perjantai 12. marraskuuta 2021

Me muutettiin - ilman lupaa



Kirjoitan tätä postausta uudessa talossamme keittiösaarekkeen ääressä. Kahvi tuoksuu, jutustelemme mukavia lasten kanssa. Leivinuunissa paistuu matovaaralaisia gluteenittomia piimätörssyköitä. Elämä on tässä. Elämä on nyt. Kaikki on valmista.


Tai no, ainakin lähes. 


Illalla arvotaan nukkumapaikat. Vaihtoehtoina pahvikasa tai puuhella. Aamulla tuoksuu pultsari ja pekoni.

Pahveja lattioilla, vaatekaapeista puuttuu hyllyjä ja koreja ja kolmesta ne vaatekaapitkin. Ilmanvaihto on hoidettu tukkimalla t-paitoja, patalappuja ja pieruverkkareita seiniin ruhjottuihin 20-senttisiin reikiin. Olohuoneen lattia on hiomatta ja vahaamatta. Sauna kesken. Väitöskirja aloittamatta. Lapset larppaavat Tali-Ihantalan taisteluja.  


Toisaalta:


Timpurit ovat tehneet hienoa työtä tapettien ja listojen kanssa. Terassin kaidelasit asennettiin. Puuhellan huuva on paikallaan. Suihkukaappikin saatiin. 


Kuvassa vasemmalla boho-henkinen loft-kukkateline. Pöntön sijoittelu mahdollistaa keskeytymättömän seurustelun vieraiden kanssa.


Tätä puuhellaa suojelee sen päällä leijuva Batman.


Viikko on ollut täynnä ekoja kertoja: ekat lorinat ja tortut vessanpönttöön, ekat suihkut suihkukaapissa, ekat puhtaat astiat astianpesukoneesta, ekat tulet puuhellaan, ekat savut sisään. Eka yö tosin oli aika vilakka: alkuyöstä laitoin ohuen pitkähihaisen, pari tuntia myöhemmin collegehousut ja -hupparin - ja myös sen hupun. Silti aamulla viikseni olivat jäätyneet kiinni seinään. Olin kai taas unessa nuollut entin peppua.


Kyllä tämä näky lämmittää mieltä ja hihatkin on hyvä polttaa.

Vähän viileää täällä on siis ollut, tosin olimme varmaan ehtineet tottua aika paljon lämpöisempiin tiloihin kerrostalossa. Siellä hikoilin joka yö, täällä sitä pelkoa ei ole ollut. 


Muistisääntö peräkärryn lastaamiseen: ensin Colosseum, sitten sporttikassi.

Tipan silmään toi tyttäreni tunneäly. Sunnuntai meni puoleenyöhön saakka kamoja kannellessa, ja tässä oli vasta tilapäiskämppämme roina. Ennen iltayhdeksää oli pakko käydä syömässä, joten yhdistimme hampurilaisaterian ja varastovisiitin. Mussuttaessamme vegeburgeria tyttäremme Perintörinsessa antoi meille molemmille vanhemmille nämä:



Juu, liikutuin. 


Olin jännännyt liesitason mahtumista terästasoon; muutenkin tasoa mittailtiin monella mittanauhalla ja monin silmin. Lopputulos: täydellinen. Noin vaatimattomasti. Kun sitten tasolta kuorittiin vielä suojamuovit pois ja silikoidutettiin reunat, niin parempaa ei ole. Paitsi ehkä halstrattu orava.


Muuan kuuluisa kitaristi oli vetäissyt tiskipöydän pakkauksen reteästi mattoveitsellä auki. Tiskipöydän kylkeen tuli yhtä reteä skraidu.


Nyt terasseillamme loistavat myös ulkovalot. Olen erittäin tyytyväinen Tokmannilta ostamiimme halpisseinäspotteihin. Halusin ainoastaan alaspäin osoittavat valot, ylös-alasvalot eivät ole koskaan oikein kolisseet, paitsi etuterassillamme, johon printtasin ja laminoin ussssssskomattoman tyylikkään talonnumeron. Tämä lienee niitä väliaikaiseksi tarkoitettuja ratkaisuja, joita pohditaan seuraavan kerran, kun talosta muutetaan Attendon Korona-kotiin. Mutta jotta talonnumero saataisiin riitävän korkealle, ylös-alasvalo voisi olla hyvä ratkaisu. 


“Tipan silmään toi tyttäreni tunneäly.”


Sen sijaan terassien kattoihin tulevat valot ovat melkoinen supernova. Oli todella vaikea löytää miellyttävän simppelin neutraaleja ulkoterassivaloja. Kaikki olivat kuin suoraan 80-luvulta. Vuosikymmen sinänsähän oli mitä mainioin, mutta kuuntelen mieluummin a-ha:n Take On Me:tä kuin katselen neliskanttisia mustareunaisia lamppuja terassin katossa. 


