Laskusuhdanne - ja listamenestystä

Olisi jännä nähdä, millaisen rahannuskokon sitä saisi, jos vaikkapa viimeisen kahden kuukauden maksetut laskut muuttaisi kaksikymppisiksi ja tuikkaisi tuleen. Varmaan Välimerellä saakka luulisivat, että YIT on rakentanut uudelleen Faroksen majakan. Toki kipsilevystä, koska se on parasta, mutta ajatus on törkein.

Tähän päälle vielä Seija Ala-Kauttan saama satasen ylinopeussakko. Viidenkympin alueella 57 km/h tuotti 14,28 euroa jokaista ylimenevää kilometriä kohden. Paremmat bonukset kuin S-ryhmällä. Seija ei meinannut kertoa, mutta satuin huomaamaan vahingossa hänen saamansa sähköpostin. Ovela on edelleen, vaikka luuvalo ja kihti jo vaivaavatkin. 

“Olisi jännä nähdä, millaisen rahannuskokon sitä saisi, jos vaikkapa viimeisen kahden kuukauden maksetut laskut muuttaisi kaksikymppisiksi ja tuikkaisi tuleen.”

Laskuja siis satelee: LVI-urakoitsijalle, tiilistä, lattialaudoista, rautakauppaan ja timpureille. Tosin laskujen määrä kertoo myös työn määrästä, jota tällä hetkellä tehdään kiitettävästi. Onhan se kuitenkin ihan kahjoa, että tähän mennessä pelkkiin lautalattian ruuveihin on uponnut 400 euroa - niitä kun uppoaa koivulautojen pontteihin ainakin 4800 kappaletta. 

Kuvassa sata metriä teippiä ja 2400 ruuvia. Siis noin prosentti.

Hieman jäin pohtimaan, onko se uhka vai mahdollisuus, jos K-Raudan myyjä muistaa jo sukunimeni. Rakentajatili oli auki, kun olin vasta marssimassa tiskille. Halusi varmaan vain päästä minusta ja alennusten kinuamisistani eroon mahdollisimman nopsaan. 

Oma panoksemme on ollut - edelleen - maksamista, maalaamista ja hakemista. Laatoituskamoja noutaessamme “valitsimme” samalla piharakennuksen kylppärin laatat. Päädyimme automaattiohjauksella jälleen värisävyyn nimeltä 9,95€/m2. Se on kestosuosikkimme. 

Koetettiin löytää laattaa, jonka sävy olisi neutraali kuin Sveitsi. Valitettavasti meidän pankeissa ei ole yhtä paljon rahaa.

Seija Ala-Kautta on vedellyt taas useampana iltana terassin kaiteita ja ikkunan vuorilautoja, minä sudin kattolistoja. Ja siitä päästäänkin niin hirveään asiaan, että sille on pakko laittaa ihan oma otsikkonsa. Elikkäs:

Meidän kattolistoja ei ole maalattu öljymaalilla!

Miettikää. Katastrooff! Mehän lähdemme siitä, että kaiken siveltävän on oltava täysikuun aikana tonttujen riihellä keittämää. On öljymaalia ja pellavaöljymaalia ja punamultaa ja munapultaa. Listamaalin suhteen olin laiska ja köyhä: otin halpaa ja valkoista. Ja tiiättekö mitä? Oli ihan hyvää. Toki jos nyt parisuhde kariutuu ja lapset alkavat kuunnella K-poppia, niin tiedän missä syy. 

“Katastrooff!”

Maali kuitenkin peitti hyvin, oli kivaa maalattavaa ja mikä parasta, kourulistojen maalaaminen oli helppoa ja nopeaa. Ei tarvinnut tuikkia ja puikkia ja sipaista ja töpötellä, kuha vaan veti. Märkään maaliin tarttui vähän koivunsiemeniä, hapsenkakkiaisia ja liito-oravia, mutta ihan sama. Homma eteni. 

Listoittaja näytti epäilijöille jiiriäisen munat!

Menneellä viikolla teippasin ja tilkitsin pellavariveellä ulko-oviamme. Ovien karmit ovat melko syvät, parisenkymmentä senttiä. Kun ikkunoiden kanssa käyttämäni puukiila ei oikein väleihin ulottunut ja mahtunut, vaihdoin tökintävälineeksi suht ohuen puutikun. Homma oli hidasta ja tikusta kädessä tuli käteen tikkuja. Kaivelin timpurien kamojen seasta tapettilastan ja dziisus kun alkoi homma nopeutua. Tikutin tilkettä menemään kuin yhden miehen talotehdas. 

Ovien eristäminen liittyi pian alkavaan lattialautojen asentamiseen, jotta lämmöt pysyisivät talossa ja laudat voisivat paremmin. Olinkin bongannut Torista parillakympillä 3 kilowatin lämpöpuhaltimen, jonka kävimme hakemassa talteen Järvenpäästä rautakauppareissullamme. Olin ajatellut, että kunhan saan lämmittimen käsiini, kipitän autoon ja Seija Ala-Kautta survaisee kaasun pohjaan. Pakenemme paikalta kuin Bonnie ja Pasi ja yhteisesti koettu jännitys tuo vipinää vällyjemmekin väliin.

Tällä saa makuuhuoneesta kuin makuuhuoneesta kuumemman paikan. Får ej täckas - Ei saa tökkiä!

