Paskartelua sadepäivänä - talokuvien siirto vanerille

Askartelusetä Lassi Massi-Kassi tässä ja terpes sun teknokolorilles! 

Koko päivän on tullut taivaalta vettä kuin takaiskuja raksaproggiksessa, joten pihalle ei ole juurikaan ollut asiaa. Mitä siis tekee keski-ikäinen mies, kun maailma on täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja yhteiskunta huutaa aktivismia? Kyllä, askartelee. Päivän teema oli siis kuvansiirto vanerille.

Koska talomme tuskin koskaan valmistuu, päätin tehdä kuvansiirron. Se on vähän kuin verensiirto, mutta vähemmän laitonta (ainakin jos ei kysy lupaa kohteelta ja suorittaa siirron pokasahalla ja Mehukatti-pullolla). Ideana oli siirrellä talomme (joka tuskin koskaan valmistuu) kuvia vanerille.

Pidemmittä puheitta hommiin. Mitä tarvitset kuvansiirtoon?

- pokasaha
- Mehukatti-pullo
- kloroformia
- nahkahanskat
- naamio
- autiotalo, jossa salaluukun takana äänieristetty kellari

Eiku otetaas uusiksi:

- laserprintattu kuva / kuvia. Jos kuvassa on tekstiä, tai olet muuten vaan tyyppi, joka lausuun kroisantin “crrrrruasssaaaant” kurkkuärrällä, tee kuvasta peilikuva, koska vanerille (tai miksei Wittenbergin kirkon oveenkin) painettu kuva ja teksti tulevat peilikuvana. Eli siis droL ym si nataS ja Judas Priestiä soundtrackiksi.

- sileä vanerinpala tai miksei muukin. Testattiin myös mdf-kattopaneeliin, mutta olihan se vähän halpa ratkaisu. Sopii köyhemmille.

- Erikeeperiä. Sitä liimaa. On sellaisenaan jäykkää kuin lukiolaispojalla yhteissaunassa, joten liimaan voi lantrata joitain tippoja vettä, niin se levittyy letkeästi kuin lukiolaispojan äidin haarat 17 vuotta aiemmin vappuna, kun osakuntabileiden jatkoilla Jarno sattui vessaan samaan aikaan.

- sivellin. sellainen joitain senttejä leveä karvatössötin toimi ihan hyvin. Toimi myös Jarnolle.

- kynttilä, valkoinen. Ei mitään Jarno-läppää tähän. Paitsi että kruunukynttilä toimi paremmin kuin lämpökynttilä. Anatomiajuttu.

- silitysrauta, kuuma, vähän kuin lukiolaispojan äiti 17 vuotta aiemmin.

- pullo punkkua. Ihan muuten vaan ja kun sataakin.

- toinen pullo punkkua, kun sade vaan jatkuu

- otetaan vielä yksi pllo punlkua kun on  jiin kova sade eikä tää ool vielä balmis

“Päätin tehdä kuvansiirron. Se on vähän kuin verensiirto, mutta vähemmän laitonta”

Eihän näitä ohjeita pirukaan jaksa lukea, joten selitetään homma kuvina. Ja Jennique-Nänniquelle siellä Snapchatin ääressä: ei, tästä ei oo videoo eikä stoorii. Nämä kirjaimet muodostavat sanoja, jotka muodostavat lauseita, jotka muodostavat virkkeitä, joista syntyy kirjoittajansa henkisen iän ja tasapainon kavaltava tekstikokonaisuus.

Kaiva jostain pala vaneria. Mitä huonompilaatuinen, sitä enemmän artesaani siitä voi pyytää jossain helevetin joulubasaarissa.

Printtaa kuva(t) laserprintterillä. PEILIKUVANA! Peilikuva tarkoittaa, että kuvan tekstissä lukeekin "tissiT" eikä Tissit. Saksi, jos tarvis.

Katastrofin ainekset koossa. Kaverit lähti pyydystämään karhuja kännissä paljain käsin. Minä jäin leikkelemään piäniä kuvia paperista.

Tämän kuvan olisi pitänyt olla ennen edellistä, mutta nuolinäppäin juuttui mutaan.

Ota liimaa ja pensseli. Lantraa liimaa, jos on tökköä. Älä lantraa liikaa. Pätee muuhunkin.

Pensselöi liima. LIIMA LEVITETÄÄN KUVAPUOLELLE! Arvaa montako kertaa levitin liimat väärälle puolelle. Älä ole yhtä tyhmä.

Sommittele kötöstyksesi harmoniseksi kokonaisuudeksi. Tai lätki kuvat minne sattuu. Spedeltä se näyttää kuitenkin, kuten alempaa näet.

Katso, että kuva tarttuu kunnolla eikä jää ryppyyn. Esim. HSL-kortilla paperit saa varovasti vedeltyä tasaisiksi. HSL-appsi toimii huonommin.

Ja sitten odotellaan, että liima kuivuu ja kuva tarttuu. Ja odotellaan vielä. Ja viiiieeeeeeelä. Oikeesti, älä hosu. Ihme kiire sinulla. 

Nonni. Jatketaan. Esim. vuotta myöhemmin.

Töpsöttele märällä rätillä paperit märäksi. Kuten näkyy, niistä alkaa näkyä läpi. Taustalla Lidlin typsykät Tragicomique ja Siliconique ottavat coolia ilmettä. Sitten esim. samalla rätillä voi alkaa pyöritellä kuvien keskeltä kevyesti paperirössöä pois. Iisisti, ettei kuvakin ala irrota. Alkaa se kuitenkin, mutta se on sitä taiteellisuutta, mistä artesaani laskuttaa.

