Aloituskokous - ja aikatauluangstia

Viime viikolla maatöiden alettua oli sellainen pehmeän lämpimän luottavainen tunne: tontilla tapahtuu jotain näkyvää ja homma on osaavissa käsissä. Vietimme poikani kanssa tontin reunalla kolmena päivänä yli kymmenen tuntia katselemassa kaivurin balettia ja saipa poikani kokeilla itsekin siirrellä soraa isolla kaivurilla kymmenisen minuuttia.

Harvoin tonnit ropisevat yhtä kuuluvasti kuin soraa kipattaessa tontille.

Viime päivät ovatkin menneet puita pilkkoessa. Viisi koivua ja kolme kuusta tuottavat aika raamatullisen kasan klapia. Hikeä on valunut puolikas Genesaretinjärvellinen. 

Ei mikään nyhtökauraa käristävä kertakäyttögrilli piknikillä. Näillä polttaa vaikka koko porotokan!  

“Tontilla tapahtuu jotain näkyvää ja homma on osaavissa käsissä.”

Tuttu kylmä möhkäle vatsanpohjassa teki kuitenkin aika nopsaan paluun, kun maatöiden jälkeen meillä oli yksi hiekkakenttä, mutta kolmetuhatta päätöstä jäljellä. Kunnolla kalman käsi kouraisi päivää ennen tiistaista aloituskokousta, kun saimme ensin kuulla, että meille oli löytynyt päärakennesuunnittelija (jee, bileet, kuoharii, vaahtobileet Ibizalla!) ja paria tuntia myöhemmin selvisi, että päärakennesuunnittelija ei halunnutkaan ottaa hommaa, kun teräspaalupilariperustus (kavereiden kesken Terspa) ei ollutkaan hänelle niin tuttua hommaa, että olisi halunnut leimaansa suunnitelmiin laittaa (nyyh, tää on aina tätä, tuokaa edes tylppä mora, kiljua!). 

Lisäksi bongasin paalutussuunnitelmasta, että ulkoporeallasta ei paalujen väliin nykyisessä suunnitelmassa saada mahtumaan. Tilaa oli vain metri kahdeksankymmentä ja ulkoporeallas vaatii sen reilun pari metriä. Tämä on etenkin tärkeää, kun kaveripiiristämme on jo alettu buukkailla lillunta-aikoja. Meidän ei kuulemma ole pakko olla edes kotona samaan aikaan.

Näitä asioita veivattiin siis maanantaina ja tiistaina, kun torstaille oli jo paalutuskone buukattu. Ja sitten oli aloituskokous. 

Jos voit lahjoa, lahjo. Jos jaksat kantaa, ota isompi pöytä.

“Tuokaa edes tylppä mora!”

 

Asiallinen ja ystävällinen (ihan oikeasti, ei ironista pohjavirettä tässä) rakennustarkastaja kysyi alkuun, millainen rakennustapa meillä on kyseessä. Vastasin että paniikissa katastrofista toiseen. Tätä hän ei kuitenkaan tarkoittanut, vaan että onko avaimet käteen, muuttovalmis vai hautaanvalmis (juu, viimeinen oli ironiaa). Käytiin kokouspöytäkirjaa läpi ja merkattiin muistiin erinäisiä asioita, joita työmaalta tulee löytyä. 

Niukka tunti tontilla meni ja ehdin töihin vain vartin myöhässä. Sopivina vapaahetkinä soittelin paaluttajalle (ei vastannut) sekä talotoimittajalle (vastasi, homma ok). Vastasi se paaluttajakin lopulta. Ymmärrystä löytyi: jos paalutus siirtyy, se siirtyy. Yhden tiistain aikana kun pitäisi saada samana päivänä buukattu perustussuunnittelija kirjautumaan Lupapisteeseen, tekemään muutokset paalutuskuviin ja lataamaan perustussuunnitelmat Lupapisteeseen. Se olisi suht nopsaa hommaa, kun yleensä aikajänne on kaikella tuntunut olevan viikko.  

Tontti on tasainen kuin mieliala lääkityksen saamisen jälkeen. 

“Paniikissa katastrofista toiseen.”

Aika kiitettävän ketterää ja nopsaa toiminta on viime päivinä ollut. Oma veikkaukseni kuitenkin on, että ihan tällä viikolla ei paalu maahan junttaudu. Jos näin käy, seuraava aikaikkuna saattaa olla vähän matkan päässä. Ehtiipähän hengitys tasaantua, kun projekti on tähän mennessä ollut pelkkää eteenpäin viilettämistä. Hyvä pitää välillä vähän paussia. Käydään puolison kanssa vaikka taidenäyttelyssä, New Yorkissa ja terapiassa.  

Tästä lisää myöhemmin, mutta nuoli osoittaa lattiamme tulevan koron. Protesteja odotellessa. 

“Hyvä pitää välillä vähän paussia.”

Asuntomessut Tuusulassa - tylsät vai täräyttävät?

Elokuun käsitellyin aihe raksa- ja sisustusblogeissa on varmasti ollut Tuusulan asuntomessut. Instafeedit ja blogosfääri ovat täyttyneet torkkupeitoista, makrameeunisieppareista, ulkoporealtaista ja kultaisista suihkuista. Koska messualue on pyörämatkan päässä kotoamme, oli lähtöpäätös messuille suhteellisen helppo. Munamankelin selkään, sushia marketista evääksi (tästä myöhemmin lisää) ja menox, sanoi Annie Mestariampuja.

Olen pyöräillyt messualueen ohi lukuisia kertoja koko messujen valmisteluajan. Hämmentävää vauhtiahan alueelle talot blöbsähtävät. Aluksi on mettä, sitten on liejukko, sitten on paaluja ja muutama tie ja sitten onkin messut ja ylihintaista kahvia. Väliin vähän koronaa. Helppo homma.

