Maatyöt ja paalutus - selvittelyn pohjaton suo

Sitä luulisi, että kun tonttimme on pieni kuin covid-19-viruksen peräpukama, niin maatyötkin olisivat helpot kuin Viking Linen osinkojen nostaminen Ahvenanmaalla. Mutta ei. Prosessi se on tämäkin.

Lähdetään liikkeelle perustussuunitelmasta. Tilasimme siis sellaisen, kun talon pitää kuulemma olla perustusten päällä. Perustuksethan ovat vähän kuin perustuslaki Venäjällä: turvallisuuden tunnetta luova, luotettava, jämäkkä ja kaikin tavoin kansalaisiaan tukeva. Sellaisen siis tilasimme smetanalla ja novitsokilla. Noh, sehän viivästyi pikkasen, kun perustussuunnittelijalle meni väärät laskelmat.

Jos nimittäin tällaiset (hirsi)talot perustetaan pilareille, niiden päälle laitetaan usein teräksinen kehäpalkki, joka toisaalta sitoo paalut yhteen ja toisaalta pitää huolen, että hirret tulevat varmasti samalle korkeudelle. Erityisesti tätä tapaa on käytettävä runko- / elementtirakenteisten talojen kanssa. Hirsitalossa homma ei ole ihan niin yksiselitteinen, sillä alin hirsi on jo itsessään tuo palkki. Suunnittelijalle menneessä ensimmäisessä laskelmassa oli kuitenkin lähdetty siitä ajatuksesta, että haluamme tonneja ja tonneja maksavan kehäpalkin pilareiden päälle ja ensimmäisen hirren alle. Mutku me ei haluttu. Ja sitten suunnittelijalle piti laittaa uudet laskelmat.

Teräspalkin donaldtrumpmainen luotettavuus yhdistettynä Trumpin suosimien ammatinharjoittajien horisontaaliasentoon. 

”Tonttimme on pieni kuin covid-19-viruksen peräpukama.”

Ajatus taustalla oli ihan hyvä ja ymmärrettävä: kun teräspaaluja maahan juntataan kuin sanonkomäkuka sanonkomämitä sanonkomäminne, ne eivät mene aina suoraan. Ja kun ne eivät mene ihan suoraan, ne voivat olla eri linjassa maan pinnalla, vaikka olisivatkin teknisesti ihan kelvollisesti. Tästä taas seuraa, että hirren alta saattaa jokin paaluhattu (eli sellainen levike, jonka päälle hirsi lasketaan) törröttää kuin sanonkomämikä sanonkomämistä.

Teräspilarin teräspalkkimainen ulkomuoto pystyyn nostettuna kuin Trumpin sanonkomämikä sinisen pillerin ottamisen jälkeen.

”sanonkomäkuka sanonkomämitä sanonkomäminne”

Talotehdas ihan fiksusti ajatteli asiaa kuin estetiikan jatko-opiskelija ja siksi kehäpalkki. Me taas ajattelimme asiaa kuin Sylvester Stallonen kosmetologi, eli että jos nyt joten kuten kelvollisen näköinen lopputulos saadaan, niin päästään ottamaan lisää turpaan. Talotehtaalta vielä varmistivat, että ymmärrämmehän, että pilarit saattavat irvistää vähän kuin mummon hampaat talon alta. Vastasimme ymmärtävämme ja toisaalta voihan sitä vähän johonkin suuntaan irvistääkin... 

Pilarien möykkykalamaista rumuutta lieventää myös se, että kotikaupunkimme virastojen kukkapaitaiset kauneudenvaalijat vaativat pilarit piiloon vähintään rimoituksella. Tällöin voisi kuvitella, että mummon hampaatkin ovat ainakin saman verran jemmassa kuin Latva-Keturin Miinalla, kun tekarinsa huussiin jätti.

Tohon vasemmalle tulis olkkari ja oikealle buduaari.

”Sylvester Stallonen kosmetologi”

Ja sitten odoteltiin perustussuunnitelmaa. Tätä kirjoittaessani en tosin tiedä, onko se perustussuunnitelma vai pelkkä paalutussuunnitelma, koska siinä ei oteta kantaa siihen, miten maatyöt tehdään ja mitä laitetaan talon alle (sepeliä / soraa / pumpulia / kuolleita sieluja). Mutta ainakin paalutussuunnitelma saatiin. Ja paalujakin saadaan perkele! Jos olisi objektiseksuaali ja tykkäisi paaluista, niin nyt saisi pystyyn orgiat! 80 teräspaalua noin kymmenen metrin syyyteen. Ei tästäkään hommasta siis ihan ilmaiseksi selvitä.

Mutta jokin suunnitelma siis saatiin. Sitä suunnitelmaa asemapiirroksen ja lvi-asemakuvan kanssa aloin sitten syytää valikoiduille maansiirtourakoitsijoille. Jotenkin olin ajatellut, että minä laitan kuvat ja he antavat tarjouksen. Mutta ei se kuulkaa Suomen nuoriso näin mene! Kyllä vähän vaivaa pitää asioiden eteen nähdä. Mitä siitäkin tulisi, jos asiat sujuisivat kivasti. Rutto, sanon minä ja yskin koronavirusta Prisman kassajonossa.

