Naantalin asuntomessut - megapussi messuja

 

Siinä puolenyön maissa Seija Ala-Kauttan kanssa todettiin, että bensa on puoli-ilmaista, ylähengitysteissä ei tunnu infektoituneelta ja lapset ovat isovanhemmilla, joten aamulla voisi hurauttaa asuntomessuille. 

Hurautimme. Keski-Uudeltamaalta seurasimme vanhaa kulttuurireitistöä Lohjan ABC:n ja Naantalin Lidlin kautta - öö tota pellolle? Kuten kaikki molemmat blogini lukijat tietävät, bloggaajana en pysäköi tavallisten kuolevaisten parkkiksille, vaan jätämme automme kultakirjaimin nimikoidulle paikalle ihan messualueen kylkeen. Muutaman nimmarin jakamisen jälkeen pääsimme alueelle, jossa meitä odottikin tuttu

TUSKATUNNELI

Seija Ala-Kautta on antanut sisääntulon jälkeen olevalle sirkusteltalle tämän mairittelevan nimen. Onneksi meillä oli liittymäasiat kunnossa, sähkösopimus kelpo, silmälasit putsattuna eikä Maskun sohvallekaan akuuttia tarvetta, joten pääsimme luikkimaan teltan läpi suht nopsaan. Toki myöhemminkin törmäsimme reipashenkisiin 

SÄHKÖNMYYJÄSÄLLEIHIN

mutta sähkösopimuksemme oli ihan yhtä kunnossa kuin 200 metriä aiemminkin. Edellisenä päivänä olin juuri lukenut Lumo Energian (firman nimi juuri näin pyllysti kirjoitettuna) konkurssista, joten muutama sälli vähemmän saattoi tämän firman ständin puuttumisen vuoksi tennareissa ja pirteissä t-paidoissaan eteen pomppia. 

Irmelillä, Jaanalla ja Annelilla on vakaasta askelluksesta päätellen liittymäasiat kunnossa.

Vähitellen eteemme alkoi avautua itse 

MESSUALUE

Patologisena kyynikkonakin jouduin toteamaan, että jäätävän komealla alueella oltiin. Komeita kallioita, jäkälää, ja kivasti maastoa mukaillen sijoiteltuja taloja. Korkeuserot olivat jo yksittäisten talojen etupihoilla sitä luokkaa, että Pohjanmaalla niille olisi rakennettu laskettelukeskus. Ja vielä sitä mertakin oli alueen reunalla. 

“Onneksi meillä oli liittymäasiat kunnossa.”

En muista ihailleeni yhtä paljon maisemia yksilläkään aiemmilla asuntomessuilla. Tätä parempaan pystyy korkeintaan vuonna 2024 Keravan messualue, jonka asukkaat tuudittaa uneen moottoritien ja logistiikkakeskusten hypnoottinen mantra. 

On se jäkäläinen kallio ja mäntymetsä komeaa, mutta mepä omistetaankin oja!

Omaan silmään ei isommin iskenyt talojen yleisväritys, joka edelleen tänäkin vuonna oli pääosin mustaa kuin ensirakentajan mieli rakennusluvan myöntämisestä käyttöönottotarkastukseen. Tummia olivat myös

HIRSITALOT

Meidän talommehan on painuvaa perinnehirttä, kun taas messuilla luotettiin painumattoman hirren moderniin tenhoon. Toisin kuin vuosi sitten Lohjalla, jossa triggeröidyin lähes kaikesta lähes koko ajan, Naantalissa pystyin jo nauttimaan ihan vaan messuilla maleksimisesta. Ilmeisesti jotain on siis vuodessa tapahtunut, joskin toki yhä kärsimme enemmän kuin kukaan koskaan missään. 

“Mustaa kuin ensirakentajan mieli rakennusluvan myöntämisestä käyttöönottotarkastukseen.”

Oli kuitenkin kiva huomata, että yksikään messujen (hirsi)talo ei aiheuttanut kateutta, kiihottumista, triggeröitymistä tai rytmihäiriöitä. Monessa kohteessa oli monenlaista kivaa ja nättiä, mutta messuille kannatti lähteä jo siksi, että sai huokailla omaa tyytyväisyyttään omaan kotiin. Meidän hirtemmehän sanovat snap, crackle ja pop joka välissä, koska hirsi on hirttä ja hirsi halkeilee. Hieman ihmetystä herätti 

PAINUMATON HIRSI

joka oli useammassa kohteessa haljennut kliinisen söpösti vaakasuoraan keskeltä liimasauman kohdalta. Tätä on turha selittää hirren halkeilulla, joten haluaisin kuulla, millä se selitetään. 

Hirsien saumojen halkeilu osui huonoon saumaan.

Muutenkin oma silmä on tykästynyt oman hirtemme reipashenkiseen halkeiluun, jolloin lamellihirsien hienoinen halkeilu on vähän kuin haitaristi soittaisi Tsaikovskin pianokonserttoa; kyllähän sen tunnistaa, mutta jotain puuttuu. Meillähän myös iso osa väliseinistä on hirttä ja ne muutamat

KIPSILEVYSEINÄT

lähettäisin mieluusti kuivikkeeksi mursujen ripuliklinikalle. Olemme eläneet marraskuusta lähtien niin vahvasti puun ympäröimänä, että yksiväriset kipsilevyseinät olivat jälleen kuin se haitaristi.  

“Meidän hirtemmehän sanovat snap, crackle ja pop.”

Useammallakin seinällä oli kyldyyrikotien tiukat kyldyyrivaatimukset täyttävä 

PAKOLLINEN SISUSTUSKUUTTI 

Kuutti Lavosta kannattaa nasauttaa (kipsilevy)seinälle, jos pitää teoksista, jotka ammentavat klassisesta ja kristillisestä kuvaperinteestä, ja tulevat heijastuksina uudelleentulkituiksi. Ainakin Kastelli kuuttaili parillakin seinällä Lavosen töillä, joissa piirtävän käden kuva on saanut teoksesta toiseen muodon milloin määrätietoisena viivana, milloin näennäisen hapuilevina viivastoina.

