Väliaikaiskämppä tuli - ja meni

Lähdetään nyt siitä tosiasiasta, että nyt on ollut nätistikin sanottuna helvetin paska fiilis. Toiset toimivat kriisin hetkellä tehokkaasti ja kylmän viileästi. Minä sen sijaan olen ollut kuin rrrrrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auto tulipalopakkasilla: käynnistyn jos käynnistyn ja kaikenlaista murhetta on koko ajan. 

Kiitos puolisoni Seija Ala-Kauttan kamat on saatu pakattua ja lapsetkin ovat saaneet ruokaa. Oma kontribuutioni on ollut ajaa kamojamme varastoon. Sen suhteen meillä kävi oiva munkki, kun saatiin niin iso tila, ettei jokaista pinoa tarvitse nostaa kolmen metrin korkeuteen saadakseen kaiken mahtumaan. Paino sanalla mitentätäroinaaonnäinpaljon. Mutta pitäähän joka taloudessa olla puolimetrinen ledvalaistu muovitonttu, kora ja Otamatone. 

Näissä laatikoissa on osa avaimenperäkokoelmaani.

“Kiitos puolisoni Seija Ala-Kauttan kamat on saatu pakattua.”

Ajatus siitä, että parin viikon sisällä talo jyrätään, painaa edelleen niin musertavana, että voin fyysisesti pahoin. Tätä asiaa on veivattu jo neljä vuotta (olen veivannut tätä asiaa jo tässä blogissakin pari vuotta, sori siitä). Ei auta, silti ahistaa ja pahasti. 

Meillä on ollut alusta saakka mahdollisuus majoittua vanhempieni kämppään Helsingissä. Se olisi halpa, mutta vähän kaukana lasten koulusta ja työpaikaltani. Etuna olisi edullinen hinta ja (muuten) mukava sijainti. Olemme kuitenkin koettaneet etsiä kotikaupungistamme kämppää edellä mainituista syistä. Ja sitten tärppäsikin, löytyi kelpo vaihtoehto:

Plussat:

Vuokra - ok, kalliimpi kuin vanhempien kämpässä, mutta vähintäänkin siedettävä

Vuokra-aika - joustava. Loistavaa! Kun ei ole tietoa, valmistuuko piharakennus kahden kuukauden vai Joe Bidenin toisen kauden loppupuolella, mahdollisuus asustella sen aikaa kun tarvis, on iso plussa.

Sijainti - kotikaupungissamme, sinänsä ok. Eurolla ei saa Ferraria. 

Koko - n. 40 neliötä. Mahdutaan.

Tää me otetaan. Muutto tämän alle viikon päästä. Kiva, lapsetkin innostui. Sovittu.

Miinukset:

Ei saatukaan kämppää.

Yhä löytyy aarteita myytäväksi. Potta, anyone? Lisämaksusta ilman lisätäytteitä.

“Ei saatukaan kämppää.”

Eläkkeelle jäänyt kunnantaksidermisti sieltä Tuusulanjärven levälautalta kyselee, että eikös se nyt ollut jo sovittu. Olihan se, arvon taksidermisti. Näin siinä kävi:

Kämppä oli vuokrattu yritykselle, jonka työntekijä majoittui kämppään muualta Suomesta pääkaupunkiseudulla käydessään. Firma oli tehnyt vuokrasopimuksen maaliskuun loppuun, mutta työntekijä oli lähdössä jo helmikuun lopussa. Itse asiassa jopa niin kovalla vauhdilla, että vessanpönttökin oli täynnä kiihdytysraitoja. Vuokranantaja lähti siitä, että hyvittää kuukauden vuokran firmalle ja me muutamme maaliskuun alussa. Firman toimitusjohtaja taas lähti siitä, että jos jostain voi vetää herneen nenään, niin siitä vedetään. Mehän ei täältä lähdetä!

Kävimme keskiviikkoiltapäivänä sopimassa asiat, torstaiaamupäivänä vuokranantaja pudotti tämän pommin. Elämäni lyhyin vuokra-aika, 18 tuntia. 

