Vuosi 2023 - hiljaista oli

Blogi on ollut viime kuukaudet(kin) viettämässä hiljaisuuden retriittiä. Siitä tietää, että on väsy, kun keski-ikäinen valkoinen kaikin puolin etuoikeutettu mies ei jaksa enää edes uhriutua. Pohdinkin jo, pitäisikö jatkossa keskittyä enemmän liikkuvaan kuvaan ja naseviin kuikkailuihin ig:n, snapin, tiktokin ja x:n puolella. Mutta sitten muistin, että minulla ei ole snäppiä, tiktokkia eikä äksää. Instagram on, joten ehkä alan sinne tehdä videoita, miten saada pyöreämpi peppu (photoshopilla) tai miten juostaan biksuissa turkoosinsiniseen mereen skumppalasi kädessä (pikavipeillä). 

“Keski-ikäinen valkoinen kaikin puolin etuoikeutettu mies ei jaksa enää edes uhriutua.”

Mutta mitäs helevettiä sitä tänä vuonna on siis tapahtunut? Meinasin luntata tämän vuoden aiemmista blogipostauksista, mutta sitten tajusin, että tämän vuoden aiempia blogipostauksia ei juurikaan ole. Tähän tämä on mennyt. Seuraava postaus on varmaan muistokirjoitus, eikä sitäkään muista kukaan kirjoittaa. Piti katsella kännykän kuvista, millaisia fantastisia elämyksiä olemmekaan kokeneet. Ja olihan niitä. 

Tammikuu 2023

Peura kävi talon takana lintujen ruokintapaikalla.

Ostin hattarasokeria miljoonaa eri makua.

Voi tässä olla kaksikin miljoonaa makua, riippuu oletko supermaistaja vai perusmäystäjä.

Tein yhdestä valokuvasta mustavalkoisen version.

Ja jos nämä eivät tammikuun spektaakkeleiksi riitä, niin sitten voit kyllä mennä jo itseesi.

Helmikuu 2023

Syötiin rameneita. Hyviä.

Savustin muikkuja. Hyviä.

Et kyllä ikinä usko, mutta tossa oli just äsken muikkuja, mutta sitten toi lohi vaan tuli jostain ja viskoi ne muikut pois ja sanoi että "täällä savustun minä" eikä siinä auttanut kuin totella, koska toi lohi irvisti mulle niin ilkiästi.

Myin hattaraa koulun pihassa. Olin ostanut sitä varten uuden teltan. Kertoo jotain bloggaamisen menestyksellisyydestä, kun seuraava askel on torimuijan ura. 

Luisteltiin Tussulanlärven jäällä.

“Voit kyllä mennä jo itseesi.”

Sähkölasku oli ihan kohtuullinen.

Nähtiin merikotkia.

Merikotka. Very metka.

Kävin vaahtokylvyssä.

Ja jos nämä tapahtumat eivät saaneet sydäntäsi pamppailemaan, niin odotas vaan. Maaliskuussa olikin melkoista vuoristorataa ja vekkulaa saatana!

Maaliskuu 2023

Talon nurkista tuuli sisään. Lämmintä nurkassa 8 astetta. On muuten edelleen.

Ostin Mikkelistä matkaharmonin.

Luisteltiin Tuusulanlärven jäällä.

“Vuoristorataa ja vekkulaa saatana!”

Oli korona. Ja sitten samaan aikaan norovirus. Se selvisi, kun yskäisin. 

Sähkömies kävi yllättäen, kun urakka oli ollut vuoden kesken ja että jos sitä. Mutta kun olin koronassa, niin sovittiin, että tulee parin viikon päästä uudelleen. Vielä ei ole näkynyt. Mutta että jos sitä vielä.

Käytiin kevätmessuilla.

Tykkään käydä kevätmessuilla, kun siellä saarnaa Isä Epsteiniamus XVIII.

Aika hurja kuukausi. Mitenkähän sitä loppuvuosi menee, kun nyt jo näin hengästyttää? Sehän nähdään ihan pian.

Huhtikuu 2023

Savustettiin lohta. Se eri kuin joka irvisti tuolla ylempänä. Serkku ehkä.