Kuutteja siellä...

...Kuutteja täällä.

No, silmä toki tottuu. Jopa kipsilevyyn. En tiedä, tottuuko se siihen, miten upeat

MAISEMAT JA KALLIOT 

monesta ikkunasta näkyy. Kuten sanottu, harvoin huokailen ihastuksesta, mutta nyt näin pääsi käymään useampaankin kertaan. Ikkunasta näkyy mäntymetsään ja pihasta pääsee kallioille ja kukkuloille, vaikka rakensin minä majani ojan varteen.

Ja Arskahan sen sitten keksi, miten me saataisiin seuraava kaksi kuukautta kulumaan.

Jossain vaiheessa kuntan (englanniksi kunt) ylenpalttinen määrä alkoi hieman jo puuduttaa. Jokainen kunnan kuntaton kohta oli kohta kunnolla kuntitettu. Komeaahan tuo kuntta oli, mutta kun sitä oli mettät ja pihat täynnä muutenkin. Lisäksi joissain paikoissa kuntta oli jo hieman kulahtaneen oloista. Se korjautunee, kun sille messujen pätteeksi tyhjennetään muutama bajamaja. 

More kunt than even a rockstar can handle.

Jos kuntta oli aitoa luonnontuotetta, niin 

LUONNONMATERIAALEJA IMITOIVAT PIHAKIVET

laittoivat pohtimaan, mikä silmääni miellyttää. Pihoissa oli ainakin betonista wannabe-liuske- ja nupukiveä. Olen itsekin pohtinut osaan pihaamme liuskekiveä ja ainakin messukokemuksen perusteella aito olisi enemmän mieleen. 

Liuskebetonia ja...

...nupubetonia.

Liuskekivi on vain aika kovissa hinnoissa, mikä on ymmärrettävää, sillä komponenttipulan vuoksi kiveä ei enää valmisteta. Puujalkojemme kopistessa laatoilla keskustelimme Seija Ala-Kauttan kanssa suosikeistamme. Yksi Seijan suosikeista oli 

VILLA MYÖTÄTUULI

Kappas, hirsitalo. Seija tykkäsi talon käytännöllisyydestä ja viihtyisyydestä. Tilat olivat järkevästi mitoitettuja ja mukavan teeskentelemättömiä. Yläkerrassa oli toki messujen ikiklassikko, kulkusilta, mutta pitäähän sitä nyt jotenkin tavallisten kuolevaisten majoista erottua. 

Emmä oikeasti käynyt messuilla. Kuha kuvakaappauksia otan talojen virtuaaliesittelyistä. Tekstit kopsaan Glorian kodista.

Hampaankoloon jäi, etten päässyt kokeilemaan yläkerran parvekkeella roikkunutta Parolan rottingin Aulis-riipputuolia. Pyysin Seijaa järjestämään hämäykseksi jonkin kohtauksen, mutta Seija suuttui tästä niin, että järjesti kohtauksen. Samantyyppistä (ei siis Seijan kohtausmielessä, vaan Villa Myötätuulen) henkeä edustivat

TALOTEHTAIDEN ESITTELYTALOT

joista mieleen jäivät Kannustalon Auma sekä K-Raudan Ainoakoti-malliston Villa Aalto. Olokeittiöhän näissä oli lähes kaikissa. Siitä on paha lähteä avautumaan, kun olokeittiön pöydän ääressä tätä verbaalitorttua parhaillaan itsekin väännän. Ja onhan tämä kiva ratkaisu: enemmän yhteistä, avaraa tilaa, jossa voi nauttia, kun taloudenhoitajamme, närpiöläinen tekniikan lisensiaatti Jan-Erik kokkailee meille uppomunia.

Meillä Kastellilla tehdään beessin voimalla seesteisiä lapsia.

Villa Aallon lastenhuoneessa mieleen pälkähti ajatus, joka pätee aika moneen muuhunkin lastenhuoneeseen: Ovatko Jerryndeeros-Jäbäleisson tai Bambi-Bimbelibumbelique todellakin toivoneet huoneisiinsa lähinnä beessiä ja hempeän nudea värimaailmaa? Vai voisiko lasten omissa huoneissa olla enemmän lasta ja vähemmän pientä aikuista? Enemmän ränttänttää ja vähemmän höfhöffiä? Lastenhuoneet vaikuttavat monesti niin harmonisilta, että pelottaa lasten olevan terapian tarpeessa jo lapsina, vaikka lapsenahan vasta kuuluu hankkia ne sielulliset ruhjeet, joiden hoitamisesta aikuisena maksetaan 120 € + alv. 

“Närpiöläinen tekniikan lisensiaatti Jan-Erik kokkailee meille uppomunia.”

Ja hei, vessanpönttö kylppärissä. Ylväänä monoliittina kuin Pääsiäissaarten kivihemmo. Toisen puolen lauteilta voi heitellä pönttöön kilpaa vaikka pähkinöitä, jos löylyissä tulee tylsää. Näin meilläkin tehdään. Viime kesän tilapäiskämpässähän joku heitteli vähän muunlaisia pipanoita kylppäriin.

Ottakaa oppia Kastelli, Jukka, Lammi, Sievi, Ainoakoti ja mitä teitä nyt on!

Kannustalon Auma saa pisteitä vastaavasta suhteellisen arkisesta (asuntomessujen mittakaavassa) ja sangen viihtyisän toimivasta kodista. Messujen suurimman papukaijamerkin saa Kannustalon idea sirotella pieniä ideatarroja eri paikkoihin. Erinomainen idea: pari lausetta, jotka selittävät ratkaisuja tai antavat ideoita ja ovat jonossa märehtivän messukarjan nopsasti luettavissa ja sulatettavissa. Tämä pitäisi määrätä pakolliseksi kaikissa messukohteissa. 

“Lauteilta voi heitellä pönttöön kilpaa vaikka pähkinöitä.”