Itse asiassa pohdimme aikoinaan Tuusulan messurakentajiksi ryhtymistä ja palaveerasimmekin asiasta yhden hirsifirman kanssa. Koska oman talomme suunnitteluprosessi oli tuossa vaiheessa vaiheessa, homma kuivui kuitenkin aika nopeasti kasaan. Lisäksi muutto suunnilleen kilometrin päähän nykyisestä kotikaupungistamme olisi myllännyt lasten koulut ja kaveripiirit ihan uusiksi, joten päätimme siksi(kin) välttää stressiä. Sitä kun ei elämässä ole yhtään onneksi ollut.

Tuusula, nyt kutsuu mua Tuusula. Rekkojen vierellä näin mä ajan Tuusulaan päin.

“Hämmentävää vauhtiahan alueelle talot blöbsähtävät.”

Valmishan messualue ei vielä asuntomessujen aikaan ole, kuten ei ole mikään uusi asuinalue, kun perheet kantavat taloihin sisään soffat, banjot ja balsamoidun anopin. Nyt olimme asuntomessualueella, vuoden päästä ollaan asuinalueella. Ja olisihan se maanpäällinen helvetti asua vuodesta toiseen alueella, jossa joka kerta kotikadulla sähkönmyyjäsälli hyppää eteen ja “haluaa vaivata hetken sähkösopimusasioilla ja kysyä, missä yhtiössä ollaan asiakkaina”. Tai joku haluaa joka kerta putsata rillisi, kun kävelet ohi. Antaisi edes jalkahierontaa.

Ei, nyt ollaan messuilla. On burgereita, ylihinnoiteltua kahvia ja kuivalihaa (en tarkoita balsamoitua anoppia). Oli ihanan väljää (tätä sanontaa ei kannata käyttää ihan kaikissa yhteyksissä). Olimme valinneet loistavan päivän visiitille; maanantaina porukkaa oli niin maltillisesti, että pitkäkin jono oli lyhyempi kuin normivuosien perus.

Kappas, ulkoporeallas! Onpa monta suutinta!

Piti vaihtaa tällainen taidekuva tähän, kun puolisoni kielsi sen toisen "taidekuvan" laittamisen.

“Perheet kantavat taloihin sisään soffat, banjot ja balsamoidun anopin.”

Asuntomessujen teemat

Teemoina asuntomessuilla olivat asuminen tänään ja huomenna, sisustus- ja rakentaminen, taide ja hyvinvointi sekä vastuullisuus. Sen verran laveita teemat olivat, että jos talossa oli wifi, taulu seinällä, sohva, seinät maalattu muulla kuin plutoniumilla ja kovin monta saimaannorppaa ei ollut jäänyt kaivurin alle, niin homma oli kuitattu. Maalämpöä ja kaukolämpöä mainostettiin ekologisina. Jossain oli viherkattoa, jossain seinämaalaus ja niitä tauluja seinillä. Eipä siis teemoja kiihkeinä pilkuntarkasti toteutettu. Ihasama. Näyttäkää minulle maapallon tilaa parantava suomalainen uudisrakennus ja minä näytän teille empaattisen, tehokkaan ja edullisen vastaavan mestarin.

Rykmentinpuiston asuinalueella on käytössä taiteen prosenttiperiaate. Prosenttiperiaate tarkoittaa, että osa rakennushankkeen määrärahasta käytetään taiteeseen. Periaatteen toteuttamiseksi on useita rahoitusmalleja. Perinteisen määritelmän mukaan noin yksi prosentti rakennushankkeen budjetista käytetään taiteeseen (lähde: prosenttiperiaate.fi). Yleensähän prosenttiperiaate on tarkoittanut sitä, että taiteilija saa tekemänsä työn arvosta n. yhden prosentin tuloa.

Alueen leikkipuisto ja kivan kumpuileva maisema tosin kyllä näyttivät kivoilta. Roikuin kiipassa, kunnes tuli vähän oksennusta suuhun. En tiedä, kenen.

Hei, tuossa talossa oli muuten ulkoporeallas. Se on tehty edustajan mukaan erityisesti Suomen oloihin.

Ihastuttiin kuvan sänkyyn. Katsottiin sängyn hinta. Ihastuttiin vähän vähemmän.

“Roikuin kiipassa, kunnes tuli vähän oksennusta suuhun.”

Asuntomessujen kustannukset

Harvaa taloa alueella pystyi varsinaisesti halvaksi kehumaan. Jotkut sentään olivat vähän vähemmän kalliita kuin toiset. Talojen sisäänkäynnin tietämillä oli plakaatti, jossa kerrottiin kustannukset. Nyt kun olen useampaan hommaan tarjouksia kysellyt, etenkin maatöiden hinnat pistivät nieleskelemään. Tontin raivaus, maatyöt, paalutus ja louhinta 15 tonnia. Keitä teillä on ollut siellä hommissa, kiinalaisia toisinajattelijoita kansantasavallan työllistämistuella? Omiin silmiini jokainen noista hommista olisi voinut olla yksistään sen 15 tonnia. Kas näin:

Puiden raivaus 15 000 e (koivuista menee lisämaksua 3000 e jokaiselta alkavalta metriltä, koska miksipä ei)
Maatyöt 15 000 (ei sisällä arkena tai klo 9-16 välisenä aikana tehtyä työtä. Kaivurin polttoaineesta laskutetaan erikseen 2500 e alkavalta litralta)
Louhinta 15 000 (aloitusmaksu, päälle louhinta 45 000 e)
Paalutus 15 000 e (lisäksi paalutuskoneen käyttömaksu 5000 e sekä kuljetus tontille ja pois kulkematta lähtöruudun kautta 3000 e)

Mutta onnea rakennuttajille. Säästitte kymppitonneja. Olen kateellinen.

Loppurahalla voi ostaa vaikka ulkoporealtaan. Esim. ison tai pienen. Tuossahan sellainen olisikin.

Jos minulla olisi kattoterassi, huutelisin sieltä köyhille ja heittelisin niitä pistaasipähkinän kuorilla.

