keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Nyt ei jaksa - ei vaan jaksa



Blogipostausta on kiva kirjoittaa vihaa kihisten, kun on edellisenä yönä saanut unta aamuviideltä. Mutta annetaan nyt tulla vähän negaa, kun projekti on muuten mennyt niin mukavasti.


Pystyttäjien kusipäinen toiminta valvotti eniten. Meille luvattiin, että loppuhommat tehdään ennen juhannusta tai viimeistään juhannuksen jälkeisellä viikolla. Laitoin keskiviikkona ennen juhannusta tiedustelun aikataulusta, jotta osaan tilata lehtikuusilaudat terassin tekoon oikealle päivälle. Ei vastausta. Vastaava mestari soitti juhannuksen jälkeen maanantaina JA tiistaina pystyttäjien pomolle. Ei vastausta. 


Firma, jonka pomo jaksaa jauhaa tarinoitaan Itä-Eurooppaan oligarkeille pystyttämistään hirsihuviloista ei halua / viitsi hoitaa keskiuusmaalaista hirsitaloa loppuun. Joku voisi sanoa tällaista touhua mulkuksi, mutta käytetään nyt vaikka termiä “arrogantti”, jos pystytysfirman pomolla sattuu olemaan käytössä itäeurooppalaiset kostometodit. 


“Pystyttäjien kusipäinen toiminta valvotti eniten.”


Harvoin sitä ihan kihisee vihaa, mutta nyt tilanne on kyllä sellainen. Kun tähän päälle vielä LVI-asentajat nyynivät, eivätkä ole tulleet yli viikkoon tekemään omia hommiaan, ilo rajojen aukeamisesta ja timpurien palaamisesta on muuttunut taas tutuksi pettymykseksi. Olen väsynyt, vihainen ja pettynyt siihen, että asiat eivät vaan hoidu. Jokainen päivän (tai nyt jo viikon myöhästyminen) tarkoittaa projektin venymistä sen loppupäästä. Pian muistotilaisuutenikin joudutaan järjestämään vuokrakaksioissa. 


Helevetin kiva saada tontin kirvesvarsi täyteen kamaa, jota ei vielä tarvita. Naapuri joutui käymään rannikkolaivurikurssin voidakseen navigoida omalle autokatokselleen.


Ilon voi myös tehokkaasti nollata: iloa aiheutti saada tontille nopsalla aikataululla talotoimitukseen kuuluvat kattopaneelit. Vähemmän ilahdutti se, että samassa syssyssä toimitettiin myös väliovet ja listat, joita ei tarvita vielä viikkoihin / kuukausiin / vuosikymmeniin. Tonttimme on suunnittelematta ja väärään aikaan toimitetun tavaran avovarasto ja tämä tilanne ei näköjään muutu. Ennen listoja ja sisäovia kärpäsenpaskan kokoiselle tontille pitäisi mahduttaa ainakin lehtikuusilautaa ja tiiliä. 


Tämä projekti on ollut iso pettymys ja surkea yritys saada kiva koti siedettävässä aikataulussa ja osoitus siitä, miten monessa käänteessä vääriä valintoja voikaan tehdä. 


“Tonttimme on suunnittelematta ja väärään aikaan toimitetun tavaran avovarasto.”


Lehtikuusilautojen toimitusaika olisi ollut seitsemän (7!) viikkoa. Sain inistyä ne kahdessa viikossa. Ja nyt kun ne jo voisi toimittaa, ei ole mitään tietoa, tulevatko arvon pystyttäjät niitä terassiin latomaan. Lehtikuusitoimittajalle täytyy kuitenkin antaa isot pisteet: asiallista, ystävällistä ja nopeaa palvelua, vaikka näin ylikuumentuneessa tilanteessa voisi olla ihan vaan mulkvisti ja kauppa kävisi silti.


Ympyrän kohdalta on purettu vanha kotimme. Tämän lähemmäs ei pysty menemään. Oli iso virhe myydä se ja lähteä rakentamaan.


