Maatyöt ja paalutus - selvittelyn pohjaton suo

Sitä luulisi, että kun tonttimme on pieni kuin covid-19-viruksen peräpukama, niin maatyötkin olisivat helpot kuin Viking Linen osinkojen nostaminen Ahvenanmaalla. Mutta ei. Prosessi se on tämäkin.

Lähdetään liikkeelle perustussuunitelmasta. Tilasimme siis sellaisen, kun talon pitää kuulemma olla perustusten päällä. Perustuksethan ovat vähän kuin perustuslaki Venäjällä: turvallisuuden tunnetta luova, luotettava, jämäkkä ja kaikin tavoin kansalaisiaan tukeva. Sellaisen siis tilasimme smetanalla ja novitsokilla. Noh, sehän viivästyi pikkasen, kun perustussuunnittelijalle meni väärät laskelmat.

Jos nimittäin tällaiset (hirsi)talot perustetaan pilareille, niiden päälle laitetaan usein teräksinen kehäpalkki, joka toisaalta sitoo paalut yhteen ja toisaalta pitää huolen, että hirret tulevat varmasti samalle korkeudelle. Erityisesti tätä tapaa on käytettävä runko- / elementtirakenteisten talojen kanssa. Hirsitalossa homma ei ole ihan niin yksiselitteinen, sillä alin hirsi on jo itsessään tuo palkki. Suunnittelijalle menneessä ensimmäisessä laskelmassa oli kuitenkin lähdetty siitä ajatuksesta, että haluamme tonneja ja tonneja maksavan kehäpalkin pilareiden päälle ja ensimmäisen hirren alle. Mutku me ei haluttu. Ja sitten suunnittelijalle piti laittaa uudet laskelmat.

Teräspalkin donaldtrumpmainen luotettavuus yhdistettynä Trumpin suosimien ammatinharjoittajien horisontaaliasentoon. 

”Tonttimme on pieni kuin covid-19-viruksen peräpukama.”

Ajatus taustalla oli ihan hyvä ja ymmärrettävä: kun teräspaaluja maahan juntataan kuin sanonkomäkuka sanonkomämitä sanonkomäminne, ne eivät mene aina suoraan. Ja kun ne eivät mene ihan suoraan, ne voivat olla eri linjassa maan pinnalla, vaikka olisivatkin teknisesti ihan kelvollisesti. Tästä taas seuraa, että hirren alta saattaa jokin paaluhattu (eli sellainen levike, jonka päälle hirsi lasketaan) törröttää kuin sanonkomämikä sanonkomämistä.

Teräspilarin teräspalkkimainen ulkomuoto pystyyn nostettuna kuin Trumpin sanonkomämikä sinisen pillerin ottamisen jälkeen.

”sanonkomäkuka sanonkomämitä sanonkomäminne”

Talotehdas ihan fiksusti ajatteli asiaa kuin estetiikan jatko-opiskelija ja siksi kehäpalkki. Me taas ajattelimme asiaa kuin Sylvester Stallonen kosmetologi, eli että jos nyt joten kuten kelvollisen näköinen lopputulos saadaan, niin päästään ottamaan lisää turpaan. Talotehtaalta vielä varmistivat, että ymmärrämmehän, että pilarit saattavat irvistää vähän kuin mummon hampaat talon alta. Vastasimme ymmärtävämme ja toisaalta voihan sitä vähän johonkin suuntaan irvistääkin... 

Pilarien möykkykalamaista rumuutta lieventää myös se, että kotikaupunkimme virastojen kukkapaitaiset kauneudenvaalijat vaativat pilarit piiloon vähintään rimoituksella. Tällöin voisi kuvitella, että mummon hampaatkin ovat ainakin saman verran jemmassa kuin Latva-Keturin Miinalla, kun tekarinsa huussiin jätti.

Tohon vasemmalle tulis olkkari ja oikealle buduaari.

