Muuttotarkastus - pieleen meni

Käyttöönottotarkastus, eli kavereiden kesken muuttotarkastus, piti olla perjantaina. Arvatkaas pikkuiset karva-elmerit mitä: ei ollut. Kahta päivää aiemmin keskiviikkona saimme nimittäin vastaavan työnjohtajan / pääsuunnittelijan kiinni. Hän oli saanut KVV-IV-valvojan kiinni. KVV-IV-valvoja ei ollut saanut hommien päästä kiinni. Muuttotarkastus siirtyi.

Kodotus, ilman koota. Shaken, not stirred. 

En ihan tarkkaan tiedä, mitä kaikkea todistusta, pumaskaa ja pöytäkirjaa piti olla esitettäväksi, mutta sinne jonnekin horisonttiin se muuttotarkastus pakeni. KVV-IV-katselmus siirtyi seuraavan viikon keskiviikolle, minkä jälkeen mahdollisesti muuttotarkastuskin voidaan pitää. Ehkä jopa tapaan KVV-IV-valvojankin kertaalleen tämän projektin aikana. Toki voi olla, että hän pysyy hiljaa ja piilossa laskun lähettämiseen asti. 

Etsi kuvasta a) tuuba, b) separaattori ja c) KVV-IV-valvoja.

Sähkömiehelle tieto muuttotarkastuksesta oli tullut vasta tämän viikon maanantaina ja silloinkin minulta. Pari päivää myöhemmin pääsin ilmoittamaan hänelle tarkastuksen siirtymisestä. Jotenkin loppuun asti projekti pysyy uskollisena tyylilleen: mikään ei hoidu ihan kunnolla, eikä ole kellään hanskassa. 

Pimpeli pömpeli

Meidän katollemmehan nousi komea savupiippu intensiivisen muurausviikonlopun aikana. Pian sen jälkeen piippu sai seurakseen sen verran suuren määrän pömpeleitä, että kattomme näyttää Kouvolan keskustalta. Muutaman näiden juuresta norui vähän vettäkin sisään ullakolle, mutta asia on (toivottavasti) nyt korjaantunut, kun pömpelit ovat saaneet pellit päälleen. Ovathan ne kivan näköisiä, mutta savupiipun asema kattomme uljaana yksinvaltiaana on mennyttä. 

“Yks on piippu pieruloille, toinen tuskanparahduksill', kolmas keveille kaasuille, neljäs niskapaskaloille, viides rektaalin rassaukseen.”

Kun savupiippukin pääsi eroon pressuburkhastaan, pääsemme pohtimaan jopa ihan tulienkin tekemistä hellaleivinuuniin ja leipasemaan elimolaisia rahkahintiköitä. Hellanlevyt olemme tosin hukanneet jonnekin, joten puuhellan puolen tulet saavat vielä odottaa. Muurarikin ehti jo kysellä, toimiiko hella. Toivottavasti piakkoin voimme antaa hänelle - toivottavasti myöntävän - vastauksen.

Laatantai

Pellin lisäksi saimme taloon loput laatat: piharakennuksen kylpyhuone ja sauna on nyt laatoitettu ja silikonitettu. Lisähommana pukkasi vielä välitilan sekä hellaleivinuunin laatoitus. Välitilaan tulee Seija Ala-Kauttan turkoosifetissin tyydyttämiseksi Iris Ceramican Be In Turquoise, mutta hellaleivinuuni laatoitettiin ylijäämälaatoilla: liitan eli hellanlevyn sivut vedettiin valkoisella seinälaatalla ja hellan edusta ja sivu kylppärin harmaalla laatalla. Olimme ostaneet hellanluukkujen eteen halvan suojapellin, mutta laatoittaja solvasi ratkaisua sen verran uskottavasti, että päädyimme laatoittamaan yhden rivin lautalattian puolelle, jolloin 40 sentin suojaetäisyys hellanluukusta täyttyy.

In Finland we put this thing called töttörö on the roof. Santa Claus can satisfy himself with it.

Laatoituksen alle tuli vesieriste, jotta laasti tarttuisi kunnolla. Sydämeen tosin sattuu, kun Ponttiset-koivulautalattiaan vedetään kumista smurffinvisvaa. 

