Kokemukset talotoimittajista - minkä valitsimme?

Talotoimittajien kilpailutus alkoi jo viime vuoden puolella. Kilpailutus tosin on tässä tapauksessa hieman yliampuva termi: laittelimme kyselyä hirsitalofirmoille, jotka tekevät taloja myös massiivihirrestä. Se karsi melkoisesti toimittajia listoilta. Pyysimme anteeksi, että häiritsemme ja varovaisesti kysyimme, saisimmeko antaa heille joitain satoja tonneja rahaa. Kilpailutuksen aloittamisesta sekä sen kiihkeistä ensitunnelmista kirjoitin omat postauksensa.

Seuraavan sisältöinen viesti lähti ensin niille firmoille, joita ajattelimme alkaa arasti riiaamaan, jos vaikka kihiloohin päästääsiin iliman puukkua selijässä:

Hei!

Juttelimme tänään puhelimessa. Tässäpä hieman taustoitusta projektiimme.

Meillä on (pieni) tontti Linnunradan tähtikuviosta (paikka muutettu) ja kaupungin rakennusvalvonta on hyväksynyt ideamme ja suunnitelmamme (EI MUUTEN OLE! TOIM. HUOM.), jonka perusteella nyt kysyn tarjousta. Vastaavan mestarin tekemät piirrokset liitteenä.

Taloon olisi toiveissa puinen tuulettuva alapohja, perustus paaluille, (koivu)lautalattia, lämmönjako joko lattialämmityksellä tai patterilla sekä painovoimainen ilmanvaihto. Osa on hieman keskenään ristiriidassa, mutta olen ymmärtänyt, että näilläkin kriteereillä on taloja toteutettu.

Kattomateriaali olisi joko peltikatto tai tiilikatto. Hirrellä ylös asti ja kylmä käyttöullakko.

Piharakennuksen suhteen otamme vastaan ehdotuksia sen hirren paksuudesta.

Haluaisimme edetä projektissa melko nopeasti (HIHIHIHIIIII, TOIM. HUOM.), jotta voisimme viedä asioita eteenpäin yhdessä samaan aikaan rakentavien naapuriemme kanssa (NIILLÄ LÄMPIÄÄ JO SAUNA SAATANA, TOIM. HUOM.). Siksi toivoisin saavani vastauksen marraskuun (NYT ON TOUKOKUU JA MINÄ OLEN VILJAA, TOIM. HUOM. FEAT. JUICE LESKINEN) aikana. Puhun mielelläni asiasta puhelimessa ja annan tarvittaessa myös sähköpostilla lisätietoja.

Ystävällisin terveisin,

Lassi Massi-Kassi ja Seija Ala-Kautta, Linnunradan tähtikuvio (kaikki muutettu)

“Haluaisimme edetä projektissa melko nopeasti (HIHIHIHIIIII, TOIM. HUOM.)”

Näistä hirsifundamentalistien periaatteista tingimme ensimmäisenä päätykolmioista. Taloon tulee tuulettuva yläpohja, eli ullakolla voi varastoida tavaraa, mutta siellä ei vietetä laatuaikaa hirsien pyhiä eettereitä nuuhkien. Kun sitten muutama tarjous oli edullisempi runkorakenteisilla päädyillä, hylkäsin tältä osin pyhien kirjoitusten tekstit ja otin nämäkin tarjoukset huomioon.

Tarjouksen pyysimme seitsemältä toimittajalta, joilta tiesimme saatavan massiivihirttä. Jokaista voisin kokemuksemme mukaan suositella, varauksin tai suuremmin varauksin. Talofirmat ovat aakkosjärjestyksessä ilman sympatiapainotuksia. Subjektiivisia plussia ja miinuksia on jaettu ihan yhtä reilusti kuin Trump twiittaa. #molopää.

“Ullakolla voi varastoida tavaraa, mutta siellä ei vietetä laatuaikaa hirsien pyhiä eettereitä nuuhkien.”