Seija Ala-Kautta etätöissä makkarissa. Huomaa talvitakki.

Ostimme siis ulkonäöltään kivoimmat pyöreät ohkaiset plafondit, joiden ainoa ongelma on se, että niiden loiste näkyy Joroisiin saakka. Hyvää on toki se, että jos menee roska silmään, näissä valoissa näkee kallonpohjaan asti. Huonoa taas se, että nämä kypsentävät raa’an broilerinkin. 


Sopivaan aikaan vuorokaudesta sopivasta kulmasta sitä voisi ihan luulla melkein taloksi.

Eipä noita valoja paljon tule pidettyä päällä muutenkaan; kesällä ei valoja tarvita ja jos tarvitaan, seinävaloilla saa tarpeeksi tunnelmaa. Talvella taas ei tule istuksittua terassilla kovinkaan paljon ja jos istuksitaan, seinävaloilla saa tarpeeksi tunnelmaa. Oiva idea oli pyytää sähkömieheltä pääoven ja numerovalon bonariksi hämäräkytkin. Muille peruskauraa, meille huima suunnittelullinen riemuvoitto. Ja toki lisäkulu.


Laskepa huviksesi, kuinka monta kertaa jaksan avata roskilaatikon.

Tapetit ja laatat löysivät paikkansa. Teemana vihreä ja turkoosi / narkoosi. Seija Ala-Kauttalla on hyvä värisilmä, joten eipä onneksi näihin valintoihin tarvinnut kummemmin puuttua. Hellan edustalle laitettiin laatat, ja koska kylppärin lattialaattaa oli jäänyt yli, laitettiin kylppärin lattialaattaa. Siinä leivinuunin lämmössä on hyvä itseään saippuoida, kun maass’ on hanki ja viemäri jäässä. 


“Muille peruskauraa, meille huima suunnittelullinen riemuvoitto.”


Meillähän on tontilla kaikenlaista ylijäämäpuutavaraa. Löytyy kuusilankkua, koivulautaa, painekyllästettyä, lehtikuusta, vaneria, osb-levyä ja Jamppa Tuomisen maxisinkku. Ajattelin, että tehdään saunan lauteet näistä. Mikään lauta kuitenkaan ei timpurille kelvannut. Hauska tilanne: asiakas pyytää, timpuri kieltäytyy. Olen yhä sitä mieltä, että paksusta kuusilankusta olisi saanut mainiot lauteet, mutta silti piti käydä ostamassa leppää K-raudasta. Ei se huono ratkaisu ollut ja eipähän tarvinnut höyläyttää kuusilankkuja. 


Näitä maisemia pitää tuijotella pari vuotta, ennen kuin päästään tämä mörskä gryndaamaan.

Olin laskenut leppälaudan menekin niin hyvin, että sitä jäi puuttumaan n. 20 metriä eli 2 pakettia. Raksapaskan tässä vaiheessa silmä on harjaantunut jo uskomattoman tarkaksi. 


Timpuri marssi ulos, kun vaadin lauteista tiheämmät.


No sitte - seikkailuja KVV-IV:n ihmeellisessä maailmassa


Meillähän EI sitten ollut muuttotarkastusta. Asiasta oli puhuttu yli kolme viikkoa aiemmin vastaavan mestarin kanssa, mutta meillä nyt ei ollut muuttotarkastusta. Sen sijaan vastaava ja KVV-IV-valvoja kävivät paikan päällä. Tapasin itsekin KVV-IV-valvojan ensimmäistä kertaa. Ja aloituskohtaus on tyylikäs:


Pääsen paikalle hieman myöhässä. Sisään tullessani KVV-IV-valvoja on ohjeistamassa timpureita repimään sisäovien kynnykset pois, jotta ilmanvaihto toimii. Hieman ihmettelen asiaa.


MINÄ: Meillähän on siis tuloilmaventtiilit seinissä.


KVV-IV: Joomuttakato millä se ilma kiertää kun se ei pääse oven alta liikkumaan.


MINÄ: Meillä on huonekohtaiset poistot.


Siinä se tuli - koko projektin coolein punchline! Tylyn asiallinen lause, joka osoittaa yhtä aikaa sekä valtavan tietomääräni IV-hommeleista että katu-uskottavan asenteeni.  


IVV-HV: Aha, no sitte. 


No sitte. Niinpä. 


Rakennusvalvonnan hyväksymä ilmanvaihtoventtiili: t-paita ja pannulappu.


No sitte. HIV-KVG-valvoja sanoi olevansa kaupungin viemäriführeriin yhteydessä heti maanantaina ja pitävänsä minut ajan tasalla. 


