Miljoonannet messut - sälää saarekkeella

Puolisoni piilotti minulta Crocsit. Sadismia vai rakkautta vai kumpaakin?

Seija Ala-Kautta veti vuosi sitten nurejev-/veskuloirimaiset lipat kotimme ulkoportaissa. Lehtikuusi jääpeitteellä on melkoisen liukas ja Seija ontui jonkin aikaa kuin mökin Miina ennen lonkkaleikkaukseen pääsyä. Huonomminkin olisi voinut käydä, jos keskushermo olisi sanonut poks ja vakuutusyhtiö voivoi.

“Seija ontui jonkin aikaa kuin mökin Miina ennen lonkkaleikkaukseen pääsyä.”

Koska Seija kompuroi omat välilevynsä divariin, hän ei halunnut minun kokevan samaa kohtaloa. Meidän löylyvalmis kiukaamme sijaitsee erillisessä pihatuvassa (murju? tölli? chalet?), ja hiipparoin sinne avaamaan kiukaan ennen varsinaista sauna-aktia. Crocsit on näppärä sujauttaa jalkaan ja sutia talon portaat alas ja pihatuvan (kämppä? hökkeli? tönö) portaat ylös. Ja sama toisinpäin. Seija on omasta mielestään vielä liian nuori ja kukkea omaishoitajaksi, joten hän piilotti Crocsini, jotten lipeäisi. Päätin alkaa kostoksi ajamaan motocrossia ilman kypärää. 

Saarekkeella 30.1.2023 klo 9.23

• Perintörinsessan pipo
• pitkä sivellin
• ledituikkuja
• pullonavaaja-avaimenperä
• peltirasia, jossa ketju
• ledivalaisimia pahvilaatikoissaan
• pyöreä heijastin
• hedelmäkulho, jossa 7 mandariinia, joista yksi kyrvähtänyt, 2 luomomenaa (koska olemme kulttuuriperhe) sekä pari anuskirsikkaa. Kulhon alla servetti, jonka päällä kuulakärkikynä
• Nonstoppolosin koulukuva
• Smartum-seteleitä
• tyhjä sitruunanmakuinen Pirkka kivennäisvesipullo. Siis ei se pullo maistu sitruunalta, vaan siinä ollut kivesnäisvesi, jota ei enää ollut pullossa
• aprikoosimarmeladipornukka
• aprikoosimarmeladipornukan kansi
• Fiskarschin hedelmäveitsi (export quality, koska olemme kulttuuriperhe)
• sokerikippo, jossa lusikka
• Seija Ala-Kauttan synttärilahjaksi saama Leijona-rannekello, jonka rannekkeen yksi nivel ei enää jousta. Syynä allekirjoittanut.
• vielä yksi lediruikku
• hunajapurkki, jossa kaksi pikkulusikkaa (koska rahaa piisaa)
• toinen samanlainen pullonavaaja-avaimenperä (koska messuesittelijä katsoi juuri toisaalle)
• Tupperwaren reunuskaulus
• JBL-bluetoothkaiutin (kuuntelemme siitä lähinnä renesanssimussiikkia, koska olemme kulttuuriperhe)
• Applen MacBook Airin latausmolkku (koska olemme ympäristötietoinen perhe ja Applen tuotteet parantavat koko maailman kaikessa)
• neliskanttinen tiffanylasinen tuikkukippo, jossa ledituikku (vihreä)
• toinen neliskanttinen tiffanylasinen tuikkukippo (sininen)
• kolmas neliskanttinen tiffanylasinen tuikkukippo (punainen)
• käsidesiä (jos spitaalinen tulee kylään)
• Applen iPhone SE latauksessa
• ledinauha Rajamäen lasiburkissa hohtamassa valoa sydämiimme
• kyyläkärkikynä (messuilta)
• kaksi palaa suklaata (samoilta messuilta)
• halvalla Citymarketista ostettu orientaalistyylinen kynttilälyhty
• Arabian vihreä 24h-sarjan leipälautanen, jolla ruppanen omenanlohko
• vihreät Yatzy-nopat läpinäkyvässä muovirasiassa. Yhden nopan silmäluvut ovat niin kuluneet, että mahdollisuudet saada Yatzy moninkertaistuvat.
• toinen vihreä Arabian 24h -sarjan leipälautanen
• Oivariini-rasian kansi
• hapankaalipurkin sisälipare
• Oivariini-rasia, jossa Hackmanin Savonia-sarjan voiveitsi (koska olemme kulttuuriperhe)
• vaaleanviherjä Ikean pussinsulkija
• pikkulusikka
• leivänmuruja
• kukkaruukku, jossa joku helevetin jukkapoika
• Espoo liikkuu -juomapullo, jolla saa raikkaasta hanavedestä tehtyä kätevästi muovinmakuista
• perinteinen litteä juomapullo, jolla saa lapset jo päiväkodissa perehdytettyä taskumatteilun kiehtovaan maailmaan
• toinen servetti
• kaksi viinilasia (koska olemme globaali kulttuuriperhe)
• Tilastokeskuksen Suomi lukuina 2022-vihkonen, josta selviää esimerkiksi, että Suomessa oli vuonna 2020 1 719 650 huoneistokohtaista saunaa. Kaikkiaan saunoja arvioitiin olevan yli 2,3 miljoonaa. 
• D-vitamiinipurkki
• Fiskarschin sakset
• Pirkka-kermajuusto sekä juustohöylä (koska noudatamme Juha Sipilän leikkauspolitiikkaa, joskin jälkikasvullemme ei ole siirretty yhtä suuria valtiolta kupattuja omaisuuksia)
• talouspaperirulla
• lasiastia, jossa neljä kurkkuviipaletta
• hunajapurkin muovikansi

Olisi siihen vielä jotain mahtunut. Nyt oli kuitenkin juuri konmaritettu.

