Muuttotarkastus läpi - vesijohto jäässä

Rumpujen pärinää: me asumme nyt talossamme ihan luvan kanssa. Muuttotarkastus saatiin kolmannella yrittämällä järjestymään ja se meni suht heittämällä läpi. Terassin oven edessä oleva rako pitäisi peittää, jottei nilkka nyssähdä terassista läpi. Ihan ymmärrettävää. Muuten kaikki oli niin jees kuin tällä hetkellä voi olettaakin. Eli kaikki kesken, mutta vesi tulee ja kakka menee, laminoitu talonumero näkyy, palohälyttimet ja kaiteet on, roskikset tyhjätään ja sähköistä oli pöytäkirja. 

Seija Ala-Kautta hoiti muuttotarkastusemännöinnin ihan samalla loistavuudella kuin KVV-IV-tarkastuksenkin. Tällä kertaa kukaan ei edes sammuttanut talomme lämmitystä. 

Vihdoinkin lämmintä. Eiku kuumaa. 

Lämmityksestä puheen ollen: talossamme oli viileää sen jälkeenkin, kun lämmityksen piti toimia. Etenkin keittiö-olohuoneessa on saanut olla aina vähintään seksyä fleeceä päällä. Tuvan lämpö tulee varastossa sijaitsevan jakotukin kautta, ei siis sen, jonne menevässä johdossa on naula. Amatööriputkimiehen aivoillani pähkäilin, että jakotukille tarttis varmaan jotain tehrä. Soitto Aksulle, Maailman Kovimmalle Rumpali-LVI-suunnittelijalle (MaiKolRuLvi) ja hänen avustuksellaan ruuvailin termostaatit helkuttaan, joka on Kalkuttan esikartano. 

Sähkömiehen logiikan mukaan vähemmän on enemmän ja vinot pistorasiat ovat tosi boho. Tai ainakin oho.

Ja katso, seuraavana aamuna lattian lämpö täytti keittiömme suloisella hunajalla ääriä myöten. Itse asiassa sen verran suloiselle oli maalämpöpumpun lämpökäyrää vedetty lämmön puutteessa, että talossa todella tarkeni; olkkarin sinänsä turha termostaatti näytti huoneessa olevan 25 astetta. Tätä tosin kompensoi tehokkaasti talon nurkat, joista ainakin toistaiseksi puhaltaa aika reippaasti kylmää ilmaa sisään. Mikään tiiveysihme kotimme ei ole. Sille tarttis siis myös jotain tehrä.

Vesijohto jäässä

Jotain tartti aika akuutisti tehrä myös piharakennuksen jäätyneelle vesijohdolle. Pitkään siinä menikin, ihan kolme viikkoa ehdittiin kotona asua. Kovat pakkaset ja siihen päälle vielä kunnon tuuli olivat päässeet jäähdyttämään piharakennukseen maasta nousevaa vesijohtoa. Kun emme sitten olleet muistaneet yhtenä iltana käydä valuttamassa piharakennuksen hanoista vettä, seuraavana aamuna sitä ei enää valunutkaan. Näppärästi päivä oli sunnuntai ennen itsenäisyyspäivää. Uujea, vielä kaksi lisäpäivää aikaa vetää putkea juntturaan. 

“Vähintään seksyä fleeceä päällä.”

Kokeilin erinäisiä netin voodookikkoja, mutta ne eivät tepsineet. Pää hajosi ja päätin lähteä työpaikalleni laskemaan verenpainettani. Sillä välin Seija hälytti (jälleen) apuun Aksun, joka on myös Jäätyneiden Putkien Ihmemies Kuulkaas Kyllä (JäPIKKä). Ja sulivathan ne putket. Maatöiden yhteydessä oli piharakennuksen kylmävesiputken yhteyteen sujutettu lämmityskaapeli, joten Aksu kytki sen ja lämpimän veden kiertovesipumpunkin teknisessä tilassa, jossa on muuten teknistä, muttei pistorasioita. Vaikuttavaa työtä, vai mitä:

Picasso meets Duchamps funktionalismin hengessä.

Itsenäisyyspäivän jälkeen teinkin reippaana poikana pikavisiitin Puuiloon, josta nappasin mukaan lämmityskaapelin tonttijohdolle, joka myös on vaarassa jäätyä, jos kotona ei hetkeen ole ketään laskemassa vettä hanasta. Kaupunkimme vesihuolto oli taas melkoisen tikkana ajan tasalla ja reilut 12 tuntia työtilauksesta he asensivat 6 metriä lämmityskaapelia tonttijohdon sisään. Olin osannut ostaa jopa oikeanlaisen paineläpivientiventtiilinkin. En oikeasti tiennyt asiasta sen enempää, mutta se oli pussissa lämmityskaapelien vieressä, joten otin sen mukaan varmuuden vuoksi. Tai ostin ja ostin, toppatakin taskuun se sujahti. 

Pidempi pidettiin, lyhempi palautettiin. Samoin tehtiin meidän lapsille. 

On siis ollut seesteiset alkuviikot. Ei kyllä kukaan ole kärsinyt yhtä paljon kuin me. 

Iivee viipyy

Viimeiset neljä viikkoa IV-firma on ollut tilaamaisillaan meille seinäventtiilejä. Kun niistä taas tuli puhetta, varmistin, että tuleehan niihin äänenvaimentimet. No ei ollut tulossa, vaikka tästä olin kyllä LVI-urakoitsijan edustajan kanssa puhunut. IV-matteukset kuitenkin husaavat hommassa alihankkijoina, joten eipä ollut tieto mennyt sinne. Itsenäisyyspäiväviikonlopun lauantaina laitoin jo melko harmistuneen viestin, jossa totesin, että hommien on oltava valmiit jouluksi. 

“Toppatakin taskuun se sujahti.”

Itsenäisyyspäivän jälkeen sain takaisin melko harmistuneen soiton, kun kuulemma 160-millisiä äänenvaimentimella varustettuja venttiilejä oli hankala tukusta löytää. Venttiilien tarve on toki ollut IV-markuksilla tiedossa jo kesäkuussa. Mutta olivat kuulemma tukkuun tulossa ihan näinä päivinä. Arvon lukija varmaankin arvaa, onko venttiilejä vielä “näinä päivinä” näkynyt seinissämme. Niinpä. 

Kunhan nämä legginssit ovat tuossa aukossa vielä jonkin aikaa, ne julistetaan suojelukohteeksi. IV-asentajien saamattomuuden monumentti.

Hormit ja harmit

IV-alisuoriut  -aliurakoitsijamme tekee päätyönsä nuohoamisen saralla. Päädyin pyytämään heiltä tarjouksen saunan kevythormista, koska ovat niitä kuulemma asennelleet useampia kymmeniä. Pari viikkoa pyynnöstä hormien hinnat sisältävä meili oli kuulemma jo sähköpostissa. Kolme viikkoa myöhemmin IV-päällikkö ei ollut vielä ehtinyt toimistolle tsekkaamaan meilejään. Neljä viikkoa myöhemmin (sen harmistuneen viestin jälkeen) hän sanoi tsekkaavansa meilit, kunhan pääsee toimistolle. Arvon lukija varmaankin arvaa, onko hormihemmomme  vielä “päässyt toimistolle”. Niinpä.

“Näinä päivinä.”