Laskin slalomia ensimmäistä kertaa 18 vuoteen. 

Uuden Seelannin Wahuamapatekuwahimuamuakwama on kyllä suosikkilaskettelukeskukseni. Siellä on paras Henri Hipon hiihtokoulu.

Ostettiin korituoli.

Liukasteltiin Sipoonkorvessa.

“Mitenkähän sitä loppuvuosi menee?”

Nähtiin joku kurppa pihassa.

Haettiin pyöreitä kiviä pihaan, kun ilmaiseksi saatiin. Siinä ne ovat edelleen.

Ja vieläkin.

Alettiin pohtia, josko vaikka pihaa saisi tänä kesänä kuntoon. Spoileri: ei saatu.

Kyseltiin kokenutta hirsimiestä avuksi, kun talossa on moni asia persiillään. Hirsimies sanoi tulevansa. Spoileri: kävi syyskuussa ja sanoi hakevansa työkaluja ja palaavansa asiaan. Vielä ei ole palannut.

Vaihdoin Velcon suodattimet. 

Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on tuoksu raikkahin sieltä.

Eteisessä oli kenkiä. 

Olipa aikamoinen huhtikuu. Välillä sitä miettiin, miten kroppa pysyy mukana kaikessa tässä eeppisyydessä. Ja lisää on kuulkaa luvassa toukokuussa!

Toukokuu 2023

Syötiin vappuna munkkeja. 

Käärijä!

En halua leuhkia, mutta toi tyyppi kävi meillä. Me kutsutaan sitä tuttavallisesti ihan vaan herra Jere Pöyhöseksi.

Savustin muikkuja. Lohi ui ohi.

Käytiin Yyterissä katsomassa lintujen kevätmuuttoa. Sorsalla tuli riitaa kurjen kanssa, kun sohva oli liian painava.

Karsee dyyni.

Pohdittiin pihan laittamista tässä lähiaikoina.

Riita sähkömiehen kanssa päättyi, koska sähkömies kuoli. Meitä ei epäillä rikoksesta, koska käytimme hansikkaita.

“Ja lisää on kuulkaa luvassa!”

Ostettiin ehkä maailman paskin ovikello. Siinä on yli 20 “melodiaa”, jotka kaikki kuulostavat siltä kuin aasin rektaaliin työnnettäisiin yllärinä jotain aivan liian isoa. 

Herrajjestas, vuosi on vasta puolivälissä ja elämyksiä on tullut enemmän kuin influensserille sukupuolitauteja. Ja tästä se kesä vasta alkaa!

Kesäkuu 2023

Kävimme katsomassa Haagassa drodrendronnoondrederondreja. Niitä kukkia.

Mietittiin, että sitä pihaa voisi ehkä alkaa pian.

Kävin Paimiossa, josta kaveri oli ostanut kyläkoulun. Savupiipussa oli linnunpesä.

Kuikan (Linea dentata) poikanen tai tyttönen. Tai antaa sen määritellä itse, mikä se on.

Käytiin Linnanmäellä ja suppailemassa (nämä olivat kaksi eri reissua).

Kävin Perintörinsessan kanssa Tallinnassa. Joimme bobateetä ja ostimme helmiä.

“Elämyksiä on tullut enemmän kuin influensserille sukupuolitauteja.”

Sitä pihaa olisi kyllä nyt hyvä ollut aloittaa, kun on kesä eikä routa maassa ja silmä sammunut auringon.

Nyt kyllä varppina ajattelet, että ei voi kenenkään elämä olla tämmöstä että varppina nyt kyllä liioittelee toi tyyppi. Mutta heinäkuussa vasta rytisikin.

Heinäkuu 2023

Söin ribsejä Vähässäkyrössä.

Suppailimme Räyskälän Iso-Melkuttimella ja tuon kirjoittaminenkin tuntuu jo freudilaiselta lipsahdukselta.

Joe Biden vilkutti koneen ikkunasta.

Joe ja joukkue valmiina showhun.

Kävimme Aleksis Kiven synnyinmökissä. Sieltä ajelimme omaan kuolinmökkiini.