Voi olla fiksua hinkuttaa ensin osa kuvasta näkyviin, niin paperi ei pääse kuivumaan. Oikeesti, älä hinkuta kuivaa paperia! Homman voi joutua toistamaan, koska veden kuivuttua usein huomaa paperia yhä jääneen kuvien päälle. Sitten hinkutetaan lisää, ja huomataan, että kuitenkin kuvaakin lähti irti. Otetaan punkkua. Lapsille sitä kannattaa antaa vähemmän tai ainakin jostain kivasta mukista.

Sormella hinkuttaminen on yllättävän näppärä tapa saada tulosta aikaan. Saman huomasi Jarno 17 vuotta sitten bileissä. Lidlin mainostypykkä Majonesique tietää, että mainoskuvissa ryhdin pitää näyttää siltä, että on skolioosi.

Lopputulos saattaa näyttää näinkin rumalta. Samaa mieltä ovat Tragicomique, Siliconique sekä naapurisivun Majonesique. Beibet on lähdössä kreisibailaamaan Ibitsalle ja siksi taustalla soi "Summer is crazy, aa-aa, naa-na-na-naa". Sanat Bob Dylan os. Paula Vesala.

Eihän tästä hyvännäköistä tule millään. Nämä artesaanihommat nyt on lähinnä kuntouttavaa päivätoimintaa, kun pubi on suljettu koronan takia. Kuvan päälle voi hieroa kynttilää. Siksi tässä on kuva, kun kuvan päälle hierotaan kynttilää.

Leivinpaperi vanerin päälle ja silitysraudalla eestaas. Kuva näyttää ehkä vähän vähemmän pyllyltä, kun sitä valkoista paperitöhkää ei enää näy niin paljon ja steariini voimistaa värejä. Ei siitä silti kummoinen tule.

Näitä voi sitten tehdä sukulaisille, naapureille ja futisjoukkueen myyjäisiin ja seurata, miten ihmiset naamioivat pettymyksen ja epäuskon kiitollisuudeksi. "Siis just tällasta me etittiin tuolta Kööpenhaminan Hemtöxistä. Siis tosi ihana. Ja tosi kivaa toi valkoinen töhkäkin" (Joo, Jarno jne.)

Siinäpä se. Kuvansiirto vanerille. Ensi viikolla liimataankin sitten liito-oravista laskuvarjo.

Vastaava mestari - otit sitten loparit!

Pari vinkkiä rakentajille: Älä iloitse. Älä kuvittele, että homma etenee. Älä luota, että projektin tärkein ammattilainen on reilu ammattimies.

Viime viikko: saatiin naapurien kuulemiset kuntoon. Kattokulman loiventuminen ja muut muutokset saivat vihreää valoa naapureilta ja kuulemislomakkeen huomautuksetkin olivat lauhtuneet sen verran, että uskalsimme toivoa homman etenemistä. Soitin sydän toivoa täynnä ja intoa tihkuen vastaavalle mestarille. 

Sain haukut. 

Minun pitäisi kuulemma tajuta, että hän ei ole mikään palokunta, joka tulee paikalle heti, kun hänelle soitetaan. Hänellä on muitakin töitä ja aina on vain kyse minusta. Sanoin takaisin, että meidän hankkeessamme on toki kyse meistä ja meille on tietysti tärkeää päästä etenemään kohti rakennuslupaa.

Jäin puhelun päätyttyä ymmälleni ja olin harmissani. Luottohenkilöksi palkkaamamme ihminen on minulle vihainen, kun en kunnioita hänen tarvettaan tienata muilta työmailta. Etenkin, kun tämä oltiin valittu, kun edellisen kanssa oli epämukava tehdä yhteistyötä (koska oltiin rumia ja tyhmiä ja ja hirsitalot lahoaa ja haisee ahman vehkeeltä). Toimin kuten jokainen tosimies toimii ja nakitin puolisoni jatkossa pitämään vastaavaan mestariin yhteyttä. 

(Spoileri: pitkään ei tarvinnut yhteyksiä pitää.)

"Sieltä ne tyhmät kakkapyllyt taas tulee kyselemään tyhmiä. Eikö ne tajuu, että 6200 eurolla (sis. alv.) ei saa kuin ***tuilua?"

“Luottohenkilöksi palkkaamamme ihminen on minulle vihainen, kun en kunnioita hänen tarvettaan tienata muilta työmailta.”

Vastaava mestari oli hoitanut hommansa ihan hyvin tähän asti. Eläkeiän ylittäneellä herralla luulisi toki jo kokemusta olevankin - myös ensimmäistä kertaa rakentavista asiakkaista. Jokin meissä tai / ja toiminnassamme nyt kuitenkin tökki kyseisen ammattilaisen hermoa pahemman kerran.

Juhannus meni. Olin tyytyväinen, kun rakennusvalvonnasta oli ennen juhannusta saatu tieto, että näillä kuvilla ja naapurien kuulemisilla voidaan luvanhakuvaiheeseen edetä (tästäkin pisteet vastaavalle, kun lausunnon heiltä ehti tiristää). Melkein saatoin uneksia, että tullessamme kotiin juhannuksen vietosta tontilla tönöttäisi jo talo.

