Kesäkertaus - (miten) niin myöhässä

Miten tässä nyt näin kävi? Taas tarttee vetää jalkaan villahousua ja alkaa skrapata rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton tuulilasista huurretta. Ja justhan vasta juhannuksena vaihdoin lyhyet kalsarit. Sain vaihdossa kolme ongenkoukkua ja Matin ja Tepon parhaat. Se oli sinkku. 

Koetan kuitenkin katsoa kiitollisena kulunutta kesää, vaikka kukaan missään ei koskaan olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin me. Ja koska kaikki molemmat lukijani siellä kiehnäävät kuullakseen tapahturmarikkaasta kesästämme, niin täältä pesee - ici il y a le laundromat. 

Että se piha niinku, onko se nyt niinku?

Ei. Seuraava kysymys.

Ei

Ei

Sanonkomämissä sulla on tuija-aita.

Olitte kuulemma Tallinnassa, että niinku miksi?

No muuten vaan. Olen käynyt nyt kolme kertaa Tallinnassa lasteni kanssa vuorotellen - kerran Nonstoppolosin ja kaksi kertaa Perintörinsessan kanssa. Olemme ottaneet polkupyörät mukaan, mikä on ollut aivan nerokas ratkaisu. Lapsen kanssa liikkuminen on todella näppärää ja nopeaa ja paikasta toiseen pääsee aivan eri tavalla kuin kitisevän skidin kanssa kävellen. 

Helppoahan se Tallinnassa on, kun on ollut tuhat vuotta aikaa odotella piharakentajaa.

Olimme Tallinnassa kolme yötä, emmekä puuhanneet mitään kovinkaan ihmeellistä. Pääsin maistamaan bobateetä. Se oli parempaa kuin oletin, muistutti sammakonkudun hörppimistä ojasta lapsena. Silloin ei ollut vielä proteiinipatukoita. Kiertelimme kirppareita ja kävimme ostamassa askartelutaitoiselle ja -haluisalle tyttärelleni helmiä. Söimme liian usein liian isoja annoksia. Syksyllä osuimme menomatkalla aikamoiseen myräkkään, joten tällä kertaa oli helpotus, kun Tobleronet eivät joka aallolla heittäneet tax freen hyllyillä volttia. 

Suppailitteko, häh?

Vähän juu. Kahdeksan kilometrin pätkä Mustijokea veljen ja tämän pojan kanssa. Oli hienompi pätkä kuin osasin kuvitella, sää oli alkukesän tappohelteinen ja emme olleet fiksusti ottaneet evääksi kuin Lidlin dominokeksikopioita. Tai kai se dominokin on Oreo-kopio. Sentään vettä oli riittävästi, ettei tarttenut joesta ryystää. 

“Justhan vasta juhannuksena vaihdoin lyhyet kalsarit.”

Toinen keikka tehtiin kaksin Seija Ala-Kauttan kanssa Iso-Melkuttimelle Räyskälään. Juu, minullekin tulee noista nimistä kaksimielisiä konnotaatioita. Jännä paikka; kirkas vesi ja pieniä lahtia kierrettävänä. Oli helppo ymmärtää, miksi järveä kiersi avovesiuimareita ja sukeltajia. Ja ainahan se hyvältä tuntuu, kun Iso-Melkutin uppoaa Räyskälään. Juuh. Mela jne.

Entäpäs se teidän terassi, onko se mistään kotoisin?

On se, eikä edes Aunuksen karjalasta. Katettu terassi on edelleen toisenakin kesänä osoittautunut loistavaksi. Jos ei ole porotusta, on sadetta ja terassi suojaa näiltä molemmilta. Kun pariovet ovat auki, olohuone jatkuu terassille tai toisinpäin. 

Olen kasvattanut lapsistani kaltaisiani eränkävijöitä. Aina on hyvä sää telttailla, kun telttailee kotiterassilla.

Ei sähkösavustinta ilman tulta. Savumuikuista tulikin tulimuikkuja.

Näistä tuli just sellaiset mitä toivottiinkin.

Onko ollu kuuma, kun teillä ei ole viilennystä, pellet!

Välillä käytiin sillä rajalla, mutta ilman lämpöpumppua mentiin tämäkin kesä.