Ja eiku Toriin, Saton, Lumon, Oikotien, Etuoven, Nuorisoasuntosäätiön ja ties mille sivuille. Ei oikein tärpännyt, kun minimivuokra-aika oli 6 kuukautta. Optimismini ei kaiken tämän jälkeenkään ole ilmeisesti karissut, kun ajattelisin puolen vuoden olevan liian pitkä aika. Facebook lauloi, kun pyrimme muistuttamaan kaikki kavereitamme, että kukaan ei koskaan ole missään kärsinyt yhtä paljon kuin me ja mekään emme ole tähän mennessä kärsineet niin paljon kuin kärsimme juuri nyt.  

Sininen on teippi, siniset on saumansa sen. Valkoiset on karmit, persaukisuutta symboloiden.

“Jos jostain voi vetää herneen nenään, niin siitä vedetään.”

Saatiin vinkki kämpästä. Käytiin katsomassa. 

Plussat: 

Sijainti - kotikaupungissamme, lähellä nykyistä kotia, kauhakuormaajan rouhaisut saattavat kuulua parvekkeelle myötätuulella. Helppo koulu- ja työmatka.

Vuokra - edelleen kohtuullinen, joskin kalliimpi kuin kahdessa muussa vaihtoehdossa. 

Vuokra-aika - vappuun asti, sitten alkaa putkiremontti. Ei tarvitse roikkua liian pitkällä sopimuksella.

Miinukset: 

Sijainti - kauhakuormaajan rouhaisut kuuluvat parvekkeelle myötätuulella

Vuokra - edelleen kohtuullinen, joskin kalliimpi kuin kahdessa muussa vaihtoehdossa. 

Vuokra-aika - vappuun asti, sitten alkaa putkiremontti. Vuokra-aika on todennäköisesti liian lyhyt siihen, että pääsisimme muuttamaan piharakennukseen vapulta.

Kylppäri - jos haluaa suihkuun, pitää joko kiivetä pesukoneen yli tai ryömiä lavuaarin alta.

Otettiin kämppä. Tämä jopa saatiin.

Hiihtoloma ei siis ihan talven riemuissa sujunut. Vanhemmat pakkasivat ja roudasivat ja lapsenvahdin hommaa hoiti Roblox. Ei tehty tuohilehmiä, eikä juotu kuumaa mehua termoksesta hiihtoretkillä. Lapset sentään tekivät lumesta Totoron. Sekin sitten suli. 

Studio Ghiblin suurimpia menestyksiä on Liikkuva linna. Meidän jatko-osamme nimi on Hyytynyt raksa-auto.

“Ei tehty tuohilehmiä, eikä juotu kuumaa mehua termoksesta hiihtoretkillä.”

Mutta hei, tämän uhriutumisen ohellahan meillä on sellainen raksaprojektikin. Mitähän sinne? 

Räystäänaluslaudat saatiin päärakennukseen. Näyttää heti taas vähän valmiimmalta. 

Ikkunat teipattiin ulkopuolelta ja sisälle tungettiin pellavarivettä. 

Siellä se rrrrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrraksa-auto pellavaisen akkunan takana jönnöttää. Sammui taas, mutta olihan pakkastakin +5 astetta.

“Tämän uhriutumisen ohellahan meillä on sellainen raksaprojektikin.”

Alapohja alkoi olla lähellä valmista. Kiesus se onkin kestänyt, mutta työnjälki näyttää kyllä hyvältä. Homma jatkui siihen perään sisäkaton pahvittamisella. Meille tulee ilmansulkupahviksi Termex Kraft. Se toimii molekyylisellä atomivärähtelytasolla yhdessä Termexin selluvillan kanssa ja on ruskeaa. 

Sain sanottua työmiehille, että jatkossa ei enää passaa tupakoida talon sisäpuolella. Aika kivasti siellä leijui röökinhaju ja se ei ole ehkä ihan sitä sisäilmaa, mitä tässä haetaan. Tuskin tuo nyt sentään pysyväksi vielä tässä vaiheessa jää.