“Tontin raivaus, maatyöt, paalutus ja louhinta 15 tonnia.”

Asuntomessujen hirsitalot 

Tämän teeman suhteen on väsymystä ja ähkyä. Kaikki nämä vuodet ollaan bongailtu hirsitaloja rakenna ja remontoi-. omakoti-, toistenkoti-, habitare-, kevät- ja kirja- ja seksimessuilla. Ollaan katseltu kuusihirttä ja mäntyhirttä ja lamellihirttä ja betonihirttä ja suvivirttä. Ollaan kerrottu sydämeenkäypää tarinaa omasta tilanteestamme ja itketty yhdessä talofirmojen edustajien kanssa kohtaloamme, joka on rankempi kuin kellään koskaan tässä tunnetussa universumissa. Tänä vuonna oli Ollikaisen, Honkarakenteen, Finnlamellin ja Honkarakenteen taloja näytillä. Ihan kivoja olivat. Niissä on sellaisia puita ladottuna päällekkäin ja pitää muistaa aina mainita se hyvä sisäilma.

Jotain ehkä väsystä ja ähkystä kertoo haalimiemme esitteiden määrä. Niitä oli 12, joista 3 oli messulehtiä. Niitä on joskus tullut hankittua vähän suuremmallakin sykkeellä. Kivoja taloja, muttei isoja muistijälkiä jäänyt.

Aiemmat messusaaliit mitattiin kuutioissa, nyt kappaleissa.

“Kaikki nämä vuodet ollaan bongailtu hirsitaloja rakenna ja remontoi-. omakoti-, toistenkoti-, habitare-, kevät- ja kirja- ja seksimessuilla.”

Otetaanko kuitenkin tästäkin ulkoporealtaasta esite? Kun tässä on sellaista akrylaattia, mitä muissa ei ole, joissa on sellaista akrylaattia. 

Asuntomessujen pettymys

Koska meidän tuleva talomme pyrkii olemaan yhdistelmä luomumyslin puhtautta ja jeesuslapsen viattomuutta, odotin Trä Kronorin kohteelta paljon. Idea / ideologia talojen taustalla on hieno: luonnonmateriaaleja ja perinteisen rakentamisen parhaat puolet toimivassa modernissa kodissa. En vain ollut tajunnut, että asuntoja ei esitellä, vaan vain ideologiaa luonnonmateriaaleista ja perinteisen rakentamisen parhaista puolista. Yksi keskeneräinen huoneisto, jossa oli vanerille painettuja plakaatteja ja asiantunteva firman edustaja kertomassa. Njääh. Oma moka, mitäs tajusin vihjeet väärin. Samoin kävi Harvey Weinsteinille tässä hiljattain.

Tässä on nämä meitä eniten kiinnostaneet asuntomessutalot, joita ei pääse katsomaan.

“Talomme pyrkii olemaan yhdistelmä luomumyslin puhtautta ja jeesuslapsen viattomuutta.”

Ja kamoon. Kahvi 4 euroa. Sillä olisi markka-aikaan ostanut oman plantaasin joltain trooppiselta saarelta.

Siellä olisi ollut mukava kelliä ulkoporealtaassa, joihin saa muuten nyt toimituksen kaupan päälle, jos tilaa nyt heti tästä!

Asuntomessujen lounas

Olimme kaukaa viisaasti ostaneet markettisushia mukaan. Se oli vielä 30 prosentin alennuksessakin, kun riisissä oli yli 70 vihreänruskeaa toukkaa. Aikamme taloissa pyörittyämme istahdimme Loviisan asuntomessujen mainoskojun viereiselle penkille ja aloimme nautiskella. Ihmiset katselivat sen verran pitkään, että päätimme jatkaa ihan syömisellä.

Hipsteriyden ytimessä: sushia asuntomessuilla. Taustamusana Flow-festarin soittolista.

“Riisissä oli yli 70 vihreänruskeaa toukkaa.”

Vinkki: voimakkaalla tuulella ei kannata kaataa soijakastiketta sushilaatikon kevyeen kanteen. Onneksi messujen yhtenä teemoista oli taide, sillä teimme asuntomessualueelle oman katutaideteoksemme “Sushi unakkoon, Aleksin kives ja Einon keino”. Mr. Murphy tosin kääntyilee pettymyksestä haudassaan, sillä emme onnstuneet sotkemaan soijalla puolisoni valkoisia farkkuja.

Ota kuva tästä teoksesta, tägää se instassa @kodotus ja voit voittaa Citymarketista pöllityn soijapussukan!

“Aleksin kives”

Asuntomessujen tuoksu

Parafiini saunoissa. Niin pitkään kuin muistan, messusaunat ovat tuoksuneet / haisseet parafiinilta. Näin oli nytkin. Ilman tätä tuoksua asuntomessut eivät oikein tunnu asuntomessuilta. Vähän sama kuin että joulupukin pitää haista viinalta, tai se on feikki. Muuten saunat eivät kovinkaan kummoisesti kolahtaneet. Vaaleat vastakkaiset lauteet, tummat seinät, korkea kiuas, lasiseinää, ledinauhaa. Kivoja ja trendikkäitä, muttei omaan makuuni. Toki jokaisessa olisin valmis saunomaan, koska sauna on ihana paikka, oli se millainen tahansa.

Saunan jälkeen onkin ihana mennä ulkoporealtaaseen, jossa on 97 hierovaa suutinta neliösentillä ja vedensuodatus tapahtuu luomuminkin vatsakalvon läpi. 

Asuntomessujen vessat

Ilahduin nähdessäni suht paljon suht pieniä perusvessoja. Sellaisia oli jopa joissain messutaloissakin.

Asuntomessujen keittiöt

Vastaus on sama kuin kysymykseen "mitä eläimiinsekaantuja himoitsee?".

Mustia

Asuntomessujen kivat kohteet

Talo Keuda - kivan teeskentelemätön talo. Piharakennus / sivuasunto oli mainio. Varmaan siksi, koska meille tulee samantapainen. Paikalla päivystänyt sisustussuunnittelija Katariina Leppilampi oli tehnyt hyvää työtä ja kertoi kohteesta kivasti.