Joulukuusi, joulukuusi, naavaparta, buusimuusi

Aikansa kutakin, sanoi oman elämänsä panostaja, kun uudenvuoden aatonaattona silmämunansa raketilla halkaisi. Seija Ala-Kautta, tuo hehkeä ja notkea fitnesskisuli, on syntynyt vuoden alkupuolella ja perinteisesti joulukuusi on pidetty talossa hänen synttäreihinsä saakka. Tällä kertaa kuusi lojui paikallaan jopa hieman tuon päivän yli. Kuusi siirtyi kuitenkin terassille siinä vaiheessa, kun siitä alkoi varista kilo neulasia joka kerta kun naapurissa niistettiin. Joulupuumme oli tänä vuonna kyllä poikkeuksellisen nätti, vaikka olikin tuontitavaraa ja kaupasta haettu. Tai ehkä juuri siksi. 

Uuh Tannenbaum, uuh Tannenbaum, wir bumsen kein Sepp Blatter.

Vuosi sitten ensimmäisenä joulunamme uudessa kodissa Seijan lapsuudenhaave toteutui; hän sai kodin, jossa voisi tanssahdella kuusen ympäri. Ei tosin aavistanut saaneensa kaupan päälle puolison, joka tanssahteli kuusen ympärillä leopardistringeissään.

Sugar, I need sugar!

Lähdetään nyt hei siitä, että koti ilman 25 eri makuista sokeria ei ole koti. Siksipä tilasin hattarasokereita lisää, sillä jäljellä olleilla sokereilla ei olisi saanut enää edes Ranskan kokoisen maan asukkaita sokerihumalaan. Nytpä sitten on taas millä mällätä: 

Sitruuna ja metsämansikka - makein tapa saada slaagi.

Toiset esittelevät baarikaappiaan, jossa on viskiä, konjakkia ja muita desinfiointiaineita. Minulla on jotain astetta spessumpaa, sokerikaappi:

Alarivissä erinomaista vuosikertaa 2021. Ylempänä Toscanan auringon kypsyttämät atsovärit.

Hattarakone. Keski-ikäisen miehen rakkain laite. Toisena tulee sydämentahdistin.

Jessus, messus!

Taisin taannoin jossain postauksessani laskea, monillako raksaan vivahtavilla messuilla olen käynyt. Alkuaikoina kerroimme jokaisella ständillä jokaiselle sähkönmyyjäsällillekin kuinka kukaan ei ole koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin me. Epävarmuuden tumma pilvi varjosti meitä ja lähes kodittomina harhailimme messuilla turvan ja tulevaisuuden perään haikaellen. Messuhemmoja kiinnosti yhtä paljon kuin yhdistetyn SM-kisat gambialaista katukauppiasta. 

Tätä saattaisi äkkivilkaisulla luulla Rooman Pantheoniksi.

Kun sitten projekti alkoi saada konkretiaa, etsimme messuilta Tekijöitä, Toimittajia ja Tietoa (vähän kuin kuuluisa näyttelijä Tirkka-Tekka Tetelius). 

“Hattarakone. Keski-ikäisen miehen rakkain laite.”

Projektin ollessa käynnissä kävimme itkemässä jokaisella ständillä kuinka kukaan ei ole koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin me. 

Nyt projektin koristessa henkitoreissaan kävin messuilla enemmän tottumuksesta, mutta sainpa sentään synninpäästön. Laitetaan siitä otsikko

Synninpäästö

Lähdetään siitä, että IV-lukakumme tekivät työnsä suunnilleen yhtä menestyksekkäästi kuin ankerias sepelissä. Asenne tuntui olevan, että seinissä on reiät, joihin laitetaan jotain, mikä näyttää venttiililtä ja poistoilmakanavista valuva vesi on vaan vettä. Tajusin vasta paljon myöhemmin, että IV-laudrupien asentamat tuloilmaventtiilit mallia alpakan pukama olivat pasquan ulkonäkönsä lisäksi vieläpä väärän kokoisetkin. Tästä en ole edes vielä maininnut LVI-urakoitsijallemme. Pitäähän sitä tulevaisuudessakin saada kuunnella Syytöksiä, Selittelyjä ja Sadatteluja (vähän kuin kuuluisa näyttelijä Sirkka-Sekka Setelius). 

Ei mitään bebatuutteja, vaan Velcon celpoja venttilejä.

Mutta asentelin siis näiden ananastappien tilalle Velcon venttiilejä, jotka säätyvät ulkolämpötilan mukaan. Piharakennuksen (bungalow? maja? pirtti?) seinään timpurimme oli tehnyt sen verran naftin reiän, että venttiilin sisäputki ei siitä mahtunut. Laitoin siis reikään suoraan pehmeän äänenvaimenninputken, joka muotoutui täydellisesti reiän mukaiseksi ja esti myös ilman virtaamisen muualta kuin venttiilistä sisään tupaan. Ihan näin skarpisti ei ollut IV-zlatanien asennuksissa, joissa sisäputken ja seinän välistä olisi voinut peruuttaa Toyota Yariksella. 

“Sirkka-Sekka Setelius”

Jäin pohtimaan, kuinka suuri synti oli asentaa tuloilmaventtiili ilman sisäputkea ja tätä uskaltauduin kysymään Rakenna ja Remontoi -messuilla Velcon ständiltä. Ei kuulemma ollenkaan synti. Kiva. Latelin varmuudeksi pari isämeitää ja avemariaa messuosastolla, mutta yksi asia sentään ruksittu pois pitkältä listalta, jonka nimi on “Asioita, jotka valvottavat öisin klo 3.27-5.12”.

