Pystyttäjien perintö - puutteita pukkaa

Onhan siinä jotain ironista, kun otetaan hyvämaineinen, kokenut (ja jokseenkin hintava) pystytysfirma, jonka pomo korostaa, että heillä on vain suomalaisia työntekijöitä. Kun sitten kun nämä suomalaiset työntekijät eivät ehdi kuukausiin tontille, homman hoitaa loppuun - yllätys yllätys - virolainen porukka. 

Vaikka pystytysfirmalta saatiinkin ystävällinen / taktinen kädenojennus hinnanalennuksen muodossa, niin kaikkea pientä ja riemullista on pitkin matkaa (suomalaisten) pystyttäjien hommista paljastunut. Timpurit joutuivat kiinnittämään pystyttäjiltä unohtuneita palkkikenkiä piharakennuksen alapohjaan - me maksoimme. Yksi följäri jäi myös (suomalaisilta) pystyttäjiltä kiinnittämättä ja lojui koko talven maassa - virolaiset kiinnittävät senkin. Terassin kestopuurungot oli kiinnitetty vääränlaisilla kulmaraudoilla, joten ne piti (suomalaisten) pystyttäjien jäljiltä fiksata. Ja sitten vielä tämä:

Parhaan lavatanssiperinteen hengessä (suomalainen) pystyttäjä tökkää teräsheppinsä ensimmäisen koloon, joka vastaan tulee. #hirsitoo

Siellä menee kuin Länsimetro putkessa. Vahinko vaan, että tämä metro on rakennettu Vantaalle, kun Espooseen oli tarkoitus. 

Meillähän oli aika souvi saada ketään tekemään reikiä seiniin, jotta saadaan kytkimet ja töpselit kohilleen. (Suomalaiset) pystyttäjäthän lopulta lupasivat nämä tehdä, mutteivät sitten lopulta tehneetkään. Kuvassa oleva jykevä kierrejönkkä pitää hirsiä nuhteessa ja kiristää niitä. Vahinko vain, että (suomalaiset) pystyttäjät laittoivat tämän kierretangon sähköporausreikään, eikä sen seuraksi enää mahdu sähköjohto. Tämä(kin) teettää lisähommia (ei-suomalaisille) timpureillemme, kun kierretanko pitää kiskoa pois ja siirtää parinkymmenen sentin päässä olevaan oikeaan porausreikään. Toinen vaihtoehto on tietty laittaa valokytkin keskelle seinää eikä ovenpieleen. Paino sanalla pieleen. 

“(suomalainen)”

Tähän kun lisätään se, että pystyttäjät pöllivät meiltä ovi- ja ikkuna-aukoista sahaamansa hirrenpätkät ja että heillä on yhä meidän järjettömän kalliit ikkunateippimme jemmassa, niin kyllä se kotimainen on silloinkin parasta, kun se ei tule paikalle sovitusti, varastaa ja on paskinta. 

“Niille tulee vaan puusauna ja leivinuuni, ei kai ne näitä tuhteja puupölkkyjä mihinkään tartte. Viedään pois ja laskutetaan siitä vähän ekstraa.”

Pystyttäjien, anteeksi suomalaisten pystyttäjien hommista jäi uupumaan muun muassa ikkunoiden vuorilaudat. Näitä (suomalaisten) pystyttäjien seuraajat ovat nyt asennelleet ja me koettaneet maalata. Ihan jokaiseen detaljiin ei talokauppoja tehdessä osannut kiinnittää huomiota, joten ikkunoiden vuorilautojen ulkonäkö tuli vähän yllärinä - onneksi iloisena sellaisena. Niissä on kivasti pientä koristelua, mutta ne ovat silti sopivan yksinkertaisen näköiset. 

Koska olen useamman sadan kilometrin päässä mökillä tappamassa hyttysiä ja riitelemässä lasteni kanssa vielä kerrostalokämppäämmekin pienemmässä tilassa, minulla ei ole niistä kuvia. Mutta ainahan voi piirtää MS Paintillä. Paino sanalla Pain.

(Suomalaisen) taiteilijan näkemys (suomalaisen) hirsitalon (suomalaisista) vuorilaudoista.

