Aloituskokous - ja aikatauluangstia

Viime viikolla maatöiden alettua oli sellainen pehmeän lämpimän luottavainen tunne: tontilla tapahtuu jotain näkyvää ja homma on osaavissa käsissä. Vietimme poikani kanssa tontin reunalla kolmena päivänä yli kymmenen tuntia katselemassa kaivurin balettia ja saipa poikani kokeilla itsekin siirrellä soraa isolla kaivurilla kymmenisen minuuttia.

Harvoin tonnit ropisevat yhtä kuuluvasti kuin soraa kipattaessa tontille.

Viime päivät ovatkin menneet puita pilkkoessa. Viisi koivua ja kolme kuusta tuottavat aika raamatullisen kasan klapia. Hikeä on valunut puolikas Genesaretinjärvellinen. 

Ei mikään nyhtökauraa käristävä kertakäyttögrilli piknikillä. Näillä polttaa vaikka koko porotokan!  

“Tontilla tapahtuu jotain näkyvää ja homma on osaavissa käsissä.”

Tuttu kylmä möhkäle vatsanpohjassa teki kuitenkin aika nopsaan paluun, kun maatöiden jälkeen meillä oli yksi hiekkakenttä, mutta kolmetuhatta päätöstä jäljellä. Kunnolla kalman käsi kouraisi päivää ennen tiistaista aloituskokousta, kun saimme ensin kuulla, että meille oli löytynyt päärakennesuunnittelija (jee, bileet, kuoharii, vaahtobileet Ibizalla!) ja paria tuntia myöhemmin selvisi, että päärakennesuunnittelija ei halunnutkaan ottaa hommaa, kun teräspaalupilariperustus (kavereiden kesken Terspa) ei ollutkaan hänelle niin tuttua hommaa, että olisi halunnut leimaansa suunnitelmiin laittaa (nyyh, tää on aina tätä, tuokaa edes tylppä mora, kiljua!). 

Lisäksi bongasin paalutussuunnitelmasta, että ulkoporeallasta ei paalujen väliin nykyisessä suunnitelmassa saada mahtumaan. Tilaa oli vain metri kahdeksankymmentä ja ulkoporeallas vaatii sen reilun pari metriä. Tämä on etenkin tärkeää, kun kaveripiiristämme on jo alettu buukkailla lillunta-aikoja. Meidän ei kuulemma ole pakko olla edes kotona samaan aikaan.

Näitä asioita veivattiin siis maanantaina ja tiistaina, kun torstaille oli jo paalutuskone buukattu. Ja sitten oli aloituskokous. 

Jos voit lahjoa, lahjo. Jos jaksat kantaa, ota isompi pöytä.

“Tuokaa edes tylppä mora!”

 

Asiallinen ja ystävällinen (ihan oikeasti, ei ironista pohjavirettä tässä) rakennustarkastaja kysyi alkuun, millainen rakennustapa meillä on kyseessä. Vastasin että paniikissa katastrofista toiseen. Tätä hän ei kuitenkaan tarkoittanut, vaan että onko avaimet käteen, muuttovalmis vai hautaanvalmis (juu, viimeinen oli ironiaa). Käytiin kokouspöytäkirjaa läpi ja merkattiin muistiin erinäisiä asioita, joita työmaalta tulee löytyä. 

Niukka tunti tontilla meni ja ehdin töihin vain vartin myöhässä. Sopivina vapaahetkinä soittelin paaluttajalle (ei vastannut) sekä talotoimittajalle (vastasi, homma ok). Vastasi se paaluttajakin lopulta. Ymmärrystä löytyi: jos paalutus siirtyy, se siirtyy. Yhden tiistain aikana kun pitäisi saada samana päivänä buukattu perustussuunnittelija kirjautumaan Lupapisteeseen, tekemään muutokset paalutuskuviin ja lataamaan perustussuunnitelmat Lupapisteeseen. Se olisi suht nopsaa hommaa, kun yleensä aikajänne on kaikella tuntunut olevan viikko.  

Tontti on tasainen kuin mieliala lääkityksen saamisen jälkeen. 

“Paniikissa katastrofista toiseen.”

Aika kiitettävän ketterää ja nopsaa toiminta on viime päivinä ollut. Oma veikkaukseni kuitenkin on, että ihan tällä viikolla ei paalu maahan junttaudu. Jos näin käy, seuraava aikaikkuna saattaa olla vähän matkan päässä. Ehtiipähän hengitys tasaantua, kun projekti on tähän mennessä ollut pelkkää eteenpäin viilettämistä. Hyvä pitää välillä vähän paussia. Käydään puolison kanssa vaikka taidenäyttelyssä, New Yorkissa ja terapiassa.  

Tästä lisää myöhemmin, mutta nuoli osoittaa lattiamme tulevan koron. Protesteja odotellessa. 

