Reikiä seiniin - kaasuja keittiöön

Nyt kannattaa kyllä lukea jotain muuta kuin tätä blogia. Jäätävän tylsä postaus tulossa. En pääse uhriutumaan, ei ole valitettavaa, ja vaikka kukaan ei koskaan olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin minä, niin tällä viikolla en ole isosti edes panikoinut tai nyyhkyttänyt. Lukekaa mieluummin vaikka yo-kirjoituksiin, rivien välistä, kuin avointa kirjaa tai teelehtiä.

Eihän täällä siis tietenkään valmista ole, mutta jotenkin on turvallinen tunne sen suhteen, että IV-pumbat eivät aiokaan tehdä mitään ennen kuin heitä puutteista muistutetaan. Status quo se on huonokin status quo, sanoi koronavirus kun Putinilta poskeen otti.

Pyllytöötin narun päästä irtosi tulpankikkare. Kestihän se ehjänä lähes kolme kuukautta.

Kalenterissani on nyt kuukausittainen muistutus viemärin tarkastuskaivon tsekkaamisesta. Tukoksestahan ei ole aikaa vielä kuukautta, mutta ajattelin ekan tsekkauksen hoitaa etuajassa, jos vaikka jotain akuuttia perskuuttia olisi kaivoon jo kertynyt. No, tsekkaus unohtui, kunnes mielestäni aistin tutun hienoisen tuoksahduksen. Tämä sai minuun vauhtia ja kaivon kannen auki. 

“Status quo se on huonokin status quo, sanoi koronavirus kun Putinilta poskeen otti.”

Olin jo valmistautunut rassailuihin ja ties mihin dyykkailuihin, mutta ei siellä kaivossa mitään ollut. Joku norpanjämä vilkuutti putkenmutkasta, mutta muuten oli niin siistiä kuin paskakaivossa yleensä ottaen voi olla. 

“Nyt kuka lohduttaisi Tööttiä, kun se on ruma näin,  
kas perseeltä se näyttää vaikka onkin oikein päin.”

Kotivakuutukseemme sisältyy neljän vuoden välein tehtävä Kunnon koti -tarkastus. Ajattelimme ottaa sen heti tähän alkuun, jos vaikka tarkastuksessa selviäisi asioita, joita olisi pitänyt selvitä vastaavan mestarin valvomisen seurauksena, jos vastaava mestari olisi jotain valvonut. Tosin kokemusteni perusteella oletin tarkastuksen olevan lähinnä tympääntyneen ammattimiehen pikavisiitti tontilla ja vittuilua siitä, että ollaan tyhmiä ja että ratkaisumme ovat syvältä. 

Tarkastuksen lähestyessä selvisikin, että taloa taidetaan tsekkailla ihan tosissaan; katolle tarttisi päästä ja kaivojakin roplata. Meillähän ei ole vielä tikkaita katolle ja tuota luntakin on vielä riittänyt sen verran, että totesimme parhaaksi siirtää tarkastusta huhtikuun loppupuolelle. Turha sitä olisi ollut nyt pitää, jos kerran joku saattaisi oikeastikin jotain tontilla tarkastella. 

“Jos vaikka tarkastuksessa selviäisi asioita, joita olisi pitänyt selvitä vastaavan mestarin valvomisen seurauksena, jos vastaava mestari olisi jotain valvonut.”

Täten saanen myös ilmoittaa, että puuhellalla on nyt tehty ruokaa. Tai siis vähän lisäruskistettu kanajauhelihapihvejä, jotka jäivät uunissa turhan ruumiin makuisiksi ja tuntuisiksi. Hyvinhän ne piffit ruskistuivat ja maku parani. Leivinuunin lämpöjä emme ole saaneet toistaiseksi lähellekään järkeviä lukemia, ilmeisesti siellä pitää polttaa tosissaan koivuklapia eikä vain larpata eräjormaa millään hintelillä tunnelmatikuilla. Mutta jonain päivänä vielä paistamme siellä ensimmääset päntälälääset fyrrykropsumma. 

Eltaantuneeseen kinkkuunkin tulee aivan uusi tekstuuri, kun puuhellalla paistelee.

Laskujeni mukaan IV-timonien urpoilu ja hommien viivästyminen on nyt saavuttanut jo lakipisteensä eli uskon voivani vaatia täyden 10 prosentin viivästyskorvauksen laskettuna urakan kokonaissummasta. Niinpä nyt ajattelin pikkuhiljaa ottaa yhteyttä arvon IV-simboihin ja kysäistä, josko haluaisivat tulla taas vähän sössiskelemään vapaalla tyylillä työmaallemme. 