Koristehirsi kattoon

Kun tontti kuhisi äijiä, näiden lihasvoimalla nousi myös (suomalainen) koristehirsi kattoon tupakeittiön ja olohuoneen väliin. Viisimetrinen, umpipuinen hirrenpökäle ei ole ihan kevyimmästä päästä, mutta tulipahan muuten kiva! Eikä edes muurahaisia näkynyt. Keittiö ja olohuone ovat yhä yhtenäistä tilaa, mutta lohenpyrstönurkan kohdalta terassin pariovelle jatkuva koristehirsi jakaa tilan sitä katkaisematta (tämä oli varmaan gloriankotimaisin lauseeni ikinä). Lisäksi hirteen voi halutessaan kiinnittää ruokapöydän riippuvalot. Tai voi siihen ripustaa turskaakin kuivumaan. Tai suomalaista muikkua. 

Koska olen useamman sadan kilometrin päässä mökillä tappamassa hitaasti itseäni ja riitelemässä hyttysten kanssa vielä kerrostalokämppäämmekin pienemmässä tilassa, minulla ei ole siitä kuvia. Mutta ainahan voi piirtää MS Paintillä. Paino sanalla Parru.

(Suomalaisen) taiteilijan näkemys (suomalaisen) hirsitalon (suomalaisesta) koristehirrestä.

Paneelien maalaustalkoot, osa 2

En muista, montako nippua kattopaneelia meillä oli alunperin. Sen kuitenkin muistan, että neljä aikuista sai päivässä maalattua arviolta siivouskomeron katollisen verran paneeleja. Paneeleja oli jäänyt vielä 16 nippua maalaamatta. Näistä neljä nippua kosteisiin tiloihin suditaan joskus jollain, mikä ei aiheuta keuhkoahtaumaa tai asbestoosia, joten jäljelle jäi 12 pakettia. Näistä Seija Ala-Kauttan ja Nonstoppolosin kanssa sudimme edeltävänä iltana neljä, joten kahdeksan pakettia jäi vielä kaverien selkänahasta revittäväksi. 

Entäpä jos olisikin ottanut paneelit valmiiksi maalattuina? Njääh, liian helppoa. Ei kaljaa eikä pizzaa talkoolaisille, ei 20 litraa maalia haettuna naapurikaupungista, ei suteja, ei suttua, ei hukattua nuoruutta.

Apuun karautti jo tuttuun tapaan Salonkylän pensselisetä Juho sekä uutena riistettävänä pohjoisen pallonpuoliskon vahvin mies Lasse, jonka kanssa taannoin käytiin ryöstöretkelläkin. Alkuilta meni sutiessa, maali riitti käytännössä täydellisesti ja valmista tuli. Saunaankin ehdittiin, eikä pesuhuoneen lattialla odotellut edes ylimääräisiä ylläreitä. Elämä ei välillä ole ihan täydellisen huonoa, vaikka kukaan ei edelleenkään ole missään koskaan kärsinyt yhtä paljon kuin me.

TV-antennipistokkeet

Oma aivopieruni oli olla pyytämättä sähköasentajaa laittamaan meille TV-antennipistokkeita. Jostain syystä olin vakuuttunut, että emme niitä tarvitse. Kulttuurikodissa riittää cembalo, guassit ja Sarah Youngin kootut VHS:ltä. Nyt kun olemme asuneet väliaikaiskämpässä, jossa saamme tuijotella päivät pitkät laaturealityjä kuten “Apua, siskoni on läski morsian remontoimassa autiolla saarella” tai “Käräytyskamera naapurin makuuhuoneessa ja tuoltahan tulee maailman vaarallisin miljonäärieläin”, kelkkani on kääntynyt. Koska heroiinin katukauppahinta ei ole koronankaan myötä romahtanut, jotain huumetta lapsille pitää olla. Siispä syötämme heille Simpsoneita Foxilta, Liviltä, Subilta, Friiltä, Avalta, Herolta, Jimiltä ja loppuilta katsotaan ohjelmaa “Ruma ihminen on tyhmä ja läski ja nyt siitä tehdäänkin nätti tai sitten makkaraa, sinä päätät - artistivieraana Haloo Sanninoora”. 

Hirsiseinien porauksiinhan ei enää antennipiuhaa tungeta, mutta piharakennukseen ja talon vierashuoneeseen pistoke saadaan yhä helposti pariinkin paikkaan runkorakenteisen seinän sisällä. Makkarissa on jatkossakin katseltava pädiä tai kännykkää. Nukkua voi töissä.