Kaavioita pitää olla, koska mitä siitäkin tulisi, jos kaavioita ei olisi!

”Jos olisi objektiseksuaali ja tykkäisi paaluista, niin nyt saisi pystyyn orgiat!”

Pisteet toki maaurakoitsijaehdokkaille, kun kysyivät. En vaan osannut oikein vastata, kun tiedusteltiin hulevesien viivyttämisestä tai pilariperustuksen vaatimista massanvaihdoista. Vastaava mestari oli reissussa, joten levittelin käsiäni ja varmuuden vuoksi kylvin muutamia kymmeniä satasen seteleitä tuuleen sijoitukseksi tulevaisuuteen.

Yksi pohdittava asia on myös, mennäänkö maatyöt tuntitöinä vai urakkana. Urakassa koko hinta on tiedossa, mutta se on todennäköisesti tuntitöitä kalliimpi. PAITSI jos tontilta löytyy intiaaninen hautausmaa, betonilouhos ja esihistoriallinen anustappi. Jos vastuu siirtyy, se maksaa.

Tota, ne terveyskeskus, päiväkoti ja kaupungintalo ei kyllä olleet enää meidän tontilla.

”Varmuuden vuoksi kylvin muutamia kymmeniä satasen seteleitä tuuleen sijoitukseksi tulevaisuuteen.”

Samoin lähti paalutustiedustelua paalutusfirmoille. Selvisi, että paalutussuunnitelma oli tehty ruuvipaaluille, mutta ainakin yksi firma tarjosi vastaavankokoisia lyöntipaaluja. Tarjouksen selkeys oli toki ihan peruskauraa itselleni, varmaan kaikille lukijoillekin:

RR 75 17.50 E/metri paalu maahan lyötynä. Ei laskuteta katkaisupätkiä.
RR 90 18.50 E/metri paalu maahan lyötynä. "
Kappalehinta RR 75 ja 90 35.00 E/paalupiste, sisältäen maakärjen, katkaisun
ja paaluhatun. Jos käytetään kalliokärkiä, on kappalehinta 42.00 E.
RR 115/6.3 22.50 E/metri paalu maahan lyötynä. "
Kappalehinta 45.00 E/paalupiste maakärjellä, 55.00 E kalliokärjellä.
Rahdit 400.00 E, sisältäen kaikki koneen ja paalujen rahdit kerralla
tehtäviin paalutuksiin.
Tarvittaessa yhteistyökumppanimme merkkaa paalujen paikat 10.00 E/paalupiste,
sisältäen myös tarkemittauksen.
Kaikki hinnat ovat arvonlisäverottomia hintoja. Laskuun lisätään
arvonlisävero 24 %.
Paaluhatut ovat 150x150x15 mm hattulevyjä ilman holkkeja.
Ja vatsalleen hän kinokseen näin lensi suksineen.

Me mitään salaojia tarvita! Pilariperustus toimii kato niin hyvin.

”Kappalehinta RR 75 ja 90 35.00 E/paalupiste”

Kai tuo on tiivistettävissä niin, että osa maksaa paljon, toinen osa paljon lisää ja loput enemmän. Koetin tarjouksesta omalla matikallani (lyhyt ja limainen) hintaa haarukoida ja pääsin jonnekin 16 tonniin. Aamulla tajusin, että hinnat olivat alvittomia. Parikytä tonnia? Kakskytviis? Sielu, toinen lapsista ja vasen munuainen?

KILTTI RAKSA-ALA. SOPISKO, ETTÄ KUN TEETTE TARJOUKSIA ESIM. TÄLLAISELLE YKSITYISHENKILÖLLE, JOKA EI OLE FIRMA JA JOUTUU SEN ALVIN MAKSAMAAN, NIIN VOISKO NE HINNATKIN ILMOITTAA ALVIN KANSSA TAI VAIKKA KYSYÄ, ETTÄ ANNETAANKO ALVILLINEN VAI ALVITON HINTA, KUN NE VOI TOKI MOLEMMATKIN ILMOITTAA IHAN VARMUUDEN VUOKSI.

Eihän näistä tarjouksista oikeasti ota kukaan selvää. Toinen tarjoaa yhtä ja toinen toista ja kolmas ilman alvia mutta saa ottaa santsikupin kulkematta lähtöruudun kautta.

Joo siis kukkapenkki piti tehdä, mutta jos sä niin sanot, niin toi on varmasti sopivin kone siihen hommaan.

”Sielu, toinen lapsista ja vasen munuainen?”

Ja tässä ollaan, muutama maatyö- ja paalutustarjous vielä uupuu. Samoin uupuu rakennuttaja. Luulin, että nyt alkaa, mutta vaan jatkuukin. Mutta ihan pian lähiaikoina varmasti hei alkaa olla näkyvissä merkkejä, että päästään pohtimaan, miten jatketaan projektin liikkeellelähdön toteuttamisen suunnittelua, kunhan saadaan ensin muutama juttu selvitettyä.

Lähden karaokeen laulamaan muiden oman elämänsä projektipäälliköiden kanssa Danny-Helenan kappaletta ”Katson mustuuteen maan”.