Aatos Hirsitalot

Aktiivinen ja asiantunteva myyjä oli sitkeä ja avulias. Tiedusteli tilannettamme säännöllisesti ja jopa kiersimme hänen kanssaan ensin Peuratalojen ja firman kaaduttua firman raunioilta nousseen uuden Aatos Hirsitalojen kohteita. Omaa tuotantoa firmalla ei ollut, vaan massiivihirret olisivat tulleet Pellopuulta. Tämän oman tuotannon puuttumisen koimme miinuksena. Myös firman tuoreus ja pieni koko pohdituttivat. Kolikon kääntöpuolena toisaalta ketteryys.

Eurohonka

Asiallista ja asiantuntevaa palvelua. Kysymyksiin reagoitiin nopeasti ja ystävällisesti. Hinta oli edullisemmasta päästä. Olimme muutamia heidän talojaan käyneet katsomassakin esimerkiksi eeppisellä syysturneellamme, jossa Forssassa oli lounaaksi tarjolla liha-, liha- ja lihavaihtoehtoja. Kasvokkain emme tavanneet.

Eurohongan massiivihirsitalon rakentamisesta kertoo Talvikaato-blogi. Allaolevan kuvan talo ei ole blogista todistajien suojelemiseksi.

Eurohongan massiivikuusihirsi. Tai talohan tuo oikeastaan on. 

“Forssassa oli lounaaksi tarjolla liha-, liha- ja lihavaihtoehtoja.”

Hobbiton, Viro

Saimme ystävällistä palvelua ja asiantuntevia vastauksia. Firma ja talo olisivat varmasti olleet huippuja. Mutta se hinta. Jesus Maria de Gutierrez de Santo Domingo y Sangre de Toro con Carne! Sanotaanko nyt näin, että tarjouksessa oli loppusumman kohdalla tosi paljon euroja. Meillä oli tilillä vähemmän euroja. Hobittien taloa emme siis saaneet, vaikka jalkani (JA SANONKOMÄMIKÄ, TOIM. HUOM) ovat yhtä karvaiset.

Hobbitonin työnjälkeä voi tiirata Moderni hirsitalo -blogissa.

Honkatalot

Juttelimme pitkät pätkät myyjän kanssa Habitare-messuilla ja pohjustin tarjouspyyntöämme puhelimessa. Emme kuitenkaan koskaan saaneet siihen vastausta - emmekä myöskään tiedusteluun tarjouspyyntömme tilasta. Turhan myöhään lähdin tiedustelemaan asiaa toiselta firman myyjältä. Tuolloin juna oli jo vähän turhan kaukana asemalta ja Honkatalot jäi. Jätin raiteille muutaman tonnin lohdutukseksi.

“Emme kuitenkaan koskaan saaneet vastausta tarjouspyyntöömme.”

Ollikaisen hirsirakenne

Hyvämaineinen firma. Kuten alussa kirjoitin, mitenkään kovin vimosen päälle emme osanneet tai jaksaneet kilpailuttaa, joten Ollikainen saattoi kärsiä tästä osaamattomuudestamme. Tästä ehkä voi päätellä, että talomme ei tule Ollikaiselta, vaikka se ei olekaan heidän vikansa.

Tender Ehitus, Viro

Kiinnostava ja asialleen omistautunut firma. Käsinveistettyä komeaa mäntyhirttä, osaavat tekijät ja oman firman pystyttäjät. Kävimme katsomassa useampaakin heidän kohdettaan Suomessa ja myös juttelimme useampaan otteeseen firman omistajan Marguksen kanssa. Oma säätämisensä oli toimittaa kuvat tarjouspyyntöä varten, sillä firma haluaa selvästi keskittyä omimpaan alaansa, eli talojen tekemiseen, ei suunnitteluun ja kuvien kanssa nysväämiseen. Siksipä vastaava mestarimme - tuolloinen vastaava mestarimme - piirsi kuvia, joiden pohjalta tarjousta haimme. Hinta yllätti - olin odottanut edullisempaa. Sitä en tiedä, miksi.

Työnjälkeä ja tekstiä Tender Ehituksen talosta on Aika rakentaa -blogissa.

Virolainen mänty kuulostaa hyvin samalta kuin suomalainen mänty. Ne ovat sukupuita.

Tenderin käsinveistettyä hirsiseinää. Tai kai ne sentään puukkoa käyttävät. Kuva ei ole edellisestä talosta. Tärkeä tieto.