“(suomalainen)”

Terassi

Puun ja kaiken rakennusmateriaalin hintahan on noussut aivan törkeästi tänä vuonna. Me olemme olleet sikäli onnekkaassa asemassa, että valtaosa kaikesta tarvitsemastamme puusta on hinnoiteltu ja maksettu selvästi edullisemmin kuin mitä tällä hetkellä olisi tarjolla (käytinkö todellakin juuri sanaa edullinen?) Lehtikuusilautaakin saimme yllättävän edullisesti (taas?!) ja sutjakasti, vaikka aluksi kuulimmekin höyläämöllä olevan seitsemän viikon jonot. Lautojahan ei uskaltanut tilata, kun ei ollut mitään tietoa, milloin (suomalaiset) pystyttäjät saapuvat terassia naputtelemaan. Nyt kuitenkin on terassia. Ja lehtikuusi on kyllä komeaa. Lattia on muutenkin yllättävän kätevä käyttöliittymä. Parempi kuin esim. reikä.

Kyllä (suomalainen) lehtikuusi vaan on komeampaa kuin ulkomainen, joka vaan siemailee lattea ja vislailee siveälle kotimaiselle koivulle kahvilanpöydästä.

Pienehkö kompromissi oli pakko tehdä: olisimme mieluusti ottaneet 145 mm levyistä lautaa, mutta sitä ei vaan saanut. Siksi terassimme lattia on nyt vähän kapeammasta 120 mm leveästä laudasta. Tuskin sitä isommin stressaamme sitten kuuden vuoden päästä, kun taloon pääsemme muuttamaan. Ensimmäinen toimitus loppui kesken, joten välissä (suomalaisten) pystyttäjien sijaiset naputtelivat muita hommia kuten räystäslautoja, joita (suomalaiset) pystyttäjät eivät saaneet aikaiseksi urakkansa ensimmäisenä ja viimeisenä seitsemänä kuukautena. 

Mökkihöperöintiä

Ja nyt ollaan siis mökillä. Yöllä herätti kärpänen ja myöhemmin hyttynen. Vesi oli tuloiltana 23-asteista, sitten alkoi tuulla, vähän satoi ja seuraavana iltana laiturin editse kelluivat ensimmäiset jäälautat pingviinejä kyydissään. Huomenna kuulemma järveen muuttaa Otaniemen kylmälaboratorio ja loppuviikosta vesi on lähes riittävän viileää suomalaiselle avantouimarillekin. 

Suomalaista muovia suomalaisilla lauteilla. Niistä on suomalaiset hengityselinsairaudet tehty.

Viime vuonnahan teki todella tiukkaa löytää jostain sup-lauta mökille. Tänäkin vuonna tuntuu, että kaikki kondomia suuremmat kumituubit menevät kaupaksi hinnalla millä hyvänsä, niin vahvana sykkii jokaisen perushjördiksen kaipuu kaislikkoon. Olin kuitenkin kaukaa vähän vähemmän tyhmä ja hankin meille ajoissa toisenkin laudan, vieläpä suht edullisesti, joten nyt kelpaa kuvitella itsensä vanuatulaiseksi atleetiksi ja hukkua Jörnikkälän Aatoksen muikkuverkkoihin.

“(suomalainen)”

Meillähän ei ole omaa mökkiä, eikä sellaisen rakennuttaminenkaan ole parin viime vuoden kokemusten perusteella noussut prioriteettilistan top tuhanteen. Sen sijaan olemme olleet jo lähes parikymmentä vuotta samalla vuokramökillä Pohjois-Savossa. Mökki on vaatimaton, mutta siinä on sauna, järvivesi on puhdasta (koska edes saasteet eivät pärjää noin kylmässä) ja se paras asia: täällä on hiljaista. Sillai niinku tiäkkö oikeesti hiljaista toisin kuin siinä ohutsuolessa, jonne rakennamme ja jossa aina pärisee, jylisee, pörpöttää, haukkuu tai ainakin kohisee. Tätä kun saisi (suomalaiseen) purkkiin, mutta ei saa. 

“(suomalainen)”

Hämeen linna - 900 vuotta rakennusvirheitä!

Kävimme Hämeenlinnassa Hämeen linnassa keskiaikafestivaalilla. Halusimme päästä tunnelmaan jo ennen tapahtumaa, joten ostimme liput netistä tosi hitaalla nettiyhteydellä. Tapahtuman keskipisteessä jököttää tietenkin itse linna. 

Tätä tietämystä on rakentamisesta kertynyt jo melkoisesti (luen sekä suomi24:ää että facebook-keskusteluja), joten haluan kiinnittää huomiota Hämeen linnasta bongaamiini epäkohtiin sekä suoranaisiin rakennusvirheisiin ja antaa parannusehdotuksia. Uskomatonta, että linnan rakenteissa on yhä näkyvissä ongelmia, jotka muuttovalmiita omakotitaloja rakentavat talofirmat ratkaisevat yhdessä yössä kipsilevyllä, lateksilla, teipillä, silikonilla ja selityksillä. 