”Sylvester Stallonen kosmetologi”

Ja sitten odoteltiin perustussuunnitelmaa. Tätä kirjoittaessani en tosin tiedä, onko se perustussuunnitelma vai pelkkä paalutussuunnitelma, koska siinä ei oteta kantaa siihen, miten maatyöt tehdään ja mitä laitetaan talon alle (sepeliä / soraa / pumpulia / kuolleita sieluja). Mutta ainakin paalutussuunnitelma saatiin. Ja paalujakin saadaan perkele! Jos olisi objektiseksuaali ja tykkäisi paaluista, niin nyt saisi pystyyn orgiat! 80 teräspaalua noin kymmenen metrin syyyteen. Ei tästäkään hommasta siis ihan ilmaiseksi selvitä.

Mutta jokin suunnitelma siis saatiin. Sitä suunnitelmaa asemapiirroksen ja lvi-asemakuvan kanssa aloin sitten syytää valikoiduille maansiirtourakoitsijoille. Jotenkin olin ajatellut, että minä laitan kuvat ja he antavat tarjouksen. Mutta ei se kuulkaa Suomen nuoriso näin mene! Kyllä vähän vaivaa pitää asioiden eteen nähdä. Mitä siitäkin tulisi, jos asiat sujuisivat kivasti. Rutto, sanon minä ja yskin koronavirusta Prisman kassajonossa.

Kaavioita pitää olla, koska mitä siitäkin tulisi, jos kaavioita ei olisi!

”Jos olisi objektiseksuaali ja tykkäisi paaluista, niin nyt saisi pystyyn orgiat!”

Pisteet toki maaurakoitsijaehdokkaille, kun kysyivät. En vaan osannut oikein vastata, kun tiedusteltiin hulevesien viivyttämisestä tai pilariperustuksen vaatimista massanvaihdoista. Vastaava mestari oli reissussa, joten levittelin käsiäni ja varmuuden vuoksi kylvin muutamia kymmeniä satasen seteleitä tuuleen sijoitukseksi tulevaisuuteen.

Yksi pohdittava asia on myös, mennäänkö maatyöt tuntitöinä vai urakkana. Urakassa koko hinta on tiedossa, mutta se on todennäköisesti tuntitöitä kalliimpi. PAITSI jos tontilta löytyy intiaaninen hautausmaa, betonilouhos ja esihistoriallinen anustappi. Jos vastuu siirtyy, se maksaa.

Tota, ne terveyskeskus, päiväkoti ja kaupungintalo ei kyllä olleet enää meidän tontilla.

”Varmuuden vuoksi kylvin muutamia kymmeniä satasen seteleitä tuuleen sijoitukseksi tulevaisuuteen.”

Samoin lähti paalutustiedustelua paalutusfirmoille. Selvisi, että paalutussuunnitelma oli tehty ruuvipaaluille, mutta ainakin yksi firma tarjosi vastaavankokoisia lyöntipaaluja. Tarjouksen selkeys oli toki ihan peruskauraa itselleni, varmaan kaikille lukijoillekin:

RR 75 17.50 E/metri paalu maahan lyötynä. Ei laskuteta katkaisupätkiä.
RR 90 18.50 E/metri paalu maahan lyötynä. "
Kappalehinta RR 75 ja 90 35.00 E/paalupiste, sisältäen maakärjen, katkaisun
ja paaluhatun. Jos käytetään kalliokärkiä, on kappalehinta 42.00 E.
RR 115/6.3 22.50 E/metri paalu maahan lyötynä. "
Kappalehinta 45.00 E/paalupiste maakärjellä, 55.00 E kalliokärjellä.
Rahdit 400.00 E, sisältäen kaikki koneen ja paalujen rahdit kerralla
tehtäviin paalutuksiin.
Tarvittaessa yhteistyökumppanimme merkkaa paalujen paikat 10.00 E/paalupiste,
sisältäen myös tarkemittauksen.
Kaikki hinnat ovat arvonlisäverottomia hintoja. Laskuun lisätään
arvonlisävero 24 %.
Paaluhatut ovat 150x150x15 mm hattulevyjä ilman holkkeja.
Ja vatsalleen hän kinokseen näin lensi suksineen.

Me mitään salaojia tarvita! Pilariperustus toimii kato niin hyvin.