“Käsinveistettyä komeaa mäntyhirttä, osaavat tekijät ja oman firman pystyttäjät.”

Vaaran aihkitalot 

Paljon referenssejä ja osaavat tekijät. Myös paria Aihki-taloa olin päässyt katsomaan kuluneen vuoden aikana. Komeita olivat. Vaihtoehtoina oli joko koko matkalta tasainen höylähirsi tai perinteisesti toiseen päähän kapeneva aihkihirsi. Kyllä, jälkimmäinen on perinteisemmän, elävämmän (JA KALLIIMMAN, TOIM. HUOM.) näköinen.

Vaaran Aihkitalojen massiivihirsitalo rakentuu Hyvän ilman hirsitalo -blogissa. Kuvan nurkka toivoo saavansa pysyä tuntemattomana, joten sillä on salainen numero, eikä se ole blogin talosta.

Aihkitalon nurkka harmaantuu nopeammin kuin ensimmäistä taloaan rakentavan parta. Vaikka olisi nainenkin. 

Vaikka uskon, että olisimme saaneet kelvon talon kaikilta firmoilta, niin erojakin oli. Yksi firma vastasi nopsaan mutta ylimalkaisesti. Tuli kuva, johon oli vedetty ulkoseinät punaisella ja sisäseinät vihreällä. Punainen = hirsi, vihreä = rankarakenne. Vastaava mestari kommentoi tarjousta seuraavasti:

- ei juuri mitään SUUNNITTELU JA MUUT PALVELUT osastolta, todella huonosti tehty tarjous!!!
-ei hirsiväliseiniä
-sisältää eristeet
-sisältää alapohjan
-sisältää sisäverhoiluja + listat
-melko vaatimaton asennussisältö

Halusimme karsia lupaavimmat tarjoukset jatkoon, joten tämä toimittaja tipahti suht nopsaan listalta. Muutamasta firmasta jäi ehkä vähän myös sellainen olo, että heidät pitää haluta heidät saadakseen. Että sitten voidaan raottaa aitan ovea, jos ensin mennään kihloihin.

Jossain vaiheessa olimme alkaneet pähkäillä myös talon ulkonäköä - tai ehkä enemmänkin sisänäköä. Mänty kun tummuu ja kuusi taas kellastuu. Massiivikuusi alkoi vähitellen kuiskia korviimme yhä voimallisemmin ikiaikaisia loitsujaan. Massiivikuusihirsi ei vain kovin monella toimittajalla ole listalla ja yksi näistä toimittajista (tai siis myyjistä) ei meille suvainnut vastailla, joten vähiin kävivät vaihtoehdot.

Tenttasin massiivikuusihirren toimivuudesta mäntyiseen vastaavaan verrattuna, kuusihirren vääntyily kun aina silloin tällöin eri foorumeilla puhututtaa. Sain valitsemastamme firmasta vakuuttelua, että ihan yhtä toimivaa seinää saadaan molemmista. Siinä se sitten oli, päätös. Massiivikuusihirsitalo. Tulipahieno yhdys sana.

“Massiivikuusi alkoi vähitellen kuiskia korviimme yhä voimallisemmin ikiaikaisia loitsujaan.”

Jaa että mikä firma? kysyy tuiman näköinen eläkeläisherra sieltä lasivillalla täytetystä deprivaatiotankista.

Eurohonka - epäilyttävällä ulkomaan murteella Euro Loghouses.

Alkupään keskustelut aloitimme Aki Maskosen kanssa ja tarjousprosessista lähtien olemme olleet tekemisissä Sari Vainionpään kanssa.

Ja että ollaanko tyytyväisiä tähän mennessä, tiedustelee sieniä maanvaraisessa puisessa alapohjassa viljelevä neiti-ihminen.

