Liuskekivien asennus - ihan(an) kamalaa

Tuli tuossa kolme vuotta täyteen tähän mörskään muutostamme. Se on pitkä aika. Niin pitkä, että luulisi kämpän olevan valmis. Vaan kun ei ole. Kaiken maailman kaiteita ja valoja puuttuu edelleen. Lopputarkastuksen deadline olisi kesällä 2025, mutta alan valmistautua anomaan lisäaikaa, ettei vaan tarttisi liikaa asioita edistää. Niinhän sitä sanotaan, että liialla kiireellä ei synny kuin IV-urakoitsijoita.

Jos jossain uskoisin olevani ihan hyvä, niin se on hankkiminen. Tämä ei päde talomme tekijöihin, joiden hankkimisessa olen kerta toisensa jälkeen mokannut. Sen sijaan jos tarvitaan lippalakkia, Rick Riordanin kirjoja, mandoliinia, hattarakonetta, haitaria tai mummopyörää, niin meikäläinen on sellaisia tontille roudannut erinomaiseen hintaan. Mutta siinä missä on maniskassa säästänyt markan, on toheloihin tekijöihin tuhlannut tonnin. 

“Liialla kiireellä ei synny kuin IV-urakoitsijoita.”

Liuskekivet löysin jo pari vuotta sitten. Sen jälkeen ne ovat vaihtaneet pihassa paikkaa useamman kerran ja venähtäneen välilevyn verran. Meidän liuskekivemme eivät ole mitään pergamentin paksuista laattaa, vaan kymmenenkin sentin paksuisia jöötejä, joilla voisi päällystää panssarivaunujen testilaboratorion lattian. Kestävät isältä pojanpojanpojanpojanpojanjne:lle. Mutta niin kestää kyllä niiden asentaminenkin.

Liuskekivet ensimmäisessä sijoituspaikassaan niihin aikoihin, kun keisari Augustukselta kävi käsky.

Liuskekivet seuraavassa sijoituspaikassaan, kun maatöiden tekijältä kävi käsky siirtää ne pois siltä paikalta, jossa ne olivat olleet siitä lähtien, kun keisari Augustukselta kävi käsky. Kevyttä hommaa, sanoi välilevy, kun titaaniin vaihtui.

Pihaurakoitsija otti pihaa tehdessään fiksusti huomioon liuskekiviemme paksuuden: mitä jöllimpi kivi, sen enemmän asennushiekkaakin on oltava. Hyvä näin, sillä onneksi kivien alta ei ole joutunut raapimaan mursketta, vaan hiekan paksuus on riittänyt. 

“Meidän liuskekivemme eivät ole mitään pergamentin paksuista laattaa, vaan kymmenenkin sentin paksuisia jöötejä.”

Nyt siellä kamikazelentäjä Kauppisen leski (yllättäen) tahtoo tietää, onko kivet nyt sitten asennettu. No kuulkaas Kauppiska, vastaus on kyllä ja ei. On kiviä asennettu ja on kiviä asentamatta. Niitä kun tuli meleko reipas satsi. Mutta millaista kiviä sitten on ollut asentaa? Pureudutaanpa projektiin väliotsikoiden avulla. Ensinnäkin asentaminen on ollut 

Hidasta

Jos kohtaan A tarvitaan katujyrän alle jääneen saksanpaimenkoiran kokoinen ja palttiarallaa Petteri Orpon pernan muotoinen liuskekivi, niin ensin etsitään kiveä. Nostellaan kiviä toisten kivien päältä, kannellaan potentiaalisimpia kiviä oikeaan kohtaan vain todetaksemme, että vääränmuotoinenhan se perkele on. Joku kivi olisi oikean muotoinen, mutta liian iso. Joku taas sopivan kokoinen, mutta väärän muotoinen. 

Näistä kivistä jokin saattaa olla juuri sopivan muotoinen ja kokoinen. Todennäköisesti tuo alin tuolla noiden painavimpien kivien alla.

Lopulta löytyy kelvollinen kivi, joka istuu riittävän hyvin kyseiseen kohtaan. Sitten aletaan kaivaa asennushiekkaa pois ja katsellaan, onko kiven alapuoli jostain kohtaa paksumpi ja/tai ohuempi. ja onhan se, koska kivi. Koetetaan saada pohja oikeaan syvyyteen ja muotoon. Laitetaan kivi paikalleen ja todetaan, että kivi on ihampaskasti ihankaikilla tavoilla. 