”Kappalehinta RR 75 ja 90 35.00 E/paalupiste”

Kai tuo on tiivistettävissä niin, että osa maksaa paljon, toinen osa paljon lisää ja loput enemmän. Koetin tarjouksesta omalla matikallani (lyhyt ja limainen) hintaa haarukoida ja pääsin jonnekin 16 tonniin. Aamulla tajusin, että hinnat olivat alvittomia. Parikytä tonnia? Kakskytviis? Sielu, toinen lapsista ja vasen munuainen?

KILTTI RAKSA-ALA. SOPISKO, ETTÄ KUN TEETTE TARJOUKSIA ESIM. TÄLLAISELLE YKSITYISHENKILÖLLE, JOKA EI OLE FIRMA JA JOUTUU SEN ALVIN MAKSAMAAN, NIIN VOISKO NE HINNATKIN ILMOITTAA ALVIN KANSSA TAI VAIKKA KYSYÄ, ETTÄ ANNETAANKO ALVILLINEN VAI ALVITON HINTA, KUN NE VOI TOKI MOLEMMATKIN ILMOITTAA IHAN VARMUUDEN VUOKSI.

Eihän näistä tarjouksista oikeasti ota kukaan selvää. Toinen tarjoaa yhtä ja toinen toista ja kolmas ilman alvia mutta saa ottaa santsikupin kulkematta lähtöruudun kautta.

Joo siis kukkapenkki piti tehdä, mutta jos sä niin sanot, niin toi on varmasti sopivin kone siihen hommaan.

”Sielu, toinen lapsista ja vasen munuainen?”

Ja tässä ollaan, muutama maatyö- ja paalutustarjous vielä uupuu. Samoin uupuu rakennuttaja. Luulin, että nyt alkaa, mutta vaan jatkuukin. Mutta ihan pian lähiaikoina varmasti hei alkaa olla näkyvissä merkkejä, että päästään pohtimaan, miten jatketaan projektin liikkeellelähdön toteuttamisen suunnittelua, kunhan saadaan ensin muutama juttu selvitettyä.

Lähden karaokeen laulamaan muiden oman elämänsä projektipäälliköiden kanssa Danny-Helenan kappaletta ”Katson mustuuteen maan”.

Kun olet hyppinyt yhdellä jalalla kaikkien tolppien päältä veteen putomatta Säkkijärven polkkaa kontrabassolla soittaen (sekä pizzicato että arco), voit edetä rakennusprojektin seuraavaan vaiheeseen. Siinä nämä tolpat tungetaan, tai no, siitä myöhemmin lisää.

”Katson mustuuteen maan”

Kuvat: Pixabay / taiteilija itte

Asuntomessut - kiva kuvakavalkadi

Asuntomessujen paras puoli on uusien trendien ja ideoiden löytäminen omaan kotiin. Niin tänäkin vuonna. Uusia, innovatiivisia ja trendikkäitä tuotteita löytyi lähes joka talosta. Viimeviikkoisen blogipostauksen jatkoksi esittelenkin kuvakavalkadissa muutaman suosikkini ennen kuin lähden tutustumaan omaan kehooni Intercity-junan vessaan.

Ekologinen sadevesibidee. Eero Aarnio on kyllä tehnyt enemmän herkkuja muovista kuin tallinnalainen kauneuskirurgi.

“Sadevesibidee”

Ja vihdoinkin! Bidee myös perheen iskälle. Molokouru valloittaa suomalaiset kylpyhuoneet. Voidaan valmistaa myös esim. nahasta.

 “Esim. nahasta”

Rakennusvalvonnan vaatimuksesta palotikkaiden kokoa piti suurentaa. Anoppia varten talon taakse on tehty oma rotko roskakuiluun.

J.K. Rowling muokkasi Harry Potterin kämppää ajanmukaisemmaksi; nyt Harryn huoneessa on kierrätyspiste. Vähänkäytetyt voldemortit kuuluvat energiajakeeseen. Kirjailijan viimeaikaiset lausunnot sukupuolivähemmistöistä taas keskiajalle viemäriin.

Kodotus-blogi sai käsiinsä lavuaarin salaisen valmistuskaavan: ensin syödään pirusti riisimuroja. Sitten oksennetaan muottiin. Päälle venelakka.

“Syödään pirusti riisimuroja.”

