Pystytystä, perustusta - ja pientä säätöä

Hirrrrrrveellä kiirrrrrreellä vinguimme tarjouspyynnöt parista rautakaupasta. Vannotimme käsi Harry Potterilla (osa 11: Harry Potter ja noiduttu maalämpöpumppu), että kuorma ehtii varmasti tontille torstaiaamuna. Kyllä ehtii, tosin ymmärrettävästi myyjät hieman ihmettelivät, miten tulisijan perustuksen tarve tuli nopeammin kuin lapsen tarve puskapissalle. 

Päädyimme K-ryhmän tarjoukseen ja kieltäydyimme nätisti S-ryhmän tarjouksesta. Lasti tuli torstaiaamupäivästä tontille kuten luvattiinkin. Perustuksen tekijä soitteli puoliltapäivin tulevansakin tontille vasta maanantaina. Se siitä kiireestä. 

Toinen harkkohommiin liittyvä soitto tuli perjantaina. Kuljetusfirman setä soitteli ja ilmoitti tuovansa tontillemme lavallisen harkkoja maanantaina. Vähän ihmettelin, sillä mielestäni koko K-kaupan satsi oli jo tontilla. Kysyinkin, minkä firman kamaa ovat tuomassa. Lähetyslistassa luki tilaajan kohdalla HOK-Elanto. 

Siis onko nää Lidlin harkot nyt Pirkkaa vai Rainbowta?

“Harry Potter ja noiduttu maalämpöpumppu”

HOK-Elanto = S-ryhmä. Raavin päätäni ja pohdin, tilaako K-kauppa S-kaupasta useinkin tavaraa. Ei tuntunut loogiselta. Siispä soitot vastaavalle mestarille, K-kauppaan, josta kamat oli tilattu ja lopulta S-kauppaan. Näin oli käynyt:

S-ryhmän myyjä oli ystävällisesti heti tarjouspyynnön saatuaan ollut yhteydessä harkkofirmaan ja varannut, huom. varannut harkkoja. Kun hylkäsimme tarjouksen, myyjä oli ilmoittanut sähköpostilla, ettei harkkoja tarvitakaan. Ja tämän jälkeen harkot oli siis silti lastattu kuljetukseen ja ne olisivat tömähtäneet tontillemme maanantaina. Parempi kai kuitenkin näin, että lastia ei toimitettu tontille, purettu, lastattu takaisin autoon ja viety pois. 

On mullan alla lämmin kun sydän jumputtaa

ja kuorma-auto kiitää ja kauppa laskuttaa

Seija Ala-Kautta eheytyy hirren läheisyydessä virtahevoksi olohuoneessa.

“Tilaako K-kauppa S-kaupasta useinkin tavaraa?”

Hirsihän on ihmeaine, joka parantaa sisäilmasairaudet, ehkäisee ei-toivottuja raskauksia ja josta voi rakentaa kaikkea sukellusveneistä pelikonsoleihin. Silti on hieman kirpaissut, kun kaksi syksyn karmeinta myräkkää osui kolmen päivän sisään. Siinä nyt hirren hygroskooppisia ominaisuuksia testataan, kun vettä tulee taivaalta raamatullisessa / harrypotterillisessa mittakaavassa. 

On tontilla vettä niin hirveesti että ei pää meinaa kestääkään,

on laskua, mut pohjatonta taskua ei ole läheskään

Ja hirret ne lilluvat, myrskyssä killuvat kosteutta imien,

kas kukahan kaikesta maksaa jaksaa, arvannet kai sen

Minua alkoi vähän itkettää, kun tuo nurkka minulle irvistää.

“Kaksi syksyn karmeinta myräkkää osui kolmen päivän sisään.”

Oma kontribuutioni oli käydä maalaamassa sinkkisprayllä loput paalunhatut ja ristituet toiseen kertaan. Tarkoitus on siis suojata hitsaussaumat ruostumiselta. Spoileri: olivat ruosteessa. Hieman huolettaa, jos talon pysyminen pilareilla on minun ruiskuttamiseni varassa. Kun kiersin kymmeniä pilareita ympäri spreijaten ja maalihöyryjä impaten, tajusin, että tässähän se on: korona-ajan Linnanmäki. Kieppuu, huimaa ja kaikki maksaa. Lokki ei sentään vienyt jäätelöäni. 

