N-Y-T NYT! - talotoimittajien kilpailutus alkoi

Talofirmat kautta Suomen - ja Suomenlahden toisellakin puolen - ovat pidättäneet henkeä ja teroitelleet tarjouskynsiä. Tarjouspyyntö, sitä tiesivät odottaa, mutta samalla pelkäsivät, osuuko valintamme lainkaan heihin. Talotehtaiden kilpailuttaminen on armoton laji.

Hirsitalo meillä on siis haussa (vaikka maakuoppaan saatetaan päätyä) ja hirsitalotoimittajat ovat viime kuukaudet hermostuneina valvoneet yönsä ja miettineet, miten tekisivät meihin suurimman vaikutuksen. Toimitussisällöt on viilattu kuntoon ja äänensävyyn on haettu luotettavaa atakkia ja maireaa jälkikaikua. Jos vaikka Kodotus ottaisi yhteyttä.

Ja mehän otimme, suunnilleen seitsemään hirsitalotoimittajaan. Marraskuinen maanantai meni aika haipakkaa känny karvaisessa kourassa. Juttelin mukavien ja osaavien hirsifirmojen tyyppien kanssa ja pohjustin meiliin läpsähtävää tarjouspyyntöä. Kaksi ja puoli tuntia meni puhelimessa. Eikä se siihen lähipäivinä jäänyt.

"Me suositeltais lämmönlähteeks tähän teidän taloon tätä todellista kaukolämpöä. Sillä paistaa samalla myös muikut ja häätää torakat. Sukulaiset tosin lähtee vasta, kun niitä pyytää talkoisiin."

Sinänsähän sana "kilpailuttaminen" kuulostaa vähän siltä kuin vähän pulleat koirat tai ponit laitettaisiin tekemään erilaisia temppuja palkinnon toivossa. Istu! Kieri! Leiki kuollutta (tämän kuulemma moni talomyyjä osaa tosi hyvin)! Koolaa! Tee pieni reikä lattialämmitysputkeen! Kiistä kaikki! Itse toki käytän tästä prosessista humaanimpaa ja kuvaavampaa termiä "kyykyttäminen". Siinä neuvostoliittolaisella pianonsoiton opetusmetodilla uuvutetaan ja nöyryytetään vastapuoli niin, että lopputulos on loistava ja vastapuoli valmis lopettamaan hommat.

Neuvostoliitosta tulikin muuten mieleen aiempi bloggaus Berliinin muurin rakennusluvasta, ookko lukenu?

Osan firmojen kanssa käytiin läpi saman tien erinäisiä perusasioita. Joiltain tuli heti asiallisia ehdotuksia, miten tietyt asiat kannattaa tehdä ja miten ei. Kaiken kaikkiaan asiansa osaavia ihmisiä. Se lohduttaa, kun ajattelee, että talon olisi hyvä kestää esim. sortumatta, talvet ja nokkahuilunsoitto.

"Joo elikkä tää ois meidän uuden malliston kaava-aluelle sopiva malli. Sen nimi on Voldemort ja sen erikoisuus on vakiotoimitukseen kuuluva kalmanhaju."

Ensimmäiset tarkentavat puhelut tulivat samana päivänä, seuraavina päivinä niitä tuli  lisää. Kun ei ole näitä hirsitaloja tullut hirveästi tilailtua (vaikka rahaa kyllä olisi, siitä ei jää kiinni!), niin kaikenlaisia pikkupuutteita oli tarjouspyyntöön jäänyt. Kuten sellainen detalji, että kaikille toimittajille en maininnut meidän haluavan tarjouksen myös piharakennuksesta. Kolmenkymmenen tonnin pikku detalji.

Kellariin saa kivaa harrastetilaa. Salaiseen kellariin saa vielä kivempaa harrastetilaa. Shhhh!

Muutama tarjous on jo saatu. Niitä on tarkenneltu ja kyselty tyhmiä kysymyksiä (”mikä on katto?”) ja koetettu olla nielemättä kieltämme hinnat nähtyämme. Spoileri: yksikään tarjous ei ole saanut meitä toistaiseksi itkemään ilosta tai puhumaan kielillä halpuutensa vuoksi. Muuten on kyllä itkettänyt. Itkun määrä tosin taitaa olla muutenkin vakio. Ihan sama millä valmiusvaihtoehdolla talon ottaa, aina tulee lunta tupaan. Etenkin, jos ulko-ovi ei kuulu toimitussisältöön.

