Kevätmessut - begonia ja pekonia

Viime aikoina on messua pukannut kuin paavilla pääsiäisenä. Peräkkäisinä viikonloppuina piipahdin Rakenna ja Remontoi -messuilla ja Kevätmessuilla. Erona eKr (ennen koronaa) järjestettyihin messuihin oli, että nyt kun olisimme voineet kysellä kodinkoneista messutarjouksia, emme enää tarvinneet niitä, joten keskityin lähinnä jakelemaan nimmareita. Ainakin sen yhden sähköyhtiön kaikki sällit halusivat nimmarini tyhjän aanelosen alalaitaan. Harvoin on noin innokkaita faneja, jotka haluavat idoliltaan nimmarin alle vielä nimenselvennöksenkin. 

Muuten oli jotenkin tuttu ja turvallisen lämmin olo kuin makuupussissa, johon eno on juuri oksentanut. Toisella puolella mannermaisten viinibaarien kansoittamaa Messukeskuksen piazzaa olivat raksa- ja talopertit, toisella taas Irmelit ja Annelit skumppabaarissa luomuryynejä ja narsisseja ostettuaan. 

Samassa kirjekuoressa tämän nimikyltin kanssa oli tonnin seteli sekä joulukortti Arja Korisevalta.

Kansallispukuiset pikkutyttöoletetut olivat portilla vastassa ja ojensivat minulle tämän ihanan siankärsämökimpun. 

Seija Ala-Kauttan kanssa kiersimme molemmat puolet, joskin Seija taisi viipyä raksapuolella ehkä juuri sen ajan, mikä kesti kulkea yhdeltä oviaukolta sisään ja seuraavalta ulos. Raksahaavat eivät ole vielä arpeutuneet. 

“Tuttu ja turvallisen lämmin olo kuin makuupussissa, johon eno on juuri oksentanut.”

Miksi sitten messuilla hengasimme, tiedustaa Suomen ahmannylkijäin Runkauksen paikallisosaston taloudenhoitaja Kuuppo Mönkijä. Siksi, koska pihaa tarttisi tehdä tänä kesänä ja murske sattuu jalkoihin. Olisi myös kiva grillata, mutta nykyinen grilli on varastossa siinä kunnossa, että ruoste ei enää löydä siitä uutta järsittävää.

 

Puutarhasuunnittelija oli syönyt liian pitkään liikaa mynthoneita.

Näiden ruusupekonioiden kylmänkesto tekee niistä kuulemma erinomaisen vaihtoehdon esim. ginille tai kolonoskopialle.

Seija istuikin kuuntelemassa luentoa pihasuunnittelusta, mutta kuten toki messujen tarkoituskin on, isohko osa kuulosti hieman turhan paljon markkinointitekstiltä. Muutamia vinkkejä onnistuimme kuitenkin bongaamaan, esim. että kasvit istutetaan usein multaan.

Pihavaihtoehdot ylhäältä alas: 1. kallein, 2. vähemmän kallis, 3. silti liian kallis.

Rotukissa Seija Ala-Kautta rötköttää luennolla kuin kuumia opiskelijabööna-aikojaan muistellen. 

Messuilla valittiin myös kaunein ristiinpölytetty kerrannaislehdykkäinen perenna. Voittaja oli tämä lajike "Analis horribilis".

Messukarkit olivat tänäkin vuonna kovia. Ostaisin riemusta kiljuen vaikka erottelevan käymälän keskelle keittiön saareketta, jos myyjällä olisi ständillä jaossa suussasulavia ja sopivan pehmeitä karkkeja. Messukyniäkään en saanut keikattua. 

“Pihaa tarttisi tehdä tänä kesänä ja murske sattuu jalkoihin.”

Pohdinnassa siis on päällimmäisenä terassin sisustaminen - tai siis ulostaminen, kun se on pihalla -  ja grillihommailut. Ainakin yhden maahantuojan grillit olivat pelkässä esittelykäytössä, kun konttipulan takia varasto on vasta matkalla jossain merellä ja ehtii Suomeen ehkä silloin, kun ensimmäiset grillaajat ovat jo ehtineet kuolla sydän- ja peräsuolitauteihin. 

Vasemmalla poltetaan vihannekset, oikealla käristetään pandapihvit.

Kukansidonnan bdsm-sarjan taidonnäyte. Latex-huppuun istutettuna nämä neilikat kestävät turvasanasta toiseen.