Kävin heti raksamessujen perään myös Educa-messuilla. Otavan oppimateriaalien “Matikkaa mulkvisteille muksuille” -kirjasarjan esittelijä oli tosi kiinnostunut kuulemaan, miten kukaan ei ole koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin me. Kun esittelijä katsoi poispäin, pöllin koko karkkikulhon. 

Kolme vuotta sitten 2020

Naapuri aloitti oman urakkansa kaatamalla kirvesvarreltamme puut. Niitä puita poltellaan tämänkin postauksen kirjoitushetkellä puuhellassa. Koivuklapia syntyi, tosin mutaisena tammikuuna pöllejä vielä vasta roudattiin. Mudasta lähdettiin, mudassa möyritään.

Aika ihana ajatus, että tässä koivupuussa on ollut poikasia peipon pesässä ja nyt se palaa meidän hellamme pesässä.

Kaksi vuotta sitten 2021

Helevetin koronan kanssa pyörittiin jo silloin. Timpurit aloittivat urakkansa parinkymmenen asteen pakkasessa talon alla aluslaudoitusta asentamassa. Tere tulemast vaan. Valitsimme sähkömiehen ja voi pojat kun valittiin väärin. Tarjolla oli hyvä, otettiin paikallinen. 

Vuosi sitten 2022

On tämä sellainen saakutan dejà vu. Vuosi sitten nimittäin edellämainittu sähkömies oli jo kytkenyt (oletettavasti siis johtuu hänen tötöilystään) saunan kiukaan pikaliittimillä mukana tulleen asennusliuskan sijaan. Kiuas menee (oletettavasti tämän seurauksena) pois täysteholta usein useammankin kerran saunomisen aikana. Vuosi sitten jo tätä pyytelin fiksaamaan, mutta edelleenkin kiuas on samassa jamassa. Vuosi on lyhyt aika, kun näin pakkopaidassa asiaa tarkemmin pohtii. Ja onhan täällä muitakin hiihtäjiä viuhtonut. 

“Puolisoni piilotti minulta Crocsit.”

Kevätmessut - begonia ja pekonia

Viime aikoina on messua pukannut kuin paavilla pääsiäisenä. Peräkkäisinä viikonloppuina piipahdin Rakenna ja Remontoi -messuilla ja Kevätmessuilla. Erona eKr (ennen koronaa) järjestettyihin messuihin oli, että nyt kun olisimme voineet kysellä kodinkoneista messutarjouksia, emme enää tarvinneet niitä, joten keskityin lähinnä jakelemaan nimmareita. Ainakin sen yhden sähköyhtiön kaikki sällit halusivat nimmarini tyhjän aanelosen alalaitaan. Harvoin on noin innokkaita faneja, jotka haluavat idoliltaan nimmarin alle vielä nimenselvennöksenkin. 

Muuten oli jotenkin tuttu ja turvallisen lämmin olo kuin makuupussissa, johon eno on juuri oksentanut. Toisella puolella mannermaisten viinibaarien kansoittamaa Messukeskuksen piazzaa olivat raksa- ja talopertit, toisella taas Irmelit ja Annelit skumppabaarissa luomuryynejä ja narsisseja ostettuaan. 

Samassa kirjekuoressa tämän nimikyltin kanssa oli tonnin seteli sekä joulukortti Arja Korisevalta.

Kansallispukuiset pikkutyttöoletetut olivat portilla vastassa ja ojensivat minulle tämän ihanan siankärsämökimpun. 

Seija Ala-Kauttan kanssa kiersimme molemmat puolet, joskin Seija taisi viipyä raksapuolella ehkä juuri sen ajan, mikä kesti kulkea yhdeltä oviaukolta sisään ja seuraavalta ulos. Raksahaavat eivät ole vielä arpeutuneet. 

“Tuttu ja turvallisen lämmin olo kuin makuupussissa, johon eno on juuri oksentanut.”

Miksi sitten messuilla hengasimme, tiedustaa Suomen ahmannylkijäin Runkauksen paikallisosaston taloudenhoitaja Kuuppo Mönkijä. Siksi, koska pihaa tarttisi tehdä tänä kesänä ja murske sattuu jalkoihin. Olisi myös kiva grillata, mutta nykyinen grilli on varastossa siinä kunnossa, että ruoste ei enää löydä siitä uutta järsittävää.

 

Puutarhasuunnittelija oli syönyt liian pitkään liikaa mynthoneita.

Näiden ruusupekonioiden kylmänkesto tekee niistä kuulemma erinomaisen vaihtoehdon esim. ginille tai kolonoskopialle.

Seija istuikin kuuntelemassa luentoa pihasuunnittelusta, mutta kuten toki messujen tarkoituskin on, isohko osa kuulosti hieman turhan paljon markkinointitekstiltä. Muutamia vinkkejä onnistuimme kuitenkin bongaamaan, esim. että kasvit istutetaan usein multaan.

Pihavaihtoehdot ylhäältä alas: 1. kallein, 2. vähemmän kallis, 3. silti liian kallis.

Rotukissa Seija Ala-Kautta rötköttää luennolla kuin kuumia opiskelijabööna-aikojaan muistellen. 

Messuilla valittiin myös kaunein ristiinpölytetty kerrannaislehdykkäinen perenna. Voittaja oli tämä lajike "Analis horribilis".

Messukarkit olivat tänäkin vuonna kovia. Ostaisin riemusta kiljuen vaikka erottelevan käymälän keskelle keittiön saareketta, jos myyjällä olisi ständillä jaossa suussasulavia ja sopivan pehmeitä karkkeja. Messukyniäkään en saanut keikattua. 

“Pihaa tarttisi tehdä tänä kesänä ja murske sattuu jalkoihin.”

