torstai 30. huhtikuuta 2020

Blogin eka vuosi - 10 luetuinta postausta


Voi näitä juhlallisuuksia! Blogi täytti vuoden ja yhä ovella lappaa jatkuvalla syötöllä eri maiden delegaatioita onnittelemassa ja tuomassa ties mitä lahjoja. Tähän mennessä olen saanut jo kolme albiinotiikeriä, atollin ja rasvakeittimen. Hauis on kasvanut skumppalasin kilistelystä ja lapsia etäkiusataan etäkoulussa, kun heidän isänsä on julkkis.

Vuosi on ollut ikimuistoinen ja olen ylittänyt itseni monesti löytäessäni uusia tapoja kertoa, että vieläkään ei ole mitään tapahtunut. Tämä postaus on jo seitsemäskymmeneskolmas. Eikä vieläkään ole mitään tapahtunut. Joku korona maailmalla tosin pyörii, mutta mitään minun kannaltani merkittävää ei ole vuodessa tapahtunut.

Voi näitä juhlallisuuksia!

Tässäpä listattuna blogin ensimmäisen vuoden kymmenen luetuinta postausta. Jotta jännitys tiivistyisi, aloitamme numerosta 10 ja päädymme numeroon 1. Klikkaa otsikkoa, niin pääset kuhunkin postaukseen. Jos linkki ei toimi, ota yhteyttä Ariin ATK-tuessa.

10. Ostettiin sitten hirsitalo - etänä!



Rajat pamahtivat kiinni. Koulut siirtyivät etäopetukseen. Tennisammattilaiset joutuivat talousahdinkoon, kun yksityiskone jäi maahan ja henkilökohtainen fysioterapeutti alkoi yskiä. Pari vuotta pohditaan omaa taloa ja tulevaisuutta ja sitten kun kaupat saadaan aikaiseksi, koko maailma tössähtää turvalleen. Universumilla on kyllä huumorintajua.

9. Maankäyttömaksu - meidän iskällä on isompi kuin teidän iskällä!



Liioittelin, kun kirjoitin, ettei mitän olisi tapahtunut. Olemme esimerkiksi saaneet maksaa kaupungille 110 000 euroa kiitokseksi siitä, että he armeliaasti suostuvat lisäämään omien veronmaksajiensa mahdollisuuksia asua kerrostalossa keskustan tuntumassa.

Tähän mennessä olen saanut jo kolme albiinotiikeriä, atollin ja rasvakeittimen.

Maankäyttömaksu on yksi asia, joka ei ole oikein toistaiseksi mennyt nyökkäyksellä läpi kellään, jolle siitä olen kertonut. Mutta me ei vaan tajuta.

8. Talotoimittajien kilpailutus - ensitunnelmat



Koetettiin esittää tiukkoja kilpailuttajia, jotka puristavat parhaan tarjouksen ja ilmaiset terassilaudat ja pallogrillin itkua vääntävältä myyntihemmolta. Jäätiin tavoitteesta. Vähän varkain päädyttiin tähän toimittajaamme. Pitänee avata valinnan syitä joskus tämän toisen vuoden aikana.

7. Raksa-auto romuna - halpa auto, kallis remppa



Merde! Mon Dieu! Jacques Chirac!

Ostimme kesällä ihan paskan rrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrraksa-auton. Raksahommissa sitä ei ole tarvittu, mutta sillä on ollut oma tärkeä osansa hyvinvoinnin tuottamisessa autokorjaamoille. Ei millään pahalla, mutta melkoinen paskeri tuo on ollut: jakopään hihna katkeaa moottoritiellä ja ei mene läpi katsastuksesta.

Oui monsieur, c’est la caccamobile!


6. Ei kelpaa! - pohjapiirros meni uusiksi



Tämä postaus edustaa seikkailujani kaikissa niissä ihmemaissa, joista en mitään ymmärrä. Auto edustaa yhtä niistä, arkkitehtuuri toista. Se nyt ei silti estänyt suunnittelemasta taloa. Eikä edes  sellaista taloa, jota ei tontille voinut sijoittaa. Itse kun tekee, saa sellaista mitä sattuu tulemaan.

5. Talopaketit - valmiusvaihtoehtojen vertailua



Blogin myötä olen löytänyt yhden vahvuuksistani kirjoittajana. Sieltä rouva ilmalämpöpumpun säleiköstä kysyy, onko se vahvuus asiantuntevuus. No kuulkaa rouva, ei ole. Sen sijaan lukukertoja ovat keränneet postaukset, joissa asiasta mitään tietämättömänä viisastelen niille, jotka asioista enemmän tietävät. Tämä kirjoitus on siitä hyvä esimerkki.

