Jämäpuut - arvotavaraa

Sanotaan, että sateenkaaren päässä on kasa kultaa. Tässä otsikkokuvassa onkin sateenkaari. Sen toisessa päässä sijaitsee kaupungin kassa, jonne maksoimme maankäyttömaksumme ja toisessa päässä Nordean konttori, jonne olemme nalkissa munuaisiamme myöten kunnes kuolema meidät erottaa / vapahtaa. Ja onhan kuvassa myös rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-automme, joka on kasa paskaa.

La-la-lautakasatsa-tsa-tsaa!

Reilu vuosi sitten tontilla lojuneista puukasoista oli välillä sellainen olo, että joku voisi ne vain hakea pois ja lopuista voisi tehdä juhannuksena kunnon kokon. Ihan hyvä ettei näin tehty. Puun hinta on noussut lähes yhtä korkealle kuin oma ****tukseni ja molemmat ovat yhä nousussa. 

Tämä lautakasa tuli kolmanneksi sarjassa Lautakasat alle 350 kg, siviilisääty: single.

Kullankalliit paneelit ja laudat pääsivät uusiin tehtäviin, kun ne nakuteltiin alapohjan rimoitukseksi, autokatoksen kattoon ja teknisen tilan portaisiin. Paraatipaikkojen rimoitukseen käytettiin kelvompaa paneelia, joka sirkkelöitiin puoliksi. Talon pohjoispäätyyn oravien ja muiden tuhohyönteisten silmäniloksi sai luvan kelvata karvalauta. 

Pitkin matkaa rimoitukseen on tehty kulkuluukkuja alapohjaan, sillä etenkin terassien alla on yli metrin korkuista säilytystilaa aika hemmetisti. Sinne on kätevä päästä mahdollisimman monesta kohtaa. 

“Puun hinta on noussut lähes yhtä korkealle kuin oma ****tukseni.”

Koska olemme tunkeneet talomme niin lähelle tontin rajoja kuin lupa on annettu, palosuojauksen on oltava näillä rajoilla kunnossa. Hainkin kuitusementtilevyä talon ja piharakennuksen alapohjien suojaksi niille sivuille, joilla rimoitus ei riitä. Mitään nättiä matskuahan tällainen virkamiehenharmaa levy ei ole, mutta ei se onneksi myöskään näkyville paikoille tule. Ja ihan sama tässä vaiheessa, vaikka sinne ladottaisiin goottilaisella limityksellä Uuno Turhapuroa, Shrekiä ja laiskiaisen pukamia. Kuha saadaan valmista.

Jos et ole varmaa, valitze harmaa. Vanha viidakon sananpasku.

Lehtikuusen pätkistä syntyi teknisen tilan portaat. Niihin on turha upottaa isoja rahoja, joten keräilyerien kautta B-finaali on riittävän hyvä lopputulos kuten Suomen lätkämaajoukkueelle kaheksankytluvulla. Mustavalkotelkkarista sitten katsottiin, miten Larionov, Makarov ja Krutov lätkivät isojen poikien finaalissa Kanadaa vastaan.

Kari Tapion laulun sanoin: "Kelpaat kelle vaan että halkeen."

Asioita, jotka saavat otsasuonen poksahtamaan nopeammin, osa 9247509

Seija Ala-Kautta suti rimoihin tunteja ja tunteja Virtasen neljän öljyn maalia, sävynä vanha kupari. Kivan neutraali punertavan ruskea sävy ja kunhan lehtikuusiset otsalaudat vielä harmaantuvat, niin istuvat varmaankin kivasti yhteen. 

Oma hommansa on itse talon maalaaminen. Se saa otsasuoneni poksahtamaan - jostain syystä maalaushommat triggeröivät minut välittömästi. Vaikka maalaamalla tuleekin nopsaan näkyvää jälkeä, niin oma hermoni menee heti, kun pitää tussuttaa pikkutarkasti jotain helvetin listannurkkaa. Etenkin, kun lopputuloksena on maalitahroja kaikkialla siellä, minne ne eivät kuulu. Etenkin Kainuussa, pernassa ja kaupunginkirjaston CD-levyhyllyssä.