Kiva oli kuitenkin kaiken odottamisen jälkeen päästä eteenpäin, kun siihen lupa saatiin. Tämä tarjousten odottaminen on kuin käänteinen joulu: pukki ei tuo, mutta talotehdas kyllä vie. Hyvä, lämmin, hellä ja antelias isukki muuttuu stressaantuneeksi, kylmä rinki bärssen ympärillä käniseväksi saituriksi, joka haluaa ulkoporealtaan ja vaihtaa siksi lastenhuoneisiin maalattiat. Savi on hyvä eriste, pehmeä nukkua ja halpaa kosmetiikkaa, älä tytär valita!

Velkavankeudessa kohta oomme kaikki, oomme kaikki, kaikki. Siinää ja miinää!

Mickan-Imogenille ei ollut täysin avautunut, mitä 1,5-kerroksinen talo tarkoittaa.

Jos tuntuu siltä, että jotain voisi rangaista tämä bloggaus linkkaamalla, niin linkkaa / rankaise ihmeessä.

Kuvat: Pixabay

Berliinin muuri - rakennuslupahakemus

Berliinin muuri.

Tuo rakkauden monumentti. Tuo kommunistisen karvakouran jämäkkä puristus työläisnaisen jalomuotoisesta pakarasta. Tuo ihmiskasvoisen politiikan silhuetti. Tuo mies mua tuijottaa.

Kodotus-blogi on saanut käsiinsä harvinaislaatuisen dokumentin. Ensimmäistä kertaa bloggaamisen historiassa voimme julkistaa Berliinin muurin rakennuslupahakemuksen. Tiedämme, että tällainen poikkeaa radikaalisti Kodotus-blogin linjasta, mutta seuraavassa bloggauksessa palaamme taas vertailemaan meikkivoiteita ja tekemään spirulinasmüüthieita.

Lupahakemus löytyi sattumalta DDR:n kommunistisen puolueen keskuskomitean miestenhuoneen hyllyltä. Samassa pinossa oli muitakin "honeckerin" pyyhkimiseen tarkoitettuja asioita kuten ihmisoikeudet, vapaus, veljeys ja tasa-arvo.

Pureutukaamme pidemmittä hölötyksittä tiukkaan poliittiseen faktaan ja lähihistoriaan.

"No tossa kännissä ja läpällä Erich sitoi pioneerihuivin Nikitan "hrustsevien" ympärille. Siitä se ajatus sitten lähti. Että jos jotain muutakin jonkun muunkin ympärille."

Lupahakemuksen kohde: Muuri

Sijainti: Niiden tyhmien kakkapyllyhipsterien Berliinin ympärillä

Pituus: 155 km

Korkeus: 3,6 m

Muuta: Päältä pitää voida ampua ihmisiä kuoliaaksi

Lupatarkastaja: Günther Knüllchen, DDR:n kommunistisen puolueen esto- ja murha-arkkitehtuuriosaston betonirakennelmakomitean alempi valmisteleva virkamies ylemmän virkamiehen (Fickmich Inderarsch) ollessa lomalla Balaton-järvellä.

Tarkastuspäivämäärä: 12.8.1961

Viime vuosina katukuvaa elävöittämään on noussut lukuisia kivoja pop up -muureja.

Yleiskuvaus: Lupahakemuksen kohteena on muuri, jonka pääkäyttötarkoitus on estää. Tämä estäminen toteutetaan massiivisena yksiainerakenteena. Pääasiallinen rakennusmateriaali on neuvostoliittolaisista maaorjista sekä kapitalismin savuavista raunioista valettu betoni.

Betonin lujuusluokka: CCCP. Sosialistinen betoni on vahvempaa kuin mikään muu betoni. Laadusta vastaa Tsernobylin ydinvoimalan suunnittelutiimi.

Betonin ympäristövaikutukset: Olemattomat. Mitä ei tutkita, sitä ei ole.

Sisustussuunnittelija Knussen von Pussen-Fussenin mukaan tällainen iso aukio  saa kultaisemmat feng shuihkut, jos siihen rakennetaan betonimuuri.

Naapurien kuuleminen: Hoidettu Pariisin rauhansopimuksessa. Länsinaapuri Kennedy toivoi muurin väritystä sinipunavalkoiseksi, mutta Leipzigin hallinto-oikeutta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kennedy jätti kuuluisan vastalauseen: "Ich bin ein Berliner und Donald Trumpf ist ein Arscholigen!" Ranska vaati samoja värejä eri järjestyksessä, mutta antautui välittömästi, kun timpuri Horst von Homolka löi vasaralla sormeensa ja kirosi.