Kun olet hyppinyt yhdellä jalalla kaikkien tolppien päältä veteen putomatta Säkkijärven polkkaa kontrabassolla soittaen (sekä pizzicato että arco), voit edetä rakennusprojektin seuraavaan vaiheeseen. Siinä nämä tolpat tungetaan, tai no, siitä myöhemmin lisää.

”Katson mustuuteen maan”

Kuvat: Pixabay / taiteilija itte

Kokemukset talotoimittajista - minkä valitsimme?

Talotoimittajien kilpailutus alkoi jo viime vuoden puolella. Kilpailutus tosin on tässä tapauksessa hieman yliampuva termi: laittelimme kyselyä hirsitalofirmoille, jotka tekevät taloja myös massiivihirrestä. Se karsi melkoisesti toimittajia listoilta. Pyysimme anteeksi, että häiritsemme ja varovaisesti kysyimme, saisimmeko antaa heille joitain satoja tonneja rahaa. Kilpailutuksen aloittamisesta sekä sen kiihkeistä ensitunnelmista kirjoitin omat postauksensa.

Seuraavan sisältöinen viesti lähti ensin niille firmoille, joita ajattelimme alkaa arasti riiaamaan, jos vaikka kihiloohin päästääsiin iliman puukkua selijässä:

Hei!

Juttelimme tänään puhelimessa. Tässäpä hieman taustoitusta projektiimme.

Meillä on (pieni) tontti Linnunradan tähtikuviosta (paikka muutettu) ja kaupungin rakennusvalvonta on hyväksynyt ideamme ja suunnitelmamme (EI MUUTEN OLE! TOIM. HUOM.), jonka perusteella nyt kysyn tarjousta. Vastaavan mestarin tekemät piirrokset liitteenä.

Taloon olisi toiveissa puinen tuulettuva alapohja, perustus paaluille, (koivu)lautalattia, lämmönjako joko lattialämmityksellä tai patterilla sekä painovoimainen ilmanvaihto. Osa on hieman keskenään ristiriidassa, mutta olen ymmärtänyt, että näilläkin kriteereillä on taloja toteutettu.

Kattomateriaali olisi joko peltikatto tai tiilikatto. Hirrellä ylös asti ja kylmä käyttöullakko.

Piharakennuksen suhteen otamme vastaan ehdotuksia sen hirren paksuudesta.

Haluaisimme edetä projektissa melko nopeasti (HIHIHIHIIIII, TOIM. HUOM.), jotta voisimme viedä asioita eteenpäin yhdessä samaan aikaan rakentavien naapuriemme kanssa (NIILLÄ LÄMPIÄÄ JO SAUNA SAATANA, TOIM. HUOM.). Siksi toivoisin saavani vastauksen marraskuun (NYT ON TOUKOKUU JA MINÄ OLEN VILJAA, TOIM. HUOM. FEAT. JUICE LESKINEN) aikana. Puhun mielelläni asiasta puhelimessa ja annan tarvittaessa myös sähköpostilla lisätietoja.

Ystävällisin terveisin,

Lassi Massi-Kassi ja Seija Ala-Kautta, Linnunradan tähtikuvio (kaikki muutettu)

“Haluaisimme edetä projektissa melko nopeasti (HIHIHIHIIIII, TOIM. HUOM.)”

Näistä hirsifundamentalistien periaatteista tingimme ensimmäisenä päätykolmioista. Taloon tulee tuulettuva yläpohja, eli ullakolla voi varastoida tavaraa, mutta siellä ei vietetä laatuaikaa hirsien pyhiä eettereitä nuuhkien. Kun sitten muutama tarjous oli edullisempi runkorakenteisilla päädyillä, hylkäsin tältä osin pyhien kirjoitusten tekstit ja otin nämäkin tarjoukset huomioon.

Tarjouksen pyysimme seitsemältä toimittajalta, joilta tiesimme saatavan massiivihirttä. Jokaista voisin kokemuksemme mukaan suositella, varauksin tai suuremmin varauksin. Talofirmat ovat aakkosjärjestyksessä ilman sympatiapainotuksia. Subjektiivisia plussia ja miinuksia on jaettu ihan yhtä reilusti kuin Trump twiittaa. #molopää.

“Ullakolla voi varastoida tavaraa, mutta siellä ei vietetä laatuaikaa hirsien pyhiä eettereitä nuuhkien.”

Aatos Hirsitalot

Aktiivinen ja asiantunteva myyjä oli sitkeä ja avulias. Tiedusteli tilannettamme säännöllisesti ja jopa kiersimme hänen kanssaan ensin Peuratalojen ja firman kaaduttua firman raunioilta nousseen uuden Aatos Hirsitalojen kohteita. Omaa tuotantoa firmalla ei ollut, vaan massiivihirret olisivat tulleet Pellopuulta. Tämän oman tuotannon puuttumisen koimme miinuksena. Myös firman tuoreus ja pieni koko pohdituttivat. Kolikon kääntöpuolena toisaalta ketteryys.

Eurohonka

Asiallista ja asiantuntevaa palvelua. Kysymyksiin reagoitiin nopeasti ja ystävällisesti. Hinta oli edullisemmasta päästä. Olimme muutamia heidän talojaan käyneet katsomassakin esimerkiksi eeppisellä syysturneellamme, jossa Forssassa oli lounaaksi tarjolla liha-, liha- ja lihavaihtoehtoja. Kasvokkain emme tavanneet.

