Riita ohi - vastapuoli kuoli

Muuan visionäärinen keskusta-/kansanliike-/vaikkamikäpoliitikko pohti aikoinaan, voiko vitutukseen kuolla. Samaa olen pohtinut minä tapellessani näiden ensimmäisen maailman ongelmiemme kanssa. Valitettavasti ihan aikuisten oikeaakin kuolemaa ovat projektimme pienet sinipiikaset taikavasuistaan kylväneet. 

“Voiko vitutukseen kuolla?”

Ensin autuaammille metsästysmaille siirtyi rähjäämään naapuri, joka sai olomme yhtä tervetulleeksi kuin Ukrainan ilmatorjunta venäläiset hävittäjät. Sitten taivaallisiin urakkahommiin katosi ihan mukava LVI-urakoitsijan edustaja. Mitäs sitten nytten?

Pakko laittaa tähän idyllinen kuva porilaisesta maitolaiturista, kun meinasi alkaa pulssi ja verenpaine nousemaan.

Jompikumpi blogin vielä tajuissaan olevista lukijoista saattaa muistaa erimielisyytemme sähkösuunnittelusta ja sen sisällöstä. Tämän tiimoiltahan saimme (silloiselta) suunnittelijalta taktisesti ajoitettuja uhkausmeilejä itsenäisyyspäivänä ja uutena vuotena. 

“Mitäs sitten nytten?”

Riitautimme laskun alkuvuodesta 2021(!) ja veimme sen Kuluttajariitalautakuntaan, jotta meillä olisi asiantuntijatahon suositus riitaan. Ihmettelin, kun käsittely kesti ja kesti, vaikka tiesinkin lautakunnan käsittelyaikojen olevan pitkiä. Mutta sittenpä vihdoin toukokuussa 2023 pärähti tällainen viesti: 

“*** Oy:n operatiivisesta liiketoiminnasta, sähkösuunnittelusta ja -urakoinnista on vastannut toimitusjohtajana ***. Toimitusjohtaja on kuollut (*loppuvuodesta*) 2021, joten ratkaisupyyntöön vastaamiseksi ei valitettavasti ole käytettävissä asianomaisen henkilökohtaista selvitystä. 

Kirjallisen sopimuksen ja mahdollisten muiden ko. riita-asiaa avaavien ***n muistiinpanojen tai asiakirjojen puuttuessa, ei ole mahdollista muodostaa tapahtuneesta sellaista tilannekuvaa, jotta vastaus voidaan antaa. Yrityksen päätoimiala on luvanvaraista toimintaa eli yrityksen palveluksessa on oltava sähkötöiden johtaja, jolla on toiminnan laajuuden kattava pätevyystodistus. Yrityksen toimintaedellytykset päätoimialalla päättyivät ko. pätevyystodistuksen haltijan kuolemaan. Yritystoiminta on päätetty lopettaa ja yritys on asetettu selvitystilaan. 

“Toimitusjohtaja on kuollut”

Ratkaisun pyytäjä on tehnyt sovintoesityksen sähköpostissaan 15.12.2020 ja uusinut ko. sovintoesityksensä 31.12.2020. Mikäli 15.12.2020 tehty sovintoesitys on edelleen voimassa, suostuu *** Oy 15.12.2020 sähköpostissa (ote alla) esitettyyn ehdotukseen. 

Ote sähköpostin sovintoesityskohdasta: “Oma ehdotuksemme on seuraava: *** Oy voi pitää jo maksamamme 800 euroa, eikä esitä vaatimuksia laskun, sähkösuunnitelman eikä sen mahdollisen käytön suhteen. Jos ja kun nykyinen sähköasentajamme tarvitsee uusia / muokattuja / toisessa muodossa olevia sähköasennuksiin liittyviä kuvia, hoidamme ne omalla kustannuksellamme toiselta suunnittelijalta. Emme vaadi *** toimittamaan dwg-kuvia emmekä korvausta meille aiheutuneesta haitasta. Toisin sanoen: jätetään tämä tähän." 

Terveisin *** Oy 

******** ************ 

selvitysmies

Ja tähänhän tämä jätettiin.

Should all acquaintance be forgot and never brought to mind?

Pisteet Kuluttajariitalautakunnalle sekä sähköurakoitsijan firman selvitysmiehelle, jotka molemmat toimivat asiallisesti ja ystävällisesti. Yksi murheenkryyni on saatu pois päiväjärjestyksestä, tosin ikävällä tavalla. Uskoakseni emme kuitenkaan toiminnallamme aiheuttaneet vastapuolen poistumista tästä maallisesta virtapiiristä. On tää tämmöstä.

Ja vaikka näin ei saisikaan ajatella, niin kukahan seuravaksi?

“Yksi murheenkryyni on saatu pois päiväjärjestyksestä.”

LVI-palaveri - muistiongelmia

Ihmisen muisti on kyllä jännän valikoiva. Eräänäkin päivänä muistelin, että heinäkuussa 2021 ei yhtenä päivänä ahdistanut jäätävästi. Tarkistin päivän kalenterista ja piti paikkansa: olin tuolloin koomassa. 

You only LVI once

Saimme vihdoin pidettyä palaverin vastaavan mestarin ja LVI-urakoitsijan kanssa. Jälkimmäinen oli tehnyt kotiläksynsä: mukana oli pino printattuja sähköposteja ja hyvin mietittyjä selityksiä, miksi loppujen lopuksi kaikki johtui joko asiakkaista, timpureista tai molemmista. 

“Heinäkuussa 2021 ei yhtenä päivänä ahdistanut jäätävästi.”

Hieman reikäisiksi selitykset kuitenkin jäivät, kuten väite siitä, että piharakennukseen olisi asennettu kököt mökkiventtiilit, koska timpurin tekemä reikä oli liian pieni. Vaan kun ei ollut. Oli juuri se mitä pyydettiin. Tai että äänenvaimentimet oli asennettu ihan vähän kuin hyvää hyvyyttään, vaikka ne oli merkattu kuviin vain varauksina. LVI-hemmo ei tosin kaivanut meileistään sitä, jossa kirjoitin jo useampi kuukausi ennen IV-asennuksia, että “piirroksissa olevat varaukset äänenvaimennukselle tarvitaan ääneneristysselvityksen perusteella”. IV-gyllenhaalithan eivät missään vaiheessa kysyneet meiltä käytännössä mitään mistään. Asensivat vain huonosti rumia tötteröitä.