Sievitalo Kultakoivu - hyvällä tavalla tavallinen talo (asuntomessujen mittakaavassa).

Duplio - kivan kompakti ja mukavasti sisustettu kivitalo. Kivitaloja pitää sanoa kivitaloiksi eikä betonitaloiksi, koska köyhät asuu betonitaloissa toistensa päällä ja vieressä. Päämakuuhuoneen hylly oli kiva.

Kivat hyllyt. Saako noin sanoa #metoo-aikana?

“Joulupukin pitää haista viinalta, tai se on feikki.”

Jämerän townhouse-talot. On se piru, kun kehdataan tehdä Suomeen muuta kuin masentavaa harmaata betonia. Näistä taloistahan voi tulla jopa Keski-Eurooppa mieleen ja mitä siitäkin tulisi, jos täällä tavallisetkin ihmiset voisivat asua kivoissa taloissa. Talo Salmiakki oli symppis sisustukseltaan(kin).

Pilalle meni. Ei oo pelkkää harmaata.

“Mitä siitäkin tulisi, jos täällä tavallisetkin ihmiset voisivat asua kivoissa taloissa.”

Ulkoporeallas!

Asuntomessut - mitä saimme?

Laatuaikaa hyvässä seurassa kaksin puolisoni Seija Ala-Kauttan kanssa. Oli hauskaa. Pari sadekuuroa saatiin juuri sopivasti väistettyä olemalla sisällä kohteessa. Sähkönmyyjäsällitkään eivät pureutuneet nilkkaan. Rillit ovat yhä likaiset.

Jossain vaiheessa tajusimme alkaa tarkkailla valaistusta. Puolisoni alkoi pohtia, tarvitaanko upotettuja ledejä kaikkiin huoneisiin, vai voisiko esim. makkareissa olla ne perinteiset stöbseliroikottimet. Näitä tuntui näkyvän erityisesti muuttovalmiissa “perustaloissa” kuten Jukka-, Sievi ja Designtalolla. Ja se ei siis ole mikään miinus. Valaistus menee vielä pohdintaan.

Ja lampuista vielä: en ole pitkä. Pituuteni on jossain murkkuikäisen kesäkurpitsan ja sirkkeliin nukahtaneen mangustin puolivälissä. Silti useammassa (lasten)huoneessa lamppu roikkui niin matalalla, että jopa minä olisin kolauttanut siihen jonkin sillä hetkellä paljaana olevan ruumiinosani. Piti ihan kokeilla ja kyllä: mossahti. Turvavälit helpottivat näitä hommia, kun pyysin puolisoa köhimään ja ryystämään räkää huoneen edessä sen aikaa, että sain rauhassa tehdä näitä kommandokeikkojani.

"Jennique-Minnique, täällä on sun..." MUKS!

"Irmel-Mürmel, oliko se projektisuunnitelma..." MUKS!

"Nicondeeros-Jäbändeeros, tuu kattoon, kun tää vauva..." MUKS!

“Stöbseliroikottimet”

Sisäoven kahvat. Ai että, nyt ollaan detaljitason ytimessä. Tontilta ei ole kaatunut edes ruppanaa pajua ja me mietimme ovenkahvoja. Ajattelimme ottaa peruksista peruksimmat kahvat, eli kromatut Abloy Polarita -kahvat, mutta puolisoni alkoi pohtia, ovatko ne mukavat käteen. Eli saattavatpa vaihtua pyöreämpiin. Juu, sellaiset ovat kalliimpia.

Kivan kahvan saa myös ulkoporealtaaseen, joihin saa lisämaksusta punaisen napin, jota painamalla punainen nappi muuttaa väriä vihreäksi ja soittaa JVG:n biisiä “Saatiin tältä firmalta rahaa, tehdään tästä firmasta biisi”.

Kun omaa taloamme olemme suunnitelleet suht tehokkaaksi tiloiltaan, joidenkin käytävien ja oleskelusoppien käyttöaste pohditutti: ihaillaanko tästä toisen kerroksen lasikaiteilla varustetulta kulkusillalta useinkin auringonlaskua naapurien talon taa? Istutaanko näillä nojatuoleilla tässä käytävällä usein lukemassa Kalle Päätalon tuotantoa? Toisaalta samahan se on, jos on vähän hukkatilaa, jos on tarpeeksi hyötytilaa.

Asuntomessut pähkinänkuoressa

Viihdyimme, mutta emme kokeneet täräyttäviä ahaa-elämyksiä emmekä kokeneet kateutta, paitsi siitä, että nämä talot ovat jo valmiita ja meidän tonttimme ojassa sammakot valmistautuvat rauhassa ensi kevään kutuun.

Näen itseni lukemassa Kalle Päätaloa vasemmanpuoleisessa tuolissa. Sen jälkeen näen talon asukkaiden soittavan poliisit, kun joku setä lukee Kalle Päätaloa heidän olkkarissaan.

“Balsamoitua anoppia”

Hassut taloesitteet - kuvituksen kermaa

Onko tuttua: taloa (tai miksei muutakin projektia) suunnittelevalla on muutama kuutiometrillinen esitteitä. Muuttovalmis. Ilmanvaihto. Kylpyhuone. Keittiö. Tapetit. Perinteiset sumatralaiset nenänkarvaleikkurit.

Vaikka kaiken muka voi löytää netistä, on paperisten brosyyrien selailussa oma tenhonsa. Istua sohvannurkassa ja pohtia, millaiseen pönttöön haluaisi jöötinsä jysäyttää tai millaisen integroidun jääkaapin taakse suojautua, kun puoliso viskaa kahvipannulla.

