Muuttotarkastus läpi - vesijohto jäässä

Rumpujen pärinää: me asumme nyt talossamme ihan luvan kanssa. Muuttotarkastus saatiin kolmannella yrittämällä järjestymään ja se meni suht heittämällä läpi. Terassin oven edessä oleva rako pitäisi peittää, jottei nilkka nyssähdä terassista läpi. Ihan ymmärrettävää. Muuten kaikki oli niin jees kuin tällä hetkellä voi olettaakin. Eli kaikki kesken, mutta vesi tulee ja kakka menee, laminoitu talonumero näkyy, palohälyttimet ja kaiteet on, roskikset tyhjätään ja sähköistä oli pöytäkirja. 

Seija Ala-Kautta hoiti muuttotarkastusemännöinnin ihan samalla loistavuudella kuin KVV-IV-tarkastuksenkin. Tällä kertaa kukaan ei edes sammuttanut talomme lämmitystä. 

Vihdoinkin lämmintä. Eiku kuumaa. 

Lämmityksestä puheen ollen: talossamme oli viileää sen jälkeenkin, kun lämmityksen piti toimia. Etenkin keittiö-olohuoneessa on saanut olla aina vähintään seksyä fleeceä päällä. Tuvan lämpö tulee varastossa sijaitsevan jakotukin kautta, ei siis sen, jonne menevässä johdossa on naula. Amatööriputkimiehen aivoillani pähkäilin, että jakotukille tarttis varmaan jotain tehrä. Soitto Aksulle, Maailman Kovimmalle Rumpali-LVI-suunnittelijalle (MaiKolRuLvi) ja hänen avustuksellaan ruuvailin termostaatit helkuttaan, joka on Kalkuttan esikartano. 

Sähkömiehen logiikan mukaan vähemmän on enemmän ja vinot pistorasiat ovat tosi boho. Tai ainakin oho.

Ja katso, seuraavana aamuna lattian lämpö täytti keittiömme suloisella hunajalla ääriä myöten. Itse asiassa sen verran suloiselle oli maalämpöpumpun lämpökäyrää vedetty lämmön puutteessa, että talossa todella tarkeni; olkkarin sinänsä turha termostaatti näytti huoneessa olevan 25 astetta. Tätä tosin kompensoi tehokkaasti talon nurkat, joista ainakin toistaiseksi puhaltaa aika reippaasti kylmää ilmaa sisään. Mikään tiiveysihme kotimme ei ole. Sille tarttis siis myös jotain tehrä.

Vesijohto jäässä

Jotain tartti aika akuutisti tehrä myös piharakennuksen jäätyneelle vesijohdolle. Pitkään siinä menikin, ihan kolme viikkoa ehdittiin kotona asua. Kovat pakkaset ja siihen päälle vielä kunnon tuuli olivat päässeet jäähdyttämään piharakennukseen maasta nousevaa vesijohtoa. Kun emme sitten olleet muistaneet yhtenä iltana käydä valuttamassa piharakennuksen hanoista vettä, seuraavana aamuna sitä ei enää valunutkaan. Näppärästi päivä oli sunnuntai ennen itsenäisyyspäivää. Uujea, vielä kaksi lisäpäivää aikaa vetää putkea juntturaan. 

“Vähintään seksyä fleeceä päällä.”

Kokeilin erinäisiä netin voodookikkoja, mutta ne eivät tepsineet. Pää hajosi ja päätin lähteä työpaikalleni laskemaan verenpainettani. Sillä välin Seija hälytti (jälleen) apuun Aksun, joka on myös Jäätyneiden Putkien Ihmemies Kuulkaas Kyllä (JäPIKKä). Ja sulivathan ne putket. Maatöiden yhteydessä oli piharakennuksen kylmävesiputken yhteyteen sujutettu lämmityskaapeli, joten Aksu kytki sen ja lämpimän veden kiertovesipumpunkin teknisessä tilassa, jossa on muuten teknistä, muttei pistorasioita. Vaikuttavaa työtä, vai mitä:

Picasso meets Duchamps funktionalismin hengessä.