Kosteustunnistin LVI-gadotien tyyliin: talouspaperia makkaratikkujen ympärille, tikku IV-piippuun ja painellaan kivivillaa, josko talouspaperi kastuu. Ei kastunut. Se on hyvä.

Jännästi ennen joulua LVI-urakoitsija vielä myönsi, että tuloilmaventtiilien rumuudesta olisi pitänyt kysyä meiltä ennen asennusta. Nyt selittely oli epämääräistä urinaa tyyliin “kyllä me nää kato on sellaisia että kun myöhässä teiltä ja timpurit njööh bunga bibaabom”.

Sentään kovin montaa selitystä hän ei ollut onnistunut brainstormaamaan lattiallemme valuneesta vedestä, vaan myönsi sen olleen heidän vikansa. Vähän toki “se kattourakoitsija wumbawumba shigauee njöpp njöpp”, mutta enimmäkseen moka oli heidän. Toki heillä olisi ollut vastuuvakuutus, joka olisi korvannut, jos emme olisi olleet kotona ja saaneet välittömästi kuivattua lattioita ja vaatekaappia. Siinähän olisi sitten ruvettu pyydystämään saippuoitua hyljettä sen jälkeen, kun vastuukysymyksistä olisi pitänyt alkaa vääntämään.

“Njööh bunga bibaabom.”

Kysyin, millainen loppulasku saadaan aikaan, jos hoidamme itse Velcon tuloilmaventtiilit seiniin ja unohdamme kylppäriin suunnitellun siirtoilmasäleikön - joka siis IV-johanssoneilta oli jäänyt asentamatta, vaikka omien sanojensa mukaan olivat käyneet työmaalla lähes joka päivä surusilmin toteamassa, etteivät vieläkään voi asentaa tuloilmaventtiilejä. Voimia.

Eikös tämä nyt ole valmis? Siisti kuin sika pienennä.

Jänskänlaisesti LVI-urakoitsija myös muisti valitsemamme suihkun ja bideen, jotka olivat urakkahintaa kalliimpia, mutta hieman vähemmän muisti, että yhtä suihkua eivät olleet asentaneet lainkaan, koska suihkukaappi ja yksi vesipostikin oli pudonnut listalta pois. Kovin valikoiva on kädellisen muisti. Ja jäipä takan korvausilmakin tekemättä. Mutta nämäkin ovat varmaan timpurien ja meidän vikaa, koska “venttiilit yammayamma shvvöö skwiliduu”. 

Analyysinsä pohjalta urakoitsija tarjosi viimeiseen erään n. 500 euron hinnanalennusta. Emme tarjoukseen heti tarttuneet, vaan sanoimme keskustelevamme vastaavan mestarin kanssa ensin. Tämä huomauttikin fiksusti urakoitsijan lähdettyä, että vaikka LVI-urakoitsija kauniisti kiittelikin toimintaamme IV-ledgerien sössittyä, ei minkäänlaista puhetta vahingonkorvauksesta ollut. 

“Kovin valikoiva on kädellisen muisti.”

Emme siis kelpuuta 500 euron hinnanalennusta, vaan pohdimme, mikä olisi fiksu tapa ratkaista asia. Varmaankin oikeudenkäynti, sähköshokit ja kastraatio, koska loppujen lopuksi viivästyminen oli “meidän syytä gibbolo gibbolo wakamuu nauch-schwopps”. 

Pahamaineinen koronaluola. Jos haluat yskää beibe, täältä sitä saa.

Koska muistihäiriöistä huolimatta keskustelu käytiin ihan sivistyneillä sanoilla ja äänenpainoilla, katsoin parhaaksi olla jakamatta osapuolille tekemääni kymmensivuista reklamaationivaskaa. Totesin melko nopeasti, että se vaatii päivittämistä sekä LVI-urakoitsijan esittämien (osin valheell virheellisten) argumenttien että omien hieman vittum kärkevien sanavalintojenikin osalta. 

No piano? No pian o!

Lähdetään siitä, että meillä on kulttuurikoti. On kuulkaa Toikkaa, Aaltoa, Gullichsenia, De Seniota ja Orlowskia. Lapset osasivat laulaa jo ennen kuin heidät siitettiin, ja itse osallistun aktiivisesti nokkelan nimimerkin suojissa nettikeskusteluihin, joissa totean kaikkien muiden olevan ihavituhomoja. Ja mutsiskin oli.

“Gibbolo gibbolo wakamuu nauch-schwopps.”

Kulttuurikodissa pitää toki olla myös piano, koska minä hetkenä hyvänsä marsalkka von Bumsenhofin keskimmäinen poika Günther-Afasia Bumsenhof saattaa soittaa ovikelloa ja tulla kosimaan tytärtämme. Ja jollei tuolloin Hoffmann & Kühne -pianostamme irtoa vähintään Jürgen Maulschwanzin kappaletta “Firsch acken, Buse mömsen”, saattaa kahden maineikkaan suvun liitto jäädä toteutumatta. 

Aloitan jokaisen aamumme soittamalla projektimme tunnusbiisin.

Siispä piano tuli ja on muuten vireeltään sama kuin oma oloni ekana koronapäivänä. Samalla tuli todettua, että pianohuone ansaitsee nyt vihdoin myös i-kirjaimensa. Ja että ihan kiva pikku kuutio huoneestamme tuli: Vallentuna-soffat toimivat levitettyinäkin, eikä huone mene ihan tukkoon. 

Kesällä on kiva olla korona

Tuo häröpallo helvetistä siis löysi kuin löysikin meidänkin keuhkoihimme. Itse tilttasin kaksi päivää ennen kesälomani alkua ja sammuttelin parhaani mukaan pahimpia tulipaloja sängynpohjalta. Kanssavelalliseni Seija Ala-Kautta tilttasi samaan tautiin muutamaa päivää myöhemmin ja tyttäremme Perintörinsessa nappasi kopin taas pari päivää tästä. 

Bingettää vai hengittää, kas siinä koronapulma.

Kovin rankaksi ei vointi onneksi ole mennyt kellään, mutta tätä kirjoittaessani tauti on kuitenkin muistuttanut olemassaolostaan jo viikon, vaikka kuumetta olikin vain kolmena päivänä. Yskä tuntuu pysyvän tiukimmin, mutta sekään ei onneksi ole mitään veristä keuhkovisvaa seiniin lennättävää laatua. 

