Pihatyöt - ylläreitä riitti

Jos raksatriggeröitymiseni ei olisi niin traagista, se olisi suorastaan naurettavaa. Heti kun jotain raksapaskaa pitää suunnitella (ja joskus kohdallani harvoin jopa toteuttaa) otsaani nousee Kheopsin pyramidin kokoinen tatti ja hermo menee. Aina.

No nytpä kävi kuitenkin niin, että pihaa on rakennettu ja en ole (pahassa) psykoosissa. Miten tässä näin pääsi käymään? 

“Pihaa on rakennettu ja en ole (pahassa) psykoosissa.”

Sitä ennen kuitenkin pieni kurkistus IV-ronaldojen ihmeelliseen maailmaan. Siihenhän sopii otsikoksi mainiosti vaikkapa

 Pieni kurkistus IV-ronaldojen ihmeelliseen maailmaan

Ollessamme pohjoisessa reissussa IV-pepe pirautti olevansa pihassamme ja menevänsä katolle tsekkaamaan poistoilmaputkemme. Siis ne, joista tippui vettä lautalattioille, “kato kun kyllähän tää vähän oli niiden kattomiesten vika kun me njössönnöödödöddöö”. Tammikuussa oli puhetta, että keväällä IV-giroudit hilpaisevat tsekkaamaan putkien ympärille elegantisti levittämänsä tiivistemössön kunnon ja laittavat putkien saumojen suojaksi mansetit, koska tiivistemassa repeilee kuin sanonkomämikä sanonkomäkellä hirsitalon painuessa. Kun kysyin puhelimessa IV-mbappelta manseteista, vastaus oli, että ne on kato tiiäkkö vähän vaikeita laittaa, kun ei sieltä Marsistakaan ole saatu kuin videokuvaa. 

On muistoja ja sitten on IV-muistoja.

Seuraavana päivänä sähköpostiin pamahti jälleen kerran LVI-urakan loppulasku ja jälleen kerran täydelle summalle ja jälleen kerran piti soitella firmaan ja todeta, että viimeinen erä on SOVITTU MAKSETTAVAKSI KUN LOPPUTARKASTUS ON PIDETTY ja lisäksi emme maksa koko summaa, koska IV-sparvit asentelivat melkoisia matkavessoja seiniimme. Mutta ei, laskua pukkasi, koska kyllähän tämä nyt ihan selvästi on vimosen päälle kelpo tapa estää veden valuminen sisään:

Peukku pepussa, kaksi parhaassa.

Ei tullut mansetteja. Tuli auringon kuumentamaa lähes nestemäistä bitumia. Tähänhän kelpaa tehdä vaikka ohituskaista. Tai voi tuo olla toki jotain muutakin mönjää, jos IV-hyypiä ajattelin orgaanisen aineksen sopivan tällaiseen ekohörhötaloon.

“Ne on kato tiiäkkö vähän vaikeita laittaa, kun ei sieltä Marsistakaan ole saatu kuin videokuvaa.”

Nämä IV-pelet ovat kyllä sellaista meemimatskua että kippis ja kiesus. Veikkaan, ettemme ole kuulleet vielä saagan viimeistä lukua. Saatavilla myös äänikirjana. Lukijana joku niistä reality-ohjelmista tutuksi tulleista Nicoista, joilla on kaulassa tatskoja. Mutta takaisin piharakentamisen ja -psykoosien maailmaan vaikkapa otsikolla

Takaisin piharakentamisen ja -psykoosien maailmaan

Vuosi sitten me jopa yritimme saada pihaa kuosiin. Ihan oikeesti. Yksi veijari kävi pihassa ja Seija Ala-Kautta totesi jälkeenpäin nähneensä enemmän punaisia lippuja kuin tet-harjoittelija Elinkeinoministeriössä. Ei tullut arviota urakan kestosta, koneita olisi vähän tuotu tontille varastoon ja varmuudeksi ja vähän lisätyövoimaa olisi ehkä pitänyt ottaa ja lisäkustannuksiahan näistä aina tulee kuitenkin ei voi mitään varmaa sanoa mutta alkaa olla jonoa että nyt kyllä kannattaisi päättää.

Samalla kun minä otin kuvaa keskeneräisestä pihasta, Seija otti kuvaa keskeneräisestä minusta.