Esitettä oli siis kertynyt. Ja koska käärinliinoissa ei ole paperinkeräysastiaa, päätimme luopua osasta. Vastaavasta työnjohtajastahan olimmekin jo luopuneet. Syntyi kolme pinoa:

1. säilytettävät esitteet

2. paperinkeräykseen menevät esitteet (vaikka melkoisen vedenkestäviä tuntuvat monet olevan)

ja se tämän postauksen aihe:

3. hassut esitteet (tai esitteet, joissa on hassuja kuvia)

Vähän harmittaa, että muutamat hupaisat brosyyrit ovat jo matkan varrella kadonneet. Kuten se, jossa hottis beibe pitelee tiukoissa vaatteissa keskuspölynimuria. Tai sitten piilotin sen jonnekin liian hyvään salaiseen paikkaan.

Mutta kivahko kavalkadi näistäkin saadaan. Olkaapa hyvät:

“Oih. Toi Nico-Uolevi on niin taitava ampumaan noilla linnuilla noita ilkeitä possuja. Mun on ihan pakko tilata se korsetti.”

“Pitkän työuran jälkeen eläkkeellä on ihana istua paljussa sarvet päässä. Tulee mieleen se onnellinen aika, jolloin naisia sai vielä sanoa lehmiksi ja miehet oli sonneja. Taustalla näkyy valtaisa hiekkakasa muistuttamassa umpeen lapioidusta haudasta. Paljusta olet sinä tullut, paljuun on sinun mentävä.”

“Taloa suunnittelevalla on muutama kuutiometrillinen esitteitä.”

“Laitetaan hei tohon sellainen unenomainen kuva, missä homeelle altistunut blondi nuuhkii heinän siitepölyä. Koska siltä uusi koti tuntuu. Tai mistä mä tiedän, me AD:t asutaan Punavuoressa 1900-luvun alun kerrostalossa.”

“Toi unenomainen efekti on hei tosi bueno. Käytetään sitä koko brosyyrissä. Laitetaan vaikka hipsteri-reilaajabeiben syliin däppäävä sikiö. Koska siltä uusi koti tuntuu. Tai emmätiä tosta reilaamisesta. Mähän lennän Stokkan herkkuunkin.”

“Tää unenomainen efekti on siis toooooosi buenissimo. Käytetään tällä samalla aukeamalla tota samaa kuvaa uudelleen, MUTTA irrotetaan se sikiö ja se beibe eri kuviksi JA käännetään se sikiö peilikuvaksi. Kukaan ei huomaa, sano raksamies kun alapohjaan märät lasivillat jätti. Tai emmätiä alapohjista, kun mullon penthouse ja terassilla jacuzzi.”

“Toi unenomainen efekti on hei tosi bueno. Käytetään sitä koko brosyyrissä.”

“Jatketaan vielä tätä unenomaista linjaa. Laitetaan kuva huoltajuuskiistan siitä hetkestä, kun lapsi päättää, että se haluaa asua isin luona. Tai emmätiä huoltajuuskiistoista, kun mun exä vei ihan sovussa meidän Pigallen sileäksiajellun brasserie-tupsuhännän.”

“Siis mä en tajuu, miten ultrabuenissimo idea tää unenomaisuus on. Laitetaas tän talofirman esitteeseen kuva pariskunnasta, joka haluaa rakentaa talonsa suolle. Tai emmätiä suosta mitään, kun mä käyn meditoimassa yleensä autiomaassa. Atacama oli tosi jees. Sairaan nopee wifi siellä lodgessa.”

“Muistatsä, kun laitettiin siihen yhteen brosyyriin kuva siitä miehestä, joka sylkee kahleissa olevan bikiniasuisen naisen päälle? Siitä tuli vähä sanomista, kun oltiin vissiin photoshopattu se beibe liian hoikaksi. Laitetaan tähän siis kuva ihan vaan naisesta, joka mitätöi miehen ja vielä viereen mittanauha väheksymään sitä lisää. Tostahan saa kivan viittauksen siihen Bukowskin novelliinkin. Tää on silleen kiva silmänisku feministeille, et näinhän sen pitäiskin mennä. Tai emmätiä, mun sisäkkö on täällä ilman passia.”

“Laitetaan tähän siis kuva ihan vaan naisesta, joka mitätöi miehen ja vielä viereen mittanauha väheksymään sitä lisää.”

8 vinkkiä - miten kertoa taloprojektista lapsille?

Heippuli mussukat! Te molemmat.

Edellisessä postauksessani kerroin, miten kylmää kyytiä oli kertoa uudesta taloprojektista ja kodista lapsille. Koska rahaksi en ole bloggaamistani saanut muutettua, niin käytetään tätä edes terapiana ja jatketaan saman trauman purkamista.

Blogeissa annetaan usein neuvoja ja vinkkejä. Oma suhtautumiseni asiaan on vähän kimurantti: millä kompetenssilla voin neuvoa muita nuorallakävelyssä, jos joudun itse ensiapuun ja tiputukseen ihan vaan nenää kaivettuani (omaa, toim. huom.).

Myy-Miranda kuuli juuri, että taloon tulee painovoimainen ilmanvaihto, vaikka toivoi joulupukilta Valloxin Blue Sky -ilmanvaihtokonetta.

Mutta koska terapia jne, niin tässä 8 vinkkiä, miten kertoa lapsille uudesta kodista:

1. Mieti hyvä aika ja paikka.

Kannattaako täräyttää faktat pöytään lomamatkalla? “Ihanaa tää miekkakalapihvi. Otatteko lapset jäätelöä? Meidän koti puretaan ens viikolla.” Me mietimme sopivaa aikaa ja paikkaa pari vuotta. Eri asia, onnistuttiinko (ks. edelleen edellinen postaus).

2. Mieti etukäteen, mitä lasten kannalta kivoja asioita uusi koti tarjoaa.

“Naapurissa asuu Lillemor ja Adolf. Metsässä on lillukoita, voidaan tehdä niistä marmelaatia.” Onneksemme lasten kavereita asuu lähellä ja tontti rajoittuu metsään. Molemmat plussaa.