Juu. Hupaisaa sinänsä, että kun nykypäivänä pitää tietää suunnilleen neliösentin tarkkuudella, mistä karsinasta ja minkä nimisen sian luusta irtokarkin liivate on peräisin, niin meikäläiset ostavat talon etänä ja sokkona. Ei siinä, että tässä nyt tarttisi neniä hieroa vastakkain tai lapsille kummeja hankkiakaan, mutta en siis vielä tänä päivänä tiedä, minkä näköisiltä ihmisiltä olemme talomme tilanneet. Ja ihan periaatteesta en ole viitsinyt googlata. Pieni jännitys pitää asiakassuhteen tuoreena. Paljon on kuitenkin sekä puhuttu ja sähköpostia lähetelty (ai jaa, vaikka vaan talon ostitte, sieltä kyyninen peräkammarin poika 70-luvun miestenlehtien keskeltä huutelee), joten ehkei tässä nyt ihan hämärältä kujalta olla rolexia ostamassa.

"Niin kuka teistä oli se, jolta me tää hirsitalo ostettiin?"

Ja nyt siis ollaan tässä. Rakennuslupa pitäisi saada sisään ihanjustnythetikohta (VÄHÄN SAMA TEEMA TOISTUU, TOIM. HUOM.) Mutta koska ääneneristysselvitys ja ihan muutama muukin muuttuja, niin Kodotus on ja pysyy nimensä mukaisena.

Kodin odotus on käynnissä ja sen kodin toimittaa Eurohonka.

“Meikäläiset ostavat talon etänä ja sokkona.”

Habitare 2019 - mitä tarjolla rakentajille?

Habitare, Rakenna ja remontoi, Kevätmessut, Asuntomessut. Kaikki kahdesti. Parit sielunmessutkin, sisältäen useammankin Dies iraen. Eli messuja on tullut kierrettyä sinä aikana, kun taloprosessi on ollut käynnissä.

Muutamalla sadalla ständillä olemme kertoneet sydämeenkäyvän tarinamme perheemme koettelemuksista, jotka kuitenkin olemme kohdanneet nöyrinä ja pystyssäpäin. Valitettavasti tontin puute on huomattavasti vähentänyt vastapuolen empaattisuutta. Kuten brexit-kansa sanoo: ”No tonttey, no honttey”.

Mutta messuja on kierretty. On tavattu taloyhtiöiden edustajia, väistelty sähköyhtiöiden sällejä, jotka tarjoavat edullista sähkösopimusta, koepyllytetty sohvia ja todettu, että laattavalinnat kannattaa tehdä vasta tonttivalinnan jälkeen. Nyt kun tontti on, messuillakin tulee tuijoteltua tähän elämänvaiheeseen liittyviä asioita (tuoksukynttilöitä timpurille ja makramee-raksahaalareita)

Siis, Habitare 2019. Mitä meille jäi käteen?

Ei ostettu jättimäistä pallotuolia (oletan saavani sen vielä joskus ilmaiseksi bloggamisen suomana etuna), vaikka se sopisikin mainiosti siihen pyöreään huoneeseen, johon saatamme projektin myötä päätyä. Ei itse asiassa ostettu yhtään mitään.

Ständeiltä sai sen verran ilmaista kahvia, että onneksi oli vessa lähellä.

Ostaminen ja etenkin myyminen on muutenkin taitolaji. Meidän lisäksemme varmaan aika moni muukin on allerginen tyrkyttämiselle, tuputtamiselle ja kilpailijoiden mollaamiselle. Paljon paremmin myyjän taholta toimii imartelu, kehuminen ja se, miten uskomattoman kiinnostavia ihmisiä me olemme. Paitsi jos se on liian läpinäkyvää eikä tule sydämestä.

Kannattiko siis käydä, jos mitään ei ostettu. Mitä löytyi? Vastaa nyt jo!

Valoa

Kivoja ja hyödyllisiä keskusteluja. Sillä voisi summata suurimman hyödyn. Piipahdin LedStoren kontilla. LedStoreltahan sain pari lippua messuille, mistä kiitos. Muutenkin Tyynenmeren muovipyörteen kokoinen bloggaajanegoni sai siitä vielä Saturnuksen kokoisen lisäbuustin.