Itse asiassa:

Tänä päivämääränä Kodotus-blogi määrää kaikissa tulevissa messukohteissa pakollisiksi pienet selittävät tarrat, koska on niin maan pirun fiksua lukea niitä kohteen läpi maleksiessa. Mikäli tätä määräystä rikotaan, Kodotus-blogin kodinrankaisijakommandot jättävät rikkeisiin syyllistyneiden kohteiden soffapöydille ja vessanhyllyille 80-luvun miestenlehtiä, Tauskin feat. Virpi CatCatin Haavemaa-sinkkujen extended versioita kommenttiraidalla sekä vähänkäytettyjä munakoisoja.

Plussaa: maisema. Miinusta: orava vahtii seksuaaliterveyttä.

Määräys on voimassa alkaen Loviisan asuntomessuista 2023 päättyen Skalluvaaran messuihin 2079 ja koskee kaikkia näytteilleasettajia.

Kodotuksen aiemmat messupostaukset löydät muuten täältä:

Kouvolassa ja myös Kouvolassa

Tuusulassa ja myös Tuusulassa

Lohjalla koneeni hyytyi, sori. Ei postausta.

“Vähänkäytettyjä munakoisoja”

Vuosi sitten Lohjan messuilla tuntui olevan aika paljon nimenomaan talotehtaiden esittelytaloja, joita asutti jokin kuvitteellinen perhe. Niinku vaikka nelihenkinen perhe, jonka isä on töissä vibraattorien moottorien tärinänvaimennuskumeja alihankkijana tekevässä yrityksessä ja vapaa-aikana tanssii susien kanssa ja ajaa motocrossia kartanlukijana. Perheen äiti on psykoosissa liian bohoilun vuoksi ja vapaa-ajallaan jynssää perintöhopeita ja omaa posliinia ihmesienellä. Perheen lapsista toinen harrastaa myymälävarkauksia ja nykybalettia ja toisella on punkkeja kyynärtaipeessa. 

Tähän kuvitteelliseen kallioon kuvitteellisen perheen isä halkaisi kuvitteellisen kallonsa kuvitteellisessa kännissä.

Näiden kuvitteellisten hiippareiden mukaan sitten on sisustettu taloon vähän “rouheaa ja rosoista” tyyliä ja toisaalta “haaveilevaa ja maalaispsykoottista”. Mutta yhtä kaikki, kuvitteellista.

Siksi olikin kiva käydä kohteissa, jotka oli rakennettu ihan oikean perheen ihan oikeasti asuttavaksi. Tällaisia olivat esimerkiksi 

BETONIVIIDAKKO JA KOTI NEULANEN

Kaikkia kohteita en jaksa naputella läpi reumatismin runtelemilla sormillani ja muilla ulokkeilla. Nämä kaksi kohdetta tarjosivat minulle muhkeimmat kirjekuoret seteleitä, joten siinä on jo muutama satatuhatta (Kodotuksen aloitustaksa) syytä tarkastella hieman kumpaakin. Toisessa oli pääosassa kivi eri muodoissaan, toisessa taas puu.

Alan kirjoittaa Betoniviidakosta näillä näppäimillä. Hihi.

Aloitetaan Betoniviidakosta. 

Onko sellainen talo, jonka itse rakentaisin? No ei!

Sisustaisinko tälleen? No en!

Onko kummallakaan yllä olevalla hevon helevetin merkitystä? No ei!

Betoniviidakon kylpytakki ei venynyt peittämään kultivoituneita vatsalihaksiani. Securitaksen sällit raahasivat minut nakuna alueelta ulos. Yleensä niillä kyllä on vaatteet.

Betoniviidakko on ollut aika paljon esillä mediassa ja ihan syystä: talossa on uskallettu tehdä omannäköistä omaan tulevaan kotiin. Kuten yllä kirjoitin, ratkaisut ovat kaukana siitä, mitä itse diggailen. Omia suosikkejanihan ovat ylihinnoiteltu puu, paskojen urakoitsijoiden juoksemat kusteet ja Herrey’s, mutta Betoniviidakko on tehty omaan makuun luottaen ja siinä on menty tappiin saakka. 

Sisustus oli vimosen päälle minimalistinen. Meillä on varmaan jo yksittäisessä varaston banaanilaatikossa enemmän roinaa kuin täällä oli koko talossa. 

Jos tässä olisi yhtään enempää kiveä, meillä olisi neljätoista veljestä.

Koska olen Betoniviidakon kanssa myös IG-frendi - (Instagramhan on paikka, jossa yli kolmikymppiset voivat katsoa TikTok-videoita - olen myös kateellisena seurannut talon emännän kykyä ja jaksua hoitaa kohteen markkinointia ja yhteistöitä. Siinä hieman meikäläisen osaaminen liikesuhteiden saralla kalpenee. Outoa, että tämän rahakkaampia kaupallisia yhteistöitä ei minulle tipu, vaikka kuinka solvaan kaikkia ja kaikkea.

“Sisustaisinko tälleen? No en!”

Ottaisinko silti samanlaisen Bemarin ja Genelecit kuin kohteessa? No totta v********st*****prk*****krp**********ssä!

Noista kaiuttimista kuuntelisin repeatilla JVG:n feat. Sponsorit uusinta hittiä "Lätkäkaljatissimersu" 

Toisena tuttuna Iigeestä oli Koti Neulanen. 

Ovella jonottaessamme joku kohteesta ulostautuva totesi, että “tää oli eka kiva missä käytiin”. Ja kun tässä nyt on hirsiseiniä tuijotellut, niin kyllähän Neulasen CLT-seinä näytti kotoisalta. Jopa kotoisemmalta kuin moni hirsitalo. 

Ihmisen täytyy olla vähän fiksu, jos tajuaa, että turkoosi ja puu toimivat kimpassa kuin Trump ja äärioikeisto.

Puuta oli seinissä paljon. Niin meilläkin. Seinässä oli mageeta turkoosia laattaa. Niin meilläkin. Parvisänky mageesti CLT:stä tehtynä. Niin meilläkin, muttei mageesti eikä CLT:stä. Iso terassi. Niin meilläkin, tosin ei nyt näin iso. Upeasti kallioiseen rinteeseen avautuva maisema. Öö, no mutta meilläpä onkin oja.