Eurohongan massiivihirsitalon rakentamisesta kertoo Talvikaato-blogi. Allaolevan kuvan talo ei ole blogista todistajien suojelemiseksi.

Eurohongan massiivikuusihirsi. Tai talohan tuo oikeastaan on. 

“Forssassa oli lounaaksi tarjolla liha-, liha- ja lihavaihtoehtoja.”

Hobbiton, Viro

Saimme ystävällistä palvelua ja asiantuntevia vastauksia. Firma ja talo olisivat varmasti olleet huippuja. Mutta se hinta. Jesus Maria de Gutierrez de Santo Domingo y Sangre de Toro con Carne! Sanotaanko nyt näin, että tarjouksessa oli loppusumman kohdalla tosi paljon euroja. Meillä oli tilillä vähemmän euroja. Hobittien taloa emme siis saaneet, vaikka jalkani (JA SANONKOMÄMIKÄ, TOIM. HUOM) ovat yhtä karvaiset.

Hobbitonin työnjälkeä voi tiirata Moderni hirsitalo -blogissa.

Honkatalot

Juttelimme pitkät pätkät myyjän kanssa Habitare-messuilla ja pohjustin tarjouspyyntöämme puhelimessa. Emme kuitenkaan koskaan saaneet siihen vastausta - emmekä myöskään tiedusteluun tarjouspyyntömme tilasta. Turhan myöhään lähdin tiedustelemaan asiaa toiselta firman myyjältä. Tuolloin juna oli jo vähän turhan kaukana asemalta ja Honkatalot jäi. Jätin raiteille muutaman tonnin lohdutukseksi.

“Emme kuitenkaan koskaan saaneet vastausta tarjouspyyntöömme.”

Ollikaisen hirsirakenne

Hyvämaineinen firma. Kuten alussa kirjoitin, mitenkään kovin vimosen päälle emme osanneet tai jaksaneet kilpailuttaa, joten Ollikainen saattoi kärsiä tästä osaamattomuudestamme. Tästä ehkä voi päätellä, että talomme ei tule Ollikaiselta, vaikka se ei olekaan heidän vikansa.

Tender Ehitus, Viro

Kiinnostava ja asialleen omistautunut firma. Käsinveistettyä komeaa mäntyhirttä, osaavat tekijät ja oman firman pystyttäjät. Kävimme katsomassa useampaakin heidän kohdettaan Suomessa ja myös juttelimme useampaan otteeseen firman omistajan Marguksen kanssa. Oma säätämisensä oli toimittaa kuvat tarjouspyyntöä varten, sillä firma haluaa selvästi keskittyä omimpaan alaansa, eli talojen tekemiseen, ei suunnitteluun ja kuvien kanssa nysväämiseen. Siksipä vastaava mestarimme - tuolloinen vastaava mestarimme - piirsi kuvia, joiden pohjalta tarjousta haimme. Hinta yllätti - olin odottanut edullisempaa. Sitä en tiedä, miksi.

Työnjälkeä ja tekstiä Tender Ehituksen talosta on Aika rakentaa -blogissa.

Virolainen mänty kuulostaa hyvin samalta kuin suomalainen mänty. Ne ovat sukupuita.

Tenderin käsinveistettyä hirsiseinää. Tai kai ne sentään puukkoa käyttävät. Kuva ei ole edellisestä talosta. Tärkeä tieto.

“Käsinveistettyä komeaa mäntyhirttä, osaavat tekijät ja oman firman pystyttäjät.”

Vaaran aihkitalot 

Paljon referenssejä ja osaavat tekijät. Myös paria Aihki-taloa olin päässyt katsomaan kuluneen vuoden aikana. Komeita olivat. Vaihtoehtoina oli joko koko matkalta tasainen höylähirsi tai perinteisesti toiseen päähän kapeneva aihkihirsi. Kyllä, jälkimmäinen on perinteisemmän, elävämmän (JA KALLIIMMAN, TOIM. HUOM.) näköinen.

Vaaran Aihkitalojen massiivihirsitalo rakentuu Hyvän ilman hirsitalo -blogissa. Kuvan nurkka toivoo saavansa pysyä tuntemattomana, joten sillä on salainen numero, eikä se ole blogin talosta.

Aihkitalon nurkka harmaantuu nopeammin kuin ensimmäistä taloaan rakentavan parta. Vaikka olisi nainenkin. 

Vaikka uskon, että olisimme saaneet kelvon talon kaikilta firmoilta, niin erojakin oli. Yksi firma vastasi nopsaan mutta ylimalkaisesti. Tuli kuva, johon oli vedetty ulkoseinät punaisella ja sisäseinät vihreällä. Punainen = hirsi, vihreä = rankarakenne. Vastaava mestari kommentoi tarjousta seuraavasti:

- ei juuri mitään SUUNNITTELU JA MUUT PALVELUT osastolta, todella huonosti tehty tarjous!!!
-ei hirsiväliseiniä
-sisältää eristeet
-sisältää alapohjan
-sisältää sisäverhoiluja + listat
-melko vaatimaton asennussisältö

Halusimme karsia lupaavimmat tarjoukset jatkoon, joten tämä toimittaja tipahti suht nopsaan listalta. Muutamasta firmasta jäi ehkä vähän myös sellainen olo, että heidät pitää haluta heidät saadakseen. Että sitten voidaan raottaa aitan ovea, jos ensin mennään kihloihin.

