Riita ohi - vastapuoli kuoli

Muuan visionäärinen keskusta-/kansanliike-/vaikkamikäpoliitikko pohti aikoinaan, voiko vitutukseen kuolla. Samaa olen pohtinut minä tapellessani näiden ensimmäisen maailman ongelmiemme kanssa. Valitettavasti ihan aikuisten oikeaakin kuolemaa ovat projektimme pienet sinipiikaset taikavasuistaan kylväneet. 

“Voiko vitutukseen kuolla?”

Ensin autuaammille metsästysmaille siirtyi rähjäämään naapuri, joka sai olomme yhtä tervetulleeksi kuin Ukrainan ilmatorjunta venäläiset hävittäjät. Sitten taivaallisiin urakkahommiin katosi ihan mukava LVI-urakoitsijan edustaja. Mitäs sitten nytten?

Pakko laittaa tähän idyllinen kuva porilaisesta maitolaiturista, kun meinasi alkaa pulssi ja verenpaine nousemaan.

Jompikumpi blogin vielä tajuissaan olevista lukijoista saattaa muistaa erimielisyytemme sähkösuunnittelusta ja sen sisällöstä. Tämän tiimoiltahan saimme (silloiselta) suunnittelijalta taktisesti ajoitettuja uhkausmeilejä itsenäisyyspäivänä ja uutena vuotena. 

“Mitäs sitten nytten?”

Riitautimme laskun alkuvuodesta 2021(!) ja veimme sen Kuluttajariitalautakuntaan, jotta meillä olisi asiantuntijatahon suositus riitaan. Ihmettelin, kun käsittely kesti ja kesti, vaikka tiesinkin lautakunnan käsittelyaikojen olevan pitkiä. Mutta sittenpä vihdoin toukokuussa 2023 pärähti tällainen viesti: 

“*** Oy:n operatiivisesta liiketoiminnasta, sähkösuunnittelusta ja -urakoinnista on vastannut toimitusjohtajana ***. Toimitusjohtaja on kuollut (*loppuvuodesta*) 2021, joten ratkaisupyyntöön vastaamiseksi ei valitettavasti ole käytettävissä asianomaisen henkilökohtaista selvitystä. 

Kirjallisen sopimuksen ja mahdollisten muiden ko. riita-asiaa avaavien ***n muistiinpanojen tai asiakirjojen puuttuessa, ei ole mahdollista muodostaa tapahtuneesta sellaista tilannekuvaa, jotta vastaus voidaan antaa. Yrityksen päätoimiala on luvanvaraista toimintaa eli yrityksen palveluksessa on oltava sähkötöiden johtaja, jolla on toiminnan laajuuden kattava pätevyystodistus. Yrityksen toimintaedellytykset päätoimialalla päättyivät ko. pätevyystodistuksen haltijan kuolemaan. Yritystoiminta on päätetty lopettaa ja yritys on asetettu selvitystilaan. 

“Toimitusjohtaja on kuollut”

Ratkaisun pyytäjä on tehnyt sovintoesityksen sähköpostissaan 15.12.2020 ja uusinut ko. sovintoesityksensä 31.12.2020. Mikäli 15.12.2020 tehty sovintoesitys on edelleen voimassa, suostuu *** Oy 15.12.2020 sähköpostissa (ote alla) esitettyyn ehdotukseen. 

Ote sähköpostin sovintoesityskohdasta: “Oma ehdotuksemme on seuraava: *** Oy voi pitää jo maksamamme 800 euroa, eikä esitä vaatimuksia laskun, sähkösuunnitelman eikä sen mahdollisen käytön suhteen. Jos ja kun nykyinen sähköasentajamme tarvitsee uusia / muokattuja / toisessa muodossa olevia sähköasennuksiin liittyviä kuvia, hoidamme ne omalla kustannuksellamme toiselta suunnittelijalta. Emme vaadi *** toimittamaan dwg-kuvia emmekä korvausta meille aiheutuneesta haitasta. Toisin sanoen: jätetään tämä tähän." 

Terveisin *** Oy 

******** ************ 

selvitysmies

Ja tähänhän tämä jätettiin.

Should all acquaintance be forgot and never brought to mind?

Pisteet Kuluttajariitalautakunnalle sekä sähköurakoitsijan firman selvitysmiehelle, jotka molemmat toimivat asiallisesti ja ystävällisesti. Yksi murheenkryyni on saatu pois päiväjärjestyksestä, tosin ikävällä tavalla. Uskoakseni emme kuitenkaan toiminnallamme aiheuttaneet vastapuolen poistumista tästä maallisesta virtapiiristä. On tää tämmöstä.

Ja vaikka näin ei saisikaan ajatella, niin kukahan seuravaksi?

