keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Rakennuslupa hakuun - lomakaudella tiätty


Sinänsä hassua, että kaksi päivää sen jälkeen, kun empaattinen (vai vompaattinen) vastaava mestari otti ylläripylläriloparit, lupapisteeseen avattiin rakennuslupahakemuksemme. Juhannuksen jälkeen parin päivän shokkihyperventilaatiossa tarrattiin kiinni (jälleen) uuteen vastaavaan. Kokenut, ystävällinen, asiantunteva ja tehnyt lukuisia kohteita talotoimittajamme asiakkaille. Tosin ehkä vika on meissä ja tästäkin kuoriutuu koulujen alkuun mennessä tulikiven sekaista visvaa sykkivä belsebuubi.

Mutta lupapisteessä siis hakemuksemme nyt nököttää. Siellä on asemapiirros, ääneneristysselvitys, julkisivukuvat ja energialaskelma ja vaikka mitä.

Sinänsä hupaisan mobiilia hommaa, että laitoin luvan hakuun kännykällä Savonlinnan keskustan laivalaiturilla. Ei jonottamista hikisessä kunnanvirastossa tai rullalle käärittyjä aakolmosia kainalossa. Lörtsyä mahassa ja lisälörtsyä tulossa.

Tällä kohdalla painoin ”jätä hakemus” -nappia kännykän näytöllä. Vähän on perspektiivi vinossa, mutta niin on koko projektissa.

”Tästäkin kuoriutuu koulujen alkuun mennessä tulikiven sekaista visvaa sykkivä belsebuubi.”

Kaupungin kaava-arkkitehdilta ja karttapuolelta ehtikin jo tulla hyväksyntä / puolto, mutta yhtä odotellaan. Koska saimme avokämmenellä ensimmäisessä naapureiden kuulemisessa, tämä söi sellaiset kolmisen viikkoa tehokkainta alkukesän peliaikaa. Ja nyt siis kaupunkitekniikan lausunnonantaja pelaa zumbafrisbeesuppilaudalla Yyterissä, eikä varmaan ensimmäisenä luo kaipaavia katseitaan lupapisteen suuntaan. Pari viikkoa aiemmin tilanne olisi saattanut olla toinen. Nyt se on tämä. Uskaltanen jo todeta ilman kristallipalloakin, että ennen koulujen alkua ei tontilla häärää muut kuin oravat eikä kuulu kuin pihlajan lehtien havinaa. Pitäisiköhän suosista julistaa tonttimme kansallispuistoksi ja rakentaa sinne turvekammi? 

Turvekammi

”Kaupunkitekniikan lausunnonantaja pelaa zumbafrisbeesuppilaudalla Yyterissä.”

Mutta että etenee kyllä. Mutta että sillai etenee, ettei sitä mistään huomaa. Paitsi syvenevästä psykoosistani. 

VARO! RUUTANA! SUN TAKANA! CEMBALO!

4 kommenttia:

  1. Olen lueskellut tätä blogia tässä pitkin päivää, ja mies aina väliin kyselee, että "mikä hätänä, kun hirnut kuin hevonen konsanaan" ja kieltämättä meinaa tulla pissat housuun tästä nauramisesta! Kiitos huumoripläjäyksestä, vaikka teille onkin totisinta totta, täällä taustalla olen henkisenä tukena. Tsemppiä kaikkeen tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihhahhaa ja iso kiitos! Vähän hämmentyneenä tätä proggista on kyllä katsellut. Tiesin, että rakentaminen on typerintä, mitä voi tehdä housut jalassa, mutten tiennyt, että se on näin typerää.

      Poista
  2. Blogisi on elämäni ensimmäinen, jota tämänkaltaisella ilolla ja yleensäkin luen - ja olen kuitenkin jo lähempänä viittäkymppiä kuin kahta! Harmittelen hiukan jo etukäteen kauheaa lopputulemaa, siis että tämä blogi mahdollisesti loppuu joskus talon valmistumiseen. Mitä sitte yhtä viihdyttävää luen? Mutta kyllähän noin pätevä, sinnikäs ja aikaansaapa mies keksii jonkun uuden kertomisenarvoisen projektin itsensä, perheensä ja meidän lukijoiden iloksi. Esimerkiksi elintasosiipi talon kylkeen? Kun niitä miljoonia alkaa ropista tilille! Iloisin terveisin nimimerkki Telttailija merenrannalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi!

      Tällä jaksamistahdillani sinulla riittää lukemista vielä vuosiksi. Elintasosiivelle ei ole vielä tarvetta, kun sähkö- ja LVI-urakkakin ovat yhä kesken. Mutta kieltämättä viime aikoina on ollut yhä enemmän pohdinnassa, mistä sitä kirjoittaisi. Ehkä alan testata kosmetiikkaa.

      Mukavaa telttailua sinne merimaisemiin!

      Jussi / Kodotus

      Poista

Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.

Kommenttisi julkaistaan tsekkauksen jälkeen. Älä siis huolestu, kun tekstisi ei heti näy. Arvostamme aktiivisuuttasi.