tiistai 5. toukokuuta 2020

Käyn kuumana - leivinuuniin


Takka vai leivinuuni vai takkaleivinuuni vai leivintakkauuni vai puuhella vai hellauuni vai uunileivintakkahellamuumi?


Cityhippi minussa haluaa nähdä tulen loimotuksen. Mielellään takassa, vaikka onhan ne palavat Auditkin ihan ok.

Martta minussa haluaa leipaista pohjoiskarjalaisia perinnerömpsälöisiä jälkilämmössä.

Moderni miehen malli minussa haluaa keitellä luomupuuroa lapsilleen ja suukotella nämä koulutielle.

Vilukissa minussa haluaa kehrätä uuninpankolla ja oksennella myyrien luita sohvan taa.

Saituri minussa ei halua maksaa liikaa.

Niinku tällanen fiilis olis haussa, mut saisko siihen jonku kivan filtterin?

Kuten tämän blogin lukijakunnan kirkkaimpana hehkuvat hiilet ovat jo yllä olevasta voineet päätellä, tulisijat ovat siis olleet meillä pähkäilyn aiheena. Olemme käyneet läpi suunnilleen kaikki vaihtoehdot etanolikiukaasta hihojen palamiseen ja tuluksista Rooman polttamiseen. Vahvimpana ajatuksena on kuitenkin ollut leipaista takkaleivinuuni sekä puuhella samaan kompleksiin.

“Martta minussa haluaa leipaista pohjoiskarjalaisia perinnerömpsälöisiä jälkilämmössä.”

Jos katsoo tarkkaan, lieskoissa voi nähdä tulevaisuutensa.

Takkaleivinuuni


Nykyiseen kotiimme halusin ehdottomasti leivinuunin takan yhteyteen. 14 vuoden aikana se on lämmitetty kerran. Olemme ottaneet opiksi virheestämme, joten haluamme uuteenkin taloomme leivinuunin. Mitä? Eikö tässä ole havaittavissa vähän sama kuvio kuin Jennique-Mystiquella, jonka mussukka Nico-Axl diilaa epämääräisiä mömmöjä ja kun Nico-Axlin kanssa menee bänksit, Jennique-Mystique alkaakin seukata Jere-Tysonin kanssa, joka diilaa epämääräisiä mömmöjä?

Miksi, saatat myös kysyä. (Samaa kysyi Jennique-Mystiquen äiti, kun Jere-Tysonin jälkeen kuvioihin ilmestyi Johnny-Urpå, joka diilaa epämääräisiä mömmöjä).

Noh katoppa, niin setä selittää. Siinä sedät on hyviä. Nykyisen takkaleivinuunimme ongelma on, että ensin pitäisi polttaa tulta takassa ja sitten pitäisi polttaa tulta vielä leivinuunissa, jotta sen lämpötila nousisi kelvolliseksi kiihtelysvaaralaisten lanttukukkoloiden paistamiseen. Eipä ole jaksanut.

Voi tätä idylliä: puuro porisee hellalla ja lapsetkin ovat hengissä.

Leivinuuni


Mutta sitten päähämme pälkähti ajatus pelkästä leivinuunista. Sieltä loimottavat liekit toimisivat takkana (leivinuunin liekit näyttävät erehdyttävän samalta kuin takan liekit), mutta jos sen jälkeen haluaisi laittaa tohmajärveläistä sultsinapataa löntyskäsoosilla, leivinuuni olisikin jo tullut lämmitettyä ihan vahingossa.

Meikäläinen oli tästä neronleimauksesta liekeissä kuin Dresden helmikuussa -45. Miettikää nyt: istutaan iltaa Juhon ja Terhin kanssa (nimet muutettu - Juho on oikeasti Terhi ja Terhi Juho), siemaillaan proseccoa tai mitä sitten olenkaan saanut Alkosta varastettua. Takassa loimottaa tuli. Anteeksi, siis leivinuunissa loimottaa tuli.

Tässä vaiheessa tämän romanttisen komedian ohjaaja huutaa “cut!”. Eihän sieltä leivinuunin luukusta näy mitään, kun ne luukut ovat perinteisesti pienempiä kuin tonttimme (joka taas on pienempi kuin hengityssuojainkauppiaan moraali). Ei siis päästy leffan siihen vaiheeseen, jossa näppärä puolisoni Seija Ala-Kautta olisi laittanut hiukopalaksi lieksalaisia nyppyröppösiä, joiden päälle tulee sötteytettyjä mormuskoja.