Tuli maanantai. Ei hukuttu. Laitoin taas miehekkäästi puolisoni soittamaan vastaavalle mestarille. Suunnilleen näin hänen dialoginsa rakennusalan ammattilaisen kanssa sujui:

Puoliso: Hei, tässä on Seija Ala-Kautta siitä Amatööritien projektista terve! Olisin vaan sitä, että meillä on nää rakennuslupa-asiat sillä mallilla, että sen vois nyt avata sinne järjestelmään sen hakemuksen.

Vastaava: Jaa, mulla ei nyt oo aikaa. Mä en nyt ehdi. Ettikää uusi vastaava mestari.

Puoliso: No tää tuntuu nyt tässä tilanteessa tosi epäoikeudenmukaiselta, että sä nimenomaan markkinoit itsesi töihin meille sillä perusteella, että sä oot eläkkeellä ja sulla on paljon aikaa. 

Vastaava: No tämä on nyt kestänyt jo monta kuukautta.

Puoliso: Joo mutta meistä johtumattomista syistä tässä on ollut paljopaljo kaikenlaisia ongelmia matkan varre-

TUUT TUUT TUUT 

Siis ihan aikuisten oikeasti, rakennusalan ammattilainen ja projektimme luottohenkilö lyö luurin korvaan sinä päivänä, kun olisi voitu avata rakennuslupahakemus. 

"Tää on epäreiluu. Edellisillä asiakkailla oli paljon helpompi projekti. Epistä. Ja mä haluun ton tikkarin. Mä haluuuuuuuuuun!"

“Jaa, mulla ei nyt oo aikaa. Mä en nyt ehdi. Ettikää uusi vastaava mestari.”

Puoliso laittoi viestin perään. Samoin minä: 

Terve! Kuulin Seija Ala-Kauttalta, että oli ollut tiukkaa sanailua. Miten nyt siis projektissamme edetään? Ystävällisin terveisin, Lassi Massi-Kassi

Ei vastausta.

Laitoin meilin:

Hei!

Tässä on ollut nyt ilmeisesti vähän epäonnea kommunikoinnissa. En tiedä, mikä toiminnassamme on saanut sinut ärsyyntymään. Omasta näkökulmastamme olemme pyrkineet toki puskemaan asioita eteenpäin, kun oma talo menee lokakuussa alta. Se on saattanut vaikuttaa siihen, että olemme olleet kiireisen oloisia. Tämä projekti on luonnollisesti meille erittäin tärkeä ja olemme kaivanneet siihen luottohenkilöä, joka veisi sitä eteenpäin. 

Mikä on nyt siis asemasi ja tilanteesi projektissamme? Nämä ongelmat tulivat kannaltamme hyvin murheelliseen aikaan, kun ehdimme juuri iloita rakennuslupaprosessin käynnistymisestä. Olemme viime vuosina saaneet melkoisesti lunta tupaan ja kovasti toivoisimme projektimme etenevän ja olimme hieman ihmeissämme, kun olit vihainen ensin minulle ja sitten Seija Ala-Kauttallekin. Koetko voivasi yhä projektiamme edistää ilman, että asioista tarvitsee ryhtyä rähisemään? 

Rava käsittelee lupia koko kesän, joskin ehkä rauhallisempaan tahtiin, joten mieluusti paperit laittaisimme sisään nyt kun asioita on saatu kuntoon naapurien kuulemisenkin osalta. 

Ystävällisin terveisin,

Lassi Massi-Kassi

Puolitoista vuorokautta myöhemmin: ei vastausta. Hänhän reagoi asioihin lähes yhtä miehekkäästi kuin minä.

"Ootte ihan tytmiä lätkipäitä. Mun iti tulee ja latkuttaa teitä! Mä en enää leiki teidän kantta. Mulla on likkaampia kaveleita, joilla on hienommat hiekkalinnat!"

“Hänhän reagoi asioihin lähes yhtä miehekkäästi kuin minä.”

Nyt tässä mietitään, onko tällaiselle henkilölle sopivaa nimeä ja titteliä ilman, että tulee kunnianloukkaussyyte. Päällimmäinen fiilis on, että miten onnistuttiinkin projektin tärkeimmäksi tyypiksi löytämään epäasiallinen, epäreilu ja epäammattimainen eläkeläisvaari. 

“Kohti seuraavia pettymyksiä”, sanoi Muumimamma!

“Ei rakkaani”, vastasi Muumipappa. “Elämä on pettymysten meri. Me seilaamme siinä koko ajan. Välillä vain ajamme murheen karille.”

“Voi vittu mitä paskaa”, mutisi Pikku Myy.

Muokattiin taloa - tuli huonompi ja rumempi

Naapurien kuuleminen tuotti pieniä ongelmia.  Talo ei yksiä naapureita miellyttänyt. Se oli heidän mielestään liian iso, korkea, kaavan vastainen eikä istunut maisemaan. Me olimme toki eri mieltä. Koska toivomme voivamme rakentaa naapurien luvalla pari metriä lähemmäs tonttiemme rajaa, siihen tarvitaan näiden suostumus. Tällöin ehkä kaikkein fiksuinta ei ole kerjätä verta nenästään, aukoa päätään ja haastaa riitaa, vaikka se olisikin perinteisesti suomalaiskansallisen naapuruuden syvin olemus.

Siispä pari ehdotusta paperille, millaista kompromissia voisimme olla tarjoamassa ja tapaaminen kasvokkain. Meidän kannaltamme toki kaikki vaihtoehdot olivat alkuperäistä huonompia ja rumempia, mutta jossain olisi kiva asua lokakuun jälkeenkin, kun nykyinen talomme jyrätään.