Toinen vaihtoehtomme oli meille aikoinaan maatyöt tehnyt firma - ihan laadukas ja hyvämaineinen. Niin laadukas, että myi meille 1200 eurolla hulevesipumpun, jota ei löydy mistään. Firmalle tuntui kuitenkin olevan jotenkin hankalaa saada sitä multaa sinne sisäpihalle, kun multafirman kuljetin oli epäkunnossa ja sen Rooman palon jälkeen on ollut jotenkin alakuloinen olo.

Yksi lupasi käydä tsekkaamassa tontin. Ei käynyt. 

Yksi kävi ja joutui toteamaan, että pihaamme ei mahdu hänen koneillaan. Oli selkeäsanainen ja mukava ja syy kieltäytymiseen oli meidänkin etumme, kun vuokrakoneella ei kannata tehdä.

Toinenkin fiksu tekijä kävi tontilla, mutta aikataulut eivät kesälle natsanneet. Toivonkipinä kuitenkin eli. 

“Multafirman kuljetin oli epäkunnossa ja sen Rooman palon jälkeen on ollut jotenkin alakuloinen olo.”

Sitten tuli lumet ja toivonkipinä jäi nietosten alle. 

Kai tohonkin voi siirtonurmen asentaa?

Uusi kierros keväällä 2024. Viimeisenä mainitun fiksun firman kalenteri oli ammuttu jo täyteen.

Kokeiltiinpa sitten tavoitella vielä yhtä Facebookissa kehuja saanutta tekijää. Vähän hämmensi, kun saatiin sähköposteihin nopeasti asialliset ja ystävälliset vastaukset. Outoa. Ja hänelle passasi piipahtaa tontillammekin. Mystistä. Tarjous oli kattava, eritelty ja selkeä. Huolestuttavaa. Missä urahtelut, selittelyt, missä ynseys? Missä perinteinen “se nyt maksaa mitä maksaa ja tää lause maksaa tonnin plus alvi”? 

Tuskin se haittaa, jos sinne siirtonurmen alle nyt jotain pientä jää?

Kun ongelmallinen, kapean solan takana sijaitseva, elinkeinoministerin empatiakykyä pienempi tonttimme oli tekijän kanssa tsekattu ja toimitettu vielä kuvinakin kulkureitin leveys ja korkeus, saimme tiedon, että heidän koneensa mahtuvat tontillemme hommiin. Buukkasimme huhtikuun 19. päivä firman saatteella, että jos mitenkään mahdollista, niin piha olisi kiva saada valmiiksi ennen heinäkuun puoliväliä, jolloin vietämme Nonstoppolosin rippijuhlia. Varmaa lupausta emme luonnollisestikaan voineet saada, sillä edellämme jonossa olevat työmaat piti toki hoitaa ensin pois alta. 

Sitten odoteltiin. Se on raksa-alalla aika tuttua hommaa.

Ennen juhannusta 17.6. tsekkasin työmaiden tilannetta ja sain itkua tirauttavan vastauksen: edeltävät työmaat olivat venyneet reippaasti suunnitellusta, joten pihan saaminen rippijuhliin mennessä oli hyvin epätodennäköistä. Itkin kuin mies, sillä kukaan ei ole koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin minä.

“Saatiin sähköposteihin nopeasti asialliset ja ystävälliset vastaukset. Outoa.”

Kesäkuun lopussa, tarkemmin sanottuna perjantaina 28.6. tuli uusi viesti. Pihatyöt alkaisivat maanantaina. Itkin taas kuin mies - tällä kertaa ilosta. Vähän Prisman kassa ihmetteli. 

Vastaava mestarimme / pääsuunnittelijamme oli varmasti valvonut tilanteemme vuoksi öitään, joten laitoin hänelle lauantaina tiedon pika-aikataululla alkavista maatöistä. Sanoin siinä soittelevani hänelle alkuviikosta, niin saadaan vastaavan näkemys ja vaatimukset myös mukaan. Tiistaina soittelin. Vastaus oli:

Ei ole soittoa kuulunut, mutta ihan näin spoilerina, että pihan tekijätkin ehtivät jo lähteä lähes kolme viikkoa sitten. 

Koska pihamme on pieni kuin Riikan halu olla ammuskelematta maahanmuuttajia lähijunassa, se tiesi roudaamista ja lisää roudaamista. Piha-aihiolla lojuvat puu- ja muukasat piti siirtää muualle paikkoihin, joita ei ollut. 