Haben Sie eine Leijona in Berlin gesehen?

Jawohl, ainakin beinahe. Oltiin Berliinissä, kun siellä bongattiin villi jalopeura puskassa ja sitten leijonahavaintoja tehtiin enemmänkin eri kaupunginosissa. Uutisissa spekuloitiin, mistä leijona on karannut ja armeija ja poliisi etsivät tätä jalopeuraa. Muutamassa kaupunginosassa oli ulkonaliikkumiskielto ja koko Berliini pidätti hengitystään reilun vuorokauden. Sitten selvisi, että kyseinen peto olikin villisika. Vähän lässähti. 

Ihana kaupunki se Berliini on edelleen. Kivan rosoinen, joskin jopa perinteisesti edukas Berliini alkaa muuttua paikallisille liian kalliiksi paikaksi asua. Jotenkin tutun kuuloista. Muutenhan minäkin olisin rakentanut tämän hirsitalomme Eiraan. 

Liselotte ei tahtonut lähteä Horstin kanssa kuuntelemaan Portion Boysia.

Tämä patsas esittää urakoitsijaa, joka tulee paikalle silloin kun on sovittu.

Ei se saksalainen musiikkimaku nyt ihan surkeaa ole.

Viimeisenä iltana löysimme Puuha-Peten saksalaisen serkun.

Currywurstissa oli suolaa.

Kävittekö asuntomessuilla?

Kuulkaa kun Kodotusta ei kelpuutettu pressipassipässiksi, niin Kodotus ei mennyt messuille ollenkaan. Sellainen hemmoteltu influensseri minusta on tullut. Samalla (taas) yksi aikakausi tuli päätökseen, kun messuputki päättyi sarjaan Pori, Kouvola, Tuusula, Lohja ja Naantali. Ja ensi vuonnahan Kerava päättikin olla asuntomessuja järjestämättä, joten taukoa tulee toinenkin vuosi. No, enemmän minä kaipaan asuntomessuja kuin asuntomessut minua. Sama pätee lapsiini.

Aleksis Kiven synnyinkodissa ei ollut yhtään Kuutti Lavosen työtä seinällä. Paska mesta.

Miksi rakentaa kun voi vallata. Eipähän tartte odotella urakoitsijaa.

Suriseeko ja piippaako?

Joo. Naapurilla on nimittäin näppärä ruohonleikkuri, joka pitää samanlaista ääntä kuin ylivilkas metsuri. En ole yhtä kovaääniseen robottiruohonleikkuriin törmännyt. Anopin Batman-tyyppinen kone on niin hiljainen kostaja, että jos se liittyisi koneiden kapinaan, ei koskaan saisi tietää, mikä iski. Tämä sen sijaan surisee kuin kiimainen kimalainen ja säännöllisesti saa sätkyn ja alkaa piipata. Kyllä ei tänäkään kesänä kukaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin me. 

Jukka-talo in memoriam

Vuonna 1982 äiti ja isä rakensivat Vaasaan talon. Se oli Jukka-talo ja ovessa oli firman nimi meidän sukunimemme (Massi-Kassi) vieressä siihen asti, kun talo myytiin pari vuotta sitten. Ja nyt Jukka-taloa ei yhtäkkiä enää ole. Ihan kaikkia alan toimijoita kohtaan en osaa tuntea suurta sääliä, sen verran omaakin kokemusta on mulk kusip persre vitt pask mielenkiintoisella asenteella ja omaperäisellä ammattitaidolla/-ylpeydellä varustetuista tekijöistä ja valvojista. Samat fiilikset tuntuvat olevan tällä Hesarin mielipidekirjoittajalla. 

Aleksiksin äidin ja isän talo.

Mutta mitä suurin sympatiani niitä rakentajia kohtaan, jotka ovat joutuneet isompaan tai pienempään liriin kyseisen firman konkurssin myötä. Rakennuttaminen tai rakentaminen on ihan riittävän stressaavaa ilman talofirman katoamista kartaltakin. 

Entäs se hirsimies, jonka piti tulla maaliskuussa, mutta joka sanoi tulevansa syyskuussa?

Kokeilin hiljattain soitella hänelle. Numero ei ole käytössä. 

“Miten tässä nyt näin kävi?”