Valaistussuunnitelmahan pitää olla tehtynä suhteellisen ajoissa, jotta sähkösuunnitelmassa voidaan vetää sopivat piuhat sopiviin paikkoihin. Olin kyllä alunperin ajatellut vetää sähköt yöllä naapurin autotallin seinäpistorasiasta ja jaella sähköt roikalla eri puolille taloa. Tässäkin mielessä keskustelumme oli valaiseva (hehe), sillä LedStore tarjoaa ilmaista valaistussuunnittelua. Eihän se toki ilmaisen ämpärin veroinen tarjous ole, mutta valaistussuunnittelua ei myöskään tarvitse jonottaa sateessa marketin edessä. Yksi sellainen, kiitos. Tosin ämpärikin kyllä kelpaisi. Sillä voisi kantaa valoa tupaan.

Kiitokseksi lipuista ilmainen slogan maineikkaalta bloggajalta:

“LedStore - 1 079 252 848,8 km kilpailijoita edellä”

Kyllä sitä nykyään kaiken maailman värejä keksitäänkin.
Jotain ulkomaanhömpsötyksiä ovat kuitenkin. 

Poreita

Kyselin ja katselin Pro Pation osastolla ulkoporealtaita. Mitään Imatrankoskea en nivusiini ikävöi, mutta lämmin vesi kiehtoisi. Olin luullut pääseväni testaamaan poreita jo messuilla, mutta altaat olivatkin tyhjiä. Alkoi tulla uikkareissa kylmä, vaikka sisustajanaisten (ja -miesten, tom. hom.) kuumat katseet lipuivatkin vartaloni maskuliinisilla kaarteilla.

Jos meillä olisi ulkoporeallas, minusta tulisi korisjoukkueen suosituin saunailtojen järjestäjä. Tai siis saattaisin jopa päästä joukkueeseen. Urheilujuomavastaavaksi.

Ja koska tämän bloggaajan slogansuoli suoni porisee kuin Jacuzzi Italia -altaan 32 suutinta, tarjoan ilmaiseksi käyttöön tämänkin kuuluisan bloggaajan sloganin:

“Jakutsis oli kohtuuhintainen!”

Ei löytynyt Habitarestakaan riittävän isoa mattoa, että sen alle saataisiin lakaistua suhteemme kaikki "asiat".

Olokotoa ja liukua

Kontiolla oli esitteillä Olokoto-hirsimökki. Tosin sana mökki ei sanan perinteisessä mielessä ihan vastaa Olokodon ulkonäköä. Olokodon kehittäjä Ilmari Mäenpää oli itse paikalla ja oli mielenkiintoista jutella siirrettävien mökkien / talojen / opiskelija-asuntojen potentiaalista.

Meidänkin projektiamme vaivaa kaikille rakentajille tuttu ongelma: rahaa on aina liikaa. Vaikka mitä yrittää, sitä ei saa kulumaan tarpeeksi. Omalta osaltaan tätä ongelmaa voisi helpottaa hyvänkokoinen lasiliukuseinä. Eihän se kaikkea ratkaise, mutta saataisiin edes vähän rahaa kulumaan. Saimmekin ottaa tuntumaa esittelyssä olevaan Profinin lasiliukuseinään. Olokodoissahan (vai Olokotoissa?) käytetään myös Profinin ikkunoita.

Olin puhunut Profinista kanssavelalliselleni useampaan otteeseen, joten oli mukava päästä kokeilemaan ovea ihan käytännössä. En valitettavasti päässyt käyttämään valtavaa lihasmassaani enkä räjähtävää voimaani; ovi liukui harmillisen kevyesti. Tässä siis ilmainen slogan kuuluisalta bloggajalta:

“Profin lasiliukuseinä - myös teille köyhille kukkakepeille!”

Luulin hetken, että Glorian kodin toimittaja oli käynyt kampaajalla. 

Jukasta jukkaan

Vietimme jonkin aikaa myös Jukka-talon kojulla. Jos mukavista ja asiantuntevista talomyyjistä puhutaan, voin suositella Järvenpään Jukka-talon Leila Elorantaa. Mehän emme ole vielä talotoimittajaa valinneet, joten tässä ei ole edes kyse mainoksen naamioimisesta blogitekstiksi (“käytän itse aina tätä kasvovoidetta” / “meidän perhe syö aina aamuisin tätä lastulevyä” / “viime aikoina olen laittanut rapujuhliin aina tämän kotelomekon”), vaan ihan useamman juttutuokion ja tapaamisen synnyttämä perstuntuma.

