleeksi ja hyvästellä vieraat”
“Viikonloppuisin eteisessä otetaan ehkä vastaan vieraita isompikin määrä”
“Eteinen on kodin käyntikortti”
“Eteisen on hyvä olla mahdollisimman tilava”
Siinäpä ihan oikeita lauseita ihan oikeasta internetistä poimittuna. Ja ihan oikeassahan ne ovat.
Olisi se toki kiva, että eteinen ratkaisisi ilmastonmuutoksen, löytäisi minulle edes yhden kaverin ja toisi tuoretta hirvenlihaa pöytään. Mutta kun talossa saa olla neliöitä 150, joista en ajatellut käyttää 125 neliötä eteiseen. Siksi eteiseen pitää saada mahtumaan kamaa, vaatetta ja siellä pitää mahtua pukemaan ja riisumaan ilman kahlekuninkaan taitoja, mutta siinäpä se. Ei valoisaa atriumia, ei juhlavaa empiretyylistä aulatilaa. Olen tietoinen riskistä, että eteisestä saattaa tulla hieman kapoinen pötkö. Mikäli näin on, voimme vieraiden kanssa viettää osan illastamme vaikkapa olohuoneessa. Ja jos ystävämme pettyvät meihin ihmisinä, koska eteiseen ei voi laskeutua pienkoneella, he löytänevät parempiakin ystäviä.
Eteiseen siis pitkä peilikaappi liukuovilla. Kenkähylly ja naulakko. Joku penkki, jolle riemukkaista (ehkä jopa eteistä edempänäkin vietetyistä) juhlista horjuva vieras voi jalomuotoisen achterinsa painaa.
Oletteko muuten huomanneet, miten paljon koteja kuvaillaan nimenomaan siitä näkökulmasta, millaisia ne ovat vieraille? Vieraat on mukava ottaa vastaan eteisessä. Vieraiden kanssa on mukava istua iltaa korkeakiiltoisen keittiön saarekkeen äärellä. Vieraan on mukava losauttaa sipulikeiton suolenmutkassa herättämä norppa tilavan wc:n seinäkiinnitteiseen pönttöön. Vieraat sitä, vieraat tätä.
Meillä kuitenkin käy lähinnä tuttuja. Tutut poliisit, tutut lastensuojeluviranomaiset, tutut liivijengiläiset perimässä krokettivelkoja. Kavereita joskus, mutta alvariinsa ei tarvitse smokkia ylleen sovitella. Ja mikä parasta, kaverit ovat armollisia. He eivät mene anafylaktiseen shokkiin, jos tasoilla on sälää, roinaa tai kamaa. He eivät ala nyyhkyttää, jos edustustilamme näyttää siltä, että siellä asuu ihmisperhe. Ja sehän näyttää.
Meidän talossa asuu nimittäin porukka nimeltä me. Aika jännää. Tai no, ei naapureista.
 |
| Vaikka lähetettiin kutsut kaikille facebook-kavereille, kukaan ei tullut. Kuulemma ruttoa liikkeellä päiväkodissa. |
Kuva: Pixabay
Siispä: eteinen on tärkeä, mutta se on läpikulkutila. Vähän kuin Puola toisessa maailmansodassa,
toivottavasti kuitenkin vähän vähemmän traagisilla seurauksilla. Jos eteiseen voi jättää vaatteet, sen kaappeihin mahtuu olennaiset kamat ja sieltä pääsee eteenpäin muihin tarpeellisiin tiloihin ilman vesuria, kenkälusikkaa tai liukuvoidetta, se alkaa olla jo suht onnistunut.
Unohtuiko listasta jotain?
"Jos keittiö on kodin sydän, niin eteinen on sitten varmaan kodin sierain.
Ja lasten harrastuskamat eteisen lattialla se herne nenässä."
(Syystäkin) tuntematon ajattelija, 2019 jKr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.
Kommenttisi julkaistaan tsekkauksen jälkeen. Älä siis huolestu, kun tekstisi ei heti näy. Arvostamme aktiivisuuttasi.