Mutta että millainen grilli? Samanlainen kuin edellinen: puolet parilaa, puolet ritilää vai vähän isompi vieraiden satunnaisia käyntejä silmällä pitäen? Yhdessä mallissa (joka on vasta jossain maailman merillä) olisi ollut samassa airfryerkin. Siihen olisi kätevää heittää ainakin naapurin kolme pientä mustaa räksyttäjää, jotka omistajansa päästi jälleen kerran pihaan huutamaan aamulla klo 5.30. Seija ei sen koommin nukkunut. 

Ihan diilifiiliksiin ei päästy. Pitää vielä miettiä, kuinka paljon ollaan valmiita laittamaan rahaa siihen, että ribsit ja parsat kypsyvät. Katettu terassi toki mahdollistaa säännöllisemmän kesähengailun pihalla räntäpäivinäkin. 

Siinä ja siinä. Seijan äidin mukaan Viking Sally saattoi olla jo Ruotsinkin aluevesillä.

Näitä samoja orkideoja on myös Sibeliuksen Ainolan puutarhassa.

Terassin muutakin kalustustakin mietittiin. Jonkinlainen roikkuva rottinkituoli olisi kiva, ehkä jonkinlaiset soffatkin. Mutta tuleeko soffilla löhöttyä vieraiden kanssa, jos muuten mussutetaan grillattua norppaa terassin pöydän ääressä? Ja olisiko terassilämmitin hyvä idea, vai olisiko parempi idea siirtyä sisälle, kun alkaa paleltaa? Mites joku ihana tulipallero, joka savuttaisi terassin valkeat paneelit savusaunan katoksi? 

Seija päätti vetää kolmen tunnin päikkärit. Lopulta Securitaksen pamppujannut herättelivät hänet hellästi. Siitä on video Seijan OnlyFansissa.

Todellisessa pallerogrillissä on kätevää polttaa terassilla hihat ja sillat.

Tähän sohvaan voisi olla varaa, jos saadaan jostain varastettua verka.

Ostin näitä Norjan mesiangervoja meidän terassimme kukkalaatikoihin. Niitä voi kuulemma lannoittaa käytetyillä blogiteksteillä.

Tai jos ei vaan laittaisi terassille mitään? Tai siis antaisi siellä lojua maailman tappiin siellä nytkin lojuvat listat, laudat, ikkunat, vanerit, hanskat, tasoitesäkit, jätesäkit, räsymatot, rakennustelineet, ämpärit, tikapuut, Ikea-kassit, banaanilaatikot, jatkojohdot, Lundia-hyllyt ja aluskatteet? Onko se sitä boho-sisustusta? Tai oho-ulostusta?

Kauheaa, kun tätä yhtä sisustusblogin kuvaa varten piti siivota pari tuntia. 

Ai niin, kävin viime viikolla yleisessä saunassa ja tänä aamuna varpaiden välistä löytyi tätä. Muun muassa varpaiden. Muun muassa välistä.

Emmätiiä, ei oikein edelleenkään ole energiaa funtsia ja suunnitella tämän homman maaliin viemistä. Sama uupumus taitaa vaivata kaikkensa eteemme antanutta vastaavaa mestariamme, sillä hän ei ole kahteen viikkoon vastannut kahteen puheluuni eikä yhteen meiliini. 

Kolmella saa kahvipaketin Rakennusmestarit ja –insinöörit AMK RKL ry:n toimiston Sinikalta. 

Vastaava mestari on koko raksaproggiksen ajan lähettänyt meille kukkia joka torstai. Yleensä niissä on joku runo. Viimeksi haiku "Ai niin, unohdin: muuttotarkastuksessa teidät hylättiin."

Syksyllä 2020 olisi siis pitänyt pitää sijaintikatselmus, mutta ehtii sen varmaan vielä kesällä 2028, jos vaikka palaverien välistä löytyisi siihen meidän mentävä rako. Syksy 2029 sekin vielä sopii. Talvi 2030 ei, koska mulla on zumba.

“On messua pukannut kuin paavilla pääsiäisenä.”