In our tontti we have this thing called lavoja ihan helvetisti.

Tähän onkin pakko kirjoittaa pieni ylistyslaulu Seija Ala-Kauttasta, sillä armas puolisoni on käsittämätön tekijä kaikessa mitä pitää tai tarttee, tai no kaikessa. Kama siirtyi kuin Vornasen Timppa ravintolan edustalle ja piha saatiin kuin saatiinkin kelpoon kuosiin pihan tekijöitä varten. Ja ihan käytännön vinkki: kymmenen senttiä paksut liuskekivet kandee varastoida sellaiseen paikkaan, josta niitä ei tarvitse siirtää uudelleen toiseen paikkaan. Tiedän ihan vaan omasta kokemuksesta.

Liuskekivet väärässä paikassa. Rrrrrrrrrranskalainen rrrrrrraksa-auto oudossa paikassa, eli ei korjaamolla.

Sitten pihatyöt alkoivat. Tähän sopiikin otsikoksi vaikka

Pihatyöt alkoivat

Kaivuri ja etukuormaaja oli tuotu pihaamme jo viikonloppuna, joten kunhan tekijät maanantaiaamuna pörähtäisivät pihaan, kaivuri alkaisi kaivua ja kuormaaja kuormua. 

Paitsi että

Kaivuri ja kuormaaja eivät mahtuneet siitä mistä niiden piti mahtua

Ihan helevetin kiva otsikko, eikö. Mutta näin kävi. Kumpikaan kone ei mahtunut sisäpihallemme, jonne kieltämättä on ahdasta mennä piharakennuksen ja talon välisestä solasta. Mukavat ja taitavat miekkoset yrittivät parhaansa, mutta kyllähän sitä sinivalas aika nopsaan huomaa, ettei chihuahuan kanssa kannata paritella. 

"Mutta tämä kaivuripa ei mahtunutkaan, vaikka se puhkui ja puhalsi ja miksi isoäidillä oli niin suuri suu!"

Kun tämän postauksen alussa kirjoitin, että triggeröitymistä pukkaa, niin jep, kyllä pukkasi. Maalailin mieleeni kauhukuvia työmaan keston venymisestä viikkoihin, laskujen nousemisesta pilviin ja pääni hajoamisesta kvarkeiksi. Näistä viimeinen toki toteutuikin, mutta se nyt tapahtuu muutaman kerran viikossa. Sitten vaan jesaria kehiin ja uuteen nousuun.

“Kyllähän sitä sinivalas aika nopsaan huomaa, ettei chihuahuan kanssa kannata paritella. ”

Korvaavat koneet saatiin jo tiistaille, jolloin pihassamme siis möllötti kaksi kaivuria ja kaksi kuormaajaa. Minä laskeskelin niiden tuntihintoja ja aloin laitella vasemman munuaisen ja esikoispojan myynti-ilmoitusta Toriin.

Kyllä se homma etenee, kun on (lopulta) oikeat välineet!

Mutta alkoipahan hommakin edetä: kaivuri ruopi pihatien reunasta maata ja kuormaaja mahtui nyt kuskaamaan sitä sisäpihalle. Parissa päivässä sisäpiha muuttui kuopasta tasaiseksi sorapediksi, jonka päälle tuli multa nurmikkoa varten. Etupiha tasoitettiin pienemmällä murskeella ja talon ja piharakennuksen (tupandeeros?/möksyli?/eerpii empii?) väliselle alueelle tuli kymmenisen senttiä kivituhkaa liuskekivien asennusta odottamaan. Spoileri: asennus on jo alkanut. 

Kyllä kai tohon voisi nyt jo sen sulkapallokentän laittaa?

Kun multakuorma tuotiin pihaan, kömmin heti herättyäni terassille ja totesin toiselle työmiehistä iloisesti, että "multa tuli". Seija Ala-Kautta joutui vähin äänin poistumaan sisätiloihin eikä kikatuksesta meinannut tulla loppua. 

Rännien alle asennettiin rännikaivot ja niistä vedettiin putket tontin rajoille, jonne saimme luvan imeyttää sadevedet. Ja saamme tosiaan käyttää jopa omistamaamme ojaa, vaikka lupa meiltä alunperin  evättiinkin. Mutta kun ilmastonmuutos alkaa muutenkin täyttää joka jumalan putken vedellä, lienee kaupungilta ihan fiksu veto sallia imeyttää osa vedestä maaperään. Nonstoppolos asenteli yhden syöksytorven alle betonisen kourun, kun siihen ei mahtunut rännikaivoa ja putkea pinnassa olevan salaojan takia.