Hanoi roks

Pientä säätöä oli LVI-firmankin kanssa. Sen saman, jonka piti hoitaa IV-hommat kesäkuussa, mutta ne aloitettiin syyskuussa. Tällä kertaa kyse oli tosin meidän mokastamme. Perjantaina LVI-simojen piti tulla tontille ja oletimme timpurin olevan paikalla. Timpuri ei ollut paikalla. Kesken hommieni satuin vilkaisemaan kännyäni, johon oli vartin aikana tullut neljä puhelua. LVI-oskarit olivat odotelleet ulko-oven takana ja päättäneet sitten lähteä käymään toisella työmaalla. 

Sitten LVI-taneli lähti lounaalle ja pamautti teknisen tilan oven takanaan lukkoon, jolloin Seija Ala-Kautta sai silpaista jo toistamiseen tontille availemaan ovia. Sen verran epäonnistuneesti LVI-saulien nokkamies peitteli harmitustaan, että päädyimme antamaan heille kämpän avaimen - mikä nyt olisi pitänyt tehdä muutenkin heti alkuunsa. 

“Kumista smurffinvisvaa.”

LVI-osmojen hommat etenivät (alkuhärdellin jälkeen) oikein mainiosti ja mukaviakin asentajat olivat. Vessanpöntöt liimattiin, lavuaarien hanat löysivät paikkansa ja yleensäkin letkuja ja lutkuttimia läimittiin kaikkiin mahdollisiin koloihin kuin DTM:n pikkujouluissa silloin kultaisella 2000-luvulla. 

Mutta mitämitämitä helevettiä se tämä nyt oikein on?????????

Kaikenlaista turhaa luksusta sitä ihminen haaliikin.

Vettä, eikä edes kattovuodosta! Hanaa! Ahaa! Ihan nannaa! Ah, ihanaa! Nananaa!

Hanan vielä loristessa vessasta selkäni takaa kuului vessanpöntön vetämisenkin ääni. Kuin kerubien harpunsoittoa olisi kuunnellut. En viitsinyt pilata tunnelmaa kysymällä putkimieheltä, koeponnistiko hän pöntön ykkös- ja kakkospuolelta. 

“Letkuja ja lutkuttimia läimittiin kaikkiin mahdollisiin koloihin.”

Oma kontribuutioni oli koota piharakennuksen kylppärin allaskaappi. Piharakennuksessa ei vain vielä ole valoja, joten kännykän valossa teki hieman tiukkaa tiirailla, montako ruuvinreikää ja millä puolella Ikean Hässepusse-kalusteessa olikaan. 

Se mahtui!

Nimittäin Stalan terästiskipöytä. Vähän oli paineita, tuleeko liesiaukko oikeaan kohtaan, vai alkaako keittiössä rälläkkä räyhätä. Kun toinen tiskipöytä istahti nätisti kodinhoitohuoneeseen, niin pulssi ja verenpaine saattoivat hetkellisesti jopa laskea. Sitten muistin taas muuttotarkastuksen.

Teräksenvärinen me kyllä tilattiin, mutta onhan tää sininenkin ihan kiva.

Mutta onhan se nyt päheää, että talossa on hanoja.

Kuka tapettiin tapettiin?

Ensin oli ajatus kirsikankukkatapetista, joka maksoi 1300 euroa. Sitten löytyi halvempi mantelinkukkatapetti Etzystä jostain Juuttaan maan Taavetin kaupungista. Loppujen lopuksi ostimmekin mantelinkukkia K-raudasta, tuosta runollisen rakkauden sykkivästä tumakkeesta. Olihan tapetti kivannäköistä rullassakin, mutta ehkä se seinällä on vielä kivempaa. Näky herkisti hetkeksi jopa elämän kyynistämän Seija Ala-Kauttan.

お尻に桜を刺してもいいですか

Jos vielä jätettäisiin hellaleivinuunin edustan vesieriste ja Stalan tiskipöydän suojamuovit silleen, niin sama turkoosi väriteema toistuisi läpi huoneiden. Silloin voisi päästä jo Glorian kotiinkin. Paitsi ettei asuta Töölön eteläpuolella. Mutta sentään Uudenmaan peräsuolella.

“Mantelinkukkia K-raudasta.”

Perintörinsessa oli saanut valita omaan huoneeseensa tapetin. Ihan mukavalla maulla on onneksi tytärtämme siunattu - tapetti on väriltään suht neutraali, eikä siinä ole yksisarvisia tai / ja pinkkiä.  

Mikä tätä nykynuarisoa vaivaa, kun seinälle pitää saada sinisiä lepakoita?