Jossain vaiheessa olimme alkaneet pähkäillä myös talon ulkonäköä - tai ehkä enemmänkin sisänäköä. Mänty kun tummuu ja kuusi taas kellastuu. Massiivikuusi alkoi vähitellen kuiskia korviimme yhä voimallisemmin ikiaikaisia loitsujaan. Massiivikuusihirsi ei vain kovin monella toimittajalla ole listalla ja yksi näistä toimittajista (tai siis myyjistä) ei meille suvainnut vastailla, joten vähiin kävivät vaihtoehdot.

Tenttasin massiivikuusihirren toimivuudesta mäntyiseen vastaavaan verrattuna, kuusihirren vääntyily kun aina silloin tällöin eri foorumeilla puhututtaa. Sain valitsemastamme firmasta vakuuttelua, että ihan yhtä toimivaa seinää saadaan molemmista. Siinä se sitten oli, päätös. Massiivikuusihirsitalo. Tulipahieno yhdys sana.

“Massiivikuusi alkoi vähitellen kuiskia korviimme yhä voimallisemmin ikiaikaisia loitsujaan.”

Jaa että mikä firma? kysyy tuiman näköinen eläkeläisherra sieltä lasivillalla täytetystä deprivaatiotankista.

Eurohonka - epäilyttävällä ulkomaan murteella Euro Loghouses.

Alkupään keskustelut aloitimme Aki Maskosen kanssa ja tarjousprosessista lähtien olemme olleet tekemisissä Sari Vainionpään kanssa.

Ja että ollaanko tyytyväisiä tähän mennessä, tiedustelee sieniä maanvaraisessa puisessa alapohjassa viljelevä neiti-ihminen.

Juu. Hupaisaa sinänsä, että kun nykypäivänä pitää tietää suunnilleen neliösentin tarkkuudella, mistä karsinasta ja minkä nimisen sian luusta irtokarkin liivate on peräisin, niin meikäläiset ostavat talon etänä ja sokkona. Ei siinä, että tässä nyt tarttisi neniä hieroa vastakkain tai lapsille kummeja hankkiakaan, mutta en siis vielä tänä päivänä tiedä, minkä näköisiltä ihmisiltä olemme talomme tilanneet. Ja ihan periaatteesta en ole viitsinyt googlata. Pieni jännitys pitää asiakassuhteen tuoreena. Paljon on kuitenkin sekä puhuttu ja sähköpostia lähetelty (ai jaa, vaikka vaan talon ostitte, sieltä kyyninen peräkammarin poika 70-luvun miestenlehtien keskeltä huutelee), joten ehkei tässä nyt ihan hämärältä kujalta olla rolexia ostamassa.

"Niin kuka teistä oli se, jolta me tää hirsitalo ostettiin?"

Ja nyt siis ollaan tässä. Rakennuslupa pitäisi saada sisään ihanjustnythetikohta (VÄHÄN SAMA TEEMA TOISTUU, TOIM. HUOM.) Mutta koska ääneneristysselvitys ja ihan muutama muukin muuttuja, niin Kodotus on ja pysyy nimensä mukaisena.

Kodin odotus on käynnissä ja sen kodin toimittaa Eurohonka.

“Meikäläiset ostavat talon etänä ja sokkona.”

Blogin eka vuosi - 10 luetuinta postausta

Voi näitä juhlallisuuksia! Blogi täytti vuoden ja yhä ovella lappaa jatkuvalla syötöllä eri maiden delegaatioita onnittelemassa ja tuomassa ties mitä lahjoja. Tähän mennessä olen saanut jo kolme albiinotiikeriä, atollin ja rasvakeittimen. Hauis on kasvanut skumppalasin kilistelystä ja lapsia etäkiusataan etäkoulussa, kun heidän isänsä on julkkis.

Vuosi on ollut ikimuistoinen ja olen ylittänyt itseni monesti löytäessäni uusia tapoja kertoa, että vieläkään ei ole mitään tapahtunut. Tämä postaus on jo seitsemäskymmeneskolmas. Eikä vieläkään ole mitään tapahtunut. Joku korona maailmalla tosin pyörii, mutta mitään minun kannaltani merkittävää ei ole vuodessa tapahtunut.

“Voi näitä juhlallisuuksia!”

Tässäpä listattuna blogin ensimmäisen vuoden kymmenen luetuinta postausta. Jotta jännitys tiivistyisi, aloitamme numerosta 10 ja päädymme numeroon 1. Klikkaa otsikkoa, niin pääset kuhunkin postaukseen. Jos linkki ei toimi, ota yhteyttä Ariin ATK-tuessa.