Ihana pizzauuni. Sohva ei tosin olohuoneeseen enää mahtunut, mutta pizzahan on perinteisestikin syöty seisaaltaan esimerkiksi Seinäjoella.

Pizzauuni


Onneksi on asiantuntijat. Soitin sellaiselle. Se kysyi, kuulenko isäni arvostelevan äänen aina päätöksiä tehdessäni ja haluanko siksi alitajuisesti epäonnistua. Väärä asiantuntija.

Toinen asiantuntija kuunteli ja totesi, että ratkaisu on pizzauuni. Mamma mia! Ennen kuin ehdin käyttää enempää napolilaisen satamajätkän sanavarastoani, asiantuntija selitti, että pizzauuni on hämäävä nimitys. Kyseessä olisi siis isolla luukulla varustettu leivinuuni. Iso luukku hyvä, monta liekkiä, Tarzan tykkää. Siinäkään ei leivinuunin tapaan olisi pohjalla arinaa, vaan ilma otettaisiin luukun ilmarakojen kautta. Uu beibi! Olisiko se siinä? Minusta tuntui, että lähellä ollaan.

“Kuulenko isäni arvostelevan äänen aina päätöksiä tehdessäni ja haluanko siksi alitajuisesti epäonnistua?”

Leivinuunin hämyisän holvikaaren edessä Hemmo kosi Serafiinaa. Serafiina nauroi räkäisesti ja lähti Ibizalle orgioihin.

Puuhella


Tämän pohjoiskorealaiset mittasuhteet saavuttaneen innovointimme lisäksi tarvittiin vielä puuhella sekä savupiippu, jossa olisi hormit uunille, puuhellalle sekä painovoimaisen ilmanvaihdon poistolle.

Puuhellan suhteen oli ratkaistava, tulisiko se muurattuna vai peltisenä / valurautaisena sekä miten se fiksuimmin (lue: kompakteimmin) saataisiin sijoitettua tähän koko hässäkkään.

 Nykysuositusten mukaan kissa suositellaan ryöpättäväksi ennen paistamista. Paistamisessa on hyvä käyttää pannua.

Hellaleivinuuni


Muutama päivä meni, enkä enää joka yö nähnyt kuumia unia pizzauunissa paistetuista käsämäläisistä rälssikönniköistä. En myöskään saanut vastauksia muurareilta tarjouspyyntööni. Joku muurari ehti kuitenkin olla sitä mieltä, että pizzauuni ei leivinuunina oikein kuitenkaan pelittäisi. Kuumotus pizzauunin suhteen alkoi siis hieman hiipua, mutta tilalle hiipi seuraava ajatus.

Se ajatus oli nopeasti lämmittävän puuhellan ja (ainakin jonkin verran) varaavan leivinuunin yhdistelmä. Sen verran sisäistä Marttaa ja hyötykasviyhdistyksen perinne-Einoa minussa näköjään on, että pelkkä tulenloimotus ei riitä. Sitä on nähnyt nuorempana tarpeeksi, kun poltin hihoja, siltoja ja kirkkoja. Jokin muukin funktio pitää tulisijalla olla. Sillä on voitava valmistaa ainakin jamalilaista löppäntöörää.

Imelda-Kyykkyviuluniquen mielestä ainoa oikea nöpötysnännyskä valmistetaan puuhellalla. Myös light-versio.

“En enää joka yö nähnyt kuumia unia pizzauunissa paistetuista käsämäläisistä rälssikönniköistä.”

Homma olisi ollut tällä helposti ratkaistu, ellen olisi niin tyhmä kuin olen. Nimittäin esimerkiksi Tiilerin Hemmo-uunissa tai Warma-Uunien Serafiinassa on juurikin sekä puuhella että leivinuuni. Soitto firmaan ja rahat tilille. Siinäpä se.

Eipäs! Ei näitä asioita noin helposti hoideta. Nämä pitää hoitaa vaikeasti, koska siinä olen hyvä. Kumpikaan uunimalli ei nimittäin tietenkään kelpaa sellaisenaan. Molemmissa on kyllä leivinuunissa lasiluukku, mutta puuhellasta se puuttuu. Lisäksi leivinuunin luukku on aika pieni. Visuaalinen cityhippi ja/tai boheemi porvari minussa vaatii isompaa loimotusta. Pienestä luukusta ei myöskään kunnolla näe, miten möhköläinen rönötööttö extrajuustolla porisee valurautapadassa.