Koronaa terdellä

Kulttuurikodissa pitää olla lehtikuusiterassit. Tämä mainitaan jo Lions-klubimme säännöissäkin. Lehtikuusta tilailtiin viime kesänä pariinkin otteeseen, mutta vähän jäimme edelleen vajaaksi. Juu, monellakin tapaa. Soittelin höyläämölle vain kuullakseni, että koko kesän tuotanto on myyty. Hetken nyyhkytettyäni höylääjä kysyi, millaista määrää tarvitsisimme ja sen kuultuaan totesi, että se saadaan järjestettyä. Jatkoin nyyhkyttämistä.

“Kulttuurikodissa pitää toki olla myös piano.”

Seija Ala-Kautta ja poikamme Nonstoppolos ajelivat Nurmijärvelle minun potiessani ja lastasivat kyytiin 100 metriä lautaa, jonka olin laskenut riittävän. Kävi totta kai niin, että 100 metriä lautaa ei riittänyt. Siksi siis ajelin vielä Starkkiin (os. Terra) ja ostin vielä 16 metriä lisää lautaa. Nurmijärvinen lauta voittaa laadultaan Starkin (os. Turha Terra) kuus-nolla, mutta kökömpi lauta saatiin sen verran kökömpiin paikkoihin, että laatuero tuskin tulee haittaamaan.

Missä puuta, siellä jaska.

Paljon emme ole onneksi joutuneet uutta puutavaraa ostamaan. Lehtikuusen hintakehitys viime vuodesta menee nimittäin näin:

Lehtikuusi Nurmijärveltä kesällä 2021: 3,5 e

Lehtikuusi Nurmijärveltä kesällä 2022: 4,7 e

Lehtikuusi Starkista seuraavalla viikolla: 6,2 e

Meidän määrillämme näistä ei onneksi koitunut aivan jäätäviä kustannuksia, mutta toki jokainen tuhlattu ylimääräinen satanen on pois lasten ruoasta, terveydenhuollosta ja koulutuksesta. 

Talolaina maksettu

Ai niin, loppuun vielä iloinen uutinen: saimme talomme maksettua. Emme tosin tätä risukasaa, vaan edellisen purulaatikkomme. Sen, joka purettiin yli vuosi sitten. On se vaan vapauttava tunne, kun ei tartte maksaa lainaa talosta, jota ei ole enää olemassa. 

“Kulttuurikodissa pitää olla lehtikuusiterassit.”

Nyt sitten maksellaan enää tätä taloa. Ja tonttia. Ja lisälainaa. Ja pikavippejä. Pitäisiköhän ostaa muuten isompi bilispöytä? Ja moottoripyörä. Seija Ala-Kautta tarvitsee crosstrainerin. Siis toisen, yksi on makkarissa, mutta tämä tulisi terassille. Ja personal trainerin. Ja Rainerin, mutta Rainer onkin escort. 

“Ihmisen muisti on kyllä jännän valikoiva.”

Reklamointia - euroviisumeiningillä

Nonniin-nänniin nyt kirkassilmät, silkohapset! Lassi-setä otti kuulkaa itseään niskasta kiinni ja kirjoitti sähköpostia. Se meni (suunnilleen) näin:

“Diggi-loo diggi-ley arvoisa LVI-Sandra Kim! 

Vastaava mestarimme Johnny Logan on sinuun varmaan ollutkin jo yhteyksissä, mutta tässä vielä meidänkin The Voice. Kieltämättä olemme pohtineet useaan otteeseen, että Why Me.

Viro lähettää euroviisuihin Indrek Kull-Püllün esittämän perinteisen pölvamaalaisen kansanlaulun “Mu lambad kuulsid, kui tõmbluku avasin”, jonka on säveltänyt ruotsalainen hittisäveltäjä Anders-Jonas Andersson.

Olimme yhteyksissä ennen joulua, kun aliurakoitsijanne IV-Kojo oli meiltä kysymättä asentanut seiniin omiin silmiimme melkoisen karseita tuloilmaventtiilejä. Euphoria karisi ja vitutus Rise Like a Phoenix. Tällöin totesit, että meiltä olisi toki pitänyt asiaa kysyä, joten saadaksemme jälleen Love Shine a Light, ehdotit että voisimme pitää palaverin. Oletimme, että My Number One LVI-urakoitsijana olisitte vieneet asiaa eteenpäin, mutta koska lähes puoli vuotta olette olleet täysin Zitti e Buoni, katsomme parhaaksi viedä asiaa itse eteenpäin. 

“Euphoria karisi ja vitutus Rise Like a Phoenix.”

Haluaisimme saada LVI-asennukset viimeinkin päätökseen kuin Heroes ja käydä läpi IV-CatCatin tekemiset. Putki-Herrey’s Oy:n omista asennuksista meillä ei ole moitittavaa, vaikka eivät nekään nyt sentään mikään Fairytale ole olleet. Aliurakoitsijanne tekemiset ja tekemättä jättämiset sen sijaan ovat olleet mielestämme Only Teardrops, saaneet meidät Running Scared ja aiheuttaneet meille mielipahaa sekä talollemme ongelmia. 

Australiaa edustaa norjalainen ysäritähti DJ Bobobbobobo, joka esittää ruotsalaisen hittimaakari Anders Jonssonin kappaleen “Every Heart Peace My Home Together”. Se on saatavilla myös boho-tyylisenä huoneentauluna. 

Toivoisimme siis tapaamista ja keskustelua siitä, miten tämä Waterloo viedään loppuun ja kuka tämän tekee, jotta saisimme vihdoin Ein bißchen Frieden. Keskellä talvea ei ollut kiva olla Fångad av en stormvind, kun katosta alkoi tippua vettä. Ymmärrät varmasti, että asiakkaana olisimme toivoneet, että LVI-Boom Bang-a-Bang olisi hoidettu kokonaisuudessaan loppuun hieman eri asenteella kuin What’s Another Year. 

Viesti menee tiedoksi myös KVV-IV-valvoja Lordi Måneskinille sekä vastaava mestari Johnny Loganille. He varmasti Fly on the Wings of Love tapaamiseemme.

La det swinge vaan sun Molitvalles!

Lassi Massi-Kassi sekä Seija Ala-Kautta”

Tämän vuoden Euroviisujen ehdoton ennakkosuosikki on uudelleen koottu Spice Girls, joka edustaa Moldovaa kappaleella “I'll Tell You What I Want What I Moldovada Want!”. Kappaleen on tehnyt ruotsalainen Jonas Andersson.