Täydellinen kuva omasta kiinnostuksesta, jaksamisesta ja osaamisesta pensselöinnin saralla.

Ja se talon ulkoväri. Vanhan, puretun talomme kohdalla päätin, että jos joskus talomme jollain maalataan, niin se maalataan punamullalla. Siksipä talomme lupakuvissa talon väriksi on määritelty italianpunainen ja päätettiin vetää seiniin punamulta. Tästä väristähän jo edesmennyt naapurimme jaksoi älähtää. Eipä sitten hänen rauhaansa ehditty talon värillä häiritä. 

Seija Ala-Kautta alkoi sitten pohtia, josko kuitenkin kuullote ja mahdollisimman lähellä puun luonnollista väriä oleva sävy. Siis suomeksi joku näädänripulin värinen ruskeahko. Taustalla Seijalla oli ajatus, että kauniit puunsyyt jäisivät näkyviin. Se on kiva ajatus, joskin edelleen mielestäni punainen hirsitalo olisi kiva. 

“Hermoni menee heti, kun pitää tussuttaa pikkutarkasti jotain helvetin listannurkkaa.”

Soittelin Virtasen maalitehtaalle ja hieman kuullotusintoa vähensi se tosiseikka, että kuullote pitäisi vetää kertaalleen tänä kesänä ja ensi kesänä uudelleen. Sen jälkeen uusintakäsittely olisi 5-8 vuoden välein. Ei muuten olisi. En perkele ala kasata maalaustelineitä seuraavalla viikolla, kun ne on edelliseltä maalauskierrokselta saatu purettua. Virtaseltakin sanottiin, että aika moni maalaa ensimmäisen kerran kuullotteella ja viiden vuoden päästä neljän öljyn maalilla, kun ei enää kiinnosta panostaa uusintamaalauksiin puolen vuosikymmenen välein. 

Seijan sutinat. Sopisi nimeksi myös pälkäneläiselle sinkkufestarille.

Soittelin myös Virtasen rakkaalle kilpailijalle, eli Uulan maalitehtaalle. Sieltä vaihtoehdoksi tarjottiin Roslagin mahonkia, eli kuullotetta, jossa on myös tervaa. Roslagin mahonkihan on perinteinen käsittelyaine ja -tapa ja tämäkin tökötti olisi sävytettävissä eri väreihin. Ei tosin kaikkiin, sillä mukana oleva terva tummentaa sen verran, että jotkut sävyt vetävät kuulemma likaisen oloisiksi. 

“Lupakuvissa talon väriksi on määritelty italianpunainen ja päätettiin vetää seiniin punamulta.”

Elikkä siis tota niinku emmätiä. En aio maalata taloamme uudelleen enää 2020-luvulla. 2030-luvulla taas minulle ei anneta suljetulta osastolta enää lomia, joten suht kestävä väri olisi kiva löytää. Todennäköisesti ensimmäisenä uusintakäsittelyä huutaa talomme paraatipääty, se kun on eniten auringolle ja sateelle alttiina ja hankalin maalata. Kiva kombo, vähän kuin suu- ja sorkkatauti. Terassien alla ja itä-pohjoissuuntiin olevat seinät todennäköisesti pitävät pintansa paljon pidempään. 

Mutta emmä silti tiä, tiäkkö. 