Jouluksi pitää päästä saunaan. Se on mielestäni kohtuullinen vaatimus, jos IV-hommat on aloitettu kesäkuun puolivälissä. Nimenomaan aloitettu, sillä niitä ei sitten ennen lokakuuta jatkettu. Tosin kuulemma olivat moneen otteeseen käyneet katsomassa raksalla ja kun seiniin ei ollut tehty reikiä, niin ei IV-hommiakaan voinut tehdä. Sitä eivät tosi muistaneet, että kesän IV-hormien asennuksen myöhästymisen vuoksi emme päässeet asentamaan lattiaa, ja lattian käsittelykin viivästyi, minkä vuoksi keittiön asennus myöhästyi, mistä johtuu myös koko projektin myöhästyminen. 

IV-joosefit ovat sen verran reiluja, etteivät laskuta ylimääräistä makuuhuoneisiin asennetuista sadesuihkuista.

Ja niitä sisäkattojen poistoventtiilejä - jotka olisi pitänyt asentaa jo kesällä, ei siis edelleenkään ole asennettu. Huoneisiin tiputtelee sekä tulpatuista että tulpattomista poistoputkista vettä. Oletan tämän johtuvan siitä, että koska ulkoseiniin ei ole asennettu korvausilmaventtiilejä, hormit puskevat ilmaa sisään sen sijaan että ne veisivät ilmaa ulos. Lautalattian sauma ei ihan tykännyt sille tippuneesta vedestä, vaan alkoi irvistellä. Suhteellisen säälittävää toimintaa. Varmaan meidänkin taholtamme.

“Jouluksi pitää päästä saunaan.”

Syvältä kuin maalämpö, sanon minä. Saatan joutua keskustelemaan LVI-urakoitsijan kanssa, onko tämä koko urakkahinnan veroista reippautta. 

Heippa klapit, moikka sähkö!

Kiitos IV-luukaksien, minua on alkanut pelottaa, ettemme pääse joulusaunaan. Vieraita on tulossa joulunviettoon 13, mutta mitäpä se nyt IV-johanneksia kiinnostaa. Paremmat rahat tulee vissiin muualta. Me olemme tässä(kin) jonkinlainen surkea sivukonttori, jossa käydään vähän askartelemassa, kun on pikkurahan puute. 

Meillä on kamojemme muuttamisessa sama periaate kuin IV-björnien asenteluissa: hitaasti, vähitellen ja pikkuhiljaa näinä päivinä.

Tarjousta saunan hormista ei siis meille saatu kaivettua konttorin sähköpostilaatikosta neljässä viikossa. Neljässä viikossa isompikin kelkka kääntyy. Meidän kelkkamme kääntyi kohti Narvin löylyvalmista kiuasta. 

Aloin pohtia kulunutta kuutta kuukautta evakossa ja saunattomissa kodeissa, jollainen tämäkin yhä on, kiitos IV-pontiusten. Puretussa (nyyh!) rintamamiestalossamme oli ihana kellarisauna puukiukaalla. Kiuas lähti mukaan, siihen hankittiin alusta ja tilattiin suojaseinät, jotka lopulta jopa saatiinkin. Ja olisihan se ihanaa kököttää lämmittämässä puukiuasta ja nauttia tulen rasahtelusta ja loimotuksesta. 

“Lautalattian sauma ei ihan tykännyt sille tippuneesta vedestä, vaan alkoi irvistellä.”

Mutta, mutta ja ehkä vielä kerran mutta. Minä kun voisin saunoa ihan helposti kolmekin kertaa päivässä, vaikka ihan kaikkeen muuhun en enää noin monesti pystykään. Puusaunan lämmittäminen kolmasti päivässä vaatisi kuitenkin vähintään pari TET-harjoittelijaa hommiin. Voikin siis olla, että meille tulee sähkökiuas ja minä muutan lauteille asumaan. Kaikki voittaa. 

Pystyttäjien varastamien hirsien muistomerkki. Meillä alkaa olla aika monumentaalinen tontti.

Viime viikollahan kerroin, miten pystyttäjät varastivat meiltä melko komean kasan hirrenpätkiä ja paloja, joilla olisi voinut paikata heidän väärin leikkaamansa oviaukon. Nyt kun hirsiä ei tähän hommaan ollut, timpurit näyttivät taitonsa ja tekivät minkä pystyivät sillä materiaalilla, jota pystyttäjät eivät olleet ehtineet meiltä varastaa. Kelpo työtä, joskaan ei silti paremman näköinen kuin jos pystyttäjät eivät olisi sössineet ja pöllineet.

Tehty mikä tehty

Mitä siis ovat ne ihmiskunnan suurimpien saavutusten joukkoon kohoavat urotyöt, joihin olemme viime aikoina yltäneet? No lähinnä Paxien kokoamista. Sen verran niissä on ollut hommaa, että Rio de Janeiron Kristus-patsas saatetaan korvata meidän kärsimyksiämme kuvastavalla Voi Ristus -patsaalla.

 Pari huomiota Paxeista:

- Ikean ohjeet ovat parempia kuin muilla. Siis oikeasti. Se hieromasauvan näköinen ukkeli siinä alussa saattaa hämätä, mutta nämä ohjeet ovat oikeasti sellaisia, että näitä osaavat tulkita jopa ne Citymarketin aulassa pyörivät sähkönmyyjäsällit. 

- Ikealta kamaa tulee tätä nykyä kuin emeritusprofessorilta virtsaa; harvoin ja tipoittain ja silloinkin jotain jää vielä varastoon. Kun aamusta tulee ilmoitus, että Testikel-kulmakaapin runkoa on tullut 28 kappaletta Vantaan Ikeaan, se tilataan verkkokaupasta saatana HETI! Puolen tunnin päästä ne ovat menneet jobbareille ja niitä kaupitellaan pitkin Alex Kivex kadun hämäriä porttikongeja. Kahden päivän päästä tulee sitten tekstari, että Ollon-lasihyllyä on 3 kappaletta hyllyssä. Sama homma. Toimi heti!

- Ikean hyllynkannattimet tuhoavat sormet. Ne ovat pieniä ja vittumaisia kuin kokoomusnuoret ja ne kuvittelevat, että isona niistä tulee Arne Jacobsenin Swan-tuoleja. 

- juuri kun luulet, että “nyt ne lapset siellä Kambodzhassa ovat unohtaneet yhden kilkkeen tästä ruuvipakkauksesta”, tuo kilke löytyykin jonkin vähän isomman sälppeen sisältä. Tarkkoja ovat. 

“Voi Ristus.”

Poikani suunnittelemaa sänkyä aletaan valmistaa Ikealle nimellä Perskarv.

Mitäs muuta? Nonstoppolosin huoneessa on sängylle aika niukasti tilaa sillä seinällä, jolle hän sen haluaisi. Tilaa on muutaman sentin yli kaksi metriä, joten poikamme otti kynän käteen ja luonnosteli parissa minuutissa sängyn suunnitelmat koulun veistotunnilla toteutettaviksi. Eipä koululla ollut tarjota puumatskuja sänkyä varten, mutta kai tämän joku artesaani voisi toteuttaa hintaan 1699€ plus alv. 

Vaihtoehtona olisi ostaa Ikean Utåker-sohvasänky, jossa on kaksi simppelia laveria päällekkäin. Toimii soffana ja sänkynä ja siitä löytyy tarvittaessa näppärä varavuode. Saattaisi tulla tarpeeseen, jos jouluna on vilinää, vilskettä, helinää helskettä pienten tiukujen. Ja varmaan ne IV-clausitkin ikkunan takana.

Snap, Crackle, Pop

Pakkasia pukkasi. Putkien jäätymisen lisäksi seinät alkoivat poksua toden teolla. Meillä kun on massiivihirsi, niin se halkeilee. Ja se on tosissaan halkeillut ja halkeilee jatkossakin. Ihan vaikuttavia railoja juoksee siellä täällä hirttä pitkin. Osa on tylsiä kuin kokoomusnuoret strategiaseminaarissa, osa taas namin näköisiä kuin fitnessmallit pikkujouluristeilyllä. Kuten nyt vaikkapa nämä:

Yllä Niqole-Jennique ja alla Hanimussuque-Beibeque.