Nyt sitten pitäisi kerätä kaikki argumentit, tekemiset, vahingot, tekemättä jättämiset, laiminlyönnit ja näitä isommat ongelmat kasaan, jotta reklamoinnille olisi kunnolla kaikupohjaa. Koska olemme ensikertalaisia rakennuttajia, emme ehkä vain ole ymmärtäneet, että 

• poistoventtiilit asennetaan kesäkuun sijaan lokakuussa
• tuloilmaventtiileiksi nusastaan jotkut ämpärinpohjat
• IV-suunnitelmaa pidetään lähinnä ehdotuksina, joiden sijaan voi asennella ihan muuta
• piharakennukseen voi suhtautua kuin kännissä tehtyyn kesämökkiin
• poistoilmakanavien tulppia katolla ei tarvitse avata ja niistä saa löristä vettä lautalattialle
• kun homma korjataan ja vaadimme jokaisesta työvaiheesta kuvat, yhdestäkään työvaiheesta ei tule yhtää kuvaa 

“La det swinge vaan sun Molitvalles!”

Ehkä olemme vain yhtä pihalla kuin Jasmine unohtaessaan Niin kaunis on taivas -biisin sanat Euroviisujen finaalissa. Oli meinaan kova veto - ei tosin niin kova kuin IV-Darudien tasaisen vauhdin taulukko tässä projektissa. 

Sveitsiä edustaa maan suosituin rap-duo Schnäppchi, Flüppchi, Schwippchi, Bümpli, Hässchli, Arschli, Schwänzi, Furzchli sekä Pasi kappaleella “Mir güet züe isch Bümmel-Bämmel-Brötsch!”

LVI-urakoitsijan edustaja on ollut oikein mukava ja fiksu, mutta siitä emme vielä ole valmiita maksamaan täyttä hintaa. Meidän käsityksemme ja vankka mielipiteemme on, että urakan viivästyssakko on jo juossut tappiin, joten viimeisestä maksuerästä putoaa jo sen vuoksi Fredin kokoinen kimpale pois. 

En muutenkaan ole yhtään vakuuttunut siitä, että IV-yammayammat ovat hoitaneet tähänastiset hommansa kuntoon, kun en omaa tyhmyyttäni tajunnut kyselykautisen innolla udella jokaisesta työvaiheesta erikseen. En esimerkiksi edelleenkään tiedä, onko seiniin tehdyissä IV-aukoissa solukumieristettä. Joku sininen putki siihen on dyykattu K-raudan kompostista, mutta seinän ja tämän putkenkin välistä vetää. Se lienee IV-beatien käsityksen mukaan sitä painovoimaista ilmanvaihtoa. 

Donbassin demokraattista kansantasavaltaa edustaa superkvartetti Vladimir, Josif, Leonid ja Sergei Alla Med Pugatsovan kappaleella “Pjerse Oljemme Mje!”

Ensi viikolla saatamme olla viisaampia, jos ja jos ja jos tapaamme LVI-Bennyn, KVV-IV-Björnin sekä Vastaava-Agnethan. Siihen saakka toivotan kaikille teille pikku silkohapsille ihan vaan A-Ba-Ni-Bi!

“Diggi-loo diggi-ley”

Timpurit töihin - rajat kiinni!

Viikko päättyi kylmääviin uutisiin: rajat kiinni! Humanisti minussa ymmärtää ja allekirjoittaa toimet: tuo häröpallo helvetistä täytyy saada kuriin ja niitä keinoja käytetään, jotka koetaan tarpeellisiksi. Talon rakennuttaja minussa taas sai itkupotkuraivarin. 

Jaa että miksikö, minkkiturkkinen nimismiehen leski sieltä alaveteliläisestä eroottisesta hieromosta tiedustelee. No arvon leskirouva siksi, että meillähän oli timpuri. Sitten timpuri ei ollutkaan. Sitten olimme hetken (n. 17 minuuttia) epätoivoisia, kunnes saimme kaverirakennuttajiltamme Teholta ja Ihannalta vinkin heidän erinomaisista timpureistaan. Ja nämä timpurit tulevat tuolta Halliluodon eteläpuolelta isolla laivalla Suomen puolelle töihin. Siksi. Eikä rouvan tarvitse nyt marmattaa, että kun suomalaisiakin timpureita olisi täällä työttömänä. Ei näköjään ole, kun edellinen päätti olla hommiin tulematta. Eimullamuuta.

Mutta että rajat kiinni ja serkun kanssa vihille. Voi olla siskopuolikin, ei se ole niin nuukaa, kun täti hoitaa kirkonkirjoja. Laitoinkin siis viestin timpurille ja tiedustelin kainosti, mahtavatko uskaltaa / haluta tulla hommiin ennen kuin liikkuminen maiden välillä lakkaa. Vastaus oli kyllä. Tiistaina tulevat. Vähän itketti helpotuksesta. Meillä on edelleen timpurit. 

Perintörinsessamme teki timpureille tervetuliaispatsaan. Teoksen nimi oli “Lumiukko, joka näyttää monipippeliltä”

“Rajat kiinni ja serkun kanssa vihille.”

Supermaanantai

Jos edellinen alkuviikko olikin lumen työntelyä ja loppuviikko vesipisaroiden tanssia, niin maanantaina aloin ryskiä kuin kiimainen hirvi riista-aidan takana. 

Aamusta kävimme puhelimessa vastaavan mestarin kanssa läpi timpuri-, sähkö-, ja putkiasioita. Vastaava sanoi sopivansa tapaamisen timpurien ja mahdollisesti putkifirman kanssa työmaalle. Putkifirmaan olinkin yhteyksissä ja varoittelin, että pian alkaa jytistä. Ja kun jollakin projektin osa-alueella alkaa jytistä, se tarkoittaa myös, että maksettavaksi alkaa tippua mannerlaattojen suuruisia laskuja. 

Päädyimme paikalliseen sähköasentajaan, jolta päätimme ottaa sähkötyöt urakkana. Vastaavan mielestä urakan hyvä puoli on, ettei jokaista laskutettua tuntia tarvitse vahtia. Murheellista on toki, että pitää ajatella ammattimiehen merkkaavan joka tapauksessa haamutunteja. Luottamus hyvä, kontrolli parempi, sanoi jo Vladimirin isovaari.