Vinkki: Vihaatko ystäväperheesi lapsia? Uusi Suojelusenkeli-leikkipaikka pitää huolen, että seuraavaa visiittiä ei tule. Lisävarusteena integroitu milktooth-kaiutin soittaa kappaletta “Pimeä polku ja kivinen tie”.

“Vihaatko ystäväperheesi lapsia?”

Kun päivällä iskän ja äiskän katseissa on ollut sellainen sutinankaipuuntäyteinen pohjavire ja lapset jo nukkuvat, sensuaalitoiminnalle antaa vinkeää lisäpotkua sängynpäässä oleva Fukkipukki. Saatavana Tikkurilan värikartan sävyissä “Jähmeä jänis”, “Höyrymakkara”, “Nasun pakara” sekä “Paavin salipöksy”.

“Paavin salipöksy”

Messuilla kättä lyövät ekologisuus sekä huolimaton lvi-asennus: vuotava pönttö ravitsee veskirisua. Sen virallinen nimi ei toki tietenkään ole “veskirisu”, vaan “vessarisu”.

“Veskirisu”

Yhdessä kohteessa oli kiinnitetty erityishuomiota viihtyisään ja selkeään huoneakustiikkaan. Sitähän ei tarvita kuin erityistapauksissa. Kaikuisa, korkea ja kolahteleva tila on kuitenkin standardi.

Minas Tirith. Ne tietää ketkä tietää. Balrogin osan näyttelee vastaava mestari.

Kun oikeassa mielentilassa katsoo, voi kuvitella näkevänsä tähtitaivaalla Venuksen nännit. Ihan siinä Kassi o Peijan vieressä.

Väsyneen rakentajan hätähuuto. Muistakaa kuitenkin, että apua on saatavilla. Esim. 101 solmua -kirja on havainnollinen ja selkeä opas.

Jos siinä lukee “jorma”, se on lähtökohtaisesti hauska.

Ihan vapaasti omat mielikuvat kehiin ja hetken hiljaisuus…








Noin. Hyvä. Oli se hauska.

“jorma”

2020-luvulla vanhanaikaisista sukupuolirooleista on hyvä päästää irti ja korostaa lapsille, että ei ole perinteisiä miesten ja naisten töitä. Tyttöä voi muistuttaa, että hänestä voi tulla vaikka pinkki prinsessa ja pojalla on kaikki mahdollisuudet päästä siniseksi apinaksi.

Kiva idea, mutta kuvitelkaapa tämä kuva Stephen Kingin kirjan kanteen. Niinpä.

Kuvassa ei ole japanilainen Ikebawushimanogotake-lohikäärme, vaan kaksi kahvia ja pulla 11 euroa. Onhan se loogista, että kun rakentaminen on järkyttävän kallista, niin asuntomessujen kahvinkin pitää olla järkyttävän kallista. Santsikuppiin pitää hakea pankista lisälainaa.

“Lähden tutustumaan omaan kehooni Intercity-junan vessaan.”

Asuntomessut Tuusulassa - tylsät vai täräyttävät?

Elokuun käsitellyin aihe raksa- ja sisustusblogeissa on varmasti ollut Tuusulan asuntomessut. Instafeedit ja blogosfääri ovat täyttyneet torkkupeitoista, makrameeunisieppareista, ulkoporealtaista ja kultaisista suihkuista. Koska messualue on pyörämatkan päässä kotoamme, oli lähtöpäätös messuille suhteellisen helppo. Munamankelin selkään, sushia marketista evääksi (tästä myöhemmin lisää) ja menox, sanoi Annie Mestariampuja.

Olen pyöräillyt messualueen ohi lukuisia kertoja koko messujen valmisteluajan. Hämmentävää vauhtiahan alueelle talot blöbsähtävät. Aluksi on mettä, sitten on liejukko, sitten on paaluja ja muutama tie ja sitten onkin messut ja ylihintaista kahvia. Väliin vähän koronaa. Helppo homma.

Itse asiassa pohdimme aikoinaan Tuusulan messurakentajiksi ryhtymistä ja palaveerasimmekin asiasta yhden hirsifirman kanssa. Koska oman talomme suunnitteluprosessi oli tuossa vaiheessa vaiheessa, homma kuivui kuitenkin aika nopeasti kasaan. Lisäksi muutto suunnilleen kilometrin päähän nykyisestä kotikaupungistamme olisi myllännyt lasten koulut ja kaveripiirit ihan uusiksi, joten päätimme siksi(kin) välttää stressiä. Sitä kun ei elämässä ole yhtään onneksi ollut.