Kuten otsikko kertoo, rakennusvirheitä on ehtinyt kertyä melkoisesti. Onhan linnaa ollut tusaamassa kuntoon kaikenlaiset hartiapankki- ja maaorjarakentajat. Tuskin heillä on ollut edes turvavirsuja. 

Tervetuloa laittamaan kanssani kulttuuriperintöämme parempaan kuosiin!

Rakennusjäte tulisi korjata pois työmaalta viimeistään 430 vuotta lopputarkastuksesta.  

Ruokailutilan valaistuksessa soihtujen ongelma on niiden väritoisto. Esim. sianpääsyltty sekä veripalttu näyttävät tällaisessa valaistuksessa siltä kuin eläin olisi lahdattu, sen pää olisi irroitettu, veret laskettu ja näistä olisi tehty ruokaa. Soihtuihin olisi hyvä lisätä himmentimet, jotta tunnelmaa voisi vaihtaa. Himmentimiä on hyvä olla muutama varalla, sillä ne tuppaavat sulamaan liekeissä. 

Invaluiskalta tulisi ajaa nurmikko vähintään linnan käskynhaltijan vaihtuessa. Tässä tapauksessa Knut Posse (1474 jKr.) lienee syyllinen. 

Suihkukaapissa olisi hyvä olla lasiovi. Ja viemäri. Ja suihku. Ja vesi. Tai no, jos ei ole vettä, ei tarvita suihkua. Eikä viemäriä. Eikä lasiovea. 

Parven tulisi olla leveämpi, siinä olisi oltava kaide ja sinne olisi hyvä päästä muutenkin kuin levitoimalla. 

Epätasainen nurkka saataisiin siistimmäksi esim. MDF-listalla, joka kiinnitetään saniteettisilikonilla. Perinnerakentamiseen sopii esim. Naantalin neljän munkin silikoni. Kestää tutkitusti myös ruton sekä viikingit. 

Oven saranoita pitäisi kiristää. Lisäksi sen U-arvo on huonompi kuin kerjäläisperheen lasten elinajanodote. Tuhatvuotinen umpitammi on epäkäytännöllinen materiaali, suosittelemme oven vaihtamista uretaanitäytteiseen vanerioveen.

Portaissa ei mahdu kantamaan flyygeliä. Niiden etenemän katsominenkin aiheuttaa kaihia. Lisäksi niiden yläpäähän on sijoitettu wc-tilat. Kulje nyt sitten tästä pyörätuolilla. 

Ilmanvaihtokanavat pitäisi putsata. Yleisimmin niitä tukkivat basiliskien uloste, vihollisten kypärät sekä hormeihin juuttuneet ja sinne kuivuneet nuohoojien apulaiset. Nuohoamattomat hormit ovat yhtä suuri terveysriski kuin keskiajalla eläminen. 

Vaatekaappi on tyylikäs, mutta hieman epäkäytännöllinen. Sama pätee kuvan tekniseen alusasuun. Lasten kausivaatteille sekä huiveille ja muille asusteille olisi hyvä olla vetolaatikoita. 

Takkasydän varaisi ja kierrättäisi lämpöä ja vähentäisi kamarin lämmittämiseen tarvittavan puun määrää n. 35 kuutiolla vuorokaudessa. 

Oiva esimerkki muunneltavasta säilytysratkaisusta. Alahyllyllä voi säilyttää linnan emännän meikkejä kuten lyijytahnaa sekä arsenikkia. Keskihyllylle linnan isäntä voi laittaa luuvalon, keuhkopöhön sekä mustan surman hoidossa tarvittavat käsikauppalääkkeet (kyyn sappi, lepakon silmämunat, Carmina Burana). Ylähyllylle ei kukaan yletä kuitenkaan. 

Hyvin, hyvin kiinteä komero, jossa voisi säilyttää esim. shampoota, jos sitä käytettäisiin, jos yleensäkään peseydyttäisiin. 

Inva-wc:n kääntöympyrä on unohtunut. Elinkaariajattelun vuoksi rollaattorilla olisi hyvä päästä vessaan vielä korkeassa 32 vuoden iässäkin. 

Päiväkotivaatteet voi kuivata myös näin. Mikäli lapsi on mestattu noitana (teki taikoja hiekkalaatikolla lausuen ”älä tule paha kakku, tule hyvä kakku”), kypärä on syytä puhdistaa tavallista huolellisemmin. 