“Hyvä pitää välillä vähän paussia.”

Siskoni - minua fiksumpi rakentaja

Joudun tunnustamaan, etten tiedä paljonkaan rakentamisesta. Mutta tiedoksi, että siskoni tietää vielä vähemmän. Toinen meistä on tyhmempi rakentaja ja toinen vähemmän tyhmä. Spoileri: se tyhmä olen minä.

Jos olisin käärme - sanotaan nyt vaikka itäsumatralainen rottapython - koettaisin niellä ruotsinlaivaa. Ensinnäkin olisin tyhmä, koska nielisin jotain ihan liian isoa ja toisekseen olisin tyhmä, jos olisin eksynyt lämpimältä Itä-Sumatralta jonnekin suolattomaan ja kylmään Itämereen.

Tässä taloproggiksessakin olen haukkaamassa massiivihirsitaloa ja piharakennusta, vaikka kyvyt ja leuat venyisivät korkeintaan yhteen porkkanaan ja siihenkin alakautta. Olen kötöstellyt visioitani painovoimaisesta ilmanvaihdosta, pilariperustuksesta ja massiivihirrestä, vaikka näistä yhdenkin hommaaminen olisi jo vaatinut rakennustekniikan professorin osaamista, katujätkän sanavarastoa ja buddhalaismunkin kärsivällisyyttä. Ja mitään niistä ei löydy.

Tästä päästään siihen, miksi siskoni on minua fiksumpi - alla olevan kuvan keskustelusta huolimatta tai juuri sen vuoksi:

 “Jos olisin käärme - sanotaan nyt vaikka itäsumatralainen rottapython - koettaisin niellä ruotsinlaivaa.”

Siinä missä minä olen tässä selvitellyt yläpohja-alapohja-sisäkatto-väliliha-takareisi-sisäovi-peräreikä -vaihtoehtoja, sisko tilasi mökin ja mökki tuli.

Siinä missä minä toimittelen selvityksiä kuningasvompattien jätösten koostumuksen vaikutuksista hulevesien padotuskorkeuteen, sisko lämmittää saunaa.

 “Sisko tilasi mökin ja mökki tuli.”

Ja katsokaa nyt perkele, mikä maisema on saunan ikkunasta! Meillä on 50 neliötä kaupungin myymää ojaa, johon ei saada edes omia hulevesiämme liruttaa. Naapurit sentään saavat. On se sisko vaan fiksumpi.

 “Meillä on 50 neliötä kaupungin myymää ojaa, johon ei saada edes omia hulevesiämme liruttaa.”

Mökinkin ikkunasta siskolla näkyy kaikkea kivaa. Meidän ikkunasta tulee näkymään kyllä naapurikuntaan asti, mutta ei se Tussula nyt ihan mikään Toscana ole.

Siskoni ollessa perheineen hiihtolomalla Varalan urheiluopistossa selvisi, että tontilla oleva täysin käyttökelpoinen saunamökki pitää purkaa (mahtava idea, Kirkkonummen rakennusvalvonta, nyt on elinkaarirakentamisen kurssit käyty!). Tilalle piti rakentaa uusi saunamökki. Sieltä vohvelipöydästä sitten tilasivat saunan puhelimella. Kuulemma värityksen suhteen keskustelu oli mennyt suunnilleen näin:

Myyjä: Mites seinän väri?
Sisko: No ei olla mietitty.
Myyjä: Tää hamppu-sävy on ollut suosittu. Siitä on asiakkaat messuillakin tykänneet.
Sisko: No laitetaan se.

Että siitä mallia kaikille teille, jotka pohditte, sopiiko välitilan Tikkurilan värikartaston sävy “Parittajan kajal” yhteen lattialaattojen sävyn “Naalin anaalin” kanssa.

Olen kaavaillut omaan taloomme 28-millistä päätypontattua koivulautalattiaa. Kysyin siskolta, mitä heidän mökkinsä lattia on. Sisko ei muistanut ja kysyi mieheltään. Yhdessä muistelivat, että kyllä sen jotain puuta täytyy olla. Tosin vinyylilattiastakin oli kyllä ollut puhetta. Sisä- ja liukuovien valmistajia eivät muistaneet.

“Sopiiko välitilan Tikkurilan värikartaston sävy “Parittajan kajal” yhteen lattialaattojen sävyn “Naalin anaalin” kanssa.”

Kysymys: olisinko halunnut talon, jossa voi jo asua, vai talon, josta tiedän kaiken, mutta jota ei vielä/koskaan ole? Niinpä. Sisko on fiksumpi, vaikka minä tiedän enemmän juttuja. Ole sinäkin sisko! Sisko ei kisko. Siskolla on disko (lauletaan Vaarilla on saari -sävelmällä).