Neulanen oli reippaan kokoinen talo. Huoneet olivat järkeviä ja CLT puisena materiaalina sattuneesta syystä sai kilikelloni kihelmöimään. 

“Tää oli eka kiva missä käytiin.”

Neulasessa tietynasteinen hulppeus oli sopivassa suhteessa kodikkuuden kanssa. Samoin ei ollut kaikissa kohteissa. Joistain jäi fiilis, että hulppeus tarkoittaa hukkatilaa. Osa vessoistakin oli sen kokoisia, että niihin voisi vetäytyä suvun kanssa pelaamaan petankkia. Rahaa oli poltettu turhiin neliöihin. Meidän talossammehan rahaa taas poltettiin, eikä saatu edes neliöitä. Silti välillä tuli fiilis, että olemme valtavan suuressa pikkutalossa. No, minulla toisaalta tulee välillä myös fiilis, että leppäkertut kuiskivat minulle sijoitusvinkkejä. 

KUMMA SUMMARUM

Jessus kun oli komea alue. Mutta mepä omistetaankin oja!

Vaadimme infotarroja kaikkiin kohteisiin!

Valmistalot olivat ihan fiksuja.

Tilaa voi tuhlata, jos huvittaa.

Jos tekee itselleen, kannattaa tehdä itselleen.

“Jäätävän komealla alueella oltiin.”

Parvi kasaan - verta tapettiin

Laatuaika tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapset ovat 400 kilometrin päässä isovanhemmillaan, puoliso sutii punamultaa pihatuvan (kämppä? kutukammi?) seiniin ja itse katsoo YouTubesta, miten simpanssi opettelee ajamaan Vespalla. 

Sain kuitenkin potkittua itseni kasaamaan tyttäreni Perintörinsessan parvisänkyä. Hän oli toivonut parvea muutostamme lähtien, joten kahdeksan kuukautta oli mielestäni sopiva aika kypsytellä päätöstä. 

Kodotus-yritysimperiumin brändiin kuuluvat myös käytännönläheiset DIY-ohjeet. Tässä postauksessa kerronkin, miten kootaan Lundian parvisänky ajalta, jolloin kaikilla oli samanlaiset sifonkihuivit kuin Neumannilla. Paitsi ehkä Jounilla. 

“Simpanssi opettelee ajamaan Vespalla.”

Prosessi on selkeä ja simppeli, kunhan vain seuraat näitä ohjeita:

Hae Lundian tikkaita ja hyllyjä varastolta.

Aja kotiin.

Aja takaisin varastolle hakemaan myös x-kirjaimen muotoiset tukiraudat.

Aja taas kotiin.

Kasaa parven päädyt ja ruuvaa x-kirjaimen muotoiset tukiraudat kiinni.

Totea, että ne ovat vinossa.

Tässä kuvassa x-kirjaimen muotoinen tukirauta on vinossa, muttei enää niin vinossa.

Ruuvaa x-kirjaimen muotoiset tukiraudat irti ja kiinnitä ne uudelleen.

Totea, että ne ovat edelleen yhtä vinossa. 

Älä välitä.

Kokoa sänky naapurihuoneessa.

Kiinnitä sängynpäädyt väärin.

Irrota ne ja kiinnitä oikein.

Katso YouTubesta loppuun video, jossa simpanssi opettelee ajamaan Vespalla.

“Vinossa”

Tajua, että parvi pitää kiinnittää painuvaan hirsiseinään.

Aja Motonetiin.

Soita Jarkolle ja kysy, miten parvi pitää kiinnittää painuvaan hirsiseinään.

Osta Jarkon neuvomana poranterä, ruuveja ja prikkoja.

Aja kotiin.

Muista, että pora on varastolla.

Nuku yön yli.

Hae pora varastolta.

Ala poraamaan päätytikkaiden läpi ruuville hahloa, kun Seija Ala-Kautta tuokin kaksi sopivan kokoista kulmarautaa.

Kuten näkyy, ruuvi on vähän liian kireällä. Tai löysällä. Jos se nyt edes on se ruuvi.

Muuta suunnitelmaa.

Kiinnitä kulmaraudat hirsiseinään.

Ruuvaa päätytikkaat kulmarautoihin liian kireälle.

Löysää ruuveja.

Ihmettele, että 14 prosenttia hommasta on sujunut ilman ihmisuhreja.

“Pora on varastolla.”

Mittaa sängyn pituus.

Mittaa päätytikkaiden välinen etäisyys.

Mittaa uudelleen sängyn pituus, kun se jo unohtui.

Kiinnitä jalkopäädyn tikkaat kipsilevyseinään. 

Käy sahaamassa lattialistasta sopiva pala tikkaan ja seinän väliin. 

Seinän ja tikkaan välissä on ns. välipala. Tajusitteko, timpuriläppää!

Avaa taas x-kirjaimen muotoinen tukirauta, jotta pala mahtuu tikkaan ja seinän väliin. 

Kiinnitä x-kirjaimen muotoinen tukirauta kolmatta kertaa.

Kiipeä keittiötikkaille ja ruuvaa jalkopäädyn tikas kiinni seinään.

Pyyhi veri tapetista.

Ihmettele, mistä haava on tullut.

Totea, että pääty heiluu yhä liikaa. 

Käy sahaamassa paksummasta listasta toinen pala.

Kiipeä uudelleen keittiötikkaille, varo ettei tapettiin tule lisää verta ja kiinnitä tikas seinään toisestakin kohtaa.

“Pyyhi veri tapetista.”

Mieti oliko video, jossa simpanssi opettelee ajamaan Vespalla aito.

Laita hyllyt molempiin päihin samalle korkeudelle.

Totea, että ne eivät ole samalla korkeudella.

Nosta jalkopään hyllyä yhtä reikää ylemmäs.

Tässä kuvassa ehkä hyllyt ovat oikein tai ehkä jalkopää on korkeammalla. Tai voi olla matalammalla. Ehkä.

Raahaa sängynrunko tyttären huoneeseen.