Itsenäisyyspäivän jälkeen teinkin reippaana poikana pikavisiitin Puuiloon, josta nappasin mukaan lämmityskaapelin tonttijohdolle, joka myös on vaarassa jäätyä, jos kotona ei hetkeen ole ketään laskemassa vettä hanasta. Kaupunkimme vesihuolto oli taas melkoisen tikkana ajan tasalla ja reilut 12 tuntia työtilauksesta he asensivat 6 metriä lämmityskaapelia tonttijohdon sisään. Olin osannut ostaa jopa oikeanlaisen paineläpivientiventtiilinkin. En oikeasti tiennyt asiasta sen enempää, mutta se oli pussissa lämmityskaapelien vieressä, joten otin sen mukaan varmuuden vuoksi. Tai ostin ja ostin, toppatakin taskuun se sujahti. 

Pidempi pidettiin, lyhempi palautettiin. Samoin tehtiin meidän lapsille. 

On siis ollut seesteiset alkuviikot. Ei kyllä kukaan ole kärsinyt yhtä paljon kuin me. 

Iivee viipyy

Viimeiset neljä viikkoa IV-firma on ollut tilaamaisillaan meille seinäventtiilejä. Kun niistä taas tuli puhetta, varmistin, että tuleehan niihin äänenvaimentimet. No ei ollut tulossa, vaikka tästä olin kyllä LVI-urakoitsijan edustajan kanssa puhunut. IV-matteukset kuitenkin husaavat hommassa alihankkijoina, joten eipä ollut tieto mennyt sinne. Itsenäisyyspäiväviikonlopun lauantaina laitoin jo melko harmistuneen viestin, jossa totesin, että hommien on oltava valmiit jouluksi. 

“Toppatakin taskuun se sujahti.”

Itsenäisyyspäivän jälkeen sain takaisin melko harmistuneen soiton, kun kuulemma 160-millisiä äänenvaimentimella varustettuja venttiilejä oli hankala tukusta löytää. Venttiilien tarve on toki ollut IV-markuksilla tiedossa jo kesäkuussa. Mutta olivat kuulemma tukkuun tulossa ihan näinä päivinä. Arvon lukija varmaankin arvaa, onko venttiilejä vielä “näinä päivinä” näkynyt seinissämme. Niinpä. 

Kunhan nämä legginssit ovat tuossa aukossa vielä jonkin aikaa, ne julistetaan suojelukohteeksi. IV-asentajien saamattomuuden monumentti.

Hormit ja harmit

IV-alisuoriut  -aliurakoitsijamme tekee päätyönsä nuohoamisen saralla. Päädyin pyytämään heiltä tarjouksen saunan kevythormista, koska ovat niitä kuulemma asennelleet useampia kymmeniä. Pari viikkoa pyynnöstä hormien hinnat sisältävä meili oli kuulemma jo sähköpostissa. Kolme viikkoa myöhemmin IV-päällikkö ei ollut vielä ehtinyt toimistolle tsekkaamaan meilejään. Neljä viikkoa myöhemmin (sen harmistuneen viestin jälkeen) hän sanoi tsekkaavansa meilit, kunhan pääsee toimistolle. Arvon lukija varmaankin arvaa, onko hormihemmomme  vielä “päässyt toimistolle”. Niinpä.

“Näinä päivinä.”

Jouluksi pitää päästä saunaan. Se on mielestäni kohtuullinen vaatimus, jos IV-hommat on aloitettu kesäkuun puolivälissä. Nimenomaan aloitettu, sillä niitä ei sitten ennen lokakuuta jatkettu. Tosin kuulemma olivat moneen otteeseen käyneet katsomassa raksalla ja kun seiniin ei ollut tehty reikiä, niin ei IV-hommiakaan voinut tehdä. Sitä eivät tosi muistaneet, että kesän IV-hormien asennuksen myöhästymisen vuoksi emme päässeet asentamaan lattiaa, ja lattian käsittelykin viivästyi, minkä vuoksi keittiön asennus myöhästyi, mistä johtuu myös koko projektin myöhästyminen. 