10. Ostettiin sitten hirsitalo - etänä!

Rajat pamahtivat kiinni. Koulut siirtyivät etäopetukseen. Tennisammattilaiset joutuivat talousahdinkoon, kun yksityiskone jäi maahan ja henkilökohtainen fysioterapeutti alkoi yskiä. Pari vuotta pohditaan omaa taloa ja tulevaisuutta ja sitten kun kaupat saadaan aikaiseksi, koko maailma tössähtää turvalleen. Universumilla on kyllä huumorintajua.

9. Maankäyttömaksu - meidän iskällä on isompi kuin teidän iskällä!

Liioittelin, kun kirjoitin, ettei mitän olisi tapahtunut. Olemme esimerkiksi saaneet maksaa kaupungille 110 000 euroa kiitokseksi siitä, että he armeliaasti suostuvat lisäämään omien veronmaksajiensa mahdollisuuksia asua kerrostalossa keskustan tuntumassa.

“Tähän mennessä olen saanut jo kolme albiinotiikeriä, atollin ja rasvakeittimen.”

Maankäyttömaksu on yksi asia, joka ei ole oikein toistaiseksi mennyt nyökkäyksellä läpi kellään, jolle siitä olen kertonut. Mutta me ei vaan tajuta.

8. Talotoimittajien kilpailutus - ensitunnelmat

Koetettiin esittää tiukkoja kilpailuttajia, jotka puristavat parhaan tarjouksen ja ilmaiset terassilaudat ja pallogrillin itkua vääntävältä myyntihemmolta. Jäätiin tavoitteesta. Vähän varkain päädyttiin tähän toimittajaamme. Pitänee avata valinnan syitä joskus tämän toisen vuoden aikana.

7. Raksa-auto romuna - halpa auto, kallis remppa

Merde! Mon Dieu! Jacques Chirac!

Ostimme kesällä ihan paskan rrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrraksa-auton. Raksahommissa sitä ei ole tarvittu, mutta sillä on ollut oma tärkeä osansa hyvinvoinnin tuottamisessa autokorjaamoille. Ei millään pahalla, mutta melkoinen paskeri tuo on ollut: jakopään hihna katkeaa moottoritiellä ja ei mene läpi katsastuksesta.

Oui monsieur, c’est la caccamobile!

6. Ei kelpaa! - pohjapiirros meni uusiksi

Tämä postaus edustaa seikkailujani kaikissa niissä ihmemaissa, joista en mitään ymmärrä. Auto edustaa yhtä niistä, arkkitehtuuri toista. Se nyt ei silti estänyt suunnittelemasta taloa. Eikä edes  sellaista taloa, jota ei tontille voinut sijoittaa. Itse kun tekee, saa sellaista mitä sattuu tulemaan.

5. Talopaketit - valmiusvaihtoehtojen vertailua

Blogin myötä olen löytänyt yhden vahvuuksistani kirjoittajana. Sieltä rouva ilmalämpöpumpun säleiköstä kysyy, onko se vahvuus asiantuntevuus. No kuulkaa rouva, ei ole. Sen sijaan lukukertoja ovat keränneet postaukset, joissa asiasta mitään tietämättömänä viisastelen niille, jotka asioista enemmän tietävät. Tämä kirjoitus on siitä hyvä esimerkki.

4. Potkut pääsuunnittelijalle - vastaava mestari vaihtoon

Draamaa ja rankkoja ratkaisujakin on projektissa ollut. Yksi niistä oli vastaavan mestarin vaihtaminen. Pakko lopettaa hetkeksi kirjoittaminen, kun alkaa taas itkettää.

3. Vanha hirsitalo - hirveä mörskä!

No nyt on kyyneleet pyyhitty ja lasivillaa silmämunissa. Viisastelusta puheenollen, tässä postauksessa sitä on lisää. Näistä hirsitaloista (jollaista mekin koetamme saada tämän vuosikymmenen aikana pystyyn) jaksetaan vääntää kaikenlaista. Toiselle ne ovat Atlantiksen mirhaa, jotka parantavat kaiken maailmansodista syfilikseen. Toisille taas sitä, mitä paholaiselta jää kiinni vessanpöntön sisäreunaan. Pitihän tästäkin siis vähän viisastella.

2. Ikean keittiöviikot loppuvat?

Lähestymme The Toppermost of the Poppermost -postausta. Jos olisin Helsingin sanomien päätoimittaja, voisin tämän postauksen yhteydessä todeta, että laatujournalismille on yhä tilausta. Mutta koska olen kikkaileva bloggaileva, totean, että vahinkoja sattuu. Kirjoitin saamieni tietojen pohjalta Ikean keittiöviikkojen loppumisesta ja taisin osua yllättävän hyvin oikeaan. Tämä journalistinen saavutukseni sai hetkellisesti pohtimaan jopa alanvaihtoa toimittajaksi, kunnes muistin tienaavanai bloggamisella järjettömän paljon paremmin.

“Nyt on kyyneleet pyyhitty ja lasivillaa silmämunissa.”

Rumpujen pärinää. Yleisö liikehtii levottomasti tuoleillaan. Esirippu alkaa väristä. Leskirouva von Freytagin suusta pääsee huokaus, joka on yhdistelma kiihottuneisuutta ja nitron vaikutuksen lakkaamista. Lasse Viren kömpii ylös Münchssenissä silmissänsä outo katse lapsen eksyneen.