Olisi kiva heittää leppeää kesä- ja juhannusläppää, mutta jos lähinnä toivoo, että talo palaisi ja harmittaa, ettei hukkunut juhannuksena, niin taidan jättää väliin. Tästä tuli ihan paska postaus ihan paskasta fiiliksestä ihan oman ja osin muiden paskuuden takia. 


“Lehtikuusitoimittajalle täytyy kuitenkin antaa isot pisteet.”


Autokin hinattiin taas korjaamolle, mutta siitä nyt ei jaksa edes enää vittuuntua. Kunhan vahinkojen määrä ja hinta selviävät, raportoin siitäkin. Koska kaikkia varmasti kiinnostaa.


Sanoinko jo että paskaa saatana. Poltan tän bloginkin.


Detalji Caravaggion maalauksesta Vitun vitun vittu.


“Sanoinko jo että paskaa saatana.”


20 kommenttia:

  1. Voimia teille. Vuoden päästä ei tätäkään rakennusvaihetta enää muista. Nautiskelee vain lomasta tai etäpäivistä paljain varpain vastaistutetulla nurmikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos. En kyllä arvannut, miten turhauttavaa tämä touhu voi olla. Toivon todellakin, että olet oikeassa 😘

      Poista
  2. Talonrakentamisessa on ollut vaiheita, jotka on tuntuneet sellaisilta, etten enää ikinä halua tuntea niitä tunteita. Onneksi ne vaiheet on nyt takanapäin ja niistä pikkuhiljaa toivutaan. Jostain syystä näyttää siltä, että mitä isompi palkinto (itse suunniteltu, terveellinen ja uniikki koti), niin sitä enemmän paskaa pitää kärsiä sen saavuttamiseksi. Kyllä tuo teilläkin vielä valmistuu, voimia tähän vaiheeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämän touhun tahmeutta ei kyllä tajua eikä kitkaa käsitä. Takaraivossa tykyttää päästä vuokrakämpästä uuteen kotiin, mutta hommat vaan seisovat. Talopaketti olisi tosiaan jo valmis, tämä talo ei vielä pitkään aikaan.

      Poista
    2. Itsekin katselin talopakettitalon kokoamisohjeistusta ja täytyi kyllä ihastella sitä järjestelmällisyyttä ja loppuun asti mietittyjä moduulirakentamisen yksinkertaistettuja ratkaisuita. Nyt ymmärtää paremmin talopakettitoimijoiden kykyä toimittaa nopeasti kohtuuhintaisia ratkaisuita.

      Poista
    3. Onhan siellä paljon valmiiksi mietittyjä ratkaisuja ja ehkä tuo yhdeltä luukulta tuleva aikataulutus on se kaikkein kadehdittavin juttu.

      Poista
  3. Se nyt on todellisuuden järjestys, universaali tasapaino, että tavoitellakseen hyvää täytyy kulkea sitä kivisempää polkua varjojen mailla. Kyllä lopussa kiitos seisoo kuin jorma otsassa tällä hetkellä.

    Rakentamiseen menee kaikki aika, kaikki rahat sekä fyysiset ja psyykkiset voimavarat. Ajattele positiivisesti. Et sentään ole sortunut "tein itse säästin" tai oikeammin "tein itse kun rahat ei riittäneet että mulkut urakoitsijat tekisivät".

    Niin kauan kun Seija Ala-kautta asuu saman katon alla ja tilillä on rahaa ja sitä tulee kuukausittain työnantajalta, niin kaikkihan on mainiosti.

    Voi olla että olet ketutuksessa uhrautunut jonkun toisen vuoksi ja universaalissa tasapainossa joku Kemabwe Namibiasta saattoi kokea hetken onnea. Jokainen kunnolla v-käyrää kulkenut on hetken aikaa Jeesus muille uhrautuessaan muiden puolesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Kemabwe Namibiasta saattaa tällä hetkellä tosiaan painiskella vähintään yhtä isojen ongelmien kanssa. Aika etuoikeutetun valitustahan tämä on. Mutta jos vaikka nyt tästä eteenpäin homma etenisi helpommin (näin olen ajatellut viimeiset kaksi vuotta 😉)

      Poista
    2. Oivoi. Tässä itsellä viisi vuotta täynnä ja tuntuu ettei maaliviiva edes häämötä. Maalitolppa vaan siirtyy sitä mukaa kauemmaksi kun etenee. Välillä tosiaan tuntuu että loppuuko tämä koskaan. Pakko se on uskoa ja luottaa siihen että työ vapauttaa ja pyhä projekti vapahtaa.