Osana tätä suunnitelmaa saimme vihdoin teetettyä viimeiset reiät varaston ja teknisen tilan seiniin. Nyt siis IV-nalat eivät voi jurputtaa tästäkään. Tai totta kai voivat. Raksaproggiksessa voi jurputtaa aina ja kaikesta. Siihenhän tämä koko blogikin perustuu. Mutta mielenkiinnolla odotan, millaista uhriutumista IV-mufasojen taholta on luvassa, kun esitän mielipiteeni viivästyskorvauksista. Ehkä näytän myös sen videon, jossa sisäkatostamme valuu vettä lattialle. 

“There where is reikä, there is no IV-mufasa”.

Pikkuvessamme tuloilma on tullut tähän mennessä vuotavasta hirsinurkasta. Ei kuitenkaan ulkonurkasta, vaan vessaan on vuotanut talon sisäilma. Sinänsä ratkaisu on ilmansaannin kannalta ihan ok, sillä nurkka on haristunut sen verran, että laihimmat ultrajuoksijat varmaan mahtuisivat ryömimään sen raoista pöntölle. Huonompi puoli on, että somevaikuttajan tatskaa siteeraten “there where is rako, there is jööti smell”. 

“Ensimmääset päntälälääset fyrrykropsumma. ”

Päädyimme nyt joka tapauksessa siihen, että emme ala tehdä seinälaattaan reikää tuloilmaventtiilille (ja onnistu katkomaan juuri sillä kohdalla meneviä vesi-, sähkö-, orkesterinjohtoja sekä humanitäärisiä käytäviä), vaan tyydymme toistaiseksi pörinöitä fuskaavaan ratkaisuun. Annetaan sille vaikka nimi Puuppanurkka™, koska jos joku on brändätty, se on automaattisesti hyvä, vaikka haisisikin pierulta.

Puuppanurkan™ mainosmatskuja on jo teetetty punavuorelaisessa mainostoimistossa.

Lisäksi mahdollisesti joskus koittavassa talon lopputarkastuksessa (hihi!) voimme irrottaa tarvittaessa veskin kynnyksen, jos kaupungin KVV-IV-tarkastajalle ei Puuppanurkasta™ fuskaava tuloilma riitä.

Pistorasiamme näyttävät kuin Lego-godzilla olisi turauttanut äpärälapsen sulkijalihaksen kautta. Mutku ne on helppoja asentaa, niin saahan ne silloin olla rumia. Vähän tätä silmät sokaisevaa paskuutta on saatu lievitettyä teippijpolla, eli puunväristä teippiä pistorasian alapyllyn ympärille, niin voi edes kuvitella, että joku jossain sähköpuolella olisi kuullut termit “maku”, “ulkonäkö” tai “vähemmän perse”.

“On ruma Töötti tässä näin ja rumaks töötti jää,  
voi jessus, tämän katsominen silmät räjäyttää”

Viime viikolla saimme palautettua kotitalouden rakentamisilmoituksen verottajalle. Tällä viikolla tulikin kivasti kirjettä samalta karvapallerolta. Ensimmäinen reaktioni oli säikähdys kuten aina tässä projektissa. Että varppina on havaittu jotain alv.-, pilv-., helv.- tai muita hoitamattomia veroluonteisia maksuja momentilta Y22 os. Läskinäätä.

“Puuppanurkka™”

Siellä oli kuitenkin ilmoitus kiinteistöverosta. 590 euroa minulta ja 590 euroa Seija Ala-Kauttalta. Yhteensä siis aika paljon. Eihän tässä vielä ole kotikaupungillemme kovinkaan paljon makseltukaan.

“Kas ruma Töötti uudelleen on tässä kuvassa,  
kun hetken sitä katselet, on puklut luvassa”

Palataan vielä tämän verbaalisen Puuppanurkan™ päätteeksi kahden vuoden takaisiin tunnelmiin. Tarkkaan kaksi vuotta sittenhän myimme vanhan talomme ja koronavirus alkoi harrastaa suojaamatonta seksiä maapallon asukkaiden elimistöissä. Silloin pohdimme, oliko ajoitus huono ja mitä tästä mahtaa tulla. 

Nyt kaksi vuotta myöhemmin - kaikesta säädöstä, stressistä ja rahanmenosta huolimatta - voinen todeta, että ei se huonoin aika ollut tehdä rakennuspäätöstä ja aloittaa projektia. Vuotta myöhemmin puun, rakennusmateriaalien ja sitä myöten talojen hinnat pomppasivat ja kahta vuotta myöhemmin postsovieettisesta stressireaktiosta kärsivä koulukiusaaja päätti lähteä romuttamaan alamaistensa elämän. Että ehkä se ajoitus oli sittenkin ihan kelpo. 

Sen sijaan tämä postaus oli kyllä ihan turha. Samaa tasoa kuin se, mitä Puuppanurkasta™ leijuu keittiöön. 

“Nyt kannattaa kyllä lukea jotain muuta kuin tätä blogia.”