“Yksi murheenkryyni on saatu pois päiväjärjestyksestä.”

Uusi vuosi - lunta, Ikea ja kyyneleitä

Mikäänhän ei ole koskaan hyvin. Ei koskaan. Etenkään meillä, jotka olemme kärsineet enemmän kuin kukaan. Pystytyksen aikana tähän mennessä on ollut kuivaa pikkupakkasta viikon verran. Lopun aikaa on taivaalta tullut vähintään anoppeja ellei jopa persuja. Ja minä olen totta kai (tätäkin) murehtinut ja murehtinut. Ja sitten: sade taukosi ja vartin sisällä tuli kolme metriä lunta. Ei siis paksuudeltaan mutta pituudeltaan. Jee! Hiihtämään! Pulkkamäkeen! Laskettelemaan! Iglu! Lumiukko! Enkeleitä! Saunan jälkeen hankeen! Tai ainakin perhe kirves kädessä!

Rahakkaampien blogiyhteistöiden toivossa esittelen lapseni, jotta blogini vaikuttaisi hellyttävämmältä. Tässä tyttäreni Stigan selässä. Söpö kuin sähkömies pienenä.

“Lopun aikaa on taivaalta tullut vähintään anoppeja, ellei jopa persuja.”

Lumityöt

Onhan se nyt oikeasti kiva, että taivaalta tulee muutakin kuin puolityhjiä Airbuseja kyydissään uutta koronatyyppiä. Mäenlaskun jälkeen sunnuntaina läksimme tontille lumitöihin. Ajateltiin vähän putsailla lumia, jotta maanantaina pystyttäjien olisi helppo taas aloittaa hommansa. 

VOI KETTU! Vähän? Hanget korkeat nietokset, vaan jäätä, jäätä on meillä!

VOI RUUTANA! Putsailla? Liekinheitin tähän tarvitaan!

VOI RUMANAUTA! Lumia? Grönlanti tuli keikalle!

Mitäs tää nyt on? Noiden ikkunoiden piti olla tosi energiatehokkaat, mutta eihän toi lumi ole sulanut yhtään!

“Ajateltiin vähän putsailla lumia.”

Lapsille sanottiin, että ollaan ehkä vartti. Puolitoista tuntia siellä väännettiin ja kotona väännettiin paidasta puolitoista litraa nestettä. Ja siinä oli vasta kyyneleet. 

Tässä taas poikani. Eiköhän nyt yhteistyökumppaneilta ala tarjouksia virrata kuin sähkömieheltä haastehakemuksia.

“Ollaan ehkä vartti.”

Ikea

Uudenvuodenaattona teimme perinteisen rekiretken Ikeaan. Tai no, rrrrrrrrrrrranskalaisella rrrrrrrrrraksa-autollamme sinne hurautimme, mutta hevosvoimia on suunnilleen sama kuin mitä torpparin kirkkoreessä. Ei nuaret, torppari ei ole se pelipaikka, jota Giovanni di Pierluigi pelasi AC Milanissa kaudella 2017-2018. Eikä kirkkoreki ole se, jolla kirkkovene kaiverretaan pulpetinkanteen.

Mutta että Ikeaan. Kasvishodareita, ladattavia akkuja pojan Lego-dumpperiin ja annos ruotsalaista itseironista huumoria. Miten ne osaavatkin:

Rakkaudesta taiteeseen? Ai niinku renesanssiin ja yhdys sanoihin?

No niin just!

“rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr”

Toki piti tsekata samalla keittiötarjonta. Oli niitä edelleen. Ikean keittiöviikot ja niiden loppuminenhan minulla oli postauksen aiheena jo silloin, kun Giovanni di Pierluigi kärsi AC Milanissa pohjevammasta. 

Paxkaax tässä

Se tosin hieman juili, että olin jo kauan sitten (silloin kun Giovanni di Pierluigi jne) suunnitellut taloomme Ikean Pax-vaatekaapit. Sain kaikista suunnitelmista koodit, joilla komeroihin pääsee myöhemminkin. Mutta olivat sitten Eskilstunassa päättäneet muuttaa suunnitteluohjelmaa, jolloin koodilla G65PIERLUIGI&)69KÖTTBULLE avautui kivasti, notta:

Entä nyt? Tai nyt? Huomenna? Ensi viikolla? Kyllä te Ikeassa osaatte tuollaisen kepeän skoonelaistyyppisen kiusoittelun. Ihan kuin Silta-sarjassa.

“G65PIERLUIGI&)69KÖTTBULLE”

Sexton också! Siispä 12 metriä kaappia uusiksi. Itse asiassa homma oli vaivattomampi kuin ajattelin, kun Ikean mallikuvista pystyi klikkaamaan jonkin itseä miellyttävän komeron suunnitelman pohjaksi ja siitä vain muokkaamaan Mjälte, Könsvårta ja Grums-sisusteita omaan makuun sopiviksi. 