Otin kuvat seinistä. Jos vaikka vuoden päästä vertaisi, kuinka paljon halkeamia on tullut. Ja ovatko IV-kyreniukset jo saaneet vaihdettua legginssit ja flanellipaidat seinissämme venttiileihin. En pidätä hengitystäni. Ainakaan vielä näinä päivinä.

“Me asumme nyt talossamme ihan luvan kanssa.”

Valoa pimeässä - ja reikä putkessa

Meidänpäs lattialämmitysputkeen lyötiin kesällä naula, eikä ketään kiinnostanut. Lällällää!

Nyt tosin pitää heti oikaista yksi juttu: timpuria kiinnosti. Hän oli lyönyt naulan putkeen ja kertoi ja vaati, että putki pitää koeponnistaa ennen kuin lattiat lyödään umpeen. Paikalla oli lattialämmitysporukkaa, putkipuolen tyyppi sekä vastaava mestari. Miten kävi? Lattiat lyötiin umpeen, eikä kukaan tsekannut putkea. 

Nyt meillä on siis käyttökelvoton jakotukkien syöttöputki koivulautalattian alla. Ilmeisesti putken vedet tyrskähtivät suojaputkesta enimmäkseen kodinhoitohuoneen lattialle, joten kummempaa vesivahinkoa ei ole kaiketi syntynyt. Henkisiä vahinkoja sen sijaan kyllä; kun on sellainen olo, että kukaan ei suunnittele, valvo eikä johda, hyvinäkin päivinä vähintäänkin kyrpii. 

Ikkunasta heijastuvat poikabändin keulakuvien seksyt siluetit.

Homma ratkaistiin vetämällä uusi putki yläpohjan Termex-eristeissä teknisestä tilasta kodinhoitohuoneeseen. Sinänsä toimiva ratkaisu, mutta ongelmia voi tulla, jos putkeen jää / pääsee ilmaa, joka estää lämpimän veden virtaamisen jakotukille ja siitä eteenpäin lattialämmitysputkille. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä alakautta, eli vesieristeen, lattiavalun, eristeiden ja pohjalaudoituksen läpi, eristää putki ulkoilmassa ja nousta samaa reittiä takaisin kodinhoitohuoneeseen. Yläpohja oli iisimpi. Timpurin olisi ollut helpompi vetää putki yläpohjaan ennen kuin meille puhallettiin Termexit, mutta kun homma oli nyt aikataulutettu näin, niin melkoista höttökroolia timpuri sai yläpohjassa vedellä. 

“Kun on sellainen olo, että kukaan ei suunnittele, valvo eikä johda, hyvinäkin päivinä vähintäänkin kyrpii.”

Meillä siis oli hyvä systeemi. Nyt maksettiin ekstraa vähän huonommasta systeemistä. KVV-IV-valvoja ei whatsapp-viestiini ole ehtinyt reagoida. Pikkujuttu siis ilmeisesti. Vesivahingot on niin kasaria.

Koska blogini on täynnä narinaa, niin esitellään välillä myös arinaa.

Jahas - vahas

Lattiat on nyt vahattu olohuoneen puolikasta lukuunottamatta. Siinä tepsutellaan niin tiiviisti, että siihen ei vielä kannata vahoja vedellä. Vedetään sitten muuttopäivänä, niin tulee yö nukuttua sikeästi liuotinhuuruissa. Vahan värisävyn valinta onnistui: valkotammi-sävy vaalentaa juuri sopivan niukasti koivulautalattiaa. 

Vahaa vetelimme myös keittiön työtasoihin. Kun Osmo Colorin TopOil loppui, ostin näkymättömiin jääville pinnoille ihan pelkkää kylmäpuristettua pellavaöljyä. Se saattaa kuivua hieman pidempään, mutta onhan tässä nyt muuttoon vielä aikaa kolmisen vuotta. Työvalona vahaushommissa oli kaksi kännykän taskulamppua. Paremminkin olisi voinut varustautua. Kun vielä timpurikin vihjasi, että otsalampun kanssa ei ole kiva saumata kylppäreitä, haimme kompaktin raksavalonheittimen. 4000 lumenia on näköjään selvästi enemmän kuin kännykän valo. 

Ikean kylppärikalusteitakin oli aika näppärä koota kunnon valossa. Meni paremmin kuin aikoinaan saman firman pukkijalkojen kokoaminen: kolme osaa, meni puoli tuntia, meni väärin. Purin ja vedin teipillä kasaan. Tuohonkaan aikaan kukaan ei ollut koskaan kärsinyt yhtä paljon kuin minä.

Seija Ala-kautta koolaa ja tapittaa. Lopputuloksena syntyi vegaaniset vesiurut.

Ola! Valo!

Valoista puheenollen, meillä on nyt sellaisia. Tulimme Seija Ala-Kauttan kanssa piipahtamaan pimeässä talolle. Napsautin katkaisijaa ja eteisen kattovalo räpsähti valoksi pimeään. Napsautin keittiön puolelta ja keittiöön syttyi valot tuhannet. Tai no, kolme kattolediä siellä vasta paloi, mutta olihan se nyt siistiä, kun vielä himmenninkin pelitti. Vain se Marvin Gaye puuttui taustalta soimasta. Kun keittiö oli saanut vielä työtasotkin ja muutakin muotoaan, koin hetkellisen tunteen, että tästä voi vielä joskus tulla jollekin koti.  

Kolme valopistettä katossa olivat kokoaan suurempi juttu. Vähän kuin erotiikkaliike Vatikaanissa.

Kylppärin ja vessan laatoitus ovat samassa tilassa kuin entinen kolmossivun tyttö - silikoneja vailla. Laatoitusjälki on siistiä ja laatat ovat juuri sopivan selkeät ja eleettömät. Niiden ei kuulukaan kuvastaa sieluani, vessanpöntön sisältö hoitaa sen puolen. LVI-porukka päässee piakkoin kytkemään vesiä, joten odotan jo, milloin pääsen solauttamaan ensimmäisen norppani valkoiseen tuubaan. 

“Tästä voi vielä joskus tulla jollekin koti.”

Aika hötäkällä tässä joutuu välillä hankintoja hoitamaan. Timpuri oli saanut keittiön siihen kuntoon, että aikoi siirtyä kodinhoitohuoneen kimppuun. Sen jälkeen olisi vuorossa piharakennuksen keittiö. Sitä emme tosin olleet vielä edes tilanneet. Siispä autoon, kuuden jälkeen Ikeaan ja yllärislaagi, kun pääsimme suoraan keittiösuunnittelijan pakeille. Parikymmentä minuuttia veivausta - tämäkin kaiffari hallitsi hommansa suorastaan maagisesti - ja meillä oli keittiö. Olin siis suunnitellut sen pääpiiretittäin jo aiemmin, mutta on turvallisempi olo tsekata se loppuun livenä ammattilaisen kanssa. Kun vielä kaikkea kamaa oli Ikeassa varastossakin, maksoimme höskän ja aloimme odotella noutokutsua. Tse tse!

Hetki piti Ikean Bennyn hiirtä hinkata, kunnes sai toteutettua keittiöömme Tummeröven-tilaratkaisun.

Viikon hankinnat: suihkukaappi, ullakkoportaat, piharakennuksen keittiö, puuhellan arina, rättipatteri.

Viikon valvotut yöt: kyllä.

Viikon laskut: Andy McCoyllinen.