3. Muistuta, että lelut ja rakkaat tavarat saa ottaa mukaan.

Lapset sekoittavat (näköjään) kodin jättämisen lelujen jättämiseen. “Kyllä, Leppis ja Lammas otetaan mukaan. Juu ja legot. Ja iskäkin, ehkä.”

Nico-Zorro ei kestä ajatusta vesikiertoisesta lattialämmityksestä. Kaikilla kavereilla on ilmalämpöpumput tai ainakin VILPit. 

4. Talo ja koti ovat eri asioita.

Koti voi olla monenlainen ja eri aikoina eri paikassa, kunhan rakkaat ihmiset ovat siellä. Ja lelut. Toki hirsitaloon muuttaminen voi olla traumaattinen kokemus. Elämä on joskus rankkaa.

5. Älä ala käymään kauppaa.

“Älkää itkekö! Voidaan ostaa sinne uuteen kotiin teille poni, koira ja persu.”

6. Hillitte ny perkele ittes!

Älä menetä malttiasi tai murru, vaikka lapset raivoavat, syyttävät, itkevät ja kaikki on sinun syytäsi. Lapselle on turha huutaa “mutsis oli”, etenkin jos itse on se mutsi. Perustele lapsille, miksi päätös on tehty. Palaa tarvittaessa kohtaan 2.

"Siis miten niin jääkaappiin ei tuu jääpala-automaattia eikä no frost -sulatusta? Äiti, miksi teet tän mulle!"

7. Pehmennä vähän lohtusyömisellä.

Ei niitä marsuja tähänkään. Pulla on aina hyvää.

8. Anna lapsille lupa mutista, murehtia ja märistä myöhemminkin.

Lapsi saattaa vanhempiaan miellyttääkseen pakottaa itsensä hyväksymään karut tosiasiat ennen kuin on niitä oikeasti hyväksynyt. Anna lapsille(kin) aikaa.

Bonusvinkki:

Aloita maaperän muokkaus hyvissä ajoin ihailemalla vastaavanlaisia taloja/asuntoja. Puhu niistä hyvää. Ujuta puheisiin kivoja, uuteen kotiin liittyviä asioita pitkin matkaa. ÄLÄ puhu nykyisestä kodista pahaa, koska se on koti.

Muiskis! Ihqua viikkoa kaikille! Heipsu!

Jennica-Imeldoora murtui kuultuaan, että ulkoporeammeessa ei ole kaukosäätimellä vaihtuvia ledejä.

(Kuvat Pixabay / Jarmoluk, Bob_Dmyt, Reidy68, Vlynn, TheOtherKev) 

Habitare 2019 - mitä tarjolla rakentajille?

Habitare, Rakenna ja remontoi, Kevätmessut, Asuntomessut. Kaikki kahdesti. Parit sielunmessutkin, sisältäen useammankin Dies iraen. Eli messuja on tullut kierrettyä sinä aikana, kun taloprosessi on ollut käynnissä.

Muutamalla sadalla ständillä olemme kertoneet sydämeenkäyvän tarinamme perheemme koettelemuksista, jotka kuitenkin olemme kohdanneet nöyrinä ja pystyssäpäin. Valitettavasti tontin puute on huomattavasti vähentänyt vastapuolen empaattisuutta. Kuten brexit-kansa sanoo: ”No tonttey, no honttey”.

Mutta messuja on kierretty. On tavattu taloyhtiöiden edustajia, väistelty sähköyhtiöiden sällejä, jotka tarjoavat edullista sähkösopimusta, koepyllytetty sohvia ja todettu, että laattavalinnat kannattaa tehdä vasta tonttivalinnan jälkeen. Nyt kun tontti on, messuillakin tulee tuijoteltua tähän elämänvaiheeseen liittyviä asioita (tuoksukynttilöitä timpurille ja makramee-raksahaalareita)

Siis, Habitare 2019. Mitä meille jäi käteen?

Ei ostettu jättimäistä pallotuolia (oletan saavani sen vielä joskus ilmaiseksi bloggamisen suomana etuna), vaikka se sopisikin mainiosti siihen pyöreään huoneeseen, johon saatamme projektin myötä päätyä. Ei itse asiassa ostettu yhtään mitään.

Ständeiltä sai sen verran ilmaista kahvia, että onneksi oli vessa lähellä.

Ostaminen ja etenkin myyminen on muutenkin taitolaji. Meidän lisäksemme varmaan aika moni muukin on allerginen tyrkyttämiselle, tuputtamiselle ja kilpailijoiden mollaamiselle. Paljon paremmin myyjän taholta toimii imartelu, kehuminen ja se, miten uskomattoman kiinnostavia ihmisiä me olemme. Paitsi jos se on liian läpinäkyvää eikä tule sydämestä.

Kannattiko siis käydä, jos mitään ei ostettu. Mitä löytyi? Vastaa nyt jo!

Valoa

Kivoja ja hyödyllisiä keskusteluja. Sillä voisi summata suurimman hyödyn. Piipahdin LedStoren kontilla. LedStoreltahan sain pari lippua messuille, mistä kiitos. Muutenkin Tyynenmeren muovipyörteen kokoinen bloggaajanegoni sai siitä vielä Saturnuksen kokoisen lisäbuustin.

Valaistussuunnitelmahan pitää olla tehtynä suhteellisen ajoissa, jotta sähkösuunnitelmassa voidaan vetää sopivat piuhat sopiviin paikkoihin. Olin kyllä alunperin ajatellut vetää sähköt yöllä naapurin autotallin seinäpistorasiasta ja jaella sähköt roikalla eri puolille taloa. Tässäkin mielessä keskustelumme oli valaiseva (hehe), sillä LedStore tarjoaa ilmaista valaistussuunnittelua. Eihän se toki ilmaisen ämpärin veroinen tarjous ole, mutta valaistussuunnittelua ei myöskään tarvitse jonottaa sateessa marketin edessä. Yksi sellainen, kiitos. Tosin ämpärikin kyllä kelpaisi. Sillä voisi kantaa valoa tupaan.