TÖTTÖRÖÖ!!!

1. Hämeen linna - 900 vuotta rakennusvirheitä!

Tätä luettiin etenkin sen julkaisuviikolla aivan hillittömästi. Lukijamäärät nousivat kuin koronaluvut Nykissä. Asiaa saattoi hieman auttaa, että postaus jaettiin myös Hämeen keskiaikamarkkinoiden facebooksivuilla. Lukijoita oli Alfa Centauria myöten ja osa heistä saattaa olla vasta matkalla. Odotan heitä perille lähimmän 4,3 miljardin vuoden sisällä. Kahvi odottaa hellalla.

Aikoinaan, kun ostimme nykyisen rintamamiestalomme (joka jyrätään maan tasalle), saimme kuulla sekä äitini että anoppini suusta melkoista huokailua. Soundi oli kuin elinkautisvangilla, jonka tuomio yllättäen tuplaantui. Uudempi talo olisi kuulemma pitänyt ostaa. Saattoivat olla oikeassakin, mutta me ostimme silti tämän (joka jyrätään maan tasalle). Ehkä nuokin kommentit resonoivat tässä kirjoituksessani. Kun ne vanhat talot vaan on niin huonoja.

Nyt ollaan rakentamassa uutta. Kerron ensi vuonna, mitä blogin toisena vuonna eniten luettiin. Muun ajan viisastelen.

“Lukijamäärät nousivat kuin koronaluvut Nykissä.”

Talotoimittajien kilpailutus - ensitunnelmat

Talotoimittajien kilpailutus on siis alkanut. Luulin, että nyt homma alkaa edetä kuin entisen miehen dementia, mutta olin taas väärässä. Toimitussisällöt päästään vertailemaan ehkä tällä alkavalla viikolla, eroja on niissäkin. Kaikkia yhdistää toki massiivihirsi, joka myös rajaa talotoimittajia melkoisesti. Potentiaaliset hirsitalofirmat olemme nähdäkseni sinänsä osanneet valita hyvin. Olen päässyt yllättymään myös prosessin dialogisuudesta. Me kysymme, he vastaavat. Myös tarkentavia kysymyksiä hirsifirmojen taholta on ropissut kiitettävästi. Osin ihan siksi, että emme ole itse ihan kaikkea tajunneet. Aika jännä sinänsä, vaikka olemme jo ensimmäistä omakotitaloa rakentamassa.

"Näistä me sit sormijatketaan sitä hirsimatskuu. Peruskäytäntö alalla kato."

Tarjoukset on pyydetty seitsemältä hirsifirmalta - kuudelta suomalaiselta ja parilta virolaiselta. Yhdestä ei ole tiedusteluista huolimatta kuulunut mitään ja yhdeltä on vielä varsinaiset numerot tulossa. Neljä näistä ovat hinnaltaan suunnilleen kolmenkymmenen tuhannen euron sisällä ja yksi jossain Saturnuksen kiertoradalla.

Toden totta: yksi tarjous oli about kaksisataa tonnia - KYLLÄ - kaksisataa tuhatta kalliimpi kuin muut. Pitänee vielä varmistaa, että olen ymmärtänyt oikein. Ilmeisesti rakennusmateriaali on mäntyä, jonka juuria on vuodesta 1678 ravittu täysikuun valossa piharatamon lehdiltä kerätyllä tapiirinvirtsalla. Tai sitten en vain ole tajunnut jotain. Ehkä summa olikin Puolan zlotyissä.

"Höyläämme hirret Narnian tehtaassamme Äiti Gaian kasvattamasta maailmanpuusta."

Olen jo asennoitunut, että lienee täysin mahdotonta laittaa tarjouksia hinnoiltaan täysin samalle viivalle. Vastaavan mestarin kanssa on istuttava alas ja pyydettävä häntä kampaamaan tarjouksista olennaiset esiin. Kaikista toimittajista löytyy paljon positiivista (toki myös negatiivista, koska internet) ja olemmepa useamman toimittajan käden- tai höylänjälkeä käyneet toljottelemassakin. Kun luvut ovat selvillä, viimeinen sentti vedetään perstuntumalla, hatusta tai arvalla.

"Tää mökki on sinänsä ihan jees, mutta mitä toi Aleksis Kiven kalmo tekee parvella?"

Odotellaan nyt kuitenkin yhden toimittajan tarjousta ja katsellaan, kuullaanko toisesta vielä jotain. Vai onko kyse talomyyjien erityistaidosta, kuolleeksi tekeytymisestä.

"Mä vetäsen tässä pikku tupluurit ton Szigetin paritalon ja Saskatchewanin lomakylätarjousten välissä. Palataan siihen teidän uusmaalaiseen omakotitaloon vaikka jonain ens vuonna tai myöhzzzzzzz."

Ja hei, jos tuntuu siltä, että haluaisi jakaa jotain jollekin, niin jaa vaikka tämä teksti.

N-Y-T NYT! - talotoimittajien kilpailutus alkoi

Talofirmat kautta Suomen - ja Suomenlahden toisellakin puolen - ovat pidättäneet henkeä ja teroitelleet tarjouskynsiä. Tarjouspyyntö, sitä tiesivät odottaa, mutta samalla pelkäsivät, osuuko valintamme lainkaan heihin. Talotehtaiden kilpailuttaminen on armoton laji.