Pohjatutkimus: Pohjalla on tutkimuksen mukaan työväestön valtava pettymys omistavan luokan itsekkyyteen. Perustamistapalausunnon antoi Oy Gulag AB:n pääsihteeri V. I. Lenin. Lausunnon mukaan kommunistisen muurin voi perustaa miten tahansa, minne tahansa ja milloin tahansa.

Lauletaan yhdessä: "Lenin-sedän otsalle voi rakentaa vaikka ydinvoimalan!"

Pintatasaussuunnitelma: Kuha on korkeammalla kuin kapitalisteilla.

Julkisivuväritys: Uudisrakennuksissa tulee esittää erillinen hankkeen ulkoväriselvitys värimalleineen kahtena kappaleena. Yksi kappale on annettu Honeckerille, toinen Brezneville. Molemmat vaativat väritystä harmaammaksi. Ks. myös naapurien kuuleminen.

Siinä aitaa kaatuu ja muurit nousee, kun kaksi pääsihteeriä puhuu hiljaa kommunismista.

Energiaselvitys ja -todistus: Todistukseksi käy puolueen jäsenkirja. Muuri on energiatehokas. Sen käyttövoimana on viha, turhautuminen ja propaganda. Se myös estää epätoivotut energiavirrat idästä länteen. Toiseen suuntaan virtaa ei olekaan.

Selvitys rakennus- tai purkujätteen käsittelystä ja hyödyntämisestä: Mikäli pilaantuneita rakennusmateriaaleja tai muuta jätettä syntyy, niiden olemassaolo kiistetään ja/tai niistä rakennetaan asuntoja kansalaisille.

Piirustukset: Tossa

Berliinin muurin leikkauskuva sekoittui vahingossa Kreuzbergin esikoulun pikku Görschtin piirrokseen "Leonidin pötchkö - harmaa ja lötkö"

Tankkipaikat: Tankkipaikkoja on rakennettava vähintään asemakaavassa edellytetty määrä. On myös huomioitava neuvostotankkien kääntymisen vaatima tila, jotta ne mahtuvat ampumaan omia kansalaisiaan selkään.

Istutukset: Kasveiksi lasketaan kommunistisen puolueen pääsihteerit.

Kuvassa monen poliitikon pään älykkäin osa.

Meluselvitys: On varmistuttava, että keskellä yötäkin rakennettavaksi suunnitellun muurin vaikutukset lähiympäristöön saadaan riittävän häiritseviksi, jotta kapitalisti menettäisi varmasti yöunensa. Melunhallintasuunnitelman mukaan Länsi-Berliiniin kantautuvan yhtäjaksoisen melun on ylitettävä joka hetki vähintään 93 dB. Lisäksi seuraaviksi vuosikymmeniksi toisistaan erotettavien perheiden itku ja hammastenkiristys on saatava kuuluviin myös massiivirakenteen läpi.

Muuriin AK-47:llä ammutut reiät parantavat painovoimaista ilmanvaihtoa. On kuitenkin huolehdittava, ettei kapitalistinen happi turmele työläisten keuhkoja. Näin kävi esim. kun Suomen televisiossa esitettiin Emmanuelle ja Viron kommunistisessa kansantasavallassa katsottiin sitä.

Esteettisen arvot: On vaarana, että muurista tulee liian hyvännäköinen. Tämän vuoksi arkkitehtuurin keskuskomitean on kiinnitettävä erityistä huomiota värisävyyn, jonka on oltava neuvostoharmaa. Ei unkarilaisisia tai tsekkiläisiä ihmiskasvoisia harmaan sävyjä, vaan maaorjuuden pahoinvoinnista kumpuavaa sielun syvintä harmautta kasvottoman keskusvallan saappaan rautakoron alla.

Huleverisuunnitelma: Koska hakemuksessa korostetaan tarvetta ampua ihmisiä kuoliaaksi, huleveret on hoidettava asianmukaisesti. Länteen yrittävien pettureiden veren pitää voida pelotevaikutuksen vuoksi valua dramaattisesti, mutta toisaalta pysyä Itä-Saksan puolella, jottei länsi saisi pientäkään imagovoittoa edes osan pakenijasta selvitessä kapitalistien puolelle.

Osa verestä voidaan siirtää avo-ojissa, osa johdetaan salaojissa. Niissä samoissa, joista Stasi kurkkii. 

Viemäriliitoslausunto: Paska virtaa lähinnä Moskovaan.

Loppulausunto: Selvitys kunnossa. Myönnän luvan aloittaa rakentamisen ensi yönä. Kiusa se on pienikin kiusa. 