"Kultsi hei, tuus kattoon. Tässä olis nyt näitä rumempia versioita meidän kodista."

“Meidän kannaltamme toki kaikki vaihtoehdot olivat alkuperäistä huonompia ja rumempia”

Taloa piti saada ensisijaisesti matalammaksi, vaikka kaupungin taholta olimmekin jo saaneet vihreää valoa piirustuksille ja suunnitelmille ja ne olivat kaavan mukaiset. Mitä siis ehdotimme?

Kattokulma. Se oli meillä alunperin 1:2. Komea, jykevästi taivaita tavoitteleva ja perinteen punamultaista peppua pussaava harjakatto. Sen alle olisi jäänyt hyvin tilaa tuulettuvalle kylmälle käyttöullakolle ja sinne olisi voinut säilöä mummon mankelin ja miksei mankeloidun mummonkin.

(Toim. huom. Kattokulman suhdeluku tarkoittaa, kuinka pitkällä matkalla katto nousee metrin. 1:2-kattokulmassa siis kahden metrin matkalla katto on noussut yhden metrin. Mitä suurempi jälkimmäinen luku, sitä lerpampi kattokulma.)

Kattokulmasta lähdettiin siis tinkimään. 1:2,5-kattokulma madalsi talon harjaa 33 senttiä ja näytti siedettävältä. 1:3-kattokulma taas madalsi taloa 65 senttiä, ja näytti erektiovaikeuksista kärsivältä pihavajalta kasaribileissä.

Tähän päälle yläpohjan eristeen vaihto u-arvoltaan hieman parempaan vei korkeudesta vielä kymmenen senttiä sekä hirsitalon painuminen toiset kymmenen senttiä.

Näillä kikoilla taloa saatiin siis madallettua joko 55 tai 85 senttiä. Ei liene vaikea arvata, kumpi naapureita miellytti enemmän.

Kahdeksankytluku on muodissa, juu. Mutta olisin mieluummin kuunnellut Rick Astleyä viikon putkeen kuin varustanut talon rumalla parakin katolla. Mut hei, sehän on vaan meidän koti.

“1:3-kattokulma madalsi taloa 65 senttiä, ja näytti erektiovaikeuksista kärsivältä pihavajalta kasaribileissä.”

Rumempi ja huonompi. Vähän kuin olisi tavoitellut näyttelijä Brad Pittiä Hollywoodista, mutta saanut Rauno Piitulan Hollolasta. Meidän tapauksessamme ulkonäön lisäksi kärsii ullakko, jonka korkeus putosi huiman hyvästä 2,3 metristä alle 1,7 metriin. Nippa nappa käytettävä edelleen, mutta kumarassa siellä on mentävä. Mummokin pitää ehkä pilkkoa.

Koska kyseessä on kuitenkin meidän kotimme (tai siis jos joskus sellainen saadaan rakennettua), pohdimme, mistä emme halua luopua. Puolisoni Seija Ala-Kautta kipuili lerpahtaneen kattokulman (ei ole mikään kiertoilmaus, hyi!) kanssa minuakin enemmän. Siksi kysyin häneltä, haluaako hän ilahtua katsoessaan taloa ulkoapäin ja harmitella madaltunutta huonekorkeutta vai harmitella talon saatanallisperkeleellistä rumuutta, mutta nauttia säilyneestä huonekorkeudesta. Olimme tämän jälkeen asiasta samaa mieltä.

Eli, mitä meille tärkeää pyrittiin säilyttämään?

Huonekorkeus: piirroksissa 290 cm, painumisen jälkeen niukka 280 cm. Luulen, että aika kiva. Ei liian hallimainen, mutta selvästi ilmavampi kuin parikymmentä senttiä matalampana.

Saatiin kuvaan kiva punainen väri, kun vedettiin ranteet auki.

“Vähän kuin olisi tavoitellut näyttelijä Brad Pittiä Hollywoodista, mutta saanut Rauno Piitulan Hollolasta.”

Pilariperustus: talo pysyisi edelleen tolpilla, lattiataso olisi n. 140 cm maanpinnasta ja ikkunoiden alareuna yli kahdessa metrissä. Eli vaikka oltaisiin yksikerroksisessa talossa, oltaisiin kuitenkin kivasti maantasoa ylempänä. Jos tästä olisi pitänyt tinkiä, perustus olisi muuttunut umpisokkeliksi tuulettuvalla alapohjalla. Tällöin taas olisi alapohja kannattanut tehdä betonista. Tällöin myös kutterieriste olisi kannattanut hylätä. Dominopalikat olisivat kaatuneet yksi toisensa jälkeen. Saattavat toki kaatua vieläkin, mutta nyt elän taas hetken optimismin aallonharjalla, kunnes taas paiskaudutaan haiden raadeltavaksi.

Saimme alustavat muutetut kuvat nähtäväksemme ja huokasimme kevyesti helpotuksesta. Fiilis oli sama kuin monella vanhemmalla synnytyslaitoksella: onhan se ruma, mutta kai sen kanssa voi elää. Tuollainen lerppana rassukka (ei ole mikään kiertoilmaus, hyi!) mutta ehkä kuitenkin meidän lerppana rassukka. Paha mieli silti tulee, jos vertaa aiempaan uljaaseen kattoversioon.

Jos jotain positiivista asiasta etsii, niin tuskin hyttysetkään tulevat tuon näköisen talon naapurissa viihtymään.