Valinta on vaikea, kun näistä jokainen edustaa sieluni eri aspektia ja jotain persoonaani. 

“Luottamus hyvä, kontrolli parempi.”

Urakkahintaan kuuluvat myös pistorasiat, kytkimet, nippelit, nappelit ja nöpöttimet. Koetinkin jo vertailla, mitä sarjaa seinillemme haluaisimme. Renova-sarja on sinänsä kiva ja matkii mukavasti mennyttä aikaa, jollon miehet oli nautaa ja laivat muuta. Toisaalta Renova EI sisälly urakkatarjoukseen, koska nostalgia on kallista. Pakottavaa tarvetta ei myöskään juuri tälle sarjalle ole, joten vertailin Exxact-, Elko-, Impressivo- ja Jussi-sarjoja.

Näistä Exxactin valokatkaisijoiden kehyksissä pisti silmään, että joka jumalan laattaan on pitänyt tuutata Schneiderin logo. Ei hyvä. En halua maksaa siitä, että yhtiö saa mainostaa itseään meidän kodissamme. Ei jatkoon, vaikka muuten olisikin ollut ihan perusfiksun näköinen sarja. 

Kuva sisältää tuotesijoittelua.

“En halua maksaa siitä, että yhtiö saa mainostaa itseään jokaisessa huoneessamme.”

Sähkömiessaagakin jatkui taas vaihteeksi. Tein ratkaisupyynnön Kuluttajariitalautakuntaan. Tarjoamamme sovintoehdotus oli siis taannoin saanut sähkäriltä ytimekkään vastauksen “Onnea yrityksellenne olette näemmä halukkaita oikeuteen niin saatte haluamanne…” joten oikeusturvamme vuoksi tämä oli pakko vääntää. Melko monta tuntia olen koneella istunut tämän sähkärioletetun takia. Nyt sitten katsotaan, millainen jöötitornado tästä taas nousee. 

Ja se keittiö. Siitähän olen meuhkannut jo pian vuosi sitten huhtikuussa. Siirtelin taas vaihteeksi Blåshalskörtel-kaappeja ja Njure-laatikostoja, sillä saimme päähämme, että (omasta mielestämme) korkeaa 275-senttistä huonetilaa voisi hyödyntää keittiössä tehokkaammin. Niinpä laitoin 80-senttisten seinäkaappien päälle syvemmät jääkaapin yläkaapit. Nykyisessä kodissamme kun kaappien päällä lojuu vaikka mitä purnukkaa, Acosta-grilliä ja kutuvetkutinta. Nyt nuo rönttöntööröt saisi ainakin ovien taakse. Ja totta kai tästä uudesta kuningasideasta piti tehdä n. 17 eri versiota syvemmillä yläkaapeilla, vähemmän syvemmillä yläkaapeilla, suihkukaapeilla, kapeilla kaapeilla, kaapeilla kaapeilla ja valkosipulilla.

Keittiö symboloi taloprojektiamme: kaikki on ollut jo pitkään kunnossa paperilla, mutta elävässä elämässä vähän vähemmän.

“Melko monta tuntia olen koneella istunut tämän sähkärioletetun takia.”

Tähän päälle illalla vielä koko perheen keikka siivoamaan ja (yllättäen) lippaamaan lunta työmaalla, niin maanantai oli touhua täynnä. 

Tiistai ja timpurit

Tiistaina tulivatkin timpurit. Töttöröö! Tosin tyhjäkäynnille tipahtivat; olin siinä luulossa, että tiistaina tontille tulevat myös rossipohjan aluslaudat ja pystyttäjät aloittamaan piharakennuksen pystyttämistä. Eipä näin ollutkaan, vaan sain vastaavalta mestarilta kuulla, että lautatoimitus olikin siirretty perjantaille. Minähän näitä lautoja siirtelin jo edellisellä viikolla, kun en jaksanut ruveta niitä maalailemaan -22 asteen pakkasessa. Timpureille ikävä tilanne, kun laudatta ei liiemmin naulata. Timpurit sentään asensivat yhden raksaoven kodinhoitohuoneeseen, niin saavat kamansa lukkojen taa. 

Timpurien vastine Trumpin muurille.

“Lautatoimitus olikin siirretty perjantaille.”

Pääsen myös tekemään miehekkäistä miehekkäintä työtä: laminoimaan. Timpurit toivoivat raksakuvia ja peruspapereilla ei näillä keleillä juurikaan juhlita. Vastaava olisi tilannut kuvat kopiofirmasta, mutta minä uljaalla äänellä julistin laminoivani ne itse! Kuin Koskelan Jussi suota raivatessaan. Kuin Aleksei Stahanov hiilikaivoksessa. Kuin AD Nico-Jäbäleisson punavuorelaisessa mainostoimistossa. Säästin satasen. 

Tämä näytti kauempaa katsottuna rivommalta mitä olikaan. Merkkasin följäriin päivämäärän, jotta voimme tarkkailla, paljonko talomme painuu.

“Laminoimaan”

Viikonloppuna meinasin muuten ottaa tuntumaa raksaonnettomuuksien kiehtovaan maailmaan. Olin keittiön tienoilla ja ajattelin kurkata välitilan ikkunaa. Sen edessä oli kapoinen levy lattiavasojen päällä. Astuin levylle. Sepä kesti painoani yhtä hyvin kuin spagetti köydenvetoa. Jalka livahti kohti puolentoista metrin päässä olevaa maata, kaaduin selälleni poikittain vasojen päälle ja sain kädellä vastaan. Mossahdin poikittain vasojen päälle. Olin tarrannut refleksinä seinään nojaaviin tuulensuojalevyihin. Ne kaatuivat päälleni. 

Siinä olin sitten jumissa kuin kasvispihvi burgerissa. Aika nopsaan tajusin, ettei sen pahemmin ollut päässyt käymään, mutta levyn alta ja lähinnä tyhjän päältä oli sen verran ärsyttävää koettaa punnata ylös, että pukkasi lähes naurattamaan. Ja ehkä vähän myös *****tamaan. Samalla tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että kukaan ei ole koskaan kärsinyt yhtä paljon kuin minä. Ikinä. Missään. 

Osallistun tällä teoksella valokuvakilpailuun “Koskettavimmat raksaonnettomuuskuvat, sarja miehet ÄO alle 37”

 

“Voi olla siskopuolikin, ei se ole niin nuukaa.”