“Meidänpäs lattialämmitysputkeen lyötiin kesällä naula, eikä ketään kiinnostanut.”

PonttiSet-puulattia - puuta eikä muuta

Blogiyhteistyö - Jokisuu Works Oy / PonttiSet

Olemme tallustelleet aiemmassa kodissamme yli kymmenen vuotta koivulaudoista tehdyllä PonttiSet-puulattialla. Se ei ole puun näköistä vinyylikorkkia, eikä se ole laminaattia, eikä laattaa, eikä hydropuristettua polyeteenihybridiä. Se on niinku puuta ja sitten siinä on, öö, ei mitään muuta. Tai on sitä paikallaan pitämässä suunnilleen 5000 (oikeesti!) ruuvia. 

Mehän olemme oikein kerjäämällä kerjänneet vaikeuksia talomme suhteen. Piti saada teräspaaluperustus, puinen alapohja, painovoimainen ilmanvaihto, massiivikuusihirsi, lattialämmitys ja lopulla irtokarkkia. Tätä muistellessani aloin nyyhkyttää jo kohdassa teräspaalupe-. Aiemman kotimme paras ja parhaan näköinen lautalattia oli 2,8 senttiä paksu ja 12 senttiä leveä koivulautalattia, jonka olimme vahanneet. Ja vaikka uutta kämppää tehdäänkin, vanha konsti on tässä parempi kuin kaivinkoneen kauhallinen uusia. Eli ylläripylläri: uuteen taloomme tuli 2,8 senttiä paksu ja 12 senttiä leveä koivulautalattia. 

Mutta sehän on... Onko se? Kyllä se on! Lautalattia!

Rouva sieltä käsämäläisestä hulevesikaivosta kyselee, että mikä siinä lautalattiassa nyt oikein sitten on? Pitääkö sitä tässäkin tavoitella erikoisuuksia?

No kuulkaapa rouva: kun jalan alla on lähes kolme senttiä kestävää puuta, niin sitä saa aika paljon hakata legoilla, ennen kuin lattia on siinä kunnossa, että sitä ei saa enää hiomalla ja vahaamalla kuntoon. Ja välillä toki lapsetkin tekevät lattiaan jälkiä. Tiettyyn rajaan saakka lautalattiassa elämisen jäljet saavatkin näkyä, lommot ja skraidut kertovat siitä, että meillä on eletty. Elämisen jäljillä en kuitenkaan tarkoita aiemman keittiömme lattiaa, joka näytti kuin akne olisi saanut äpärälapsen perunapellon kanssa. Tämänkin lattian olisi voinut toki hioa uudenveroiseksi, mutta ai niin, meidän talommehan purettiin.

Tässä lautalattia-aiheisessa blogipostauksessa on aika paljon kuvia lautalattiasta ja / tai lattialaudasta.

Vanhan talomme yläkerrassa meillä oli PonttiSet-lautaa kapeampana. Rintamamiestalojen lattialaudat ovat perinteisesti olleet suht kapeat ja mekin aikoinaan ajattelimme vähän säästää ja teimme lattiat 2,8 x 9,5 -senttisestä laudasta. Kivoja nekin, mutta omaan silmäämme tuo 12-senttinen lauta on optimaalisessa kohdassa näyttävyyden ja hinnan suhteen. Vähän kuin Beyoncé Tokmannin kassalla. Emme siis ruvenneet valkkailemaan uuteen taloon erilevyisiä lautoja eri tiloihin, vaan vedettiin samalla leveydellä kaikki huoneet. 

“Ylläripylläri: uuteen taloomme tuli 2,8 senttiä paksu ja 12 senttiä leveä koivulautalattia.”

Ai juu, sittenhän oli vielä päätettävänä, saako puussa olla oksaa enämpi vai vähempi. Vähän ehkä toistan itseäni, mutta edellisessä kodissamme lattialautojen laatu oli ns. oksakoivua. Terävimmät kynät tässä penaalissa pystyvät jo päättelemään, että laatu oli sitä oksaisempaa versiota. Kivan elävää ja vähän halvempaa. 

Tässä on lähikuva oksankohdasta. Tulee tiäkkö sillai kivan luonnollinen fiilis. Niinku autenttisen retro. Ihan oikeesti tää on kuva oksankohdasta. Ihan sama, mitä kuvittelet. Törkimys.

Periaatteessa hieman kutkutti kyllä vetää elämä vielä prameammaksi ja ottaa 14,5-senttiä leveää lautaa, mutta sitten todettiin, ettei tässä nyt viitsi omaa varallisuuttaan ihan liian kovaan ääneen huudella. Taloudellisten syiden lisäksi tähän vaikuttivat myös käytännön syyt: mitä leveämpi lauta, sen isommat raot lautojen väleihin saattaa kuivalla talvikaudella ilmestyä.  

Lautalattian ja lattialämmityksen kanssa painiskelimme aika pitkään. Lähes loppuun saakka koetimme saada taloon patterit, mutta ne vaan olisivat tulleet ihan tautisen paljon kalliimmiksi. Niinku sillai ulkoporealtaallisen kalliimmiksi. Optimaalisin vaihtoehto lautalattia ei lattialämmityksen kanssa ole, mutta ihan kelpo silti. Lauta blokkaa lattian alta tulevaa lämpöä hieman enemmän kuin parkettilaminaattilaattavinyyli, mutta ei niin paljon, että minua kiinnostaisi tipan vertaa. Vähän lisää höpinää tötteröön maalämpöpumpusta, niin sokeroidut sorkkani tarkenevat permannolla töpsöttää. 

Ei yksi pino lautalattiaa tee - vanha kyyjärveläinen sananlasku.

Olin amatöörin tuurilla mitoittanut tilaamani lautamäärän aika tiukille: lautaa jäi yli suunnilleen yksi sylyksellinen. Plussaa siitä, että tehtaalta laitettiin viime tipassa vähän ekstralautaa pakettiin. Se tuli tarpeeseen. Hukkapätkiähän PonttiSet-laudoista ei paljon tule, kun ne ovat sekä sivulta että päädystä pontattuja - uudella laudalla voi jatkaa siitä, mihin edellinen loppuu. Plussaa jakelen muutenkin mieluusti PonttiSet-lautojemme valmistajan, Jokisuu Worksin suuntaan: laudat tulivat hyvin pakattuina ja saimme ne vieläpä kelmutettuina pienempiin nippuihin. Ja olihan sitä lautaa aika paljon. Paino sanalla välilevyn pullistuma. 

“Vähän lisää höpinää tötteröön maalämpöpumpusta.”

Ihan Glorian koti -tasoisia kuvia lattiasta ei ole vielä tarjota, koska sen päällä on vaneria, pahvia, pölyä ja ties mitä tiptaptiptaptipetipetiptap-tyyppistä tontun töppösenjälkeä. Sieluni silmillä näen kuitenkin melkoisen vaikuttavan puulattian, jolla jonain päivänä uskaltaa tassutella jopa paljain jaloin. Veikkaan vuotta 2029, jos nyt laitetaan töpinäksi. Ihaninta lattiassa on tällä hetkellä se, ettei tarvitse varoa askeliaan lämmönluovutuslevyjen päällä. Niiden väleissä taiteileminen on ollut välillä melkoista jokamiesluokan Joutsenlampea. 

Otetaas hei tähän väliin sellanen kepee välikuva lautalattiasta. Ja laitetaan siihen vielä pikkasen lattialautaakin.