Rautakaupoissa on yhä vähän sellainen olo kuin olisi Borat-uikkareissa kauneimmissa joululauluissa; ammattirakentajat nojailevat ammattirakentajien tiskeihin ammattirakentajahaalarit päällään ja itse koettaa olla maksamatta ihan kaikesta ihan täyttä hintaa. Mukavaa(kin) palvelua ja kiitettäviä alennuksia olen onnistunut kyllä saamaan, mutta eivät ne aina helpolla ole tulleet. 

Sikaflex, kavereiden kesken Notkea Persu.

“Jatkossa ei enää passaa tupakoida talon sisäpuolella.”

Tapaus 1:

Rakentajapalvelun kaveri antoi teipeistä alennusta 40 prosenttia. Kassalla summa oli ihmeen suuri. Onneksi avasin suuni, sillä kassan täti oli luullut alennusprosentin ensimmäistä nelosta ykköseksi. 

Tapaus 2:

Samoja teippejä sekä Sikaflexiä hakemassa. Kävin ensin muuan toisessa rautakaupassa. Kovin Turha keikka. Ensinnäkään Tescon no 1 -teippiä ei ollut valikoimissa ja muutenkin ilmansulkuteippien valikoima oli yksi. Kassalla kysyin, millaista alennusta näistä rakentajana saa, jolloin kassan täti puolihappamana sanoi, että “mun täytyy ne täältä erikseen kaikki katsoa”. Pyysin tätiä siis erikseen sieltä katsomaan. Sikaflexistä sai alennusta 7 prosenttia ja teipin alennusprosentti oli nolla. Enpä ostanut. Siitä seuraavana aamuna olikin 

Tapaus 3:

Ajelin Helsingin puolelle saakka teippien perässä. Otin parikymmentä rullaa. Ovh. 33 euroa rulla. Ei mitään köyhien teippiä. Näistä oli kuitenkin tippunut kahdella aiemmalla kerralla se 40 prosentin alennus. Niinpä menin samoja prosentteja vinkumaan nytkin rakentajapalvelun miäheltä. Oli ystävällinen ja teki parhaansa kaivaakseen minulle niin hyvät prosentit kuin kone antoi myöten. 38 prosenttia antoi. 

Tulosti kassalapun ja marssin kassalle. Siellä ihmettelin hintoja, kun ei kovin halvalta vaikuttanut. Marssin takaisin rakennuttajapalveluun. Ihmeteltiin yhdessä. Todettiin, että ei olleet alennukset tulleet perille kassalappuun asti. Teki uuden. Edelleen ongelmaa. Kolmas kerta - tällä kertaa kone herjasi, että noin montaa teippirullaa ei ole olemassa. No ei, kun kahdella kuitilla oli jo järjestelmään lyöty 30 rullaa ja saldo oli sen mukaan päivittynyt. 

Lopulta prosentit saatiin kohilleen, marssin kassalle ja kassahenkilö lähes hymyili. Halpaakin oli, meni vain puoli tuhatta euroa. 

Kuvassa näkyvän sinisen ilmansulkuteipin hinta on siinä kuudensadan euron korvilla. 

“Ei auta, silti ahistaa ja pahasti.”

Koti tyhjäksi - kuukausi aikaa

Pitkään saatiin roikkua rakkaassa kodissamme. Salaa toivoin, että tätä roikotusta olisi jatkunut vielä pidempäänkin; vaikka lasten syntymäkoti onkin tehnyt hidasta kuolemaa jo vuosia siitä lähtien, kun olemme kotimme myynnistä sopineet rakennusyhtiön kanssa, asian realisoituminen tuntuu niin pahalta, että se ei oikein tunnu miltään. 

Tontillemme tulevan kerrostalon suunnittelu on - valitettavasti koronasta huolimatta - edennyt ja tästä täytyisi lähteä helmikuun lopussa. Hyvää on, että jokin asia saa päätöksensä. Huonoa on, että kaikki kamamme siirtyvät varastoon ja me tilapäiseen majoitukseen. Muutama kuukausi lisää, ja olisimme saattaneet voida muuttaa jonkinlaiseen piharakennukseen, mutta ihan ei letku niin pitkälle venynyt. Ensimmäiset muuttolaatikot on jo viety, viimeisiä kyyneleitä tuskin nähdään vielä pitkään aikaan. 