Raahaa se takaisin, kun sitä ei vielä tarvitakaan.

Ei kun tarvitaankin.

“Simpanssi opettelee ajamaan Vespalla”

Nosta sänky mahdollisimman vaikeasti mahdollisimman korkealle.

Kiinnitä sänky kulmaraudoilla päätytikkaisiin.

Irrota kulmaraudat ja siirrä ne parempiin paikkoihin.

Valkoiset kulmaraudat ovat vahvimpia, koska ne on tehty rrrrrrrrrraudasta!

Mieti, katsooko simpanssi juuri YouTubesta videota, jossa mies opettelee kasaamaan parvisänkyä.

Ruuvaa putoamissuojan tukipala sängyn reunaan.

Ruuvaa putoamissuojan tukipala irti ja käännä se toisinpäin.

Ruuvaa toinenkin putoamissuojan tukipala paikoilleen.

Irrota molemmat putoamissuojan tukipalat ja kiinnitä ne kuitenkin toisinpäin.

En nyt muista, oliko tämä se toisin- vai toisinpäin. Jompi kumpi. Ehkä.

Totea, että jalkopään tikas on liian lyhyt, eikä putoamissuojaa saa kiinnitettyä siihen.

Anna olla, se on ihan tarpeeksi hyvä.

Etsi YouTubesta video, jossa simpanssi opettelee kokoamaan parvisänkyä.

Ihmettele yhdennäköisyyttä.

“Lundian parvisänky ajalta, jolloin kaikilla oli samanlaiset sifonkihuivit kuin Neumannilla.”

 

Maali valittu - paluu punamultaan

 

Jos kaikille molemmille blogini lukijoille ei ole vielä tullut selväksi, niin meillä on siis massiivihirsitalo. Hirsihän tehdään niin, että viaton kuusirukka kaadetaan mieluiten maaliskuussa täydenkuun aikana kalevalaisen perinnesepän tekemällä justeerilla. Sitten se kuivataan mieluiten taapelissa sata kesää tuhat yötä mutta käy se 300 kilowatin föönikin ja lopuksi pelkataan maahisten takomalla kirveellä. 

Koska hirsi on tällainen atavistisen maaginen materiaali, se ansaitsee pintaansa yhtä maagisen maalin. Tämähän olikin meille alusta asti selvää: punamultaa pintaan! Sillä on maalattu jo silloin, kun köyhä Elmeri-torppari halusi hifistellä ja saada kuppaisen mäkitupansa näyttämään rikkaampien ihmisten tiilitalolta. Elmeri keitteli punamultaa ja veteli sitä hirsien peitoksi. Talosta tuli punainen, mutta Tiitu-vaimo ei edelleenkään muuttunut Dianaksi, eikä Elmeristä tullut Edwardia. Kruununperijöitäkin sikisi nurkkiin 14, kunnes jokasyksyinen kurkkumätä-, syyhyrupi- ja ruttoepidemia harvensi hovia, muttei tarpeeksi. 

Tuossakin talossa köyhä kansa joutuu asumaan ja järveä tuijottelemaan. Ei valitettavasti meidän talomme, vaan Strömforsin ruukilta.

Mutta siis punamulta, tuo perinteisistä perinteisin ja simppeleistä simppelein maali. Aineksina vehnä- tai ruisjauhoja (vegaanit voivat käyttää myös tattaria), vernissaa, pigmenttiä (eli sitä punamultaa) ja rautasulfaattia. Itsekin tuota voisi keittää, mutta niin sitä voisi itse tehdä paljon muutakin. 

Kaiken piti olla selvää, mutta sitten Seija Ala-Kautta aloitti itsetutkiskelun ja avasi sieluaan kuin Instagramin influensserit tajuttuaan, että rakkaus on tie itseen ja itserakkaus tie kaupallisiin yhteistöihin. Seija alkoi murehtia, että oksankohdat ja syykuviot, nuo hirsipinnan maagiset mandalat, jäävät piiloon, jos peittävällä pannaan menemään. Palasimme siis lähtöruutuun pohtimaan, mitä punamullan tilalle. 

Nyt en ole varma, onko tässä punamultaa vai onko väri seurausta siitä, kun Seija kuuli minun ostaneen meille toisen pianon.

Seija ajatteli, että olisi kiva, jos hirsi pysyisi mahdollisimman paljon sen näköisenä kuin se ihan itsenään on. Alastomana, arkana, haavoittuvana ja valmiina antautumaan kuin Instagramin influensseri kosmetiikkafirman viestintävastaavalle. Vastaus oli kuullote. Se jättää puun oksat ja syykuviot näkyviin. Se suojaa, muttei peitä. Se olisi kaikin puolin loistava valinta PAITSI ETTÄ SE PITÄÄ SUTIA TÄNÄ VUONNA KERRAN, ENSI VUONNA UUDELLEEN JA SEN JÄLKEEN JOPA ALLE VIIDEN VUODEN VÄLEIN!

“Oksankohdat ja syykuviot, nuo hirsipinnan maagiset mandalat.”

Ei! sanoi Elmeri, kun Tiitu coitus interruptusta pyysi. Tämä maaginen monitahokkaamme, jota kodiksikin kutsutaan, sijaitsee joka suunnassa turhan lähellä tontin rajaa ja on korkealla ja hankalasti tavoitettava kuin DJ Ibizalla. Näitä seiniä ei todellakaan sudita kahta kertaa vuosikymmenessä. 

Pyhiinvaeltajat ympäri maailman saapuvat katsomaan teosta "Pyhän Panun verta itkevä maalipurkki".

Heitimme kuullotteelle hellät heipat. 

(heippa!)

Elegantilla poskisuudelmalla toivotimme punamullan tervetulleeksi takaisin. 

Minä olin enemmän kuin tyytyväinen: kuullote olisi passannut minulle lähinnä siksi, että Seija sitä toivoi. Ajatus punamullan menettämisestä juili, mutta kuten Instagramin influensserit, minäkin tajusin, että jos sä haluut elää kokonaisena sun parisuhteessa, sun on tehtävä uhrauksia tiäkkö. Ja nyt sain sen mistä luovuin. Ei helvetti, Tommy Hellsten ennusti meidän maalivalintamme jo vuonna 2000 

Vaikka kotimme onkin perustettu suolle kuolleiden intiaanien hautausmaalle, sen alta ei sentään vielä pääse melomaan. Ojan tulvimista odotellessa.