Ja vaikka ystävälliseen sävyyn kommunikoinut naapuri olikin sitä mieltä, että tonttimme on niin )%/&¤%¤(//%/(¤tanan  ja  ()&)/¤(&=)/)=)keleen korkealla, tontin korottaminen on saattanut olla ihan hyvä ratkaisu. Kato vaikka itte:

Kuvan vasemmassa reunassa möyri suistokrokotiili. Kun ehdin kaivaa kameran esiin, se oli jo palannut toimistoonsa rakennusvalvontaan.

Maanantaina alkoi sitten tulisijan perustuksen teko. Se olisi saattanut olla näppärämpää ennen kuin ympärillä on hirsiseinät ja päällä lattiavasat, mutta kivahan se on tekijän notkeutta testata. 

... ja lopuilla irtokarkkeja.

“Korona-ajan Linnanmäki.”

Yksi mutka tuli kuitenkin heti matkaan: harkoista puuttui kulmapalat. Nämä kulmapalat ovat kai paloja, jotka tulevat kulmaan. Ja kun sellaisia ei ollut, ei saatu kulmia. Niistä paloista. 

Rautakaupasta saimme erinomaista palvelua tämän höntsäilyn suhteen: parikymmentä harkkoa sai vaihtaa kulmapaloihin ja meinasivat vielä hyvittää erotuksena 8 euroa, joka on haettavissa infopisteestä. Sanoin, että asiaa hoitanut myyjä saa käyttää summan puolestani kahvilla käymiseen. Tässä saagassa sentään lohduttaa se, ettei kyse ollut meidän sähläyksestämme, vaan ihan ammattilaisten lapsuksista. 

Rautakaupast’ tuli juuri

lasku kallis, lasku suuri,

josta rakennuttaja

alkoi vääntää itkua

Niille lukijoille, joille ei vielä ole asia selvinnyt, niin meille siis rakennetaan hirsitaloa. Tässä kuvassa on just sitä hirttä. Se tehdään yleensä puusta.

“Tässä saagassa sentään lohduttaa se, ettei kyse ollut meidän sähläyksestämme.”

Sähkösuunnittelijamme jatkoi saagaansa laittamalla puolentoista tonnin laskun sähkösuunnittelusta. Eli katsoo voivansa laskuttaa täyden hinnan, vaikkei koskaan toimittanut dwg-kuvia, eikä mitään muutakaan sovitussa aikataulussa. Tai korjaan, lasku tuli oikein skarpisti. Kuluttajaneuvonnan reklamaatioapuri napsahti auki yhtä nopsaan kuin rakentajatili rautakaupassa. Vaikka onhan se toisaalta meidän syy, että dwg-kuvien tekeminen ei onnistu, kun arvon suunnittelijaa ei kiinnosta maksaa aateekoo-ohjelmien päivittämisestä. Omin sormin ne on ennenkin suunnitelmat (ja ehkä jotkut rakennusalan ammattilaisetkin) tehty. 

Uusi termikin opittiin: saattonaru. Se ei ole köysi, jolla liian vilkkaat eskarilaiset sidotaan, kun kävellään kaupunginmuseoon katsomaan näyttelyä “Eroottiset kissapiirrokset keskiajalta nykypäivään”, vaan sellainen naru, joka meiltä puuttui. Saattonaru on siis putkessa ja sen avulla kaapelin voi vetää piiiiitkän putken toisesta päästä toiseen. Maaurakoitsija on (kai, ehkä, emmätiä) tehnyt sinänsä hyvää työtä. Saattonarua ei ollut kuitenkaan viitsinyt putkiin laittaa - eipä ole enää heidän stressinsä. Nyt siis täytyy toivoa, että kaapeli saadaan putkesta läpi, koska en uskalla ajatella seuraavaa vaihtoehtoa. Kymppitonni kehiin, että saadaan yksi kaapeli maahan ja sähköt taloon?  

Kaivurikuski lausui näin:

miks tekisin mä toisinpäin?

Mä rahat sain, nyt katoan,

et musta kuule milloinkan

Sieltä ei gnut eikä pussirotat ikkunasta kurki, kun ikkunan alalaita on parissa metrissä.

“Eroottiset kissapiirrokset keskiajalta nykypäivään”