Perinne-Einon testikkelimunuskaisia tultiin maistelemaan naapuripitäjästä saakka.

Leivinuunin luukku


Lisää soitteluja ja googlailua. Mistä löytyy isompi leivinuunin lasiluukku? Onko sellaisia? Kuka muurasi Olof Palmen?

On sellaisia! Seuraava askel postiluukun kokoisesta leivinuuninluukusta on ns. kinkkuluukku - hieman korkeampi luukku jossa nimensä mukaisesti mahtuu paremmin paistamaan henkensä heittänyttä sikaa tai vaikkapa öllöläläistä rännirööttiä. Tällaisesta luukusta jo näkyisikin vähän paremmin loimotus. Ja jos kinkkuluukkukaan ei vielä ulkoisen palon sisäistä paloa tyydytä, saa leivinuuninluukkuja mittatilaustyönäkin.

Nicolique-Vaginique laittaa liperiläistä lunttumuhennosta leivinuunin lempeässä lämmössä.

“Seuraava askel postiluukun kokoisesta leivinuuninluukusta on ns. kinkkuluukku.”

Mitä korkeampi luukku ja leivinuuni, sitä kivemmat liekit, mutta myös sitä vähemmän paistotehoa, kun monisataa-asteisena hohkaavan leivinuunin holvikatto on korkeammalla. Eli kompromissi olisi vielä löydettävä visuaali- ja funktionaalisuuden kultaisesta leikkauksesta. Mikä näyttäisi kivalta, mutta myös kypsyttäisi rääkkyläläiset terninyssykkäät?

Uuni täynnä nippusiteillä täytettyjä jörndönereitä. Iham parasta.

Näin pitkä kirjoitus, eikä lopputulemaa. Säälittävää. Todella tylsää lukea tänne saakka ja sitten huomata, että koko homma jää ihan kesk

Perinne-Einon bravuuri on työntää jotain uuniin ja katsoa, mitä siitä tulee. Anopista tuli vihainen.

Kuvat: Pixabay


6 kommenttia:

  1. Omaan tulisijapohdintaan tästä kirjoituksesta ei juurikaan ollut apua. Se mitä tästä sain oli useampaan otteseen kahvit (kaljat) nenästä ja vihdoin varmuuden siitä että olen Terhi. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaakohan tässä sadella laskuja pilalle menneistä näppäimistöistä? Kumpi laitetaan korvauksen saajaksi, Juho vai Terhi?

      Poista
  2. Laita suoraan vaimolle, onko sulla Markun yhteystiedot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki on. Markkuhan kävi samaa rippikoulua kylmäkkömme Megalique-Moniquen kanssa Käviällä -74.

      Poista
  3. Just tosta kinkkuluukullisesta leivinuunista mekin haaveiltiin viimeiseen asti, mutta päädyttiinkin tavalliseen takkaan. Leivinuunin syvyys piti olla metrin luokkaa joten päädyttiin ottamaan vain 66 cm syvä takka kun oli niin ahdas paikka. Tiedän useita joilla on just toi kinkkuluukku ja käsittääkseni siitä on ihan hyviä paistokokemuksia. Se on myös nätti kun tuli loistaa niin kauniisti. Tulisijamestareilla näytti olevan instassa uusimmassa kuvassaan juurikin tällainen leivinuuni.
    https://www.instagram.com/p/CALZKRjAM1a/?igshid=4azqv57jq1w1

    Ps. Kiitti tragikoomisesta blogista! Lueskelin tässä näitä kirjotuksia ja sain äsken iha järkyn kipeen krampin alavatsaan ku pyrskähdin niin yllättäen nauruun. Ihan puskista hyökkää nuo jutut 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista ja vinkistä. Tuo kinkkuluukkukuva pitää tsekata. Ja ehkä pitää myös ottaa joku vakuutus, jos lukijat telovat itsensä. Eli kiitos ja anteeksi 😉

      Poista

Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.

Kommenttisi julkaistaan tsekkauksen jälkeen. Älä siis huolestu, kun tekstisi ei heti näy. Arvostamme aktiivisuuttasi.