Kiitokseksi lipuista ilmainen slogan maineikkaalta bloggajalta:

“LedStore - 1 079 252 848,8 km kilpailijoita edellä”

Kyllä sitä nykyään kaiken maailman värejä keksitäänkin.
Jotain ulkomaanhömpsötyksiä ovat kuitenkin. 

Poreita

Kyselin ja katselin Pro Pation osastolla ulkoporealtaita. Mitään Imatrankoskea en nivusiini ikävöi, mutta lämmin vesi kiehtoisi. Olin luullut pääseväni testaamaan poreita jo messuilla, mutta altaat olivatkin tyhjiä. Alkoi tulla uikkareissa kylmä, vaikka sisustajanaisten (ja -miesten, tom. hom.) kuumat katseet lipuivatkin vartaloni maskuliinisilla kaarteilla.

Jos meillä olisi ulkoporeallas, minusta tulisi korisjoukkueen suosituin saunailtojen järjestäjä. Tai siis saattaisin jopa päästä joukkueeseen. Urheilujuomavastaavaksi.

Ja koska tämän bloggaajan slogansuoli suoni porisee kuin Jacuzzi Italia -altaan 32 suutinta, tarjoan ilmaiseksi käyttöön tämänkin kuuluisan bloggaajan sloganin:

“Jakutsis oli kohtuuhintainen!”

Ei löytynyt Habitarestakaan riittävän isoa mattoa, että sen alle saataisiin lakaistua suhteemme kaikki "asiat".

Olokotoa ja liukua

Kontiolla oli esitteillä Olokoto-hirsimökki. Tosin sana mökki ei sanan perinteisessä mielessä ihan vastaa Olokodon ulkonäköä. Olokodon kehittäjä Ilmari Mäenpää oli itse paikalla ja oli mielenkiintoista jutella siirrettävien mökkien / talojen / opiskelija-asuntojen potentiaalista.

Meidänkin projektiamme vaivaa kaikille rakentajille tuttu ongelma: rahaa on aina liikaa. Vaikka mitä yrittää, sitä ei saa kulumaan tarpeeksi. Omalta osaltaan tätä ongelmaa voisi helpottaa hyvänkokoinen lasiliukuseinä. Eihän se kaikkea ratkaise, mutta saataisiin edes vähän rahaa kulumaan. Saimmekin ottaa tuntumaa esittelyssä olevaan Profinin lasiliukuseinään. Olokodoissahan (vai Olokotoissa?) käytetään myös Profinin ikkunoita.

Olin puhunut Profinista kanssavelalliselleni useampaan otteeseen, joten oli mukava päästä kokeilemaan ovea ihan käytännössä. En valitettavasti päässyt käyttämään valtavaa lihasmassaani enkä räjähtävää voimaani; ovi liukui harmillisen kevyesti. Tässä siis ilmainen slogan kuuluisalta bloggajalta:

“Profin lasiliukuseinä - myös teille köyhille kukkakepeille!”

Luulin hetken, että Glorian kodin toimittaja oli käynyt kampaajalla. 

Jukasta jukkaan

Vietimme jonkin aikaa myös Jukka-talon kojulla. Jos mukavista ja asiantuntevista talomyyjistä puhutaan, voin suositella Järvenpään Jukka-talon Leila Elorantaa. Mehän emme ole vielä talotoimittajaa valinneet, joten tässä ei ole edes kyse mainoksen naamioimisesta blogitekstiksi (“käytän itse aina tätä kasvovoidetta” / “meidän perhe syö aina aamuisin tätä lastulevyä” / “viime aikoina olen laittanut rapujuhliin aina tämän kotelomekon”), vaan ihan useamman juttutuokion ja tapaamisen synnyttämä perstuntuma.

Leilalta saimme vinkin Piklaksen kaihtimista, jotka voi kiskoa ylhäältä alas, alhaalta ylös, keskelle ja vaihtoaskel hyppy. Vähänkö mahtavaa! Jos siis olohuoneen kaihdin olisi alhaalta kiinni ja ylhäältä auki, se mahdollistaisi mieliharrastukseni, eli ilman housuja tanssimisen suosikkibiisini tahtiin.

Siellä niitä menee, karkeakarvaisia suomensisustajia.

Iskä imuroi mielellään

Kodinkoneet pitää jossain vaiheessa hankkia. Niitä on monenlaisia, joista tyypillisimpiä ovat kalliit ja vielä kalliimmat. Lisäksi on joitain kodinkonemerkkejä, jotka tulevat samalta tehtaalta kuin jotkut toiset kodinkonemerkit. Yhteistä näille kaikille on se, että ne kaikki ovat niiden myyjien mukaan ihan parhaita (“mulla on itellä just tää malli”)  ja netin kommentoijien mukaan ihampaskoja.

Vielä emme rautaa tontinrajalle hankkineet, mutta kiertelin muutaman kodinkonefirman osastolla katselemassa, ovatko jääkaapit ja pakastimet yhä enimmäkseen valkoisia tai rosterisia. Olivat ne.

Kun Mielen osastolla astianpesukoneen ovea napautti kahdesti, schwarzwaldilainen kaivoskääpiö töpsäytti pienellä hakullaan oven automaagisesti auki. Emme välttämättä olleet myytyjä tuosta ominaisuudesta (kääpiö näytti äkäiseltä - tai Jöröltä), mutta laatupeleiltähän ne muuten vaikuttivat. Ja jos Mielessä käyttää pesuaineena Lidlin pesuainetabletteja, ne osaavat puhua samaa kieltä.

Yksi selkeä vaatimus minulla astianpesukoneelle on: sen pitää olla hiljainen. Nykyinen koneemme sylkee sisuksistaan erinäisiä metallilaakereita ja räpsäyttelee koneen pohjalle koreista irtoavia muovinpaloja siihen tahtiin, että odotan yläkorin hyppäävän syliimme minä hetkenä hyvänsä. Lisäksi koneen pitämä meteli kuulostaa lähiön karaokebaarin ja kivilouhimon äpärän koliikkikohtaukselta. Hiljainen kannustukseni tiskarillemme onkin sama kuin yläasteen opettajalle toukokuun puolivälissä: Jaksa vielä hetki!