“Ei lapset, enää meillä ei ole kotia, mutta luin justiin internetistä, että lumeen kaivautumallakin voi elää hyvää ja laadukasta elämää monta kymmentä minuuttia.”

  

“Lasten syntymäkoti onkin tehnyt hidasta kuolemaa jo vuosia.”

Lapset ovat ottaneet asian meitä paremmin - alkushokin jälkeen. Työkoneista koko elämänsä meuhkannut poikamme haluaisi olla katsomassa, kun talomme puretaan. Meistä vanhemmista voi olla vaikea saada seuraa.

Timpurit teippaa tykimmin

Timpurit tulivat tosiaan tiistaina työmaalle toteamaan tuusaamisen turhaksi: kun alapohjan laudat tulivat tontille vasta perjantaina, niin aika pehmeä lasku heillä oli meidän hommiimme, mikä oli sekä meidän että heidän kannaltaan harmi. Lauantaina pääsivät vihdoin asiaan ja minä kantamaan rikkani rokkaan, korteni kekoon ja mattini teppoon. Koska vastaava ei vastaa viikonloppuna, häiritsin suoraan Eurohongan Akia ja sain kuin sainkin välittömästi vastauksen timpurien tarpeisiin - kukapa sitä nyt viikonloppuna kelkkaillessaan muuta haluaisikaan tehdä kuin vastailla kysymyksiin alapohjan ilmansulkupaperista ja teipistä. 

Ja se teippi. Vahvimman suosituksen sai Tesconin teippi ja sitäpä ei ihan naapurin Siwasta löydykään. Ei edes Prismasta. Eikä sen puoleen K-raudastakaan. Eikä Terrastakaan. Ei edes Bauhausista. Rönkköperän Joosuan sekatavarakaupastakin kysyin, mutta hyllyssä oli vain lumikon peräsuoli ja Arja Korisevan kasetti. Makuasia, kummassa on parempi soundi. 

“Meikäläinen laminoi, meikäläinen teippaa. Meikäläisen mielenterveys huutaa kohta heippaa.”

 

“Lumikon peräsuoli ja Arja Korisevan kasetti”

Lopulta Starkista tärppäsi. Lähimpään Starkkiin saikin ajella puoli tuntia, toki kunnon tuiskussa. Kannattiko, kysyy arvon keinosiemennysneuvos sieltä hyyppäläisen navetan tilatankista. Arvon neuvos, kannatti. Rakentajapalvelusta saamani palvelu oli erinomaista ja pääsimme hinnastakin yksimielisyyteen. Meinasin nimittäin saada itkukohtauksen teippirullan hinnan nähtyäni ja kymmenkertaisen itkukohtauksen joutuessani ostamaan niitä kymmenen. Ehkä iso (tai no, lyhyenläntä) mies itkemässä hellytti tai meininki oli muuten vaan reilu, mutta vähintään bensarahat ja paketillisen nessuja säästin saamallani alennuksella. Eheyttävä kokemus kaltaiselleni herkälle lyyrikolle, joka on kärsinyt enemmän kuin kukaan koskaan missään. 

Timpureiden ensimmäinen homma on siis laittaa alapohja kuntoon: ilmansulkupaperi ja teipit, jyrsijäverkko ja pohjalaudoitus. En kadehdi urakan alkua näissä pakkasissa enkä sen puoleen työasentojakaan - 80 sentin ryömintätila ei ole mikään varsinainen messuhalli. Viikonloppuna veimmekin miehille kaffea ja pullaa. Mutta heti sunnuntaina onnistuin mokaamaan: unohdin sokerin. Säikähdin, että nyt tulee tekstarilla ilmoitus työsuhteen päättymisestä, mutta selvisivät kuulemma ilmankin. Vähän jäi kuitenkin kalvamaan omaatuntoa. 

Siinä sitä olisi: tonnilla teippiä ja lopuilla irtokarkkia.

“Rakentajapalvelusta saamani palvelu oli erinomaista.”