(Toistaiseksi vielä jakamattomassa, mutta ihan pian tulevassa Itä-)

Berliinissä 12.8.1961

Günther Knüllchen

Kommunismi on harmaampaa aidan toisella puolella

Kuvat: Pixabay / minä itte (arvaa mikä näistä)

Pohjapiirros kelpasi - nyt nytkähti!

Olen saattanut ihan ohimennen inistä, että aika paljon on tullut tässä viime vuosina odoteltua, enimmäkseen kaikkea, välillä muutakin. Meillähän oli jo mitä loistavin pohjapiirros, jonka ainoa ongelma oli, että se ei kelvannut. Muka jotain paloturvallisuusjuttuja, ihme nynnyilyä. Lassiekin palaa kotiinsa.

Tonttimmehan on pienempi kuin Trumpin uskottavuus uusimmassa Ukraina-tutkinnassa. Talomme ja olemassa olevan naapurin talon väliin pitää jäädä 8 metriä. Koska naapurit ovat aikoinaan saaneet rakentaa oman talonsa kolmen metrin päähän rajasta, meidän talomme pitää vastaavasti sijaita viiden metrin päässä.

Matematiikan oppitunti nro 1: kolme plus viisi on kahdeksan. 

Tähän kaatui edellinen yrityksemme; oma talomme oli piirretty neljän metrin päähän omasta rajastamme ja talojen väliin jäi vain seitsemän metriä. Rakennusvalvonnan mukaan asuintilojen ikkunoiden edessä pitää kuitenkin olla kahdeksan metriä tyhjää. 

Matematiikan oppitunti nro 2: Seitsemän ei ole kahdeksan

Tällainen ratkaisu siis tarkoittaisi, että tontillemme jäisi talojen välin melko hyödyttömäksi espoolaisen lupatarkastajan ilkeyden kokoinen alue.

Matematiikan oppitunti nro 3: Espoolaisen lupatarkastajan ilkeys = 80 neliömetriä

Mikä siis neuvoksi? Suomalaisen miehen parhaita perinteitä noudattaen oikaisin selkäni, karautin kurkkuani ja aloin anella. Piirsin taas vaihteeksi uuden version pohjapiirroksesta. Kumia paloi kuin Suviseuroissa. Kynän terä suihki kuin espoolaisen lupatarkastajan punakynä - se luo hyvän kontrastin sielun mustuudelle. 

Harvinainen kuva hymyilevästä Espoon kaupungin lupatarkastajasta

Nyt on tähän väliin tosin pakko todeta, että olemme kotikaupunkimme rakennusvalvonnasta saaneet erittäin ystävällistä, asiallista ja asiantuntevaa palvelua. Ylläoleva ei siis kumpua omista kokemuksista. Rakennusvalvonta sai pisteet tässäkin tapauksessa: osa talosta saa olla kolmen metrin päässä rajasta, kunhan siinä ei ole asuintilojen ikkunoita JA kunhan naapurit suunnitelman hyväksyvät.

Syysloman aloittavana sunnuntaina veimme siis suunnitelmat naapureiden postilaatikkoon ja aloimme odottaa.

Maanantaina olin järsinyt pikkusormeni kynnen.

Tiistaina loput sormet.

Noël-Jarmique odottaa Espoon kaupungin päätöstä, saako omalla tontilla hengittää sisään.

Keskiviikkona olin kävellyt olohuoneemme vinkyylikorkkilattiaan (sävy Wooden Lookalike Plastic Toxic Fume) niin syvän reiän, että sieltä kuului maorien laulua.

Torstai oli toivoa täynnä.

Perjantaina itkin hysteerisenä sikiöasennossa. Työkaverit vähän ihmettelivät. Ei kuulemma tällaista ole nähty sen jälkeen, kun tiiminvetäjämme Nico-Cimi jäi ilman bonusta.

Lauantaina vedin lauantaipussin tyhjään mahaan.

Sunnuntaina söin Netflixiä ja katsoin pizzaa.

Raksauden aikana on tärkeää huolehtia riittävästä E-koodien saannista.

Maanantaina odotin.

Tiistaina synnytin kaksoset.

Eikä siinä vielä kaikki. Odottelimme vastausta koko tämänkin viikon. Fiilikset vaihtelivat epätoivosta ja toivoon. Valmistauduin katkeroitumaan, toisaalta pohdin, mikä kuohari korkataan, jos ja jos ja jos.

Tyrno Vimpula Keiteleeltä oli raksaprojektin alkaessa 23-vuotias. Tässä kuva kuukautta myöhemmin.