Talopaketit - valmiusvaihtoehtojen vertailua

Talopaketti. Helpon kuuloinen sana. Mutta mikä valmiusvaihtoehto? Tarjolla on ainakin seuraavat vaihtoehdot:

• tee helevetti kaikki ihan itte
• säältä suojaan -asennus
• ulkoapäin valmis
• sisusta itse
• avaimet käteen
• muuttovalmis

Ryhtyessämme pohtimaan taloprojektin valmistelun aloittamista mietimme myös, miten paljon meillä olisi kykyä, halua ja osaamista tehdä asioita itse. Koska negatiivisia lukuja ei ole kiva kirjoitella, pyöristetään luku meidän kohdallamme vaikka nollaan.

Markkinoilla on jos jonkinlaista versiota siitä, miten paljon talotehdas tekee ja miten paljon jää rakennuttajan itse tehtäväksi.

Maatyöt

Lähdetään kuitenkin liikkeelle maatöistä. Rakennuttaja (eli siis sinä) hoitaa. Piste. Tilaat kaivurikuskin, joka ei tule paikalle. Tilaat toisen, joka maksaa paljon. Puolivälissä maatöitä selviää, että hinta tuplaantuu. Viikkoa myöhemmin tontilta löytyy liito-oravia, peruskallio sekä Jeesuksen pikkuveljen hauta (ei niin merkittävä kuin Jeesuksen ittensä hauta, mutta toisaalta onhan Makkaratalokin suojelukohde).

Etenkin pitkän viikonlopun jälkeen Maatyöt & Poika -firmalla oli vaikeuksia pysytellä vain tilaajan tontilla. 

Maatyöt voi toki antaa talotehtaankin hoidettavaksi. Tällöin talofirma tilaa kaivurikuskin, joka ei tule paikalle. Talofirma tilaa toisen, joka maksaa paljon. Ja talotehdas laittaa kaikkeen päälle oman katteensa.

Sitten tehdään perustukset, mutta ne eivät ole tärkeät. Pari harkkoa näön vuoksi pohjalle, kun ei haluta laittaa puuta suoraan mutaan, ettei hanskat likaannu.

Tästä alkaakin valintojen vaikeus. Vaihtoehtoja riittää: ihan itte, säältä suojaan -asennus, ulkoapäin valmis, sisusta itse, avaimet käteen ja muuttovalmis. Tutustutaan vaihtoehtoihin kaikkein paskimmasta ihan vähän vähemmän paskempiin.

1. Ihan itte 

Rakentajalla on joko paisunut ego, isä, joka omistaa rakennusliikkeen tai halu katkaista välinsä kaikkien sukulaistensa (ihan hyvä idea) ja kavereidensa (huono idea) kanssa. Rakentaja tilaa siis ns. pitkää tavaraa tontille. Pitkä tavara on kaiken maailman lautaa ja tiiltä, josta pitäisi alkaa sompailla taloa kasaan. Se on tarkoitettu niille, joiden ei annettu lapsena rakentaa legoja sokkona ilman ohjeita.

Tämän tavaran pitäisi tulla talotehtaalta tontille marraskuun 15. päivä, mutta se onkin ilmestynyt jo viikkoa ennen, koska silloin satoi poikkeuksellisen runsaasti ja löytyi eniten reikäisiä pressuja. Tästä rakentaja alkaa sitten suihkimaan linkkuveitsellä ja käsihöylällä taloa perheellleen, jota ei enää talon valmistuttua ole. Tai on, mutta ovat muuttaneet uuden iskän tai äiskän luo Poriin.

Tubettaja ei kertonut Nico-Väinämölle, että iPhone likaantuu, jos sillä tekee salaojat.

2. Säältä suojaan -asennus

Tämä on talotehtaalle haastavampi, koska nimitys viittaa siihen, että rakennusmateriaali pysyisi kuivana. Yleensä kuitenkin jossain vaiheessa saadaan riittävä määrä puuta ja villoja riittävän kosteaksi, jotta alan reklamaatioiden keskiarvomääriin päästään. Erona edelliseen ihan itte -pakettiin on se, että rakentaja pääsee nopeammin itkemään sisätiloihin. Kyynelten määrä on kuitenkin vakio. Ja se, että perhe muuttaa Poriin.

Tarkkasilmäisimmät pystyvät päättelemään, milloin säältä suojaan -asennuksen katkaisi helatorstai.

3. Ulkoapäin valmis

Moni kakku päältä kaunis jne. Seinät ja katto näyttävät olevan suunnilleen kohillaan, mutta sisällä ei ole mitään (perhekin on muuttanut Poriin). Siellä sitten tehdään mitä tehdään, miten tehdään ja miksi ihmeessä. Mutta naapureille näyttää siltä, että sehän edistyy kivasti. Ei se edisty. “Ulkoapäin valmis” vain kuulostaa kivemmalta kuin “sisältä kesken”.