Lautalattiaa asennettaessa on olennaista lattialaudan kuivuus: kun talvikaudella (hihi, oli ne lumityöt vaan ihania)  lämmin vesi alkaa kiertää lattian alla (putkissa toivottavasti), se kuivattaa lautoja. Ja kun lauta kuivuu, se kutistuu. Ja kun se kutistuu (siis lauta, huom.), lautojen väliin saattaapi tulla rakoja. Mitä leveämpää lautaa, sitä suurempia rakoja saattaa ilmaantua. Mutta nyt ei siis puhuta mistään sellaisista raoista, joihin hulahtavat kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. 

Taka-alalla timpurit, etualalla lautalattia - kuka olisi arvannut?

Oma kokemukseni aiemmasta talostamme oli, että 12-senttisestä laudasta tehtyyn lattialämmityksettömään (hieno sana) lattiaan ei ilmaantunut minkäänlaista rakoa. Ja jos nyt jotain rakoa lattialämmityksen myötä tulee, niin saatamme selvitä. Pitää vain ajatella, että Donald Trumpilla on vielä vaikeampaa. Kymmenen vuoden päästä lattian voi hioa ja kahdenkymmenen vuoden päästä siitä voi rakennella minulle arkun. 

Nythän ei ole todellakaan ollut optimaalinen aika laittaa lautaa lattiaan: ulkona on syksy, syksy on märkä, märkä ei hyvä, mutta nyt ne vaan oli asennettava. Aika näyttää, tuleeko kuivemmilla säillä rakoja lautojen väleihin. Ihasama. Hyvältä tuo saa luvan näyttää silloinkin. Lattian asentamista helpotti mukana tullut PonttiSet-työkalu - sorkkaraudan, ratakiskon ja moukarin rakkauslapsi, jonka avulla timpurit saivat paukutettua laudat tiukasti kiinni hieman vähemmän epäergonomisessa työasennossa. 

PonttiSet-työkalu kuvassa kolmas vasemmalta. Sen alla on - aivan oikein, rouva hyvä - lautalattiaa.

Aiemmassa kodissamme (sieltä se taas tuli) olimme käsitelleet lattiat värittömällä puuvahalla. Tällä kertaa ajattelimme lirvauttaa sekaan pikkuisen valkoista. Ihan vaan sen verran, että koivun luontainen kellastuminen taittuisi. Meidän talossamme ainoa keltainen olen minä, ja sekin johtuu hepatiitista (A-, B-, C-, lintu- ja sika-). 

“PonttiSet-työkalu - sorkkaraudan, ratakiskon ja moukarin rakkauslapsi”

Vahaaminenkin on tehtävä ihan lähiaikoina, kunhan kesäkuusta saakka viivytellyt IV-asentaja saa oman hommansa tehtyä. Hän jätti kesäkuussa tulematta, kun oli liian kuuma tehdä hommia. Nyt hellejakso alkaisi vissiin olla ohi. Tämä IV-ukkelin töppelöiminen nyt vaan omalta osaltaan hidasti taas projektin etenemistä ja lisäsi stressiä. Voi kun olisi tajuttu palkata joku sellainen henkilö, jonka tehtävä olisi suunnitella, aikatauluttaa, valvoa ja johtaa työtä. Mutta sellaista ei kai rakennusprojektiin ryhtyviltä laissa edellytetä.

Putkessa on reikä, oi Eikka, oi Eikka. Putkessa on reikä, oi Eikkani mun!

Ai niin, timpurimme surautti ruuvin lattialämmitysputkeen. Kuului PSSSSSSSSHHHHHHH!!! ja paineet putkesta katosivat kuin IV-asentaja helteellä. Tämä on kai yhtä perinteinen kepponen kuin kaataa sokeria bensatankkiin. Jotenkin vain stressi ja väsymys ovat sitä luokkaa, että lähinnä totesin asian. Laitoin meiliä maalämpöfirmaan ja he fiksaavat reiän, kun tulevat asentamaan maalämpöpumppua. Saatiin sentään edes yksi takaisku tähänkin projektiin, koska kellään ei koskaan eikä missään ole ollut yhtä helppoa kuin meillä.

Lattiat hiotaan lähipäivinä, minkä jälkeen vahaamme ne. Samaa efektiähän tässä kauhulla odottelen kuin edellistenkin PonttiSet-lautalattioidemme kanssa: milloin tulee se ensimmäinen naarmu tai klommo. Se riipaisee kuin Tauskin feat. Virpi Kätkä Haavemaa. Seuraavat tuhat skrubua eivät sitten enää tunnukaan missään ja matsku sen kuin muuttuu uskottavamman näköiseksi. Vähän kuin minä, kun huomasin aamulla ensimmäisen rintakarvani. Illalla se kuihtui pois. 

“Lautalattia!”

* tuotteesta (siis niistä lattialaudoista) saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan. Mainitsinko jo lattialaudat? Entä lautalattian?

Lattia - lämmitys menee putkeen

Jos meille olisi tullut peruspakettitalo, moni asia olisi ollut helpompaa: tekijät ja kamat olisivat tulleet yhdeltä luukulta, hommat olisi aikataulutettu kunnolla ja tekijät olisivat noudattaneet aikatauluja. Nyt piha on täynnä materiaaleja, joista emme tiedä, tulevatko ne vielä jonnekin. On tekijöitä, jotka näkevät uhkia ja ongelmia, kun pitäisi tehdä omaa työtään. Ja on pystyttäjäfirma, joka ehkä tulee tontille taas juhannuksen jälkeen, sillä “eihän siellä nyt kannata jotain yhtä pikkuhommaa käydä tekemässä kerralla”. 

Onneksi on myös kivoja, osaavia ja hyviä tekijöitä. Näistä mainittakoon sekä timpurimme että heidän sijaisensa. Myös lattialämmityksen suunnittelu ja asennus ovat onneksemme sujuneet ongelmitta. 

Keravan luonnontieteellisen museon kokoelman helmi: suursmurffin sulkijalihas.

Mehän haikailimme (liiankin) pitkään patterilämmityksen perään. Lattialämmitys olisi ollut helpompi valita jonkin muun kuin koivulautalattian seuraksi. Mutku me haluttiin koivulautalattia. Me haluttiin aika paljon muutakin, mutta ilman änkyröiviä tekijöitä oltaisiin kyllä pärjätty. 

Lattialämmityksen kiertovesi lämpiää maalämmöllä. Tämän paketin meille toimittaa Tom Allen Senera. Mehän remppasimme nyt jo purettua rintamamiestaloamme vuosia ja vuosia. Kun öljy loppui ylläripyllärinä viidettä kertaa ja kotiin tullessamme talossa oli kuusi (6) astetta, päädyimme vaihtamaan maalämpöön. Toki taustalla oli muitakin syitä kuin oma täydellinen kykenemättömyytemme. (Jo) tuolloin muistan nielleeni kieltäni eri maalämpöfirmojen tarjouksia lukiessani. 

“Onneksi on myös kivoja, osaavia ja hyviä tekijöitä.”

Eräs firma oli ehkä hieman edullisempi kuin muut, mutta koska “asiakkaan on porattava sokkeliin 45 asteen kulmassa kulkeva 160 mm reikä ja asennettava valmiiksi kikkelilaippa jousikvartetin säestyksellä sekä kylmähitsattava kardaaninesteen suojaputkelle persehikisammio, joka on timanttihiottu 4,37 mikrometrin välyksellä”, emme päätyneet tähän toimittajaan. 

Liioittelin hieman. Olisi se välys saanut olla 4,38. 

Varaudun jo raksaprojektin loppumiseen kuuden vuoden sisällä ja alan viedä blogia pikkuhiljaa fetissien suuntaan. Tässä esimakua sandaaleista, pölyisistä varpaista ja alumiinista kiihottuville. 