 

Taloa kasataan - ja taloa puretaan

Meikäläinen on sen verran ylimielinen idiootti, etten osaa asettua toisen asemaan. Esimerkiksi sähkömiehen, joka ei toimittanut sähkösuunnitelman dwg-kuvia, mutta haluaa työstään täyden maksun. Juhlistimme itsenäisyyspäivää vaihtelemalla hänen kanssaan sähköpostia sekä tekemällä yhteydenoton kuluttajaneuvojalle. Silläkin tavalla siis erilainen itsenäisyyspäivä.

Perustilanne on edelleen tämä: emme saaneet sähkösuunnitelmaa dwg-muodossa, kuten olimme sopineet. Oma keskustelunsa on sekin, kannattaisiko / pitäisikö sähkösuunnitelmaan kuulua muutakin kuin paperiversiot pohjapiirroksesta. Kun sähkömies sitten poltti kääminsä (no pun intended), hän otti loparit ja laittoi laskun. Eikä dwg-kuvia edelleenkään kuulunut. Teimme siis reklamaation ja maksoimme mielestämme sen osan laskusta, jonka saamamme palvelukin kattoi.

“Kattoristikko pilkottaa, huomenna sen kai jo purkaa saa!”

“Emme saaneet sähkösuunnitelmaa dwg-muodossa, kuten olimme sopineet.”

Parissa ensimmäisessä aggressiivisessa sähkömiehen sähköpostissa ei edelleenkään sanallakaan mainittu näitä dwg-kuvia. Kirjoitimme hänelle pitkän vastineen, jossa kerroimme (uudelleen) oman näkökantamme asiaan, kuvien puuttumiseen ja hirsien höyläyksen viivästymiseen. Lisäksi totesimme, että ulkopuolinen, puolueeton taho osaa varmasti arvioida tilanteen molempia tyydyttävällä tavalla. Silti hänen viestiensä olennainen sisältö oli tämä:

- koska emme ole maksaneet kuvia, niiden omistusoikeus on sähkömiehellä ja hän käy valvomassa työmaalla, ettei niiden pohjalta tehdä sähkötöitä. (Meidän kannaltamme tietysti mukavaa, että vihdoin saamme sähkömiehen tontillemme.)

- uutena yllärinä hän vastasi, että saamme dwg-kuvat (ne mainittiin vihdoin kolmannessa viestissä ensimmäistä kertaa) vasta, kun olemme maksaneet koko laskun

Eli: Emme maksaneet kuvista, joita emme saaneet, mutta jotka ovat sähkömiehen omaisuutta, koska emme ole maksaneet ja saamme ne, kun olemme maksaneet siitä, mitä emme saaneet kuten sovittu.

Tai: En tehnyt mitä sovittiin ja suutuin, kun ette maksaneet siitä huolimatta. Nyt teen sen mitä sovittiin, kunhan ensin maksatte siitä, mikä piti tehdä jo aiemmin.

Missään kuvassa näkyvässä huoneessa ei saa käyttää sähköä, koska emme ole maksaneet sähkömiehelle ja kaikki sähkö on hänen. Myös se, mikä syntyy, kun hankaa kissaa styroksiin.

“Mukavaa”

Olimme yhteydessä kuluttajaneuvojaan ja Omakotiliiton lakimieheen. Molemmat olivat yhtä mieltä, että vaatimus dwg-kuvista maksamisesta ennen kuin sähkäri suostuu ne toimittamaan todistaa, että sellaiset olisi pitänyt toimittaa alun alkaenkin. 

Nätisti sanottuna paska fiilis. Meitä uhkaillaan oikeustoimilla toimiessamme ymmärtääkseni täysin kuluttajansuojalain sallimalla tavalla. Omakotiliiton lakinneuvonta antoi ainakin henkistä tukea: sieltä jopa meinattiin, että me voisimme hakea vahingonkorvausta sähkäriltä ja että jo maksamamme 800 euroakin oli liikaa. Veikkaan, että saan tästä vielä jatkossakin muutaman mukavan aiheen postauksilleni. 

Alkaa jo näyttää kodilta, vaikkei meillä koskaan noin siistiä ole.

 

“Nätisti sanottuna paska fiilis.”

Aloitamme kuitenkin tapojemme vastaisesti sopua hieromalla: Esitämme, että sähkömies voi pitää jo maksamamme 800 euroa, eikä esitä vaatimuksia laskun, sähkösuunnitelman eikä sen mahdollisen käytön suhteen. Jos ja kun nykyinen sähköasentajamme tarvitsee uusia / muokattuja / toisessa muodossa olevia sähköasennuksiin liittyviä kuvia, hoidamme ne omalla kustannuksellamme toiselta suunnittelijalta. Emme vaadi sähkömiestä toimittamaan dwg-kuvia emmekä korvausta meille aiheutuneesta haitasta.

Huoh.

Tässä kuvassa on käynnissä sama leikki kuin Tinderissä lauantai-iltana: Etsi rako!

“Huoh.”

Taloa on nyt pystytetty yli kolme viikkoa, eikä se ole vieläkään sateelta suojassa. Toivoa alkoi sentään olla, kun ensimmäiset kattoristikot saatiin heivattua paikoilleen. Tämä homma kuitenkin keskeytyi heti aloituspäivänä, kun väliseinien hirsissä oli mittavirhettä ja seinää pitikin purkaa pois. Vähän sydäntä riipaisi, kun keskeiselle paikalle haikailemaani lohenpyrstönurkkaa longotettiin ja kammettiin sorkkaraudalla auki. Pidän sormiani pernaa myöten ristissä, ettei itse nurkkaan tule jälkiä - olen jo kauan suunnitellut nojailevani siihen esitellessäni taloa vieraillemme. Sillai rennosti, mutta kuitenkin varallisuuttani ja yhteiskunnallista asemaani korostaen. Kestää kestää, kunpa myös hermo. 

Siinä se hirsi irvistelee kuin Nasse-setä, kun lasissa olikin vettä.

 

“Lohenpyrstönurkkaa longotettiin ja kammettiin sorkkaraudalla auki.”

Terassit, följärit ja takan perustus ovat sentään edistyneet. Pilariperustuksen ja puisen alapohjan takia hellaleivinuuni sekä savupiippu tarvitsevat oman perustuksensa - ja tämä kaikki maksaa. Useampi tonni on perustuksiin palanut jo ennen kuin ensimmäinenkään tiililetka on tontille tietään löytänyt. Kun lisäksi rautakaupasta pitääkin tilata vielä lisäsatsi sitä sun tätä (styroxia, muroxia ja lovexia), tulee toiselle rahdille toisen rahdin hinta. 