Tuusula, nyt kutsuu mua Tuusula. Rekkojen vierellä näin mä ajan Tuusulaan päin.

“Hämmentävää vauhtiahan alueelle talot blöbsähtävät.”

Valmishan messualue ei vielä asuntomessujen aikaan ole, kuten ei ole mikään uusi asuinalue, kun perheet kantavat taloihin sisään soffat, banjot ja balsamoidun anopin. Nyt olimme asuntomessualueella, vuoden päästä ollaan asuinalueella. Ja olisihan se maanpäällinen helvetti asua vuodesta toiseen alueella, jossa joka kerta kotikadulla sähkönmyyjäsälli hyppää eteen ja “haluaa vaivata hetken sähkösopimusasioilla ja kysyä, missä yhtiössä ollaan asiakkaina”. Tai joku haluaa joka kerta putsata rillisi, kun kävelet ohi. Antaisi edes jalkahierontaa.

Ei, nyt ollaan messuilla. On burgereita, ylihinnoiteltua kahvia ja kuivalihaa (en tarkoita balsamoitua anoppia). Oli ihanan väljää (tätä sanontaa ei kannata käyttää ihan kaikissa yhteyksissä). Olimme valinneet loistavan päivän visiitille; maanantaina porukkaa oli niin maltillisesti, että pitkäkin jono oli lyhyempi kuin normivuosien perus.

Kappas, ulkoporeallas! Onpa monta suutinta!

Piti vaihtaa tällainen taidekuva tähän, kun puolisoni kielsi sen toisen "taidekuvan" laittamisen.

“Perheet kantavat taloihin sisään soffat, banjot ja balsamoidun anopin.”

Asuntomessujen teemat

Teemoina asuntomessuilla olivat asuminen tänään ja huomenna, sisustus- ja rakentaminen, taide ja hyvinvointi sekä vastuullisuus. Sen verran laveita teemat olivat, että jos talossa oli wifi, taulu seinällä, sohva, seinät maalattu muulla kuin plutoniumilla ja kovin monta saimaannorppaa ei ollut jäänyt kaivurin alle, niin homma oli kuitattu. Maalämpöä ja kaukolämpöä mainostettiin ekologisina. Jossain oli viherkattoa, jossain seinämaalaus ja niitä tauluja seinillä. Eipä siis teemoja kiihkeinä pilkuntarkasti toteutettu. Ihasama. Näyttäkää minulle maapallon tilaa parantava suomalainen uudisrakennus ja minä näytän teille empaattisen, tehokkaan ja edullisen vastaavan mestarin.

Rykmentinpuiston asuinalueella on käytössä taiteen prosenttiperiaate. Prosenttiperiaate tarkoittaa, että osa rakennushankkeen määrärahasta käytetään taiteeseen. Periaatteen toteuttamiseksi on useita rahoitusmalleja. Perinteisen määritelmän mukaan noin yksi prosentti rakennushankkeen budjetista käytetään taiteeseen (lähde: prosenttiperiaate.fi). Yleensähän prosenttiperiaate on tarkoittanut sitä, että taiteilija saa tekemänsä työn arvosta n. yhden prosentin tuloa.

Alueen leikkipuisto ja kivan kumpuileva maisema tosin kyllä näyttivät kivoilta. Roikuin kiipassa, kunnes tuli vähän oksennusta suuhun. En tiedä, kenen.

Hei, tuossa talossa oli muuten ulkoporeallas. Se on tehty edustajan mukaan erityisesti Suomen oloihin.

Ihastuttiin kuvan sänkyyn. Katsottiin sängyn hinta. Ihastuttiin vähän vähemmän.

“Roikuin kiipassa, kunnes tuli vähän oksennusta suuhun.”