Nyt ei kesällä kannata pihaa kun kaikki on lomalla.

Putsasin valurautapannuja lipeällä. Siitä saa myös erinomaisen kastikkeen kutsumattomille vieraille.

“Ei voi kenenkään elämä olla tämmöstä että varppina nyt kyllä liioittelee toi tyyppi.”

Berliini oli kiva! Siellä oli vapaana leijona. Mutta se olikin villisika. Ne menee helposti sekaisin, koska molemmat on nilviäisiä. 

Mutta kyllä Ikea oli kivempi!

Sydänrukka on tykyttänyt kuin kiimainen tikka kelohongassa, oli tämä heinäkuukin niin toiminnantäyteinen ja tajunnanräjäyttävä. MUTTA ELOKUUSSAPA ONKIN LEPAKKO KIUKAASSA!

Elokuu 2023

Kävimme tutulla vuokramökillä muutaman päivän. Lepakko kiipesi kiukaaseen. Siinä se nyhjäsi tulipesän kohilla. Olin nynnympi kaveri kuin Ozzy Osbourne, enkä purrut siltä päätä irti. Siitä se lopulta lähti, kun kuuli nyyhkytykseni. Piti vetää aika korkealta.

Ostin popcorn-koneen. Sellaisen teollisuusmyllyn. Sillä kelpasi tehdä popparia markkinoilla. Koska olenhan torimuija. Mutta oli kyllä hauskaa myydä popparia ja hattaraa kahtena iltana ulkoilmaleffassa. Koska olenhan torimuija.

Pihahommia vielä ehtisi tehdä, jos jonkun urakoisijan tänne pihaan saisi notkumaan. 

Mitä hyötyä istuttaa mitään, kun itsestäänkin kaikkialle kasvaa kaikkea kivaa. Mullakin nivusiin paise. Ja paiseeseen karva. Talossa, jonka rakensi Jussi.

Selvittelin, kuuluisiko tilille tulla jo pikkuhiljaa helmikuusta lähtien kertyneet palkanlisät. Sarastian mukaan ei kuulu, sillä viiden vuoden aikana minulla on kuulemma ollut yli kahden vuoden verran poissaoloja. Melekoset koronat ollut päällä. Spoileri: marraskuussa asia selvisi. Se on se Sarastia vähän semmonen. Niillä on se jänskä ATK.

“Sydänrukka on tykyttänyt kuin kiimainen tikka kelohongassa.”

Siis onko tälle blogille mikään inhimillinen vierasta? Henkeni salpautuu ja vereni seisahtuu. Ja nyt oli vasta elokuu ja minä olen viljaa. 

Syyskuu 2023

Sain tyttärestäni Perintörinsessasta erinomaista seuraa Habitare-messuille. Tehtävänämme oli ryövätä mahdollisimman paljon karkkia. Onnistuimme. Näytteilleasettajille sellainen vinkki, että älkää niitä kovia paskoja tarjotko.

Piha olisi aika hyvä tehdä nyt alkusyksystä, kun ei ole enää niin kuuma, että jos otettaisiin johonkin kaivuri-Pateen yhteyttä.

Hirsimieskin soitti, kävi ja katosi.

Hirsimies

Pääsin myös aikakoneen kyytiin, joka kuljetti minut takaisin 80-luvulle, kun Pornaisten kunta oli keksinyt sellaisen ihan älyttömän hauskan sanaleikin, että niinku siinä Pornaisissa on se nainen, niin laitetaan sellainen Marilyn Manson Monroen näköinen nainen silleen että sillä on hame nousemassa ylös ja sitte siihen kirjoitetaan että Rohkeasti Pornainen. Niin se on kyllä SEKÄ hauska ETTÄ rohkea ja kyllä nyt kaikki muuttaa (rohkeasti) Pornaisiin. 

