Vanhaa hirttä - märkää kipsilevyä

Kodotushan on nuorison suosimassa kuvainjakopalvelussa, Instagrammassa. Kodotus on myös siellä nimellä kodotus, koska hotbikinibabe69 oli jo varattu. Ota seurantaan, koska se on trendikästä ja kliffaa hei. 

Hieman säälien olen siellä Insta-grammissa seurannut muuan hirsitalon rakennuttajia. Näillä rassukoilla on kuulkaa hutiloitu kaksikerroksinen hirsitalo alle viikossa jo peltikattoa vaille valmiiksi. Teki mieli heitä ihan Instrumentgramin yksityiskirjeellä varoittaa, että hosumalla ei tule kuin mammutilta lamellia. 

Meillä sen sijaan hommat on tehty rakkaudella. Jokaisen työvaiheen jälkeen talon on annettu asettua ja levätä, koska hirsi on maailman hengittävin rakennusmateriaali. Pystytys aloitettiin marraskuun puolivälissä ja jo neljä kuukautta myöhemmin maaliskuun puolivälissä saatiin piharakennus ja terassikin aluskatteelle. Mielestäni tämä aika onkin minimi, jossa hirsitalo kannattaa pystyttää - toki se saisi mieluummin kestää vieläkin kauemmin, jotta talo saa rauhassa painua jo ennen pystytystäkin. Meilläkin osa talon materiaaleista ehti painua jo niin paljon, että vasta nyt lumien sulettua alkaa nippuja paljastua pihalta. Nyt pystyttäjät ovatkin taas olleet kolmen viikon suunnitteluretriitissä, jossa on varmasti vedetty strategiset suuntaviivat seuraavalle laskutuskaudelle sekä jaettu seuraavan kuukauden työpäivän tehtävä. Vastaava mestarikin varmasti vastailee vielä seuraavan kvartaalin aikana.

Kun pystytys alkoi, hirsi oli vielä vaaleaa, tukkani tumma ja tekemisen meininki leijui vetten päällä.

Peltikaton asentajat tulivatkin ihan liian nopeasti hommiin. Pelkään, että aluskate saa shokin ja repeää kuin temppelin esirippu, kun se ei ehtinyt olla paikallaan kuin reilun viikon. Mutta pellittäjät ovatkin nuoria miehiä, ja heidän pomonsa vastasi puhelimeen, joten menköön sen piikkiin.

“Hosumalla ei tule kuin mammutilta lamellia.”

Katot ovat nyt siis pellin alla. Kattoturvatuotteita ja rännejä vielä puuttuu, mutta niin puuttuu maailmanrauha, saari Bahamalta ja kivi Beatlesin haudan suultakin, joten tätä keskeneräisyyttä pystyn kestämään paremmin kuin hirsien porausreikiin valuvaa sulamisvettä. Talon kattaminen on täytetty. 

Google tuntee jopa mieltymykseni perverssiin huumoriin, kun se tarjoaa kohokohtana rännän kastelemaa lampaanvillaeristettä.

Hain taas samoja teippejä samalta mukavalta myyjältä samasta kaupasta samaan hintaan. Tyttäreni Perintörinsessan kanssa nautittiin matkalla Ikean kasvishodarit rrrrrrrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton peräloosterissa istuen ja Kehä kolmosen ahtokulkuja kuunnellen. Siis auto oli parkissa. Edes minä en ole niin huono isä, että. Tai siis auto oli kuitenkin parkissa. 

Viime viikon passiossahan resitoin, kuinka skarpisti projektiamme joka sekunti edistetään ja miten omistautuneesti jokainen koneiston osanen kuoppaa kaivaa kuten toivoisit itsellesi tehtävän ja all you need is love. Nyt pääsiäisenä on ollut ymmärrettävästi hiljaisempi viikko. 

Tivun kiveä provleema: kelvaanko hiukovalaksi.

Kun ammattilaiset relaavat Öljymäellä, amatöörit rellestävät Golgatalla. Pääsiäislauantaina saimme avuksemme metsätalousasiantuntija Tapio Samboran, joka toi mielenkiintoisen näkökulman talomme hirsien ikään. Meillähän ei ollut käynyt mielessä laskea vuosirenkaista, minkä ikäiset kuuset ovat kotimme vuoksi henkensä heittäneet. Mr. Sambora laski ammattinsa tuomalla varmuudella, että tämänkokoisiin hirsiin on tarvittu 70-100-vuotiaita kuusia. Siinä on siis kaatunut kahdeksankymppisiä enemmän kuin koronaan konsanaan. Nämä tukit on kaadettu jostain Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen Getsemanesta ja ne on siis istutettu suunnilleen niihin aikoihin, kun 

- isä lampun osti

- arbeit macht frei

- miehet oli rautaa

- vastaava mestari kolmasti vastuunsa kielsi

- mä sinut kohtasin

Oli ilta ihanin, kun sain kuulla Mr. Samboran näkemyksen siitä, että massiivihirressä hiili on varastoituna parhaalla mahdollisella tavalla. Tai näin asian ainakin tulkitsin, minulla kun on hyvin pienet ja ruskeat aivot.