      Poista
    3. Oho. Nyt on ollut melkoinen souvi. Toivottavasti jaksat viedä homman loppuun ja lopputulos palkitsee. Voimia ja tsemppiä!

      Poista
  4. Täältä myös isot voimaannutukset. Elämän muuttuvassa virrassa tämäkin vaihe onneksi menee ohi. Sillä aikaa hengittelyä ja pari poistuvaa irtiottoa.
    Pahan takaisin meikkivinkin; hikipyyhe, pieni ja kevyt ja helposti mukaan otettava. Toimii myös puruleluna tiukassa paikassa.
    T. Lea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pahimmat kajalit olen saanut jo pyyhittyä poskilta, mutta edelleen näytän vähän Dingo-fanilta sateessa.
      Kulunut viikko on suonut mahdollisuuksia irtiottoiluun, joten ehkä uusin toivoin tuleviin koitoksiin. Kiitos tsempeistä!

      Poista
  5. Kysyn kun en mitään tiedä asiasta. Eikö noita kirvesvarren kamppeita voi viedä talon sisäpihalle, talon alle tai talon sisään jos käy ahtaaksi? Voiko tuolla työmaalla itse puuhata tai talkoilla mitään etiäpäin? Olen tämän blogin perusteella huomannut että Lassi Massi-Kassi on sitkeä tyyppi ja keksii ratkaisun, joten eiköhän jouluna mieli ole jo je helpottuneempi. Hyvä kun pääsee välillä siellä raksan ohella rentoutumaan. Terkkuja Lapista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terkkuja Lappiin ja kiva kun kommentoit! Tuo piha on melkoisen pieni ja sielläkin on jo kamaa ja lisäksi nuo kasat ja niput painavat sen verran, että niitä ei käsin nappaa kannella. Ja talon allakin on jo aikamoisesti sälää. Ihan järjetöntähän tuonne on ollut toimittaa kamaa, jota ei vielä tarvita, mutta selvästi mennään johdonmukaisen epäorganisoidusti loppuun saakka. Ja sehän risoo.

      Poista
  6. Miksi timpurit ei pystytä taloa loppuun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh, se on joskus vähän monimutkaista, vaikka sen pitäisi olla yksinkertaista. Saattaa itse asiassa olla, että hommat siirtyvätkin timpureille, koska pystyttäjiä ei näy eikä kuulu. Mutta nämä pitää toki sopia kaikkien osapuolien kanssa ja hyvässä hengessä. Se hyvä henkihän välittyi tästä viimeisimmästä blogipostauksestanikin 😉

      Poista
  7. Yleensä en käytä rumia sanoja, mutta tähän ei voi muuta sanoa kuin JAKSUHALI. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä olen tunteeton mariseva pösilö, mutta nyt kiitän lämpimästi. Kiitos, kyllä tämä taas tästä 😘

      Poista
  8. Been there' done that. Ja mitä lie vielä tulossa - laatoitusvaihe nyt. Kaikkea ollut teilläkin - jos yhtään lohduttaa niin kerronpa että voisin triplata nuo jutut ...Jaksuja kanssarakentajille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jaksuista ja kommentistasi! On tämä kyllä jännä puuhamaa. Hurjalta kuulostaa tuo sinunkin proggiksesi, toivottavasti lopputulos palkitsee. Tämä itse raksavaihe ei tunnu mitään ”elämäni parasta aikaa” -tyyppisiä viboja jättävän.

      Poista

Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.

Kommenttisi julkaistaan tsekkauksen jälkeen. Älä siis huolestu, kun tekstisi ei heti näy. Arvostamme aktiivisuuttasi.