A-puoli: Lainaa vain, B-puoli: Vippaa mulle viiskyttonninen

Nöyrinä anelimme Nordealta lisää lainaa, kun massimuskelimme surkastuivat kuin bodarin kivekset aktiiviuran jälkeen. Lupaus tuli, ehtona LKV-tasoisen kiinteistövälittäjän arvio talomme arvosta. Kävi säkä, kun tuttuihin kuuluu pätevä, mukava ja tilanteestamme jo taannoin tietoiseksi tullut kiinteistönvälittäjä. Arvio saatiin käytännössä samantien. Samalla kävi selväksi, että jos tämä mörskä pitäisi nyt myydä, emme saisi omiamme pois. Talon arvo meille muodostuu siis asumalla, ei gryndaamalla. Mutta kun itselle tehdään ja loppuelämän kotia ja panostus ja pihistys ja uniikki paniikki ja mitä niitä nyt on. Ai niin, Riviera Maison.

Ja kuulkaas karvaiset pikku nylkyttäjä-elmerit, muuttotarkastus voi olla joskus ihan pian ensi viikolla ensi kuussa tänä vuonna ehkä joskus pelkkä vitsi.

“Muuttotarkastus siirtyi.”

Muutto lähenee - rahat vähenee

Voi tätä blogin nimeä. Miksi, oi miksi valitsin sen? Esim. hyvakotinopeasti.blogspot.com olisi ollut vapaana. Tai ohotalovalmistuikinjo.blogspot.com. Tai halpahyvakotiniinnopeastietteikissaakaanehdisanoakuinpitkahantaiseksimaukuvaksiotukseksi.blogspot.com.

Mutta ei. Kodotus tuli ja ilman k-kirjainta on kyllä menty. Miten paljon sitä voikaan mokailla valinnoissaan, joista seuraa aikataulujen venymistä, mistä seuraa tekijöiden vaihtumista, mistä seuraa lisää aikataulujen venymistä, mistä seuraa odottelua. Mutta se olennainen:

Muuttotarkastus on 5.11. eli ihan justiinsa. Talo ei ole valmis. En tiedä tämän postauksen mennessa painoon, meneekö edes läpi, koska vastaava työnjohtaja / pääsuunnittelija ei ole vastannut viikkoon puheluuni eikä viesteihini. Mutta me muutamme, piste. On vähän pakkokin, koska nykyinen turvapaikkamme, kiva kerrostalokämppä, lähtee alta samana viikonloppuna.

Kyllä tästä tulee jollekin nuorelle perheelle varmasti ihan kiva uusi koti.

Hankkijat hankkii

Syyslomalla oli sen verran hankintadraivi päällä, että en muistanut kaikkea edes listata edelliseen postaukseeni. Tampereen Bauhausista mukaan tarttui sähkötoiminen pyyhekuivain, kavereiden kesken rättipatteri. Löysimme hattuhyllyllisen mallin, jonka kuvittelisimme olevan suht kätevä. Ainoa paikka sille tosin on kylppärin oven edessä, joten vielä on testaamatta, montako kertaa siihen naama mossahtaa, kun pimeässä hapuilee eturauhattomana vessaan. Samalla ostimme numerovalon, josta kotona totesimme, että ei kelepaa. Palautukseen menee. 

“Muuttotarkastus on 5.11. eli ihan justiinsa.”

RTV sai meiltä reippaat puolitoista tonnia, kun haimme sieltä ullakkoportaat sekä suihkukaapin. 

Ullakkoportaat ovat nämä:

Näitä pitkin voi myös laskeutua kaivoon ja jäädä sinne.

Suihkukaappi on tämä:

Olisin muuten pessyt suihkussa rahaa, mutta ei ole rahaa pestäväksi, kun se meni suihkuun.

Ja rättipatteri tämä:

Talvi-iltaisin on kiva kiivetä rättipatterinpankolle pureskelemaan purutupakkaa ja pruiskauttelemaan sylkiä lavuaariin.

Tässä taas urakoitsija tekee hommia tuntipalkalla:

Urakoitsija ei taaskaan päässyt paikalle, kun oli muuuuuuuta hommaa. Hän etsi huijattavaa, mä rehtiä.

Turkoosipsykoosi

Seija Ala-Kautta sai luvan hoitaa tapettien ja välitilan materiaalivalinnat. Minulle olisi kelvannut yllämainitun urakoitsijan ruuan palamisjätteen sävy, mutta Seijalla on tarkempi silmä ja nenä. 