Asuntomessujen kustannukset

Harvaa taloa alueella pystyi varsinaisesti halvaksi kehumaan. Jotkut sentään olivat vähän vähemmän kalliita kuin toiset. Talojen sisäänkäynnin tietämillä oli plakaatti, jossa kerrottiin kustannukset. Nyt kun olen useampaan hommaan tarjouksia kysellyt, etenkin maatöiden hinnat pistivät nieleskelemään. Tontin raivaus, maatyöt, paalutus ja louhinta 15 tonnia. Keitä teillä on ollut siellä hommissa, kiinalaisia toisinajattelijoita kansantasavallan työllistämistuella? Omiin silmiini jokainen noista hommista olisi voinut olla yksistään sen 15 tonnia. Kas näin:

Puiden raivaus 15 000 e (koivuista menee lisämaksua 3000 e jokaiselta alkavalta metriltä, koska miksipä ei)
Maatyöt 15 000 (ei sisällä arkena tai klo 9-16 välisenä aikana tehtyä työtä. Kaivurin polttoaineesta laskutetaan erikseen 2500 e alkavalta litralta)
Louhinta 15 000 (aloitusmaksu, päälle louhinta 45 000 e)
Paalutus 15 000 e (lisäksi paalutuskoneen käyttömaksu 5000 e sekä kuljetus tontille ja pois kulkematta lähtöruudun kautta 3000 e)

Mutta onnea rakennuttajille. Säästitte kymppitonneja. Olen kateellinen.

Loppurahalla voi ostaa vaikka ulkoporealtaan. Esim. ison tai pienen. Tuossahan sellainen olisikin.

Jos minulla olisi kattoterassi, huutelisin sieltä köyhille ja heittelisin niitä pistaasipähkinän kuorilla.

“Tontin raivaus, maatyöt, paalutus ja louhinta 15 tonnia.”

Asuntomessujen hirsitalot 

Tämän teeman suhteen on väsymystä ja ähkyä. Kaikki nämä vuodet ollaan bongailtu hirsitaloja rakenna ja remontoi-. omakoti-, toistenkoti-, habitare-, kevät- ja kirja- ja seksimessuilla. Ollaan katseltu kuusihirttä ja mäntyhirttä ja lamellihirttä ja betonihirttä ja suvivirttä. Ollaan kerrottu sydämeenkäypää tarinaa omasta tilanteestamme ja itketty yhdessä talofirmojen edustajien kanssa kohtaloamme, joka on rankempi kuin kellään koskaan tässä tunnetussa universumissa. Tänä vuonna oli Ollikaisen, Honkarakenteen, Finnlamellin ja Honkarakenteen taloja näytillä. Ihan kivoja olivat. Niissä on sellaisia puita ladottuna päällekkäin ja pitää muistaa aina mainita se hyvä sisäilma.

Jotain ehkä väsystä ja ähkystä kertoo haalimiemme esitteiden määrä. Niitä oli 12, joista 3 oli messulehtiä. Niitä on joskus tullut hankittua vähän suuremmallakin sykkeellä. Kivoja taloja, muttei isoja muistijälkiä jäänyt.

Aiemmat messusaaliit mitattiin kuutioissa, nyt kappaleissa.

“Kaikki nämä vuodet ollaan bongailtu hirsitaloja rakenna ja remontoi-. omakoti-, toistenkoti-, habitare-, kevät- ja kirja- ja seksimessuilla.”

Otetaanko kuitenkin tästäkin ulkoporealtaasta esite? Kun tässä on sellaista akrylaattia, mitä muissa ei ole, joissa on sellaista akrylaattia. 

Asuntomessujen pettymys

Koska meidän tuleva talomme pyrkii olemaan yhdistelmä luomumyslin puhtautta ja jeesuslapsen viattomuutta, odotin Trä Kronorin kohteelta paljon. Idea / ideologia talojen taustalla on hieno: luonnonmateriaaleja ja perinteisen rakentamisen parhaat puolet toimivassa modernissa kodissa. En vain ollut tajunnut, että asuntoja ei esitellä, vaan vain ideologiaa luonnonmateriaaleista ja perinteisen rakentamisen parhaista puolista. Yksi keskeneräinen huoneisto, jossa oli vanerille painettuja plakaatteja ja asiantunteva firman edustaja kertomassa. Njääh. Oma moka, mitäs tajusin vihjeet väärin. Samoin kävi Harvey Weinsteinille tässä hiljattain.