Ranskalaistyyppinen aamukahvi(tus)terassi

Tällä nimellä etuterassimme etunurkka kulki koko suunnittelun ajan ja nyt minulla on ilo ilmoittaa, että sellainen siitä saatiin. Bongasin torista ihan nurkan takana myynnissä olevan pyöreän terassipöydän ja siihen ympärille nasautettiin jo yli vuosi sitten hankkimani Calligarisin Skin-tuolit. Nyt kelpaa heristellä pärinäpojille nyrkkiä ja käskeä surinasussuja parturiin. Aamukahviterassi kyseessä on nimenomaan siksi, että isolle terassille ei vielä aamuaurinko paista, joten mikäli haluaa jo aamusta altistaa ihonsa pigmenttimuutoksille, se on tehtävä tällä terassilla.

Je voudrais un café latte coloré comme une diarrhée de blaireau, s'il vous plait

Kivaa sen sijaan on, että nimenomaan ilta-aurinko paistaa isolle terassille ollessaan tarpeeksi alhaalla. Samoin saunan ikkunasta loimottaa klo 20.30-21 kiva auringonsilta. Olen siis (outoa kyllä) edelleen enemmän kuin tyytyväinen talon sijoitteluun tontille. Tämän suojaisammassa eivät piha ja terassit oikein voi kaupungin tiheään asutulla omakotialueella olla.  

Mutta edelleen vaivaa, mikä piharakennukselle nimeksi. Mörskä / möksä / mökki / tönö / tölli / piharakennus / sivuasunto / eerpii enpii / lemmenpesä / Sauli Marin / Hartwall Areena / hourula / muu, mikä?

“Sateenkaaren päässä on kasa kultaa.”

Heippa autokatos - hermo meni!

Kotikaupunkimme maaomaisuus on rajallinen. Niin rajallinen, että sadan tonnin tontit kaavoitetaan kuin ne olisivat van Goghin signeeraama pala platinaa Tutankhamonin haudasta. Ettei vaan tulisi myytyä niin paljon maata, että sille saa ostaja talon jotenkin sijoitettuakin.

Näin tiheästi asutulla alueella puut suositellaan tehtäväksi betonista ja suojattavan assbestilla.

“Ettei vaan tulisi myytyä niin paljon maata, että sille saa ostaja talon jotenkin sijoitettuakin”

Ja koska tonttimme on pienempi kuin Trumpin empatiakyky, aikamoista suunnittelua sijoittelu on vaatinut: yhdelle sivullehan saimme naapurilta luvan rakentaa kolmen metrin päähän tontin rajasta. Toiset naapurit, jotka nyt juuri omalle postimerkilleen rakentavat, taas saavat käyttää meidän tietämme ja me saamme tehdä piharakennuksemme metrin päähän heidän tontistaan. Reilua.

Mutta koska piharakennus ja sen jatkona autokatos ovat niin lähellä tuota heidän tonttiaan, palosuojauksen vaatimuskin on melkoinen, eli EI60. Hirsiseinältä tämä onnistuu, ei siinä mitään. Mutta nyt selvisi, että juuri tämän palosuojauksen vuoksi olisi autokatoksen (hirsi)seinää pitänyt jatkaa vielä pidemmäksi. Ja nimenomaan pelkkää seinää: autokatoksen katto ei saanut jatkua oman tonttimme sisäisten paloetäisyyksien vuoksi, vaan pelkkä seinä.

Penkin pitää kestää palavan lokin ylilentoja 60 minuuttia. Penkin palonkeston laskemiseen käytetään kaavaa R, jossa R on lokki.

“Autokatoksen (hirsi)seinää pitänyt jatkaa vielä pidemmäksi”

Hirsiseinä pihalla ilman kattoa. Hmmmmm. Talofirman edustajan sanoin hirsi olisi parissa vuodessa “lusikoitavassa kunnossa”. Olisihan siihen voinut lähteä jotain helekutan peltejä virittelemään, mutta nyt meni hermo. Tässä junnataan äänieristys-, energia- ja paloselvitysten hetteikössä. Kun yksi saadaan selvitettyä, toinen tarve ilmestyy ja siihen ensimmäiseenkin kaivataan lisäselvennystä momentille R9/Möö/Pylly-2020. Vähän kuin yrittäisi raivata palloja keskeltä pallomerta, kun lapsi väänsi tortut sen pohjalle. Juu, kokemusta on. Vaikka vastaava mestari pätevä onkin, niin ei hän sentään mikään vanhatestamentillinen Mooses ole.