Leilalta saimme vinkin Piklaksen kaihtimista, jotka voi kiskoa ylhäältä alas, alhaalta ylös, keskelle ja vaihtoaskel hyppy. Vähänkö mahtavaa! Jos siis olohuoneen kaihdin olisi alhaalta kiinni ja ylhäältä auki, se mahdollistaisi mieliharrastukseni, eli ilman housuja tanssimisen suosikkibiisini tahtiin.

Siellä niitä menee, karkeakarvaisia suomensisustajia.

Iskä imuroi mielellään

Kodinkoneet pitää jossain vaiheessa hankkia. Niitä on monenlaisia, joista tyypillisimpiä ovat kalliit ja vielä kalliimmat. Lisäksi on joitain kodinkonemerkkejä, jotka tulevat samalta tehtaalta kuin jotkut toiset kodinkonemerkit. Yhteistä näille kaikille on se, että ne kaikki ovat niiden myyjien mukaan ihan parhaita (“mulla on itellä just tää malli”)  ja netin kommentoijien mukaan ihampaskoja.

Vielä emme rautaa tontinrajalle hankkineet, mutta kiertelin muutaman kodinkonefirman osastolla katselemassa, ovatko jääkaapit ja pakastimet yhä enimmäkseen valkoisia tai rosterisia. Olivat ne.

Kun Mielen osastolla astianpesukoneen ovea napautti kahdesti, schwarzwaldilainen kaivoskääpiö töpsäytti pienellä hakullaan oven automaagisesti auki. Emme välttämättä olleet myytyjä tuosta ominaisuudesta (kääpiö näytti äkäiseltä - tai Jöröltä), mutta laatupeleiltähän ne muuten vaikuttivat. Ja jos Mielessä käyttää pesuaineena Lidlin pesuainetabletteja, ne osaavat puhua samaa kieltä.

Yksi selkeä vaatimus minulla astianpesukoneelle on: sen pitää olla hiljainen. Nykyinen koneemme sylkee sisuksistaan erinäisiä metallilaakereita ja räpsäyttelee koneen pohjalle koreista irtoavia muovinpaloja siihen tahtiin, että odotan yläkorin hyppäävän syliimme minä hetkenä hyvänsä. Lisäksi koneen pitämä meteli kuulostaa lähiön karaokebaarin ja kivilouhimon äpärän koliikkikohtaukselta. Hiljainen kannustukseni tiskarillemme onkin sama kuin yläasteen opettajalle toukokuun puolivälissä: Jaksa vielä hetki!

Jos kaikki keittiön ja kodin sähköiset vitkuttimet eivät ole Mieleä, pitänee priorisoida, mikä niistä olisi fiksuin hankinta. Yllä kirjoitetusta voinee päätellä, mikä laite on vahvoilla.

Papu mikä?

Keskityimme messuilla enemmän isoihin linjoihin kuin sisustustyynyjen, tuoksukynttilöiden tai kaftaanien viettelevään maailmaan. Papurinon kaupunkikarttoihin silmä iski kuitenkin kiinni kuin hirvikärpänen sienestävään mummoon. Aika päheitä.

Berliini - tuo rakkauden kielen pääkaupunki!
Vasemmassa reunassa joku yrittää muodostaa kädellään varjokuvaa Pietarin viemäriverkostosta.

Tuollaisten kaupunkikarttojen tekoprosessin täytyy olla jotenkin seuraavanlainen: otetaan hirveä määrä erimuotoisia ja -kokoisia reikiä. Järjestetään ne sopivasti ja niiden ympärille taivutellaan puuta, kunnes siitä muotoutuu jokin kaupunki. Siinä täytyy olla ihan järjetön duuni, etenkin, kun sopivat reiät ovat jatkuvasti maailmasta vähenemässä. No, sentään yksi niistä johtaa Yhdysvaltoja.

Itse pohdin parinkin eri kartan tilaamista - joko Päntäneen Käyränkylän, tai Helsingin metron:

Hakaniemi - Haggis. Sörnäinen - Sörnis. Kalasatama - Kallis. Kulosaari - Kullis. 