Jos kaikki keittiön ja kodin sähköiset vitkuttimet eivät ole Mieleä, pitänee priorisoida, mikä niistä olisi fiksuin hankinta. Yllä kirjoitetusta voinee päätellä, mikä laite on vahvoilla.

Papu mikä?

Keskityimme messuilla enemmän isoihin linjoihin kuin sisustustyynyjen, tuoksukynttilöiden tai kaftaanien viettelevään maailmaan. Papurinon kaupunkikarttoihin silmä iski kuitenkin kiinni kuin hirvikärpänen sienestävään mummoon. Aika päheitä.

Berliini - tuo rakkauden kielen pääkaupunki!
Vasemmassa reunassa joku yrittää muodostaa kädellään varjokuvaa Pietarin viemäriverkostosta.

Tuollaisten kaupunkikarttojen tekoprosessin täytyy olla jotenkin seuraavanlainen: otetaan hirveä määrä erimuotoisia ja -kokoisia reikiä. Järjestetään ne sopivasti ja niiden ympärille taivutellaan puuta, kunnes siitä muotoutuu jokin kaupunki. Siinä täytyy olla ihan järjetön duuni, etenkin, kun sopivat reiät ovat jatkuvasti maailmasta vähenemässä. No, sentään yksi niistä johtaa Yhdysvaltoja.

Itse pohdin parinkin eri kartan tilaamista - joko Päntäneen Käyränkylän, tai Helsingin metron:

Hakaniemi - Haggis. Sörnäinen - Sörnis. Kalasatama - Kallis. Kulosaari - Kullis. 

Liuku jatkuu

Pohjapiirrosta  olemme hieroneet jonkin aikaa. Näyttäisi siltä, että emme saa havittelemaamme lentokonehangaaria eteiseen, vaan se jää melkoisen maltillisen kokoiseksi. Tilan säästämiseksi olemme pohtineet eteisen (tai tuulikaapin, mikä sen nimi sitten onkaan) ja muun talon välille liukuovea. Enimmän aikaa se saisi olla auki, mutta kylmimpinä kuukausina se saisi estää lumen, luteiden ja Teuvo Hakkaraisen pääsyn sisemmälle taloon.

Liukuovista meillä olikin valaiseva keskustelu Eclissen kojulla. Opimme niiden mitoista, mekanismeista ja tilantarpeista. Kiitokseksi tämä kuuluisa bloggaaja tarjoaa ilmaisen sloganin:

“Sahaa seinään pieni lovi, siihen mahtuu liukuovi!”

Kirsikoita seinällä

Tällainen aikuinen raavas mieshenkilökin joutui Lauritzon'sin pisteellä toteamaan, että on kyllä nätti tapetti. En enää kaivannut formuloita, Axea tai pirtua. Oudon pehmeä ja lämmin herkkyys täytti minut. Oli vain minä ja kirsikat seinällä. Jossain vaiheessa tajusin riisuutuneeni taas uikkarisille. Nätti tapetti, tunnustan. Herkistyin runoilemaan (tunnettuna bloggaajana, kuten muistatte) sloganin:

“Mieshän kasvaa mieheks vasta, kun hän tykkää kirsikasta”

Messuosaston valaistus oli Gudrunin ja Hjördiksen ihotyypeille epäedullinen.

Honkaa kolistamassa

Koska olen kuuluisa bloggari, olin saapunut muotoilua esitteleville messuille totta kai ranskalaisella  autollamme. Jossain vaiheessa näyttelyaluetta laukattuamme kanssavelalliseni alkoi väsähtää tehtyään päivällä oikeitakin töitä, joten suuntasimme Messukeskuksen parkkihallia kohti. Ulko-ovien välittömässä läheisyydessä oli kuitenkin vielä yksi mielenkiintoinen koju, eli Honkatalojen osasto.

Mehän haluamme hirsitalon. Jotkut uskovat, että Paul McCartney kuoli jo 60-luvun puolivälissä. Toiset uskovat Nutellaan. Kolmannet siihen, että kaikki on ulukomaalaasten syytä. Me olemme käännyttäneet itsemme uskomaan hirsitalojen ihmeitä tekeviin ominaisuuksiin. Yksi niistä on mahdollisuus päästä tuhlaamaan edes vähän rahojamme, vaikka ne eivät millään loppuisikaan.

Honkataloilla on yksi erityisen mielenkiintoinen hirsi - Alkuhirsi.

Perkeles!

Törkeän hyvällä nimellä brändätty Alkuhirsi tuo mieleen alkuvoiman, aitouden, historian havinan ja shamaanien salaisen tiedon, jolla alapohjaan ei ala kasvaa hometta. Alkuhirsi on siis kuusesta tehty massiivihirsi, pelkkää kuusta, ei muuta. Tästä ja mm. painovoimaisesta ilmanvaihdosta kävimme Honkatalojen edustajan kanssa hyvät keskustelut. Sen verran puolisoni alkoi hytistä Pasilan viimassa, että jossain vaiheessa siirryimme lähemmäs takkaa jutustelemaan.

Tässä palaa jo kolmas hirsitalo näillä messuilla. Muoviton hirsi takaa mairean hymyn.
Tai sitten pyromaani vain palaa lämpimiin muistoihin.

Ja tässäpä vielä kuuluisan bloggaajan ilmainen slogan Honkataloille:

“Honka-talot - avaruusajan teknologiaa. Talomme ovat kuusta.” 

Talo ei vielä ole pystyssä - vielä ei olla pystyssä edes pahasti pankille. Keikka messuille oli kuitenkin yllättävänkin antoisa (lapset oli hoidossa, kiitos Juho ja Terhi!).

Ja hei, se tärkein. Saatiin kuulakärkikyniä!