Nyt mennään naapurien kuulemisen toinen kierros ja toivotaan, että se saataisiin pika-pika-pikaisesti hoidettua. Ennen pääsiäistä ajateltiin pääsevämme lupaa hakemaan. Tai ennen vappua. Tai viimeistään kesäkuun alussa. Nyt onkin sitten juhannus. En pidätä hengitystäni luvan suhteen, muuten voi käydä kuten Piitulan Raunolle Hollolasta, joka avasi julppinsa juhannuksena veneessä.

Molskis, sano nimim. Ei jouluksi kotiin.

“Onhan se ruma, mutta kai sen kanssa voi elää.”

Rakennusprojektin vastaavat - nämä tarvitaan

Aloitteleva rakentaja on vähintäänkin peukku vähintäänkin suussa, kun projektiin liittyy kaikenlaista terminologiaa. On valvojaa ja vaatimusta, lupaa ja lomaketta. Ja putkimies, joka ei tule paikalle, mutta se on silti projektin luotettavin osuus.

Nyt kun oma projekti on ihan oikeasti alkanut, erilaisia valvojia ja mestaroitsijoita todella tarvitaan. Jotta rakennusvalvonnan jokainen pikkujoulujen jatkoilla tonttulakista vedetty oikku saataisiin täytettyä, kannattaa varautua siihen, että työmaalla näkyy ainakin seuraavat oman alansa asiantuntijat.

Aloitetaan projektin tärkeimmästä henkilöstä.

Vastaava mestaaja

Projektin sielu (tai musta aukko elämänkatsomuksesta riippuen), joka katkoo unelmilta siivet, musertaa toivon ja tummentaa taivaanrannan. Kun asiakas haluaa portaat, vastaava mestaaja tietää, miksi niitä ei voi tehdä. Kun asiakas pohtii talon materiaalia, vastaava mestaaja kertoo miksi mikään muu kuin se talo, missä hän itse asuu, ei ole rakennusteknisesti kelpo. Vastaavan mestaajan tehtävä on tietää ja osata kaikki, vaatia paljon ja pitää asiakkaan puolta. Jos vastaava mestaaja mokaa ja asiakkaan rahoja palaa turhaan, protokollan mukainen anteeksipyyntö kuuluu “oho, katoppa”.

Rakentaja kulkee kohti vastaavaa mestaajaa. Luvassa on puolentoista tunnin luento aiheesta: “Etkö sinä helevetin pösilö ymmärrä, että ei se ilmanvaihto noin onnistu!”

HV-vastaava

Jokainen, jolla on vähintään kolmen kuukauden työkokemus rakennusalalta, on oppinut tarvittavat taidot ja riittävän sanavaraston HV-vastaavana toimimiseen. Tätä tehtävää voi hoitaa verbaalisesti asiakkaitaan tai valittavia naapureita kohtaan tai ihan vain fyysisellä toiminnalla, kuten tulematta sovittuna aikana paikalle tai vastaamatta mihinkään yhteydenottoon. HV-vastaava päättää yleensä yhteistyönsä ylisuureen, epäselvään ja perustelemattomaan laskuun. Kun asiakas huomauttaa tästä, HV-vastaava pääsee taas hoitamaan tehtäväänsä.

KVG-vastaava

KVG-vastaavan olennaisin ominaisuus on penseys. Tähän tehtävään ei kannata valita henkilöä, joka on osoittanut orastavaakaan yhteistyö- tai kommunikointikykyä tai palvelualttiutta. Toisin sanoen KVG-vastaavakin on helppo löytää. Asiakkaan kysellessä asioita KVG-vastaavan tehtävänä on osoittaa tietävänsä vastaukset, mutta ilmaistava asiat epäselvästi tai pilkallisesti, jolloin hän osoittaa asiakkaalle tämän paikan ja ohjaa tämän etsimään vastauksia netistä. Kun KVG-vastaava kuulee asiakkaan etsineen vastauksia netistä, hän suhtautuu asiaan pilkallisesti.

EVVK-vastaava

KVG- ja EVVK-vastaavan roolit ovat usein yhdistettävissä. Tämä tapahtuu usein ihan luonnostaan, sillä harjaantuneenkin ammattilaisen on vaikea havaita missä ylimielisyys loppuu ja halveksunta alkaa. EVVK-vastaavakaan ei kuitenkaan halveksi kaikkea, sillä hänen tehtävänsä ulkopuolelle on rajattu laskuttaminen. Laskut tulevat säntillisesti, joskaan niiden oikeellisuus ei vastaavaa voisi vähempää kiinnostaa.

EVVK-vastaavasta tuli kirjoitettua vähän turhan jyrkästi. Kyllä EVVK-vastaavaakin kiinnostaa. Häntä ei vaan kiinnosta mikään sinun projektiisi liittyvä. 

EMT-vastaava

EMT-vastaava saattaa joskus olla vastaavan mestaajan sivurooli. Vastaava mestaaja on ikään kuin bulvaani, joka tuo tehtävään vakuuttavuutta ja egoa, kun taas todellinen osaaminen on EMT-vastaavan käsissä. Tai emmätiä. EMT-vastaavan aikaansaannoksia voivat olla esim. keittiösaarekkeen wc-pönttö, lattialämmityksen kytkin puuhellassa sekä ledivalot ontelolaatoissa.

MV-vastaava

Tämä tehtävä on monelle mieluisa - siinä kun pääsee möläyttelemään täysin perusteettomasti pimeimmät ennakkoluulonsa ja rasistisimmat mielipiteensä katteettomiin lähdeviittauksiin tukeutuen. Puhetyyli ja sanavarasto ovat 70-luvun viihdeohjelmista ja 80-luvun miestenlehdistä. MV-vastaavan tehtävä ei kuitenkaan ole siinä mielessä helppo täyttää, että henkilön on täytynyt säilyttää tietynlainen viattomuus omien uskomustensa suhteen.