Pohdinnassa siis on päällimmäisenä terassin sisustaminen - tai siis ulostaminen, kun se on pihalla -  ja grillihommailut. Ainakin yhden maahantuojan grillit olivat pelkässä esittelykäytössä, kun konttipulan takia varasto on vasta matkalla jossain merellä ja ehtii Suomeen ehkä silloin, kun ensimmäiset grillaajat ovat jo ehtineet kuolla sydän- ja peräsuolitauteihin. 

Vasemmalla poltetaan vihannekset, oikealla käristetään pandapihvit.

Kukansidonnan bdsm-sarjan taidonnäyte. Latex-huppuun istutettuna nämä neilikat kestävät turvasanasta toiseen.

Mutta että millainen grilli? Samanlainen kuin edellinen: puolet parilaa, puolet ritilää vai vähän isompi vieraiden satunnaisia käyntejä silmällä pitäen? Yhdessä mallissa (joka on vasta jossain maailman merillä) olisi ollut samassa airfryerkin. Siihen olisi kätevää heittää ainakin naapurin kolme pientä mustaa räksyttäjää, jotka omistajansa päästi jälleen kerran pihaan huutamaan aamulla klo 5.30. Seija ei sen koommin nukkunut. 

Ihan diilifiiliksiin ei päästy. Pitää vielä miettiä, kuinka paljon ollaan valmiita laittamaan rahaa siihen, että ribsit ja parsat kypsyvät. Katettu terassi toki mahdollistaa säännöllisemmän kesähengailun pihalla räntäpäivinäkin. 

Siinä ja siinä. Seijan äidin mukaan Viking Sally saattoi olla jo Ruotsinkin aluevesillä.

Näitä samoja orkideoja on myös Sibeliuksen Ainolan puutarhassa.

Terassin muutakin kalustustakin mietittiin. Jonkinlainen roikkuva rottinkituoli olisi kiva, ehkä jonkinlaiset soffatkin. Mutta tuleeko soffilla löhöttyä vieraiden kanssa, jos muuten mussutetaan grillattua norppaa terassin pöydän ääressä? Ja olisiko terassilämmitin hyvä idea, vai olisiko parempi idea siirtyä sisälle, kun alkaa paleltaa? Mites joku ihana tulipallero, joka savuttaisi terassin valkeat paneelit savusaunan katoksi? 

Seija päätti vetää kolmen tunnin päikkärit. Lopulta Securitaksen pamppujannut herättelivät hänet hellästi. Siitä on video Seijan OnlyFansissa.

Todellisessa pallerogrillissä on kätevää polttaa terassilla hihat ja sillat.

Tähän sohvaan voisi olla varaa, jos saadaan jostain varastettua verka.

Ostin näitä Norjan mesiangervoja meidän terassimme kukkalaatikoihin. Niitä voi kuulemma lannoittaa käytetyillä blogiteksteillä.

Tai jos ei vaan laittaisi terassille mitään? Tai siis antaisi siellä lojua maailman tappiin siellä nytkin lojuvat listat, laudat, ikkunat, vanerit, hanskat, tasoitesäkit, jätesäkit, räsymatot, rakennustelineet, ämpärit, tikapuut, Ikea-kassit, banaanilaatikot, jatkojohdot, Lundia-hyllyt ja aluskatteet? Onko se sitä boho-sisustusta? Tai oho-ulostusta?

Kauheaa, kun tätä yhtä sisustusblogin kuvaa varten piti siivota pari tuntia. 

Ai niin, kävin viime viikolla yleisessä saunassa ja tänä aamuna varpaiden välistä löytyi tätä. Muun muassa varpaiden. Muun muassa välistä.

Emmätiiä, ei oikein edelleenkään ole energiaa funtsia ja suunnitella tämän homman maaliin viemistä. Sama uupumus taitaa vaivata kaikkensa eteemme antanutta vastaavaa mestariamme, sillä hän ei ole kahteen viikkoon vastannut kahteen puheluuni eikä yhteen meiliini. 

Kolmella saa kahvipaketin Rakennusmestarit ja –insinöörit AMK RKL ry:n toimiston Sinikalta. 

Vastaava mestari on koko raksaproggiksen ajan lähettänyt meille kukkia joka torstai. Yleensä niissä on joku runo. Viimeksi haiku "Ai niin, unohdin: muuttotarkastuksessa teidät hylättiin."

Syksyllä 2020 olisi siis pitänyt pitää sijaintikatselmus, mutta ehtii sen varmaan vielä kesällä 2028, jos vaikka palaverien välistä löytyisi siihen meidän mentävä rako. Syksy 2029 sekin vielä sopii. Talvi 2030 ei, koska mulla on zumba.

“On messua pukannut kuin paavilla pääsiäisenä.”

Rakenna & Remontoi - paluu messuille

Pari vuotta sitten, kun olin 33 vuotta nuorempi, ramppasin mussuni Seija Ala-Kauttan kanssa kaikilla raksa-aiheisilla messuilla (Rakenna & Romahda, Rakenna & Itke ja Rakenna, Rakenna & Kärsi & Unhoita). Pohdimme, kuinka ihana, helppo ja suhdettamme lujittava paraatimarssi raksaproggiksestamme olisi tulossa. Kodinkoneet hankittaisiin seuraavilta messuilta messutarjoushinnoilla, talotoimittajat kilpailisivat verisesti, kuka saisi toimittaa halvimmalla meille parhaan talon ja vastaava mestari muistaisi tehdä vastaavan mestarin hommia. 

Sitten joku puri lepakkoa. Talo saatiin pystyyn, mutta messut, messutarjoukset ja nuoruus jäivät unholaan.