Kaksi viikkoa odotimme. Kaaaaaksi piiiiiitkää viiiiiiiikkoa. Sinä aikana ehdimme käydä katselemassa muiden onnekkaiden taloja ja ehdinpä vertailla erilaisia talopakettejakin ja niiden valmiusvaihtoehtoja. Käänsin myös Raamatun esperannoksi, kirsi rannoksi ja takaisin, että se paistuu tasaisesti.

Matematiikan oppitunti nro 3: Kaksi viikkoa = 14 päivää, koiran viikoissa 400 vuotta

Nämä viikot menivät jäitä poltellen (saatoin poltella muutakin, mutta ei siitä sen enempää). Maanantaina puolisoni, kanssavelalliseni ja lasteni äiti soitti naapureille ja tiedusteli tilannetta. Saimme kutsun kahville, emme vieläkään lupaa - emme tosin tyrmäystäkään.

Jatkoimme kynsien järsintää ja ympyrän kävelemistä. Revin myös hiuksiani, poltin kynttilää molemmista päistä ja kaivoin toiselle kuoppaa pyy pivossa. Lähinnä tosin nyyhkytin sikiöasennossa. Prisman leipähyllylläkin ihmettelivät.

Espoon kaupungin lupatarkastajat keväisessä motivaatiokoulutuksessa 

Ja sitten koitti perjantai. Vietiin tuliaisiksi glögi ja suklaata. Juteltiin mukavia. Todettiin tulevat naapurit oikein mukaviksi. Saatiin lupa piirrokselle.

Siis mitä?

SAATIIN LUPA PIIRROKSELLE! SUUNTANA TALOTOIMITTAJIEN KILPAILUTUS!

Siitä lähtien olen itkenyt ilosta sikiöasennossa. Lapsen opettaja vähän ihmetteli arviointikeskustelussa.

Kuvat: Pixabay

Arvonta suoritettu - mellakat puhkesivat!

Näinhän siinä käy. Kun jotain todella mullistavaa tapahtuu, yhteiskunnassa alkaa kuohua. Berliinin muuri murtui. Chilessä nostettiin metrolippujen hintoja. Anne Berner antoi vahingossa lausunnon, joka ei syyllistänyt köyhiä. Ja nyt tämä: oranssien koukkujen arvonta.

Bloggaustuloilla ostamani miljoona-auto sai kylmää kyytiä. Onneksi niitä on tallissa vielä 14.

Aloin huolestua, kun ensimmäiset mielenosoittajat alkoivat kokoontua ikkunamme taa jo perjantaina. Kilinästä päätellen siellä oli joko polttopullojen rakentelu käynnissä tai sitten hanuristit olivat aloittelemassa treenejään (rukoilin, ettei olisi jälkimmäinen vaihtoehto). Spraymaali haisi. Vanerille turattiin tekstejä kuten “Oranssit koukut kuuluu kaikille!”, “Miks on näin aina tälleen tiäkkö?” ja “#Meattoo is murder!”

Kuumottava tilanne. Mutta minkäs teet. Pakko oli palkata pari avustajaa lajittelemaan blogiin tulleita kommentteja. Kalliiksihan se tuli, mutta toisaalta blogin 13 miljoonan viikkotuotoilla siihen on varaa.

Blogiarvonta kirvoitti pahimmillaan äärimmäisen väkivaltaisia reaktioita.

Ja lopulta: voittaja saatiin valittua. Käytimme arvonnassa kombinaatiota D’Hondtin menetelmästä, ristiintaulukoinnista ja varmoista päivistä. Varmistimme tuloksen vielä gallup-kyselyllä ja piirtämällä kirkkoveneen pulpetinkanteen.

Vaikka väkivaltaan turvautuminen onkin viimeinen keino, joskus on pakko todeta sen auttavan.

Onnittelemme voittajaa, johon on otettu yhteyttä savuerkeillä, pulloposkilla ja e-mailalla.

Seuraava arvonta joulukuussa, pysy luulolla!

Arvonta - marraskuun koukutus

*** VOITTAJA ARVOTTU. TOISTAN, VOITTAJA ARVOTTU! ***

Yhteiskuntamme ja talousjärjestelmämme vaatii jatkuvaa kasvua. Samoin on blogini laita. Voidakseni pitää yllä bloggaamisen synnyttämää ylellistä elintasoani, joudun jatkuvasti pohtimaan, miten koukuttaa lisää lukijoita. Pidin pientä aivomyrskyä kaupallisen yhteistyön ansiosta hankkimani huvijahdin kannella. Ja sitten keksin.