Monikansalliselle maalifirmalle myydyn Tikkurilan värikartastossahan sävyjä riittää. Omia suosikkejani ovat olleet Oksuliperi, Pakarahaavauma, Trollitehtaan omatunto sekä Tulehtunut näätä. 

“Sain sen mistä luovuin.”

Punamullan perussävyt sen sijaan ovat falun- ja italianpunainen. Falunpunainen on sellainen tummempi kuin ahdistuneen talonpojan psyyke ja italianpunainen taas sellainen kirkkaampi kuin kunnankurtisaanin aluspöksyt. Me valitsimme syntisemmän tien. 

Kaksi suosikkisävyäni: italianpunainen ja ikeansininen. Vain toisella saatiin lupa maalata talomme.

Siispä.

Rumpujen pärinää...

Meille tulee ulkoseiniin Uulan italianpunainen punamulta. Tai siis keittomaali, rakkaalla lapsella jne.

Kun olin hakemassa saunan terassille penkkiä (ja lasisilmää), ihastelin vanhan talon navettarakennuksen seinää, jossa tuskin edes näkyi enää maalia. Silti siinä oli hiipunut ja haitunut häivähdys punaista harmaalla puupinnalla. Tämä punamullan ihana ikääntyminen onkin sen upeimpia puolia. Samaa ihastelin suppailureissullamme Strömforsin ruukille:

Laiskan maalarin unelma. Vaikka seinä olisi maalattu joskus ennen Kekkosen presidenttikausia, se näyttää silti yhä hyvältä. Siis seinä.

Miten tyylikkäästi punamulta voikaan vanheta; arvokkaasti, rauhallisesti ja sitten tehdä tilaa uudelle, kun aika koittaa. Ihan kuin Donald Trump. 

“Hiipunut ja haitunut häivähdys punaista harmaalla puupinnalla.”

Pieni miinuksensa uudehkossa hirsipinnassa on. Punamulta tarttuu sitä paremmin mitä röpöisempään pintaan se saa tarrata - vähän kuin Erno naistentansseissa. Modernit hirret ovat parhaimmillaan / pahimmillaan sileitä kuin vauvan peppu ennen katolisen papin kosketusta. Tasaiseen höyläpintaan keittomaali ei tartu, joten hirren olisi hyvä ottaa elämältä avokämmenellä vähintään vuosi ennen maalaamista. 

Tarpeeksi hämärässä jopa meidän kotimme näyttää kivalta. Samalla taktiikalla hurmasin aikoinaan Seijan.

Meidän seinämmehän ovat olleet pystyssä nyt jo kahden talven yli. Saa nähdä, päästäänkö maalaamaan koko talo tämän vuoden puolella, vai annetaanko suosista seinien ikääntyä vielä ensi kevääseen. Pari seinäähän ovat liikaakin säiden armoilla, mutta paljon on myös terassien alla suojassa. Uskoisin kuitenkin, että maali seiniin tarttuu. Ja jos ei, niin saammepahan jatkoa saagallemme, jossa kukaan ei koskaan missään ole kärsinyt yhtä paljon kuin me.

“Tämähän olikin meille alusta asti selvää: punamultaa pintaan!”

Mökki vs. koti - kumpi voitti?

Olemme viettäneet melkoisen mökkimäistä kesää kotona: terassi on ollut kovassa käytössä, grilli kuumana, saunan jälkeen on ollut kiva vilvoitella saunan terassilla. Silti piti lähteä Pohjois-Savoon tutulle vuokramökille viikoksi. Miksi?

Erä 1: Iiiiiiiiuuiiuuuuiuiuiiiiuuiuiuuuuuuiiuuuuuiiuuiiiiuiiiiuuiuiiiii!

Siis MIKSI? Huusin ääneen, kun kuulin, että hyttysiä on ja ne käyvät kuulemma kimppuun kuin Bingo-Irma lavatansseissa. Pitkään ei tarvinnut auton oven avaamisen jälkeen tätä teoriaa epäillä: hyttysiä oli. Paljon. Kimpussa. 

“Miksi?”

Vielä enemmän näitä pikku ystäviä näytti olevan kaverin Facebookiin (se vanhojen ihmisten Instagrammi) postaamassa videossa Lapista. Mutta toisaalta jos Lapissa ei kestä hyttysiä, voi seuraavaksi suunnata Kaustisen kansanmusiikkijuhlille vihaamaan viulunsoittoa.

Katso itse: kukaan ei ole koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin me.

Aiemminkin hyttysiä on mökillä ollut: kun tyttäremme Perintörinsessa oli pieni, hänellä oli ensimmäisen illan jälkeen verta jäljellä enää 3 desilitraa. Loput siemailtiin inisijöiden Eyes Wide Shut -tyyppisissä bakkanaaleissa. Aiempina vuosina hyttyset olivat kuitenkin pysyneet ulkona, eikä sisällä ollut kuin muutama eksynyt vaeltelija. Tänä vuonna oli kuitenkin toisin. En tiedä miksi, mutta etenkin ensimmäisenä iltana mökki kuhisi hyttysiä. Yhdelläkään mökkikeikalla en ole tappanut niin paljon ja niin jatkuvasti hyttysiä mökistä kuin tänä vuonna. 

Kiva olisi toki ollut antaa viattomien luontokappaleiden elää elämäänsä, kun nehän vaan ja blaa blaa blaa. Ei pystynyt. Kyse oli eloonjäämisesta. Jos minä kuolin henkisesti, oli vähintäänkin reilua, että muutama tuhat hyttystä kuoli fyysisesti. 

“Jos Lapissa ei kestä hyttysiä, voi seuraavaksi suunnata Kaustisen kansanmusiikkijuhlille vihaamaan viulunsoittoa.”

