Verokarhun murahdus - ja venttiilitesti

Kohti sisustusblogia beibet! Tosin ei nyt ihan vielä, kun kaikenlaista pientä (köh, IV-georget, köh) on vielä rakennuspuolellakin kesken. Ja kun nyt IV-paulit tuli mainittua, niin kelaillaan nyt tähän alkuun sitä teemaa taas vaihteeksi. 

Perstöötit vs. herkkurenkaat

IV-ringot ovat tosiaan meitä riemastuttaneet pitkin matkaa. Löysin LVI-urakoitsijalle 29.6.2021 lähettämäni sähköpostin. Jo siinä kerroin, että “kovasti toivoin teidän pääsevän tekemään sisäkaton iv-hommat vähän nopeammin. Nyt timpurit ovat jumittaneet Virossa jo yli viikon, kun eivät pääse paneloimaan sisäkattoa. Ymmärrän toki firmanne muut kiireet, mutta meille tämä näyttäytyy talon valmistumisen lykkääntymisenä viikolla.”

Viikolla, hihi. Nyt eletään maaliskuuta 2022 ja IV-johneilla on edelleen hommia hoitamatta. Toki LVI-urakoitsija varmasti olettaa, että minä kutsun kultaisen trumpetin soitolla tekijät paikalle, vyötän heidät hopein, kultavöin ja kerron, mitä vielä tarvitaan. LVI-urakoitsijaltahan ei voi vaatia urakan edistämistä, johtoa tai valvontaa.

“Viikolla, hihi.”

No, viivästyskorvaus nähdäkseni juoksee jokaiselta viikolta. Kokeilimme lastemme moffan kanssa asennella pariin seinäreikään Terveysilmalta testiin saatuja Velcon tuloilmaventtiilejä. Sanoisin, että onhan tuossa ulkonäössä hieman eroa Velcojen eduksi:

Eipä se hirsi nyt millään venttiilillä kaunistu, mutta kyllä tämä on kuin katselisi prahalaista bikinifitnessmallia verrattuna…

… tähän, joka muistuttaa minua siitä, kun näin lapsena Bernin eläintarhassa jakkihärän peräsuolen.

Velcojen mukana tuli myös äänenvaimennusmateriaalia tuloilmakanavaan ja vielä vähän reikäjuustoa lisäherkuksi:

Pehmeää, smuuttia, muotoutuvaa. Toisin kuin…

…tämä, joka on kuin kuntouttavan työtoiminnan kurssilta “Iloa elämään lasivillasta”. 

IV-stuilta ei kai voi myöskään vaatia, että itse venttiili olisi asennettu tiiviisti aukkoon, vaan se oli sen verran löysällä kanavassa, että sen sivustakin puhalsi ilmaa sisään. Mutta hienoa on toki, että IV-yokot ovat uskollisia työnjäljelleen pienimmissäkin detaljeissa. 

Eipä voittajasta näiden kahden välillä ollut paljon epäselvyyttä Instagramissa pitämässäni äänestyksessäkään:

Jos joku asia sanotaan Instagramissa, niin se on kyllä ihan jetsulleen just silleen

Ainoa paikka, johon tuon kakkosvaihtoehdon pyllypömpelin feat. perskarva voisin ajatella jättäväni, on eteinen. Sieltä kanavan voisi avata korvausilmaa tuomaan, kun leivinuunissa poltetaan tulta. Toki osa vieraista kääntyisi kirkuen ovelta tämän peppumöykyn nähdessään, mutta jäisipä enemmän Sacher-torttua muille.

“Iloa elämään lasivillasta.”

Nyt pitäisi vaan osata valikoida oikeat kamat oikeisiin reikiin. Voi kun projektissa olisi joku, joka tietäisi näistä jutuista, johtaisi ja valvoisi sitä. Miksei sellainen ole pakollista?

Sähkärin saunajekut

Narvin löylyvalmis kiuas olisi pitänyt asentaa mukana tulleella asennusrimalla. Valmistajan ohjeet ovat toki pelkkää kärpäsen surinaa korvissa, kun ammattilainen alkaa asennella asenteella. Siksipä kiukaamme kytkettiin pikaliittimillä ja asennusrima (kavereiden kesken sokeripala tai ruuviliitin) lensi sähkärin olan yli aavan meren tuolle puolen. 