Suunnitelmani kärsi kuitenkin takaiskun, kun portilla luskutti Annapurnaa suurempi irlanninsusikoira tai joku muu karvainen mammutti. Hetken pohdin, että kahdenkympin säästö on silti kahdenkympin säästö, vaikka vasen käsi olisikin purtu irti. Lisää lunta tupaan kuitenkin tuli, kun ensimmäinen koira sai seurakseen toisen, joka sekin oli yhtä iso kuin rokotevastaisuus Larsmossa. Lopullisesti minut pitivät kaidalla tiellä vielä kaksi seuraavaa koiraa, jotka muodostivat yhdessä painoltaan kaksi kolmasosaa Amazonian biomassasta. 

En taida uskaltaa edes reklamoida myyjälle, vaikka puhaltimessa jotain häikkää ilmenisikin. 

Ai gou to Haigou

Joskus käy niin, että isokin mies liikuttuu. Ja joskus minäkin. Nyt pääsi käymään niin. Olen etuoikeutetun valkoisen keski-ikäisen miehen tuskaa pyrkinyt tuomaan kiitettävästi julki - koska kukaan ei missään eikä koskaan ole kärsinyt yhtä paljon kuin minä - ja nyt pääsin korjaamaat ihan hedelmät. Meidät oli kutsuttu Porvooseen (Porvoo on muuten ruotsiksi Börge) rapu-/savumuikkupippaloihin. Ennen lähtöä Seija Ala-Kautta paljasti, että ystäväperheemme oli buukannut meille yön Haikon kartanosta. Oikeesti! 

Muikku mikä muikku, sano rakentaja kun sähkömiehen näki.

Ihan pikkuisen tuli siinä liikututtua ja ihan hyvä, että tiesin asiasta etukäteen. Ravut oli jo keitetty suolavedessä, eikä niitä olisi tarvinnut muiden nähden tuimemmiksi vollotella. Lapset saivat jäädä kavereidemme kotiin yöksi ja olivat höttösissään maailman ihanimmasta koirasta. Yleensä vihaan kaikkia nelijalkaisia, joita ei ole tarkoitus syödä, mutta tätä koiraa en. Aivan ihana otus. Vähän kuten omistajansakin. Löydetty kadulta Espanjasta. Vähän kuten, eiku.

Jos ihminen on ihq niin onko koira vuhq?

Lyhytkin irtiotto hotellissa teki hyvää. Kävimme vielä ennen puoltayötä kylpylässä ja yllättävän kelvosti (minähän en nuku juuri koskaan hyvin) nukutun yön jälkeen hotelliaamiainen oli mannaa. Manna on suomeksi pekoni.

Kuvassa mannan ja pekonin yhdistelmä, eli kuumaakin kuumempi Seija Ala-Kautta XXXXL-kokoisessa kylpytakissa.

Porvoo täytti myös muut kuin pekonintarpeemme: löysimme vihdoin tulevaan hellaleivinuuniimme oikean kokoisen hellankannen. 3A-kokoisia hellankansiahan Suomi on väärällään ja sellainen meilläkin olisi ollut - tosin emme juuri tällä hetkellä tiedä, minne sen olemme laittaneet, kun metrin kanttiinsa oleva valurautalevy häviää niin helposti. Sen sijaan yhdeksän senttiä pidempiä kansia olen kysellyt vaikka mistä mutta laihoin tuloksin.

“Kukaan ei missään eikä koskaan ole kärsinyt yhtä paljon kuin minä”

Loviisan wanhat talot tapahtumassakin kyselin suunnilleen jokaiselta pop up -kirpparin pitäjältä, löytyykö meille sopivaa hellankantta. Eipä löytynyt. Sen sijaan sain vinkin kysyä Porvoon wanhasta rautakaupasta. Vanha kirjoitetaan tuplaveellä silloin kun halutaan korostaa, että jokin on oikeasti vanha eikä vain paskasti valkoiseksi sudittu Riviera Maison. Soittelin Porvooseen ja sain kuulla sen mitä pelkäsinkin: ei ole. Sitten mukava herrasmies katsoi uudelleen ympärilleen ja huomasi, että kyllä on. Mikä munkki! Rapujuhlat alkoivat ruosteen pesemisellä käsistä ja vasta sitten aloin haastaa riitaa.

Täällä olisi voinut viettää pidemmänkin ajan. Olin kuin Reiska rautakaupassa.

Paapapa paappa pappaappa paappa - lattialaattaa ja lautalaattiaa

Ponttiset-lattialaudat saapuivat. Komeaa on. Niitä timpurit lähtivätkin nakuttelemaan kiinni samantien, jotta ne ehtisivät elää mahdollisimman vähän ennen asennusta. Kostea syyssää ei todellakaan ole parasta mahdollista aikaa asentaa lautalattiaa, jonka alla on vielä kuivattava lattialämmitys. Mutta tiiättekö mitä? Ei ajateltu odotella pakkasia. 

Etualalla lattialautoja, taka-alalla muuta puuta.

Pintaa todella pukkaa, kun viikonloppuna lattiat alkoivat saada pintaansa myös laattaa. Neutraalimmanharmaata laattaa maailmasta tuskin löytyy ja se on hyvä. Jos minulla olisi persoonallisuus, koettaisin keksiä jotain muuta sitä korostamaan kuin lattialaattojen värisävyn. Itse asiassa Haikossa huvitti juurikin se, miten typerältä hönöltä kököltä oman aikakautensa edustajilta vihreät tähdenlennoin koristellut boordikaakelit näyttivät. Varmaan vielä ysärillä olivat jonkun romantikon mielestä tosi ihqut. Taustalle Aikakoneen parhaat ja salihousujen taskuun pullo vadelmasiideriä. It’s my life, All that she wants ja Coco jamboo vaan sulle Scatman.

“Onko se uhka vai mahdollisuus, jos K-Raudan myyjä muistaa jo sukunimeni.”