Mä selitän tän tässä kuvatekstissä vielä kerran. Että siis on Pornaisten kunta. Ja siinä nimessä on se nainen, mutta myös vähän silleen rivo porn. Ja sitten tohon kuvaan on laitettu niinku Michael Marilyn Monroen näköinen piirros, jolla on hame silleen ylhäällä, että sieltä voisi periaatteessa vilkkua Tuusulan seurakuntatalo, mutta se on silleen hauska, kun Marilyniä esineellistetään.

Miettikää, millainen syyskuu. Harva selviää hengissä Habitaresta ja Pornaisista. Tätä adrenaliinin määrää!

Lokakuu 2023

Pöllö istui puussa ihan meidän pihan reunamilla. Tuijotti vihaisesti kuin sähkömies Kuluttajariitalautakunnan selvityspyyntöä.

Syyslomalla taivaalta tuli pari hiutaletta ja lapset alkoivat välittömästi laulaa Petteri Punakuonoa.

“Siis onko tälle blogille mikään inhimillinen vierasta?”

Spoilerivaroitus: sain rakenneltua nurkkavarastoomme hyllyt. Ei kuulosta isolta hommalta, mutta oli omalla mittapuullani isoin homma sen jälkeen, kun tämä raksapaska oli saatu joten kuten purkkiin. Tästä sankarteosta tulee oma postauksensa joskus tällä vuosikymmenellä, joten nyt minulle voi antaa sellaiset alustavat aplodit sieltä kotisohvilta.

Pari asentajaamme oli teettäneet käyntikortit.

Ei kai sitä nyt voi muuta lokakuulta vaatiakaan, jos toinen on sahannut USEAMMAN palan vaneria ja ruuvannut pari kiskoa seinään. Kyllä oli hurjaa hommaa se!

Marraskuu 2023

Näin metsässä lenkkarin, jossa kasvoi sammalta.

Niinku oikeesti.

Joulukuu 2023 elikkä siis niinku nyt äsken

Talon nurkista tuuli sisään.

Saimme loppulaskun LVI-urakoitsijalta. Varmaan siksi, että eivät ole vielä tehneet urakkaa loppuun, joten silloin kannattaa laittaa lasku hommista, joita ei ole tehty. 

Peura näkyi tontillamme enemmän kuin moni työmies, eli kerran.

Oli joulu ja siksi kirjoitin tämän blogipostauksen muistuttaakseni, että missään kukaan ei koskaan ole kärsinyt yhtä paljon kuin me. Ensi vuonna Hyvä joulumieli -keräys voisi kyllä keskittyä ihan vaan meihin.

Eikös vaan ollutkin huisin jänskä vuosi? Ihan mieletön. Ei mikään ihme, että tätä blogia on tänäkin vuonna luettu jo 7 kertaa!

Nyt menen puristelemaan finnejä ikenistä. 

Neljä vuotta sitten 2019

Aloittelimme talotoimittajien kilpailutusta. Kaikkea sitä on nuorena mennytkin tekemään. 

Vanhan tonttimme kaavamuutos meni läpi, joten se tarkoitti tonttimme myymisen mahdollistumista suurelle ja hyväntahtoiselle rakennusliikkeelle.

Mun oli pakko laittaa tämä lohen kuva tähän uudelleen, kun se lohi alkoi uhkailla, että jos en laita lohta, niin rasvaevä napsuu kohta.

Ja viemärikin oli taas tukossa. Ei ollut ruoassa tarpeeksi kuitua.

Kolme vuotta sitten 2020

Huppista. Talo kohosi ja kattoristikoitakin laiteltiin. Talo oli muuten samanlainen kuin nyt paitsi että silloin nurkista veti vähemmän.

Tai no, pitihän sitä taloa välillä purkaakin, kun ei ihan hirret olleetkaan menneet oikeisiin mittoihin. Ja sähkömies (se kuollut, silloin tosin vielä elävä ja vihainen) pisti parastaan.

“Eikös vaan ollutkin huisin jänskä vuosi?”

Ei muuten ollut jouluna lunta. Litisi vaan.

Kaksi vuotta sitten 2021

Hassua, mutta kaksi vuotta sitten asuimme jo talossamme, vaikka varastossa on vielä 50 banaanilaatikollista kamaa, pari sohvaa, piano, yksiön kokoinen peili, kuivattu anoppi ja älppärit ja legot. 