Tässä on nämä meitä eniten kiinnostaneet asuntomessutalot, joita ei pääse katsomaan.

“Talomme pyrkii olemaan yhdistelmä luomumyslin puhtautta ja jeesuslapsen viattomuutta.”

Ja kamoon. Kahvi 4 euroa. Sillä olisi markka-aikaan ostanut oman plantaasin joltain trooppiselta saarelta.

Siellä olisi ollut mukava kelliä ulkoporealtaassa, joihin saa muuten nyt toimituksen kaupan päälle, jos tilaa nyt heti tästä!

Asuntomessujen lounas

Olimme kaukaa viisaasti ostaneet markettisushia mukaan. Se oli vielä 30 prosentin alennuksessakin, kun riisissä oli yli 70 vihreänruskeaa toukkaa. Aikamme taloissa pyörittyämme istahdimme Loviisan asuntomessujen mainoskojun viereiselle penkille ja aloimme nautiskella. Ihmiset katselivat sen verran pitkään, että päätimme jatkaa ihan syömisellä.

Hipsteriyden ytimessä: sushia asuntomessuilla. Taustamusana Flow-festarin soittolista.

“Riisissä oli yli 70 vihreänruskeaa toukkaa.”

Vinkki: voimakkaalla tuulella ei kannata kaataa soijakastiketta sushilaatikon kevyeen kanteen. Onneksi messujen yhtenä teemoista oli taide, sillä teimme asuntomessualueelle oman katutaideteoksemme “Sushi unakkoon, Aleksin kives ja Einon keino”. Mr. Murphy tosin kääntyilee pettymyksestä haudassaan, sillä emme onnstuneet sotkemaan soijalla puolisoni valkoisia farkkuja.

Ota kuva tästä teoksesta, tägää se instassa @kodotus ja voit voittaa Citymarketista pöllityn soijapussukan!

“Aleksin kives”

Asuntomessujen tuoksu

Parafiini saunoissa. Niin pitkään kuin muistan, messusaunat ovat tuoksuneet / haisseet parafiinilta. Näin oli nytkin. Ilman tätä tuoksua asuntomessut eivät oikein tunnu asuntomessuilta. Vähän sama kuin että joulupukin pitää haista viinalta, tai se on feikki. Muuten saunat eivät kovinkaan kummoisesti kolahtaneet. Vaaleat vastakkaiset lauteet, tummat seinät, korkea kiuas, lasiseinää, ledinauhaa. Kivoja ja trendikkäitä, muttei omaan makuuni. Toki jokaisessa olisin valmis saunomaan, koska sauna on ihana paikka, oli se millainen tahansa.

Saunan jälkeen onkin ihana mennä ulkoporealtaaseen, jossa on 97 hierovaa suutinta neliösentillä ja vedensuodatus tapahtuu luomuminkin vatsakalvon läpi. 

Asuntomessujen vessat

Ilahduin nähdessäni suht paljon suht pieniä perusvessoja. Sellaisia oli jopa joissain messutaloissakin.

Asuntomessujen keittiöt

Vastaus on sama kuin kysymykseen "mitä eläimiinsekaantuja himoitsee?".

Mustia

Asuntomessujen kivat kohteet

Talo Keuda - kivan teeskentelemätön talo. Piharakennus / sivuasunto oli mainio. Varmaan siksi, koska meille tulee samantapainen. Paikalla päivystänyt sisustussuunnittelija Katariina Leppilampi oli tehnyt hyvää työtä ja kertoi kohteesta kivasti.

Sievitalo Kultakoivu - hyvällä tavalla tavallinen talo (asuntomessujen mittakaavassa).

Duplio - kivan kompakti ja mukavasti sisustettu kivitalo. Kivitaloja pitää sanoa kivitaloiksi eikä betonitaloiksi, koska köyhät asuu betonitaloissa toistensa päällä ja vieressä. Päämakuuhuoneen hylly oli kiva.

Kivat hyllyt. Saako noin sanoa #metoo-aikana?

“Joulupukin pitää haista viinalta, tai se on feikki.”