Liuku jatkuu

Pohjapiirrosta  olemme hieroneet jonkin aikaa. Näyttäisi siltä, että emme saa havittelemaamme lentokonehangaaria eteiseen, vaan se jää melkoisen maltillisen kokoiseksi. Tilan säästämiseksi olemme pohtineet eteisen (tai tuulikaapin, mikä sen nimi sitten onkaan) ja muun talon välille liukuovea. Enimmän aikaa se saisi olla auki, mutta kylmimpinä kuukausina se saisi estää lumen, luteiden ja Teuvo Hakkaraisen pääsyn sisemmälle taloon.

Liukuovista meillä olikin valaiseva keskustelu Eclissen kojulla. Opimme niiden mitoista, mekanismeista ja tilantarpeista. Kiitokseksi tämä kuuluisa bloggaaja tarjoaa ilmaisen sloganin:

“Sahaa seinään pieni lovi, siihen mahtuu liukuovi!”

Kirsikoita seinällä

Tällainen aikuinen raavas mieshenkilökin joutui Lauritzon'sin pisteellä toteamaan, että on kyllä nätti tapetti. En enää kaivannut formuloita, Axea tai pirtua. Oudon pehmeä ja lämmin herkkyys täytti minut. Oli vain minä ja kirsikat seinällä. Jossain vaiheessa tajusin riisuutuneeni taas uikkarisille. Nätti tapetti, tunnustan. Herkistyin runoilemaan (tunnettuna bloggaajana, kuten muistatte) sloganin:

“Mieshän kasvaa mieheks vasta, kun hän tykkää kirsikasta”

Messuosaston valaistus oli Gudrunin ja Hjördiksen ihotyypeille epäedullinen.

Honkaa kolistamassa

Koska olen kuuluisa bloggari, olin saapunut muotoilua esitteleville messuille totta kai ranskalaisella  autollamme. Jossain vaiheessa näyttelyaluetta laukattuamme kanssavelalliseni alkoi väsähtää tehtyään päivällä oikeitakin töitä, joten suuntasimme Messukeskuksen parkkihallia kohti. Ulko-ovien välittömässä läheisyydessä oli kuitenkin vielä yksi mielenkiintoinen koju, eli Honkatalojen osasto.

Mehän haluamme hirsitalon. Jotkut uskovat, että Paul McCartney kuoli jo 60-luvun puolivälissä. Toiset uskovat Nutellaan. Kolmannet siihen, että kaikki on ulukomaalaasten syytä. Me olemme käännyttäneet itsemme uskomaan hirsitalojen ihmeitä tekeviin ominaisuuksiin. Yksi niistä on mahdollisuus päästä tuhlaamaan edes vähän rahojamme, vaikka ne eivät millään loppuisikaan.

Honkataloilla on yksi erityisen mielenkiintoinen hirsi - Alkuhirsi.

Perkeles!

Törkeän hyvällä nimellä brändätty Alkuhirsi tuo mieleen alkuvoiman, aitouden, historian havinan ja shamaanien salaisen tiedon, jolla alapohjaan ei ala kasvaa hometta. Alkuhirsi on siis kuusesta tehty massiivihirsi, pelkkää kuusta, ei muuta. Tästä ja mm. painovoimaisesta ilmanvaihdosta kävimme Honkatalojen edustajan kanssa hyvät keskustelut. Sen verran puolisoni alkoi hytistä Pasilan viimassa, että jossain vaiheessa siirryimme lähemmäs takkaa jutustelemaan.

Tässä palaa jo kolmas hirsitalo näillä messuilla. Muoviton hirsi takaa mairean hymyn.
Tai sitten pyromaani vain palaa lämpimiin muistoihin.

Ja tässäpä vielä kuuluisan bloggaajan ilmainen slogan Honkataloille:

“Honka-talot - avaruusajan teknologiaa. Talomme ovat kuusta.” 

Talo ei vielä ole pystyssä - vielä ei olla pystyssä edes pahasti pankille. Keikka messuille oli kuitenkin yllättävänkin antoisa (lapset oli hoidossa, kiitos Juho ja Terhi!).

Ja hei, se tärkein. Saatiin kuulakärkikyniä!