“Rakenna & Romahda”

Nyt kolme vuotta, 178 000 hiusta, puoli miljoonaa kyyneltä ja euroa myöhemmin tein paluun nuoruuteni onnellisiin maisemiin Myyrmäki-halliin. Tuttu fiilis: sama paikka, samat kojut ja sama käsin piirretty miesten vessan kyltti. 

Otsikkokuva on vähän kuin Matti ja tämä on se Teppo.

Tavallaanhan tämän projektin huolettomin vaihe oli suunnittelu: sai leikitellä, piirrellä, jossitella, kokeilla ja kuvitella. Tyhmänä on helpompi olla huoleton. Messuilla ei ollut ennustajan kojua, jossa täti olisi povannut pakaroiden poimuista, että sähkömies uhkaa haastaa oikeuteen, IV-willit sössivät lähes kaiken muun paitsi - eiku ne sössi senkin - ja naapurin ukkogubbe räyhää jo silloin kun normaali ihminen vasta kättelee. 

Koska näitä messuja edelsi ajanjakso, jolloin kukaan ei kärsinyt koskaan missään yhtä paljon kuin me, tällä messuvisiitillä silmä tuppasi lupsaamaan vähän aiempaa enemmän. Energiaa ei riittänyt kummemmin vastata sähkönmyyjäsällien pariin kysymykseen, antaa silmälaseja puhdistettavaksi tai napsia Marianne-karkkeja tiilitehtaan ständiltä. Edes kuulakärkikyniä en saanut lapsille tuliaisiksi. Muutaman koetin napata esittelijöiden rintataskusta, mutta päätin luovuttaa, kun järjestyksenvalvojat olivat vetäneet minut kolmatta kertaa nippusiteillä patteriin. 

“Kukaan ei kärsinyt koskaan missään yhtä paljon kuin me.”

Ilmeisesti korona ja maailmantilanne näkyivät messuilla: ständejä oli hieman harvemmassa kuin viime vuosikymmenellä. Väkeäkin oli vähän, mutta se johtui oletettavasti siitä, että olin käymässä perjantai-iltapäivästä, jolloin normaalit ihmiset ovat normaaleissa töissä. Paitsi Jarkko, joka oli lähtenyt töistä kahdelta, koska etätyöt ja liukuma. 

Perjantaina messuilla esiintyvät tuntemattomammat uudet tulokkaat. Lauantaina paikalla ovat supertähdet Reiska ja Perttu.

Oikeastaan messuilla kannatti käydä ihan yhdestä syystä ja se oli kotimme IV-chrisien töpeksimän ilmanvaihtoasennuksen pelastava enkeli, Suomen Terveysilma Oy. Rakkaat IV-brucemmehan mossauttivat ennen joulua seiniimme ylläripylläripyllytöötit, jotka saivat minut keksimään 17 uutta kirosanaa entisten 79 käyttämäni lisäksi. Ulkonäöltäänhän nämä nyt seinissä olevat hjörtöngit ovat kuin möykkykalan kanssa risteytetty Merihaka. 

Tuo slogan on parempi kuin IV-sylvesteriemme "Kaikessa ihan pihalla".

Terveysilmalta saamamme Velcon näyteventtiili taas on niin huomaamaton kuin nyt venttiili hirsiseinässä voi olla. Siksi olen melkoisen riemuissani ja suorastaan liikuttunut (ellei tämä projekti olisi tappanut kaikkia inhimillisiä tunteitani raivoa ja pettymystä lukuunottamatta) voidessani ilmoittaa, että saamme korvattua IV-arnoldien hönötöötit näillä sisäseinien Sara Siepeillä. Tästä lisää tulevaisuudessa. 

Nämä venttiilit sain tungettua reppuuni ennen kuin jouduin nippusiteisiin (Poliisin esitutkintamateriaalia).

Tulevaisuudessa ihan siksikin, että tämän viikon nykyhetkessä ei taaskaan isompia tapahtunut.

Pähkinänkuoressa:

Seija Ala-Kautta sytytti puuhellaan tulet. Talossa haisi savu vielä seuraavana aamuna. Tuli ikävä kesämökille, jonka kodassa grillattiin muikkuja. Tuli myös häkämyrkytys. 

“Möykkykalan kanssa risteytetty Merihaka.”

Viemärin tarkastuskaivo ei ollut tukossa eikä täynnä. Tarkistin.

Messujen "Retroruskeimmat esineet" -sarjan ylivoimainen voittaja!

Otin yhteyttä vastaavaan mestariin. Soittelin hänelle tiistaina, vastaus oli tuttu:

Hemmetin rankkaa duunia, kun perjantaihin mennessä ei pääse tiistain palaverista irtoamaan. Jos vaikka ensi viikolla.

Mutta niin kauan kuin keski-ikäinen mies osaa tuntea iloa uusista IV-venttiileistä, maailmassa on toivoa. 

“Pohdimme, kuinka ihana, helppo ja suhdettamme lujittava paraatimarssi raksaproggiksestamme olisi tulossa.”

Asuntomessut Tuusulassa - tylsät vai täräyttävät?

Elokuun käsitellyin aihe raksa- ja sisustusblogeissa on varmasti ollut Tuusulan asuntomessut. Instafeedit ja blogosfääri ovat täyttyneet torkkupeitoista, makrameeunisieppareista, ulkoporealtaista ja kultaisista suihkuista. Koska messualue on pyörämatkan päässä kotoamme, oli lähtöpäätös messuille suhteellisen helppo. Munamankelin selkään, sushia marketista evääksi (tästä myöhemmin lisää) ja menox, sanoi Annie Mestariampuja.

Olen pyöräillyt messualueen ohi lukuisia kertoja koko messujen valmisteluajan. Hämmentävää vauhtiahan alueelle talot blöbsähtävät. Aluksi on mettä, sitten on liejukko, sitten on paaluja ja muutama tie ja sitten onkin messut ja ylihintaista kahvia. Väliin vähän koronaa. Helppo homma.

