Kaupallinen yhteistyö: Termex-Selluvilla
Sydämestäni repeää aina yksi valtimo, sammio tai tampio, kun sataa rankasti. Vedet roiskuvat tonttimme täyttävien puumateriaalien päälle, joiden käyttötarkoituksista minulla ei ole aavistustakaan. Tiedän ainoastaan, että niistä rakentaisi pari synagogaa, purjelaivan ja kuusi laavua. Koristehirsi todettiin talvemmalla kelpokuntoiseksi, mutta nyt en ole uskaltanut sitä viime aikoina kurkkia. Pidän sormia ristissä pernaa myöten, että se on yhä enemmän koriste- kuin rumistehirsi.
Mutta taas tontilla tapahtui - itse asiassa aika montakin kuutiollista. Olimme taannoin pähkäilleet eristeiden kanssa: hirsitaloon on toki monta eristevaihtoehtoa, joista esim. märkä lasivilla on perinteinen klassikko. Pähkäilimme vaihtoehtojen ja hinta-laatusuhteen välillä, mutta kaikkia vaihtoehtoja yhdisti niiden puukuitupohjaisuus. Lopulta valintamme osui - rumpujen pärinää - Termex-Selluvillaan.
 |
| Kotimme oli kalsean kaikuisa, ennen kuin sinne puhallettiin akustiikkaa. |
Kanttorinrouva sieltä töysäläisestä nuohousluukusta tahtoo tietää, miksi juuri Termex, kun Usko-vainaan kesämökissä vanhat kalsarit ja miestenlehdet eristivät ihan hyvin. No siksi rouva, että selluvilla on piiiiitkään käytettyä, perinnerakentajien(kin) hyväksymää ja kosteutta tasaavaa. Eli jos kastuu, niin kuivuu sano rantojen mies, kun alleen laski.
Näyttääpä paketin kyljessä lukevan myös M1-päästöluokka, mikä näin maallikolle tarkoittaa, että tämän läheisyydessä on turvallisempaa hengitellä kuin esim. asbestipurkutyömaalla. Kun hirsitalojen yhteydessä keuhkotaan (sic!) sisäilmasta, niin hyvähän se on eristeidenkin olla samassa linjassa.
“Vanhat kalsarit ja miestenlehdet.”
Aloitimme puhalluksen valmistelun liian myöhään hieman ennen puhalluspäivää putsailemalla alapohjat kaikesta röynästä, höskästä ja nyypästä. Vaikka periaatteessa 50 sentin syvyiseen selluvillahautaan olisikin tehnyt mieli piilotella vaikka mitä, on kuitenkin kiva ajatella, ettei tuossa harmaassa hötössä ole mitään sinne kuulumatonta. Siispä rikkalapio rokkasi ja raksaimuri rutkutti, kun perheenä putsasimme vasojen välejä. Entisessä elämässä laatuaika perheen kanssa olisi tarkoittanut leffaa, irtokarkkeja ja/tai Hop/Lopia, nyt se on tätä. Niin tätä.
 |
| Siellä jossain pilkottaa talomme, josta voi hyvällä säkällä vielä joskus ehkä tulla jopa kotimme. |
Mutta hyvä tuli, vaikka itse lapset hommiin pakotinkin. Poikamme Nonstoppolos ja tyttäremme Perintörinsessa olivat toimeliaina ja vaikka ajoittain juuttuivatkin hulevesiviemäreihin tai painumavaroihin, lopputulos oli erinomaisen siisti.
Tuli torstai ja Movenor. Kun töiden jälkeen palailin tontin kautta kotiin, talossa ja piharakennuksessa odotti melkoinen fluffaflöffa. Höttöiset selluvillamainingit kohoilivat kuin kolmossivun tytön povi ihanalla kahdeksankytluvulla (kaverit on kertoneet). Ja nimenomaan kohoili; en ollut tajunnut, että kun villaa puhalletaan, sitä puhalletaan reippaasti yli lattiavasojen, minkä jälkeen se painellaan tiiviimmäksi. Isot pojat kutsuvat tätä nimellä ylitäyttö. Ja kuten arvon lukija arvaa, en ollut ihan tajunnut sitäkään, kuka sen painelee. Ja kuten arvon lukija arvaa, niin me itte. Näin jälkeenpäin asia oli ihan selvä, mutta amatöörinä en tätä hoksannut.