MV-vastaava käy sisäistä dialogia tajuttuaan, että ribsien palaminen grillissä ei ehkä sittenkään ole maahanmuuttajien vika. 

KRP-vastaava

Luulisi, että kyseessä on harmaan talouden torjunnasta vastaava henkilö, mutta oikeasti nimestä vain puuttuvat vokaalit Y ja Ä.

CCCP-vastaava

Niin sanottu vanhan liiton mies. Hän on ollut tekemässä viiden miljoonan pakkosiirretyn asukkaan betonilähiöitä Siperian Ksibrobjovitshuljanskiin ja tietää seitsemäntoista tapaa kastella lasivilla ennen sen asentamista. On varma mielipiteissään ja tekee unissaan yhä matkoja Krimille, jossa yhdellä sukkahousuparilla sai sanonkomämitä. MV-vastaava sanoisi.

CCCP-vastaavalla on monia herkullisia tarinoita kerrottavana Neuvostoliiton ajalta. Hän kertoilee niitä mieluusti työmaalla hintaan 70€ + alv.

VHS-vastaava

Asiansa osaava vastaava mestaaja, joka ei ole vielä kuitenkaan oppinut ihan kaikkea 2000-luvun ATK:sta. Hänelle ei kannata lähettää liitetiedostoja eikä jakaa niitä Google drivessa, sillä VHS-vastaava ei aina muista, onko hänen sähköpostiosoitteensa martti vai ät miukumauku. Joskus asiakas voi sattumalta huomata saaneensa sähköpostiinsa vastauksen feisbuukin “Kotkan taloja 1900-luvulla” -ryhmässä. Se kuuluu:

“ON KYLLÄ VOI JOS PAALUPITUUS ON YLI 3 M MUTTA VARMMISTAN RAKENNUSVALVONNASTA T MARTTI PS ISOISÄLLÄNI OLI APTEEKKI TUOSSA KAIVOKADUN JA KYMEN LAKKSON KADUN KULMASSA!”

SPR-vastaava

SPR-vastaava tarvitaan siinä vaiheessa, kun näkee punaista ja tarvitsee ristiä kannettavakseen.

HK-vastaava

70-lukunsa uzbekistanilaisten lihapatojen loimussa viettänyt CCCP-vastaava on joutunut olosuhteiden pakosta downshiftaamaan ja on Neuvostoliiton hajottua kasvattanut oman imperiuminsa keskikehoonsa. HK-vastaavan verenpaine on samaa luokkaa kuin Suomen suuntanumero ja viimeisimmässä pallolaajennuksessa aorttaan asennettiin jumppapallo. Kunhan HK-vastaava saa lopetettua puuskutuksensa, hänestä voi kuoriutua mitä mainioin MV-vastaava.

VMP-vastaava

Usein vastaavan mestaajan sivurooli. Saapuu paikalle ihan pikkasen liian myöhään, kun jokin työvaihe pitää tsekata. Saa hillittömät kilarit, kun asiat on tehty väärin ja saattaa ottaa spontaanisti hetkeksi myös MV-vastaavan tehtävät. Kun pulssi tasaantuu ja asiakas kysyy, mitäs nyt sitten tehdään, VMP-vastaava ryhtyy KVG-vastaavaksi ja asiakkaan vaatiessa vastauksia VMP-vastaava pamahtaakin ihan HV-vastaavaksi, kunnes poistuu työmaalta EVVK-vastaavana.

VMP-vastaavalta ei taaskaan kysytty, ja nyt hänellä on teräsbetonitolppa rektaalissa ja keräkaali sieraimessa.

LOL-vastaava

Naurettavan huono valvoja.

ROLF-vastaava

Naurettavan huono ruotsinkielinen valvoja.

 “Int' vet ja myky om hirsitalon, men nog förstår ja att laskuttaa tillräckligt!”

LOTR-vastaava

Myyttisen huono parrakas valvoja.

VR-vastaava

Ei pääse perille, jos on huono sää. Tai ihan vaan sää.

Idea postaukseen tuli keskustelusta instagramissa käyttäjän @omatalohirresta kanssa. Kiitän! 

Ja juu, laita jakoon vaan, jos siltä tuntuu. Any publishitty is good publishitty!

Kuvat: Pixabay

Painovoimainen ilmanvaihto - riemut ja riskit

Painovoimaisessa ilmanvaihdossa - kavereiden kesken PV-IV - seiniin tehdään reikiä ja väistellään sisään lenteleviä lepakoita. Talossa on kylmä, viima käy joka nurkasta ja kesällä tukehdutaan, kun happi loppuu. Laitetaanko tilaukseen? Tuleeko valkosipulia?

Mehän laitoimme, joskaan emme yllämainituista syistä. Vaikka emme koe ihan elämäntapaintiaaneja olevammekaan, nykyisen rintamamiestalomme hyvät (ja huonot) puolet ovat antaneet osviittaa, mitä toivomme uudelta kodiltamme. Jos se nyt koskaan valmistuu.