Jämerän townhouse-talot. On se piru, kun kehdataan tehdä Suomeen muuta kuin masentavaa harmaata betonia. Näistä taloistahan voi tulla jopa Keski-Eurooppa mieleen ja mitä siitäkin tulisi, jos täällä tavallisetkin ihmiset voisivat asua kivoissa taloissa. Talo Salmiakki oli symppis sisustukseltaan(kin).

Pilalle meni. Ei oo pelkkää harmaata.

“Mitä siitäkin tulisi, jos täällä tavallisetkin ihmiset voisivat asua kivoissa taloissa.”

Ulkoporeallas!

Asuntomessut - mitä saimme?

Laatuaikaa hyvässä seurassa kaksin puolisoni Seija Ala-Kauttan kanssa. Oli hauskaa. Pari sadekuuroa saatiin juuri sopivasti väistettyä olemalla sisällä kohteessa. Sähkönmyyjäsällitkään eivät pureutuneet nilkkaan. Rillit ovat yhä likaiset.

Jossain vaiheessa tajusimme alkaa tarkkailla valaistusta. Puolisoni alkoi pohtia, tarvitaanko upotettuja ledejä kaikkiin huoneisiin, vai voisiko esim. makkareissa olla ne perinteiset stöbseliroikottimet. Näitä tuntui näkyvän erityisesti muuttovalmiissa “perustaloissa” kuten Jukka-, Sievi ja Designtalolla. Ja se ei siis ole mikään miinus. Valaistus menee vielä pohdintaan.

Ja lampuista vielä: en ole pitkä. Pituuteni on jossain murkkuikäisen kesäkurpitsan ja sirkkeliin nukahtaneen mangustin puolivälissä. Silti useammassa (lasten)huoneessa lamppu roikkui niin matalalla, että jopa minä olisin kolauttanut siihen jonkin sillä hetkellä paljaana olevan ruumiinosani. Piti ihan kokeilla ja kyllä: mossahti. Turvavälit helpottivat näitä hommia, kun pyysin puolisoa köhimään ja ryystämään räkää huoneen edessä sen aikaa, että sain rauhassa tehdä näitä kommandokeikkojani.

"Jennique-Minnique, täällä on sun..." MUKS!

"Irmel-Mürmel, oliko se projektisuunnitelma..." MUKS!

"Nicondeeros-Jäbändeeros, tuu kattoon, kun tää vauva..." MUKS!

“Stöbseliroikottimet”

Sisäoven kahvat. Ai että, nyt ollaan detaljitason ytimessä. Tontilta ei ole kaatunut edes ruppanaa pajua ja me mietimme ovenkahvoja. Ajattelimme ottaa peruksista peruksimmat kahvat, eli kromatut Abloy Polarita -kahvat, mutta puolisoni alkoi pohtia, ovatko ne mukavat käteen. Eli saattavatpa vaihtua pyöreämpiin. Juu, sellaiset ovat kalliimpia.

Kivan kahvan saa myös ulkoporealtaaseen, joihin saa lisämaksusta punaisen napin, jota painamalla punainen nappi muuttaa väriä vihreäksi ja soittaa JVG:n biisiä “Saatiin tältä firmalta rahaa, tehdään tästä firmasta biisi”.

Kun omaa taloamme olemme suunnitelleet suht tehokkaaksi tiloiltaan, joidenkin käytävien ja oleskelusoppien käyttöaste pohditutti: ihaillaanko tästä toisen kerroksen lasikaiteilla varustetulta kulkusillalta useinkin auringonlaskua naapurien talon taa? Istutaanko näillä nojatuoleilla tässä käytävällä usein lukemassa Kalle Päätalon tuotantoa? Toisaalta samahan se on, jos on vähän hukkatilaa, jos on tarpeeksi hyötytilaa.

Asuntomessut pähkinänkuoressa

Viihdyimme, mutta emme kokeneet täräyttäviä ahaa-elämyksiä emmekä kokeneet kateutta, paitsi siitä, että nämä talot ovat jo valmiita ja meidän tonttimme ojassa sammakot valmistautuvat rauhassa ensi kevään kutuun.

Näen itseni lukemassa Kalle Päätaloa vasemmanpuoleisessa tuolissa. Sen jälkeen näen talon asukkaiden soittavan poliisit, kun joku setä lukee Kalle Päätaloa heidän olkkarissaan.

“Balsamoitua anoppia”