Vielä viimeinen ponnistus: listat paikoilleen ja sitten sauna päälle!

4. Sisusta itse

Rakennusteollisuus olisi itse halunnut antaa tälle vaihtoehdolle nimen Haista itse. Punavuorelainen copywriter joutui kuitenkin tekemään lähes vartin hommia palkkionsa eteen muuttaessaan termiksi “sisusta itse”.

Siinä talotehdas “hoitaa talon sisäpuolelta valmiiksi levytetyille seinille ja valetulle lattialle”. Teksti on otettu erään talotehtaan sivuilta. Huomasitteko virkkeessä sanan “valmis”. Talo on tässä vaiheessa suunnilleen samalla tavalla valmis kuin Anne Berner oli Suomen merkittävin ministeri.

Talotehdas jatkaa: “Pääset tekemään sen jälkeen pinta- ja sisustustyöt täysin oman mielesi mukaisesti ja omassa aikataulussasi. Hankit ja asennat hankit kaikki kalusteet, kodinkoneet ja sisustusmateriaalit itse sieltä, mistä haluat.” Tämä on nätti tapa sanoa, että “me sössitään tää homma alkuun, hoida ite loppuun, kun et tajunnut, että hintaero muuttovalmiiseen on niin pieni, ettei sun omalla työllä oikeasti mitään säästöä tuu”.

Mirjam-Gunnelin oli vaikea valita huoneen sävyä. Tikkurilan värikartassa sekä Bresnevin kulmakarva että Areola korostivat tilaa yhtä hienosti. 

Avataanpa vähän muutenkin tuota talotehtaan lausuntoa: “Pääset tekemään sen jälkeen pinta- ja sisustustyöt täysin oman mielesi mukaisesti ja omassa aikataulussasi”.

Suomeksi: alan ammattilaisilta ei heru apua. Ostat rumia laattoja halvalla, jos joskus pääset sinne saakka projektissasi. Oma aikataulu tarkoittaa yötöitä työmaavalaisimen valossa kylmän roiskeläpän voimalla työpäivän jälkeen. Juomana silmistä valuvaa suolavettä. Puolisokaan ei auta, kun asuu jo Porissa.

Entäpä: “Hankit ja asennat hankit kaikki kalusteet, kodinkoneet ja sisustusmateriaalit itse sieltä, mistä haluat” (kirjoitusvirhekin on suoraan talotehtaan sivuilta).

Suomeksi: kyttäät tarjouksia, ajelet maakunnasta toiseen halvan vessanpöntön perässä ja tinkaat keittiökalusteita kuudestatoista paikasta. Lopulta ostat kuitenkin kaiken Gigantista. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Nekin kyllä kelpaisivat, vink vink.

5. Avaimet käteen

Ainoa, joka sai avaimet käteen oli ex-puoliso muuttaessaan Porissa asumisoikeusasuntoon.

"Tästä ikkunasta mun piti katsella naapuritontin mäskisiiloa käsikkäin Jippiina-Mirbellan kanssa."

5. Muuttovalmis

Termi “muuttovalmis” on usein ymmärretty väärin. Kyse ei ole siitä, että talo on niin valmis, että sinne voi muuttaa. Sen sijaan termi tarkoittaa, että jos haluaa muuttaa jotain valmistajan valmiiksi tarjoamaa ratkaisua, pitää olla valmis maksamaan ekstraa.

Jexu-Antero halusi lisätä muuttovalmiiseen seuraavat pienet, mutta arkeen luksusta tuovat yksityiskohdat: seinä, katto, ikkunat, lämmitys, wc sekä anoppi Guatemalassa.

“Muuttovalmiiseen talotoimitukseen sisältyy noin 70—80 prosenttia valmiin talon rakentamiskustannuksista”. Taloprojektissa tämä tarkoittaa seuraavaa:

80 prosenttia talon rakentamiskustannuksista = 183 700 euroa

Kun tähän lisätään loput 20 prosenttia kustannuksista, yksinkertaisella matikalla saadaan lopputulos:

100 prosenttia talon rakentamiskustannuksista = 470 000 euroa

On matematiikkaa ja matematiikkaa. Ja sitten on rakentamisen matematiikkaa.

Sitä olettaisi, että kunhan astuu muuttovalmiin talon kynnyksen yli, sauna on lämpimänä ja korvapuustit uunissa. Sen sijaan pitääkin tarkistaa, onko parketissa naarmuja, kipsilevyissä ruhjeita ja exä jo Tinderissä. Kyllä, siellä Porissa.

Näistä pahaa-aavistamaton rakentaja valitsee jonkin. Yleensä väärin. No okei, aina.

Kuvat: Pixabay