Kun moffa nyt oli paikalla ja osaa kaiken, ajattelimme, että hän voisi kytkeä oikean liittimen. Ongelmana vain oli, että sellaista ei löytynyt Puuilosta, K-raudasta, Motonetistä, Tokmannilta, Gigantista eikä Mirjamin hirvi- & sukkanauhasta. Toki jos sähkäri olisi elegantilla ranneliikkeellä laittanut liittimen vaikkapa piharakennuksen keittiön laatikkoon, se olisi löytynyt piharakennuksen keittiön laatikosta, eikä minun olisi tarvinnut ajella puolta Keski-Uuttamaata sellaista turhaan etsien. 

Kivet A17, F4, N667 sekä H2 ovat vaihtaneet paikkaa Matteuksen, Markuksen, Luukaksen ja Pasin kanssa.

Sentään kivet saivat paremmat paikkansa, kun sammutimme kiukaan ja moffa sai mahtumaan kiukaaseen monta kiveä enemmän. Liitin on sen sijaan yhä hukassa. 

Otettiin silikonit

Mitäpä sitä ei ikääntyvä ihminen tekisi. Tässä tapauksessa jälleen edellä mainittu monitaituri-moffa skrapasi piharakennuksen suihkunurkasta vanhat (3 kk) silikonit pois ja laittoi uudet tilalle. Talon elämisen myötä kun lattian ja Tulppa-levyn liitoskohta oli alkanut hieman irvistää ja väliin oli päässyt kosteutta. Saa nähdä, kuinka toistuva homma silikonien vaihto tulee olemaan. Toivottavasti ei ihan neljästi vuodessa. 

Coolit nurkat

Poikamme Nonstoppolos sai isovanhemmiltaan lahjaksi laserlämpömittarin. Sillä oli mukava tsekkailla, mistä vetää. Ja vetihän sitä. Nurkat ovat selvästi väljät ja niiden lämpötila oli vain reilut kymmenen astetta joidenkin hirsien kohdilla. Ikkunoiden reunatkin ovat muita seiniä viileämmät. 

Kylmän rauhallisesti Unabomber tähtäsi uhriaan ja laukaisi. Tämä tosin oli jäätynyt kuoliaaksi jo kuukautta aiemmin.

Täytyy toki toivoa, että hirsien painuminen vielä tiivistää nurkkia, mutta en pidätä hengitystäni. Vedetään tähän parin vuoden päästä betonikuori.

Karhu kintereillä

Tulihan se sieltä! Olin odotellut verokarhun käpälän kutittelua jo jonkin aikaa, sillä emme olleet tehneet kotitalouden rakentamisilmoitusta verottajalle. Nyt sitten tuli muistutus, että jollemme palauta ilmoitusta 14.3. mennessä karhu puree irti vasemmat pakaramme, jotka grillataan toukokuussa Verohallituksen kevätpimpuloissa Riihimäen ABC:llä. 

Jaksoin onneksi pitää suht tarkkaa exceliä maksuista siihen saakka, kun rahanmeno alkoi tosissaan ahistaa. Silloin toimin kuten fiksuinta on ja lopetin kirjanpidon ja aloin ottaa pikavippejä. 

“Valmistajan ohjeet ovat toki pelkkää kärpäsen surinaa korvissa, kun ammattilainen alkaa asennella asenteella.”

Jälleen kerran muuttovalmis yhdeltä luukulta olisi saattanut olla aika paljon simppelimpi ratkaisu: nyt oli timpurit sieltä, perustukset tuolta, katto täältä ja IV-lindat apukoulusta. Yhdessä illassa sain kuitenkin kaiveltua maksamamme laskut, niiden suuruudet ja firmojen Y-tunnukset. Kiitettävän selkeästi alvittomat hinnat oli suurella osalla ilmoitettu. Ainoastaan maaurakoitsijan lasku oli kiva puuhapaperi, jossa sai kustomoida oman sushinsa:

… ja sit vielä ekstranigiri ja wasabi.

Itkuhan siinä tuli, kun tajusi maksaneensa vuodessa rakennustöistä kymmenen vuoden bruttopalkkansa. Plus alv.

Toki voisimme ihan vaan piruuttamme jättää ilmoituksen tekemättä. Olisihan se komeaa, kun olisi verokarhun hampaanjäljet persiissä. Siinä sähkösuunnittelijan käräjähaasteen ja IV-brianien vesivahinkojen vieressä.

“Kohti sisustusblogia beibet!”