Mikä ihmeen Kodotus?

Entisaikaan, kun perhe tarvitsi talon, mies neuvotteli suomea murtaen puhuvan patruunan kanssa itselleen palan maata, maksoi sitä seuravat vuosikymmenet ja lähti Puti-Pollen kanssa mettään kaatamaan puita. Sitten vasara paukkui ja pokasaha soi. Välissä syntyi seitsemän lasta, joista kahdella oli ihan samanmuotoinen syntymämerkki olkapäässä kuin naapurin Olavilla.

Vähän samalla tavalla teemme mekin, me nykyajan uudisraivaajat: otimme blogspotista osoitteen ja nyt kirjoitamme blogia. Wifi paukkuu ja Spotify soi. Uskoaksemme joka blogitekstin myötä talo vähitellen kohoaa peruskalliosta, kunnes voimme mennä valmiiksi lämmitettyyn saunaan.

Mutta että Kodotus.

Kidutus?

Kadotus?

**dudus?

Ei, vaan ko-do-tus - kodin odotus.

Esikoisen ja kuopuksen odottamiseen meni vissiin n. 9 kuukautta, vaikka ylpeilinkin töissä, että "mun lapset on niin lahjakkaita, että syntyvät puolessa vuodessa". Tämä kodinvaihtoprosessimme on nyt kestänyt kaksi vuotta, eikä loppua näy. Sanotaan nyt vaikka asian johtuvan meistä riippumattomista syistä. Siitä lisää myöhemmissä teksteissä. Odotettu kuitenkin on.

Ja koska aina ei ole sen asiallisempaa sanottavaa, välillä kirjoittelemme asiattomuuksia, tajunnanvirtaa ja nonsenseä. Jos ei muita yhteistyökumppaneita saada, niin edes joku lääkefirma olisi kiva.

Kodotus jatkuu.

"Tähän mitään arkkitehtia tarvita. Ite piirretään ja säästetään rahaa, kato. Sitten etitään tontti."

Kuva: Pixabay