IV-joosefit ovat sen verran reiluja, etteivät laskuta ylimääräistä makuuhuoneisiin asennetuista sadesuihkuista.

Ja niitä sisäkattojen poistoventtiilejä - jotka olisi pitänyt asentaa jo kesällä, ei siis edelleenkään ole asennettu. Huoneisiin tiputtelee sekä tulpatuista että tulpattomista poistoputkista vettä. Oletan tämän johtuvan siitä, että koska ulkoseiniin ei ole asennettu korvausilmaventtiilejä, hormit puskevat ilmaa sisään sen sijaan että ne veisivät ilmaa ulos. Lautalattian sauma ei ihan tykännyt sille tippuneesta vedestä, vaan alkoi irvistellä. Suhteellisen säälittävää toimintaa. Varmaan meidänkin taholtamme.

“Jouluksi pitää päästä saunaan.”

Syvältä kuin maalämpö, sanon minä. Saatan joutua keskustelemaan LVI-urakoitsijan kanssa, onko tämä koko urakkahinnan veroista reippautta. 

Heippa klapit, moikka sähkö!

Kiitos IV-luukaksien, minua on alkanut pelottaa, ettemme pääse joulusaunaan. Vieraita on tulossa joulunviettoon 13, mutta mitäpä se nyt IV-johanneksia kiinnostaa. Paremmat rahat tulee vissiin muualta. Me olemme tässä(kin) jonkinlainen surkea sivukonttori, jossa käydään vähän askartelemassa, kun on pikkurahan puute. 

Meillä on kamojemme muuttamisessa sama periaate kuin IV-björnien asenteluissa: hitaasti, vähitellen ja pikkuhiljaa näinä päivinä.

Tarjousta saunan hormista ei siis meille saatu kaivettua konttorin sähköpostilaatikosta neljässä viikossa. Neljässä viikossa isompikin kelkka kääntyy. Meidän kelkkamme kääntyi kohti Narvin löylyvalmista kiuasta. 

Aloin pohtia kulunutta kuutta kuukautta evakossa ja saunattomissa kodeissa, jollainen tämäkin yhä on, kiitos IV-pontiusten. Puretussa (nyyh!) rintamamiestalossamme oli ihana kellarisauna puukiukaalla. Kiuas lähti mukaan, siihen hankittiin alusta ja tilattiin suojaseinät, jotka lopulta jopa saatiinkin. Ja olisihan se ihanaa kököttää lämmittämässä puukiuasta ja nauttia tulen rasahtelusta ja loimotuksesta. 

“Lautalattian sauma ei ihan tykännyt sille tippuneesta vedestä, vaan alkoi irvistellä.”

Mutta, mutta ja ehkä vielä kerran mutta. Minä kun voisin saunoa ihan helposti kolmekin kertaa päivässä, vaikka ihan kaikkeen muuhun en enää noin monesti pystykään. Puusaunan lämmittäminen kolmasti päivässä vaatisi kuitenkin vähintään pari TET-harjoittelijaa hommiin. Voikin siis olla, että meille tulee sähkökiuas ja minä muutan lauteille asumaan. Kaikki voittaa. 

Pystyttäjien varastamien hirsien muistomerkki. Meillä alkaa olla aika monumentaalinen tontti.

Viime viikollahan kerroin, miten pystyttäjät varastivat meiltä melko komean kasan hirrenpätkiä ja paloja, joilla olisi voinut paikata heidän väärin leikkaamansa oviaukon. Nyt kun hirsiä ei tähän hommaan ollut, timpurit näyttivät taitonsa ja tekivät minkä pystyivät sillä materiaalilla, jota pystyttäjät eivät olleet ehtineet meiltä varastaa. Kelpo työtä, joskaan ei silti paremman näköinen kuin jos pystyttäjät eivät olisi sössineet ja pöllineet.