En koko viikon aikana saanut selville, mistä hyttyset mökkiin smyygivät. Toki niitä oli Mexico Cityn asukasmäärän verran väijymässä ulko-oven pielessä sisäänpääsyä, mutta sekään ei selitä kaikkea. Tungin talouspaperia ikkunanpieliin tukkeeksi ja koetin vakoilla, ujuttautuvatko nämä veijarit jostain rakosista, mutta mysteeriksi jäi. 

“Hei kaveri. Ihan vaan sellaisella asialla lähdin inisemään, että mää tuun sitten siihen sun korvan juureen, kun oot nukahtamassa. All night long, baby!”

Ensimmäisenä yönä kunnon uni tuli aamuviideltä. Sen jälkeen Raidin töpselitappajan avustuksella yöt sentään sujuivat jopa melko mukavasti. 

Kotona hyttyset eivät juuri vaivaa. Päivisin yhtään pistäjää ei ole missään, iltaisin toki pientä ininähköä on havaittavissa. Silloin voi siirtyä sisään, jossa EI ole seitsemääsataa hyttystä odottamassa omaa verenperintöään.

KOTI 1 - MÖKKI 0

Erä 2: terassi

Meillä on kotona iiiiiiiso terassi. Katettu terassi. Terassi, jolla voi oleskella, koska päivällä siellä EI ole hyttysiä. Terassille pääsee suoraan keittiöstä ja olohuoneesta ja sillä on sohvaa (joskin lasten majakäytössä) ja mukavan iso ruokapöytä. 

Mökin terassilla ei pystynyt oleskelemaan, ellei Punaisen ristin veripalvelu ollut pumppaamassa lisäverta (O-) suoraan suoneen. Kertaakaan ei aamupalaa tai muutakaan ateriaa nautittu terassilla, sillä me olisimme olleet se ateria. 

KOTI 2 - MÖKKI 0

Erä 3: grilli

Alkukesällä olemme grillailleet kiitettävästi terassillamme. Siis kotona, sillä mökillä ei grilliä ole. Tai on siellä kota, jossa voi polttaa puita ja sitten laittaa ritilälle äkkiä jotain käryämään ennen kuin hiilet putoavat alatasolta saaviin, josta eivät enää lämmitä. Yksi ateria jaksettiin kodassa tehdä. Kodassakin oli muuten hyttysiä. 

KOTI 3 - MÖKKI 0

Erä 4: keittiö

Mökkeilyyn vissiin kuuluu, että kaiken pitää olla helvetin paljon vaikeampaa kuin normaalisti. Esim. keittiöön tulee maksimissaan kylmää järvivettä, laskutilaa on käyntikortin verran ja keittolevyjä on tai siis keittolevy on yksi kappale. Sekin joku Lidlistä ostettu Königsfukkbach-merkkinen SER-vitsi, joka alkaa yökolmelta paniikissa huutaa, että “luulen että saatan olla päällä ja soitan siksi varmuuden vuoksi tätä ilmahälytyssireeniä muistuttavaa hälytysääntä kolme minuuttia. Toistan sen tunnin päästä, vaikka olisitte irrottaneet töpselin ja räjäyttäneet sulaketaulun.” Saksaksi. 

Moggo-Burgh tekee hyvä ruoka. Moggo-Burgh paistaa liha. Moggo-Burgh zuurustaa maizenalla.

Tällä Königsfukkbach-liedellä voi sitten priorisoida, keittääkö perunat vai paistaako pihvit (koska grilliä ei edelleenkään ole). Toki liesi pitää välillä paussia toiminnastaan ja käy Oktoberfesteillä Bodenseellä, joten loppujen lopuksi on helpointa syödä salaattia ja mikroruokaa. 

“Mökkeilyyn vissiin kuuluu, että kaiken pitää olla helvetin paljon vaikeampaa kuin normaalisti.”

Kuivauskaappi mökillä on ihan turha. Mökkihyggeilyyn kuuluu pestä ja kuivata yksi astia kerrallaan, koska paskaa hommaa hankalasti tehdessä mieli lepää. 

“Oi hani, sä oot varmaan muussakin yhtä hyvä kuin paprikan pilkkomisessa...”

Kotona on induktioliesi siltatoiminnolla (en ole ikinä tosin sitä käyttänyt), astianpesukone (enkä täyttänyt) ja kunnon tiskipöytä. 

KOTI 4 - MÖKKI 0

Erä 5: vessa

Mökillä olisi periaatteessa vapauttavaa ruikkia mitä tahansa mihin tahansa puskaan. Tänä vuonna kuitenkin sekunti lorottelun alettua koko alakroppa pakarasta välilihaan näytti hyttysten ansiosta kuin raakaa kassleria olisi hakattu marjakiiseliin. 

“Paskaa hommaa hankalasti tehdessä mieli lepää.”

Toki mökillä on puucee - ihan siisti sellainen - eikä vuokramökillä tarvitse huolehtia edes persujen ryhmäpuheenvuorojen tyhjentämisestä. Silti kesken ponnistusvaiheen saattaa hieman säikähtää, kun vasempaan pakaraan mossahtaa mustasta aukosta jotain, mikä on lepakkoa suurempi, lammasta äänekkäämpi ja selvästi elävä.

“I am human, who are you? Why you is in my ass?”

Kotona on kolme vessaa, toistaiseksi mitään ei ole pyrkinyt posliinimotaria väärään suuntaan ja viemärikään ei ole hetkeen ollut tukossa. 

KOTI 5 - MÖKKI 0

Erä 6: tila

Meillä on kivan kokoinen koti. Omat huoneet. Omat sängyt. Olohuone. Iso mukava sohva. Keittiö. 

Mökillä olohuone on samalla keittiö-makuuhuone ja hiirenjärsimillä patjoilla nukutaan parvella, joka on kiukaan yläpuolella ja lämpötilaa tasaa itsensä hehkuvaksi varannut tiilipiippu. Sohvasta saa sängyn, jossa on memory foam -patja; patja siis muistaa joka yö olla enemmän kuopalla. Loppuviikosta kylkiluut ja sohvanpohjan säleikkö menevät jo kivasti limittäin. Kun kääntää kylkeä, kuulostaa kuin soittaisi kännissä jazzia marimballa. 