Palomuuri - palikat uuteen järjestykseen

Tonttimme on pieni kuin kansainvälisen yleisurheiluliiton halu olla ottamatta lahjuksia Qatarilta. Siksi suunnitelmamme tulevien naapuriemme kanssa lähtivät siitä, että tehdään tonttien väliin palomuuri ja rakennetaan kumpikin rajaan kiinni. Tilankäytöllisesti mainio idea, esteettisesti ei ehkä niinkään. Palomuuri olisi noussut melko korkeaksi ja etenkin naapureillamme ei ollut tarvetta yhtä massiiviseen rakentamiseen rajan tuntumaan kuin meillä.

Molemmin puolin palomuuria siis pohdittiin ja ehkä hieman kipuiltiinkin. Itse menin kuvaannollisesti tallaamaan naapureiden tontille ja piirtelin heille vaihtoehtoista ratkaisua ilman palomuuria. Sinänsä loistava aloitus naapurisovulle lähteä sössimään naapurin tontin järjestystä uusiksi.

Lisäsin naapureiden tontille vielä alpakka-aitauksen ja kivilouhoksen. Niistä ei kuulemma neuvotella. 

Viime viikolla tapasimme naapurit ja kävimme läpi vaihtoehtoja. Ja niin kävi, että muuri purettiin. Ihmiset kerääntyivät kaduille, halailivat ja juhlivat koko yön. Perheet yhdistyivät vuosikymmenten jälkeen. Lauloivat käsi kädessä Scorpionsin Wind of Changeä. Eiku sekoitin palomuurimme Berliinin muuriin. Mutta kuitenkin. Sie wissen, was ich sagen versuchte.

Mein Liebling, ist das ein Berliinin teeveetorni? Oder ein säälittävä Kötöstely von einem berühmter Blogger?

Muuria ei siis tule. Me saamme yhä tehdä piharakennuksemme ja autokatoksemme lähelle tonttien rajaa ja kompensaationa naapurit saavat yhä käyttää kirvesvarttamme tontilleen ajamiseen. He säästävät pieneltä tontiltaan tilaa, kun ei tarvitse tehdä omaa pihaliittymää tieltä ja me säästämme planktonin mykiön kokoiselta tontiltamme tilaa saadessamme rakentaa lähelle rajaa. Koska naapurien rakennukset jäävät yli neljän metrin päähän tontin rajasta, palosuojaus jää meille. Ymmärtääksemme ja toivoaksemme hirsi täyttää palomääräykset melko näppärästi.

Legoseinän palonkesto on EI60. Mikäli käytetään Star Wars tai NinjaGo -palikoita, palonkestoa voidaan nostaa EI90-tasolle. Koska niissä suoja erityinen vastaan tulta on.

Nyt pitäisi sitten olla yhteyksissä rakennusvalvontaan ja kysyä, kelpaavatko ideamme. Toivottavasti vastaanotto on yhtä asiallinen kuin aiemmalla kerralla.  Jos kyllä, niin siinä samassa viuhahtaa tarjouspyynnöt erinäisille hirsitalofirmoille. Jos ei, kirjoitan asiasta blogitekstin ja maailma vavahtaa.

Kuvituksena tässä postauksessa on kuvia Pii Poon legotapahtumasta Messukeskuksesta. Olipa kivaa. Kerrankin oli tarpeeksi palikoita ja rakentaminenkin ehkä vähän vähemmän stressaavaa kuin alkavassa projektissamme.

On se, kun oma poika näyttää, miten legoilla rakennetaan. Pitäisiköhän teettää isyystesti?

Tyttären karotiinin saanti lienee riittävällä tasolla. 

Kunnianhimoisesti ajattelin tehdä blogini osoitteen legoista. Kahden tunnin nyhertämisen jälkeen tähän jäi:

Silmissä sumenee, mutta brändi kirkastuu.

Arvonta - kaksi lippua Habitare-messuille

Liput saatu bloggaajapassin yhteydessä. 

Palkinnon arvo ihan tosi paljon, eli 17 euroa dzibale. 

Kiinnostaako tekstiilit? Tex Willerit? Tiilet? Täti-ihmiset tutkimassa taidekäsitöitä? Teeveestä tutut trendsetterit? Turhuudet? Tärkeät tuotteet? Trendikkäät bloggaajat? Kaikkea tätä sekä metrilakua löytyy Habitare-messuilta.

Trendikkäistä bloggaajista puheenollen, Kodotus vipeltää Habitare-messuilla bloggaajapassilla. Kyllä. Siellä viuhdon menemään nenä pystyssä tavallisia kuolevaisia halveksuen. Sykin ja säteilen salattua tietoa ja jaan niistä pienenpienen osan blogissani. Jos olette kiltisti. Minut tunnistaa messuilla sädekehästä sekä mahdollisesti edessäni aukeavasta Punaisesta merestä.