Tehty mikä tehty

Mitä siis ovat ne ihmiskunnan suurimpien saavutusten joukkoon kohoavat urotyöt, joihin olemme viime aikoina yltäneet? No lähinnä Paxien kokoamista. Sen verran niissä on ollut hommaa, että Rio de Janeiron Kristus-patsas saatetaan korvata meidän kärsimyksiämme kuvastavalla Voi Ristus -patsaalla.

 Pari huomiota Paxeista:

- Ikean ohjeet ovat parempia kuin muilla. Siis oikeasti. Se hieromasauvan näköinen ukkeli siinä alussa saattaa hämätä, mutta nämä ohjeet ovat oikeasti sellaisia, että näitä osaavat tulkita jopa ne Citymarketin aulassa pyörivät sähkönmyyjäsällit. 

- Ikealta kamaa tulee tätä nykyä kuin emeritusprofessorilta virtsaa; harvoin ja tipoittain ja silloinkin jotain jää vielä varastoon. Kun aamusta tulee ilmoitus, että Testikel-kulmakaapin runkoa on tullut 28 kappaletta Vantaan Ikeaan, se tilataan verkkokaupasta saatana HETI! Puolen tunnin päästä ne ovat menneet jobbareille ja niitä kaupitellaan pitkin Alex Kivex kadun hämäriä porttikongeja. Kahden päivän päästä tulee sitten tekstari, että Ollon-lasihyllyä on 3 kappaletta hyllyssä. Sama homma. Toimi heti!

- Ikean hyllynkannattimet tuhoavat sormet. Ne ovat pieniä ja vittumaisia kuin kokoomusnuoret ja ne kuvittelevat, että isona niistä tulee Arne Jacobsenin Swan-tuoleja. 

- juuri kun luulet, että “nyt ne lapset siellä Kambodzhassa ovat unohtaneet yhden kilkkeen tästä ruuvipakkauksesta”, tuo kilke löytyykin jonkin vähän isomman sälppeen sisältä. Tarkkoja ovat. 

“Voi Ristus.”

Poikani suunnittelemaa sänkyä aletaan valmistaa Ikealle nimellä Perskarv.

Mitäs muuta? Nonstoppolosin huoneessa on sängylle aika niukasti tilaa sillä seinällä, jolle hän sen haluaisi. Tilaa on muutaman sentin yli kaksi metriä, joten poikamme otti kynän käteen ja luonnosteli parissa minuutissa sängyn suunnitelmat koulun veistotunnilla toteutettaviksi. Eipä koululla ollut tarjota puumatskuja sänkyä varten, mutta kai tämän joku artesaani voisi toteuttaa hintaan 1699€ plus alv. 

Vaihtoehtona olisi ostaa Ikean Utåker-sohvasänky, jossa on kaksi simppelia laveria päällekkäin. Toimii soffana ja sänkynä ja siitä löytyy tarvittaessa näppärä varavuode. Saattaisi tulla tarpeeseen, jos jouluna on vilinää, vilskettä, helinää helskettä pienten tiukujen. Ja varmaan ne IV-clausitkin ikkunan takana.

Snap, Crackle, Pop

Pakkasia pukkasi. Putkien jäätymisen lisäksi seinät alkoivat poksua toden teolla. Meillä kun on massiivihirsi, niin se halkeilee. Ja se on tosissaan halkeillut ja halkeilee jatkossakin. Ihan vaikuttavia railoja juoksee siellä täällä hirttä pitkin. Osa on tylsiä kuin kokoomusnuoret strategiaseminaarissa, osa taas namin näköisiä kuin fitnessmallit pikkujouluristeilyllä. Kuten nyt vaikkapa nämä:

Yllä Niqole-Jennique ja alla Hanimussuque-Beibeque.

Otin kuvat seinistä. Jos vaikka vuoden päästä vertaisi, kuinka paljon halkeamia on tullut. Ja ovatko IV-kyreniukset jo saaneet vaihdettua legginssit ja flanellipaidat seinissämme venttiileihin. En pidätä hengitystäni. Ainakaan vielä näinä päivinä.

“Me asumme nyt talossamme ihan luvan kanssa.”