Tonni mämmiä! Valviralta tuli kuitenkin punaista valoa (ympäristöhaitta), poliiseilta sinistä (ratsia Turun moottoritiellä) ja kuulemma bloggaajillakin on jotain eettisiä ohjeita (jos bloggaat, et aja). Kalliiksikin tulisi. Mitäs sitten?

Ilmaisia ämpäreitä! Jes. Puoliso oli kuitenkin sitä mieltä, että ei ole kovin tyylikästä kaltaiselleni tyyli-ikonille. Lacosten vyölaukku ja kaikki.

Mämmi tulisi kalliiksi ja ilmaiset ämpärit ovat tyylittömiä. Ämpärillinen mämmiä olisi kallista ja tyylitöntä.

Millä ihmeellä sitä lukijoita koukuttaisi, pohdin Esmeraldan ja Lupiniquen kiikuttaessa minulle sateenvarjodrinksuja. Mikä koukuttaisi lukijan kuin lukijan. Sitten tajusin:

Koukku!

Koukku. En Kouka. Ein Kouk. A coke.

Parhaat asiat ovat yksinkertaisia: pallo, Hurriganesin biisit ja Anne Bernerin maailmankuva (”minä olen rikas, sinä olet tyhmä”). Jos koukku ei koukuta, niin jo on kumma. Eikä mikä tahansa koukku, vaan aito, oranssi retrokoukku, jossa on takana tarra. Pelmuttaako jo nostalgian lämmin tuuli jokaista ihokarvaasi:

Kaiken lisäksi tämä koukku osuu väritykseltään vielä Halloween-teemaankin!

Kaksi koukkua. Två kåukkar. Zwei Kouken. Two cokes.

Arvonta, tättärää!

Arvon kolmen koukun satsin. Jos menestystä tulee, voin arpoa näitä jatkossakin. En kehtaa edes kertoa, montako näitä on. Vihje, enemmän kuin tähtiä Otavassa. Vähemmän kuin tähtiä Linnunradalla.

Kolome koukkua. Tre kronor. Drei Köuchen. Three coax.

Näin osallistut:

- Jaa jokin tämän blogin teksti jossain sosiaalisessa mediassa (Facebookissa / Instagramissa / Linkedinissä / Twitterissä / Tinderissä / S-marketin ilmoitustaululla). Hyvä teksti tai huono teksti, ihan sama. Sinä päätät, millä saatteella sen sitten haluatkin varustaa.

- kommentoi jotain tämän postauksen loppuun. Päätä itse, mitä.

Kirjoita kommenttiin myös, miten saan sinut kiinni, eli joko

- sähköpostiosoitteesi. Jos amerikkalaisten aikuisviihdetuottajien yhteydenotot pelottavat (been there, done that), niin mieti tarkkaan, minkä meiliosoitteen annat. Pakko ei ole antaa. Edes aikuisviihdetuottajalle.

TAI

- nimi, jolla löydän sinut Instagramista (t. @kodotus)

TAI

- nimimerkki ja lähetä nimimerkin yhteystiedot Kodotuksen viralliseen gmail.com-osoitteeseen, jonka alkuosa on… (rumpujen pärinää) kodotus! Ilman tuota huutomerkkiä. Sähköpostiosoitetta käytetään vain ja ainoastaan mahdollistamaan voiton toimittaminen.

Arvon voittajat maanantaiaamupäivästä 4.11. ja kilpailuaika päättyy, kun minä lykkään käteni arvontapottana toimivaan villapipoon. Ihan ympäri maailmaa en näitä kehtaa lähettää, sillä ottamani pikavippi kattaa ainoastaan postimaksut Suomeen.

抱歉，我不会将这个钩子发送到中国。

Ja himokkaimmille vielä kuuma vinkki: Instagramiin @kodotus tulee vastaava arvonta perjantai-iltana 1.11. Jos siis tuplasatsi koukkuja kuumottaa (meillä kaikilla on omat fetissimme), niin sinne vinkumaan lisää.

Koukuttavaa arvontaa!

Matteus, Markus, Luukas ja Pasi

Raksamessuilla - taas

Projekti jumittaa tällä hetkellä sen verran, että on melkoinen déjà-vu olla samoilla messuilla, samoille paikoille pystytetyillä ständeillä juttelemassa samoista aiheista samojen myyjien kanssa.

Viime vuoden Omakoti-messuihin verrattuna ei tavallaan ole tapahtunut paljon. Toisaalta voi olla, että asiat saattavat piankin vyörähtää aivan uudelle nextille levelille. On toki myös mahdollista, että istun vuoden päästä saman Myyrmäki-hallin samassa pöydässä syömässä samaa sämpylää (tai ei nyt siis ihan samaa) ja kertomassa samoja sydämeenkäypiä juttuja tilanteestamme, joka toivottavasti pian nytkähtää eteenpäin.