Hirsitalo meillä on siis haussa (vaikka maakuoppaan saatetaan päätyä) ja hirsitalotoimittajat ovat viime kuukaudet hermostuneina valvoneet yönsä ja miettineet, miten tekisivät meihin suurimman vaikutuksen. Toimitussisällöt on viilattu kuntoon ja äänensävyyn on haettu luotettavaa atakkia ja maireaa jälkikaikua. Jos vaikka Kodotus ottaisi yhteyttä.

Ja mehän otimme, suunnilleen seitsemään hirsitalotoimittajaan. Marraskuinen maanantai meni aika haipakkaa känny karvaisessa kourassa. Juttelin mukavien ja osaavien hirsifirmojen tyyppien kanssa ja pohjustin meiliin läpsähtävää tarjouspyyntöä. Kaksi ja puoli tuntia meni puhelimessa. Eikä se siihen lähipäivinä jäänyt.

"Me suositeltais lämmönlähteeks tähän teidän taloon tätä todellista kaukolämpöä. Sillä paistaa samalla myös muikut ja häätää torakat. Sukulaiset tosin lähtee vasta, kun niitä pyytää talkoisiin."

Sinänsähän sana "kilpailuttaminen" kuulostaa vähän siltä kuin vähän pulleat koirat tai ponit laitettaisiin tekemään erilaisia temppuja palkinnon toivossa. Istu! Kieri! Leiki kuollutta (tämän kuulemma moni talomyyjä osaa tosi hyvin)! Koolaa! Tee pieni reikä lattialämmitysputkeen! Kiistä kaikki! Itse toki käytän tästä prosessista humaanimpaa ja kuvaavampaa termiä "kyykyttäminen". Siinä neuvostoliittolaisella pianonsoiton opetusmetodilla uuvutetaan ja nöyryytetään vastapuoli niin, että lopputulos on loistava ja vastapuoli valmis lopettamaan hommat.

Neuvostoliitosta tulikin muuten mieleen aiempi bloggaus Berliinin muurin rakennusluvasta, ookko lukenu?

Osan firmojen kanssa käytiin läpi saman tien erinäisiä perusasioita. Joiltain tuli heti asiallisia ehdotuksia, miten tietyt asiat kannattaa tehdä ja miten ei. Kaiken kaikkiaan asiansa osaavia ihmisiä. Se lohduttaa, kun ajattelee, että talon olisi hyvä kestää esim. sortumatta, talvet ja nokkahuilunsoitto.

"Joo elikkä tää ois meidän uuden malliston kaava-aluelle sopiva malli. Sen nimi on Voldemort ja sen erikoisuus on vakiotoimitukseen kuuluva kalmanhaju."

Ensimmäiset tarkentavat puhelut tulivat samana päivänä, seuraavina päivinä niitä tuli  lisää. Kun ei ole näitä hirsitaloja tullut hirveästi tilailtua (vaikka rahaa kyllä olisi, siitä ei jää kiinni!), niin kaikenlaisia pikkupuutteita oli tarjouspyyntöön jäänyt. Kuten sellainen detalji, että kaikille toimittajille en maininnut meidän haluavan tarjouksen myös piharakennuksesta. Kolmenkymmenen tonnin pikku detalji.

Kellariin saa kivaa harrastetilaa. Salaiseen kellariin saa vielä kivempaa harrastetilaa. Shhhh!

Muutama tarjous on jo saatu. Niitä on tarkenneltu ja kyselty tyhmiä kysymyksiä (”mikä on katto?”) ja koetettu olla nielemättä kieltämme hinnat nähtyämme. Spoileri: yksikään tarjous ei ole saanut meitä toistaiseksi itkemään ilosta tai puhumaan kielillä halpuutensa vuoksi. Muuten on kyllä itkettänyt. Itkun määrä tosin taitaa olla muutenkin vakio. Ihan sama millä valmiusvaihtoehdolla talon ottaa, aina tulee lunta tupaan. Etenkin, jos ulko-ovi ei kuulu toimitussisältöön.

Kiva oli kuitenkin kaiken odottamisen jälkeen päästä eteenpäin, kun siihen lupa saatiin. Tämä tarjousten odottaminen on kuin käänteinen joulu: pukki ei tuo, mutta talotehdas kyllä vie. Hyvä, lämmin, hellä ja antelias isukki muuttuu stressaantuneeksi, kylmä rinki bärssen ympärillä käniseväksi saituriksi, joka haluaa ulkoporealtaan ja vaihtaa siksi lastenhuoneisiin maalattiat. Savi on hyvä eriste, pehmeä nukkua ja halpaa kosmetiikkaa, älä tytär valita!

Velkavankeudessa kohta oomme kaikki, oomme kaikki, kaikki. Siinää ja miinää!

Mickan-Imogenille ei ollut täysin avautunut, mitä 1,5-kerroksinen talo tarkoittaa.

Jos tuntuu siltä, että jotain voisi rangaista tämä bloggaus linkkaamalla, niin linkkaa / rankaise ihmeessä.

Kuvat: Pixabay