Kamera on ikuistanut ohikiitävän hetken, kun Nonstoppos ei hakkaa Perintörinsessaa eikä Perintörinsessa pure Nonstoppolosia. Sitä on telkkarin turruttava kauneus.

Kun huonolla sohvalla ei nukuta huonosti, sillä katsotaan seuraavia ohjelmia:

Burgerimiehet Euroopassa

Burgerimiehet Pohjolassa

Burgerimiehet tuotesijoittelemassa 

Äärimmäinen selviytyjä (eli ohjelma, jossa mies kävelee metsässä paljain jaloin kuvausryhmän kanssa)

Simpsonit, kaudet 1 - 479

Ostos-TV 

Deadliest Catch (ohjelma, jonka nimi oikeasti voisi olla Miehet, jotka pyydystävät rapuja)

James Bond

James Bondin poika

James Bondin kosto

James Bondin paluu

James Bond ja itkevän tubettajan arvoitus

Haiohjelma, jossa korostetaan, että hai ei ole ihmiselle vaarallinen ja sitten kerrotaan, kuinka hai tappoi ihmisen

Parhaat lento-onnettomuudet

Remppa vai muutto

Huvila vai huussi

Remppa vai huussi

Kotoisa vai huvila

Muutto vai unelma-asunto Floridasta

Kiinteistöveljesten uskomaton muodonmuutoshuussi

Huvila vai tuotesijoittelua

Food Factory, joka on mainos joka on ohjelma joka on mainos

Australian rajalla

Kanadan rajalla

Amerikan rajalla

Bikini rajalla

Psykoosin rajalla

Amerikan kovimmat keräilijät / grillaajat / kauneusleikkaukset

Unelmahäät

James Bond ja unelmahäät

Unelmahäät vai tuotesijoittelua

Unelmahäät ja huussi

Top Gear

Top Gear Intiassa

Top Gear Afrikassa

Remppa vai Top Gear

Remppapainajainen

Välimeren unelmakodit

Välimeren unelmahuussit

Välilihan unelmapuremat

MasterChef Australian rajalla

MasterChef vai väliliha

Gold Rush

Gold Rush vai James Bondin väliliha

Toinen haiohjelma

Hurjimmat lemmikkihamsterit

Wheeler Dealers

Tohtori Paise

Tohtori Paise ja huussi

Hengenvaarallisesti lihava

Satakiloiset siskot vai huussi

90 päivää hengenvaarallisena morsiamena

90 päivää välilihana

Hengenvaarallisesti paiseena

Simpsonit, kaudet 480 - 1789

Mitä tahansa paskaa Alfa TV:ltä

Tiistaina katsotaan samat ohjelmat uudelleen.

Ilmeisesti aikakone on kuin onkin keksitty, sillä vuosi sitten tilapäiskämppämme telkkarissa pyöri kaikki nuo samat ohjelmat. Toisin kuin viime kesänä, jossa tilapäiskämpässä oli iso teräväpiirtotelkkari, mökillä on pieni persepiirtotelkkari. Sen antenni poimii signaalia sopivalla tuulella parillisilla viikoilla ja muuten Hengenvaarallisesti lihava James Bondin unelmamorsian on pelkkää duplojen kokoista pikseliä. Ei sillä, että se sinänsä ohjelman laatua huonontaisi.

Ruutukaappaus Livherojimsubin uudesta ohjelmasarjasta “Maailman tappavimmat hiirenkakat” 

Vähän eksyin aiheesta, mutta pointti on kuitenkin se, että neljälle hengelle mökin sohva on helevetin epämukava. Tai on se yhtä epämukava yhdellekin hengelle. Suunnittelun lähtökohtana on selvästi ollut tehdä paska sohva, joka toimii myös paskana sänkynä. 

KOTI 6 - MÖKKI 0

Erä 7: maisema, hiljaisuus ja järvi

Kotona meiltä näkyy joko naapurin seinä tai Tuusula (K-18). Apukoulun reputtanut tiskirätti räkyttää rivitalon pihassa aamuviideltä omille sukuelimilleen. En halua tietää, mitä. Virtaavaa vettä on sateella ojassa (jossa sentään nyt saa virrata meidänkin vetemme). 

Mökillä maisema:

Fiilis meni, kun nähtiin yksi vene viikon alussa.

Tai miksei myös:

Kaunein sävy auringonlaskuun saadaan polttamalla fossiilisia polttoaineita.

Hiljaisuus. Sitä on vähän vaikea kuvailla, mutta laitan tähän vaikka seitsemän välilyöntiä sitä symboloimaan:

Taisi tulla vahingossa kahdeksan, mutta on siellä niinkin hiljaista silloin, kun kuikka tajuaa pitää turpansa kiinni. Jos tätä rauhaa saisi pulloon, ostaisin mäyräkoirallisen.

Mökillä rrrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrrraksa-autokin pääsi lataamaan akkujaan niin hyvin, että viikon jälkeen akku oli tyhjä.

Ja vielä:

Järvi. Veden pehmeys, raikkaus, puhtaus ja rusehtava kirkkaus. Tänä vuonna viileähköä muttei kylmää. Pesee pois synnit, antaa rauhan ja turruttaa kutinan kasslerissa. 

Mökki vs. koti - lopputulokset

Asun yhä mieluummin uudessa kodissamme. Puutteistaan huolimatta viimeisen kohdan maisema, hiljaisuus ja järvi tasoittavat peliä tehokkaasti. Mökillä on kiva olla. Kerran vuodessa. Viikon. 

Tästä tuli tiukkaakin tiukempi matsi. Pronssia saa DDR:n naisten 4 x 100 metrin miesjoukkue. Mutta mikä on tilanne kärjen osalta? 

Rumpujen pärinää...

KOTI 6 - MÖKKI 6

HYTTYSET 100

“Olemme viettäneet melkoisen mökkimäistä kesää kotona.”