Kaivellaan lisää, sormiin tulee pieniä haavoja, koska hanskoja ei ole keksitty ja lopulta kivi tuntuisi istuvan suunnilleen oikeaan kohtaan ja korkoon. Sitten täytetään saumat hiekalla ja letkutetaan vettä saumoihin, jotta löysempi hiekkavelli hakeutuisi täyttämään kiven alla olevat kolot. Ja hakeutuuhan se sillä seurauksella, että nyt se halvatun möltti keikkuu. Kokeillaan, missä voisi olla keikunnan alku ja juuri, nostetaan kivi pois (27 kg) ja sirotellaan hiekkaa oletettuun ongelmakohtaan. Nyt kivi ei enää keiku, mutta nousee liian korkealle ympäröiviin kiviin nähden. 

“Katujyrän alle jääneen saksanpaimenkoiran kokoinen ja palttiarallaa Petteri Orpon pernan muotoinen liuskekivi”

Edellisen kappaleen voi lukea neljä-viisi kertaa, välillä voi korvata liian korkealla olevan kiven liian matalalla olevalla kivellä. Joskus lopulta kivi istahtaa paikalleen, joskus hermo menee ihan täysin ja joskus kivi (27 kg) lentää helevettiin ja sen mukana tunti turhaa työtä.

Seija mittaa, kiskoo, kaivaa, siirtää, kiroaa, kääntää, mallaa, ruopsuttaa, mäjäyttää ja priimaa pukkaa!

Puuilosta tuli parin tunnin hommien jälkeen kivimurhe.

Tämä nuija on kestänyt kivityön paineita pidempään.

Kaiken osaava puolisoni Seija Ala-Kautta aloitti tämän asennussouvin jo kesällä ja hoiti sitä hienosti. Itse olin siinä vaiheessa viilaamassa kynsiäni ja käsittelemässä niitä Anti Aging Nurturing Nail Polish Formulalla, joten en ehtinyt häntä auttamaan. Seijan jälkeen ja lisäksi toimeen tarttui poikamme Nonstoppolos, jonka tarmo ja taito saavat säännöllisesti minut pohtimaan isyystestin tekemistä. Homma siis eteni, kunnes tyssäsi. Aikaan oli joka tapauksessa saatu kulkureitti talolta piharakennukselle.

“Kivi (27 kg) lentää helevettiin ja sen mukana tunti turhaa työtä.”

Hidasta ei ole pelkästään asentaminen, sillä silloinhan sentään on päästy jo tositoimiin kuin renki juhannusyönä. Esimerkiksi kun seinän viereen piti saada reilun neliön kokoiselle läntille liuskekivet, niiden sommitteluun meni aikaa kolme tuntia. Ja siis yhtään kiveä en vielä tuossa ajassa kaivanut maahan, vaan ainoastaan kantelin, kokeilin, kääntelin ja kiroilin niitä sopiville kohdille. Kun lopulta sopivat kivet olivat löytäneet sopivat paikkansa, satoi ensilumet ja homma jäi (taas) pariksi viikoksi. Eli onhan tämä homma nyt ihan helvetin 

Raskasta

Jos oma lihaskunto on miinuksella ja raskain asia mitä omassa työssään joutuu käsittelemään on huoltajien wilma-viestit (joissa on kyllä välillä kestämistä), niin tällaiset isien syntien painoiset kivilaatat ovat kyllä nätisti sanottuna saatanallisperkeleellisen raskaita. Eikä siinä mitään, jos kivi pitäisi vain nostaa kasasta, kantaa paikalleen ja korkata kalja, mutta kun prosessikuvaus on sen kaltainen, mikä tuolla ylempänä on jo kerrottu, niin homma on hitauden lisäksi myös sangen raskasta.

Kahdeksan kiveä ja kolme tuntia kantelua, siirtelyä, kokeilua, kiroilua, valkkailua, lisää siirtelyä ja lisää kääntelyä. Mukaan ei ole laskettu varsinaiseen asentamiseen käytettyä aikaa. Eikä itkemiseen.

Kivien kantelun lisäksi kroppaa kuormittavat kaivaminen, kökkiminen ja konttiminen. Henkisellä puolella taas kyrpiminen ja kiroilu. Kivet ovat itsessään painavia kuin Villu-Piparin huoltajan argumentit, mutta siihen päälle niiden sommittelu vaatii tarkkuutta, jotta ne saisi sopivasti kohilleen ja korkoon niin laajemmassa kuvassa kuin viereisiinkin primadonniinkin verrattuna. Seija Ala-Kautta käytti vatupassina pitkää lautaa, minä taas perstuntumaa ja maailman likinäköisintiä silmämäärää. Kunhan apinan raivon nostattama pöly ensi keväänä on laskeutunut, tulee olemaan jännä nähdä, millaista topografiaa on tullut tehtyä. Veikkaan, että ihan Argentiinan pampaan ei ylletä, mutta kunhan oltaisiin maastonmuotojen suhteen edes lähempänä Suomen Lappia kuin Andeja. 

Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että kyllähän tässä tulee myös konkreettisia työn tuloksia. Vaikka hommaan on uponnut kymmeniä tunteja ja tuhansia perkeleitä, niin onhan tällainen liuskekiveys (jopa amatöörien tekemänä) ihan jäätävän

Upeaa

Siis katto itte:

Jos tässä kuvassa olisi valmis liuskekiveys ja se olisi upea, voisi sanoa vaikka että "kyllä se valmis liuskekiveys on upea!"

Kun ylempää kuvaa vertaa tähän, voi sentään todeta, että kyllä ennen oli kaikki paremmin.

Ihan sama, jos nyt johonkin kohtaan vähän kerääntyy vettä, tai kaikkialla ei ole ihan jokainen kulma samassa tasossa. Luonnonkivillä ei tähän hintaan nämä tekijät tämän parempaan pysty. Välillä jopa miettii, että vaikka kukaan ei olekaan kärsinyt koskaan yhtä paljon kuin me, tähän liuskekivitykseen uhrattu aika on sen väärtti.

“Kivien kantelun lisäksi kroppaa kuormittavat kaivaminen, kökkiminen ja konttiminen. Henkisellä puolella taas kyrpiminen ja kiroilu.”

Kiviä on vielä jäljellä jäätävästi, mutta se olennainen eli kahden talon kolmien portaiden välinen ala on nyt saatu suunnilleen katettua. Jos ei kaikkia kiviä jakseta asennella tai niille ei ole tarvetta, niin eiköhän noille joku omista asennuskyvyistään liian itsevarma idiootti ostajaksi löydy. Palkataan niillä rahoilla sitten seuraava surkea urakoitsija.

Kivi, kiven, kiveä, kivelle, kivestä, kivekseen, kiveksineenköhän.

Viisi vuotta sitten 2019

Vanhan ja jo maailmankartalta kadonneen kotimme tontin asemakaavamuutos meni vihdoin läpi, kun naapurien valitus hylättiin. 

https://kodotus.blogspot.com/2019/12/odottelu-ohi-kaavamuutos-meni-lapi.html

Neljä vuotta sitten 2020

Sähkömies (R.I.P.) ryhtyi hankalaksi ja siitä alkoi parin vuoden käsittely Kuluttajariitalautakunnassa, joka päättyi vastapuolen kuolemaan - meillä ei ollut osuutta asiaan, ellei aiheuttamaamme ****tusta lasketa. 

Talon seiniä nousi ja sitten taas laski, kun mittavirheen takia piti pätkä purkaa pois ja korvata uusilla hirsillä.

https://kodotus.blogspot.com/2020/12/taloa-kasataan-ja-taloa-puretaan.html

Kolme vuotta sitten 2021

IV-jesuiitat hoitivat tonttiaan samalla menestyksellä kuin aiemmin ja jälkeenkin. Oireita heidän suurimmasta mokastaan on luettavissa jo tästä postauksesta, mutta diagnosoin heidän sohlaamisensa tason nuorena optimistina tuolloin alakanttiin. 

Vesijohto jäätyi, muttei viimeistä kertaa, koska mitä siitäkin tulisi, jos ihminen oppisi virheistään. Eihän silloin kukaan jäisi IV-benediktiinin hommiin. 

Ja hupaisaa (todella joo, toim. huom.), että nurkista veti jo tuolloin, koska nurkista vetää edelleen. Hihi. 

https://kodotus.blogspot.com/2021/12/muuttotarkastus-lapi-vesijohto-jaassa.html

Kaksi vuotta sitten 2022

Vetoisat nurkat mainitaan ekassa virkkeessä. Meillähän on tässä kantava teema. 

Elimme pompsahtaneiden sähkönhintojen ja sähköyhtiöiden piiiitkien riistosopimusten kulta-aikaa. Me selvisimme tämän kriisin läpi hyvin pienillä vaurioilla, mutta joillain taitaa vasta nyt olla parinkymmenen sentin kilowattituntihintaiset määräaikaiset sopimukset katkolla. Siinä saatiin rahastettua pitkään ihmisten hädissään tekemillä ratkaisuilla. 

https://kodotus.blogspot.com/2022/11/tuli-ja-sahko-avainasemassa.html

Vuosi sitten 2023

Kooma

“Tuli tuossa kolme vuotta täyteen tähän mörskään muutostamme. Se on pitkä aika.”