Ritarin hiljainen vastalause, kun rakennusvalvonta pyytää lupapiste.fi:ssä kolmatta kertaa lisätietoa vallihaudan kivien CE-merkinnöistä sekä hulevesisuunnitelmasta. 

Ruokailuvälineille olisi hyvä olla oma laatikko. Ikean Bödel-tilanjakajilla hilparit, moukarit sekä piikkinuijat pysyvät näppärästi järjestyksessä. 

Kellari ei vie rakennusoikeutta, jos siellä ei ole pääkäyttötarkoituksen mukaisia tiloja. Tällaisiksi ei lasketa esim. kidutuskammiota (vasemmalla) tai varsijousen huoltotilaa (oikealla). 

Kellarissa voi myös olla ns. jäähyhuone niille lapsille, jotka ovat kyllin elossa käyttäytyäkseen huonosti. 

Mikäli tontilla on tilaa, kannattaa rakentaa tilat yhteen tasoon. Näin talossa on vanhemmalla iällä tai paiseruton vaivatessa helpompi liikkua. Sibeliuskin voi säveltää kappaleen ”Neito tornissa” sijaan kappaleen ”Neito, joka asuu esteettömässä ja kynnyksettömässä tilaratkaisussa”.

Glorian koti kirjoittaa: ”Saliin tuo rouheaa tunnelmaa ulosteiden ja seinässä kasvavan homeen löyhkä. Perheen viimeinen juustonpala säilyy näppärästi rottien ulottumattomissa hyllyillä, jotka ovat löytö perheen isän ristiretkiltä”

Valkoisiin seiniin voisi miettiä tehostevärejä (fuksia / nude-abaloni / nieriä) tai englanninkielisiä sisustustauluja. Latina on niin last eKr. Oma suosikkimme on ”Home Is Where Everybody Dies Young”. 

Avoikkunat tulisi korvata kolminkertaisilla lämpölaseilla. Kippi-ikkunasta on näppärä tyhjätä potta linnanpihan kraatarin niskaan. 

Pimeä käytävä luo pimeän, käytävämäisen tunnelman. Led-nauha tai hylkeentraanikynttilät elävöittäisivät tilaa ja loisivat siihen kontrasteja. 

Stefarri Koskifors on suunnitellut uuden ilmalämpöpumpumallistomme. ”Neitsyt Maria” ammentaa innoituksensa menneestä mutta sylissä oleva pikkupoijut katsoo tulevaan. Lämpö leviää huoneeseen (50-80 m2) tasaisesti helmojen alta kuin pyhän kosketus. 

Rakennustarkastajakin saapui paikalle. Turhautuneelle omalinnarakentajalle hän levittelee kättään ja toteaa, että ”kato se toi kaava määrää, että kuuman tervan kaatoaukkojen välin on oltava se 8 metriä. Muuten niihin on tehtävä palomuuri. Ja tää muuri ei täytä niitä määräyksiä, kun tää on koilliseen ja nyt on pariton viikko.”

Elämisen / kuolemisen jäljet saavat näkyä kotona. Pyövelin kirves voi välillä mossahtaa seinään. Tämän voi paikata vaikkapa nauriista ja hammasmädästä tehdyllä akryylikitillä. Sitä on helppo keittää itsekin, jos ei halua K-Pronssista hakea. 

Ponnahtavat sähköpistorasiat ovat uusinta uutta linnanrouvan kammarissa. Menee enää viisisataa vuotta, niin niihin alkaa tulla sähköäkin. 

Julkisivuun olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota. Nyt poukkoilu 1200- ja 1400-luvun tyylisuuntien välillä häiritsee silmää. Hyvä arkkitehti olisi tässäkin säästänyt hintansa rakennuttajalta. 

Laittakaa nyt helevetti se invaluiska parempaan kuntoon! Vastaava mestaaja huhuu!

Pariovista on kiva mennä terassille esim. vuohia lypsämään tai antamaan linnanherralle. 

Muuten rouheaa loft-tunnelmaa pehmentävät vanhan visvan väriset tyynyt. 

Laatoittamalla wc saisi yhtenäisemmän ilmeen. 

Japanilaisvaikutteinen kivipuutarha saa nopeammin sammalpeitteen, jos kiville kaadetaan vainolaisten hurmetta, aivonkappaleita sekä ulosteita tornikammareista. 

Mitä näistä ideoista sinä ajattelit käyttää omissa projekteissasi?