Toki kaikkea pientä ylläriä pukkasi, kuten että piharakennuksen (möksändeeros? sivusuhdeasunto? möksiö?) vesijohto jäätyi. Ja että IV-frozenit eivät saaneet kolmessa kuukaudessa aikaiseksi hoitaa meille edes tarjousta saunan puukiukaan hormista, saati sitten itse hormia. Onni onnettomuudessa oli Narvin Löylyvalmis, joka on meidän saunomismäärillämme ollut erinomainen valinta. 

Tällaista puukiuasta IV-elsat meille suositteli. Jättää kuulemma kivan savuisen ja suomuisen pinnan.

Mutta saivathan IV-olafit sentään asennettua huonosti aivan perseennäköiset venttiilit seiniimme meiltä kysymättä. Ne on sellaisia, kun laarin pohjalta kaavitaan. Sekä venttiilit että asentajat.

Vuosi sitten 2022

Jaahans. Blogikone jo yski verta kuin minä tällä hetkellä. Joulukuussa vain viisastelin kaverisynttäreistä. Mutta itse postaus on puhdasta kultaa ja murhamia ja sen pääviesti on tämä: KAVERISYNTTÄREILLE VIEDÄÄN LAHJA, JONKA ARVO ON EUROISSA SAMA KUIN PÄIVÄNSANKARIN IKÄVUODET. Eli 5-vuotias Jennica saa vitosen hintaisen lahjan. Ja 103-vuotias Edith-Mirjami saa Gigantin virustorjuntapaketin sekä putkiradion kalibrointipalvelusopimuksen. 

“Peppu (photoshopilla)”

Kaverisynttärit - ratkaisu lahjaongelmaan!

Kaverisynttärit, minkä hintainen lahja? Juhlamokkakääreistä virkattu pipo? Kymppitonnin lahjakortti S-kaupan liikkeisiin? Kuollut marsu? Kierrätysanoppi? 

Nyt ollaan kaukana raksablogista, mutta kaukanahan minäkin olen raksamiehestä. Sen sijaan ollaan peruskysymysten äärellä: kun lapsi menee kaverisynttäreille, mikä on sopiva hinta lahjalle?

Saisiko tähän väliin rumpujen pärinää, sillä Kodotus-blogin juhlatyöryhmä on ratkaissut tämän dilemman ainiaaksi. Ja mitä useampi tätä periaatetta noudattaa, sitä nopeammin tästä tulee standardi. 

“Kierrätysanoppi?”

Onko valmista? Tässä se tulee:

Synttärisankarin ikä vuosissa = kaverisynttärien lahjan arvo euroissa

Esimerkki nro 1: Irmanuelle-Beibique täyttää seitsemän vuotta. Kaverit tuovat hänelle kukin noin seitsemän euron arvoisen lahjan. Jos Irmanuelle-Beibique odotti kahta viikkoa Disneylandissä, ponia ja säkillistä kryptoja, Irmanuelle-Beibique on ahne paskiainen. 

Däddändää-Döddöndöö os. Vaippendaal itkee katkeria kyyneleitä, kun kahden viikon surffausmatka Balille kestääkin aikaeron takia vain 13 ja puoli päivää.

Esimerkki nro 2: Jäbiccä-Jereleisson on seiskaluokalla. Hän täyttää 13 vuotta. Tällöin liimanhaistelijakavereiden tuomien lahjojen arvo voi olla suunnilleen 13 euroa per räkälärvi. Jos Jäbiccä-Jereleisson kuvitteli saavansa hoonatun putken Mankiinsa ja muutaman traktorimönkkärin, niin Jäbiccä-Jereleisson on molopää. Ja niinhän se kyllä onkin. Ja ei ne nuoret oikeasti imppaa. Ne vapettaa.

Extrovertti-Pertti odotti hävittäjälentokonetta, mutta saikin vain prinsessan ja puoli valtakuntaa. Ja vielä väärän puolen.

Kerrataanpa siis kaava.

Kaverisynttäreiden lahjan hinta:

Yhtä monta euroa kuin päivänsankari täyttää vuosia. 