Eikä siinä vielä kaikki: ennen kuin minulle tupsahti tämä Messukeskuksen kutsu, sain liput messuille myös Ledstoresta. Kiitokset niistä! Meikäläiselle sataa mannaa sitä tahtia, että marraskuuhun mennessä minulla on kelomökki, ulkoporeallas sekä muistolaatta Järvenpään ensisuojassa.

Ehkä tämä fleksaaminen (trendikäs ilmaisu) jo riittää. Mutta niin tosiaan kävi, että sain kutsun Habitareen bloggaajana ja vieläpä kaksi lippua arvottavaksi blogin lukijoiden kesken. Aika hienoa!

Arska Warhol: Study of Harvey Weinstein in Plastic

Habitaren lisäksihän Messukeskuksessa järjestetään samalla Hifi-messut, eli jos Pallotuolin sijaan saat himonväristyksiä Dr. Albanin bassoista Datsunin subbareissa, niin sinnekin voit toki vilahtaa. En valvo.

Ai niin, siellähän on vielä Antiikki-messutkin. Siellä on kaikkea vanhaa ja pölyistä kuten sisustuslehtien toimittajia.

Koska tämä mehupullo löytyi kadulta Punavuoresta, sen täytyy olla designia. 

Messut ovat siis Helsingin messukeskuksessa ja auki seuraavasti:

ke 11.9. klo 12-20
to-pe 12.-13.9. klo 10-19
la-su 14.-15.9. klo 10-18

Hifi avoinna pe-su

Habitaren ohjelman löydät täältä. Listan näytteilleasettajista löydät täältä.

Jené Regrette: Ceci n'est pas une cassette

Voit osallistua maanantaihin 9.9. klo 10 asti. Kunhan heräilen, arvon voittajat ja ilmoitan heille henkilökohtaisesti. Liput lähetän niin ikään sähköpostilla. Lippuja on siis kaksi, eli teen kaksi ihmistä onnelliseksi. Vähän kuin vanhempani, kun muutin jo alle nelikymppisenä kotoa. Tosin pihalle telttaan viikonlopuksi, mutta silti.

Teppo Koons: Memory of Cacciolina

Ja sitten itse asiaan. Näin osallistut:

Kommentoi tähän, mikä Kodotus-blogin kirjoitus on ollut mielestäsi kiinnostavin / hauskin / ihampaskin ja copypastea kyseisen bloggauksen kiinnostavin / hauskin / ihampaskin virke kommenttiisi. Saat toki kommentoida muutakin, kunhan käytät vähemmän rumaa kieltä kuin minä tai kotkalainen ahtaaja.

Arvostaisin myös kovasti, jos linkkaisit johonkin somekanavallesi jotain blogistani, mutta ei minulla ole pokkaa vaatia - olenhan vaatimaton (sädekehä, Punainen meri jne). Mutta silti olisihan se kiva, kun vasta toinen miljoona on tästä bloggaamisesta alkanut tilille karttua.

Kirjoita kommenttiin myös, miten saan sinut kiinni, eli joko

- sähköpostiosoitteesi. Jos nigerialaisten prinssien yhteydenotot pelottavat (itse olen jo kolmatta kertaa sellaisen kanssa naimisissa), niin mieti tarkkaan, minkä meiliosoitteen annat. Pakko ei ole antaa. Edes nigerialaiselle prinssille.

- nimi, jolla löydän sinut Instagramista (t. @kodotus)

TAI

- nimimerkki ja lähetä nimimerkin yhteystiedot Kodotuksen viralliseen gmail.com -osoitteeseen, jonka alkuosa on… (rumpujen pärinää) kodotus! Ilman tuota huutomerkkiä. Sähköpostiosoitetta käytetään vain ja ainoastaan voiton toimittamiseen.

Ei kai tässä sen kummempaa. Jisie ike! Tai kuten meilläpäin sanotaan, orire daada!

(Postauksen kuvitus on kotoamme löytyviä klassikoita, mutta senhän toki jo arvasitkin)

Kaija Saarioistenmaksalaatikko: Kaukosäätöinen rakkaus

PÄIVITYS 9.9.2019: Liput arvottu ja toimitettu voittajille. Kodotus onnittelee!