Mutta jos haluan maalämmön, annan mieluusti ammattilaisten sen toteuttaa. Tom Allen Senera (kavereiden kesken TAS) teki asian helpoimmaksi. Sama tilanne oli tässä nykyisessä roskispalossamme: sekä suunnittelu että työt Tom Allen Seneran kanssa ovat edenneet mutkattomasti, eikä edelleenkään ole persehikisammion perään huudeltu. Siksi.

Kävimme imuroimassa Termexin päälle laitetut pahvit, jotta lämmönluovutuslevyjen alle jäisi mahdollisimman vähän sköndeä, sössää ja rössöä. Yhtäkkiä raksaimuri lakkasi toimimasta. Sähköt menivät. Koetin katsella sulaketaulua, mutta se vain irvisti minulle. Soitto naapurille mökille, saadaanko lainata heidän autokatoksensa pistorasiasta sähköä ja imurointi jatkui. Seuraavana päivänä mainitsin sähkärille ongelmasta, mutta ongelma olikin korjaantunut. Lupaavaa. Joko meillä on ongelmia raksaimurissa tai talon sähköissä. 

“Kikkelilaippa jousikvartetin säestyksellä.”

Myös timpurien kamat piti siirtää. Timpurithan siirsivät itsensä Suomenlahden toiselle puolelle jo huhtikuussa, mutta kamat jäivät panttivangiksi. Nyt Viron suunnalta on kuulunut sen verran vahvaa vetoomusta maahanpääsyn puolesta, että toivoa jälleenäkemiselle alkaa taas jo pilkottaa. En vielä vuosi sitten tiennyt, kuinka kovasti tulisin ikävöimään virolaista miestä.

Nämä eivät ole enää täällä, vaan toisaalla, kuten myös ne siellä, jotka eivät ole enää täällä, paitsi ehkä taas pian.

Mutta ne kamat - oli sirkkeliä, smirggeliä ja sniggerssiä. Talvikumisaappaatkin oli, koska pian on taas juhannus. Tontillamme ei ollut lattialämmityksen asentamisen ajaksi lukittavaa tilaa, joten kamat oli pakko lastata peräkärryyn ja kuskata samaan varastoon, jossa kaikki omakin omaisuutemme on. Ihana varasto! Sinne mahtuu edelleen reippaasti roinaa, eikä jokaista laatikkoa tarvitse sijoitella kuin opiskelijakämpän kellarikomeroon. Taas tuli huomattua, mitä raksaprojektissa voi tehdä sellainen, joka ei mitään osaa: siivota ja roudata. 

Edeltävällä viikolla siis asennettiin harvalaudoitus. Asennus oli sovittu alkavaksi maanantaina. Sunnuntaina päästäni kuulu PLING (taas kerran) ja tajusin, että helevetin perkeleen helevetin perse, eihän piharakennuksen kylppäriin eikä saunaan ole vielä tehty pohjia kuntoon lattialämmitysputkille. Harvalaudoitus saunatuvan puolella sentään oli. Edelleen traagista on se, että minä olin ensimmäinen ja ainoa, jolla tuo PLING kuului. Onneksi ongelma ei ollut sen suurempi; asentajat sanoivat hoitavansa piharakennuksen kuntoon sitten kun tarvitsee. Kuulemma muutaman tunnin homma. Outoa jengiä, kun asiat eivät olleet vaikeita ja niistä ei mutistu. 

Nonstoppolosin huone. Harvalaudoitus ja putket ovat suht tiheässä, sillä huoneessa on kaksi ulkoseinää. 

Lattialämmitysputkien asentamisesta harvalaudoitukseen asentajilla oli selkeä mielipide: jos tällainen homma on tiedossa, silloin on hyvä päivä jäädä saikulle. Etenkin remonttikohteissa homma voi olla hyvinkin haastava ja parin päivän työ voi venähtää viikoiksi. Vähän kuin meidän pystyttäjillämme, joilla parin kuukauden työ on venähtänyt yli puoleksi vuodeksi. Nyt on mennyt seitsemän kuukautta, mutta toki työt ovat vielä kesken. Koko tämän ajan olemme saaneet ilmaiseksi nauttia pystyttäjien telineistä ja niiden paloista tontillamme, joka on pienempi kuin pystyttäjien kiinnostus jatkaa hommia  tontillamme. 

“En vielä vuosi sitten tiennyt, kuinka kovasti tulisin ikävöimään virolaista miestä.”

Koetin vielä kysellä asentajilta, voisinko olla jotenkin avuksi, mutta kuulemma kummempia tarpeita ei ollut. Sanoin, että voin toki viihdyttää heitä vetämällä trubaduuripohjalta työmaalla Juicen tuotantoa. Asentajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että niin kiire heillä ei ole seuraavalle työmaalle. 

Pari päivää siinä meni, ja nyt on putkea ja lämmönluovutuslevyä lattiassa. 

Oma veikkaukseni on, että nämä on vedetty  ihan summissa. Vähän näön vuoksi vedelty nippusiteitä.

Kappas. Harvalaudoitusta ja alumiinilevyjä. Ylläri.

Drunk octopus wants to fight.

Sen verran sairas tämä projekti on, että potilas on letkuissa.

Kun tätä hetken katsoo, alkaa nähdä picassomaiset kasvot #kubismi

On muuten todella tuskallista koettaa olla holahtamatta harvalaudoituksen väliin, pahvista läpi ja kelkereitä myöten Termexiin. Lämmönluovutuslevyt hämäävät silmää ja jalka meinaa väkisin astua harhaan. Vanerit toki auttavat pysymään pinnalla. 

Kas KVV-IV-valvoja vanerilta vanerille käy ja pikkujalka pilkahtaa #metoomikkihiiri

KVV-IV-valvojalle olen silloin tällöin laittanut whatsappilla tietoa ja kuvia siitä missä mennään. Keskustelu on ollut tällaista:

Minä: Terve! Tiedoksi, että vastaava mestari ja LVI-urakoitsijan edustaja tulevat huomenna käymään työmaalla huomenna keskiviikkona klo 14.15. Käymme läpi tilanteen ja muutokset ja varmistamme, että putket on vedetty niin että alapohjiin voidaan puhaltaa selluvillat. Ystävällisin terveisin, Lassi Massi-Kassi

KVV-IV-valvoja:

Minä: Hei! Tänään osoitteessa Reippaidenpystyttäjienkuja 69 alkaa lattialämmitysputkien ja lämmönluovutuslevyjen asentaminen. Ystävällisin terveisin, Lassi Massi-Kassi

KVV-IV-valvoja:

Minä (laitoin kuvia alapohjasta): Tilanne tänään Reippaidenpystyttäjienkuja 69.

KVV-IV-valvoja:

Tossa olis niinku lattialämmitysputkia ja lämmönluovutuslevyjä. Ja siinä vieressä kans. Mutta pystyttäjät ei oo tässä. Eikä huomennakaan.

Juuri tämä on rakentamisessa hienoa: saa olla tekemisissä erilaisten huippuammattilaisten kanssa, jotka ovat aina valmiina jakamaan osaamistaan ja hoitamaan omalta osaltaan projektia mahdollisimman aktiivisesti eteenpäin. Itselle tällainen kommunikaatio tuo myös turvallisen olon, kun huomaa, että ammattilaisella ei ole koskaan mihinkään mitään huomautettavaa missään tilanteessa. Money well spent, kuten Närpiössä sanotaan.

“Eihän siellä nyt kannata jotain yhtä pikkuhommaa käydä tekemässä kerralla.”

Harvalaudoitus - timpurin taidonnäyte

“Äiti, isot pojat sano, että oon ituhippi. Mitä ne ituhipit oikein on?”