Hellaleivinuunin perustuksen idea on se, että lähelle maan tasoa paalujen päälle on valettu teräsvahvistettu laatta. Tästä nousee harkoista tehty “huone”, jonka sisusta täytetään lecasoralla. Täyteen tuutatun töttörön päälle valetaan taas betonista laatta ja tadaa, siihen tiiltä tiilen päälle. Enpä tätäkään tiennyt, mutta nyt tiedän. Termille “oppirahat” on vihdoinkin löytynyt selitys ihan käytännössä.

Följärit ovat aika jykevöjä eli jönkkiä. Kunnon töötti pystymettää muistuttamassa siitä, että vartti sitten vielä bylsittiin toisiamme puun oksalla käpypalkalla. Ihanaa oli kuitenkin, että kahtena peräkkäisenä päivänä ei tainnut sataa ollenkaan. Kuiva pikkupakkanen tuntuu kuin universumi olisi erehdyksissään hetkeksi liittoutunut kanssamme, vaikka kukaan ei koskaan olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin me. 

Kuka kaipaa joulukuusta, kun seinässä on Lauri Markkasen kokoinen puinen objekti. 

“Kukaan ei koskaan olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin me.”

Terassien koolaukset on saatu myös tehtyä. Etuterassin koko vaikuttaa passelilta: se ei ole liian iso, mutta edelleen mahdollistanee ranskalaistyyppisen aamukahviterassin terassin nurkkaan sekä käynnin varastoon. 

Muistuttaisimme kuitenkin, että terassilla ei saa juoda sähköllä keitettyä kahvia, koska se rikkoo sähkömiehen sähköoikeuksia.

Ei, silmäsi eivät valehtele: terassimme todellakin yltää Liettuan ja Valko-Venäjän rajalle siihen kohtaan, jossa toisinajattelijoita hakataan sähköpiiskoilla.

“Etuterassin koko vaikuttaa passelilta.”

Varsinainen iso terassi taas näyttää sen verran isolta, että siitä pitää kirjoittaa ihan oma iso otsikko:

ISO TERASSI

Se on aika iso. Se terassi. Nuoruus lienee takana viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuaa, että uuden talon terassi on kaksi neliömetriä pienempi kuin koko opiskelijakaksiomme. Ja terassin värkkien hinta on helposti enemmän kuin mitä aikoinaan maksoimme koko vuonna kaksiostamme vuokraa. Tosin jatkosodan melskeessä toki vuokratkin pysyivät maltillisina. 

Ilmastosyistä poltammekin tulevassa hellaleivinuunissamme pelkkää puhdasta ja kuivaa viidensadan euron seteliä.

Laitetaan tähän loppuun taas meikkivinkki: 

Kynsilakka.   

Ei ne usko. Optimistit.

“Meikäläinen on sen verran ylimielinen idiootti, etten osaa asettua toisen asemaan.”

Päästiin reklamoimaan - jippii!

Kiitos kysymästä, talo se nousee kuin tartuntaluvut Tukholmassa. Aletaan kaiketi olla lähellä sitä hetkeä, että kattoristikot saataisiin päärakennuksen päälle. Siihen päälle aluskate, niin lällällää sade, etpäs saanut kasteltua ihan kaikkea ihan kokonaan ihan vielä ainakaan!

Sähkömies (ei se, jonka mielestä rektaaliimme pitäisi vetää kaapeli Loviisan ydinvoimalasta) odottaa kovasti pääsevänsä kytkeskelemään tonttikaapelia, jolloin saatettaisiin saada sähköä ihan omasta rasiasta, eikä tarvitsisi naapurin looralla käydä. Sen verran ahdasta on kuitenkin ollut tontilla (joka on pienempi kuin Trumpin lakimiesten moraali), että sähkäri päästetään irti vasta, kun hirret on saatu maasta seiniin. 

Ja onhan niitä saatu. Vaikka elämäntehtäväni tällä planeetalla onkin uhriutua, koska kellään ei ole koskaan ollut yhtä rankkaa kuin minulla, ajoittain olen uskotellut itselleni, että 2,8 metriin kurkottava huonekorkeus voi olla aika ylväs. Sitten olen palannut taas realiteetteihin ja alkanut mutista katkerana. 

Laitetaan tähän kuva hirsistä, jotka symboloivat dynaamisuutta ja vahvuutta.

“Rektaaliimme pitäisi vetää kaapeli Loviisan ydinvoimalasta”

Katkerana saattaa mutista myös ex-sähkömiehemme. Me nimittäin emme suostuneet maksamaan paskasta paakkelssin hintaa; jos setämies lupaa sähkösuunnitelmat dwg-muodossa, eikä niitä toimita ja viivyttää vatuloinnillaan hirsien höyläyksen ja sitä myöten myös talon pystytyksen alkamista, niin ihan täyden kympin palvelusta ei mielestämme ollut kyse. Siksipä https://reklamaatioapuri.fi/ auki ja sen avustuksella väninät seuraavanlaiseen muotoon:

REKLAMAATIO

TUOTE JA VASTAPUOLI

Tuote tai asia: Sähkösuunnitelma, sen puutteet ja laskun suuruus

Vastapuoli: Sähkösuunnitelmat Käsityönä ja Rakkaudella Oy (Myöhemmin SÄKÄRAKO)

Ostopaikka: Linnunrata

PALVELUN VIRHEET

Palvelua ei suoritettu ammattitaitoisesti ja huolellisesti

Palvelu ei vastaa sitä mitä luvattiin

Palvelun lopputulos ei vastaa perusteltuja odotuksia

Hinta ei vastaa sovittua

TIETOA PALVELUSTA

Palvelun hinta: 1488,00

Palvelu tilattu: 19.8.2020

Palvelun sovittu valmistumisajankohta: lokakuun alku 2020

Palvelun takuu: Takuuta ei ollut

Virhe havaittu: 10.11.–24.11.2020

Sopimuksen muoto: Suullinen sopimus

Maksutapa: Lasku pankkisiirtona

VAATIMUS PALVELUN VIRHEESTÄ

Vaadin hinnanalennusta

Palvelun hinnanalennus

Hinnanalennuksen määrä euroissa: 688

Tässä on kuvia hirsistä, jotka symboloivat luonnonläheistä peräänantamattomuutta.