Painovoimainen ilmanvaihto - kavereiden kesken PV-IV - pitää suunnitella hyvin. Yllätys! Samaahan edellytetään kaikelta rakentamiselta, mutta esim. maatöiden tai sähkötöiden tekemisestä ei rakennusvalvonnasta erikseen muistuteta. “Ne sähkötyöt pitää sitten suunnitella tosi hyvin, että ei tule esim. kylpyammeeseen töpseliä.” Sen sijaan PV-IV:n suhteen on ainainen huoli sen toimivuudesta. Ihan hyvä, että asioista kannetaan huolta.

Minnique-Jenaye luuli, että ilmanvaihto ei toimi. Kyseessä olikin alistava suhde Niqo-Tommyen kanssa, joka sai Minnique-Jenayen tuntemaan kuin “hänen siipensä olisivat sidotut ja rintoja (75C, silicon) kuristaisi musta vanne (ks. Eeva / Anna / Me Naiset / Gloria / Minnique-Jenayen insta).

”Talossa on kylmä, viima käy joka nurkasta ja kesällä tukehdutaan, kun happi loppuu. Laitetaanko tilaukseen?”

Riskejä ja riemuja ratkaisuissa riittää. Yksinkertaisimmillaanhan (hassu sana) painovoimainen ilmanvaihto  - kavereiden kesken PV-IV - on sitä että seinässä olevasta reiästä tulee taloon ilmaa, joka poistuu toisesta reiästä putkea pitkin katon kautta ulos. Koska luontoa on kuitenkin suunnilleen yhtä hankala käskeä kuin uhmaikäistä lasta tai kuspäistä presidenttiä, suunnittelijalta vaaditaan osaamista, laskukykyä ja ehkä myös kykyä pelata joskus vähän tyhmien sääntöjen ja vaatimusten kanssa. Siksipä me suunnittelutimme (toinen hassu sana) oman lvis-könttimme Jari Ketolan LVI-Kalskeella. Ketola on erikoistunut painovoimaiseen ilmanvaihtoon, tekee työnsä nopeasti, tarkasti ja reilusti, eikä ota tonnia jokaiselta alkavalta lauseelta.

Riemullista minusta onkin juuri ilman sähköä toimiva systeemi, joka ei suhise kuin kiimainen kyy eikä vaadi katkojankärjen laakerierottimen suodatinnesteiden vaihtoa puolivuosittain. Riskinä taas takaraivossa tykyttää, että mitä jos ilmanvaihto ei toimikaan, tuntuu tunkkaiselta tai ulkoa kantautuu liikaa melua. Jos riskit realisoituvat, asennamme koneellisen ilmanvaihdon ja kaikki ovat onnellisempia.

Marqo-Megaloque valitsi helpoimman tien ilmanvaihdon parantamiseksi. Marqo-Megaloque ei muistanut, että on helmikuu Kittilässä.

”Suunnittelijalta vaaditaan osaamista, laskukykyä ja ehkä myös kykyä pelata joskus vähän tyhmien sääntöjen ja vaatimusten kanssa.”

Painovoimainen ilmanvaihto ja ikkunat

Koska hirsitalostamme varmasti tulee kauhean kylmä ja ikiroudan peittämä läpi vuoden, ikkunat ovat olennainen osa kansankomission energiatehokkuuslautakunnan ikkunajaoksen määrittelemän lämpötaloudellisuusdirektiivin täytäntöönpanoa yksityisasumuksellisissa työläisyhteenliittymissä. Laskennallisesti hirsi tosiaan on lämpötaloudellisesti monia muita rakenteita heikompi, joten ikkunat saavat olla mahdollisimman eristävät. Meidän ikkunamme tulevat Pihlalta ja ovat tuhdeinta Termo-mallia.

Hassua on, että tuuletusikkunaa ei saa laskea ilmanvaihtoon mukaan. Kieltämättä käyttöliittymä on moderniudessaan (auki / kiinni) hankala ja vaarallinen, eikä ikkunankahva edes toimi Applen laitteilla. Sen sijaan ikkunoihimme tulee Klik-raitisilmaventtiilit, jotka osaltaan tehostavat ilmanvaihtoa, suodattavat ilmasta sössöjä ja vaimentavat ääntä.

Painovoimainen ilmanvaihto ja seinät

Seiniin tulee reikiä, kyllä. Pääskyset lentelevät talon läpi. Naapurimmiäs työntää päänsä reiästä ja kyselee, onko pontikkapannua näkynyt. Tai eukkoa sitten vuoden -78.

Ääneneristysselvitys meidän piti tehdä jo kauan sitten. Siitä selvittiin kunnon ovilla ja ikkunoilla sekä yläpohjan ääniloukuilla. Seinän reikiin tulee ilmanvaihtoventtiilit äänenvaimentimilla. Olisi toki ihana herätä peipon viserrykseen ja ahmojen paritteluun, mutta kaupungissa ne saattavat korvautua Boeingien pöhinällä, rakkien räksytyksellä, naapurimmiähen naukkailulla ja luppakorvien luskutuksella. Automobiilejakin on jo tässä maailmankolkassa nähty, vaikkeivat ne koskaan hevosta korvaakaan.

Painovoimainen ilmanvaihto ja sisäovet

Merkkejä on, että parin vuoden sisällä perheessämme on muitakin teinejä kuin minä. Teinin kuuluu luukuttaa paskaa musiikkia (lue: muuta kuin Beatlesiä) ja toljottaa typeriä tubettajia. Lukisivat mieluummin jotain laadukasta kirjallisuutta. Tähän poikkeustilaan ajattelimme varautua massiiviovilla, kyntteellisillä kynnyksillä ja tiivistetyillä ovenkarmeilla. Näillä saadaan makuuhuoneisiin parempi äänieristys. Samalla kuitenkin blokkaamme ilman vaihtumista, koska ilma tuppaa kulkemaan samoja reittejä kuin äänikin.