“Ole poika hiljaa ja syö keskiyöllä kylvetystä biodynaamisesta speltistä nuotiolla kypsennetty, katajapuisella kapustalla vastapäivään hämmennetty iltapuurosi! Isäskin lähti sen nuoremman matkaan, joka ajelee kainalonsa vielä harvemmin.”

Ja tämä liittyy rakennus- / mielenterveydenromahtamisblogiini niinku miten?

Lähinnä ehkä siten, että mehän kovasti ajoimme piippuun käärmettä nimeltä patterilämmitys. Että voisi kaffekuppi kädessä haahuilla harmaissa villasukissa pitkin tupaa ja lueskella hellaleivinuunin lämmössä Päätalon tuotantoa päreen palaessa. Heikoimmin häkää kestävät kärrättäisiin aamuisin hevoskieseillä hautuumaalle. 

Kuten tarkkaavainen ohjelmamme kuulija varmasti näkeekin, seinän vierellä on enemmän lautaa. Meinasin heittää tähän jotain yläasteen discosta, mutten viitti.

Se vaan, että ne patterit olisivat maksaneet kuusi tonnia (sex tusen mycketpengar) enemmän kuin lattian alla luikerteleva letku, jota vesikiertoiseksi lattialämmitykseksikin sanotaan. Otimme lattialämmityksen, koska raha tai sen puute. 

“Mehän kovasti ajoimme piippuun käärmettä nimeltä patterilämmitys.”

Tietty olisihan siinä voinut joku vinkata, että lattialämmitys meidän hörhömörskässämme vaatii harvalaudoituksen. Se taas tarkoittaa koko taloon nakutettavaa laudoitusta ja kahden timpurin palkkoja. Ja yhtäkkiä patterilämmitys maksoikin enää(?) kolme tonnia (tre tusen nallewahlroos) enemmän. Voisikohan vielä vaihtaa? Samaa pohtii puolisoni toiveikkaana, kun hengitykseni katkeaa keskellä yötä neljäksi minuutiksi. 

Kappas, lautaa ja pahvia. Kliimaksin ainekset kasassa, beibi.

Mutta harvalaudoitusta siis tehtiin ja se saatiin. Timpurin sijainen - ne virallisethan eivät pääse Tallinkilla maahan, vaikka lentäen saisivatkin saapua - oli pätevä ja mukava. Piti oikein tarkistaa, onko kyseessä rakennusalan ammattilainen. Kyseessä oli kuulemma harvinainen geenivirhe.

Viikko kului timpurin nakutellessa. Suvivirsi soi ja hiki virtasi. Lopputuloksena oli nimensä mukainen harvempi tai tiheämpi laudoitus, jonka alla oli ilmansulkuna Termex Kraft -paperi. Timpuri muisti manata melkoisen moneen otteeseen tätä lautalabyrinttiä. Sai kuulemma tosissaan käyttää luovuuttaan ja matemaattisia kykyjään, kun pohti, mistä minkäkin piirin letku tulee ja minne se menee. 

“Lattialämmitys meidän hörhömörskässämme vaatii harvalaudoituksen.”

Hommaa tosiaan mutkisti, että taloomme tulee painovoimainen ilmanvaihto (kröhöm ITUHIPPI kröhöm). Pattereita ei ole seinänvierillä, joten sinne haluttiin tiheämmin lämmitysputkea patterien lämpöä larppaamaan. Ja kun jossain on lautojen väli tota ja toisaalla tätä, niin aikamoista hahmotusmamboa sai timpuri soittaa. Ja hyvin soitti. 

Terassillakin on vielä aika harva laudoitus. Suunnilleen yhtä harvassa on olleet pystyttäjien käynnit tontilla.

Ja vaikka nyt sen patterilämmityksen perään nostalgisoinkin, niin siitä olisi tullut hieman sekasikiö; asuintiloissa patterit, märkätiloissa sähköinen lattialämmitys ja piharakennuksessa (silti) vesikiertoinen lattialämmitys. Sehän kuulostaa lähes yhtä pöljältä kuin jos samassa talossa olisi pilariperustus, painovoimainen ilmanvaihto ja massiivihirret. 

Tukkimiehentäi (lat. Pystytys Interruptus). Meidän lapsilla on tämän serkkuja tukassa.

Isot pojat (ja tytöt toki myös) olivat kertoilleet, että hirsitalojen vakiovieraita ovat tukkimiehentäit. Olin ollut hieman huolissani, sillä meidän tontillamme näitä hirsitalon toteemiöttiäisiä oli näkynyt lähes yhtä vähän kuin vastaavaa mestaria. Nyt harvalaudoituksen valmistuttua olen kuitenkin bongannut näitä turilaita lukuisia. Joko ne tulivat harvalautakasan mukana, tai sitten ne yrittävät kertoa minulle jotain. Eri asia, mitä. Jos en ole osannut kuunnella neuvoja tähänkään mennessä, tuskin tajuan niitä sarvijaakkojen surinastakaan. 

“Mitä ne ituhipit oikein on?”

Pystytys lykkääntyy - taas

Tässä väliaikaiskämpässämme on telkkari. Siis sellainen, jonka joka kanavalta tulee jotain ohjelmaa. Ei tarvitse erikseen kytkeä tietokonetta hdmi-piuhalla telkkariin, avata nelonen.fi-sivustoa, etsiä ohjelmaa, katsella varttia mainoksia ennen kuin pääsee katselemaan tuotesijoittelua itse ohjelmaan. 

Sen sijaan ottaa vain kaukosäätimen käteen ja painaa nappia. Ei tosin sitä T.OPT-nappia tai sitä alhaalla olevaa keltaista nappia, jossa on kolme pistettä. Ei myöskään AD-nappia, joka on vähän etelään siitä napista, joka näyttää johdolliselta injektioruiskulta. Mutta kuitenkin voi löytää sen napin, jolla voi vaihtaa kanavia. Jos volyymi nousee, niin se on se toinen samanlainen nappi. 

“Tässä väliaikaiskämpässämme on telkkari.”

Kanavasurffailu on siis tehnyt paluun elämäämme. Ja voi Hildegard von Visvatoffel kun meillä surffataan! Ensin katsotaan Remontti vai muutto, sitten Parhaat remontit. Sitten Muutoremontilla rahaksi ja perään Kulta, sinusta on tullut remontti. Sitten päälle Simpsoneita Subilta, kunnes sieltä alkaa Epäonnistuneimmat penispidennykset, jonka mainospaussilla katsotaan Apua, kissani on raskaana paratiisihotellissa. Sitten tuleekin Simpsonit Foxilta ja sen perään Alastomat paratiisihotelliremontit. Siitä alkaakin jo Simpsons-maraton Avaliviltä ja illan päättää Onnenseinäjahti, jossa Nicoleisson-Jäbämän pohtii, mitä kirjaimia ostaisi lauseeseen 

_OMOLLA ON SUURI _ILI.

Nicoleisson-Jäbämän huokaa helpotuksesta, kun rosvosektori vie hänen rahansa eikä Nicoleisson-Jäbämänin tarvitse kyseenalaistaa miehisyyttään vastaamalla. Siliconicole-Botoxqué ostaa vokaalin P ja arvaa aivan oikein: 

POMOLLA ON SUURI TILI.

“Tää laittais eka tän paalun tähän. Sit se laittais tän levyn ihan sivuun ja sit toi laittais vielä tolpan silleen, että se ei oo oikeen minkään päällä.”

Palaveerasimme putkarin ja vastaavan mestarin kanssa ja kävimme läpi viimeaikaiset muutokset ja toiveet esim. vessan röpötyksen eliminoinnista sekä korvausilman saamisesta hellaleivinuunille.  