4. Potkut pääsuunnittelijalle - vastaava mestari vaihtoon



Draamaa ja rankkoja ratkaisujakin on projektissa ollut. Yksi niistä oli vastaavan mestarin vaihtaminen. Pakko lopettaa hetkeksi kirjoittaminen, kun alkaa taas itkettää.

3. Vanha hirsitalo - hirveä mörskä!



No nyt on kyyneleet pyyhitty ja lasivillaa silmämunissa. Viisastelusta puheenollen, tässä postauksessa sitä on lisää. Näistä hirsitaloista (jollaista mekin koetamme saada tämän vuosikymmenen aikana pystyyn) jaksetaan vääntää kaikenlaista. Toiselle ne ovat Atlantiksen mirhaa, jotka parantavat kaiken maailmansodista syfilikseen. Toisille taas sitä, mitä paholaiselta jää kiinni vessanpöntön sisäreunaan. Pitihän tästäkin siis vähän viisastella.

2. Ikean keittiöviikot loppuvat?



Lähestymme The Toppermost of the Poppermost -postausta. Jos olisin Helsingin sanomien päätoimittaja, voisin tämän postauksen yhteydessä todeta, että laatujournalismille on yhä tilausta. Mutta koska olen kikkaileva bloggaileva, totean, että vahinkoja sattuu. Kirjoitin saamieni tietojen pohjalta Ikean keittiöviikkojen loppumisesta ja taisin osua yllättävän hyvin oikeaan. Tämä journalistinen saavutukseni sai hetkellisesti pohtimaan jopa alanvaihtoa toimittajaksi, kunnes muistin tienaavanai bloggamisella järjettömän paljon paremmin.

“Nyt on kyyneleet pyyhitty ja lasivillaa silmämunissa.

Rumpujen pärinää. Yleisö liikehtii levottomasti tuoleillaan. Esirippu alkaa väristä. Leskirouva von Freytagin suusta pääsee huokaus, joka on yhdistelma kiihottuneisuutta ja nitron vaikutuksen lakkaamista. Lasse Viren kömpii ylös Münchssenissä silmissänsä outo katse lapsen eksyneen.

TÖTTÖRÖÖ!!!

1. Hämeen linna - 900 vuotta rakennusvirheitä!



Tätä luettiin etenkin sen julkaisuviikolla aivan hillittömästi. Lukijamäärät nousivat kuin koronaluvut Nykissä. Asiaa saattoi hieman auttaa, että postaus jaettiin myös Hämeen keskiaikamarkkinoiden facebooksivuilla. Lukijoita oli Alfa Centauria myöten ja osa heistä saattaa olla vasta matkalla. Odotan heitä perille lähimmän 4,3 miljardin vuoden sisällä. Kahvi odottaa hellalla.

Aikoinaan, kun ostimme nykyisen rintamamiestalomme (joka jyrätään maan tasalle), saimme kuulla sekä äitini että anoppini suusta melkoista huokailua. Soundi oli kuin elinkautisvangilla, jonka tuomio yllättäen tuplaantui. Uudempi talo olisi kuulemma pitänyt ostaa. Saattoivat olla oikeassakin, mutta me ostimme silti tämän (joka jyrätään maan tasalle). Ehkä nuokin kommentit resonoivat tässä kirjoituksessani. Kun ne vanhat talot vaan on niin huonoja.

Nyt ollaan rakentamassa uutta. Kerron ensi vuonna, mitä blogin toisena vuonna eniten luettiin. Muun ajan viisastelen.

Lukijamäärät nousivat kuin koronaluvut Nykissä.

2 kommenttia:

  1. Onnea saavutuksista tähän saakka! Kun luin joskus aikaa sitten ekan kerran postaustasi luulin ensin, että tuleva naapurini se kirjoittelee. Mutta nyt on käynyt selväksi, että erehdyin: naapurissa on asuttu jo tovi eikä talo ole hirsinen vaikka puuta onkin.
    Mutta hyvää kannattaa odottaa ja hirsitaloa erityisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä täytyy siinä tapauksessa tulla tosi hyvä :)

      Kiitos kommentistasi, melkein naapurimme. Toivottavasti ne seinät nousisivat edes blogin toisen vuoden aikana :)

      Poista

Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.

Kommenttisi julkaistaan tsekkauksen jälkeen. Älä siis huolestu, kun tekstisi ei heti näy. Arvostamme aktiivisuuttasi.