Pakko luopua muutamasta koltusta, essusta ja tantusta.

“Mjälte, Könsvårta ja Grums”

Horror vacui

Nykyistä kotiamme pitäisi alkaa tyhjennellä, kun näillä näkymin lähtö jonnekin tuntemattomaan on helmikuun viimeinen päivä. Sanon näillä näkymin, koska taas kerran salaa toivon, että iiiiiiison rakennusyhtiön aikataulu vähän venyisi ja tulisi vielä pari kuukautta lisäaikaa. Mutta joskus se löysä toki loppuu, suitset vedetään tiukalle, ja silloin tämä ruuna hirnahtaa tuskasta. 

Kolmikerroksiseen rintamamiestaloon on nimittäin 14:ssä vuodessa päässyt kertymään kaikenlaista. Lisäksi täällä on edellisen / edellisien asukkien jäämistöä - kuten antrasiittia. Rouva sieltä sorsakoskelaisesta tuuletusraosta tiedustelee, mitä on antrasiitti. No rouva hyvä, antrasiitti on hiiltä. Sillä aikoinaan lämmitettiin taloa ja ilmeisesti valkopyykkiä ei tuolloin kannattanut kuivata ulkona kilometrin säteellä. Tätä ihanuutta tarjosin lähialueen sepälle, joka käyttää antrasiittia ahjossaan. Katsotaan, kelpaako. 

Minä: “Hei Antra, mikä sulla on tossa nelosluokan luokkakuvassa kädessä?”
Antra: “Siitin.”

“Tähän ei pysty laittamaan mitään lainausta, kun toi ylläoleva kuvateksti on niin hauska!”

Sähkärin ärinää

Sähkömiessaaga jatkuu ja virtaa koskipaikasta toiseen vuolaana ja elinvoimaisena. Minulla on oma mielipide siitä, mikä elin on kyseessä. Teimme (taas kerran) suht tiukan mutta mielestämme asiallisen vastineen hänen aatonaaton joulutervehdykseensä, jossa oikaisimme (taas kerran) mielestämme höpöhöpöväitteitä. Lisäksi totesimme, että emme hyväksy, että hän syyttää meitä laittomuuksista, koska niitä ei ole tapahtunut. Toivoimme häneltä vastausta (taas kerran) sovintoehdotukseemme, eli että hän pitää nyt maksamamme summan ja kumpikin osapuoli kärsii mielestään kärsimänsä kohtuuttomat vääryydet nahoissaan. Mikäli hän ei tätä hyväksy, viemme asian eteenpäin Kuluttajariitalautakuntaan. 

Vastaus itse asiassa oli tullut uudenvuodenyönä kello kaksi (tässähän on tiettyä juhlallisuutta, kun hänen viestinsä ovat tulleet itsenäisyyspäivänä, aatonaattona ja uudenvuodenyönä). Se kuului suunnilleen näin: onnea yrityksillenne. 

Mjaha.

Lumi, lumen, lumena, lunta, lumeksi, lumessa, lumesta, lumeen, muttei lumetta.

“Emme hyväksy, että hän syyttää meitä laittomuuksista.”

Riemua timpureista

Iloa ja lämmintä hyrinää tuottivat tulevat timpurimme. Kaverimme (kutsuttakoon heitä vaikkapa Johoksi ja Juhannaksi) olivat omalla työmaallaan heitä suitsuttaneet maasta sisäkattoon ja sopivasti heidän tarpeensa ovat päättymässä siihen, mistä meidän tarpeemme alkavat. Olimme siis käyneet timpurien kanssa sopimassa, että tehdään heidän kanssaan puolivakavasta oikealle kallellaan oleva puitesopimuksen valmistelumietintö mahdollisen potentiaalisen yhteistyön aloittamisen pohtimiseen ryhtymisestä. 

Hyrinää aiheutti se, että sovitusta pidetään kiinni ja ollaan reiluja:

Siis että niinku meille? Niinku reiluja, taitavia ja ahkeria? En ole itsestäni näitä ominaisuuksia löytänyt, mutta menköön tämän kerran. Tervetuloa.

“Puitesopimuksen valmistelumietintö”

Ja kun vielä tämän päälle toinen timpureista soitti ja tsekkasi tilanteen ja vahvisti aiemman puitesopimuksemme, voin nyt siis todeta, että meillä on timpurit!

Ja varmaan pian asianajajakin, koska olemme syyllistyneet laittomuuksiin. 

Vähän huolettaa, onko savupiipun perustus riittävän tukeva.

“Mjaha”