Alunperinhän ajattelimme jättää välitilan hirrelle, mutta koska kaikkien timpurien mielestä “noikaapitalkaaroikkuajameneeihavvinoonkyllänytlaitetaanvaneria”, niin laitoimme keittiön seinään vaneria, jotta kaapit eivät alkaisi roikkua ja mennä ihavvinoon. Kupanruntelema kuusivaneri ei enää olekaan yhtä komeaa kuin massiivihirsi, joten siihenkin piti saada päälle jotain ihanaa. 

“Noikaapitalkaaroikkuajameneeihavvinoonkyllänytlaitetaanvaneria”

Lopulta löytyi ihanaa. Iris Ceramican Be In Turquoise (suomeksi “Oleksää Turuus”) -laatta. Ihan kiva, mutta ihan sama. 

Ei ihan yhtä njääh kuin Greensea, mutta vähän enemmän fjong kuin Aquamarine.

Kun vielä piano- / vierashuoneenkin seinä kaipasi tapettia, värivalinta oli selvä. Olimme aikana ennen koronapaskaa ihastelleet Habitare-messuilla kirsikankukkatapettia. Ainoa ongelma oli sen hinta, joka oli yli tonnin per seinä. Mitä siis tekee rakentaja, jonka tili alkaa olla tyhjä? Ostaa samanväristä K-raudasta. Kukat eivät tosin ole kirsikkaa vaan mantelia, mutta tämänkin suhteen toimii tiibetiläinen mantra pronssikaudelta: ihan sama.

Kun tätä tapettia tuijottaa tarpeeksi kauan, alkaa tehdä mieli leikata korva irti. Yleensä oma.

Zero Pax given

Oletteko kuulleet sellaisesta pienestä jönköpingiläisestä huonekaluverstaasta kuin Ikea? Siellä Ingvar, Knulle ja Bjöbsan nakuttelevat kaikenlaista paskaa kasaan kiinalaisesta äidinmaidonkorvikkeesta ja kansa ostaa sitä kuin sheikki Harrod’silta. Keittiöhän meille ehti jo tulla ja itse asiassa suunnilleen jo asentuakin. Sen sijaan voihan Coldplayn hitti Pax You! 

Sitä on tottunut, että halutessaan netistä voi tilata kolmelta aamuyöllä seuraavaksi aamuksi kotiovelle pimeässä hohtavan hiilikuitutapiirin, joka hyräilee Für Eliseä - ekstrajuustolla ja S-bonukset päälle. Sen sijaan Ikeasta ei meinaa saada tällä hetkellä sitä eikä tätä, paitsi tiistaina klo 15.07 Vantaan tavaratalossa oli yksi kappale, mutta sitten ei enää ollutkaan. 

Sovittiin, että Seija Ala-Kauttan tantut ovat vasemmalla, minun kolttuni oikealla.

Keittiön suhteen ei ollut kummoisia ongelmia, mitä nyt muutamaa etusarjaa metsästettiin ja kulmakaapin sisuste on vielä vietnamilaisella tet-harjoittelijalla työn alla. Sen sijaan Pax-vaatekaappeihin näyttää olevan vaikea saada verkkokoreja. Yhtenä iltana niitä ilmestyi 64 kappaletta tavaratalon varastoon. Seuraavana aamuna niitä ei taas enää ollut. Arvioitu saapumisaika joulukuussa. Ikealla, tuolla firmalla, joka repii vaikka thaimaalaiselta lapselta hampaat, jos niitä tarvitaan Fukkemorsan-lavuaarin porsliinipinnoitteeseen.  

“Halutessaan netistä voi tilata kolmelta aamuyöllä seuraavaksi aamuksi kotiovelle pimeässä hohtavan hiilikuitutapiirin.”

Kuten olen toistanut monesti: kaikessa on kitkaa. Mikään ei mene sillai näpsäkän sujuvasti, vaan pitää selvittää, kysellä, oikoa, selvittää lisää, hankkia, todeta ettei löydy ja kattokin vuotaa. 

Siitä joku kiva pikku perhe saa kyllä oikein kivan pikku keittiön. 