Mikä siis ratkaisuksi? No suomalaisen miehen lempiväline tunteiden näyttämiseen - dynamiitti.

Räjäytetään koko autokatos helevettiin. Rrrrrrrranskalainen raksa-auto (joka muuten ei läpäissyt katsastusta, kiitos kysymästä) saa luvan uneksia bretagnen tuulista suomalaisessa räntätuiskussa. Ei tässä jaksa ruveta pelleilemään hirsistä jotain biohajoavaa kiinanmuuria.

Suunnitteluvaiheessa on Aleksandrian palovalvontavirastoon pitänyt toimittaa kolmena papyruskappaleena palonkestosertifikaatti, jossa todistetaan, että Hippolytes-orja on survonut varpaillaan savitiilien materiaalia ISO9001-standardin mukaisesti ja että eläimiä ei vahingoitettu Rooman valtakunnan aikana. 

“Hirsi olisi parissa vuodessa lusikoitavassa kunnossa”

Naapurihan ei siis oikeasti voi rakentaa mitään sille alueelle, jota meidän pitäisi potentiaalisilta helvetin lieskoiltamme varjella. Mutta “rakennusvalvonnan näkökulmasta, arvioitaessa naapuritontille rakentamisesta aiheutuvaa haittaa, naapuritontti on aina rakentamaton. Määräävä tekijä on mihin kohtaan tonttia voi asemakaavamääräysten mukaan rakentaa. Näkökannan takana on se, että naapurin tontilta voidaan purkaa kaikki rakennukset pois ja rakentaa uudet uuteen paikkaan uuteen järjestykseen.”

Eli koska lentoliikenne ja sen myötä melu saattavat kasvaa seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana, siihen varautumiseen tarvitaan ääneneristysselvitys. Ja koska naapurin talo saatetaan joskus purkaa ja tontille saatetaan rakentaa joskus jotain muuta, pitää tehdä lahoava hirsiseinä.

Edes Espoon rakennusvalvonta ei löytänyt tästä mitään moitittavaa. Syy saattoi olla myös favelan kanttiinin juomissa.

“Räjäytetään koko autokatos helevettiin.” 

Tällainen varautuminen huvittaa etenkin juuri tänä corona-aikana, kun musta joutsen lennähti siivilleen Wuhanista ja kaikki ovat ylläripyllärikusessa. Oikeastaan kyllä rakentamisessa pitäisi jatkossa varautua myös viruksiin. Ja jättiläisvompatteihin. Ja Paavo Väyrysen presidenttiyteen. Etenkin Paavo Väyrysen presidenttiyteen.

Sinne lentää siis autokatos. Heippa! Ehkä tyhmä päätös, mutta ihasama. Seuraavaksi varmaan vaihdetaan hirsitalo maakuopaksi, pihasauna marjapensaaksi (huom. palosuojatuksi marjapensaaksi) ja maalämpö kolmeen Aku Ankan taskukirjaan. Kompromisseja pitää tehdä, mutta tätä menoa tontti lähtee myyntiin. Sinne on sentään jo tie. Koivupöllit saa kaupan päälle. Paitsi sen yhden, joka paloi samalla kun hihani.

On varauduttava siihen, että tulevaisuudessa puiden hiusjuuret saavuttavat maapallon keskipisteen. Tämän vuoksi jokainen yli kolmen nanometrin paksuinen hiusjuuri on salaojitettava Teuvo Hakkaraisen kestävällä materiaalilla.

“Seuraavaksi varmaan vaihdetaan hirsitalo maakuopaksi.”

Kuvat: Pixabay