Ratkaisuja ongelmaan on kaksi: huonekohtaiset poistot sekä opiskelija-asunnot. HOAS ei ottanut 8- ja 11-vuotiaita vielä edes jonoon, joten päädyimme huonekohtaisiin poistoihin. Seinän reiästä ja ikkunan venttiilistä siis tulee ilmaa ja katon reiästä sitä poistuu, kunnes teini poistuu. Jes / nyyh!

Irmél-Cärmélin kodin hyvä ilmanvaihto tuntui vielä kilometrin päässä kotoakin.

”HOAS ei ottanut 8- ja 11-vuotiaita vielä edes jonoon, joten päädyimme huonekohtaisiin poistoihin.”

Painovoimainen ilmanvaihto ja savupiippu

Entisaikana taloja lämmitettiin huoneissa olevilla tulisijoilla. Lämmin piippu poisti ilmaa sisältä ja tilalle tuli ilmaa mistä tulikin. Hengissä pysyivät nekin ihmiset, kunnes kuolivat. Meidän tuskin tulee poltettua siihen malliin tulta hinkumassani hellaleivinuunissa, että ihan tämän varassa voitaisiin olla. Joka tapauksessa haluaisimme savupiipun, johon tulisi puolen- ja kokokiven hormi (eli puolikkaan tiilen sekä kokonaisen tiilen kokoiset reiät). Puolikkaaseen tulisi poistohormi ilmanvaihdolle ja kokonaiseen savuhormi hellalle.

Painovoimainen ilmanvaihto ja lämmitys

Tässäpä riittääkin pähkäiltävää. Lattialämmitys? Luottoremppaajamme sanoin: “Älkää helevetissä laittako mitään vesiputkia lattian alle!” Patterilämmitys onkin ollut meillä ykkösvaihtoehtona. Pattereita kuitenkin tarvitaan paljon ja jos jokainen vapaa pätkä seinää on patterin takana, niin sekään ei kuulosta ihan täysin fantsulta ja ihqulta.

Lattialämmityksen tehoa taas heikentää kaavailemamme lautalattia, tosin on näitäkin paljon tehty. Ja edelleen painovoimaisen ilmanvaihdon kannalta olisi parasta, että patterit olisivat ilmanvaihtoreikien alla, jolloin patterin lämmittämä lämmin ilma lämmittäisi myös sisään tulevan kylmän ilman, eikä herkkää runopoikaa paleltaisi.

Ja mikä on valintamme? En vielä tiedä.

Vasta Urmaan jäätyä eläkkeelle Hillevi uskalsi kertoa, mitä mieltä oli ollut tämän urasta Puolustusvoimien soittokunnassa.

”Älkää helevetissä laittako mitään vesiputkia lattian alle!”

Painovoimainen ilmanvaihto ja vessa

Vessan kautta on perinteisesti poistettu talon käytetty eli likainen ilma. Vessan kautta poistuu muutakin käytettyä, esim. ruokaa ja Jaloviinaa, joten ratkaisu on looginen. Huono puoli on se, että ilman pitää päästä vessaan, joten joko vessan oven alla on oltava rako tai oven päällä oltava siirtoilmasäleikkö. Ja jos siis joku soittaa backstagella tuubakonserttoa tai laulaa norjaksi oodia norovirukselle, muutkin saattavat nämä tunteenosoitukset kuulla.

Joissain siirtoilmasäleiköissä on myös äänenvaimennus, joten vaikka pöntöllä siirtyisikin ilmaa äänekkäästi, siirtoilmasäleikön kautta ääni ei kantaudu olohuoneessa Le Grand Cul du Marquis de Sade -viiniä nauttivien oman elämänsä vapaaherrojen korviin. Très bien. Ja ainahan voi käydä pöntöllä myös kylpyhuoneessa.

Kodin sisäilmaongelmat pakottivat Nico-Jessen rankkoihin ratkaisuihin.

”Joku soittaa backstagella tuubakonserttoa tai laulaa norjaksi oodia norovirukselle”

Painovoimainen ilmanvaihto ja tivoli katolla

Poistopiippuja tulee katolle muutama. Jotta putkissa riittää vipinää kuin teinipojan pöksyissä kielletyillä sivustoilla, voidaan katolle putken päähän laittaa mekaaninen tehostus. Suomeksi: peltinen hyrrä, joka imee ilmaa sisältä.

Hetken luulin eksyneeni Kinky Club of Finlandin kotisivuille.

Painovoimainen ilmanvaihto ja netti

Trä Kronor - näin toimii painovoimainen ilmanvaihto

Saatsi-arkkitehdit - painovoimaisen ilmanvaihdon abc

Ouluun rakennetaan kerrostalo, jossa on painovoimainen ilmanvaihto - kavereiden kesken PV-IV

Painovoimaisen ilmanvaihdon opas

Painovoimainen ilmanvaihto ja YouTube

Kestävän ja terveellisen rakentamisen ilta:

Curatio ry:n luentosarja - ilmanvaihto ja rakenteiden tuuletus:

Toki voi olla, että painovoimaista ilmanvaihtoa - kavereiden kesken PV-IV:tä - ei edes tarvita, jos talohankkeemme kaatuu. Sitä tässä edelleen selvitellään. Ja näin kavereiden kesken: on aika paha mieli.

”Jos se nyt koskaan valmistuu.”

Kuvat: Pixabay