“Tona vuonna kuoli dinosaurukset. Tossa solmittiin Pähkinäsaaren rauha. Ja tossahan on mun sormi!”

Kunniatohtori Häßique-Nußique Touhula-päiväkoti Ylivilkkaasta Kihomadosta sieltä jo malttamattomana tiedustaa, mitä sitten raksalla teimme. Noh, arvon kutisevan persiin kunniatohtori, maalasimme ja siivosimme. Tiedän, uskomattoman jännää. 

“Tämänkokoisiin hirsiin on tarvittu 70-100-vuotiaita kuusia.”

Tonttimme on aivan täynnä silppua, sälpettä, jämää ja pätkää. Maalattua lautaa, vettynyttä kipsilevyä (ihan parasta Irish coffeen kanssa), tupakantumppeja, ruuveja ja nauloja murskeeseen maastoutuneena, pakkausmuovia, norppia, listaa, lastaa ja niskapaskaa. Näitä kasailtiin sellaisiin paikkoihin, joista joudumme ne varmasti siirtämään uusiin paikkoihin, kun joku meidät kavaltaa.

Lasteni Nonstoppolosin ja Perintörinsessan kanssa myös maalailtiin räystäänaluslautoja samalla, kun Seija Ala-Kautta teki kaiken älyä ja voimaa vaativan työn. Lasten kannalta kivaa on, että jopa samassa korttelissa asuu vanhoja eskarikavereita, joiden kanssa leikki tuntui jatkuvan siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi. 

Laudalle ei tule räystään alla kylmä, kun sillä on näin hyvät karvat omasta takaa.

Lauantaina ja sunnuntaina olikin tehtävä se, mitä tontilla tehtävissä oli, sillä maanantain sään paras puoli oli, ettei taivaalta tippunut kolmeakymmentä hopea-asteroidia, jotka pierevät Matin ja Tepon tuotantoa takaperin. Tontille ei siis tehnyt mieli kuin tarkistamaan, kuinka paljon mikäkin pressu oli falskannut vettä ja kuinka arvokkaiden puumateriaalien päälle. Jossain hangen allahan on vielä mm. nuubialaista eebenpuuta, josta pystyttäjät tekevät huussin riukuja ja brasilialaista ruusupuuta, jota laitetaan nastarenkaiden alle, jos traktori juuttuu mutaan. 

“Norppia, listaa, lastaa ja niskapaskaa.”

Maanantai osoittikin todeksi paskuutensa. Joka juuttaan pressu ja muovi oli lentänyt perkeleellisessä illan ja aamun tuulessa paikaltaan. Kaikki se kuukausia turhaan tontilla lojunut puu ja kipsilevy on nyt siis märkää kuin viimeisen ehtoollisen viini. Ja tätä jaksan edelleen ihmetellä ja harmitella: kärpäsen persiistä löytyneen kihomadon munan kokoisella tontilla hillotaan kamaa, jota siellä ei pitkään aikaan tarvita. Ovet piti kiireellä tilata tammikuulle - paketeissa edelleen. Kuukausi sitten pystyttäjät pelottelivat, että pellavarive alkaa loppua - hain rivettä ja se on edelleen paketissa, sentään kuivissa sisätiloissa. Jostain syystä piharakennuksen ikkuna on jätetty etukuistille säilytykseen. Se kastui. Minun osaamiseni / jaksamiseni ja pätevyyteni ei näihin hommiin riitä ja muut pesevät kätensä. 

“Löytyy pressuni tuulen tieltä, koko proggis on ihan sieltä, onko tässä nyt mitään mieltä, homma haiseekin persehieltä, hakkaan otsalla ovenpieltä, pian näytän kaikelle kieltä.” (säv.&san: Massi-Kassi, Lassi, sov. Dei, Agnus)

Operaatio “Piharakennuksen kalustus” (toiselta nimeltään “**tun idiootit, siellä ei ole vielä edes lattiaa”) laukesi laukalle, kun kävin hakemassa ensimmäinen Vallentuna-vuodesohvan palasen Kanta-Hämeestä. Siellähän on järjestetty jo vuodesta 1974 eaa perinteiset Hikiän heteka- ja perhehelvettiviikot, pääesiintyjänä Tauski. Kannatti ostaa, kun halvalla sai. 

Nyt tuli kyllä huono postaus. 

“Instagram: @kodotus. Ota seurantaan. Auts töks töks!”