On se kaunis näky, kun betoninen kouru lorottaa.

Hommat siis alkoivat toden teolla tiistaina ja perjantaina saatiin jo siirtonurmirullat pihaan. Pari tuntia myöhemmin sisäpihan louhos olikin kukoistava nurmikenttä. Tämän kirjoitushetkellä näistä hommista on jo muutama viikko ja nurmi näyttäisi olevan yhä hengissä. 

Rullaati rullaa, anna laskun tullaa!

Perintörinsessa riisui tiaransa asennushommien ajaksi.

Tässä me jo rugby-joukkueen (Keravan Nahkasoikio - FF Kervo Förhudpojkar) kanssa odotellaan, koska päästään kentälle möyrimään. Että ei mitään kiirettä.

Jumankaare, siellähän on ruohoa, huusi reggae-muusikko, kun meidän pihan näki.

Enää puuttui yksi olennaisesti rakennuttajan mielenterveyttä rapauttavista asioista eli lasku. Ja luovan otsikointityylin mukaisesti laitetaan vaikka että

Lasku oli saatana ihan kohtuullinen, tarkasti eritelty eikä sisältänyt ylimääräistä

Siis oikeesti. Meiltä EI laskutettu vääränkokoisia koneita. Meiltä EI laskutettu ekstraa momentilla “kato ku nää jutut nyt on niinku tiäks njäbbädäbbädää ja tossa olis kymppitonni ekstraa”. Lasku oli - harvinaista kyllä - selkeästi arvioitua pienempi, koska aikaa pihatöihin meni - harvinaista kyllä - arvioitua vähemmän. Harvoin sitä on maksanut näin montaa tuhatta euroa näin vittuuntumatta. Rakennushommissa hyvälle mielelle on vähän eri kriteerit.

Viisi vuotta sitten 2019

Ongelmapatonkimme on ollut meillä jo viisi vuotta. Tarkoitan sillä rrrrrrrrrrrranskalaista rrrrrrrrrraksa-autoa. On siitä iloa ja hyötyäkin ollut - paljon enemmän kuin murheita, mutta jotenkin on mukavampaa olla negatiivinen.

Ja siitähän me lähdetään, että hyviä ammattilaisia on turha työllistää, jos itsekin kykenee tekemään paskaa. Siksipä itse pähkäilimme, miten talo tontille sijoitettaisiin. Ja arkkitehdit, pyh. Suunnittelevat asiakkaan rahoilla itselleen monumentteja. Minähän en sellaista palkkaa!

Neljä vuotta sitten 2020

Laitoimme rakennusluvan hakuun. Se vielä vuoden voimassa. Saa nähdä, haetaanko jatkokautta 2030-luvulle.

Sisko rakennutti mökin. Sisko ei ollut tyhmä, sen veli oli. Tai on.

Samalla kun suunnittelimme loppuelämämme vankilaa, kävimme pelaamassa myös huippuluokan pakohuoneessa. Voin edelleen lämpimästi suositella Escape Porvoota. Huippu.

Kolme vuotta sitten 2021

Tässä pask pers vit helv saat proggiksessa on potkuja annettu ja lopareita otettu. Kismittämään jäi hyvän pystytysporukan hommien viivästyminen ja heistä luopuminen. Perus.

Kattopaneeleihin vedeltiin maalia ja kesäkämppämme saunatiloihin jätti omia jälkiään Pipana-Pirkko.

Kaksi vuotta sitten 2022

Hengailimme terassilla, joka on edelleen ihana, koska katettu. Harakat ärsyttivät. Ei kyllä tarttis luontokappaleiden tulla tolleen meidän tontille.

Valitsimme talon maaliksi punamullan. Oli muuten hyvä valinta. 

Vuosi sitten 2023

Kodotuksen mediaimperiumi laajeni nuorisokanava YouTuben puolelle. Nimittäin sauna sai Velco-korvausilmaventtiilin ja tein sen asentamisesta kuulkaa ihan videon. Ja millaisen videon? No tällaisen!

“Jos raksatriggeröitymiseni ei olisi niin traagista, se olisi suorastaan naurettavaa.”