Loppuvuosi 2022 - yhteenveto

Hiljaista on, sanoi IV-asentaja, kun kinkkua korviin työnsi. Tämän blogin yskivä diesel jätti ennen joulua tienposkeen ja sieltä olen koettanut moottoria maanitella käynnistymään. Hörähtäisikö tällä?

Joulu tuli, oli ja meni. Onnea oli olla omassa kodissa isolla porukalla, nähdä kavereita ja ihan vaan olla. Jos useampana “aamuna” herää yhdentoista jälkeen, kaikki ei elämässä ole ihan pielessä.

Sähkö - ihanan kallista ja ihanan halpaa

Vaihdoimme marraskuussa pörssisähköön makseltuamme lokakuun alusta sähköstä 49 senttiä kilowattitunnilta. Hieman huolestutti, mutta tähän päivään mennessä pörssisähkö on hilpaissut yli tuon puolen euron maagisen rajan ainoastaan joitain kertoja. Ja toisin kuin koko ajan samanhintaisessa sähkösopimuksessa, pörssisähkön käyttöä voi edes vähän koettaa ajastaa vuorokauden halvempiin hetkiin. Siksipä (ihanan hiljainen) astianpesukone hyrrää öisin usein puoli-ilmaiseksi. Maalämpöpumpun ja pyykkikoneen kanssa sen sijaan emme ole sen enempää pystyneet puljaamaan, mitä nyt maalämpöpumpun lämpökäyrää on pidetty hieman viime talvea alempana. 

“Onnea oli olla omassa kodissa isolla porukalla, nähdä kavereita ja ihan vaan olla.”

Hyvä esimerkki sähkönkulutuksesta ja hinnoista on, että joulupäivänä sähköä kului 60 kwh ja sähkö maksoi kalleimmillaan 15 senttiä kilowattitunnilta. 30.12. sähköä meni 40 kwh, kalleimmillaan se maksoi 4 senttiä / kWh. Jos olisimme maksaneet sähköstä tasaisen tappavaa 49 senttiä per kWh, niin joululoman sähköt olisivat maksaneet toooodella moninkertaisen hinnan. Toki alkuvuoden talvikuukausina sähkö tulee varmasti maksamaan vielä monesti hyvinkin reippaasti. Silti mielestäni sähköyhtiömme varttisähkön kiinteä hinta on aika yläkanttiin.

Harva graafi on yhtä aikaa näin selkeä ja kantaaottava.

Omassa käytössäni näppärin sähkönhinnan seurantaan tarkoitettu appi on ollut HattiWatt. Sen avulla on helppo tsekata sähkön tuntihinnat kännykän näytöltä. 

Yhdellä vilauksella näkee kaiken tarpeellisen, sanoi IV-asentaja kun pukukoppiin kurkkasi.

Löylynlyömät löylynlyöjät lyö löylyä työkseen myös yöllä 

Loka-, marras- ja joulukuun sähkölaskut ovat kaikki alkaneet kolmosella, mikä on vielä siedettävää. Erityisen siedettävää joulukuussa tästä teki joulunajan korkeampi kulutus ja se, että …rumpujen pärinää… Narvin Löylyvalmis kiuas on ollut päällä aatonaatosta lähtien. Kyllä! Olemme saunoneet. Joka ilta! Saunassa! Lauteilla! Serpentiiniä nivusissa!

Saunomisen on mahdollistanut joulusta lähtien (riittävän) matalalla pysynyt pörssisähkön hinta. Se on lipunut sentin ja kahdenkymmenen sentin välillä ja näillä hinnoilla saunan elämämme myrskypilveen tuoma kultareuna on ollut suurempi kuin siitä aiheutuneet kustannukset. Sähkönkulutuksessa saunominen toki näkyy, mutta mennään tällä nyt ainakin seuraavaan ohjusiskuun asti. 

Sen verran selkeä, että tyhmempikin ymmärtää.

Edelleen kiuas pätkäisee välillä täystehon pois päältä, koska eihän sähkäriä voinut vaatia asentamaan kiuasta Narvin takuuehtojen edellyttämällä tavalla. Mutta jos nyt vuosi edellisen yhteydenottoni jälkeen saataisiin sähkäri taas paikalle. Ajatelkaa, jos olisikin ollut projektissa sellainen tyyppi, joka olisi tiennyt ja suunnitellut, mitä tehdään, kuka tekee, koska tehdään ja pitänyt meidän puoliamme. Se olisi ollut kyllä ihan mestari juttu.

“Joka ilta! Saunassa! Lauteilla! Serpentiiniä nivusissa!”