Pystyttäjienkin piti tulla keskiviikkona, jolloin heidän oli tarkoitus porata sähkärille reikiä pistorasioita ja kytkimiä varten. Eivät tulleet, eivätkä ilmoittaneet asiasta sähkärille, joten sähkäri tuli. Tulivat perjantaina. Paikalla oli myös sähkäri, mutta eivät tehneet reikiä pistorasioita ja kytkimiä varten, vaan asensivat piharakennukseen ikkunoita. Kolmannen turhan reissun jälkeen sähkäri voittaa paketin Saludoa. 

“Pystyttäjienkin piti tulla keskiviikkona.”

Olimme siinä uskossa, että nyt tarvittaisiin vielä rakennuksiin ovia / muuta tuulensuojaa, kun Termexin puhallus alapohjaan on sovittu torstaille ja sitä ennen pitäisi talon läpi puhaltava tuuli saada kuriin. Pystyttäjien puolelta oltiin kuitenkin sitä mieltä, ettei tarvita. Kiirettä pukkaa tärkeämpien asiakkaiden kanssa, joten amatöörit ilman viivästysssakkopykälää sopimuksessa voivat odottaa kesäkuun puoleenväliin. Tämä pystytysurakan hillitön huhkiminenhan alkoi vasta marraskuussa.

Termexin puhalluksen päälle pitäisi nakutella lattialämmityksen harvalaudoitus ja siitä meinasikin tulla pieni ongelma, sillä nakuttelijat ovat Virossa. 

Sata tapaa käyttää kuollutta sanomalehteä, osa 72: filunkipöydän logistiikkapehmike.

Kuten ehkä joku tarkemmin skeneä seuraava diggari on saattanutkin lukea, maailmalla ja Suomessakin on tällä hetkellä keikalla ilmiö nimeltä Korona. Vastaavia ilmiöitä on käynyt keikalla aiemminkin, esim. Rutto ja Espanjantauti. Koronakin on ollut niin suosittu, että oikeastaan millekään keikalle ei ole vuoteen saanut lippuja. 

Samasta syystä timpurimme eivät pääse toistaiseksi takaisin maahan, vaikka itse asiassa ovat molemmat piikkinsäkin saaneet. Meinasin siis hätääntyä, jos urakka kusee ja pohdimme tätä pähkinää timpurinkin kanssa puhelimessa. Meni tunti ja timpuri soitti uudelleen. Hän oli järjestänyt meille sijaisen tekemään harvalaudoituksen. Meni vartti ja sijainen soitti. Meni päivä ja tapasimme sijaisen tontilla. Jessus, kun oli kiva olla tekemisissä aikaansaavien, asiantuntevien ja asiallisten ammattilaisten kanssa!

“Amatöörit ilman viivästysssakkopykälää sopimuksessa voivat odottaa kesäkuun puoleenväliin.”

Jos kaikki menee kuten toivomme, meille asennetaan lattialämmitysputket 7.6. ja siihen päälle saakin jo naputella koivulaudat. Tosin kuulemma ensin kannattaisi asentaa sisäkatto, niin telineet eivät tuhoa tuoretta lattiaa. Mutta siis miettikää, meillä saattaa olla jo ennen joulua lattia - tuo kävelyn käyttöliittymä. 

Viime viikon postauksessani räydyin saunan kaipuussani, mutta tällä viikolla tilanne on jo paaaaaaaljon parempi. Tiistaisin on lenkkisauna ja lauantaille saimme oman vuoron. Voin siis vedellä höyryä henkeen kahdesti viikossa. Oudon lämmin olo lenkkisaunassa tosin paljastuikin kuumeeksi ja olin loppuviikon töistä poissa. Ei ollut koronaa, vaan melkoisen sitkeä flunssa, joka vaivasi lähes viikon. 

Luulin, että verinen oksennus on vain kropan luonnollinen reaktio aitoon puuhun.

Hankintakyvystäni humaltuneena kävin hakemassa ison kokopuisen ruokapöydän, jonka ainoa miinus oli se, että sitä oli hieman koira järsinyt ja lapsi rei’ittänyt haarukalla. Ja vähän piirrellyt kuulakärkikynällä. ja oli siinä muitakin ruhjeita. Mutta kokopuusta ne on helppo hioa pois. Tosin pöytä ei ollutkaan kokopuuta. Tämä selvisi, kun parista kohtaa hioin viilun puhki ja alta paljastui jotain, mistä Kiinassa tavataan tehdä äidinmaidonkorviketta. Mutta sainpahan poltettua niskani. Maalia päälle ja myyntiin, samoin teki hän, joka myi meille rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton. 

Raksa-auto teki kuten vastaava mestari numero 2 ja luovutti.

Ja ne euroviisut. Laitetaan otsikoksi vaikka 

Euroviisut

Olipa pari hienoa biisiä, nimittäin Ranskalla ja Sveitsillä. Ukrainan perinteisellä shkibumraksh-kielisoittimella säestetty pirihumppa huvitti, mutta hauskaahan se oli, että kärkeen sijoittui paljon ei-englanninkielisiä / englanninkielettömiä biisejä. Tosin voittajabiisistä en kyllä oikein tiiäkkö ku sä oot ihan jees mut ku musta tuntuu et melodia olis ollu kiva.

Nuorena Maurizio-Cuopio oli kapinallinen; muuankin kerran hän jätti heittämättä liiran Fontana di Trevin suihkulähteeseen, vaikka Mamma ja Nonna nätisti pyysivät. Sinne meni iltanutellat.

Kuuntelin Italian toistamiseen ja kyllä sieltä alkoi sen ainoan soinnun ja luupatun riffin takaa vähän biisinreunaa pilkottaa, jos oikein tarkkaan kuunteli sitä kohtaa melodiasta jossa oli kolmas sävel. Seuraavat ajatukset voittajasta heräsivät:

- samalla ratkesi rokkarilarppauksen euroopanmestaruus

- haluaakohan Led Zeppelin tietää, kuka on kääntänyt heidän yläkouluaikaisen demonsa italiaksi?

- jos tämä oli rokkia, bändin laulaja varmaan nuuskasi muumilimsaa

Ei Blind Channelin olisi mielestäni biisillään voittoon kuulunut yltääkään, sijoitus oli sekä ansaittu, kunniakas että riittävä. 

“Shkibumraksh-kielisoittimella säestetty pirihumppa.”

Paljettibeibien peppulibiiseistä parhaiten toimi Kreikan kappale. Serbian kohdalla sen sijaan pohdin, että jos euroviisut olisivat talo, Serbian esitys olisi se silikoni, jota pokat kaipaavat. Kun laittoi äänet pois, saattoi nauttia paremmin Bejönssiltä kopsatuista pakkoliikkeistä ja aikuisviihdetähtien karaokejumpasta. 

Himoque, Beibissima ja Marja-Liisa ottavat vietteleviä asentoja, joita ovat oppineet Instagramskajasta.

Suurin kontrasti oli hienon Ranskan biisin jälkeen kuultu Azerbaidzanin Mata Hari, johon ne onnistuivat jotenkin sotkemaan Kleopatrankin. Oksun kurkkuun nostavaa eurokuraa runkkurunkkukompilla laulajana Ariana Granden piraattikopio. Näitä riittää joka vuodelle, mutta jotenkin tänä vuonna tätä raivostuttavaa euroshaibaa oli hieman tavallista vähemmän. Tai sitten minusta on tulossa vanha ja pehmeä. Juu, tiedän mitä ajattelet. 

“Miettikää, meillä saattaa olla jo ennen joulua lattia!”