 Ulkoporealtaan vedenkulutus on arvioitu pikkuisen ehkä alakanttiin. 

Piipahdin siis messuilla lauantaina. Ehdin paikalle pian avaamisajan jälkeen, sillä nukkuminen on luusereille kuten karhuille ja kansanedustajille. Paikalle oli kuitenkin jo raahautunut kiitettävästi muitakin raksastajia. Ensimmäiset kymmenet minuutit olikin sellainen olo, että haluan vain vältellä kaikkia työnsä puolesta minulle ystävällisiä ihmisiä. Jossain vaiheessa kommunikoiva apina minussa kuitenkin heräsi ja uskalsin ryhtyä juttusillekin.

Tältä siellä näytti:

Tältä minusta tuntui, että siellä näytti:

Se ei tainnutkaan olla messukarkki.

Ei nämä messut nyt mitään ratkaisseet, mutta muutaman kivan idean takia täällä kannatti käydä. Lähdetään liikkeellä keittiöstä, koska keittiö on kodin perna. Asumme tällä hetkellä rintamamiestalossa, joten on aika vaikea suhtautua kriittisesti 50-lukulaisen näköiseen keittiöön - varsinkin, kun sen toiminnallisuus on tuotu tähän päivään.

Vielä lavuaariin mummo kutomaan sukkaa, ja illuusio viattomuuden ajasta on täydellinen.

Aika ihana, vaikka itse sanonkin. Valmistajana Keittiötehdas Karamelli. Nyt kun Ikean keittiöviikotkin on kuopattu, niin tänne lähtee tarjous, jos joskus projektissa sinne saakka päästään.

Keittiöissä pysytään. Minua on aina häirinnyt työtasoihin erikseen kiinnitettävissä tiskialtaissa se, että altaan ja tason liitokseen kertyy kosteutta ja kaikenlaista ryönää. Viime siivouspäivänä sieltä löytyi mm. tauhkaa, nöyhtää, sälpettä ja Britannian pääministeri. Toiveissani olisikin teräksinen tiskipöytä. Yllättäen sellainenkin löytyy rintamamiestalostamme. Stala on kuitenkin kehittänyt uuden ratkaisun ryönän välttelyyn: hieno, teräksinen, pelkkää allasta isompi mutta koko tiskipöytää pienempi pesuallas tasoineen. Aika upea! Tällainen tulee meille!

Tämä upea taso oli tehdä minusta jo objektiseksuaalin, kunnes päätin pysyä uskollisena rakkaalle valurautapatterilleni. Sillä on niin lempeä huumori.

Jaahans, tämä onkin kuulemma tilaustuote. Hinta 1600 euroa. Ei tulekaan. Ämpäri kelpaa ihan hyvin.

Välissä oli käytävä syömässä sämbylä ja kaffi. Ja pitäähän sitä minua ruokkinutta kättä hieman nuolaista: sain vetää nämä särpimet Aatos-hirsitalojen piikkiin. Kuka väittää, ettei bloggaaminen kannata? Pian on verottaja perässä.

Kappas, muovia, mieliainettani!

Kyllä egolokisuuskin on hyvin messuilla hoidossa. Ei muovia harmita, kun on seurana kaikkea muutakin.

Ja hei, yksi pyyntö kiltit järjestäjät ja näytteilleasettajat: älkää jakako niitä ilmapalloja! Parin minuutin välein hehtaarihallissa kuului tuskainen pamaus, kun jonkun nöösin pallo puhkesi. Jos haluatte larpata paskojen timpureiden teloittamista, niin tehkää se jotenkin muuten. Uskon, että kaikkien korvat ja hermot kiittävät.

Oli pikkasen ankea kylpytynnyri. Vartija kiskoi minut uikkareista pois. Kiristi ikävästi. 

Pois lähtiessä teki tiukkaa päästä ulos parkkialueelta, mutta alueelle pääseminen vasta hankalan takana olikin. Hykertelin tyytyväisenä, kun olin tajunnut tulla paikalle ajoissa. Jos jossain on ilmainen pysäköinti, niin silloin tullaan todellakin autolla. Tai minun tapauksessani, ranskalaisella autolla.

Laittakaa selkeä lappu näihin, jos eivät ole käytössä! Ei ole minun syytäni, jos kahvi vetää pakin sekaisin. 