No sitte. Tämä postaus julkaistaan perjantaina, eikä koko viikolla kuulunut mitään IT-HPV-valvojasta. Ehkä ei koskaan kuulukaan ja talomme vajoaa vähitellen ameeban kiveksen kokoisen tonttimme pohjattomaan rämeeseen. 


Me nyt kuitenkin koetamme asettua kotiimme, joka ehkä tuntuisi enemmän kodilta, jos siellä voisi rauhassa istua, löhötä ja syödä. Kodissa huonekaluilla, astioilla ja ilman työmiehiä - niin mukavia kuin ovatkin. Mutta kodissa ollaan, toivottavasti pian myös kotonamme.



“Kaikki on valmista. Tai no, ainakin lähes. ”


12 kommenttia:

  1. Erittäin paljon onnea uuteen kotiin. Ihan kateeksi käy. Olen seurannut tätä projektia jonkin aikaa ja jos missään niin teillä on ansaittu työvoitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Onhan tässä kaikkea ollut, eikä tämä vieläkään ole maalissa. Ehkä kuitenkin jo puolenvälin paremmalla puolella mennään 😉

      Poista
  2. Tämä oli erityisen hyvänmielen postaus -hieman raksapaskaanne seuranneena ei voi olla kuin iloinen puolestanne luvattoman muuton johdosta! Erityisesti ilahdutti, että Stalan taso oli kuin olikin sinisen sijaan teräksinen ja että liesikin löysi paikkansa -täydellistä!

    Iloa ja enemmän onnea uuteen kotiinne!

    Terveisin Riikka/ Stalan markkinointi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teräksiset kiitokset jo tähänastisesta! Stalan taso on kyllä juuri sellainen kuin pitääkin, eikä sille tarvinnut onneksi edes rälläkkää näyttää.

      Eiköhän tuo kodilta (st)ala jossain vaiheessa tuntua.

      Poista
  3. Huomio 1.tuliko Colosseum ehjänä perille?
    Huomio 2. Laskin, että roskalaatikko avattiin hyväksytysti 142 kertaa (suoritukset nro 92 ja 119 täytyi hylätä vaillinaisen avautumisen johdosta)
    Huomio 3. Terassillahan voisi ajatella käytettävän jotakin infrapunalämmitintä pimeämpään/viileämpään aikaan. Ainakin joistakin näistä tulee myös valon hehkua ympärille.
    Huomio 4. Onnea uuteen kotiin 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomaisia huomioita, kiitos!

      1. Colosseumin nykykunto on tällä hetkellä verrattavissa esikuvaansa. Kunto korreloi myös meidän kuntomme kanssa - vähän rypyssä ja kaksinkerroin.
      2. Erinomaisesti laskettu. Koetin hämätä kohdissa 92 ja 119, mutta tarkka silmäsi bongasi filungin.
      3. Hyvä idea. Tänä kesänä ei grillattu kertaakaan, joten ensi vuonna kautta täytyy vastaavasti jatkaa maaliskuulle.
      4. Suuret kiitokset! Koti on aika iso asia.

      Poista
  4. Ihanaa fiilistellä muuttohässäkkää, ehkäpä meidänkin kotimökkimme metsän keskellä vielä jossain vaiheessa on tuossa jamassa. :D Mutta kenelläpä kiire tosiaan. Elämä pistää eteen ties mitä estettä, mutta kelpaa massiivihirttä seisottaakin, siellä se harmaantuu silmissä kauniisti (tai joistain kohdista ei niin kauniisti). Sinistäjä kuulemma suojaa hirttä, joten sillä mennään. Olen tätä blogia epäsäännöllisesti seuraillut, ja hauska on ollut kuulla niin samankaltaisiakin juttuja siitä mitä rakentaessa joutuu kiroamaan. Samoihin aikoihin ollaan projektia aloiteltu, ja nyt alkaa hiertää, kun teilläkin jo tuossa vaiheessa ja meillä ei vielä läheskään. xD Onnea kuitenkin uuteen kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista! Ensin opeteltiin sietämään epävarmuutta ja nyt keskeneräisyyttä. Kaikenlaista pitää vielä värkätä, mutta kai tuosta pikkuhiljaa koti voi tulla. Kun vaan ei tarvitsisi joka aamukahvin aikaan päästää jotain ammattimiestä hommiin.

      Paljonhan se massiivihirsi kestää, kunhan sen on fiksusti suojannut. Jos aikaa on, niin rauhassa tekee. Mutta tsemppiä joka tapauksessa hommien loppuun saattamiseen!

      Poista
    2. Hei paljon onnea uuteen kotiin kodotukset!