Itse asiassa pohdimme aikoinaan Tuusulan messurakentajiksi ryhtymistä ja palaveerasimmekin asiasta yhden hirsifirman kanssa. Koska oman talomme suunnitteluprosessi oli tuossa vaiheessa vaiheessa, homma kuivui kuitenkin aika nopeasti kasaan. Lisäksi muutto suunnilleen kilometrin päähän nykyisestä kotikaupungistamme olisi myllännyt lasten koulut ja kaveripiirit ihan uusiksi, joten päätimme siksi(kin) välttää stressiä. Sitä kun ei elämässä ole yhtään onneksi ollut.

Tuusula, nyt kutsuu mua Tuusula. Rekkojen vierellä näin mä ajan Tuusulaan päin.

“Hämmentävää vauhtiahan alueelle talot blöbsähtävät.”

Valmishan messualue ei vielä asuntomessujen aikaan ole, kuten ei ole mikään uusi asuinalue, kun perheet kantavat taloihin sisään soffat, banjot ja balsamoidun anopin. Nyt olimme asuntomessualueella, vuoden päästä ollaan asuinalueella. Ja olisihan se maanpäällinen helvetti asua vuodesta toiseen alueella, jossa joka kerta kotikadulla sähkönmyyjäsälli hyppää eteen ja “haluaa vaivata hetken sähkösopimusasioilla ja kysyä, missä yhtiössä ollaan asiakkaina”. Tai joku haluaa joka kerta putsata rillisi, kun kävelet ohi. Antaisi edes jalkahierontaa.

Ei, nyt ollaan messuilla. On burgereita, ylihinnoiteltua kahvia ja kuivalihaa (en tarkoita balsamoitua anoppia). Oli ihanan väljää (tätä sanontaa ei kannata käyttää ihan kaikissa yhteyksissä). Olimme valinneet loistavan päivän visiitille; maanantaina porukkaa oli niin maltillisesti, että pitkäkin jono oli lyhyempi kuin normivuosien perus.

Kappas, ulkoporeallas! Onpa monta suutinta!

Piti vaihtaa tällainen taidekuva tähän, kun puolisoni kielsi sen toisen "taidekuvan" laittamisen.

“Perheet kantavat taloihin sisään soffat, banjot ja balsamoidun anopin.”

Asuntomessujen teemat

Teemoina asuntomessuilla olivat asuminen tänään ja huomenna, sisustus- ja rakentaminen, taide ja hyvinvointi sekä vastuullisuus. Sen verran laveita teemat olivat, että jos talossa oli wifi, taulu seinällä, sohva, seinät maalattu muulla kuin plutoniumilla ja kovin monta saimaannorppaa ei ollut jäänyt kaivurin alle, niin homma oli kuitattu. Maalämpöä ja kaukolämpöä mainostettiin ekologisina. Jossain oli viherkattoa, jossain seinämaalaus ja niitä tauluja seinillä. Eipä siis teemoja kiihkeinä pilkuntarkasti toteutettu. Ihasama. Näyttäkää minulle maapallon tilaa parantava suomalainen uudisrakennus ja minä näytän teille empaattisen, tehokkaan ja edullisen vastaavan mestarin.

Rykmentinpuiston asuinalueella on käytössä taiteen prosenttiperiaate. Prosenttiperiaate tarkoittaa, että osa rakennushankkeen määrärahasta käytetään taiteeseen. Periaatteen toteuttamiseksi on useita rahoitusmalleja. Perinteisen määritelmän mukaan noin yksi prosentti rakennushankkeen budjetista käytetään taiteeseen (lähde: prosenttiperiaate.fi). Yleensähän prosenttiperiaate on tarkoittanut sitä, että taiteilija saa tekemänsä työn arvosta n. yhden prosentin tuloa.

Alueen leikkipuisto ja kivan kumpuileva maisema tosin kyllä näyttivät kivoilta. Roikuin kiipassa, kunnes tuli vähän oksennusta suuhun. En tiedä, kenen.

Hei, tuossa talossa oli muuten ulkoporeallas. Se on tehty edustajan mukaan erityisesti Suomen oloihin.

Ihastuttiin kuvan sänkyyn. Katsottiin sängyn hinta. Ihastuttiin vähän vähemmän.

“Roikuin kiipassa, kunnes tuli vähän oksennusta suuhun.”

Asuntomessujen kustannukset

Harvaa taloa alueella pystyi varsinaisesti halvaksi kehumaan. Jotkut sentään olivat vähän vähemmän kalliita kuin toiset. Talojen sisäänkäynnin tietämillä oli plakaatti, jossa kerrottiin kustannukset. Nyt kun olen useampaan hommaan tarjouksia kysellyt, etenkin maatöiden hinnat pistivät nieleskelemään. Tontin raivaus, maatyöt, paalutus ja louhinta 15 tonnia. Keitä teillä on ollut siellä hommissa, kiinalaisia toisinajattelijoita kansantasavallan työllistämistuella? Omiin silmiini jokainen noista hommista olisi voinut olla yksistään sen 15 tonnia. Kas näin:

Puiden raivaus 15 000 e (koivuista menee lisämaksua 3000 e jokaiselta alkavalta metriltä, koska miksipä ei)
Maatyöt 15 000 (ei sisällä arkena tai klo 9-16 välisenä aikana tehtyä työtä. Kaivurin polttoaineesta laskutetaan erikseen 2500 e alkavalta litralta)
Louhinta 15 000 (aloitusmaksu, päälle louhinta 45 000 e)
Paalutus 15 000 e (lisäksi paalutuskoneen käyttömaksu 5000 e sekä kuljetus tontille ja pois kulkematta lähtöruudun kautta 3000 e)

Mutta onnea rakennuttajille. Säästitte kymppitonneja. Olen kateellinen.