Zum zumpparumppa rumpatirei: kyllähän näissä bileissä nyt ihan mieluusti käy, jos vaihtoehtona on viettää aikaa perheen kanssa. Sain syödä itse kaikki messukarkitkin. Tai no, yhdelle ständille jätin pari.

Loppuun vinkki fitnesshenkisille raksaajille: laittakaa vessan kulkureitille teräspalkki, niin askelmittariin kertyy kivasti ylimääräistä joka päivä. 

Voi vee vee vee! - waiting waiting waiting

Ihan mahtavaa tämä odottelu! Tai siis kahden vuoden odottelu. Tai kahden ja puolen vuoden odottelu. Pikkujuttujahan nämä toki ovat. Talo, koti, tontti, mitä niitä nyt on.

Kevät 2017

Ensin odoteltiin, millaisia suunnitelmia suuri ja mahtava rakennusyhtiö oli tehnyt havittelemilleen naapuritonteille (kuusikerroksinen kerrostalo), sitten odoteltiin saman rakennusyhtiön tarjousta meidän tontistamme (huono), sitten odoteltiin muuten vaan.

Nico-Kimi odottaa, että betoni kuivuu.

Kesä 2017

Saatiinkin suurelta ja mahtavalta rakennusyhtiöltä parempi tarjous tontistamme ja päätettiin myydä.

Syksy 2017 

Solmittiin esisopimus tonttimme myymisestä (ja lastemme synnyinkodin jyräämisestä). Itkettiin. Alettiin odotella kaavaprosessin alkamista kaupungin koneistossa.

Seija-Quinoa odottaa, että lähestyvä jyly tarkoittaisi paalutuskoneen saapumista tontille.

Kevät 2018

Odoteltiin, alkaako kaupunki kaavoittaa tonttia, jonka toivoimme voivamme ostaa nykyisen tilalle.

Kesä 2018

Odoteltiin tilaamiamme makkaraperunoita Ismon grillillä.

Ramses-Gandalf von Knösselberg odottaa, että emännän iltaviskiin sekoitetut silmätipat alkaisivat vaikuttaa.

Syksy 2018

Odoteltiin, milloin nykyisen kotimme tontin kaavamuutos valmistuu, milloin siitä saadaan kaupat tehtyä ja milloin sen seurauksena pitää hilpaista kapsäkkien kanssa kaivurien tieltä.

Odoteltiin myös, miten havittelemamme uuden tontin kaavamuutos etenee.

Dirrt69Boy odottaa, että joku ottaa kuvan räppilevyn kanteen, koska oikea jalka on just niinku pitää.

Joulu 2018

Nykyisen kotimme tontin kaavamuutos meni läpi. Jee! Saadaan rahaa.

Eiku.

Naapurit valittivat kaavamuutoksesta hallinto-oikeuteen. Ei saadakaan rahaa.

Odoteltiin, että paha mieli menisi ohi. Ei mennyt. Joulu kyllä meni.

Lauri Liito-orava odottaa, että metsurin sahasta loppuu bensa. 

Kevät 2019

Odoteltiin havittelemamme tontin kaavamuutoksen valmistumista.

Odoteltiin iiiiiiiihan rauhassa naapureiden tekemän valituksen ratkaisua hallinto-oikeudessa.

Yks Ilpo Punavuoresta vaan odottaa, että Glorian koti tekisi jutun uudesta, monoliittisesta wc-istuimesta.

Kesä 2019

Havittelemamme tontit tulivat haettavaksi. Haimme. Odottelimme. Saimme.

Game of Thronesin sen jalattoman hemmon näköinen hemmo odottaa, että joku rakennusalalla olisi epähuomiossa mukava. 

Nyt

Naapureiden valitus kaatui hallinto-oikeudessa. Odottelemme, hakevatko valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Me odottelemme. Jos et tiedä mitä, palaa suoraan lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta. 

Olemme toki lähteneet viemään uutta taloprojektia eteenpäin (siitähän tämä blogi kertoo, yllättäen). Odottelemme tällä hetkellä myös, mitä tulevan tontin naapurit sanovat toiveestamme saada rakentaa hieman kaavassa sallittua lähemmäs tontinrajaa.

Vastaava mestari on syyslomalla. Odottelemme, että palaa lomalta.

Jasmique-5G odottaa, että tulisi 6G.

Kodotus eli kodin odotus. Tuli valittua turhankin osuva nimi blogille.

Seuraavan blogin nimeksi tulee "järjettömän suuri ja lyhyessä ajassa tapahtunut vertaansa vailla oleva menestystarina".

Kuvat: Pixabay