 |
| On niin pehmiää ja pörhiää, että on pakko puhua Pohjanmaan murretta, koska son perkeles rakkauren kieli. |
Otetaan tästä pieni poikkeama torstai-iltaan. Poikamme Nonstoppolos tuli harrastuksistaan kotiin iltakahdeksan maissa ja väitti nähneensä isovanhempansa. Harhainen lapsiparka. Isovanhemmat kun asuvat länsirannikolla 400 kilometrin päässä. Mutta siinä se sikiö intti ja intti, joten Seija Ala-Kautta laittoi piruuttaan äidilleen viestin, jossa sanottiin “Teidät on nähty”. Jos olisivat olleet todellakin täällä, olisivat tajunneet jääneensä kiinni. Jos taas olisivat jossain Isonkyrön proteesi- ja kotijuustomessuilla, olisivat ajatelleet tyttärensä siteeraavan Tommy Hellsteniä.
Anoppi / mummi / puolison äiti soitti. Ja kyllä, olivat parinsadan metrin päässä kämpiltämme hotellissa. Hupaisa ylläri, jonka huolestuttavan tarkkasilmäinen poikamme romutti.
“Fluffaflöffa”
Saatiinpahan Termexin tömppäysavuksi pohjoisen pallonpuoliskon kovin ja osaavin remppamies - lasten moffa. Kun homma alkoi sujua, se sujuikin aika mukavaa vauhtia. Movenor-puhallusfirman ohjeilla “hiihtelin” eli laahasin jalkojani lattiavasoja pitkin, jolloin kengät työnsivät ylimääräisen Termexin sivuun vasojen päältä. Tämän kun toisti pariin otteeseen ja tömppäsi selluvillaa samalla vasojen väliin, lopputuloksesta tuli suht kelpo.
 |
| Moffa näyttää mallia, miten tanssitaan runsorilaista tömppähumppaa. |
 |
| Nonstoppolos tamppaa oman huoneensa nurkkaa. Sinne tulee kuulemma banaanipuu, marsufarmi ja kendamateline. |
Ideaalitilanteessa Termex olisi lattiavasojen tasalla reunoilla ja keskellä hieman koholla. Amatöörirakentajanperheen Termex-tutkielmat olivat välillä kubistisempia, välillä minimalistisempia, mutta uskoisin silti niiden olleen kelvompia kuin espanjalaistädin restauroima fresko.
Pölyä piisasi aika hyvin. Pari vuotta sitten maskin käyttö työhommissa olisi ollut tuttua lähinnä kirurgeille ja kujamurhaajille. Nyt sen sijaan maski sujahti naamalle kuin lukitsematon jopo pakettiautoon. Loppuillasta olimmekin naamoiltamme melkoisen harmaita, eikä syynä ollut (tällä kertaa) anopin tuoma Boston-pulla.
 |
| Valonsädettä pitkin saapuu Seija Ala-kautta, kuumin raksabeibe ikänä. Taas piti kirjoottaa Pohjanmaan murretta. |
Selluvilla on jännää kamaa: siihen tekisi mieli sukeltaa. Se näyttää kiinteämmältä kuin onkaan, ihan kuin beba kosmetiikkamainoksessa. Ja kyllähän siihen lähes kaikki meistä vuorollaan jalallaan humpsahtivatkin. Äänimaiseman muutosta eristeiden myötä tuli testattua myös erinäisiä kirosanoja kajauttelemalla (Mutsis oli covid-19 kun sua teki! Voi karanteeni! Tuhannen tulimmaista sieraimenhoonaajaa).
“Loppuillasta olimme naamoiltamme melkoisen harmaita.”
Tömppäämisen deadline oli sunnuntai-illassa ja siihen päästiin. Jostain syystä puolisoni Seija Ala-Kautta oli sitä mieltä, että Termex-Selluvillan harmaannuttama tukkani oli seksy, joten Kodotus saattaa jatkaa n. yhdeksän kuukauden kuluttua vauvablogina. Lapsi saa nimet, jotka kaikki päättyvät x-kirjaimeen. Samaan kirjaimeen muuten päättyy myös se toiminta, jonka seurauksena lapset saavat alkunsa. Ja Termex.
 |
| Olen mieluusti harmaa pantteri, jos sillä saa punahaalarisia puumia. |
“Höttöiset selluvillamainingit kohoilivat kuin kolmossivun tytön povi ihanalla kahdeksankytluvulla.”