Loppurahalla voi ostaa vaikka ulkoporealtaan. Esim. ison tai pienen. Tuossahan sellainen olisikin.

Jos minulla olisi kattoterassi, huutelisin sieltä köyhille ja heittelisin niitä pistaasipähkinän kuorilla.

“Tontin raivaus, maatyöt, paalutus ja louhinta 15 tonnia.”

Asuntomessujen hirsitalot 

Tämän teeman suhteen on väsymystä ja ähkyä. Kaikki nämä vuodet ollaan bongailtu hirsitaloja rakenna ja remontoi-. omakoti-, toistenkoti-, habitare-, kevät- ja kirja- ja seksimessuilla. Ollaan katseltu kuusihirttä ja mäntyhirttä ja lamellihirttä ja betonihirttä ja suvivirttä. Ollaan kerrottu sydämeenkäypää tarinaa omasta tilanteestamme ja itketty yhdessä talofirmojen edustajien kanssa kohtaloamme, joka on rankempi kuin kellään koskaan tässä tunnetussa universumissa. Tänä vuonna oli Ollikaisen, Honkarakenteen, Finnlamellin ja Honkarakenteen taloja näytillä. Ihan kivoja olivat. Niissä on sellaisia puita ladottuna päällekkäin ja pitää muistaa aina mainita se hyvä sisäilma.

Jotain ehkä väsystä ja ähkystä kertoo haalimiemme esitteiden määrä. Niitä oli 12, joista 3 oli messulehtiä. Niitä on joskus tullut hankittua vähän suuremmallakin sykkeellä. Kivoja taloja, muttei isoja muistijälkiä jäänyt.

Aiemmat messusaaliit mitattiin kuutioissa, nyt kappaleissa.

“Kaikki nämä vuodet ollaan bongailtu hirsitaloja rakenna ja remontoi-. omakoti-, toistenkoti-, habitare-, kevät- ja kirja- ja seksimessuilla.”

Otetaanko kuitenkin tästäkin ulkoporealtaasta esite? Kun tässä on sellaista akrylaattia, mitä muissa ei ole, joissa on sellaista akrylaattia. 

Asuntomessujen pettymys

Koska meidän tuleva talomme pyrkii olemaan yhdistelmä luomumyslin puhtautta ja jeesuslapsen viattomuutta, odotin Trä Kronorin kohteelta paljon. Idea / ideologia talojen taustalla on hieno: luonnonmateriaaleja ja perinteisen rakentamisen parhaat puolet toimivassa modernissa kodissa. En vain ollut tajunnut, että asuntoja ei esitellä, vaan vain ideologiaa luonnonmateriaaleista ja perinteisen rakentamisen parhaista puolista. Yksi keskeneräinen huoneisto, jossa oli vanerille painettuja plakaatteja ja asiantunteva firman edustaja kertomassa. Njääh. Oma moka, mitäs tajusin vihjeet väärin. Samoin kävi Harvey Weinsteinille tässä hiljattain.

Tässä on nämä meitä eniten kiinnostaneet asuntomessutalot, joita ei pääse katsomaan.

“Talomme pyrkii olemaan yhdistelmä luomumyslin puhtautta ja jeesuslapsen viattomuutta.”

Ja kamoon. Kahvi 4 euroa. Sillä olisi markka-aikaan ostanut oman plantaasin joltain trooppiselta saarelta.

Siellä olisi ollut mukava kelliä ulkoporealtaassa, joihin saa muuten nyt toimituksen kaupan päälle, jos tilaa nyt heti tästä!

Asuntomessujen lounas

Olimme kaukaa viisaasti ostaneet markettisushia mukaan. Se oli vielä 30 prosentin alennuksessakin, kun riisissä oli yli 70 vihreänruskeaa toukkaa. Aikamme taloissa pyörittyämme istahdimme Loviisan asuntomessujen mainoskojun viereiselle penkille ja aloimme nautiskella. Ihmiset katselivat sen verran pitkään, että päätimme jatkaa ihan syömisellä.

Hipsteriyden ytimessä: sushia asuntomessuilla. Taustamusana Flow-festarin soittolista.

“Riisissä oli yli 70 vihreänruskeaa toukkaa.”

Vinkki: voimakkaalla tuulella ei kannata kaataa soijakastiketta sushilaatikon kevyeen kanteen. Onneksi messujen yhtenä teemoista oli taide, sillä teimme asuntomessualueelle oman katutaideteoksemme “Sushi unakkoon, Aleksin kives ja Einon keino”. Mr. Murphy tosin kääntyilee pettymyksestä haudassaan, sillä emme onnstuneet sotkemaan soijalla puolisoni valkoisia farkkuja.

Ota kuva tästä teoksesta, tägää se instassa @kodotus ja voit voittaa Citymarketista pöllityn soijapussukan!

“Aleksin kives”

Asuntomessujen tuoksu

Parafiini saunoissa. Niin pitkään kuin muistan, messusaunat ovat tuoksuneet / haisseet parafiinilta. Näin oli nytkin. Ilman tätä tuoksua asuntomessut eivät oikein tunnu asuntomessuilta. Vähän sama kuin että joulupukin pitää haista viinalta, tai se on feikki. Muuten saunat eivät kovinkaan kummoisesti kolahtaneet. Vaaleat vastakkaiset lauteet, tummat seinät, korkea kiuas, lasiseinää, ledinauhaa. Kivoja ja trendikkäitä, muttei omaan makuuni. Toki jokaisessa olisin valmis saunomaan, koska sauna on ihana paikka, oli se millainen tahansa.