Pari Paxia kuitenkin tilattiin (verkkokoreja vailla) ja roudattiin Seija Ala-Kauttan kanssa tihkusateessa taloon. Katsotaan, koska tilataan loput. Nyt ehkä pitää priorisoida hieman, sillä

Tarvitsemme lisää lainaa

Kotikaupunkimmehan on sellainen läntti anaalivisvaa likaisen ojan varrella. Tämä lumipallo, jonka kellertävässä sisuksessa olemme viimeiset viisi vuotta vierineet, lähti liikkeelle kun kaupunki muutti yleiskaavaa, koska kaupunki voi niin tehdä. Rintamamiestalomme sijaitsi liian hyvällä paikalla, joten alueelle haluttiin lisää asukkaita. Niitä saa helpoimmin kerrostaloihin. Kaupungin ei toki tarvinnut tehdä pakkolunastuksia, kunhan vain mahdollisti kerrostalojen kaavoittamisen omakotitalojen naapuriin, jolloin asukkaat saavat ihan itse päättää, jäävätkö kuusikerroksisen talon naapureiksi, vai myyvätkö tonttinsa isolle ihanalle rakennusliikkeelle. Juu, on vähän kitkerää tekstiä, sori siitä. 

“Läntti anaalivisvaa likaisen ojan varrella.”

Sitten kun asukas (ei rakennusliike) hakee tontilleen kaavamuutosta, naapurit tekevät valituksen hallinto-oikeuteen. Ymmärrän hyvin. Kyrsiihän se, kun Juudakset naapurista lähtevät kolmenkymmenen hopearahan perään ja jättävät Getsemanen tilalle Golgatan. Loppupeleissä tämä naapurien valitus oli kuitenkin meille eduksi, sillä se viivästytti kaavoitusta ja samalla nykyinen tonttimme saatiin kaavoitettua. 

Sen verran rankka tämä proggis on ollut, että tilasin jo arkun valmiiksi.

Kaupunki voittaa aina, sillä myymämme tontin laskennallisesta arvonnoususta kaupunki otti välistä 110 000 euroa. Ei siis kymppitonneja vaan yli satatonnia. Näin jälkeenpäin se satatonnia olisi ollut ihan kiva käyttää tähän proggikseen. Mutta samasta syystä miksi koira nuolee muniaan, kaupunki perii maankäyttömaksua. 

Nyt siis tarvitaan vielä lisää rahaa. Lainaneuvottelu on edessä lähipäivinä. Olisivat halunneet valmiusastetodistuksen, mutku me muutetaan taloon 4 päivää lainaneuvottelun jälkeen. Se on siis aika valmis. Ja toisin kuin kotikaupungillemme, meille toivottavasti piisaa alle satatonnia. Mutta ihan varoiksi, jos lainaneuvottelu ei menekään läpi, niin kommentteihin saa laittaa YV:tä ja AV:ta, mikäli reippaalle rattopojalle olisi tarvetta. Olisin siinä hommassa ihan varmasti ainakin parempi kuin raksaprojektin organisoimisessa. Tai bloggaamisessa. 

Huuva muutti väriä

Vähän kuten Helsingin nykyinen pormestari muuttui muutamassa vuodesta AY-pomon niskanpunaisesta eiralaisen leskirouva von Knösselbergin kotelomekonsiniseksi, meidän eltaantuneen kerman värinen huuvamme sai pintaansa mustan maalin. Kolme purkillista kuumankestomaalia se vaati, mutta nyt on ihan kiva.

Parempi tämä kuva on kuin viime viikon postauksessa, mutta toisaalta onhan Haavemaakin parempi biisi kuin Juu juu juustossa löytyy.

Uskoisin, että tuli hankittua ihan kelvollinen kärykaukalo; ainakin siinä on sekä rasvansuodatin että sulkupelti. Jos ei lisälainaa tule ja gigolohommatkaan eivät ala vetää, niin sitten ongitaan omistamastamme ojasta silakkaa tai keräillään siruetanoita ja paistellaan niitä puuhellalla. 

Ledi nauhattaa

Tämä on pakko pistää päälle jokaisella työmaavisiitillä:

Jossain vaiheessa tulin lattialla tajuihini ja pyyhin hiekkapaperilla vaahdot suupielistäni.

Onhan tuo nyt niin korni, että se on jo mainio. Kaikkiin makkareihin tulee samanlainen nauha yhdelle seinälle katonrajaan. Sentään jokin asia tässä kaatopaikkapalossa tuottaa puhdasta ja lapsenomaista iloa. Kiitos Bauhaus 16,95€. 

“eisevalmistuikina.blogspot.com”