Ikinä ei kuitenkaan ole ihan täysin hyvä, ei nytkään. Pakkasella ei sada vettä, se on hyvä. Mutta pakkasella ei myöskään (kallis mutta hyvä) teippi tartu toivotusti. Ei kuitenkaan oikein viitsisi odottaa plussakelejä teippien takia, eli tarttuu minkä tarttuu, mutta nyt teipataan!

Kyökkityötä

Operaatio Ikean keittiökin sai vielä jatkoa. Jo kauan sittenhän kirjoitinkin siitä, miten Ikean keittiöviikot loppuvat. Meidän elämämme on kuitenkin loppumatonta keittiöviikkoa. Piipahdimme nimittäin Ikeassa (taas kerran, yllätys) lounaalla Seija Ala-Kauttan kanssa. Samalla ajattelimme hiotuttaa timangisen keittiösuunnitelmani ammattiauttajalle lopulliseen loistoonsa. 

Lapsetkin pääsi kuvaan: vasemmalla Nonstoppolos, oikealla Perintörinsessa.

“Tarttuu minkä tarttuu, mutta nyt teipataan!”

Suunnittelijahan olikin melkoisen pätevä tapaus ja paiski hommia hartiavoimin. Muu ei olisi mokieni korjaamiseen riittänytkään. Lähdimme kuitenkin mukanamme erinomaisesti viimeistelty ehdotus kotimme keittiöksi. Se oli ihan ihanaa, mutta tällä kertaa Ikean lihapullat olivat vähemmän lihan lihanaa. Koska äskeinen sanaleikki oli huonompi kuin viikon sateessa seissyt pahvilaatikko, selkiytän tarinaa otsikolla

Ikean lihapullat ja lihattomat pullat

Lähdetään siitä, että Ikean lihapullat ovat klassikkoannos. Lähdetään myös siitä, että vuonna 2020 on lihan sijaan tarjolla paljon muutakin nyhtöä, härkistä, beyondmeatia ja ties mitä muuta. Ikea on ruotsalaisella nokkeluudella markkinoinut omia lihapullan korvikkeitaan lihattomina pullina. Me tilasimme sellaiset linjastolta. Maskin takaa mumistu “lihaton pulla” kuulostaa kuitenkin yllättävän samalta kuin “lihapulla”. Kun siis koetimme vähentää lihansyöntiä, sen seurauksena minä söin lihapullat ja puolisoni annos aiheutti ruokahävikkiä. Montakohan puuta pitää lahjoittaa ja vuohta istuttaa tämän kompensoidakseen?

Tähän kuvaan on piilotettu 7 lihapullaa sekä 15 Beatlesin kappaletta. Löydätkö ne kaikki?

“Ikean lihapullat ovat klassikkoannos.”

Siis herr Torbjörn ja fru Lillemor Ikea: Voisiko tuon nokkelan lihattoman pullan sijaan tuotteella olla jokin vähän paremmin lihapullasta erottuva nimi? Teillähän niitä keksitään muutenkin joka päivä. Tässä omat ehdotukseni:

Vegestikel

Kaurakassinen

Hernekelkeri

Rehumiitles

Mulgusgulgus (eikö kuulostaisikin kivalta, jos tilaisi “kaksi mulgusgulgusta bulgurilla ja kuskusilla. Juomaksi kuusi punatulkkua” (se on drinksu, sä et tiedä sitä, Nykissä me niitä vedettiin). 

Tai sitten ihan vaan kasvispullat. 

- Ai liha? 

- Eiku kasvis? 

- Mutta kasvikset on eläinten ruokaa! 

- Niin on eläimetkin. 

- Ooksä joku vegaanisivarilumihiutale? 

- En. Mä oon RRRRRRRRRRRRAKSAAJA ja mä syön mulgusgulgusia, jos mua huvittaa.

- Ai. Sori. Mä meen nyt nylkemään mun ahmaa. Ajoin sen moottorikelkalla kuoliaaksi, koska tosimiehet tekee niin. 

Ja tähän kitarasoolo.

“Pitkään saatiin roikkua rakkaassa kodissamme.”