      Tuossa yllä kommentoivalta Anonyymiltä kyselen, onko heillä massiivihirsimökki, miltä toimittajalta (onko puut uunitettu) ja sinistyykö sekä sisältä että ulkoa? Oletteko käsitelleet mitenkään? Aika monta kysymystä, mutta kiitos jos vastailet. Nimim. vertaiset

      Poista
    3. Kiitos onnitteluista. Nämä kovin omituiset kodotukset pyrkivät nyt kodoutumaan. Toivotaan, että saat anonyymiltä vastauksia.

      Poista
  5. Onnea uuteen kotiin - kyllä se siitä, valmistuu :) Olen se, joka kirjoitti aiemmin kaiken menneen meidänkin raksalla pieleen. Pitkään sanoin, että Ruukin kattotoimitus on ainoa joka meillä onnistui, no sekin sitten veti vesiperät. Ensin oli ne rakennesuunnittelijan "suunnittelun kukkaset" lentolehtisissä (kuten tj piirustuksia nimitti), jossa piirretty piippu samaan linjaan tuuletustötsien kanssa, niin että kattoa revitty auki enemmän kuin piti ja hirsitoimittajan mielestä se oli tietty ihan ok. Niin, eihän mitään voi myöntää, ettei ole vastuussa - tajusin tämän myöhemmin. Sitten alkoi mies tekemään rännejä. Kas, ne ovatkin tikkaiden seinärunkojen linjalla, töks, eihän siitä voi läpi mennä, ei yli eikä alitse niin kuin lastenlaulussa voi tehdä, -eikun soitto Ruukille, olivat katsoneet mitat väärin piirustuksista - purkuun menee tikkaatkin ensi keväänä sitten, kun ehtii. Tässä välissä tapahtunut siis ekan talotehtaan konkurssista tähän päivään joka ikisessä toimituksessa ja työssä jokin pieleen mennyt asia, viimeisimpänä ilmastointi. Piti saada se päälle viime viikolla-- tai no kytkettiinhän se ja tekijä huomasi oppipoikansa tehneen jutut niin kuin venäjällä- tulee sieltä mistä pitäisi mennä ja päin vastoin. On sitten katon kamojen purkua luvassa teknisessä tilassa enemmän kuin tarpeeksi, -taas - johan sitä on siellä kerran tehtyjä purettu aiemminkin, että ei tässä mitään uutta sinänsä. Teki kaveri vielä perinteisen keittiön hanan asennusmokankin lähteissään; kokeili toimivuutta laskien vedet keittiön allaskaappiin, josta muovipurut veden kera iloisesti lirisivät lotisten koko keittiön mitalta jalkalistojen alle - siivouspääsemättömään ikipaikkaan, pääsi muuten prkl:t kun tajusin, että niitä ei voi koskaan siivota,vaikka tuo oli ihan pikkupikkuriikkinen moka tässä mokien ketjuissa -hah, kavereille olen sanonut: "sano vaan joku asia talostamme, niin kerron, mikä meni vikaan"! Kanssaeletty tässä kaikenlaista, mutta muutettu ei vielä olla; kinkun aion kantaa uuniin jouluaattona, kuusen olohuoneeseen ja jatkaa sitten töitä heti joulupäivänä viimeiseen listaan saakka. Haluaisin joka päivä muuttaa, mutta en muuten muuta keskeneräiseen, EN! niin päätin neljä vuotta sitten, kun tontin ostimme. Niin ja kolkyt vuotta sitten sanoin miehelleni, että heitä mua jollain pallolla ja lujaa, jos alan ehdotella rakentamista -- joku mielenhäiriö kuitenkin tuli ja tässä ollaan - kuitenkaan päivääkään en vaihtaisi pois! Terkkuja koko perheelle ja vielä onnea kaikesta ja kaikista huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset onnitteluista! Ja huh huh noita teidän vastoinkäymisiänne. Olen varmasti näistä Facebookin puolella keskusteluista lukenutkin, ainakin veikkaan osaavani yhdistää sinut oikeaan tyyppiin Facessa.

      Kyllähän raksapuolella jaksaa hämmästyttää laadun ailahtelevuus. Kun hyvätkin tekijät onnistuvat sössimään ties mitä ja huonot vielä paljon muuta. Toki on niitä huippujakin, mutta ei tämä taida tästä mihinkään muuttua, kun sama virsi rakentamisen laadusta on soinut jo vuosikymmeniä.

      Tsemppiä teille ja toivon, että pääsette siihen riittävän valmiiseen taloon mahdollisimman pian. Me varmaan vahaamme viimeisen huoneen lattian viikonloppuna. Sitten on taas vähän valmiimpi. Tosin ei valmis silloinkaan :)

      Poista

Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.

Kommenttisi julkaistaan tsekkauksen jälkeen. Älä siis huolestu, kun tekstisi ei heti näy. Arvostamme aktiivisuuttasi.