“Ihan täyden kympin palvelusta ei mielestämme ollut kyse”

KUVAUS

Tapauksen kuvaus: Katsomme laskun loppusumman olevan ylimitoitettu, koska saamamme palvelun taso ja sisältö eivät vastanneet sovittua. 

Sovimme 19.8.2020 tapaamisessa, että sähkösuunnitelmat toimitetaan myös dwg-versiona. Näin ei tapahtunut, vaan saimme ainoastaan paperiset suunnitelmat, jotka nekin myöhässä, mistä lisää tuonnempana. 

SÄKÄRAKO ilmoitti yksipuolisesti päättävänsä yhteistyösuhteen 10.11.2020. Seuraavan sähköasentajan töitä on hankaloittanut alusta saakka se, että suunnitelmat ovat vain paperimuodossa. Lisäksi asemapiirrosta, johon oli merkitty tonttikaapelin sijainti ei ole tehty. Ilman tätä sähköliittymän asentaminen kaupungin taholta on viivästynyt entisestään.

Emme saaneet SÄKÄRAKOon yhteyttä syys-lokakuussa 2020 noin kolmeen viikkoon. Emme puhelimitse, tekstiviesteillä emmekä sähköpostitse. Syyksi kerrottiin myöhemmin mm. yrityksen tilinpäätöksen tekeminen. 

Tapaamisessa 8.10.2020 käytiin sähkösuunnitelma läpi. Siihen tarvittiin joitain muutoksia selkeästi ilmaistulla nopealla aikataululla, johon SÄKÄRAKOn taholta ei esitetty vastalauseita. Muutoksia ei kuitenkaan kuulunut sovitussa ajassa, vaan ne saapuivat myöhässä paperiversiona postissa. Tämä viivästys aiheutti sen, että sähkösuunnitelmien puuttumisen vuoksi hirsien höyläämistä Eurohongan tehtaalla jouduttiin lykkäämään useampaan otteeseen ja syyslomalle suunnittelemamme vierailu tehtaalle peruuntui. Sähköporauksia varten oli Eurohongalta toimitettu SÄKÄRAKOlle seinäkuvat, joihin porauksien paikat olisi voinut merkitä. Näitä emme saaneet, vaan poraukset oli merkitty pohjakuviin. Osa porauksista oli merkitty liian lähelle oviaukkoja ja ne olisivat jääneet vuorilautojen tielle, joten kuvia jouduttiin tehtaalla korjailemaan.

Kun SÄKÄRAKO ilmoitti päättävänsä yhteistyön, tiedustelimme vielä uudelleen dwg-kuvia sähkösuunnitelmista, jotka oli jo 19.8.2020 sovittu tehtäväksi. Dwg-kuvat ovat nykyrakentamisessa täysin itsestäänselvä osa suunnitelmia. Näitä emme saaneet.

Palvelun laadun, aikataulujen viivästymisen sekä puuttuvien kuvien vuoksi katsomme laskun olevan selvästi liian suuri. 

Toiselta toimijalta sähkösuunnittelun hinta olisi ollut 879,00 € sisältäen seuraavat asiat: asemakuva, sähköpiste- ja johdotuskuva, keskuskaavio, antennikaavio, ATK-kaavio, maadoituskaavio, sähkötyöselitys. 

Päädyimme selvästi korkeammasta hinnasta huolimatta SÄKÄRAKO Oy:hyn aiemman hyvän kokemuksen perusteella. 

Katsomme, että kuluttajansuojalain mukaisesti meidän ei ole velvollisuus maksaa saamamme laskun riitautettua osaa (688,00 €). Huomautamme myös, että laskuun on merkitty viivästyskoron suuruudeksi 16 %. Kuluttaja-asiakkaina viivästyskorko voi kuitenkin ymmärtääksemme olla yleinen korkolakiin perustuva viivästyskorko, tällä hetkellä 8 %.

Tässä kuvassa taas on hirsiä, jotka symboloivat sitä, että on sitä ennenkin saatana ja periksi ei anneta!

“Emme saaneet SÄKÄRAKOon yhteyttä syys-lokakuussa 2020 noin kolmeen viikkoon.”

YHTEYSTIEDOT

Nimi: Seija Ala-Kautta ja Lassi Massi-Kassi

Osoite: Perkeleleellisen sähläyksen kuja 69 B

Postinumero: Kolme kolme satayksi

Postitoimipaikka: Citymarketin infopiste

Sähköposti: uuhbeibekutsumuareklamoijaksi@gmail.com

Puhelinnumero: Kolme kolme satayksi

Odotamme vastaustanne kahden viikon kuluessa. Sen jälkeen meillä on mahdollisuus ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan.

terveisin

Seija Ala-Kautta ja Lassi Massi-Kassi

Citymarketin infopiste

Tähän kuvaan livahti vahingossa hirsiä, jotka symboloivat ihmisen salattuja toiveita kulutusyhteiskunnan puristuksessa ja sitä, että naapurin Erno kävi kännissä kusemassa tohon nurkkaan, kun luuli olevansa Viking Gracella.

“Kolme kolme satayksi”

Nyt sitten odotellaan, tuleeko tähän(kään) vastausta. Kunhan parin viikon määräaika on kulunut, otamme yhteyttä kuluttajaneuvojaan ja pyydämme lisäohjeita. 

Rouva sieltä punavuorelaisesta Ming-vaasista jupisee, että tuon reklamaation verranhan menee päivässä jo Fifi von Fittansbergin fysioterapiaan ja lisäravinteisiin. Se on toki mukava kuulla, että arvon rouvalla menee kovista ajoista huolimatta kohtuullisesti. Lähinnä tässä on kyse periaatteesta: jos meidän projektiamme viivytetään ja kohtuullista työsuoritusta vaatiessamme vaivutaan vangoghmaiseen raivoon ja otetaan loparit, emme maksa siitä mitä emme edes saaneet. 

Seuraavaksi lähden Lapualle haukkumaan humalaisia painijoita ruottalaisiksi tiedättekyllämiksi.

“Mää tosa illalla saunajjälkeen vähän suunnittelin teille sähköjä, akvarelleilla. Tulee herkempää viivaa nääs.”

“Kellään ei ole koskaan ollut yhtä rankkaa kuin minulla.”