Pirun kylmä piharakennuksessa on kyllä ollut: pahimmillaan saunatuvan lämpötila on ollut 12 astetta. Jostain siis fuskaa lämmintä ulos ja kylmää sisään. Onneksi raksalämmittimellä saadaan saunatupa riisumisen ajaksi kelvollisiin lämpöihin. 

Nurkkaan siitä vetämään!

Jos joku olisi aikoinaan selittänyt minulle kuin viisivuotiaalle, että “sitten kun teillä laitetaan nurkkiin sitä määmää-lampaan villaa, niin sitten talvella pakkasukko puhaltaa sieltä niin kovaa, että perskarvat jäätyy, vaikka ne olisi männäviikolla sokeroitu”, niin olisin saattanut tinkiä tästä hippi-ideologiastani ja ottanut nurkkiin eristeet vaikka poloniumista. Ei nimittäin ole kiva, että tuulella talo jäähtyy pari astetta. Pellavaa ja teippiä noihin nurkkiin tarttisi tunkea ja liimata, mutta en pidätä henkeäni asian toimivuuden suhteen. Vuotavat nurkat ovat olleet ikävä yllätys ja iso pettymys. 

Fiilis kuin JVG:n keikalla.

Toki jos talon lämmöt olisivat kovemmalla, veto ei tuntuisi niin kovasti, mutta vetäisi sieltä silti. Välillä kyllä käy mielessä, että tässä kaikin puolin onnellisessa ja täydellisessä maailmassa kukaan ei ole missään koskaan kärsinyt yhtä paljon kuin me. 

Hell of a hella

Arastelimme puuhellan käyttöä sen jälkeen, kun se syssymmällä pukkasi savut sisään. Eipä pukkaile enää, kun hormi on lämmin ja käyttöäkin on opittu. Lasiluukku on kiva, kun liekit näkyvät, tosin tuhkaluukun tyhjentäminen ei ole kaikkein näppärintä, tuhka kun pitää kaapia esim. desin mitalla kammiosta, kun tässä mallissa ei ole ulosvedettävää tuhkaluukkua. Silti ihan kiva pömpeli. 

Vierekkäisillä pannuilla paistuu äitiä ja lasta.

Kylmimpinä (lue: tuulisimpina) päivinä olemme aamuisin pitäneet praasua hellassa ja illemmalla leivinuunissa. Kananmunatkin hellalla paistoimme. Tai oli siinä pannu välissä.

Ja mä sanon mun eläimet

Poikamme Nonstoppolos on näppärä jäbä käsistään. Hän nikkaroi linnuille talviruokintapaikan tonttimme takaiseen metsään. Ja vilske on käynyt. Linnuista visiitillä ovat olleet ainakin kuusitiainen, kanahaukka, käpytikka, närhi ja sen seitsemän sorttia perustirppaa.

Kuvan teksti tarkoittaa suomeksi "peura - siinä se on!"

Kesän punkkisatokin lienee turvattu, kun läskipötköä kävi lipomassa (rivous on lukijan silmässä, toim. huom.) jopa kolme metsäkaurista. Kettu taas oli kuullut metsämme smörgåsbordista ja jolkotteli oletettavasti kyttäämässä, josko joltain lohkeaisi närhenmunat. 

“Perskarvat jäätyy, vaikka ne olisi männäviikolla sokeroitu.”

IV-pässit lienevät talviunilla, mutta eivätköhän hekin ilmojen lämmettyä taas saavu laskemaan putkiin maitiaan ja talomme jälleenmyyntiarvoa. 

Kolme vuotta sitten 2020

Kodotus - paskoja päätöksiä jo vuodesta 2019! Mehän kenkäisimme ensimmäisen vastaavan mestarimme projektista ulos alkuvuodesta 2020. Se oli jälkeenpäin ajatellen turhaa, mutta kokemattomana raksaajana en tajunnut, että vittuilu on pienempi paha kuin mitäänaikaansaamattomuus. Olisi mielenkiintoista tietää, miten proggis olisi sujunut, jos emme olisi tätä ratkaisua tehneet. 

Kaksi vuotta sitten 2021

Lunta tuli. Kuten tuli viime vuonnakin. Ja tänä. Iloa tuotti ajatus pätevien timpureiden saamisesta työmaalle. Harmitusta aiheutti sähkömies, joka väitti meidän syyllistyneen laittomuuksiin. Mutta ei se ole rikollista olla idiootti. 

Vuosi sitten 2022

Mikään ei ole muuttunut. Jo vuosi sitten postaukseni otsikkona oli “Pitäisi tehdä - muttei jaksa”. Aika ripiitillä on näköjään vuosi menty. Palaan epäilemättä aiheeseen alkuvuodesta 2024.

 

“Hiljaista on.”