Saunan jälkeen onkin ihana mennä ulkoporealtaaseen, jossa on 97 hierovaa suutinta neliösentillä ja vedensuodatus tapahtuu luomuminkin vatsakalvon läpi. 

Asuntomessujen vessat

Ilahduin nähdessäni suht paljon suht pieniä perusvessoja. Sellaisia oli jopa joissain messutaloissakin.

Asuntomessujen keittiöt

Vastaus on sama kuin kysymykseen "mitä eläimiinsekaantuja himoitsee?".

Mustia

Asuntomessujen kivat kohteet

Talo Keuda - kivan teeskentelemätön talo. Piharakennus / sivuasunto oli mainio. Varmaan siksi, koska meille tulee samantapainen. Paikalla päivystänyt sisustussuunnittelija Katariina Leppilampi oli tehnyt hyvää työtä ja kertoi kohteesta kivasti.

Sievitalo Kultakoivu - hyvällä tavalla tavallinen talo (asuntomessujen mittakaavassa).

Duplio - kivan kompakti ja mukavasti sisustettu kivitalo. Kivitaloja pitää sanoa kivitaloiksi eikä betonitaloiksi, koska köyhät asuu betonitaloissa toistensa päällä ja vieressä. Päämakuuhuoneen hylly oli kiva.

Kivat hyllyt. Saako noin sanoa #metoo-aikana?

“Joulupukin pitää haista viinalta, tai se on feikki.”

Jämerän townhouse-talot. On se piru, kun kehdataan tehdä Suomeen muuta kuin masentavaa harmaata betonia. Näistä taloistahan voi tulla jopa Keski-Eurooppa mieleen ja mitä siitäkin tulisi, jos täällä tavallisetkin ihmiset voisivat asua kivoissa taloissa. Talo Salmiakki oli symppis sisustukseltaan(kin).

Pilalle meni. Ei oo pelkkää harmaata.

“Mitä siitäkin tulisi, jos täällä tavallisetkin ihmiset voisivat asua kivoissa taloissa.”

Ulkoporeallas!

Asuntomessut - mitä saimme?

Laatuaikaa hyvässä seurassa kaksin puolisoni Seija Ala-Kauttan kanssa. Oli hauskaa. Pari sadekuuroa saatiin juuri sopivasti väistettyä olemalla sisällä kohteessa. Sähkönmyyjäsällitkään eivät pureutuneet nilkkaan. Rillit ovat yhä likaiset.

Jossain vaiheessa tajusimme alkaa tarkkailla valaistusta. Puolisoni alkoi pohtia, tarvitaanko upotettuja ledejä kaikkiin huoneisiin, vai voisiko esim. makkareissa olla ne perinteiset stöbseliroikottimet. Näitä tuntui näkyvän erityisesti muuttovalmiissa “perustaloissa” kuten Jukka-, Sievi ja Designtalolla. Ja se ei siis ole mikään miinus. Valaistus menee vielä pohdintaan.

Ja lampuista vielä: en ole pitkä. Pituuteni on jossain murkkuikäisen kesäkurpitsan ja sirkkeliin nukahtaneen mangustin puolivälissä. Silti useammassa (lasten)huoneessa lamppu roikkui niin matalalla, että jopa minä olisin kolauttanut siihen jonkin sillä hetkellä paljaana olevan ruumiinosani. Piti ihan kokeilla ja kyllä: mossahti. Turvavälit helpottivat näitä hommia, kun pyysin puolisoa köhimään ja ryystämään räkää huoneen edessä sen aikaa, että sain rauhassa tehdä näitä kommandokeikkojani.

"Jennique-Minnique, täällä on sun..." MUKS!

"Irmel-Mürmel, oliko se projektisuunnitelma..." MUKS!

"Nicondeeros-Jäbändeeros, tuu kattoon, kun tää vauva..." MUKS!

“Stöbseliroikottimet”

Sisäoven kahvat. Ai että, nyt ollaan detaljitason ytimessä. Tontilta ei ole kaatunut edes ruppanaa pajua ja me mietimme ovenkahvoja. Ajattelimme ottaa peruksista peruksimmat kahvat, eli kromatut Abloy Polarita -kahvat, mutta puolisoni alkoi pohtia, ovatko ne mukavat käteen. Eli saattavatpa vaihtua pyöreämpiin. Juu, sellaiset ovat kalliimpia.

Kivan kahvan saa myös ulkoporealtaaseen, joihin saa lisämaksusta punaisen napin, jota painamalla punainen nappi muuttaa väriä vihreäksi ja soittaa JVG:n biisiä “Saatiin tältä firmalta rahaa, tehdään tästä firmasta biisi”.

Kun omaa taloamme olemme suunnitelleet suht tehokkaaksi tiloiltaan, joidenkin käytävien ja oleskelusoppien käyttöaste pohditutti: ihaillaanko tästä toisen kerroksen lasikaiteilla varustetulta kulkusillalta useinkin auringonlaskua naapurien talon taa? Istutaanko näillä nojatuoleilla tässä käytävällä usein lukemassa Kalle Päätalon tuotantoa? Toisaalta samahan se on, jos on vähän hukkatilaa, jos on tarpeeksi hyötytilaa.

Asuntomessut pähkinänkuoressa

Viihdyimme, mutta emme kokeneet täräyttäviä ahaa-elämyksiä emmekä kokeneet kateutta, paitsi siitä, että nämä talot ovat jo valmiita ja meidän tonttimme ojassa sammakot valmistautuvat rauhassa ensi kevään kutuun.

Näen itseni lukemassa Kalle Päätaloa vasemmanpuoleisessa tuolissa. Sen jälkeen näen talon asukkaiden soittavan poliisit, kun joku setä lukee Kalle Päätaloa heidän olkkarissaan.

“Balsamoitua anoppia”