Toki tämä pätee vain pieniin viattomiin mussukoihin. Kun aikuisviihdetähti Mirabella Merbau-Bumsenqvist täyttää 77 vuotta, lahjan hinnan ei tarvitse olla näin korkea. Toisaalta Mirabella Merbau-Bumsenqvist on todennäköisesti muutenkin valehdellut ikänsä viimeiset 50 vuotta, joten 27 euron lahja on tuolloin ihan omaa syytä. 

Hermannos-Hönöleisson pettyi, kun tässä lahjassa ei ollut edes wifiä.

Kälvytsän kunnan kissainpiiskausosaston apulaiskamreeri Völli Kyrpsänen sieltä urahtelee, että mites kummit ja muut, jotka on enemmän tai vähemmän väkipakolla ujutettu sukuun sisään. No, arvon kamreeri, kummi voinee vaikka tuplata tai halutessaan triplata lahjan hinnan. Seitsenvuotiaalle 14-21 euron hintainen lahja. Kymmenvuotiaalle 20-30 euron lahja. Olisko hyvä? Kummi nyt joutuu jakelemaan kaiken maailman joulu-, rippi- ja ympärileikkauslahjojakin, niin joku roti tässäkin pitää olla. 

“Jäbiccä-Jereleisson on molopää.”

Mutta siis vielä kertauksen vuoksi:

Kaverisynttäreiden lahjan arvo euroissa = synttärisankarin ikä vuosissa

Jos lahjan hinta tuntuu pieneltä tai sillä ei saa kuin pienten kätten tekemää paskaa, niin anna lahjakortti. Mitä useampi vieras antaa samaan firmaan lahjakortin, sitä vuolaampi virta pienistä puroista syntyy. 

Janetteque-Qanonique oli toivonut sitä prinsessalinnaa Saksasta, mutta saikin pelkkiä ilmapalloja ja iskältä Teslan. Käytetyn.

Toki jos vuolain virta syntyy pettymyksen kyyneleistä, joita Pimatsuque-Monsterique vuodattaa, kun lahjoja tuli niin vähän, niin sehän vasta paras lahja onkin. Oppiipahan arvostamaan esim. kavereitaan enemmän kuin maallista materiaa. Ihme hyypiö.

Semmosta. Ottakaa nyt ihmeessä tämä Kodotuksen periaate käyttöön ja levittäkää ilosanomaa niin että raikuu vuoret, kaikuu maat. Onhan tämä nyt ihan nerokkaan selkeä. 

“Irmanuelle-Beibique on ahne paskiainen.”

Mitäs muuta? Eipä mitään. 

Onko meillä vielä nämä hirrenpätkät? Lue eteenpäin ja ylläty!

Mitään ei ole talossa tapahtunut, paitsi itsenäisyyspäivää vietetty kipeänä sohvalla ja poltettu puuta leivinuunissa, joten katsotaanpan mitä tapahtui 

Kolme vuotta sitten 2019

Vanhan kotimme tontin kaavamuutos meni läpi. Käytännössä siis nyt pystyimme myymään tonttimme isolle, ihanalle rakennusliikkeelle, joka repisi vanhan kotimme hus helevettiin ja maksaisi siitä meille rahaa. 

Kaksi vuotta sitten 2020

Valitimme sähköhommista ja siitähän saaga sitten alkoi. Valituksemme on yhä Kuluttajariitalautakunnan käsittelyssä, joten loppuratkaisu antaa yhä odottaa itseään. Mutta hei, matkahan on tärkeämpi kuin määränpää.

Vuosi sitten 2021

Jaa että miksikö on usko mennyt vähän kaikkeen? Ehkä siksi, että vastaava ei hoitanut hommiaan. Tai toinen valvoja sammutti maalämpöpumpun. Tai ehkä siksikin, että pystytysporukka varasti työmaalta hirsiä. Tai emmätiä, ehkä mä vaan oon vaikee ihminen, tiäkkö.

“Kun lapsi menee kaverisynttäreille, mikä on sopiva hinta lahjalle?”